Hurja luonto

Meri hajotti ja upotti veneen

Armaat kaksi lukijaani, jotka kuumeisesti odottavat kissahuuruisia vuodatuksiani, en ole teitä unhoittanut. Meillä on täällä Gilillä vaan ollu pikkusen erikoiset meiningit. Ehei, en ole kompastunut kikkoloon ja vaihtanu plokiin kirjottelua kiihkeeseen eroottiseen äheltämiseen, ei sinne päinkää. Meil on tääl ollu ihan vaan hurjan luonnon lyämää kapulaa rattaissa. Myrsky on raivonnu monta päivää, sähköhommissa on taannuttu generaattorien varaan joten sähköt tulee vain iltaisin, jos tulee. Välillä meni vesihommatkin seis, suihkusta ei tullu ku parhaimmillaan suolavettä, jos ees sitä. Tuskin tarttee ees mainita että kun meri räyhää, veneliikenne pysähtyy. Olemme motissa, eristyksissä. Pankkiautomaatit ei oo toiminu, kun ei ole sähköä, ja jos sähköä saahaan niin automaatit on tyhjänä kun ei mantereelta pääse veneet tuomaan lisää miljoonia turistien tuhlattavaks. Luojan tähren, Bintang ei sentään oo vielä kesken loppunu, joskin oluset on saatu nauttia ns. kädenlämpösenä, kun kylmälaitteetkaan ei jäähytä huurteisia ilman sähköö.



Meri yrjös rannalle

Meri, tuo kalojen vilpola, on todellaki ollu jännittävässä kuosissa. Ihan silkkaa rähinää, kreisiä aallokkoa. Jos siitä jotain hyvää voi sanoo ni toipahan omaan rantaan surffareita kun normaalisti niin seesteisenä liplattava lillumisranta muuttuki yhtäkkiä huikeeks surffiaallokoks. Mutta tän silmäniloa tuovan seikan lisäks meri myös teki tuhojaan. Saaren pohjoispäästä aallokko söi melkosen kimpaleen saarta. Siit vaan viuh hävis tie mereen että pläts vaan. Veneitä makaa raatoina rannoilla kun aallokko on hajottanu ja upottanu ja aika tuskasen näköstä gubbea on ollu tuol veneen raatojensa äärellä päätä raapimassa et vittu nyt kävi näin, miten tästä eteenpäin? Noi tuommoset nyt vielä menee sellaseen et luonto on suuri ja ihminen pieni, näin nää asiat on, mutta kun parin päivän ajan meri oksens rantaan ihan järkyttävät määrät roskaa ja paskaa niin tuli aika toivoton ja ahistunu olo. Rannat näytti siltä kun joku kaatopaikka olis tohon haaksirikkoutunu, tai se järkyttävä Tyynenmeren Jätepyörre olis töräyttäny yhen pienen ripulisatsinsa just tämän saaren rannoille. Ja kun mietti että tää rantaan ajautunu kuona on vaan yks kärpäsen paskan kokonen määrä siitä jätemäärästä mitä tuolla meressä seilaa niin... Ei meil vitun urpoilla oo vissiinkään enää mitään toivoo kun on päästetty luonto tuohon kuntoon.  Ahistaa.



Ja miten tuol roskapaskan seassa on niin valtava määrä hehkulamppuja (ehjiä!), redbull-pulloja ja erilaisia jalkineita? Ne tuntu olevan kuonan pääosassa.
Uus hima


Mutta tänään paistaa aurinko, meri aaltoilee enää ihan vähän, rannat on pääosin siivottu (jätettä on haudattu maahan, ahistaa sekin, ja on yritetty ohjeistaa et EI NOIN, mutta meit on katottu vähä sillai et turha tulla neuvomaan. Ja ohan se niinki et poissa silmistä... no jaa, ei silti poissa ainakaa miun mielestä),veneliikenne kulkee ehkä jo Lombokille eli rahaa ja kaljaa on tuloillaan ja villi huhu kertoo että pikaveneet Balille alottaa liikenteen mahollisesti huomenna. Olemme selvinneet pahimmasta, toivon, ja ootan enää että sähköä tulis vähän paremmin. Katsokaas, kun kermaperseinen mukavuudenhaluinen länsimainen pullukka sai tarpeekseen halvasta huterasta bambumurjusta ja vaihtoi ilmastoituun uuteen kivaan mökkiin, ni oishan se toki ihan kivaa jos sitä ilmastointia sais. Se muutama tunti mikä illassa on sähköä, ei riitä kuivaamaan kämppää, eli nihkeen kosteessa sängyssä nukun, edelleen.  Mutta luojan tähren mökki on edes tiivis, ei sada sisään, ja se piirre uuessa kodissa on ollu ilmastointiaki arvokkaampaa viime päivien rankkasateiden ja tuulien aikaan. 



Tässä meni ennen tie,ei mene enää. Meri vei.

Koska kelit on ollu mitä on, myä ollaan ystävättären kans lähinnä lojuttu lahnoina makaamoissa kissalauman kans, on luettu, syäty, kotkotettu, bintangia lipitetty, regeitäki katottu. Ja on oltu epäsosiaalisia ja tuhistu paheksuvasti heti jos on omaan paariin tullu ihmisiä. Kert ahistaa ihmiset, ku suurin osa niistä ei vittu tajuuuuuu. On esmes lapsiperheitä joissa vanhemmat on omahyväsiä ja ylimielisiä ja asenteella et meiän mussukat on upeinta maailmassa ja kaikki muutki ihmiset on saletisti ihan et uuh ja aah miten ihania lapsia, eikä ne vitun munapäät komenna kakaroitaan, ei vaikka pennut jahtaa MIUN kissoja ja kissat juoksee paniikissa karkuun. Oon joutunu vähä karjasemaan välillä et nyt perkele loppuu se kissojen kiusaaminen. Sit saa paheksuvia katseita et kui joku saattaa heijjän suloselle rinsessalle tai rinssille korottaa ääntä. Vittu, oikeesti. Lapsiperheet sais miun miälestä lomailla niissä bamseklubbeneissaan muitten kaltaistensa kans ja jättää regeipaarit normaaleille ihmisille.  Sit on tietysti niitä venäläisiä, say no more, kaikki varmaan tietää jo, mutta voi että ärsyttää ne saatanan narupersepikinisiet maatuskat ja kireissä spiidoissa patsastelevat äijät. Ja sit touhukkaita nuorisoporukoita jotka mölyää ja bailaa ankarasti ja sheikkaa äässii.

Miksei ihmise tajuu et tääl pitää löhöö ja olla hiljaa ja lukee kirjaa ja vasta ku aurinko laskee ja ottaa bintangia ni saa puhua? Ihme sakkia. Johonki buutkämpille kaikki hus opettelemaan epäsosiaalisen lomailun jaloa ja hienoa taitoa.

Mutta kyl myökii yks ilta jauhettiin paskaa ihmisten kans. Oltii muina naisina naapurissa happy hourilla, ku sielt saa isoo kaljaa ja kulhon popkornia nasevaan hintaan ni siel tulee usein piipahettua, ja mykkänä siinä tuijotettiin raivoovaa merta ku seuraan liitty ihana Antti Tuiskun Kaveri, eli yks miun vanha tuttu täält jota en oo taas pitkää aikaa nähny. ATK:lla oli mukana pomonsa Anton, joka olikii sit yhenlainen tapaus. Kova puhumaan. Puhui kovasti. Jos en ois kohtelias ni sanoisin jopa et pälpätti piirun verran liikaa. Siin tuli luentoa mm. pisneshommista ja seksistä (paikallisten seksi on kiireistä ja hätästä ja miähet haluu vaan rynniä asiaan eikä tajua naisten toiminnasta mitää, ennenku sit käyvät panemassa länsimaisia kantturoita, ihan oppimismielessä). Ihan uutta miulle oli sen sijaan se, miten kovin Antonia on hämmentäny länsimaisten naisten pissiminen. Että ku hän ite käy tiristämässä ni sielt tulee vaan vienosti suhiseva siivo suihku, mutta ku oli ekaa kertaa kuullu brittiläisen tyttöystävänsä  helpottavan kauheeta kusihätää ni oli ihan hädässä siel oven takana huuellu et onks kaikki ihan oikei. Et ku hän kusee ni tulee vaa et shhhhhhhhhh mutta ku tää tipu meni ni oli et PUSSSSSSSSSSSSSHHHHHHHHHH. Juttu nauratti kovin, mutta tyyppi rupes myös olemaan ns. iholle pyrkivä, sillai muka huomaamatta hauskan jutun päätteeks laittaa hetkeks kättä säärelle ja noin (ei miun, vaan kaverin), ni alko vähä ahistaa. Ihme tyyppi. Anton kyllä sit lähti jossai kohin muualle, myä sit ATK:n kans kuulumiset päiviteltii ja paskaa jauhettii pitkään. Antti Tuiskun Kaveri on huippumiäs ja älyttömän söötti. Edelleen, vaikka oliki leikannu ihanan puudelitukkansa poies. Pojan hymy on ku pepsodentmainoksesta, kyllä se vanhaa nautaa lämmittää semmosen kanssa iltaa istua, ette uskokaan.




Ministigua lukuunottamatta kaikki on täs yhes koos
No kissauutisiahan kaikki oottaa innosta väpättäen joten lets gou! Kissat voi Herttaa lukuunottamatta hyvin. Meijusuvas on sopeutunu porukkaan ihan älyttömän hyvin, nukkuu jo samassa kasassa muitten kans, osaa kerjätä, tai oikeestaa vaatia ruokaansa, peuhaa Pirkon kanssa ihan koko ajan, tai jos Pirkko ei jaksa ni omaa kivaa keksii koko ajan. Meijusuvaksen selviytymisestä rantapummikissana ei tarvi olla huolissaan. Mutta meijjän pienen pieni Hertta on jatkuvan huolen aihe. Huonosti hää syö, välillä maistuu kovasti, mutta ei oikein osaa tulla lautasille oma-aloitteisesti, ei leiki eikä peuhaa niinku kissanpennun kuuluis, ja on hyvin vaisu ja apaattinen. Vatta on kuralla, mut niin tääl on kaikilla aina välil (oma kakkani: yhä kiinteää! Whoop whoop!)  Miä oon Lombokin eläinlääkärille soitellu tässä, lääkäri lupas poiketa täs jos tulee muutaki asiaa saarelle, mut ens hätiin ei oikein muuta osannu neuvoa ku että pitäkää mirri sapuskoissa ja raikkaassa veessä ja antakaa pieni muru matolääkettä kans, ja näin on tehty. Kannan kaupasta maitoa ja vahtaan että Hertta saa ruokaa, jotain vauvoille tarkotettua vitamiinia on koitettu kans ettiä mut ei oo löytyny jne jne jne. Ja vissiin vein tän kyttäämisen ja hoivaamisen vähä yli ku tuos muutamana päivänä Hertta tais vähä kyrsiintyä ku oon koko ajan kimpussa ja se sinnikkäästi paineli takasin Melatiin, mistä se alunperin miun mukaan lähtikii. Kävin hakemassa Hertan sieltä takas aina ruoka-aikaan, ja nyt Hertta on taas pari päivää pysyny täs Kakkosen Koralpiitsin ruokapatojen äärellä. Syö kyllä, niukasti, mutta kuitenkin. Tehään mitä voiaan niin kauan ku täs ollaa, sen jälkee ei voi ku toivoa parasta ja huhtikuun lopussa ku tuun taas takas ni toivon kovin että tääl on niin Meijusuvas ku Herttaki häntäkiemurat sojossa. Ja sitten hoietaan sterilointi, sekä koko miun kissalaumalle rokotukset kans. Sovin näistä jo lääkärin kans et toukokuussa sit tämmöset hommat. Ja saattaa siin lähtee sit palleja tahi munasarjoja vähä vieraammiltaki kissoilta ku lääkäri tulee, jos sattuvat sopivaan aikaan kävelemään ohi.


Meijusuvas yrittää maanitella Herttaa leikkimään, mut Hertta ei haluu



Muita eläinjuttuja, tai pikemminki kauheita tarinoita ötököistä: käytii just intialaisessa syämässä. Saag Paneer, maiskis maiskis, naanleipää oijoijoi. Siinä lapioitiin pöperöä naamoihin ku yhtäkkiä makaamon katosta kops vaan tömähti joku vitun torakka suoraan lautaselle. Jumalauta. ei ois uskonu että meikäläisestä laiskimuksestä niin nopeaa liikehdintää löytyy, eikä jääny Tuisku hitaammaks. Kumpikaa ei sanottu mitää, se oli sekunnin murto-osan epäuskoinen jähmettyminen ja sen jälkee kumpiki ponkas ääntä nopeemmin makaamosta ylös ja ulos ja sitte huuto ravintolan pojille et HEEEEELLLLLLLLLLLLLLLLLLP! Miä oon aika karaistunu ötököitten kans jo, torakat ei oo enää mikään big diil, mutta en ny kuitenkaa taho niitä lautaselle meuhkaamaan ku koitan siinä muina pullukoina syyä. Vittu. Siihen jäi pöperöt mutta onneks oli ihan viimisiä haarukallisia vaille valmis ateria jo. Mutta tämmöstä tää on meininki ja elämä tropiikissa, tääl on kaikenlaista.

Vaikka tuos alus marmatin vähä säästä ja noin, ni ei oo silti vituttanu sillä lailla oikeesti mikään. Ei oo itse asiassa sillälailla oikeesti vituttanu ku joskus viime vuonna Mordorissa viimeks. Koska okei jos tääl oon vähä et mäkä-mäkä narupersepikiniset ämmät ja kissoja kiusaavat ipanat ja märkä murju, ni se ei kuitenkaa oo lähelläkään sitö mitä on oikea arkinen vitutus Mordorissa. Se tähän lopuks tarkennettakoon.

Nyt miul ei muuta asiaa täl kertaa. Liuta kuvia loppuun ja toivottavas seuraava päivitys tänne tulee vähä sukkelammin, jos sähkömiäs sen vaan suo. Nyt lähen kotipaariin kattomaan oisko touhukas nuoriso jo painunu vittuun miun kuppilasta ja siel vois rauhassa istua kissojen kans ja riipasta ehkä pari bintangia. Joo.



Kikkeli on universaali ilmiö
Tänne on tullu poliisiasema mutta ei vissiin viel poliiseja
Paskaa rannalla
Rannan roskat haudataan tonne
Tämmöin isopallinen kolli käy miun terdellä joogaamassa

Meijusuvas kiipes taas puuhun
Pirkko
Pirkko maailman söpöimpänä

Joskus Meijusuvaskin lepää
Meijusuvas löys tennispallon
Ja vihdoin meri ja ranta ja keli alkaa näyttää siltä miltä pitääkin! Jei!

Kommentit

Zepa sanoi…
Nää sun päivitykset on tosi hyviä. Voin melkein tuntee ite olevani mukana :-)

Kissoille paljon terveisiä, ja hyvä että pidät ne kakarat kurissa.
Tiina sanoi…
Tuli vain tässä mieleen, että voisiko olla, ettei Hertan vatsa kestä maitoa? Oma kissani oli kipeä ja apaattinen pienenä, kunnes tajuttiin kaiken johtuvan nimenomaan maidosta.
Mutta etköhän sinä kissaihmisenä ole nämä jutut jo huomioinutkin. :)
Miikka Kuisma sanoi…
Lopeta toi valitus ja juo kaljaa ja tee lapsi jonkun rastareggaegigolonkanssa ja ala olemaan kuin venäläinen..

tai no ota ainakin kaljaa, paljon

Tsekkaa myös nämä

Madafakin MATI LAMPU!

Naapurin vuohet kävi kylässä

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet

Hei me rakennetaan!

Blogiremppa