maanantai 29. helmikuuta 2016

Jos olet lottovoittajien maasta lähtenyt, niin takasin ei ole tuleminen



Iltasanomat haastatteli aiheesta, että miltäs nyt tuntuu kun siellä tropiikissa on jo jokunen vuosi lorvailtu. Tiedän, lupasin jossain kohin, että eiköhän tää miun stoori oo jo loppuun kaluttu, mutta kun tässä jutussa oli vähän uutta näkökulmaa (ja ostivat muutaman kuvan jutun kylkeen) ni okei sitte. Olen huono sanomaan ei, sehän on jo ihan selvää kaikille, ja kun yhteyttä ottaneet toimittajat oli sitä mieltä, että kyllä miusta vielä voi ammentaa ni menkööt ny. Lähipäivinä tulee yks toinenki haastis julki, siitä lisää sitte kun se on tiedon valtatiellä luettavissa.

Eniveis, vannoin, etten mene lukemaan Iltiksen juttuihin tulleita kommentteja mutta menin kuitenki. Ei siellä sinänsä mitään uutta tullu, mutta kuitenki hiukkasen taas oon että mitä helvettiä. Okei, paljon oli positiivistakin ja sellasta komppausta että hyvä meininki, mutta sitte tää joukko kitisijöitä. Että eikö voi kissoja steriloia Suomessakin, eikö voi Suomessakin istuskella tekemättä mitään ja kyllä voi Suomessakin elää persaukisena eikä vaadi paljon ees yrittämistä. Ja tämä että entäs sitten eläkepäivät ja kun sairastut ja turha sitten tulla tänne MEIDÄN VERORAHOILLA hoidattamaan ittiäs kun on syäpä.

Olen koko ajan täälläkin ollessa maksanu veroja Suomeen, silloin kun jotain tuloja on ollut. Vaikken ole Suomessa edes asunut niin kyllä MINUN VERORAHOILLANI on siellä hyysätty ja hoidettu ja rakennettu, vaikka samaan aikaan Suomen KELA on jo miut potkassu pihalle sosiaaliturvasta. Näin ollen jos vaikka Suomessa lomaillessani joudun käymään siellä lääkärissä, kenenkään verorahoilla siitä ei senttiäkään kustanneta. Ei edes omilla ihan itse maksamillani verorahoilla.

On käsittämätöntä tää asenne, että jos olet lottovoittajien maasta lähteny ni takasin ei ole tuleminen. Ja se, että pitäis kiltisti raataa persäsuoli punasena töitä ja sitte kun on ansainnu eläkkeensä ni sitte senku menee vaikka käymään Kanarialla jos haluaa. Kuka tässä tietää että elääkö mihinkään maagisiin eläkevuosiin saakka? Ja onko silloin enää siinä kuosissa että pystyis vessaa kauemmas matkustamaan? Moniko unelma jää toteuttamatta, kun niitä aikataulutetaan aina, että SITTEN KUN.... ????

Olen Suomen kansalainen ja sellaisena pysynkin ja jos jossain kohtaa haluan palata sinne Mordoriin niin aivan laikka punasena ulvoen tulenkin. Minulla on siihen lupa ja oikeus. Tulen ja vien teiltä kateellisilta ruikuttajilta ihan kaiken, niin verorahat kuin eväätkin!

Suomalainen mielenlaatu on erikoinen asia. Parhaimmillaa upeaa luovaa hulluutta, joka synnyttää valtavan upeita asioita, mutta pahimmillaan tätä kateellista kitinää, jonka taustalla on valtava pelko siitä, että jos joku saa jotain, niin se on minulta pois. Tästä varmaan kumpuaa myös tuo järjetön rasismi ja raiskaushuutelu, jota on saanu uutisista silmät ymmyrkäisnä seurata. Välillä todellakin ihmettelen, että mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu.


Tunnustettakoon, että ehkä ite kelasin aika samalla tavalla joskus vuosia sitten. Kun luki juttuja ihmisistä, jotka on hypänny pois oravanpyörästä ja tehneet erilaisia, erikoisia ratkaisuja. Puhisin aina että vitun hippi, menis tuokin oikeisiin töihin. Mutta samalla kyllä erittäin hyvin tiedostin, että moiset ajatukset kumpus lähinnä siitä, että olin ihan syränjuuriani myäten kateellinen. Että joku tekee tyystin toisenlaisia ratkaisuja ja ehkä jopa -herran piaxut- löytää sitä kautta jonkinlaisen tarkotuksen elämälleen, löytää onnellisuutta ja mielenrauhaa. Kun samaan aikaan ite oli kanootin kokonen molo ottassa joka helvetin päivä ja kaikki tympi ja ahisti, niin oli helppo kohdentaa paheksuntaa niihin, jotka on saaneet aikaseksi repiä ittensä irti siitä perinteisestä, hyväksytystä kaheksasta neljään elämästä.

Kuvittelin myös aina, että nää elämäntapainkkarit jotka poikkeaa käsikirjotuksesta, on rikkaita onnenpossuja. Että joku loputon rahasammio niillä on, mistä voi ammentaa foevaah siinä kun samalla ettii ittiään ja halailee haaremihousut lepattaen jotain palmuja jossain päiväntasaajalla. Vasta kun ittellä tuli mittari täyteen ja päädyin tähän ratkasuun, niin tajusin että ei tarvi olla omaisuutta alla. Kysymys on vaan asioiden laittamisesta sellaseen tärkeysjärjestykseen, joka mahdollistaa kohti sitä unelmaa ponnistelun.

Tätähän olen jankuttanu täällä jo vuosikausia. Sitä, että kaikki on mahdollista jos tarpeeksi haluaa. Tai kaikki ja kaikki.... kaikki sellaset asiat, jotka on vaan siusta ittestäs kiinni. Kyllä miäkin haluaisin olla naimisissa Robbie Williamsin kanssa, mutta koska se asia vaatis että Robbie on samaa mieltä, niin ehken ala tuhlaamaan paukkuja siihen unelmaan.

Toistan viä tähän lopuks tämänkin mantran jota koko ajan hoen: asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Ja jollei ne järjesty, niin ehkä silläkin on joku tarkoitus.

Jos ei mitään kokeile, ei voi koskaan tietää miten ja mihin elämä ois kuljettanu. Mielummin sitä siinä krematorion uunin luukulla miettii tehtyjä asioita ja koettuja juttuja, kun haikailee sitä että voi paska kun ois pitäny, mutku en sit kuitenkaan. Ja siinä kohin se on vähän myähästä katua ja jossitella.

Miettikääpä sitä.




keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Laivanupotuspeli

MEILLÄ ON UUS SUKELLUSPAIKKA! HURRAAA! Tämon siisteintä ikinä!

Asiasta on ollu puhetta jo pitkään, mutta eilen vihdoinki tuonne meiän vesille upotettiin tommonen laivan raato, Glenn nimeltänsä, ei sukua Danzigille. Ihan tuossa lähivesillä Glenn nyt makoilee, eli lähellä Lutwala Divea, kohassa missä on iso alue pelkkää kuollutta korallia ja ei-mitään.

Raato on ny siä noin 20-30 metrin syvyydessä. Hylkysukelluskohteena tietty aivan ehoton mutta toimii myös ns. keinotekosena riuttana. Tämmöset jutut on niin siistejä, koska raadot kerää hanakasti elämää ympärilleen ja käsittääkseni tuosta tehään myös vähän niiku biorock (koralliriuttojen elvytystoimintaa, rautahäkkyröitä joihin istutetaan korallinalkuja ja siihen sitte johdetaan mietoa sähköä joka imee itteensä kaikkee mitä korallit tarvii kasvaakseen sukkelasti... googlaa biorock, jos kiinnostaa tietää enempi).

Nyt tarttis vaan jostain taikoa aikaa sukeltamiseen, koska on ihan kauhee täpinä päällä päästä ihan itte kattomaan tuota Glenniä vähän lähempää. No, vielä reilut pari viikkoa ni ehkä sitte. Taalasmaahommiin tulee tauko kun Edenin omistaja tulee takasi. Niin laitan kissakaupan kiinni ja piän pari sukeltelevaista vapaapäivää!


Kuvat by Tori & Joe Taylor/Lutwala Dive ja lupa niien nyysimiseen ja blokissa julkasuun pyyetty sekä saatu.





























maanantai 15. helmikuuta 2016

Palatsin viidakkopiha

Takapihan projekti


Palatsin tilukset on miuta stressannu jo pitkään. Kun on pelkkää kaljua tai sitte jotain rikkaruohoa. Mikä siällä just ja just vahingossa vihers ni hengetönnän melkeen oli tuon viime vuonna olleen liki 8 kuukauen kuivuuden jälkeen. Vaikka kuinka heiluin letku käessä joka päivä, ni ei paljo auttanu. Letkusta kun tulee pohjavettä, joka on semisuolasta lierua, mikä tappaa kaiken. Maaperäkin täällä on suolasta sekä hiekkasta, eikä meillä oo toi multakerroskaan varmaan ku puali metriä, sen alta alkaa hiekka. Koska Hiekkakikkarehan tämä on. Että olosuhteet viidakolle on vähän haasteelliset.

Lisäks piha oli miusta ihan hölmö, koska takapiha oli pelkkää hukkamaata, tyhjää lääniä. Emmiä siällä hengaa ikinä ni siinä ollu mitään järkeä että piha siällä on vaan tyhjää täys. Ku se vois ihan hyvin olla viidakko, missä hetelmäpuut tyäntää satoa ja kaikki vihertää ja on hianoo. Ja kun tropiikissa kerta asutaan ni ohan se ny helvetti jollei ole viidakkopihaa. Tätä unelmaa kohti on mentävä!

Talon omistaja oli aikanaan tehny istuttelualueet aian vieruksiin, mikä ihan kiva idea onkin, mutta kun Palatsin piha on aika iso, ni sitä sellasta hukkamaata on varsin paljon.Jotain tarttis tehrä. Oon ostellu ja varastellu ja saanu kaikenmaaliman rehuja ja törkkiny niitä mihin sattuu, mutta liki kaikki heittää lusikan nurkkaan jossain  vaiheessa. Aidanvierusten rehupenkit on myäskin toiminu kissojen hautuumaana ni emmiä tiiä kuinka lannottavaa ruumiitkaan sitte loppujen lopuks on ku niitä on siellä 20 sentin välein.

Rupesin jo ajat sitte takapihalle kasaan kaiken eloperäsen roinan, pihan siivouksesta ja keittiöstä tulevan sälän, isoon avokompostiläjään. Kaikkihan täällä maatuu, halusi tai ei, niin et suhina vaan kuuluu, joten eipä aikaakaan ku talon takana oli himalajan kokonen multakasa. Siittä saatto sitte ruveta ponnistelemaan!

Oon jo hyvän aikaa aina ehtiessäni riehunu lapion kanssa ja kaivanu ylös omistajan pykäämiä rehupenkkien reunakiveksiä ja asetellu niitä uusiin järjestyksiin. Oon kuopinu kompostikasasta oikeaa multaa ja täytetelly uusia tulevia viidakkoalueita mullalla.

Arska is back!

Eilen kun miulla oli semi-vapaapäivä (kissakauppa kiinni sunnuntaisin, elikäs iltapäivä vapaata) ja sattu viä aurinko porottamaan eikä tullu vettä taivaan täyeltä ollenkaan, ni meuhkasin pihassa jonku 4 tuntia ihan hiessä. Moskiitot ja muurahaiset söi ja olin yltä päältä kurassa ja liejussa ja paskassa. Juoksin korin kanssa ympäri lähiniittuja keräämässä vanhoja kokonatseja ja kokonatsien kuoria, hain säkkikaupalla sahanpurua naapurin raksajätkien pihasta. Paikalliset katteli ja pyöritteli päätään, että hullu se on, ei voi mitään. Huutelin vaa että I HAVE A PROJECT, kiitos vaan, vien tästä nää sahanpurut ja haen kohta noi kokonatsien kuoret.

(Välihuomautus: Indonesialaisilla kaikki vähänkään normaalista poikkeeva toiminta on "projekti". Ilmeisesti se kuulostaa tärkeältä johtajatason toiminnalta, koska ainakin Edenissä mein ykkösjäbä on aina ihan hepuleissa jos hän ei ole minkä hyvänsä erikoisprojektin erikoismies vaan joku muu miun pojista on saanu tehtäväkseen vaikka kantaa noi pöyät tosta tonne. Tulee sitte naama nyrpällään marmattamaan että oisko hänelle kans joku PROJEKTI ku noilkii on toi projekti ni hänelle kans jotain.)

Talon taakse takaseinän vierustaan tein penkin mihi siisteihin riveihin laittelin kaikenmaaliman salaattisiämeniä mitä oon saanu Edenin Suzannelta. Kissat tuli perässä, ja sitä mukaa ku sain siämenet hianoihin riveihin laitettua ni mirrit kuoputti joka rivin auki ja väänti sinne joko paskat tai kuset, että se niistä siisteistä salaattiriveistä. Tosin, en usko että sieltä mitään muutenkaa kasvais, mutta kun siämeniä oli ni koitetaan ny kuitenki.

Kun sain pihan jotenkuten myllättyä ja multaa leviteltyä ni hölmöltähän se näyttää ku ei oo mitään kasveja oikeen missän. Lähin sitte takas Edeniin ja menin pyytää lapiota et lähen toho tyhjille naapurin mutaniityille varasteleen jotain, mitä hyvänsä, mikä näyttää vähän perusrikkaruohoa komiammalta. Edenin ykkösjäbähän ei moista erikoisprojektia voinu väliin jättää, ei mitenkään käyny että miä itte menen, vaan tuli mukaan ja kuokki miulle pari jotain isoa rehua ylös. Kysy sitte että kuka nää laitta siun pihaan ja sanoin että miä itte tiätysti. Oli aivan monttu auki ja kyseli että nii mutta kuka kaivaa kuopat ja laittaa nää sinne. No vittu MIÄ ITTE. Ai niiku oikeesti vai? No todellakin oikeesti!

Tämäkin on asia joka tulee koko ajan vastaan. Se, että miulla ei ole henkilökuntaa Palatsilla, on ihmisille hämmentävää. Että tiskaan itte ja siivoan itte ja jumalaare kaivan lapiolla kuopanki aivan itte... jestas sentään.

Mutta pihassa möyriminen on miusta aika hauskaa hommaa. Eiks se ookki niin et ikäihmiset tykkää kuopsuttaa puutarhassa?

Kyllä toi vielä joskus viidakolta näyttää, olen varma. Viälä tarvin lisää kokonatsin kuoria ja sahanpurua ja tietty pitää helvetisti hankkia rehuja jostain. Onneks täällä käy kasviskauppiaita ihan ovelle koputtelemassa, niillä on isot korit täynnä ties mitä trooppisia rehuja ja halavalla lähtee. Kyttään, jotta millo nään meiän huudiloita kiertelevän rehukauppiaan ni sanon sille että tuo miulle niin ison lastin rehuja ku jaksaa kantaa ja jonka suostuu miljoonalla myymään. Ostin siltä kerran jo puolella miltsillä rehuja ja sain liki 20 kasvista. Suurin osahan niistä menehtyi välittömästi, mutta kyl siä viä muutama henkitoreissaan yrittää.

Rahaa miulla ei ole pihaan paljon laittaa, mutta persaukisuus pitää ihmisen kekseliäänä. Aivan kelvollisia jutskia saa väsättyä kokonatseista ja vanhoista tiiliskivistä ja sahanpurusta!

Kyllä se tästä, viä jonain pänä Palatsini tilukset on vehreää viidakkoa. Sit senku siä eteerisenä käyskentelen ja poimin hetelmiä oman viidakon puista. Varmasti!

PS. Instagrammin uus versio misä piti kätsysti pystyä useampaa tiliä pitämään ja postailemaan kuvia... sehän toimii päin helvettiä. Kuvat menee ihan mihin sattuu. Joten piäni aikalisä instapuumailun kanssa ku en jaksa säheltää. Kattellaan josko piakkoin tulis uus päivitys joka myäs toimis.

Etupihan projekti



Panaanipuu etualalla, kookospalmun tynkä siä takana. Noi pienet vihreet niien välissä on piäniä papaijavauvoja.





Varastettu rehu

Varastettu rehu ja Juusto (kissa)


perjantai 12. helmikuuta 2016

Kummituskurvi eli varvastossujen bermudan kolmio



Niin kovasti ootin ja intoilin että aijjettä kun sadekausi alkais jo. Mutta tässä oo jumalaare mitään helvetin järkeä enää. Taivas tulee nesteenä niskaan ja alkaa huumori oleen lopussa. Kyllä vihertää huudilot ja jopa miun onneton puutarha puskee kaikenmaaliman rikkaruahoa, että hurraa sille (min pihasta lisää later, on meinaan hirvee projekti siä menossa, oon myllänny koko paskan ihan remonttiin... mutta avot siitä tulee hiano joskus sadan vuoden päästä). Mutta liikkuminen täällä on tällä hetkellä ihan yhtä saatanaa. Miun kotipolut on pelkkää mutaa ja järveä. On niin ihanaa suhata pyärällä kun välillä on polviin saakka vettä ja ei nää yhtään mitä monttuja ja tiiliskiviä siä veen alla on. Ihme on ettei oo viä sattunu  varvastossujen hukkaamista kummempaa.

Varvastossut jäi tiätenki kummituskurviin, missä on just sellanen polviin saakka sitkeetä mutaa oleva järvi. Siähen meinaa fillariki hyytyä kun paskaa on pualväliin renkaita. Sinne on ennenki sluikannu miulta tossuja, se on semmonen bermuudan kolmio -tyyppinen mesta koko kummituskurvi. Siä liejussa on varmaan niin helvetisti tavaraa et jos joku alkais kuokkimaan ni ainaki varvastossukaupan vois perustaa.

Kummituskurvi on muuten kummituskurvi, koska paikallisen legendan mukaan siinä häärii yän hämärinä tunteina hantu, elikäs kummitus. En oo kyllä itte sitä ikinä nähny. Myäs miun talossa asuu henkiä, sanovat. Niitäkää en oo nähny mutta puhuttelu nille tarvis pitää, koska eivät oo nyt oikeen hommiaan hyvin hoitanu, kun päästivät sen saatanan varkaan sisään.

Muutoin kaikki on aivan hyvin. Kissoilla on taas rahaa, miun palatsi ei vuoda, kissanpoikaset on kaikki terveitä, joskin nuhasia. Kissakaupalla menee hyvin, paitsi että katto vuotaa ku seula. Edenin majatalossaki kaikki hyvin, ja palkkasin sinne jopa puutarhurin. Toivottavasti tämä kloppi pysyy töissä sekä on ihmisiks. Alotti eilen ja toki jo tänään pitää vapaapäivän, että oon vielä hiukan sellasella tunnustelevaisella miälellä että mitähän tuostakin tulee. Eikä se puhu enklantiakaan, ei sitten sanaakaan. Mutta kuhan kuopsuttaa Edenin puutarhaa hyvin ni ihan sama mitä kiältä se puhuu.

Tulispa ees yks aurinkoinen päivä!


Taiteellisia kuveja Edenin huudiloilta next ja lopussa on loppukevennys. 







Loppukevennys. Iloinen turisti ei yhtään valita vaikka kuinka taivas putoaa nesteenä niskaan

Instagrammihomma

Instagramiin tuli päivitys ja nyt sinne voi tehä monta tiliä! Jumatsuikkeli, välittömästi tein plokille oman instatilin, ni voin postailla muutaki ku virallista ja tärkeetä kissahommaa. Voitte nyt sitte stalkata Moottoripuuma-instasta et mikä on meininki. Kun en joka päivä jaksa enkä ehi tänne kirjotteleen ni koitan ainaki kerran päivässä jonku kuvan laittaa.

Instagram


Vähän toi vielä tökkii, ei esmes pysy asetukset että mihin se tuuppaa kuvat facebookissa. Hermo menee mutta ehkä se pian korjataan.

PS. Meillä on täällä nyt vedenpaisumus. On satanu aivan kaatamalla jo usiamman päivän. Huudilot on mutaliejua tahi järvenä ja mutalieju on kova syämään varvastossuja. Sinne meni taas yks pari, slurps vaan.

lauantai 6. helmikuuta 2016

Onneksi olkoon, Mordor, mie tuuuuuun!

Kiitos onnitteluista plokikisan voiton johdosta. Eihän tämä mikään noopelin palkinto ollu, mutta ihan miältsin jöpöö silti! Parasta on kisan voitosta lohjennu palkinto, ja se on tämmöinen:






Palkinto on välittömästi laitettu lihoiks ja sillä on ostettu pähee kesälomareissu:




Lahjakortilla, ja kerjäyskampanjalla, hoituupi persaukisen pultsarin hinaaminen Mordorin lonkeroien äärelle siis. Viä tarvii ostaa lennot täältä Singaporeen, mutta ne on justiisa nyt ihan hirveissä hinnoissa, kyttäilen tarjouksia tässä silmämunat tanassa.

Kuukausi Mordorissa! Nummirokkiin kattomaan Bodomeja ja Mokomaa ja Kärmiön Tutiloita, ja - iiiiiik - Tuskaan kattomaan Ghostia! Majava Barissa karpalolonkeroa, Rautakorvessa äitylin luona lataamista ja ehketi Kouvostoliiton Pioneerirokki jos siä on jotaa hyvää rämpyttämässä. Juustoja ja kavereita ja karpalolonkeroa ja raejuustoa ja juustonaksuja ja natsous cheese ballseja ja oikeen kokosia komeita miähiä ja juustoja ja lonkeroa ja heviä ja juustoja ja ja ja.... Ja sitte takas kotio.

Mutta GHOST! IIIIK!



APUA MITÄ MIÄ LAITAN PÄÄLLE? TUSKAAN?

perjantai 5. helmikuuta 2016

Tämähän on paras matkaploki!



ONNEKSI OLKOON, LUET JUURI IHAN PARASTA MATKAPLOKIA!

Miä, joka en koskaan ikinä voita mitään, ikuinen häviäjä, aina ja kaikessa, ni jumaliste: Vuoden 2015 paras matkaploki-skaba, ja voitto kotio!

En kuuna päivänä kuvitellukaan että tää räpellys voittais, ku olihan tua semmosia oikeempiaki plokeja mukana, missä on kaikki niin hianosti ja kirjotetaa oikeella suamella ja tyylikäs meininki.

Valtaisat kiitokset kaikille teille hulluille ketkä äänesti. Miä laitan nyt kruunun päähän, porilaisten marssin soimaan ja ammun pari rakettia

Mitähän seuraavaks? Varmaan Madventures tarjoo töitä, taivaasta putoaa kirstu dimangeja suaraan syliin, saan aisaa ja ufot tulee.

torstai 4. helmikuuta 2016

Kissajuttu ulkomaan mediassa



Australialaisen LOST-lehen tyypit sattu kissakaupalle tuossa vähä aika sitte. Kirjottivat kauheen kivan jutun kissaprojektista. Lukekaa tästä, kliketi-klik.

Hämmentävästi kuvasivat miuta tekstissä että "the sharp, energetic driving force...."

Terävä ja energinen? Jeah, raight. Näkisivätpä miut nyt! Oon ihan zombiena, on niin vanha ja väsyny olo. Ei vapaapäivän vapaapäivää ollu kuukauteen, ja ollu tota kaikenlaista helvetin ressiä ja paskaakin.... alkaa meinaan varhaiskeski-ikäsessä pullukassa näkymään jo. Voimani ehtyvät ja pitäs tässä jaksaa bailataki ainaki lauvvantaina, koska entinen Unelmien Rastasulhanen tulee määkimään Samakakkoseen. Vaikka onki entinen unelma ni hienosti määkii, pakko mennä kattomaan, vaikka kuinka esiintyis miun nukkumaanmenoajan jälkeen.

Puuhhhhhhh. Oi nuaruus ja enerkia, mihin menit ja miksi?