Elämäni hirvein merimatka

Hail satan! Olen elossa! Olen Balilla! On maata jalkojen alla!

Oli nimittäins sellanen myrskynen merimatka Hiekkakikkareelta tänne tyhmään Baliin että ei mielellään tarttis toista kertaa elämässä moista rytyytystä tulla miun kohalle. Oon ihan paskana vieläkin, vaikka rantautuminen  tapahtu jo tuntikausia sitten.

Ensinnäki tää meni sillälailla vitun hienosti, että olin ostanu lipun Ekajaya-yhtiön botskiin, jonka oon hyväks havainnu. Ja hyviä ne onki, ehkä parhaita, sillä heijjän veneet ei tänää ees kulkenu. Viksua porukkaa. Mutta perkeleet dumppasivat miut sitte Wahana-yhtiön veneeseen ja mikäs siinä, jos Wahanan tyypit ei olis laskutaidottomia idiootteja, jotka buukkaavat veneen kyytiin noin tuplasti sen mitä paatissa on paikkoja. Kun veneeseen oli kaikki ängetty, osa komennettiin ulos jonku muun firman veneeseen ku tilaa kaikille ei kertakaikkiaan ollu. Miut ja joku 10 muuta ihmistä hätistettii katolle istumaa. Aavistelin pahaa, koska jo eilen illalla alko tuulet yltymään ja meri näytti aika räyhäkkäältä, joten kiinnostus katolla istumiseen oli tismalleen pakkasella, mutta sinne oli mentävä ku kerta käskettii.

Ja siitähän se riemu sitte repeski ku merelle lähettiin. Ehkä minuutin matkan jälkeen pärskeet rupes lyömään jo railakkaasti paatin katolle ja homma senku paheni. Aallokko oli hirvee, vene poukkoili ihan järettömästi, vettä tuli päin pläsiä niiku joku ois ampunu vesitykillä suoraan naamaan ja niskaan jostain sentin päästä. Kyhjötin johonki surffilautaan takertuneena yhes mytyssä siel katolla, en nähny vittu mitää ku vettä tuli päälle joka suunnasta, nielin suolavettä jonku ämpärillisen ja pelkäsin ihan vitusti. Ku kaiken huipuks iski ihan älytön sadekuuro niskaan ni vois sanoo et siin alko meiningissä olla sellasta sulaa hulluutta et en tienny itkee vai nauraa. Sadepisaratkii iski päälle sellasella voimalla niiku niitä ois ammuttu haulikolla. Tuuli niin saatanasti et hyvä ku ei lentäny vaatteetkii päältä ja matkanteko oli kaikilta osin ihan silkkaa puhasta helvettiä. Oli niin vitun kylmäkii et vapisin vaa ja uikutin siihe surffilautaan tarranneena ja venasin vaa et millo tää vitun paskapaatti kippaa nurin.

Luajan tähren Balin rannikolle saavuttaessa aallokko tasaantu, sade loppu ja jopa aurinko alko paistamaan. Hyvä homma, ku ei ollu aurinkorasvoista tietookaan ton painepesuri-suihkutuksen jälkeen, joten kaiken kruunuks palo nahkaki sitte.  Voitte vaan kuvitella minkä kokonen kyrpä miun ottassa pojotti ku päästii vihdoin Padang Bain satamaan. Olin likomärkä, sadesuojasta huolimatta reppu sisältöä myäten märkää muhjua (hyvästi, South-East Asia Lonely Planettini, se paska ei kuivu enää koskaan) ja muutenki tuntu et kaikki on päin vittua AINA kun Gililtä Balille joutuu tulemaan.

Padang Baista sit hirveen häsläämisen ja kaaoksen jälkee autokyyti Sanurille. Ni eikö vittu autokuskikii oo sitte ensimmäinen ihminen jonka oon ikinä nähny kenel on, vittu, uskokaa tai älkää - TOURETTEN SYNDROOMA! Miun silmät oli varmaan ku lautaset ku tän hiffasin, ku siel kuskin takana istuin ja ihmettelin eka et mitä helvettiä se siel manaa ja kenelle se koko ajan puhuu ja huutelee jotaa indonesiaks ku ei täs niiku oo ketää joka ymmärtäis, saati vastailis takas, ja sit pongasin et sil oli ihan älyttömiä pakkoliikkeitä ja nykimisiä ja olin ihan et voi saatanan perse tää täst viel puuttu. Et kohta se nykäsee tän auton johonki rekkaa päin ja siinä sitä sit vittu ollaa.

Vittu mikä päivä. Mutta sentäs pääsin hengissä majapaikkaani (vanha kunnon Swastika Bungalows jälleen) puuskuttamaan ja tiristämään vitutuksen, helpotuksen ja ikävän (kissat!)  kyyneliä.

Jotta näin. Kissat jäi Gilille, nyyhkyti-nyyh, sinne jäi regeit, ja miä oon nyt Balilla yhen yön ja lennän huomenna Singaporeen. Siitä lähtää sit Malesiaan, missä eka kohde on Tioman. Se on saari. Sinne mennään veneellä. Mutta voin kertoo, et tän päivän elämys-merimatkailun jälkeen jos siel Tiomanin suunnalla meri yhtää ees vienosti liplattaa ni miä en lähe minkäänlaiseen veneeseen. Jään sinne Mersingin rantakaupunkiin juomaan kaljaa. Näin on näppylät.

Kissakuvia lopuks, ni ei jää täst postauksest pelkkä paskan maku mieleen.

Kissojen kyläkokous

Iso-Stigu tuli käymään. Ritva pesee persettään taustalla.

Aamumaidolla

Herttajoogaa

Festarit, punkkarit, pössyttelijät

Raju bile ät SamaSama

Regeifestivaalit on vietetty, saari tyhjenee bilevieraista ja sienimäisenä muodostelmana hiekkakikkareen yllä leijunut pössypilvi alkanee lähitunteina haihtua. Hyvät oli kemut, suosikkipändi ja helvetisti komeita miehiä on nähty, paljon kaljaa juotu, mutta huokasen kyllä helpotuksesta että homma on ohi ja vasta ens vuonna uusiks.

Festarihommiinhan liittyy tiettyjä sääntöjä. Yks niistä, ja äärimmäisen tärkee, on se, että ottaa päivää ennen bileen alkua ns. "löysät pois". Tää siks, ettei sit oo varsinaisen juhlan alkaessa liian innoissaan. Senhän tietää mitä liiasta innokkuudesta saattaa seurata kun siihen yhistää pienen tissuttelun. Nimittäin. Uskokaa vanhaa festarikääpää, joka on käyny rokkivestivaaleilla jo... öööö .... no vittu ennenku tyä ipanat ette ollu ees syntyny. Ees teijjän vanhemmat ei ollu viel syntyny. Ehkä just ja just teijjän isoisoisoisovanhemmat on tavannu niil vestareil mis miä oon ekoja kertoja käyny. Paskat, sillo ku miä oon käyny ekan kerran rokkifestareilla, niitä vietettiin puussa, koska myä ei viel oltu sieltä laskeuduttu. Kyllä näin on,

Täs kuvas on tunnelmaa. Löysien poisto -tunnelmaa!

Tämä "löysien poistaminen" tarkotti siis täl kertaa sitä, et alotettiin krebaaminen (jos tätä varhaiskeski-ikästen akkojen kippistelyä voi ees tolla termillä kutsua) jo keskiviikkona. Kikka toimi tälläki kertaa, eli ku regeifestari torstaina alko ni meil oli krapula ja väsymys. Käytii kuitenkii kattomassa ku meijjän oman paarin pändi oli avaamassa festaria. Ai juma oli kivaa et pojat sai kerranki soitella yleisölle joka bailaa ankarasti, ku meijjän kotipaarissahan paikallaolijat on aika kovin veteliä ja enemmän makaavissa asennoissa. Nyt villisti siel porukka joras ja pojil oli lavalla ihan sairaan hyvä meininki.

SamaSaman uus rantabaai

Vaikka Sama-Sama regeipaari, joka festarin tukikohtana toimi, mukava kuppila onkin ja vaikka siel oli komeita könsikkäitä ja - jumalauta! - jopa indonesialaisia punkkareita, ni myä ei paria tuntia kauempaa jaksettu. Sitäpaitti, mein omassa paarissa oli ihan normimeno eli oma pändi soitti päivän toisen keikkansa siel. Sinne siis, seljälleen baarin makaamoon, ja ajoissa nukkumaan et perjantaina sit jaksaa. Koska perjantai oli se kemun  varsinainen rajuin päivä, ainakii miulle, kert ohjelmas suosikkipändilöö ja kaikkee.

Meil meinas vaan ilmojen jumaluuret pistää koko helvetin perjantai-illan ihan vituiks. En ihan muista onko tääl ikinä moista rankkasadetta ollu. Sade alko alkuillasta ja jatku miltei aamuun saakka, ja vettä tuli oikeesti niin paljo et rantakatu muuttu sellaseks kymijoki-tyyppiseks toiminnaks. Mutta koska kemuissa esiinty Ray D'Sky kuulemma kymmeneltä, ni paikalle oli mentävä, vaikka sit sukellusveneellä, saatana. Tyydyttiin heppataksikyytiin, mut ei sekää paljo auttanu, pirssin sisään sato ihan kivasti sinneki, ja ku miun piti viel kipasta ostamassa tupakkia baarin naapurista ni likomärkänä siäl sit vaa et ya, maaaaan, regei ogei.

Ray D'Sky rämpytirämpyti. Ihan parasta!

Mutta Ray D'Skyn keikka nähtiin ja se oli huikeen hyvä. Pakko mainita et heil on koskettimaspimputtimas sellanen vikkeläsormi, et en oo ikiin nähny kenenkää silläviisii soittavan. Se oli leuka lattiaan ja syvää hämmästystä ku kyseinen heppu soitteli menemään. Ja joku Muhammad-jotain-vai-mikä-se-ny-oli jotaa siin ohes räppäili  ja muutenkii loistava esitys, kerrassaan, ja oikee miulkii rytmitajuttomal apinal jalka naputti tahtia ja ettei siin ois vähä polvetkii notkahellu. Ja keikan jälkee jaksettii jopa viel jonkuu aikaa turista Antti Tuiskun Kaverin kans mukavia ja kaljaa lipittää, mut joskus sit vissii yhen maissa on kahlattu takas kotiin. Uitettu koira kuvaa kondista hyvin siin kohin ku kotio vihdoin päästii. Ei kuivaa kohtaa yhessäkään vaatekappaleessa, ja käsväskykii rahoja myäten siinä kuosissa niiku sitä ois illan säilöny meressä.

(en keksi tähä mitää)

Festivaali ikäänku oli siis vaa torstaina ja perjantaina, mutta toki suurin osa bilevieraista jäi viikonlopuks tänne hillumaan. Ei minuu sinänsä haitannu, arvostin ku komiat punkkarit ja rastaregeimiähet pyöri meijjän paarissa kaiket päivät ja osin illatkii, kitaraa rämpyttivät ja komeina käyskentelivät, et kyllähän niitä siin ilomielin silmämunat killillään kaukaa varovasti ihaili. Ja sit ku eilen jopa viel Ray D'Skyn ihana laulaja tuli meijjän paarii iltaa istumaan ja kävi pari piisiä laulamassa mein kotipändin kans ni olin ihan et ai että. Niiku et ihanaa ja jännää ja hauskaa ja erikoistakii ja noin.

Mutta.

Vittu. Ooottakee, käyn hakee kukkahatun ja laitan päähä ni tulee oikeenlainen tunnelma ku alan mäkättämään.

Nii. Miä oon helpottunu et festivaali on ohi ja saari on tyhjentyny, koska täs on vähä sellain juttu, et aika ulkopuolinen olohan se on kun ei ite veä humehia, paitti kaljaa. Eilen illal just ystävättären kans tuli puheeks et alkaa ihan oikeesti jo tympästä katella noita punasilmäsiä röhnöttäjiä ja pikkusen rupee tää jatkuva ganjanhajukii jo vituttamaan. Et aika eri leveleillä ollaan muun porukan kans täs oltu ku meil ei oo aamusta saakka jolperi suussa. Rupes jo vähä nyppimään. En tiiä miks just nyt, ainahan täällä porukka on sätkää väkertämässä jossain puskassa, eikä miuta oo laisinkaa häirinny, mut ehkä se nyt jotenkii korostu ku sitä porukkaa oli ihan vitusti ja kaikilla sama yhteinen kiva harrastus. Paitti meil oudoil möröil jotka vaa bintangia lipitellää.


Fakta on, et tääl on aika hankalaa luikertaa mihinkää porukoihi (jos kiinnostais, saati osais), ja ku on täs vierest tarkkailtu ni selvää on, että jos noi tommoset ganjahommat on siun kuppi pirtelöö, ni siin on hyvin nopeesti ihan vitusti uusia kavereita ympärillä. Näin se vaa visii on. Ja ku miä en oo se hauska vanha biaats kaukaa suamesta joka kylvää good karmaa good marihuanaa ympärilleen, ni joudun tuttavani keräämää tääl sellasel lähinnä väsytystaktiikalla. Et vittu tuo akka se ei lähe kulumallakaan tuolt makaamon pohjalta, kai sille voi jo ruveta moikkaamaan. Tai emmiä tiiä. Mut sivusta seuraajana miusta tuntuu nyt tänää tältä.


Toinen asia mikä jotenkii alko tympäsee ni toi et joka saatanan regeijätkällä on länsimainen pimppara kainalossa.  Miä hyvin toki asian tajuan, myä länsimaiset pimut ku ollaa ehkä... miten sen ny muotoilis.... huolimattomia tavarastamme, toisin ku ehkä  paikalliset tsirbut on. Ja sit indonesiassa ku ollaa ni miähet on ajoittain niin vitun komeita et niis ei oo mitään helvetin järkee. Ni match made in heaven ja sillai. Ja siis päivänselväähän on, et miä vaan kateuttani täs ny aiheeseen sohasen, ku miul ei oo sitä rastajätkää täs köyrittävänä, mut ei toisaalta enää ees vittujakaan kiinnosta. Jotenkii viimiin niitti asialle oli ku se Ray D'Skyn laulaja pamahti eilen mein paarii KOLMEN länsimaisen pimun kans ja vetäyty heijjän kans johkii makaamoon kyhjää, tai siis varmaan ne vaa keskusteli kukkien kastelusta ja musiikista siel mut ihan vitun sama. Miust se meni vaa jo niin överiks et olin ihan et eiiiiiih, ei toikii, ja ei tollee pahimpana sonnina kaikista. Mut kylä näi oli asiat. Et on AINA, AINA se rastapoika ja sit se länsimainen gimuli kiehnäämäs siin. Tai lauma gimuleita.

Vitun rastajätkät. Miä tahon oman punkkarin. Äh.


Et tällee. On menny vissiikii hiekkaa vaginaa ku on alkanu jopa jotkuu asiat hiukkasen tääl ärsyttämää. Mut miusta on hyvä vaa et alkaa vähä se vaaleenpunasuus niist rilleist rapista minkä läpi tätä trooppista elämää on tähä saakka aika kritiikittomöstikii kattellu. Ja em. napinasta huolimati miä en yhäkää oo missää niin hyvin ikiin viihtyny ku tääl miun hiekkakikkareella. Piste.


No mut joo. Jos totta oikee puhutaa, ni just nyt miä oon ihan tyytyväisnä omis oloissani ja omalla planeetallani, ilman rastajätkiä ja punkkareitakii jopa. Tuisku läks tänää pikkuhiljaa valumaan kohti Mordoria, ja oli ihan vitun ihanaa pitkäst aikaa nähä ja tääl lomailla, mut ku on kuiteskii melkee 4 viikkoa täs sen kans kotkotettu ja röhnötetty, ni miuta ei kiinnosta nyt jutella kenekää kans niiku yhtää. Tarvin sitä omissa oloissa olemista ja sellasta totaalista epäsosiaalista mörköilyä, ja vaik Tuiskukii sen asian hyvin osaa ja tuos on useina päivinä maattu rannalakii sillee et se toises pääs ja miä toises, ettei vaa tarvi jutella, ni silti, ohan se ystävän läsnäolo asia, jonka koko ajan tiedostaa. Nyt on muutama päivä aikaa olla ihan omis oloissaan. Pitää levätä ja ladata akkuja, ihan vitusti. Kert torstaina nähää Camipamin kans Singapores ja sit on ees 4 viikkoa Malesian kiertelyä ihmisen kans, joka on - herra paratkoon - sosiaalinen! Arvelen et tulen ton 4 viikon aikana saamaan varsinaisen oppitunnin siitä, miten vieraille ihmisille puhutaan ja miten niistä lypsetään kahessa sekunnissa kaikki perustieto ulos, kengännumerosta alkaen. Jännittävää.

Hui.

Ystävyys, läheisyys, kissarakkaus

Ja lopuks viel sananen kissoista: kaikki voi hyvin eikä uusia kissoja oo miun laumaan ilmestyny. Pien Herttaki syö ihan vitusti ja koko ajan kerjäämäs tuolla jo ihmisiltä et mulle kans ja jopa leikkii ja peuhaa ja on muutenkii kissamaisempi eli luottavaisin mielin hänenkii suhteen täs jo. Meijusuvas menee kiipelistä toiseen, kuinkas muuten, viimisimpänä tuos sellain säikäyttävä tilanne oli yhtenä superkuumana päivänä ku Meijusuvas  sai vissiinkii lämpöhalvauksen, rupes suu auki läähättämään ja pumppu hakas ihan raivolla ja sitte se pyörty. Miä heittelin viileetä vettä niskaan ja juoksutin mirrin ilmastoituun bungalowiin vartiks jäähtymään ja katti siitä sit oitis tokenikii.

Apua enää huominen täällä ja sit taas joudun tost tippa silmäs lähtemää heppataksin kyytii ja kissat jää rantapaariin vilkuttamaa. Byhyy! Mutta on miusta tosin hirmusen kivakii lähtee taas käymää vähä muualla, ja parasta on varsinkii hyvän ystävän näkeminen viien kuukauden jälkee. Ihan kreiseeee semmonen! Ja ku käy välil jossaa ni sit on taas kahta ihanampaa tulla takas omalle hiekkakikkareelle kissojen kans retkottaa. Sit jaksaa taas katella sätkää kääriskeleviä hupsuttelijoitakii ihan toisel taval.

Jahas. Ruoka-aika. Kissoilla on varmaa jo kauhia nälkä. Lähen siis syättämään ne, ja ehkä saan itekii siin pari haarukallista jotaa napaani. Seuraavat kuulumiset tulee sit... ööö.... ehkä Balilta, ehkä Singaporesta, ehkä jostaa muualta. Saa nähä.

Pirkko joogaa römpsä levällään

Meijusuvaksen kolari ja regei

Regeifestari vaatii varmaan vähä bintangia

Hiekkakikkareella alkaa olla ilmassa suuren pössyttelyjuhlan tuntua. Regeifestivaali lähestyy, porukkaa lappaa saarelle, rastatukkasten poikien määrä senkun lisääntyy. Meilläkii tässä Kakkosella asuu ja hengaa niitä aimo joukkio. Miun naapuribungalowissa rämpyttyy kitara yätä päivää ja mökin ympärillä velloo välillä varsin sakee savusumu. Äsken ku menin aamiaiselle ni ei meinannu löytyä makaamoa johon olis kissalauman kans asettunu ku jokaisessa retkotti joku regeimiäs nukkumassa. Suloista! Ja jännää! Jammin Island -karnevaali alkaa siis huomenna ja on kahen päivän regeihomma tuol SamaSama-regeipaarissa saaren sykkivässä ytimessä. Ounastellaan järjetöntä ryysistä ja kauheeta meininkiä, mutta ollaan päätetty mennä ihan sukkana sekaan vaan, vaikka henki menis. Ray D'Sky on pakko nähä, mutta vittu kun ei ole tietookaan millo hyö soittavat. Ois jonkinlaisen organisaattorin mentävä aukko näitten kemujen järjestelyssä, ku mitään soittoaikataului ei oo missää ja facebookki-eventtiki ilmesty vasta eilen vai toissapäivänä ja sillai. Mjutta häpeninkin (tökkivät) nettisivut on täs ja tapahtuma tulee näemmä livenä tuol internetis kans tämmöses TVpantai-sivulla.

Tämmöin kemu alkaa huamenna

Jotta tämän takia miä päivitän plokin nyt, vaikkei oo suuresti uutisoitavaa. Mut kert ollaan seuraavat pari päivää tuol kemuis ja varmaan sit on rapulakii ku ei kai tuol nuorison seassa selvinpäin kykene kemuttaan, vaatinee jokusen bintangin et pystyy olee, ni täs ei ny muutamaan päivvään sit ehi eikä kykene mitää plokisuoltoo tuottamaan. Mutta tuun kertoo sit kummoset kreisibileet oli ja montako minuuttia myä epäsosiaaliset vanhat hanhet siel oikee kestettii.

Ja miä oon taas vaihtanu majaa. Samanlain mökki ku entinen, mutta ku siihen takapihan majaan oli varaus tästä päivästä etiäpäin ni miun piti siirtää romppeeni alta pois. Muutin maanantaina mökkiin numero yhreksän, vanha tuttu tämäkin maja, oon tässä ennenki asunu. Mutta nyt alko vähä kärttysis merkeis ku sähköissä oli joku vammasuus et valot ei pysyny päällä ku ehketi 10 minuuttia kerrallaan ja sit räps pimeys. ja sit piti könytä hämähäkinseittiseen mökin alustaan napauttamaan muuntajasta-vai-mikä-se-ny-on katkasin taas asentoon ON.  Miä koitin tuol pojille motkottaa ja ne kävi päätä raapimas täs ja toteemas et ei myä tiijjetä missä vika oikee on ja miä jatkoin kipitystä mökin alle aina ku valoo tarttin, kunnes eilen hirtti hermo ihan totaalisesti tuon säntäilyn kans. Menin räyhäämään tonne et nyt vittusaatana, tarvin valot jotka toimii, et joko korjaatte NYT tai sit muutan uuteen bungalowiin (ei käy, regeifestarin takia kaikki varattu täst päiväst etiäpäi), tai sit joku teist kolleist istuu siel mökin alla sen katkasimen vieressä ja napauttaa sen aina takas ku se nasahtaa pois päältä. Ja kas, tulkoon valkeus! Kuuma&Komee tuli rassaamaan (ei miuta, ku lamppuja!) ja ku siinä tunti pari valojen toimintaa vahittii ja vaiheltii uusia lamppuja vanhojen tilalle ni saatii valot toimimaan. Jeee!

Et tämmöstä jännää tääl,eikö ollu kuulkaa hurja tarina? On vauhtia ja vaarallisia tilanteita täynnä tää keski-ikäsen sammakon lomailu.

Peljästynyt Meijusuvas kävi varovasti puussa kolarin jälkee

On tääl sattunu hurjaakin, oikeesti. Meijusuvas jäi eilen polkupyörän alle, kolaroi oikee kunnolla fillarin kans, siis. Miä olin just tosta lähös naapuriin kauppaan ku jotenkii satuin viel vilkasee olkani yli kotipihaan ja siin samassa hirvee kissanparkasu, siihe pysähtyy joku turistiturjake fillarin kans, nään vaa et Meijusuvas siel mukkelismakkelis ja huutaa ja säntää paniikissa pakoon. Jähmetyin sekunniks aivan kauhusta kankeena ja sit lähin vaa juoksemaa takas ihan paskat housussa. Mieles ehti käyä vaikka mitä kauhuskenaarioita et vähintää siel on nyt jalkaa poikki ja ties mitä. Hirviä hälytystila päälle et se Meiju pitää nyt löytää ja heti (juoksi häntä suorana piiloon) ja se löytykii sit respan vieres olevast huoneest sängyn alta. Saatii se sieltä pois ja sit vammojen tutkinta. Meijusuvas vapis ja oli ihan shokissa, mutta luojan tähren ei käyny pahasti. Ruhje korvassa, takatassussa ja pitkä pintanaarmu jalassa. Meijusuvas olikii loppupäivän sit hyvin, hyvin pelokas ja läheisyysriippuvainen, ei meuhkannu ja riehunu niiku normaalisti, varovasti vähä puushun kyllä kiipes, mutta muuten pelkäs vaa kaikkee ja tuijotti säikähtäneenä kaikkee mikä liikku.  Hää pääs tämän takia sit miun bungalowii yöks ja nyhjäskii kainalossa kaiken yätä ihan rääpäleenä, mut nyt aamulla ku vapautin hänet taas rantapaariin ni söi ja kipitteli ihan entiseen malliin. Mutta kyllä peljästytti tää häpeninki ihan tajuttomasti, miulkii käet ja polvet tutis varmaan viel tunti tuon äksidentin jälkee.

Nyt miä suunnittelenkii tähä miun huudiloille liikennemerkkejä mis on varotuskolmio ja siin kissan kuva ja teksti et HATI-HATI eli varovasti nyt kaikki heppakärryt ja fillarit, kissat juoksentelee tiellä. Ja oikeestaa pitäs olla suojatie, tai miksei vaik alikulkutunneli. Joo!

Hertta ja Meijusuvas päivänokosilla

Mutta muuten kissat voi hyvin, pien Herttakii jo syö ja on kissamaisempi käytökseltään, ja kakkakin on ajoittain kiinteää, tai kiinteähköä. Mutta vähä erikoinen tapaus hää on yhä, kovasti pitää ääntä eikä innostu yhtää leikkimisestä eikä läheisyydestä, haluu aina vaan kyhjöttää jossain tuijottamassa mitä ympäristössä tapahtuu. Kulkee vähä niiku omia polkujaan, mutta osaa jo ruoka-aikaan hakeutua paikalle ja viihtyy meijjän kans kyl kuhan saa olla rauhassa sillo ku haluaa. Mut välil nukkuu ihan tyytyväisnä yhes kasas muitten mirrien kans. Kyl siit viel kissa tulee.

Gili Viewn kissapesue

Yks päivä käytii Tuiskun kaa kävelyl. Hautausmaalla ja saaren keskellä kurapoluilla ja noin. Kotimatkalla kurvattii sattumalta tuosta Gili View -bungalowsien ohitte ja voi helvetin saatana, siel oli sit 5 miniminipientä kissanpoikasta pinossa yhen bungalowin rappusella. Ja eikö siel ollu pari joilla silmät niin rähmässä et eivät niit auki saa.  Viime vuonna huhtikuussa ku olin tääl ja asuin tos Gili Viewssä viikon verran ku oottelin et Kakkoselta vapautuu huone, ni sielhä oli just tuommonen pesue miun bungalowin terassilla, ja yks kissanpentu niistä sillon miun mökin alle kuoli. Että tuli mekoset dejavuut, mutta ei voi ohi kävellä ja selkääsä kääntää, se oli nenäliinaa käsväskystä ja baarista vettä ja kissanpentujen silmien putsaus. Ja seuraavana päivänä silmäpesula uusiks. Mutta eilen ku menin taas touhukkaana tarkastamaan pesueen kuntoa ni sielt informoitii et emo ja poikaset on viety johkuu naapuriin kasvamaan. Miä toivon todella että näin on tapahtunu ja ne on jossai hyvän huolenpidon alla. Ku tiiän et jos on käyny huonosti niille vauvoille ni Gili Viewn pojat ei miulle ainakaa sitä kerro, ku muistavat kyllä miten surkeena vollotin sillo sitä yhtä kissanpennun kuolemaa vuos sitte. Huooooh.

Kissat kissat kissat joo, mä kreisi kätleidi oon.

Aatella, oon enää viikon tääl ja sit miä taas lähen. Tasan viikon pääst se ois sit taas siirtyminen Balille yheks yöks ja sit ens viikon torstaina lento sielt Singaporeen. Vaikka varmaan taas itku silmäs täältä lähen ku kissat jää ja miä meen, ni kivaa silti. On tärät Camipamin kans Singaporen lentokentäl, nimittäin, ja myä lähetää siitä sit vetää kreisi neljän viikon Malesian kiertue. Gilille tuun takas sit taas toukokuun eka päivä.  Mutta noist ja muist suunnitelmist (oon tehny suunnitelmia!!!!) kerron lisää sit joskus toiste, ku asiat on ajankohtasempia ja lentolippuostoksin kiveksiin hakatumpia.

Ny lähen paariin retkottaa kirjan kans ja seuraamaan silmämuna kovana ku regeikansaa rupiaa oikee kunnolla lappaamaan huudiloille. Kakkosen melkee kaikki bungalowit täyttyy tänää ja muutenki alkaa olla hirviää säpinää. Huijui.

Myrskyn upottamaa venettä koitetaa äheltää

Kakkosen Koralpiitsin poikii

Kakkosen Koralpiitsin poikien hauspändi Broken Coral eli RISAT KORALLIT esiintyy

Yhteiset nokoset

Hurja luonto

Meri hajotti ja upotti veneen

Armaat kaksi lukijaani, jotka kuumeisesti odottavat kissahuuruisia vuodatuksiani, en ole teitä unhoittanut. Meillä on täällä Gilillä vaan ollu pikkusen erikoiset meiningit. Ehei, en ole kompastunut kikkoloon ja vaihtanu plokiin kirjottelua kiihkeeseen eroottiseen äheltämiseen, ei sinne päinkää. Meil on tääl ollu ihan vaan hurjan luonnon lyämää kapulaa rattaissa. Myrsky on raivonnu monta päivää, sähköhommissa on taannuttu generaattorien varaan joten sähköt tulee vain iltaisin, jos tulee. Välillä meni vesihommatkin seis, suihkusta ei tullu ku parhaimmillaan suolavettä, jos ees sitä. Tuskin tarttee ees mainita että kun meri räyhää, veneliikenne pysähtyy. Olemme motissa, eristyksissä. Pankkiautomaatit ei oo toiminu, kun ei ole sähköä, ja jos sähköä saahaan niin automaatit on tyhjänä kun ei mantereelta pääse veneet tuomaan lisää miljoonia turistien tuhlattavaks. Luojan tähren, Bintang ei sentään oo vielä kesken loppunu, joskin oluset on saatu nauttia ns. kädenlämpösenä, kun kylmälaitteetkaan ei jäähytä huurteisia ilman sähköö.

Meri yrjös rannalle

Meri, tuo kalojen vilpola, on todellaki ollu jännittävässä kuosissa. Ihan silkkaa rähinää, kreisiä aallokkoa. Jos siitä jotain hyvää voi sanoo ni toipahan omaan rantaan surffareita kun normaalisti niin seesteisenä liplattava lillumisranta muuttuki yhtäkkiä huikeeks surffiaallokoks. Mutta tän silmäniloa tuovan seikan lisäks meri myös teki tuhojaan. Saaren pohjoispäästä aallokko söi melkosen kimpaleen saarta. Siit vaan viuh hävis tie mereen että pläts vaan. Veneitä makaa raatoina rannoilla kun aallokko on hajottanu ja upottanu ja aika tuskasen näköstä gubbea on ollu tuol veneen raatojensa äärellä päätä raapimassa et vittu nyt kävi näin, miten tästä eteenpäin? Noi tuommoset nyt vielä menee sellaseen et luonto on suuri ja ihminen pieni, näin nää asiat on, mutta kun parin päivän ajan meri oksens rantaan ihan järkyttävät määrät roskaa ja paskaa niin tuli aika toivoton ja ahistunu olo. Rannat näytti siltä kun joku kaatopaikka olis tohon haaksirikkoutunu, tai se järkyttävä Tyynenmeren Jätepyörre olis töräyttäny yhen pienen ripulisatsinsa just tämän saaren rannoille. Ja kun mietti että tää rantaan ajautunu kuona on vaan yks kärpäsen paskan kokonen määrä siitä jätemäärästä mitä tuolla meressä seilaa niin... Ei meil vitun urpoilla oo vissiinkään enää mitään toivoo kun on päästetty luonto tuohon kuntoon.  Ahistaa.



Ja miten tuol roskapaskan seassa on niin valtava määrä hehkulamppuja (ehjiä!), redbull-pulloja ja erilaisia jalkineita? Ne tuntu olevan kuonan pääosassa.

Uus hima

Mutta tänään paistaa aurinko, meri aaltoilee enää ihan vähän, rannat on pääosin siivottu (jätettä on haudattu maahan, ahistaa sekin, ja on yritetty ohjeistaa et EI NOIN, mutta meit on katottu vähä sillai et turha tulla neuvomaan. Ja ohan se niinki et poissa silmistä... no jaa, ei silti poissa ainakaa miun mielestä),veneliikenne kulkee ehkä jo Lombokille eli rahaa ja kaljaa on tuloillaan ja villi huhu kertoo että pikaveneet Balille alottaa liikenteen mahollisesti huomenna. Olemme selvinneet pahimmasta, toivon, ja ootan enää että sähköä tulis vähän paremmin. Katsokaas, kun kermaperseinen mukavuudenhaluinen länsimainen pullukka sai tarpeekseen halvasta huterasta bambumurjusta ja vaihtoi ilmastoituun uuteen kivaan mökkiin, ni oishan se toki ihan kivaa jos sitä ilmastointia sais. Se muutama tunti mikä illassa on sähköä, ei riitä kuivaamaan kämppää, eli nihkeen kosteessa sängyssä nukun, edelleen.  Mutta luojan tähren mökki on edes tiivis, ei sada sisään, ja se piirre uuessa kodissa on ollu ilmastointiaki arvokkaampaa viime päivien rankkasateiden ja tuulien aikaan. 

Tässä meni ennen tie,ei mene enää. Meri vei.

Koska kelit on ollu mitä on, myä ollaan ystävättären kans lähinnä lojuttu lahnoina makaamoissa kissalauman kans, on luettu, syäty, kotkotettu, bintangia lipitetty, regeitäki katottu. Ja on oltu epäsosiaalisia ja tuhistu paheksuvasti heti jos on omaan paariin tullu ihmisiä. Kert ahistaa ihmiset, ku suurin osa niistä ei vittu tajuuuuuu. On esmes lapsiperheitä joissa vanhemmat on omahyväsiä ja ylimielisiä ja asenteella et meiän mussukat on upeinta maailmassa ja kaikki muutki ihmiset on saletisti ihan et uuh ja aah miten ihania lapsia, eikä ne vitun munapäät komenna kakaroitaan, ei vaikka pennut jahtaa MIUN kissoja ja kissat juoksee paniikissa karkuun. Oon joutunu vähä karjasemaan välillä et nyt perkele loppuu se kissojen kiusaaminen. Sit saa paheksuvia katseita et kui joku saattaa heijjän suloselle rinsessalle tai rinssille korottaa ääntä. Vittu, oikeesti. Lapsiperheet sais miun miälestä lomailla niissä bamseklubbeneissaan muitten kaltaistensa kans ja jättää regeipaarit normaaleille ihmisille.  Sit on tietysti niitä venäläisiä, say no more, kaikki varmaan tietää jo, mutta voi että ärsyttää ne saatanan narupersepikinisiet maatuskat ja kireissä spiidoissa patsastelevat äijät. Ja sit touhukkaita nuorisoporukoita jotka mölyää ja bailaa ankarasti ja sheikkaa äässii.

Miksei ihmise tajuu et tääl pitää löhöö ja olla hiljaa ja lukee kirjaa ja vasta ku aurinko laskee ja ottaa bintangia ni saa puhua? Ihme sakkia. Johonki buutkämpille kaikki hus opettelemaan epäsosiaalisen lomailun jaloa ja hienoa taitoa.

Mutta kyl myökii yks ilta jauhettiin paskaa ihmisten kans. Oltii muina naisina naapurissa happy hourilla, ku sielt saa isoo kaljaa ja kulhon popkornia nasevaan hintaan ni siel tulee usein piipahettua, ja mykkänä siinä tuijotettiin raivoovaa merta ku seuraan liitty ihana Antti Tuiskun Kaveri, eli yks miun vanha tuttu täält jota en oo taas pitkää aikaa nähny. ATK:lla oli mukana pomonsa Anton, joka olikii sit yhenlainen tapaus. Kova puhumaan. Puhui kovasti. Jos en ois kohtelias ni sanoisin jopa et pälpätti piirun verran liikaa. Siin tuli luentoa mm. pisneshommista ja seksistä (paikallisten seksi on kiireistä ja hätästä ja miähet haluu vaan rynniä asiaan eikä tajua naisten toiminnasta mitää, ennenku sit käyvät panemassa länsimaisia kantturoita, ihan oppimismielessä). Ihan uutta miulle oli sen sijaan se, miten kovin Antonia on hämmentäny länsimaisten naisten pissiminen. Että ku hän ite käy tiristämässä ni sielt tulee vaan vienosti suhiseva siivo suihku, mutta ku oli ekaa kertaa kuullu brittiläisen tyttöystävänsä  helpottavan kauheeta kusihätää ni oli ihan hädässä siel oven takana huuellu et onks kaikki ihan oikei. Et ku hän kusee ni tulee vaa et shhhhhhhhhh mutta ku tää tipu meni ni oli et PUSSSSSSSSSSSSSHHHHHHHHHH. Juttu nauratti kovin, mutta tyyppi rupes myös olemaan ns. iholle pyrkivä, sillai muka huomaamatta hauskan jutun päätteeks laittaa hetkeks kättä säärelle ja noin (ei miun, vaan kaverin), ni alko vähä ahistaa. Ihme tyyppi. Anton kyllä sit lähti jossai kohin muualle, myä sit ATK:n kans kuulumiset päiviteltii ja paskaa jauhettii pitkään. Antti Tuiskun Kaveri on huippumiäs ja älyttömän söötti. Edelleen, vaikka oliki leikannu ihanan puudelitukkansa poies. Pojan hymy on ku pepsodentmainoksesta, kyllä se vanhaa nautaa lämmittää semmosen kanssa iltaa istua, ette uskokaan.

Ministigua lukuunottamatta kaikki on täs yhes koos

No kissauutisiahan kaikki oottaa innosta väpättäen joten lets gou! Kissat voi Herttaa lukuunottamatta hyvin. Meijusuvas on sopeutunu porukkaan ihan älyttömän hyvin, nukkuu jo samassa kasassa muitten kans, osaa kerjätä, tai oikeestaa vaatia ruokaansa, peuhaa Pirkon kanssa ihan koko ajan, tai jos Pirkko ei jaksa ni omaa kivaa keksii koko ajan. Meijusuvaksen selviytymisestä rantapummikissana ei tarvi olla huolissaan. Mutta meijjän pienen pieni Hertta on jatkuvan huolen aihe. Huonosti hää syö, välillä maistuu kovasti, mutta ei oikein osaa tulla lautasille oma-aloitteisesti, ei leiki eikä peuhaa niinku kissanpennun kuuluis, ja on hyvin vaisu ja apaattinen. Vatta on kuralla, mut niin tääl on kaikilla aina välil (oma kakkani: yhä kiinteää! Whoop whoop!)  Miä oon Lombokin eläinlääkärille soitellu tässä, lääkäri lupas poiketa täs jos tulee muutaki asiaa saarelle, mut ens hätiin ei oikein muuta osannu neuvoa ku että pitäkää mirri sapuskoissa ja raikkaassa veessä ja antakaa pieni muru matolääkettä kans, ja näin on tehty. Kannan kaupasta maitoa ja vahtaan että Hertta saa ruokaa, jotain vauvoille tarkotettua vitamiinia on koitettu kans ettiä mut ei oo löytyny jne jne jne. Ja vissiin vein tän kyttäämisen ja hoivaamisen vähä yli ku tuos muutamana päivänä Hertta tais vähä kyrsiintyä ku oon koko ajan kimpussa ja se sinnikkäästi paineli takasin Melatiin, mistä se alunperin miun mukaan lähtikii. Kävin hakemassa Hertan sieltä takas aina ruoka-aikaan, ja nyt Hertta on taas pari päivää pysyny täs Kakkosen Koralpiitsin ruokapatojen äärellä. Syö kyllä, niukasti, mutta kuitenkin. Tehään mitä voiaan niin kauan ku täs ollaa, sen jälkee ei voi ku toivoa parasta ja huhtikuun lopussa ku tuun taas takas ni toivon kovin että tääl on niin Meijusuvas ku Herttaki häntäkiemurat sojossa. Ja sitten hoietaan sterilointi, sekä koko miun kissalaumalle rokotukset kans. Sovin näistä jo lääkärin kans et toukokuussa sit tämmöset hommat. Ja saattaa siin lähtee sit palleja tahi munasarjoja vähä vieraammiltaki kissoilta ku lääkäri tulee, jos sattuvat sopivaan aikaan kävelemään ohi.

Meijusuvas yrittää maanitella Herttaa leikkimään, mut Hertta ei haluu

Muita eläinjuttuja, tai pikemminki kauheita tarinoita ötököistä: käytii just intialaisessa syämässä. Saag Paneer, maiskis maiskis, naanleipää oijoijoi. Siinä lapioitiin pöperöä naamoihin ku yhtäkkiä makaamon katosta kops vaan tömähti joku vitun torakka suoraan lautaselle. Jumalauta. ei ois uskonu että meikäläisestä laiskimuksestä niin nopeaa liikehdintää löytyy, eikä jääny Tuisku hitaammaks. Kumpikaa ei sanottu mitää, se oli sekunnin murto-osan epäuskoinen jähmettyminen ja sen jälkee kumpiki ponkas ääntä nopeemmin makaamosta ylös ja ulos ja sitte huuto ravintolan pojille et HEEEEELLLLLLLLLLLLLLLLLLP! Miä oon aika karaistunu ötököitten kans jo, torakat ei oo enää mikään big diil, mutta en ny kuitenkaa taho niitä lautaselle meuhkaamaan ku koitan siinä muina pullukoina syyä. Vittu. Siihen jäi pöperöt mutta onneks oli ihan viimisiä haarukallisia vaille valmis ateria jo. Mutta tämmöstä tää on meininki ja elämä tropiikissa, tääl on kaikenlaista.

Vaikka tuos alus marmatin vähä säästä ja noin, ni ei oo silti vituttanu sillä lailla oikeesti mikään. Ei oo itse asiassa sillälailla oikeesti vituttanu ku joskus viime vuonna Mordorissa viimeks. Koska okei jos tääl oon vähä et mäkä-mäkä narupersepikiniset ämmät ja kissoja kiusaavat ipanat ja märkä murju, ni se ei kuitenkaa oo lähelläkään sitö mitä on oikea arkinen vitutus Mordorissa. Se tähän lopuks tarkennettakoon.

Nyt miul ei muuta asiaa täl kertaa. Liuta kuvia loppuun ja toivottavas seuraava päivitys tänne tulee vähä sukkelammin, jos sähkömiäs sen vaan suo. Nyt lähen kotipaariin kattomaan oisko touhukas nuoriso jo painunu vittuun miun kuppilasta ja siel vois rauhassa istua kissojen kans ja riipasta ehkä pari bintangia. Joo.

Kikkeli on universaali ilmiö

Tänne on tullu poliisiasema mutta ei vissiin viel poliiseja

Paskaa rannalla

Rannan roskat haudataan tonne

Tämmöin isopallinen kolli käy miun terdellä joogaamassa

Meijusuvas kiipes taas puuhun

Pirkko

Pirkko maailman söpöimpänä

Joskus Meijusuvaskin lepää

Meijusuvas löys tennispallon

Ja vihdoin meri ja ranta ja keli alkaa näyttää siltä miltä pitääkin! Jei!

Vedenpaisumus tulee taivaalta

Ja sieltä sitä paskaa taas vyöryy kohti

Ja meillä Gilillä sataa. Ja sataa. Ja, vittu, SATAA! Joka helvetin päivä. Ja sataa kaatamalla eikä mitenkää et pikkusen suihkasee.  Vedenpaisumus putoo niskaan taivaalta ihan koko ajan. Räyh! Miun säästäväinen pihistelymatkustelu alkaa tulla tiensä päähän, olosuhteet kotoisassa omassa bambumurjussa alkaa olla sen vert kosteet ja nihkeet et miun huumorisulakkeetkii alkaa olla niin vettyneessä kuosissa ja homeessa et kyl täs alkaa mukavuudenhalu kampittamaan budjettitietoisuuden. Huomiseen saakka on tätä vuotavaa murjua maksettu joten sen jälkee taitaa vuorossa olla kädenvääntö-tyyppistä hintaneuvottelua ILMASTOIDUSTA luksusmökistä. Jollei huomisaamu valkene arskaa porottavana ni vittu miä muutan. ILMASTOINTIIN! Oon raju kermaperse! Hienohelma ja neiti. Kattokaas, kyllä se nainen miustaki löytyy ku tarpeeks kosteissa oloissa haudotaan.

Meijusuvas ja Hertta

Muutoin täällä on kaikki hyvin. Oli pien stressaava huolestuminen tuos ku pienen pieni Hertta oli yhen päivän vähä kipiä. Makas vaa, muris ku koski, ei suostunu syömää eikä juomaa, ja sit ku vihdoin vähä yritti syyä ja juua ni oksens. Olin aivan kauhusta kankeena et apua apua apua en taho uusintaa sille insidentille mikä sattu tuos vajaa vuos sitte täällä ku yks kissanpentu kuoli miun mökin alle, et ei ei ei Hertta ei saa olla kipee pliiis pliis pliis. Otin Hertan yöks sisää nukkumaa ku ei sitä tonne sateeseen tohtinu jättää ja Hertta veti hirttä miun kainalos sellaset 12 tuntia putkeen ja aamulla heräs ihan uutena mirrinä. Ja oli järettömässä nälässä. Veti aamupalat ja hirveet jättiläiskalan roippeet (iso tonnikala tai joku sintti enivei laitettii tuos pihal kappaleiks ja kissat meni kaikki ihan sekasin) ja sit miun fish curryt ja riisiä ja vaikka mitä. Kriisi on toivottavasti siis ohitettu, mutta Hertta on kuitenkii viel niin pieni ja hento ja avuton et ei täs pysty rentoutuu ennenku hää vähä kasvaa ja voimistuu.

Sitte laitettii kalaa palasiks

Meijusuvas puussa

Meijusuvas on sen sijaan kesyyntyny, osaa olla kissalaumassa ilman jatkuvaa sähinää ja pelkotilaa, ja on todella ärhäkkä luonteeltaa. Kokeilee koko ajan Pirkon hermoja ja haastaa taisteluun ja Pirkko on ihan ihmeissää et mikä vitun tyyppi tämä ny sitte on joka hyökkii päälle ihan koko ajan. Mutta kaverillisesti mätsäävät ja heil on yhteinen harrastuskii: puissa kiipeily. Sinne ne painaa peräkanaa koko ajan, puita pitkin makaamojen katoillekii hillumaa ja koko ajan joku shou päällä. Meijusuvas on aikamoinen otus. Ja vähä hassu, sen toinen silmä on pienempi ku toinen ja nillittää välil kieroon.

Muut kissat voi hyvin ja tuol aina yhes kasas ollaa. Eilen just Tuiskulle totesin et on tääkii, muut turistigimulit tuol pussailee rastapoikia mut myä vaa löhötää kissalauman kans ja lässytetää niille vaa koko ajan ja pussailaa niitä.

Pirkko kiipes katolle

Oon ollu tääl niiiiiiiiin laiskana nyt. Jotenkii toi jatkuva sade tekee et ei jaksa ees ajatella mitää liikkumista mihinkää, tuos senku rantapaaris retkottaa kissojen ja kirjan kans. Eilen sentäs ekaa kertaa suhasin fillarilla tuonne hulisevaan ytimeen ku piti saaha vihdoin miun indoneessian puhelinnumero taas auki. Siel oli ihan kauheeta, tuol ytimes. Hirveest ihmisii ja mölinää ja kaikkee. Ei siel tohtinu olla, se oli asian hoito ja äkkiä kotii.

Meijusuvaksen haukotus

Mut 23.päivä tätä kuuta mennää tonne hulisemaan kylille. Tääl on sillo sellain Island Jamming -konsertti, iso häpeninki, tulee lava rannalle ja jotaa ja kauheest pändilöi. Meijjän oma S2B-regeiorkesteriikii siel soittaa jee, ja paljo kaikkii muitakii esiintyjii. Ite oon ihan kalsarit mutkalla ku sinne tulee myäs Ray D'Sky, miun namber van indoneessialainen suosikkiyhtye. Olin ihan molo ottas ku ne oli käyny helmikuussakii tääl keikalla ja missasin sen, mut ei haittaa, kert nään ne nyt sit parin viikon pääst. Hei, vähä niiku korkattais festivaalikausi sitte! Onks hiukan hianoo? On on on!

Et ei täält muuta. Ulkona sataa ja ukkonen jytisee ja nettiyhteys on niin huono ja katkeileva paska et tästä tuu hevonvittua taas. Miä lähen nyt tonne rantabaariin makaamoon kirjan kans ja kasaan kissalaumani siihen ympärille ja oon kreisi kätleidi. Jepa.

Sami teki miusta taiteen

AINIIII! Hei sit tähä loppuu yks mainostyyppinen juttu! Menkää kaikki kilvan kattomaa Lukkarisen Samin taiteilunäyttely Gallerie Forsblomiin Helsinkin Lönnrotinkadulle. Sami maalaa pelkillä pikseleillä, ja siel on hervottoman kokoin miun naamakii esillä. Kuva on päässy kuulemma oikee näyttelyn kutsukorttiin. Aika jännää. En oo koskaa ajatellu et miun naamasta olis taidegallerian seinälle, mutta kun tän sammakkolärvin kuorrutti kasvonaamiolla ja veti tukkavärinkii päähän, ja otti siit kuvan ja laitto feispuukkiin ni niin vaa kuulkaa taiteilija Lukkarinen näki siinä jotain inspiroivaa. Taideteoksesta kuva tuos ohessa. Eikö oo nätti? Miä oon niin söpö. Näyttely aukee 16.3. ja jatkuu huhtikuun 8.päivään saakka.

Ja tuo taiteileva Lukkarisen Sami on muutenkii hieno mies, miun Mordorin mirrit asuu hänen ja rouvansa luona.


Joo ja viel yks kuva tähä ihan lopuks. Et saa tänne välil muutakii ku kuvii kissoista. Olkaa hyvät: poikia aamujumpalla!

Pojat tuli aamuvoimistelee

Gilin kissauutiset, osa 666

Hertta ja Meijusuvas

Voi kissanviixet, miä vaan sanon. Ja kehotan niitä lukijoita, joita ei mirrit kiinnosta, ni surffaamaan oitis johonkii muualle. menkää pornosivuille tai johonkii, siel on salee rajumpi meno ku tääl miun vanhapiikapihtarin kissaplokissa.

Tässähän kävi siis niin, että edellisen postauksen ku kirjotin ni heti seuraavan päivän kauppareissullahan se kaupan pihalla määkivä pieni rääpäle lähti taas seuraamaan miuta. Tuijotti anovasti isoilla pallosilmillään ja mauku ja kipitti perään vaikka kuinka palautin sen sinne kaupalle takasin. Kaupan täti sieltä viittilöi vaan että vie vie, ei haittaa, mutta yritin sinnikkäästi kiikuttaa kattia takasin. Ei jääny kaupalle, tuli perässä kerta toisesa jälkeen, oli päättäny että tuo pullukka kyllä tuosta murenee ku tarpeeks tässä vingun ja teen itteeni tykö. Näin kävi, ei voinu mitään. Minen valinnu kissaa, kissa valitsi minut. Mistä ne helvetin katit oikee haistaakii ketä kannattaa mielistellä?

Ku tulin kaupalta uuen kissanpennun kans tähä Kakkoselle ni Kuuma&Komee oli siin pihalla ja katto vaan ja totes et "Another one?" ja pyöritteli päätään. Koitin selventää et ku en voinu mitään, mutta se vaan huokaili et voi luoja. Yks baaripojista, Agus, tuli samaan aikaan, ja innostu heti, kert Agus tykkää kissoista ihan sikana ja Pirkkokii on ihan sen suosikki. Agus oli just joittenkii lounaitten jämät siivonnu ravintelista ja siin oli kanaa syäty ja mojovat tähteet jätetty. Saatii pienelle rääpäleelle heti huikee eväs eteen ja homma oli sitä myäten sitte sinetöity. Ei ole pikkumirri sen koommiin Kakkosen huudiloilta mihinkään vilistelly.

Pienen rääpäleen nimeks tuli lopulta Hertta. Jostain syystä tuntu että sen nimi pitäs alkaa H:lla ja vaikka Agus olis kovasti halunnu et sen nimi olis Anna ni en suostunu ku ei se pieni Annalta tuntunu. Hannaa kokeilin mut ei tuo pallovattanen pieni kyllä Hannakaan missään tapauksessa ollu. Hertta siitä sit pienen tuuminnan jälkeen tuli ja sopii hälle oikeen hyvin. On niiiiiin pieni ja herttanen, mutta myös vähän kipakka, osaa pitää puolensa ja antaa Pirkollekii takasin ku Pirkko koittaa vähä kouluttaa. Ikää tuol minikissalla ei varmaan oo ku jotain 8-10 viikon tienoilla, on niin saatanan piäni ja hento. Mutta nyt jo vatta pömpöttää ku on syötetty niin saatanasti.

Pirkko kattoo et mikä vittu toi on ja miks se on täällä

Pirkko on suhtaunu vähä epäileväisesti ja katteellisen olosesti, lähinnä häntä tuntuu huolettavan uusien suitten ilmaantuminen ruokalautasten ääreen, mutta on pietty huoli että kaikki saa osansa. Poika Nimeltä Ritva sen sijaan on osottautunu mahtavaks keino-iskäks, se otti Hertan heti omaks ja nukkuvat yhessä kasassa ja Ritva antaa aina tilaa ruokalautasellekii. Ritva on muutenkii jotenkii hirveen ystävällinen ja ihana ja kiltti.

Ni että tuli Hertta, kaupan pihasta, valkkas miut ja muutti tänne. Ajattelin että menkööt nyt, mutta eiköhän ala olla miun kissalauma tässä et nyt vittu laput silmille ku tuol kulen enkä yhtäkää määkivää kissanpoikasta mene enää ees lähelle ku oon tämmönen vitun sekopää et mikää ei kosketa niinku kissanpentu ja ihan vintti pimeenä niitten kans. Siinä sit istuskelin makaamossa neljän mirrini kans Hertan saapumista seuranneena päivänä, ku ystäväni Edi tulee tukka liehuen paikalle ja kantaa paitansa sisällä jotain rimpuilevaa. Aattelin et oi, se on löytäny Iso-Stigun jostain ja toi morjestaan, mutta ei perkele. Edi kaivo sieltä paitansa sisältä kissanpennun ja sano että tämmönen löyty jostan tuolta kadulta pelkäämästä et ota tää. Olin ihan että mitä helvettiä et älkää ny jumalauta ruvekko kaikkia saaren kissanpoikasia pyydystämään ja tänne kantamaan et hyvänen aika sentään. Häätävät miut koht muualle majailemaa ku eivät koht jaksa kattoo tät  touhuu. Mut... noh, jos on jo neljä kissaa, ni miksei siin menis viieskii kissa, tommoin pien pelokas surkimus ku on? Nii.

Meijusuvas, Poika Nimeltä Ritva ja Hertta aamiaisella

Että silläviisii tänne päätyi Meijusuvas. Herttaa vanhempi on, oisko sellain arviolta joku 12 viikkonen varmaan. Kamalan pelokas ja arka, erityisesti muita kissoja kohtaan. Sylissä suostuu olemaan mutta säikähtää kaikkia äkkinäisiä liikkeitä. Sähisee ja murisee kaikelle, mutta on nyt jo parin päivän jälkeen kykeneväinen syömään muitten kissojen kans samalta lautaselta, ainaki vähä, eikä ihan koko ajan sähise. Hirmuisen nätti on, mutta aika sähäkkä luonteeltaan. Nimeks tuli siis Meijusuvas, jotenkii tuntu sopivalta tuommoselle kipakkaluonteiselle neitoselle.

Nyt on siis viel 3 viikkoa aikaa (lähen loppuukuussa taas matkustelemaan, Malesian kiertueelle täl kertaa) kasvattaa Herttaa ja Meijusuvasta, ja sit vaan pitää toivoa et hyö pärjäävät huhtikuun ajan tääl ilman kreisii kätleidii (thäts miiiii!), mutta toukokuussa tuun sit takasin ja jos nuo kaks pösilöö täs sillo viel on ni sit steriloiraan kyllä. Soitetaan tohtori paikalle ja gimuleilta piuhat poikki.

Helvetin hyvä dietti tämä kissalauman ylläpito, voin kertoa. Siin ei nimittäin itelle montaa haarukallista ruokaa jää ku pitää saaha kissojen napat täytee.

Kaikki paitsi Meijusuvas, joka ei viel pysty tämmösee läheisyyteen muitten kans

Muita kissahommia: Ministigun nuha on vähentyny, vähän pärskii viel mut ei oo nokka räässä enää. Hälle ja Ritvalle pitää viel tuupata matolääkkeet naamioon (Tuisku toi lisää matolääkkeitä, jee). Pirkolle on jo annettu, kert kävi silviisii et Pirkko tuli käymää miun terassilla ja makoiltii tovi riippumatossa ja ku Pirkko siit läks ni jätti jälkeensä, miun reidelle, kolme kiemurtelevaa persematoa. Juoksin samantien Pirkon kiinni ja toin takas ja tuuppasin matonapin naamariin. Jumaliste sentäs. Iso-Stigu on kans nähty, on parina iltana käyny Kakkosen baarissa ja toissailtana tuli just sopivasti ku pojat veti kauheet kalamätöt ni Iso-Stigu sai jämät. Hyvässä kunnossa näytti olevan, mutta rauhaton on, vietit vetää kollihommiin. Siltäkii pitäs saaha kepexet pois ni rauhottuis, koitetaan sit toukokuus ku on pikkusinttien sterilointihommat.

Oiskohan siin nyt tarpeeks kissoista täl erää? Mitä luulette?

Mut ei tääl oikee muuta uutisoitavaa ees oo. Myä ollaa Tuiskun kans molemmat hirveessä flunssassa edelleen et tuol ku baaris ollaa ni se on niiku Keuhkosyöpämatkoista päivää, ku molemmat vaa köhii ja pärskii. Et on sellain aika mäsä olo, mitää ei jaksa ja on ihan jumissa ja nihkeenä. Ruoka ei maistu eikä oikee ees bintangi ja on ihan selain yleinen huono olo. Ei se mitää, tääl ei tarvi mitää touhottaakaa, senku on vaa ja lepäilee. Sää on kans ihan viturallaan, satanu kaatamalla täs ny ihan vitusti, eli miul huumorisulakkeet käy aika punasella kohta jos ei ala aurinkoo näkymään. Ei muuten haittais, mutta ku tää miun kodikas bambumurju ei oo oikee vedenpitävä ni alkaa olla taas sellanen meininki että kohta rupee tavarat homehtuu jos ei tuu aurinko kuivattamaan huudiloita.

Ja lopuks sit tärkee tieto jota kaikki on varmaa jo kovasti ootellu: kakkani on yhä kiinteää.

ei miul muuta, lähen tonne baariin löhöön, lukeen kirjaa ja kattoon mitä miun kissalauma puuhastelee.

Miau

Pirkkojoogaa