Joskus miuta niin ärsyttää kaikenlaiset piänet asiat täällä. Hommat mitkä joskus aiemmin tuntu vaan hauskoilta ja eksoottisilta hassuilta paikallisilta tavoilta ajaa miut nykysin välillä hulluuren partaalle.
En oo ensmes varmaan 2 kuukauteen käyny miun lähikaupassa, koska miä poltin siellä päreet ihan totaalisesti. Kävi niin, että maalailin miun bandantappobambuhyllyä, ja ostin sieltä lähikaupasta maalipänikän ja sutin. Maksoi 45.000 rupiaa koko setti. Maali loppu kesken, ja menin parin tunnin päästä hakee uutta pänikkää. Nyt se saatanan sama maalipurkki maksoki 75.000 rupiaa. Miä sain tiätysti hepulikohtauksen ja raivosin. Mikä oli aika hyödytöntä, kun kaupan pimut ei puhu enklantia juuri lainkaan. Mutta toinen hoki vaan että "I was wrong" ja toinen että "this price correct". Vittu minua kiinnostanu kuka on sanonu väärän hinnan, miulle tuo oli vaan viiminen niitti. Siellä on aikasemminki ollu vähän sellasta että tänään tää asia maksaa jotain ja huomenna ihan jotain muuta. Pitäkööt tunkkinsa saatana, miä en sinne enää mene.
Mikä on vaan pilkkaa omaan nilkkaan, koska kaikki muut kaupat miun lähellä on lähinnä kämäsiä kioskeja, missä ei oo mitään. Mutta kun miulla menee kuppi nurin ni paluuta ei ole.
Toinen asia mikä on viime aikoina ärsyttäny aivan vietävästi on se, että ikinä ei oo kaupoissa pikkurahaa. Aina sama virsi: ooo sori, no small mani. Ja sitte pikkurahat tulee joko karkkeina, jonain eltaantuneina patukoina tahi yksittäispakattuina nakkeina.
Just kävin tuos kissakaupan naapurikaupassa hakees kahvetta ja tupakkia ni sama homma taas. Pikkurahat kuvassa.
Sitä oon miättiny, että jos rupeen säästää nää kaikki paskat mitä rahan sijasta tulee, ja meen sitte jossai kohin kauppaan ja kun tulee maksun aika ni lyän kassalle säkillisen nakkeja, karkkeja ja patukoita, että tässä, näitähän tyäki miulle rahan sijaan annatte ni kai tää ny toimii toiseenki suuntaan, saatana. Että montakos nakkia se tämä mehupullo maksaa?
Perkele.
1.11.2011 Päde läks menee, menolipulla itsensähoitovapaalle. Heinäkuussa 2013 tuli päätettyä, etten palaakaan Mordoriin. Nyt on koti ja arki Hiekkakikkareella Indonesiassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tsekkaa myös nämä
-
Tämä on viimeinen postaus blogiin tässä osoitteessa. On tympiny tämä bloggeri jo pitkään ja nyt oon vihdoin saanu nysvättyä uuet sivut, miss...
-
Valaistuminen tulossa tulivuoren takaa Pitkällisen pohdinnan, stressaamisen, arpomisen, lantinheiton, höpsismin, kitinän, vikinän, itk...
-
Miul on viiminen päivä Taalasmaan Ullana menossa. Sen kunniaksi (ja koska oon vähän väsymyshysteerisessä tilassa, nukuin huonosti ja heräsin...
-
Hyvää uutta vuotta. Toistaseksi tämä 2019 on ollu aikamoista pahrustamista, mutta annetaan tälle vuodelle vielä kuitenki mahollisuus. Miul...
-
Miun piti tänää kirjotella ihan toisenlainen plokihomma mutta... Dimmu kuoli aamulla, miun syliin, kahen päivän sairastamisen jälkeen. O...
4 kommenttia:
😄😂
Erikoista pikkurahaa indeed! Vaan mahtaako olla erilaiset pikkurahat eri henkilöille? Onko siis joillekin antaa rahoja ja toisille tikkareita ja nakkeja?
Eli siis suutuit siitä, että sait ensimmäisestä maalipurkista 30 000 rupiaa alennusta, joka indonesialaisen käytännön mukaan saatettiin vähentää sen tytön liksasta. Hyvä ja tärkeä boikotti!
Nakkeja. Repesin!
Lähetä kommentti