sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kissat ja potilaat rannalla

Kotiranta


Aamupäivää rannalta! Kyllä saa oltua, etten sanois!

Myö ei olla tehty täällä oikeestaan mitään. Tässähän kävi niin, että ku miä jo rupesin toipumaan ja pykään niitä kuivia pieruja, niin Vähis alko sitte voipumaan täysin. Toissaillan makas sikiöasennossa synnytyskrampeissa bungalowissaan, oli meinannu pyörtyäki kylppäriin ja homma meni sellaseks "Hana Auki ja Kirkas Maissikeitto"-meiningiks (söi maissia tuossa männäiltana nääs). Mutta hain eilen marketista vähä paikallista troppia, ni nythä tuo tuol jo iloisna snorklaa eikä juokse ees yhtenää vessassa. Selkävoitto suolesta on siis otettu. Miul tosin nyt pukkaa flunssaa, mut antaa tulla, seki on näis olosuhteis ihan mukavaa. Ja tietty täs on nyt alkanu kunnolla se kaikenlaisten outojen ihottumien ja puremien sesonki oikee kunnolla, et raps raps siellä ja kaps kaps täällä, paisetta ja paukamaa on joka läves. Lihavat potilaat rannalla -meiningillä mennään, siis.

Mini-Ripuli-Ritva, Pikku-Pirkko ja Ministigu puussa


Ja koska ei oo tehty mitää muuta ku maattu ja luettu kirjoja ja lilluttu meres ni ei oo paljo kerrottavaa. Eli jauhan siis kissoista. Stigu on yhä kateissa ja sitä on etitty tässä ny monta päivää ja alan jo hermoilemaa pikkusen. Toivon että se ny jostai täst huudiloilt löytyy ja saan sen tuotua takas kotio ja pistettyä hyville pöperöille ja paijattua kunnolla. Mutta onneks täs on toi Ministigu, joka on ihana kans, ja sen sisko Mini-Ripuli-Ritva, ja sit sellain oranssinen likanen kirppunen Pikku-Pirkko, joka pari aamua sitte tuli tuolta naapurista surkeesti huutaen. Miähä oitis vettä antamaa ja ruokkimaa ja tässä on nyt sitte vähän käyny niin että miulla taitaa olla uus mirri, hää on jämähtäny tähä Kakkoselle hengaa ja haluaa nyhjää kyljes koko ajan. Tässä jännityksellä ootan koska miullaki on kirppuja ku eihän noist pienist osaa erossa pysyä ku ovat niin hellyyttäviä. Äsken just pelastettiin Pikku-Pirkko puusta ku tolvana oli kiivenny ihan liian korkeelle ja parku siel sit pää punasena. Huutelin kiskis puun alla ja saatii se pöljä sieltä sit turvallisesti alas. Ny hää nukkuu kirppujensa kans tuol miun rantapetil.

Kakkosen Koralpiits


Ilolla olen tervehtiny Kakkosen Koralpiitsin sellasta uudistusta joka on tuonu tänne Happy Hourin! Ai että! Iso Bintang vaa 25 tonnia, se on ihan hyvä hinta. Muutenhan tääl Gilil on jotenkii pöyristyttävän kallista kaikki, tai siltä ainaki tuntuu. Esmes ku säkillisen vaatteita pesetti Pangandaranissa ni makso 9000 rp, ni tääl hinta oli 50 000 rp. Ei sekää paha sillee oo, alle 5 euroa, mutta kuitenki. Mutta kyllähä se tiiettii että Gilit on kappale kalleinta Indoneessiaa. Eikä tässä konkurssia oo tulossa kuiteskaa, sitäpaitti tästä kaikesta mukavuudesta ilolla maksaakii vähä enämpi.

Muuten en osaa viel sanoo mikä tääl o meininki, ku ei oo liikuttu täst omalt huudilolt oikeestaa mihinkää, on pitäny pitää tuo vessa juoksuetäisyydellä, niinku. Mutta kyl täs koitetaa kylille lähtee kattomaa mikä hulina tuol oikee on. Täällä saaren pohjoispäässä on kuitenki yhä ihan lupsakan rauhaisa meininki, ei oo kasinoita eikä ostoskeskuksia, mist oon aina painajaisii nähny. Meren korallit on enemmän kuralla ku viimeks, mutta se ei ollu yllätys, vituttaa silti. Onneks tuonne meree on nyt tuotu sellasii juttui mihi saa veneet kii, ettei enää noi ankkurit viuhu koko ajan ja silppua sitä vähää mitä koralleist on jälel. Mutta on tuol viel perkeleesti kaloi ja kilpikonnejakii nähty, et peli ei oo ihan täysin menetetty viel.

Pikku-Pirkko tutii


Miun suunnitelma on nyt olla vaa täällä, Gilillä, toistaseks. Asun täs Kakkosen Koralpiitsis ainakii siihe asti ku Vähis lähtee ja sit toivottavasti muutan omaan taloon. Edi on laittanu viidakkorumpuun tiedotteen et etin vuokrattavaa taloa, ja lupaili et täs lähiaikoina varmaan jotai löytyy mitä pääsis kattomaa. Sithä eläminen halpenee kummasti ku majotuskustannukset kutistuu ehkä ihan kreisisti. Vaatimuksen tönön suhteen on et pitää olla tääl pohjoispääs saarta, on oltava istumavessa ja suihkussa makia vesi. Ilmastoinnista voin luopua, kuha on tuuletin. Katotaa millain murju löytyy, jee. Viisumi on voimas tammikuun alkuu mutta sen jatkaminen ei oo onkelma, Edi on miun paikallissponsori (sellain pitää olla jos aikoo tääl hengailla kauemmin) ja kävästää joskus joulukuun lopulla sit Lombokilla Imigrasi-toimistossa hakemassa leimaa passiin.

Oon muuten aika kova puhumaan indonesiaa jo (siis "kova"). Eilenkii ku kaupas kävin hakee Vähikselle lääkettä ni osasin ihan indonesiaks kysyä et onks sellast-ja-sellast lääkettä ku kaveri on kipiä. Ja muutenki oon koittanu ny kovast hoitaa ravinteliasiat ja sellaset helpot jutut indoiks. Mut ei täs niiku missään keskustelu-tasolla viel olla, läheskää. Pikkuhiljaa ny ehkä kuitenki edistyy tää homma.

Ohjelmas tänää: bungalowin vaihto, koska nykysestä on kylppärin ovi vähä mäsänä ja oon meinannu jäähä kylppäriin jumiin jo useemman kerran ku en saa ovea auki. Ohjelmassa myös makaamista ja lukemista ja merihommia, illalla ehkä vähä bintangia.

Aamu. Rinjani siel pojottaa takana.

Vähiksen ruokavalio eilen

Ministigu vetää patongin jämiä


Ei kommentteja:

Tsekkaa myös nämä