Vetskuvisiitti

Elinlääkäri Novita (vasemmalla) ja hoitsu Redi (oikeella) valmistelee potilasta operaatioon

Kreisiä, kohta paukkuu tän plokin kävijälaskurissa 300 000 rikki. Rakkaat lukijani, olette hulluja.

Eläinlääkärivisiitti on kohtsillään ohi, vetskutiimi poistuu tänään. Olen kiitollisuudesta sykkyrällä, että tulivat. Vaikka Sepon lähettäminen vihreemmille niityille oli miulle raskas paikka, niin on ihanaa että Sepon kärsimykset on ohi ja homma hoitui hellästi ja kivasti kotikäynnillä. Ei tarvinu kattella kissan kitumista ja kärsimistä, eikä tarvinnu sitä stressata ylimääräsesti roudaamalla sitä johonkin. Lääkärit kävivät miulla kotona ja Seppo sai vetää viimisen henkäyksensä tutussa paikassa ja miun häntä silitellessä.

Ja kas taas itkettää. Puuh.

Toki myös miun Palatsin elämä on nyt piirun helpompaa, kun Seppo pääs Vihreemmille Niityille. Se oli kuitenki ajoittain hyvinkin agressiivinen himonussija, joka pyrki köyrimään kaikkea aamutohveleista kissanpentuihin, kylppärin matosta pyykkikassiin ja miun kintuista oven karmeihin. Ja kakkas aina lattialle hiekkalaatikon viereen. Kepeät mullat Sepolle, siellä hän lepää Lenitan ja Dimmun välissä miun takapihalla.

Muumio on liekeissä kun häntä tutkitaan

Lääkärit tutkivat samalla pienen Muumion, ku miun huushollilla kävivät. Muumio on ruipelo ja hengittää vaikeasti. Oli helpotus kuulla että hänen keuhkot kuitenki kuulosti normaalilta. Röntgenkuvaus ois ollu kova, mutta sellasta ei nyt kykene järkkäämään. Diagnoosi oli mahdollinen joku rankempi infektio, joka vaatii amoxicillinia tujumpaa antibioottia 3 viikkoa. Miulta löyty tarvittavat tropit ihan omasta varastosta ja lääkitys on alotettu. Raportoin Muumion voinnista Sunset Vetille sähköpostilla jahka tilanne tästä etenee.

Ja ku lekuritiimi täällä nyt oli ni eilen piettiin pieni vastaanotto, miniklinikka ikäänku. Olen vähän kärmeissäni siitä, että kun lääkäreiden palvelut ei ollu ilmasta ni eipä paljo porukkaa käyny. Vitutti suorastaan. Että kun jengi hokee kui mahtavaa et järkätään ja ooh siistiä eläinlääkäri saarella ni kannatus loppuu tasan siihen et pitäs asiasta jotain maksaakin. Hinnasto oli kuitenki länsimaalaisittain aika helvetin kohtuullinen: tyttökissan sterilointi  noin 30 egee ja poikakissan noin 25. Miä kaivoin Pallirahaston kuvetta ja kustansin 4 omaa kissaa (Hämäläisen kolmoset ja Banjo, joka on vielä pentu/nuori mutta jolla oli jo kauheet kepexet) ja kaks muuten tuttua lähistön mirriä. Kustannuksia miulle/pallirahastolle tästä koko hommasta tuli noin 200 euroa, sisältää siis 6 kissan steriloinnit (2 tyttöä ja 4 poikaa), Muumion tutkimus, Sepon eutanasia sekä 3 settiä tiputusjuttuja, joita ostin omaan varastoon, pahan päivän varalle.

Hämäläisen Santulta lähtee pallit

Mutta ihanaa oli ku miun kustantaman kuuen kissan lisäks yks pariskunta tuli naapurisaarelta (Meno) ja toivat tyttökissansa leikattavaks. Eiväkkä olleet milläskään siitä että tämä maksoi jotain, saati siitä että heillä meni koko päivä tähän hommaan kun tulivat ns. julkisilla tosta meren yli.  Kiittelivät vaan että aivan ihanaa että tämmönen mahollisuus oli järkätty.

Eläinlääkäritiimi oli myös aivan ihana. Lekuri Novita ja hänen poikaystävä Redi (joka ei ole puhunu miun kuulleen sanaakaan) on tavattoman sulonen pariskunta, ja ilmiselvästi eläinrakkaita ja helvetin hyviä työssään. Oli ilo saaha heiät tänne ja toivottavasti tulevat uuelleen.

Miulla oli viime yänä huushollissa vähä ylimäärästä äksöniä kun oli viis kännistä kissaa nurkissa kaatuilemassa, oksentelemassa ja toipumassa. Naapurista napattu nuori kolli oli tosi käärmeissään. Ei suostunu millää tulemaan kantokorista ulos, muris miulle vaan ku menin lähelle. Koitin olla et hei, kansi on auki, tuu ulos ja mee vaik syämää. Ei, hän istu siä mialummin omassa kusessaan ja murjotti. Pojat on joskus  tyhmiä. Oli sitte aamuyän tunteina päättäny et okei, liikahan tästä. Aamulla se mökötti vierashuoneen nurkassa ja nosti hirveen mekkalan ku pyydystin häntä et voin tuupata ovesta ulos ja vapauteen. Hirviän huudon kanssa se sitte luikki menemää ku sain hänet pihalle saakka.

Hämäläiset ja Banjo on toipunu hyvin. Tarja Hämäläin on viel sisäl muutaman päivän, ku tytöille toi operaatio on aina vähä rankempi ja Tarjalla on haava vattassa ni parempi olla sisähoidossa hiukkasen. Tarja on liekeissä ku saa olla sisällä ja nukkua sängyssä, herätti miut sata kertaa yällä könyymällä päälle makaamaan ja kehräämällä ku höyryveturi.

Oon aika väsyksissä kaiken tän äksönin jäljiltä, mutta on ihanaa että nyt miulla on melkeen vaan terveitten kissojen pesue. Okei, Muumio on vielä potilas, ja Heikki Silvennoisella on nuha, ja yhellä sun toisella oireilee silmät (johtuu satavarmasti tästä kuivuudesta ja lentävästä pölystä), mutta muutoin kaikki ok. Kääpiöt on pihalla ja yks pöljä niistä on taas niin villiintyny että ei anna kiinni. Kuulen ku se huutaa siinä lähistöllä mutta ku meen kattomaan ja maanitteleen et tuu ny kotii syämää ja lopeta toi sekoilu ni ei ku sinkoo pakoon. Pyydystysoperaatio pitää järkätä jahka ehin. Muut kääpiöt on aika kivasti pysyny pihassa nyt. Käyvät Lumikin kans jossain mut tulevat kyl kotiin kans ja osa tunkee yäks sisälle nukkumaan.

Iso ja uusi madotusprojekti on kans ohjelmas ihan lähiaikoina. Sattu Hämäläinen yrjös valtavan lapamadon lääkäreitten käsiin ku hänet eilen operaatiota varten rauhotettiin. Vaikka just viime viikolla vai millo se oli ni Santun madotin, ku ekana olin kiskonu sen perseestä puoli metrisen madon joka rotkotti sieltä puoliks ulkona. Ni näemmä ei tehonnu se madotus. Lääkärit ohjeisti että nyt sellanen rojekti että kaikille matolääke kitusiin parina päivänä ni alkaa futaamaan.

Ah tätä kreisin kätleidin elämää. Mutta kissat, ne on parasta!

Muumion lääkäritarkastus

Potilas valmiina operaatioon. Hän on Villa Grasian nuori kissaneito. Lähettää terveisiä Hannulle ja Petralle!

Hämäläisen Santtu ihmettelee et mitä helvettiä nyt tapahtuu

Hämäläisen Koukku oksentaa

Santtu Hämäläisen pienet pallit