Riipperin Siem, oot kiva

Tykkään tästä Siem Reapista ihan vitusti. Miusta täällä on vaan on jotenki mukavaa, vaikka ens alkuun sillon ekana päivänä ku tänne umpiväsyneenä tulin ja hotelli oli kaukana kaikesta ja kuuma ja ääh, sillon tunnelma oli tyystin toisenlainen. Et ei vittu kauanko täällä persereiässä pitää oikeen notkua. Mutta nyt oon taas muistanu sen, miks siiitä vuoden 2008 ekasta visiitistä jäi hyvä fiilis. On vaan jotenki lepposa meininki, ei hermostuta ees se, että sekunnin välein joku kysyy et oisko tarvetta tuk-tuk-kyydille tahi hieronnalle. Tai että kuppilassa istuksiessa joku rähmänen ipana tunkee väkisin jotain postikortteja tai kirjoja syliin ja koittaa myydä, tai että joku rampa ryömii jaloissa ku kadulla tepsuttaa. Semmosta se on ku ulkomailla ollaan, erilaista, erikoista.

Mutta oon tässä ny saanu suoritettua ja hoidettua kaiken tarpeellisen, perkeleen Pippeli Pensionea lukuunottamatta. Oon käyny uuelleenki pyörimässä siellä missä Pippelin pitäs kartan mukaan olla, mutta ei löytyny. Pitäkää Pippelinne, saatana. Muitten asioitten kans on ollu enempi onnistuneita suorituksia.

Museo täynnä kiviä

Ensinnäkin kävin Angkor National Museumissa tuos yks päivä. Haaaaaaaukotus. En vaan oo sellanen kultturelli museoihminen, ellei sitte kyse ole jostain makaaberista tai jännästä tai hölmöstä museosta. Erotiikkamuseot, rikosmuseot, vakoilumuseot, kestän kyllä, miälenkiintoset taidenäyttelyt jossain jeejee, mut nyt tämmönen Khmeriläisyyden syviin ytimiin menevä museospektaakkeli jossa ei ollu muuta ku vanhoja kiviä ni hohhoijaa. Ravasin sen paskan läpi varmaan ennätysajassa, mutta ku emmiä jaksa kattoa sataa jotain kädetöntä ja päätöntä  "torso of male divinity"-patsasta tai tsiljoonaa jotain seinänkappaletta mikä on raahattu jalustalle jostain rauniolta. No oli siellä hieno sellanen huone missä oli tuhat erilaista Buddha-patsasta, se oli ihan kiva. Ja museon kaupassa oli kaikkee kivaa mut ku ei saa shoppailla ni seki meni vähä sillee alahuuli lerpallaan et HHHHÖH. Eikä siel saanu oikee missää ottaa kuvia et valitettavasti et voi tähä nyt laittaa tuhatta kuvaa jostain kolhusista kivistä. Sori.

Täst sai sentäs ottaa kuvan.

Sitte oon ostanu lentolipun täältä Luang Prabangiin Laosiin. Lennän sinne sunnuntaina. 180 ämeriikän dollaria, saatana, mutta ei voi mitään, halvemmallakaan ei irronnu vaikka kävin ihan saatanan monessa matkatoimistossa inisemässä. Vietnam Airlines vie, toivottavasti pysyy ilmassa, ei mitn hajua millanen lentoyhtiö mutta seikkailunhalu suolessa tässä ollaan. Vaikka onki noloo et lähen kalliilla lentämään ku uhosin et bussilla, mut... no, mukavuudenhalu on ny jotenki joustamaton. Ja ihan hyvä et tälviisii nyt ilmakehää tuhoomalla vaihan paikkaa, ku ei Lonely Platissakaan (Laos-versio, ostin suttusen kopio-LP:n ku halvalla sai) järin suositeltu tota Siem reap - laos -bussihommaa. Eihän se LP aina silkkaa faktaa ole, eikä varsinkaan ajan tasalla, mutta koitan nyt vaan selitellä itelleni ja varsinki sisäiselle Sulo Vileenille tota lentoon törsäämistä. Pääsenpähän parissa tunnissa perille eikä tarvi kahta vuorokautta matkustaa bussilla joku vuohi sylissä läpi Laosin.

Uus kotikatu. Ihana!

Ja sit muutin eilen aamulla Siem Reapin säpisevään ytimeen ja siitähän se vasta alkoki viihtyminen oikee tosissaan. Ihana, ihana pieni hotelli, joka on ihanalla pienellä sivukadun sivukadulla. Niin on kaponen katu ettei mahu tuk-tukitkaan tänne eli hiljasta rauhaisaa on, kukaa ei tuputa mitään, kissat makoilee kadulla ja ai että on tunnelmaa. Vaikkei tartte ku kipittää muutama askel ja kurkistaa nurkan taakse ni alkaa älämölö ja mayhem. Hotellin nimi on Neth Socheata, ja voin lämmöllä suositella. Kiiltävän puhas, uuden olonen, huone on pieni, mutta on ilmastointi, telkkari, jääkaappi, siisti kylppäri, eli kaikki mitä ihmiin tarvii. Hintaa 22 dollaria yö eli joku vajaa 17 euroa. Naapurissa on ihana paikallisravinteli, mistä saa järkyn hyvää khmer-ruokaa (kala-Amok 3 dollaria ja kala-amok on miun uus suosikkimättö, niin hyvää että lähtee järki) ja mukava tunnelma. Ruudulliset pöytäliinat ja värikkäät seinät, ja jos nopeesti ympärilleen vilkaseen ni vois luulla olevansa jossain etelä-euroopan kylässä. Mikä ny sinänsä ei oo se haettu tunnelma, mutta hauska sellanen aistin sekotushomma. Vieressä on myö vaatepesula, kilo pyykkiä peseytyy dollarilla jos ei oo kiire eikä halua kalsareitaan silitettynä takasin. Kaikki on lähellä, mutta ympärillä silti rauha ja hiljasuus. Mahtava maja, tykkään ihan sikana.

Fish Amok. MAISKIS!

Kotikadun mirrit

Sananen ihmisistä... vittu että sain tos yks päivä seurata oikeen superidiootin länsimaisen (aussi, keski-ikänen, mies) mulkun toimintaa ku kävin yhes kaupas ostaa vettä. En tiiä mitä se punkero paskapää oli ostamassa, oli jo maksanu ja pakannu asiansa kassiin, mutta nosti kassalla järkyttävän metelin siitä et miten KALLISTA täällä on. Joku sama asia mitä hää ny oli shoppaamassa ku ei heil austraaliaskaa maksa näin paljoo ja ku joku myöskin asiakaana ollu paikallinen pimu siinä koitti selittää että tää kyseinen asia nyt on vaan tuontitavaraa ja maksaa siks tän verran ku tuotu pitkän matkan päästä ni tyyppi käy selostamaan että kyllä meille australiaanki tuodaan kaikki pitkän matkan takaa eikä hinnat ole silti tämmösiä mussun-mussun-vali-vali. Huuto jatku vielä pihalla, sellanen ylimielinen ruikutus suureen ääneen, ja se kassajonossa jo ollu paikallispimu poltti lopulta päreensä ja karjas sille idiootille että GO BACK HOME IF YOU DON'T LIKE MY COUNTRY ja hyppäs moponsa selkään ja lähti menee. Urpo jäi siihen pihalle yksinään sit puhisemaan. Hurrasin hiljaa mielessäni. Mitä vittua? Täällä on ihan järkyttävän halpaa kaikki, paitsi of koors jos haluut juua Eviania etkä mitä tahansa pullovettä ni se Evian maksaa, tai jos ei kelpaa mikä vaan sipsi vaan pitää olla Pringlesiä ni hinta on monin kertanen verrattuna siihen johonki beisik-naksuun. Mikä siinä on niin vaikia tajuta?

Tää ei oo kuutamon silta mutta ihan hiano silti

Muutenki vois sanasen sanoo sellasesta matkustelijan asenteesta. Tuppaa vähä rasittamaan tyypit joilla on sellanen perus-negatiivinen ja epäluulonen asenne kaikkea kohtaan. Okei, terve järki mukana, ei piä olla hölmö, pitää ottaa asioista selvää eikä maksaa aina mitä pyyetään tai sillee, mutta luulis että on aika stressaavaa ja raskasta matkustella lähi-Siwaa pitemmälle jos lähtökohtanen asenne on se että kaikki koittaa kusettaa ja kaikki on huonommin ku kotona ja jokainen suupala tai juoma on potentiaalinen ripulinaiheuttaja (mikä on toki totta, mutta seikkailumiellä hei, se raibul tulee jos on paska tsägä, ei sille mitään voi). Et okei se siun tilaama panaanipirtelö ei tuu pöytään ehkä kahessa sekunnissa niiku jossain tehokoneiston lailla toimivassa Germaniassa, tai sitä siun pungalowia ei siivota jos et erikseen käy pyytämässä, tai - herraisä- ei oo vältsyyn sitä käsienpesupistettä hellän saippuan kera siinä vessan piälessä. Mitä sitte? Jos joka asiasta tarttee napista ja kauhistella et ku tääl nyt tällee ja tollee, ni pitäskö pysyä ehkä kotona? Tai et valitetaa jos jossain ei puhuta englantia ja kielimuuri tekee asioitten hoitamisesta haastavaa. Vittu, opettele sitte ite puhumaan vietnamia jos Vietnamissa olet, siun mokahan se on ku et puhu maan kiältä (näin paasaan miä, joka en siis viäläkään puhu indonesiaa vaikka piti jo täs vaihees osata). Räyh.

Sähköhommat on hianot!

On onneks vastaan tullu hauskojaki ihmisiä. Yks alkuilta tuos ku olin jotain amokkia taas vetämässä napaan ni samaan kuppilaan pamahti sellanen äänekäs hilpee ämerikkäläisseurue, kypsemmän puoleista porukkaa, siis jopa miuta vanhempia. Instant aispreikkeri oli kun setä tervehti oitis että helou YOUNG (!!!) LADY (!!!!) ja  rupes riisumaan paitaansa ja näyttämään tatuointejaan, koska ku miullaki on tatuointeja ni se oli niiku välitön bondaus sen tiimoilta. Ja koko ryhmä sitte rojahtiki miun pöytään ja olin ensteks tietysti ihan et apuaaaaaaa joudun puhuu ihmisille, meni oma rauha ja ääk, mutta nehä oliki aivan hulvatonta porukkaa. Osa heist lääkäreitä, ja olleet täällä jossain vähä vapaaehtoishommissa läheisis kylis ja oli viiminen ilta ennen kotiinlähtöä eli sellanen riehakas meininki. Pari mammaa siitä oli käyny jopa Mordorissa, niitä kesäisten risteilyalusten porukkaa siis, ja juttu lens ja pikkusen siinä kulmakarvaa kohottelin et onpas vallan nyt estoton meininki ku viien minuutin jälkeen yks akka siinä jo avautu gynekolookisista operaatioistaan. Nauratti ihan pöhkönä ku hyö myös innolla arvioivat ohikulkevia ihmisiä  juurikaan näkemyksiään siloittelematta. "Oh my goooood, kattokaa miten laihat jalat tuolla miehellä on" ja "onpas tuolla noilla kahella ukolla valtavat mahat" ja tätä rataa.  Melkosta sakkia, mutta mukavasti siinä muutama tovi heijjän kanssa vierähti.

Laidasta laitaan, kaikenlaista.

Sairaskertomuksiin, osa 666: tää päivä on menny aika lailla harakoille, pissishommissa, tauti pärähti takasin hirveellä raivolla eli antipiootti mitä oon syäny ei liene oikeenlainen, ja oon siis lähinnä maannu hotellissa tuskasena nukkumassa ja kusemassa (mukavaa vaihtelua paskantamiseen, muuten!). Kiitoksen Kambodzan apteekeille, joista saa mitä vaan senku menee tiskille sanomaan mitä haluaa. Kaivoin netistä vähä infoa et millasta antibioottia kusitautiin oikeen tarttee, vaikuttava aine paperille ylös, lähimpään apoteekkiin ja sielt tuli boksi pillereitä, kuin (kainalopieru tähän) apteekin hyllyltä. Helpottamaan päin on pöpö jo, toivottavasti nyt menee kunnolla ohi. Mutta sainpahan siinä sänkyssä makoillessani vihdoinkin ladattua uuen Stam1nan levyn, et sitä huudattaessa jakso sujuvasti makailla ja potee.

Huominen päivä viel tääl, enkä tee sen kummosempaa ku istuskelen katukuppiloissa lukemassa kirjaa ja töllistelemässä meininkiä. Pakkailen Assholen ja valmistaudun siirtymään Laosiin. Kiitos, Siem Reap, olit ihana, nähää joskus vien uuelleen!

Kätsy mopokioski

Meininkiä tuol hiukan ytimen ulkopuolella

Old Marketin ruokatori

VUH!

Täh?