Elämäni hirvein merimatka

Hail satan! Olen elossa! Olen Balilla! On maata jalkojen alla!

Oli nimittäins sellanen myrskynen merimatka Hiekkakikkareelta tänne tyhmään Baliin että ei mielellään tarttis toista kertaa elämässä moista rytyytystä tulla miun kohalle. Oon ihan paskana vieläkin, vaikka rantautuminen  tapahtu jo tuntikausia sitten.

Ensinnäki tää meni sillälailla vitun hienosti, että olin ostanu lipun Ekajaya-yhtiön botskiin, jonka oon hyväks havainnu. Ja hyviä ne onki, ehkä parhaita, sillä heijjän veneet ei tänää ees kulkenu. Viksua porukkaa. Mutta perkeleet dumppasivat miut sitte Wahana-yhtiön veneeseen ja mikäs siinä, jos Wahanan tyypit ei olis laskutaidottomia idiootteja, jotka buukkaavat veneen kyytiin noin tuplasti sen mitä paatissa on paikkoja. Kun veneeseen oli kaikki ängetty, osa komennettiin ulos jonku muun firman veneeseen ku tilaa kaikille ei kertakaikkiaan ollu. Miut ja joku 10 muuta ihmistä hätistettii katolle istumaa. Aavistelin pahaa, koska jo eilen illalla alko tuulet yltymään ja meri näytti aika räyhäkkäältä, joten kiinnostus katolla istumiseen oli tismalleen pakkasella, mutta sinne oli mentävä ku kerta käskettii.

Ja siitähän se riemu sitte repeski ku merelle lähettiin. Ehkä minuutin matkan jälkeen pärskeet rupes lyömään jo railakkaasti paatin katolle ja homma senku paheni. Aallokko oli hirvee, vene poukkoili ihan järettömästi, vettä tuli päin pläsiä niiku joku ois ampunu vesitykillä suoraan naamaan ja niskaan jostain sentin päästä. Kyhjötin johonki surffilautaan takertuneena yhes mytyssä siel katolla, en nähny vittu mitää ku vettä tuli päälle joka suunnasta, nielin suolavettä jonku ämpärillisen ja pelkäsin ihan vitusti. Ku kaiken huipuks iski ihan älytön sadekuuro niskaan ni vois sanoo et siin alko meiningissä olla sellasta sulaa hulluutta et en tienny itkee vai nauraa. Sadepisaratkii iski päälle sellasella voimalla niiku niitä ois ammuttu haulikolla. Tuuli niin saatanasti et hyvä ku ei lentäny vaatteetkii päältä ja matkanteko oli kaikilta osin ihan silkkaa puhasta helvettiä. Oli niin vitun kylmäkii et vapisin vaa ja uikutin siihe surffilautaan tarranneena ja venasin vaa et millo tää vitun paskapaatti kippaa nurin.

Luajan tähren Balin rannikolle saavuttaessa aallokko tasaantu, sade loppu ja jopa aurinko alko paistamaan. Hyvä homma, ku ei ollu aurinkorasvoista tietookaan ton painepesuri-suihkutuksen jälkeen, joten kaiken kruunuks palo nahkaki sitte.  Voitte vaan kuvitella minkä kokonen kyrpä miun ottassa pojotti ku päästii vihdoin Padang Bain satamaan. Olin likomärkä, sadesuojasta huolimatta reppu sisältöä myäten märkää muhjua (hyvästi, South-East Asia Lonely Planettini, se paska ei kuivu enää koskaan) ja muutenki tuntu et kaikki on päin vittua AINA kun Gililtä Balille joutuu tulemaan.

Padang Baista sit hirveen häsläämisen ja kaaoksen jälkee autokyyti Sanurille. Ni eikö vittu autokuskikii oo sitte ensimmäinen ihminen jonka oon ikinä nähny kenel on, vittu, uskokaa tai älkää - TOURETTEN SYNDROOMA! Miun silmät oli varmaan ku lautaset ku tän hiffasin, ku siel kuskin takana istuin ja ihmettelin eka et mitä helvettiä se siel manaa ja kenelle se koko ajan puhuu ja huutelee jotaa indonesiaks ku ei täs niiku oo ketää joka ymmärtäis, saati vastailis takas, ja sit pongasin et sil oli ihan älyttömiä pakkoliikkeitä ja nykimisiä ja olin ihan et voi saatanan perse tää täst viel puuttu. Et kohta se nykäsee tän auton johonki rekkaa päin ja siinä sitä sit vittu ollaa.

Vittu mikä päivä. Mutta sentäs pääsin hengissä majapaikkaani (vanha kunnon Swastika Bungalows jälleen) puuskuttamaan ja tiristämään vitutuksen, helpotuksen ja ikävän (kissat!)  kyyneliä.

Jotta näin. Kissat jäi Gilille, nyyhkyti-nyyh, sinne jäi regeit, ja miä oon nyt Balilla yhen yön ja lennän huomenna Singaporeen. Siitä lähtää sit Malesiaan, missä eka kohde on Tioman. Se on saari. Sinne mennään veneellä. Mutta voin kertoo, et tän päivän elämys-merimatkailun jälkeen jos siel Tiomanin suunnalla meri yhtää ees vienosti liplattaa ni miä en lähe minkäänlaiseen veneeseen. Jään sinne Mersingin rantakaupunkiin juomaan kaljaa. Näin on näppylät.

Kissakuvia lopuks, ni ei jää täst postauksest pelkkä paskan maku mieleen.

Kissojen kyläkokous

Iso-Stigu tuli käymään. Ritva pesee persettään taustalla.

Aamumaidolla

Herttajoogaa

Kommentit

Zepa sanoi…
Swastika Bungalows? SWASTIKA??! :-D Aika rohkeeta, joskin onhan merkillä pitkä menneisyys ennnen pahiksia...
/mek sanoi…
Meidänkin piti mennä Sporesta tiistaina Tiomanille, mutta loppujen lopuksi ollaankin nyt Langkawilla.

No kohta on sitten kaikki Malesian kulkukatit pelastettu kun meidän neiti syöttää näille täällä pohjoisessa paahtoleipää ja sä voit hoitaa ne etelä-Malesian kissat.
Nannah sanoi…
Eijestas mikä postaus. Nauroin niin että piti välillä pitää pitkääkin taukoa lukemisessa ku ei naurunkyyneleiltään kerta kaikkiaan nähny mitään. Vaikka tuo venematka oli varmasti aivan järkyttävän kauhee niin sun tapa kertoa siitä oli aivan hulvaton. Oon lukenu tätä blogia nyt alusta saakka ja tässä kohdin meen. Oon kyllä niin eläytyny sun teksteihin että tuntuu niinku iteki tässä samalla lomailis ja alkaa välillä ahistaa jos en pääse vähään aikaan lukemaan.

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Raksaprojekti loppusuoralla!

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse