Asettumisongelmia, kotiinpaluu, uskonasioita

Kotiranta tarjoo tän maiseman

Suuria asettumisongelmia on ollu kehissä. Miä en oo kyenny yhtään rentoutumaan, koska asuin vieraassa paikassa. Ei ollu kotosa olo. Miä en kyenny olemaan paikallaan, oli koko ajan rauhaton olo. Kävin makaamassa Kakkosen Koralpiitsin rannalla. Ruokin kissat. Pulahin mereen.  Söin ehkä jotain, jos maistu (ei maistu, mikään, ei edes tempe, väkisinpupeltamista on ruokailu taas). Tulin takas kämpille (Mataharin maja oli kämppä, ei koti). Koitin istuu terdellä ja lukee. Ei tullu mitää. Kävin fillaroimassa. En malta. Menin naapuriin kahveelle ja nettiin. En kykene, en pystyny päätöksiin enkä hoitamaan mitään asioita (pitäs esmes ostaa hirvee pino lentoja, koko loppuvuodeks kaikkee, mutta ne on yhä ostamati). Tulin takas kämpille. Lähin Kakkosen Koralpiitsin baariin. Ruokin kissat. Jauhoin paskaa tuttujen kanssa. Tulin takas kämpille. Koitin lukee kirjaa. En pystyny siihenkää keskittymää. Koitin nukahtaa. Säpsähtelin hereille. Mietin, et vittu täst ei tuu mitää, asioille on pakko tehä jotain tai miä pimahan.

Päätin siis, et miun on muutettava lähemmäs kotia, makso mitä makso. Mataharista oli kuitenki ehkä jopa 5 minuutin kävelymatka oikopolkujen kautta Kakkosen Koralbiitsin rantaan. Se oli kuitenki sen verran, ettei siält tost vaa kipastu kotiin kakalle tai hakemaan jotain jos unohtu ottaa mukaan.  Ja se henkinen etäisyys, se oli vähintäänki valovuosia. En vaa viihtyny Mataharissa, joku siäl vaan tökki, vaikka maja oli tosi kiva eikä ollu mitää pahoja ötökkäinsidenttejäkään (ponin kokosia torakoita kylppärissä, mut Sulawesin jälkeen nekään ei tunnu enää missään). Kai se oli vaan se, että ku se ei oo koti.

Eikä viihtymistä Mataharissa kauheesti parantanu sekää, ku pari päivää sitte yllätin jätkät tuolta askartelemasta jonkun jännän aineksen kanssa. Se oli miulle sellanen viiminen merkki, että juu, ei tässä pysty olee. Miuta ei haittaa jos porukka vähän/paljon/ihanvitusti pössyttelee, tai vaik napsii sieniä, mutta tuo rajumpi kemikaaliosasto tuuppaa miulle välittömästi sellasen henkisen kukkahatun syvälle päähän. Niin sormee heristin pojille ja tuhisin paheksuvasti mut ei ne paljo noteerannu, siin oli kiinnostavammat hommat just kesken. Eihän tommonen homma sillai oo miun elämää mitenkää tässä häirinny, mutta niiku sanoin, ei se viihtymistä toisaalta kyllä parannakaan. Ja paskaaks se miulle kuuluu mitä jengi vetää, kukin tehköö mitä huvittaa.  Mut ei miun silti tartte asuu missää kräkkiluolas.

Jotta uus majotus tuli hankittavaks. Miä suhailin eilen kyselees yhtä sun toista paikkaa lähempää kotia ja mukavammilta huudiloilta muutenkii. Vaatimukset oli siis et lähempänä Kakkosta ja rantaa, kiitos, eikä tietty saa maksaa ihan tolkuttomia, mutta toisaalta homma ei nyt oo muutamasta eurosta kiinni. Viihtyminen on nyt vitusti tärkeempää ku joku muutaman roposen säästö. Miä tarvin nyt ittelleni ympäristön ja murjun jossa miä viihyn ja pystyn rentoutuu. Miulla on ollu niin rankkaa tässä ny, kaikkien pään sekoomisten, hermoromahusten ja muitten juttujen kans. Et nyt lempeetä kaikkee hyvää ja ihanaa lellimistä ja palleroittelua miulle, miulta itteltäin, kiitos.

Mut ei oikee löytyny mitää hyvää vaihtoehtomajaa mistää. Yks sun toinen tarjos kyllä kaikenlaista majotusta ties mistä ja ties kenen nurkista, mutta en kelpuuttanu mitää mikä pikkasenkaa arvelutti. Menin sit taas lopulta, jo kaiken toivon heittäneenä ja luovuttaneena, täysin luhistuneena ja kohtalooni alistuneena, Kakkoselle vielä vähän määkimään, et miä en kestä tätä tilannetta. Pyysin vimosilla voimillani et avataako pliiiiis se teijjän varauskansio taas, ja katotaanko nyt oikeen huolella et mikä se tilanne on et keksittäiskö myä joku ratkasu tähän paskaan. Ja katottiin. Ja punkaloovien jumalat oli miulle suotuisat, sillä saatiin pienellä sumplimisella ährättyä miulle huikee varausspektaakkeli tästä päivästä alkaen siihen saakka kunnes loppukuusta saarelta poistun. Vaatii miulta hiukan muuttelua murjusta toiseen, mutta iiiiiiihan vitun sama. Pääasia, että saan asua Kakkosella. Koska siel osaan olla ja rentoutuu ja siel on kissat ja regei ja kaikki asiat muutenkii tuttua ja toimii ja kivat ihmiset töissä. Ja miä sain aivan kelvollisen hinnankii (kaikki majotukset on takapihan halvoissa murjuissa) eli onnenkyynel ja hymy huuleen.

Nyt siis asun taas siellä missä pitääkin, melkeen. Väärässä mökissä, mutta kuitenki oikeessa paikassa. Ja oon ihan varmuuden vuoks varannu ittelleni oman vakiotönöni syyskuun lopulta koko loppuvuodeks. Ettei vaan tuu tämmöstä tilannetta toista kertaa eteen. Tuskin, highseason ku loppuu tuos muutaman viikon pääst ni saari tyhjenee ja on taas sijoja majataloissa ja hinnat putoo normaaleiks. Mutta halusin silti varmistaa ettei kukaa munapää vahingossa varaa jostaa booking.comista miun huushollia hetkekskään. Saatana.

Jotta asumiskriisi ratkes vihdoin. Ette usko kuinka on helpottunu olo!

Lisäks kerkesin tässä potee kummallisen nopeen flunssan. Suklailun jatkokurssin alku siis vähä myähästy, alotin vasta eilen. Naputan siitä hommasta erillisen jutun taas, ni ne ketä sukellusvouhotus vituttaa ni voi hypätä sen shitin yli. Mut voin vähä tiiserinä jo mainostaa että voi vittu kun on ollu hianoo. Hait on parasta! Sukellustilityksen paskannan tänne plokiin ehkäpä huomenna.

Mitähän muuta miul ois nyt asiaa? Hmm. No joo, ramadan. Ku se nyt tässä kerran on.

Myönnän, että miulla alkaa olla huumori koetuksella tän ramadanin kanssa. Avoimin mielin ja kunnioittaen paikallisia tapoja niin täs koitan olla mutta oli asia mikä hyvänsä, ni jos miulla menee yöunet ni alkaa olla vaikeuksia ymmärryksen kans. Ramadan näyttää nyt ainaki täällä tarkottavan sitä, että moskeija huutaa ihan helvetisti enemmän ku normaalisti. Iltajoiku alkaa joskus seiskan jälkee ja kestää ainaki johonki kymmeneen, yhtä huutoa koko ajan. Lisäks saaren uuteen isoon komiaan moskeijaan on näemmä asennettu sellaset ämyrit, että nyt nimittäin kuuluu, ois moni raskasmetallinen orkesteri moisista desibeeleistä kateellinen, luulen. Aiemmin tänne miun huudiloille saakka ei oo paljo joikaaminen kantautunu, mutta nyt ei taia löytyy saarelta kolkkaa joka ei herää ku huuto yöllä alkaa. Miä oon joka yö puinu täällä nyrkkiä ja puhissu et SHUUUUT UP, ku kolmelta yöllä alkaa helvetillinen mesoominen ja ukko huutaa vaan jotaa joka kuulostaa siltä et "SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR-SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR-SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR!". On nää uskonnot kans yks ihmeelliin asia. Ja tää paikallinen sellanen varsinkii. Ku ei anna ihmisten nukkua sillo ku nukuttaa, tai syyä vaik ois nälkä. Muutenhan ramadan ei turistin elämään tääl vaikuta, paitti et siinä kuuen maissa ku aurinko laskee, ja paikalliset saa vihdoin luvan kanssa syyä, ni on aivan turha koittaa hoitaa mitään asioita. Ketään ei oo missään paitti ruokapatojen äärellä. Ja sit tuos parin viikon pääst ku on Idul Fitri (eli ramadan loppuu) ni sillo täällä luultavammin on lähes kaikki muslimiväestön pitämät palvelut sulki ku jengi painelee sukuloimaa ja juhlimaa sitä, et nyt saa taas syyä ja juua ja tupakoia ja naia vaikka keskellä kirkasta päivää, jos haluaa.

Tosin, miun kavereista suurin osa näyttää noudattavan ramadanin paastovaatimuksia vähä niiku sinnepäin. Yhen sun toisen oon yllättäny syömästä keskel kirkasta päivää ja oon sit ollu ihan et mitämitämitä, ramadan, soo-soo! Ja sielt on yleesä vähä kyllästyneenä huikattu vaan et so what, ehkä miä huamenna paastoon, jos jaksan. Että ei tää niin vakavaa onneks oo. Iso osa ihmisistä tääl on just tasan yhtä muslimeja ku mitä vaik myö mordorilaiset ollaan kristittyjä. Ei meilläkää sitä 10 käskyä ihan nii justiisa noudateta. Ne on aina vaa ne fanaattisimmat joilla on se kovin ääni.

Itsehän en mitään uskontoa tunnusta, miusta kaikki on aika höpöhöpöö ja sellasta vastuunpakoilua ku leuhotetaa et joku korkeempi taso on kaiken puikoissa. Uskon kyl et ulkoavaruudessa on elämää,  ja sit uskon ihmisen vastuuseen omasta elämästään (joskaan en usko ihmisiin noin yleisesti, sen verran ollaan sössitty tää homma jo).  En usko myöskään joulupukkiin, evoluutioon enkä siihen, että Kurt Cobain teki itsemurhan. Paskapuhetta on moni muukin asia, mut en jaksa nyt listata niitä kaikkia.

Miul ois paljokii sanomista viel monestakii asiasta, niin täkäläisestä elämästä ku muustakii,  oon meinaan niin paljo mietiskelly kaikenlaista. Mut ku en näien asettumisonkelmien ja asumiskriisien takii saanu itteeni viel niin rauhottumaan et miusta ois oikeestaa minkää asioitten analyyttiseen ja kuivan asialliseen tarkasteluun.  Oottakeepa tovi, nyt ku oon saanu noi ulkomusiikilliset seikat kondixeen ja pystyn relaksoitumaan, ni  kykenen kohta ehkä ulosantamaan kaikenlaisii Tärkeitä Asioita. Kohta tuun kertoo teille Totuuden Kaikesta. Ja se ei oo 42.

Ja joo, hitto, oon unohtanu budjettikatsauksen, vaikka kuukaus vaihtu jo monta päivää sitte.  Eli hei hei heinäkuu, matkani yhexäs kuukausi, siäpäs olit halpa! Oikein järkytyin kun katoin mitä meni rahaa Sulawesin seikkailuun + äkilliseen sieltä evakuoitumiseen. Noin 1600 euroa, joka sisältää noin 350 euroa sukeltamista ja noin 100 euron äkkilähtölennon Balille.Se on vähän se, ottaen huomioon että matkustelin ja retkeilin ja sukeltelin aika helvetisti enkä mitenkään pihistelly missään.

Tää elokuu tuleekii sit olee huikeesti kallihimpi. Kiitti taas, sukelteluharrastus, tuhoat miun matkabudjetin!

Jos budjetti ei nyt kuitenkaan ihan riistäydy käsistä niin reissu on muuten just ohittanu arvioidun puolivälin.  Takana on eniveis enemmän ku eessä, eli sellanen reissupäivän seisaus/tasaus meni jo. Ja tää fakta on sellanen, joka ei miuta millään tavalla ilahduta. Eli ei, ei todellakaan ole ikävä Mordoriin, vieläkään. Ajatuskin paluusta Mordorin arkeen aiheuttaa lähinnä ahdistusta. En siis ajattele asiaa nyt tän enempää.  Koitan arvostaa jokaista hetkeä täällä ihan rystyset valkosena.

Koska loppu lähenee. Jokaisella. Eikä meistä kellää oo aikaa tuhlattavaks. Muistakaa se.

(sori, ei oo kummosii kuvii nyt tähän postaukseen, miä oon ollu niin hermostunu asumistilanteesta ym et en oo jaksanu räpsii kuviakaa. Mutta aina on pari kuvaa mirreistä!)

Hertta pesee kättä

Meijusuvas ryyppää maitoo, Pirkko pesee kättä