Matkailu opettaa

Heihei, Hiekkakikkare! Nähään ens viikon lopulla, toivottavasti!

Matkailu opettaa. Tänään olen oppinut mm. sellasia asioita että Indonesiassa lennot voi myös aikaistua, ei vain myöhästyä. Olen oppinut, että pitää varmistaa sata kertaa, mihin aikaan lento lähtee. Olen oppinu, että jos lipussa lukee että lento lähtee klo 13:15 niin lento on lähtenyki jo klo 8-ja-jotain. Että paskapuhetta se, ettei vanha koira oppis uusia temppuja. Meikä ainaki oppi, laakista, saatana.

Eli nokkelimmat voivatten edellisestä päätellä, että en todellakaan ole Floresilla Labuan Bajossa, vaan jäkitän Balilla edelleen. Sillä lentoni Labuan Bajoon oli aikaistunut jollain 5 tunnilla, mutta miulle ei kukaa kertonu (vaikka tästä oli kuulemma jo keskiviikkona soitettu lennon miulle varanneelle matkatoimistolle Gilille ja se matkatoimiston gubbe tasan näki miut harva se päivä). Joten tulipa tänään kipastua lentokentällä kattomassa domestic lentojen lähtöaula ja tarkastamassa Merpati -lentoyhtiön asiakaspalvelualttius. Ei mitään valittamista kummassakaan, mutta vituttihan se turhanpäiten ajella pirssillä ees taas.

Sijainti siis jälleen tuttu Sanur Beach, Bali. Ei nyt järin paljon täällä kiinnostais kökkiä, mutta tämmöstä sattuu, ja mikäs täs ny sit on lorvailles, eihän miulla sinänsä oo kiire mihinkään. On aikaa tehä hankintoja ja tuhertaa kaikkia tietsikkajuttuja ja laitella asioita ajantasalle ja tehä suunnitelmia ja kirjotella ja kaikkee. Huomenna on uus yritys lentojen kanssa, ja toivon suuresti, että pääsen huomenna aamulla Labuan Bajoon, kuten tuo mainio Merpati-lentoyhtiö miulle tänään pyhästi lupasi. Labuan Bajossa ku pitäs olla klo 12 jo jossain laiturilla kapuumassa veneeseen, jotta pääseepi johonki saarelle ihmettelmään. Ans kattoo kui käypi.

Edin ja Georgen kans vietettii miun viimiin ilta

Viimiset päivät Gilillä meni laiskotellessa ja sosiaalisuussulakkeita viilennellessä. 6 päivän rypistys kissaklinikalla veti sulakkeet tilttiin, joten vaati hiukan toipumista... siis ihan sellasta perus-meikäläis-meininkiä, eli kirja käteen ja kauimmaiseen nurkkaan olemaan ihan omis olois vaa. Mutta mikään ei rauhota ja rentouta ja lataa mitä vaan sulakkeita paremmin ku iltahämärissä merelle tuijottelu, tai tähtitaivaan toljottelu, letkeen regein tahdissa. Ai että. Vikana iltana toki pari bintankia piti sipasta (pidin nimittäin 10 päivää olutonta ennen sitä) ja kupuroia melkeen jopa puoleen yöhön. Piti arvostaa regeitä oikeen varastoon, ku - kääk - tässä menee joku 10 päivää ennenku oon takas oman hiekkakikkareen regeikemuissa.

Eilen läksin siis Gililtä. Kissat jäi sinne ihmettelemään, mutta latasin niille keittiön nurkalle kauheen kasan ruokaa ja kävin myäs ostamassa ison kipon juomavettä varten ja mäkätin kaikille että huolehtivat nyt sit varmasti, että kupissa on aina raikasta vettä kissoja varten. Ja kissat on kaikki kunnossa, Ritvan oudot kaljuuntuvat iholäntit parani ja kasvaa uutta karvaa (se kirppusamppoolla kuuraus taisi sittenkin auttaa?), flunssaset katit on lääkitty uuemman kerran antibioottipiikeillä ja kaikki rekeipaarin kissojen keskuudessa siis okei. Kissojen lisäks Kakkosen Koralpiitsille jäi säilöön arviolta 50% miun tavaroista, koska oon nyt vaan reilun viikon pois, en tarvi koko rojuarsenaalia mukaan, pärjään ihan minimivarustuksella. Mikä toki laittaa pohtimaan, että jos pärjään reilun viikon näin vähällä rojumäärällä, mihin helvettiin tarvin muutenkaan noin perkeleesti tota tavaraa? Onneks on kuiteski toi oma hiekkakikkare sellasena tukikohtana ja varikkona jatkossakin, sinne voi aina mainiosti jättää nyssäkän jos toisenkin jemmaan oottamaan paluuta.

Ja mikä perkele tota merta vaivaa? Taas oli Gilin ja Balin välillä meri niin raivoisa, että oikeen vattassa juili ja rupes nouseen kiinteetä settiä kurkkuun, kuolemanpelkoa unohtamatta. Nyt ei sentäs tarvinu istua veneen katolla, kaatosateessa, myrskyssä, vaan sai olla ihan sisätiloissa, mutta silti. Höykytys oli hirveetä, ja välillä tuntu että vene kyntää 10 metriä veden pinnan alapuolella kun molemmilla puolilla botskia velloi vetiset seinämät ja tyrskyt heitti suihkuna vettä veneen yli. Siin oli taas kiitollisuutta kehissä kun kyyti kopautti Padang Bain laituriin ja sai kiinteetä maaperää jalkojen alle.

Hanur Beach

Viime yön majailin tääl Sanur eli Hanur Beachilla Abian Boga Guesthousessa, hirveen kiva oli hän. Miä vajosin aivan ekstaasiin ku suihkusta tuli kuumaa vettä, olin jo tyystin unohtanu että sellastaki luksusta voi olla. Ai jumaliste, teki mieli vaa jököttää siinä lämpösen suihkuveen alla koko ilta. Mutta sieltä lähin tänää, lentokentällä kävin, ja sieltä tulin takas Sanurille ja päräytin astetta kämäsempään majaan, eli Yulia 2 Homestayhin. Ei ole ilmastointia, ei lämmintä vettä suihkussa, ei telkkaria, ei mitään. Mutta ihan sama, tää on halpa ja siisti ja mukava, kelpaa miulle. Ja arvakkaa mitä? Koska nyt on silkkaa aikaa, ni räimäsin vihdoin tänne tommosen sivun mihi oon kasannu kaikki majapaikat matkan varrelta. Et jos joku tarttee majotusvinkkejä ni vilkaskaa sieltä.




Ja koska taas yks kuukaus sujahti tossa ohi niiku viuh vaan, ni on taas aika budjettikatsauksen. Toukokuussa rahaa meni noin 1300 euroa (+eläinlääkärikuluja, mutta ne rahottu Pallirahastolla ja on täten vähennetty miun henk.koht. porsastelukuluista). Ihan okei, miun mielestä, ja varsinkin ton järkyttävän kalliin huhtikuun jälkeen. Pallirahaston tilikirjat taasen kertoo sellasta, että rahaa on jälellä tismalleen miljuuna rupiaa.  300 000 rupiaa rahastosta nipistin viime viikolla uusiin antibioottikuureihin, nääs.

Ei miul muuta. Miä koitan siis taas huomenissa aamulla lentää Labuan Bajoon, ja toivon että ehin myös sieltä klo 12 lähtevään veneeseen, joka vie miut Kanawa Islandille. Ei haisuakaan kyseisen saaren yhteyksistä ulkomaailmaan, et jos ei hetkeen kuulu ni älkää huolestuko. Miä oon vaan joko snorklaamassa tai sitte Komodo Dragonit on syäny miut. Kuulemiin, viimestää ens viikon lopulla kun oon taas jossain missä on jotain. Parit kuvat tähä loppuun ja sit moiiiiido!

Näin tulee kaikki rakennustarvikkeet Gilille

Meijusuvas puussa, Poika Nimeltä Ritva vahtii

Rosen uus vauva

Täti Hanur Beachin rantapulevardilla