Tänää on kreisi siivousperjantai

Siin ei oo ees puolet miun mirreistä

Jihuu, rakenteluhommat eläinlääkäripytingissä on valmistunu. Viimosena eilen seinälle pykättiin muutama hylly, jotta voi sitte nätisti sinne järjestellä pillerei ja pulverei ja kaikenmaaliman ruiskuja ja kapistuksia. Seuraavana, tänää, ohjelmassa on klinikkahuoneen ja varastokomeron siivous ja kuuraus, sitte pitää maalata hyllyt, laittaa lamppua kattoon, varastohuoneen oveen lukko, roudata kaikki ympäri saarta säilössä oleva roina mestoille, tehä inventaario ja tilata puuttuvaa sälää, painattaa postikortteja ja paitoja myyntii, hakee Lombokilta kontillinen kissanruokaa myytäväks, painattaa infolehdyköitä, tehä kaikenlaisii paperihommii, teettää rahanlahjotusbokseja (demoversio on naapurin puuseppäjätkillä työn alla, jos tulee hyvä niin tilaan 15-20 kpl lisää ja ne menee sitte erinäisiin sukellusputiikkeihin ja muihin pisneksiin, jotka miun toimintaa kannattavat), kissamaalausta ulkoseinään, oveen kyltti et tässä on klinikka, jonkinlainen avajaistilaisuus tarttis ehkä pitää ja mitähän vielä, mietintämyssy on päässä ja tsiljoona asiaa hoiettavana. Mutta asia kerrallaan ja siivouksella alotan tänää.

Jahka klinikka on kuurattu ni sit on alkuillan ohjelmassa saaren siivousta eli roskienkeräystalkoot. Mennää tänää tonne mein kauheen kaatopaikan tienoolle. Tääl on nyt älytön tuuli, joka lennättää kaiken muovipussipaskan pitkin saarta ja siivo on kauhia. Muovipussit bääd. Ens viikolla talkoot on ehkä toivottavasti täs miun huudiloilla, ja pietää muutebnki näitä siivoiluiltapäivä nyt viikottain, koska toi paska ei täältä keräämällä lopu.

Saattaa olla tän kreisin siivouspäivän jälkee  illalla sellanen pollee olo että bintang on tänää ansaittu. Jos jaksaa, tai ees huvittaa, mihkää lähtee.

Tuommoset kaakeliset työtasot on rakennettu

Kiitollinen olen tuesta jota oon klinikan pykäämiseen saanu ja rahalahjotukset on tullu tarpeeseen, vaikkei tuohon klinikkaan oo järettömiä summia uponnukaan (nyt oon maksanu Pallirahaston varoista reilut 300 euroa rakennustarvikkeita ja raksaukkojen palkkoja ja tällä rahalla on saatu komeet kaakeloidut työtasot sekä hyllyt seinälle). Yks kaveri makso isoimman osan raksamiesten liksoja, yks tuttu lahjottaa jääkaapin ja Lutwalan tyypit kustantaa rahankeräysboksien teettämisen. Lutwalan tyypit on myös potkinu miuta perseelle oikeen tosissaan, että siun pitää nyt saaha rahaa tähän hommaan, ja se tarkottaa myös että maksat ittelles palkkaa. Miusta vaan tuntuu väärältä ottaa kissoille annetuista rahoista itelleni mitään, mutta miun pitää nyt ajatella asiaa niin, että miun aika menee aika lailla kissaprojektiin ja kissaprojekti loppuu lyhkäseen jos miulta loppuu rahat. En oo nyt ees ronkkinu Pallirahastosta ropoja miun vuokraan, vaikka kämppä onki täynnä kissoja ja kissarojua, ja vierashuoneen vuokraaminen kenellekään on käytännössä mahotonta. Joten mietin tätä asiaa nyt. Paljonhan miä en elämiseen kuukaudessa tarvitte, eli isoista summista ei ole kyse.

Marraskuun ison elukkaklinikan järjestelyt pitää kans potkasta teholla vauhtiin. Vaikkei sinällään oo juuri muuta ku säätää lääkäreille majotuksia ja semmosia, mutta sähköpostirumba vie aikaa ja muutenki äheltämistä riittää.

Sitte on kotihommat ja omat kissat ja kaikki muu elämä kans. Talonmiähelle eli omalle Seppo Taalasmaalle ois tilausta, et ees jotkut asiat hoituis ikäänku ittestään sillä välin ku mie teen tärkeempiä juttuja, mutta onneks vaikeimmissa hommissa naapurin jätkät tulee aina jeesaamaan. Seksibambuverhot keittiöön on asennettu, jee!

Hannu. Hannu on aivan huipputapaus. Hänessä on niin paljon edesmennyttä rakasta Dimmua, että välillä ihan  vahingossa kuttun Hannua Dimmuks.

Talk about kreisi kätleidi, jumalauta. Laskin just oikee kynän ja paperin kans että miulla on 22 omaks laskettavaa kissaa ja niien lisäks ruokin vähintään kymmentä satunnaista kattia jotka miun ruokapatojen äärellä melkeen päivittäin piipahtaa. Näistä noin kymmenestä on viä 4 tai 5 semmosta joita ei oo leikattu, ovat perkeleen arkoja ja kiinni saaminen on vaikiaa, vaikka osa hengaa tässä päivittäin - nytkii tuos yks isopallinen pyöreesilmänen kolli torkkuu, mutta lähtee livohkaan heti ku koitan mennä lähelle. Omista kissoistakaan ei tässä Palatsilla hengaa vakituisesti ku ehkä puolet, muut käy aamulla ja illalla syömässä mutta muuten huitelevat omilla teillään.  Kääpiöt on ruvennu pysymään pihassa kohtuullisen hyvin. Häviävät välillä Lumikin perässä johonki mutta tulevat kyllä takasin. Muumio on yhä ihan luuranko, lääkekuuri ollu nyt 3 viikkoa päällä mutta mirri on ihan ruipelo edelleen. Nyt tosin ihan viime päivinä hän on hiukan osottanu parempaa fiilistä, kissamaista käytöstä ja jopa kehränny. Toivoa on, uskoisin.

Kaiken "pitäs tehä sitä ja tätä ja tota"-menon keskellä otin vähän aikaa sukelteluun. Kävin pari päivää pulikoimassa, ihan vaan ottamasa tuntumaa veden alle ku tuossa oli taalasmaalailun ja korvaongelmien takia pitkä tauko. Oli kyllä saatanan hienoo, heti oli 15 valtavaa bumbhead parrotfiskii lillumas ku täysikuun aika justiisa ja oli mustekaloi ja kaikkee siistii. Dive Masterismihan miulla on yhä kesken, kahta suoritusta vaille vaan, mutta niihin molempiin tarttee vähän valmistautua eikä ne mee tost vaa heittämällä. Mutta sitte ku ehin keskittymään ni on niien aika. Eikä oikeestaa haittaa nyt pysyy maakrapuna, meillähän on täällä ns. talvi, eli vesi on asteen pari normaalia kylmempää. 27 astetta. Siellä Mordorissa tuhahdellaan, kun valitan kylmästä vedestä, mutta menkääpä ite tunniks istumaan tuon lämpöseen veteen ni kylmä tulee. On ollu menininki sitä ettei pintaan tullessa tunne sormiaan eikä varpaitaan ja horkka kestää pitkään ennenku alkaa luuska sulamaan. Lisäks meil on helvetilliset tuulet nyt, eli aallokko on ihan järetön. Eilen oli sellasta henkiinjäämistaistelua pinnalla kärvistely ja veneen oottelu, et lopetin eiliset sukellukset aamun ekan pulahduksen jälkeen. Vaikka pinnan alla on seesteinen meininki ni miä en vaan tykkää hirveessä myräkässä merellä olemisesta. Venekyyditki on ollu yhtä kuolemanpelkoo ni miä nynny ootan seesteisempii kelei. Paitsi jos en malta.

Hän on semmonen ovela veitikka

Lutwalan papukaijat on ihan mahtavaa sakkia! Ne juttelee, sanoo aina heti et HELLO HELLO ku siihen menee, ja käynki niitä koko ajan moikkaamassa ja koitan opettaa mordorilaisii kirosanoi.  Kreiseintä on kun ne nauraa ihmisnaurua. Yks päivä sille isoimmalle tipulle tarjosin kättä, et tuuha siihe (on ollu miun päällä jo tepastelemassa ennenki) ja se esitti ekana olevansa ihan messissä, laitto jalkaa siihen ja noin. Sit ihan varottamatta nokkas miuta helvetin kovasti. Ja kaks nuorempaa ja pienempää alko samantien nauramaan ihan kreisinä. Meinasin pissiä housuun.

Viisumihomma on aiheuttanu aika helvetisti ylimäärästä päänsärkyä. Työlupa-ym-hommat on tavallaan hoidossa, ja asiaan on tulossa täydellinen ratkaisu,  mutta se ei järjesty ihan tosta vaan sormia napsauttamalla et zäp. Väliaikaisratkasu on ns. social/cultural visa, mutta senkin säänöt muuttu hankaliks, eli hiukkasen on säätämistä tässä. Asioilla on tapana järjestyä. Joka tapauksessa tän kuun vikalla viikolla poistun maasta muutamaks päiväks hakemaan uutta jonkinlaista viisumia jostain. Kiinnostus liikkua täältä mihinkään on tasan nolla mutta kun on pakko niin on pakko.


Kääk miun pitää nyt keitellä kahvit ja sitte lähen ostamaan klinikalle luudan ja ämpärin ja siivouslitkuja ja maalia ja sudin ja semmosia, ja sit alkaa kreisikuuraus!

Seksiverhojen asennus

Jeeee, seksiverhot on asennettu ja keittiö suojattu sateelta ja kyllä noi nyt suojaa vähän tuuleltakii. Huomatkaa et miul on myös bambusta tehdyt tuolit, eli maailmanloppu on todellakin tulossa. Tuolei en tosin oo itte pillu märkänä ostanu vaan ne tuli ikäänku talon mukana. Mutta varmasti omistaja on ollu muna pystyssä kun nuo tualit on käyny ostamassa.