Perse ja Perhentian

Pulau Perhentian Kecil, Coral Bay -biitsi, se kivempi

Heti alkuun varotus. Tämä postaus sisältää kuvan miun perseestä. Lapset, heikkohermoset ja kaikki muutkin, varovasti sit jos uskallatte scrollailla täst yhtää enää alaspäin. Saattaa kuolla lipido ja lähtee näkö, et omalla vastuulla sitte. Vanhan puuman pylly ei ole nätti näky missään tilanteessa, eikä varsinkaan tässä.

Noniin. Koitti se sitten tääkin elämys. Olen päässyt tekemään tuttavuutta luteiden elikäs bedbugsien kanssa. Tiesin, että jossain kohtaa reissua noihin kivoihin pieniin veitikoihin tulen törmäämään, mutta en hurjimmissa kuvitelmissakaan kyenny arvaamaan millasta jälkeä luteet saa ihoon iskettyään aikaseks. Viimiset pari-kolme päivää olen huojunu hulluksi tulon rajoilla, koko 5 ja puolen kuukauden aikana kerätty zeniläinen sisäinen rauha on ollu helvetillisessä koetuksessa, murtumispiste on käynyt lähellä, mutta hammasta purren olen vielä toistaseks saanu piettyä itteni sekoamispisteen terveemmällä puolella. Tiukkaa on tehny, vitsit on ollu vähissä, itku lähellä. Mutta mielessä ei todellakaan oo käyny että nyt riittää, lähen takas synkkään Mordoriin hankeen istumaan. Ehei. Tämmöset lutikkahommelit kuuluu asiaan, ne kärsitään, ja sit jatketaan yhtä kokemusta rikkaampana taas.

Viimeisen illan auringonlasku ät Kapanen

Sain ludetartunnan kenties Kapasen saarelta, mutta tuskin tulivat KBC:n bungalowista, koska siellä tyystin puremitta kuorsailin 5 yötä, ennenku helvetti pääs valloilleen. Viimistä iltaahan vietettiin tuttuun tyyliin kaljaa ja drinksuja KBC:n tyyppien kanssa tissutellen, syötiin ihana viimeinen ehtoollinen, piirusteltiin vieraskirjaan terveisiä ja kirjoteltiin baarissa roikkuviin paleroihinki viel yhet moikat. Siinä illan mittaan jo vähän napisin et vittu ihan ku ois muurahaisia pöksyissä, kutitti ihan vitusti mutta mitään ei sillo viel näkyny. Minihamonen korvissa röhnötin lattiatyynyillä, joita näin jälkiviisaana epäilen epämukavuuden lähteeks. Painelin jossain kohin nukkumaan, ja parin tunnin unien jälkeen helvetti pääs täysin valloilleen.  Kutina piti hereillä koko yön, perse nous täyteen hirveitä paukamia, samoin toinen reisi, nivustaipeet (whoo! Vihdoinkin siis äksöniä jalkovälissä, tätähän on ootettu!), alavatta ja alaselkä. Ei ollu MITN hajua mistä helvetistä on kyse, mutta olo oli lievästi sanoen epämukava.

Torstaina  aamulla meil oli sit lähtö kohti Perhentiania, ja tiesin jo lähtiessä et matkustamisesta tulee yhtä kärsimystä koska koko kroppa tisseistä polviin oli ku tulessa. Hammasta purren lähettiin kuiteski, saatiin komeelta Hansilta kyyti Marangista Kuala Terennangguun (lähin iso siti) suoraan oikeen bussin kyytiin ja viel läksiäisiks saatii bussin ovella halailla komeeta Hansia, joka on siis ihan vitun komee (oonko maininnu tästä ehkä jo? Hmmm... komea on, kyllä!). Kämänen paikallisbussi rantakylään nimeltä Kuala Besut (hintaa kyydillä 10,80 RM) ja alla tietysti hiostavat keinonahkapenkit, just siis sitä mitä jo valmiiksi tuskaa huutava perseeni kaipas. Elämäni pisimmät pari tuntia meni siinä sit. Huojuin hulluuden porteilla, ja jossain kohin mietin et en kestä enää, heittäydyn alasti ja kynsin ihoni irti ja hyppään huutaen bussin ikkunasta, tuska ja kutina oli niin järjetön. Itketti, kuvotti, tukaloitteli, vitutti.

Kuala Besut

Kuala Besutissa meil oli muutama tunti aikaa hoitaa asioita (venelippujen osto, ne maxo 70 RM ees taas, ja sit pankkiautomaatti, kemppari, tupakkikauppa, ruokaa), kunnes sit pikaveneellä Perhentianin saarille. Venekyyti oli hiukan ehkä kiinnostava, jos ois kyenny kelaamaan mitää muuta et ku et koko ruho on tulessa ja haluaisin raapia itteeni juustoraastimella. Cami piätteli oksennusta, kaikille paitsi meille oli pelastusliivit, kyyti oli kaahausta ja jännää, mutta ei toki mitn verrattuna parin viikon takaseen venematkaan Gililtä Balille.

Long Beach. Äääähhhh.

Perhentianilla valittiin saareks Kecil eli pienempi saari, ja sieltä Long Beach. Haukattiin paskaa, siis, ihan täysin. Majotuttiin saaren toiseen päähän Moonlight Chalettiin, joka seki osottautu lopulta virheratkasuks. Mut miä olin aika lailla koko päivän siin kuosis et en pystyny ajattelemaa muuta ku et tarvin suihkun, vaatteet on saatava pois päältä ja on pakko päästä viilentymään tunniks vesihanan alle, jotta ois kyllä kelvannu mikä tahansa lantakasa, jos siel vaa on suihku. Ja ku Camilleki kelpas Moonlightin rivarinpätkät ni avot, siihen siis. Päällisin puolinhan Moonlightin majat vaikutti lupaavilta, hintaki oli kohtuullinen (60-70 RM/yö ja jopa ilmastointi!) ja miä pääsin suihkuun tarkistamaan tilanteen. Ja tilanne oli hirvee. Yli 70 puremaa ympäri kroppaa, lähinnä kuitenkin perseessä ja reisissä, muutamia tisseissä ja vattassa ja selässä. Olo yhtä tuskaa. Vaateet täynnä jotain epämäärästä muhjua. En tienny mistä vitusta on kyse, mutta älysin aika nopeesti että miulla on joku vitun salamatkustaja-armeija pesiytyny kuteisiin. Ei muuta ku tunniks vesihanan alle, raivosa kuuraus, desinfiointi, myrkytys, kortisonivoidetta, kortisoninappeja, paniikkia, tuskaa, epätoivoa. Liki kaikki vaatteet ym tekstiilit kipikipi pestäväks.

Sillä välin ku miä meinasin hajota itsemurhan partaalle kutisevien paiseitteni ja miuta elävältä syövien ties-minkä otusten kans, ni Camipami koko pelkoa ja inhoa oman kämppänsä toiletin puolella. Matoja, ötököitä, ties mitä, rupes vyörymään jostain ja hermoromahdus oli sielläkii siis lähellä. Että meil ei sillai ollu kummallakaan tunnelmat järin vastaanottavaisella taajuudella ku lähettii iltahämäris murkinalle ja kattomaan Perhentian Kecilin Long Beachin iltameininkiä. Ja meininki, sehän siellä oli niiku olis jossain vitun Roodoksen baarikadulla. Länkkäriplondit tuputtaa kuppiloitten edustalla ilmasia napsuja (okei, kelpaa joo), baareissa jumputtaa täysillä paska tekno vaikka kuinka on se Bob Marleyn kuva seinällä, tulikepukat pyörii, pienis vaatteis keikisteleviä turistipimuja, tällättyjä cooleja poikia, vesipiippuja blaa-blaa-blaa. Hohhoijaa. En tykänny, enkä viihtyny, mutta vaikia sanoo johtuko se nyt tästä yleisestä hirveestä olotilasta, vai oliks Long Beachin rantaparty-karnevaalissa oikeesti vähän vitusti vikaa. En usko et just nyt MIKÄÄN paikka maailmassa ois tuos kohin saanu miulta innostusta osakseen, ei vaikka olis saari täynnä vuosikausia selibaatissa olleita Von Herzenin veljesten näkösiä kolleja, jotka on just vahingossa nielassu purkillisen viagraa kukin, ja olisin ensimmäinen ja ainoa nainen joka sinne jalallaan astuu. Saletisti valittaisin siitäki, et öynöy, Hen Vortzeenit vonkaa panee ja tuputtaa meizzelii, ihan yäk, miä en kestäääääää, tahon olla rauhassa raapimassa persettäni. Koska on vaan ihan saatanan vaikee olla omissa nahoissaan juuri nyt.

Luteiden syömä perse. Puremista näkyy tässä vain pieni osa.

Yöllähän en pystyny nukkumaan just ollenkaan kutinan takia, joten surffailin netissä ja koitin selvittää mistä on oikee kyse. Ja ei montaa kertaa tarttenu klikkailla ku löyty ihan täysin identtisen näkösiä puremajälki-valokuvia ja luteitahan tässä ny sitte on mitäilmeisimmin tavattu. Oikeen mukavaa. Nyt on kauhee paniikki et niitä on rinkassa ja kamoissa ja vaatteissa ja ääääääk ja en pääse niistä eroo ja kantelen niitä mukanani ja levitän muitten riesaks  jokaiseen majapaikkaan mis jarrutan. Joten kuhan eilen aamulla vaihettiin majotusta (Rock Garden, kivat mökit rinteessä, upeet maisemat, mun tuuletinmaja 70 RM/yö, Camin ilmastoitu 130 RM/yö) ni kävin ostamassa vitusti myrkkyjä ja levittelin koko omaisuuteni terassille, myrkytin KAIKEN sellasella torakkanaattori-megamyrkyllä, joten toivottavasti tehoo luteisiinki ku kerta tappaa jopa torakat. Eniten stressaa vaatteet, vaikka kaikki onki jo käytetty pesulan kautta, ni tuskin pesevät tarpeeks kuumassa, pelottaa joka kerta ku vetää uutta riepuu ylle et josko täältä ne saatanan paskiaiset taas iskee nahkaan kiinni. Uusia puremia ei oo kyllä sen ekan hyökkäyksen jälkee tullu, et sikäli pientä valoo tunnelin päässä ois ehkä hiukan pilkahtamassa. KUHAN TÄÄ VITUN KUTINA RAUHOTTUIS! Ja sais nukuttua. Kolme yötä oon nyt jotakuinki valvonu kutinani kans,  sellanen alkaa laittaa nuppia sekasin.

(Ja kyllä, laitan meiliä Kapasen saarelle komeelle Hansille et tilanne on tämä, räjäyttäkää mun vanha mökki sekä baarin makailutyynyt, ettei lähe paska kiertoon ja peeäs, oi ku oot komee.)

Jotta tunnelmat Perhentianin Long Beachilla ei oo ollu järin riehakkaat. Vitutti koko paikka, vaikka onki upeet maisemat ja turkoosina hohtava meri ja noin, mutta on ollu hippasen vaikia nauttia yhtään mistään ku ei haluis muuta ku repii perseensä irti tai vähintäänki jyystää sitä jollain moottorisahalla. Myös Camipami hajos eilen ihan totaalisesti, koska uus mökki Rock Gardenissa piti sisällään mm. ihan vitun isoja hämähäkkejä, ja pien jonkinlainen hermoromahdus paukkas sit päälle ja Camipami kipaski eilen illalla joskus kympin aikaa nukkumaan Bubu-resortin noin 75 euroa/yö maksavaan luksukseen. Joten oli molempien fiilis vähän se et haista vittu, Long Beach, myö häivytään eikä tulla enää ikiin takas.

Coral Bay. Aaahhhh.

Tänää aamulla myös sitte pakattii kamat, taas, ja otettii venetaksi alle ja hilpastii saaren tois pua Coral Bay -rannalle. Tuhat kertaa mukavampi ku nuarison örvellysranta Long Beach, ja löyettii tääl kiva majapaikka Senja Bay Resort, josta saatii molemmille ilmastoidut ihanat huoneet, 135 RM/yö. Ylittää miun budjetin, mutta oon nyt vetäny ton bedbugs-homman kanssa sellasen viia doloroossan, et vitut rahasta, tarvin nyt hieman mukavuutta ympärille. Ja koska ei oo naapurista Camipamin huoneestakaa kuulunu paniikinomasia ulvahduksia (= tarkottaa kohtaamisia joidenkin otusten kanssa), ni oon toiveikas et nyt ei tarttis Assholee muutamaan päivään pakata ja sais olla täs ja parannella paukamiaan, eikä tartteis touhottaa. Kuhan rannalla makoilee, lueskelee ja ehkä jonkuu snorklailuretken rykäsee ni avot. Ja snorklausretki on pakko tehä. Nimestään huolimati kun tää Coral Bay on vedenalaselta menoltaan lähinnä Dead Coral Bay. Kävin tänää suhaamassa räpylät vinkuen pienen tarkastuskäynnin tuol meres ja siel ei oo ku kuollutta korallia. Ja merimaggaroita. Mutta kyl tää silti kiva paikka on, tääl voi ottaa pyllylle aurinkokylpyjä biitsillä makoillessa ja on sellain stressittömämpi yleisfiilis.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Lutikoiden marssi. Kyllä tästä toivutaan ja iloisna matkaa jatketaan. Moi!

Coral Bay

Coral Bay

BAHANG!

Maisemissa ei oo paljoo valittamista

BAHANG! Se on mälesiää ja tarkottaa jotain et "just take it". Myä ruvettiin käyttämään sitä kippiksen sijasta ja kehiteltiin jo hienoja drinkkejä, mm. BAHANG On The Beach. Joo. Tämmöstä näin alkukevennykseks.

Mut hei AAARGGGHHHHH. Viimeinen ilta Kapasella! AAARGGGHHHH! Venytettiin täällä lorvimista parilla päivällä aiotusta, mutta aika, tuo perkele, lentää hirveetä kyytiä ja se on ny sitte kuiteski taas eessä Assholen pakkaus ja paikan vaihto. 

Ollaan täällä tosiaan oltu aika kovin tekemättä yhtään mitään. Jopa Camipami on rauhottunu ja osannu olla paikallaan nenä kirjassa. Kauan siihen meniki, viel Cheratingin rannalla se oli jatkuvaa säntäilyä ja ihmettelyä ja hiekkarannan kaivamista ja rapujen jahtaamista, mut niin vaan tuokin touhottaja lopulta mureni ja oppi olemaan. Avot! Loma, ihmisen parasta aikaa! Päivät on siis maattu rannoilla, vähä snorklailtu ja semmosta, ja sit illat on lotkotettu KBC:n kuppilassa illallista oottelemassa ja kaljaa lipittelemässä.

Tääl on joka ilta nyt tehty silviisii, et keittiö pykertää hurjat dinner-mätöt ja sitte kaikki syyään yhes pitkäs pöyäs, ollaan big happy family ja sillai. Saatanan ahistavaa sillo jos vieree istuu joku joka ei tajua et ku syyää ni ollaa hiljaa ja hotkitaa, eikä vittu kuulustella et mist siä oot ja mis oot käyny ja millasta oli ja päläpälä.  Mutta tääl on onneks nyt ollu tosi hiljasta eikä ketään missään, on illallisetkii saatu syyä aika omas porukas (myä + KBC:n posse). Ruokalista joka illalle on rakentunu silviisii et lähinnä vissii miulta kysytty et mitä miä tahon syyä, ja sitä sit pohdittu ja yhteisymmäryksee aina päädytty, ja sit miä oon piirustanu illallismenyyn baarin seinälle ja yks ilta jouduin oikee keittiön puolellekii pilkkomaan meloonia ja kantamaan lautasia pöytään. Piru viäköön, pistivät siis laiskimuksen töihin. Mut ei minuu haitannu, se oli ihan et kättä lippaan, puukko käteen ja meloonia silppuamaan ku komia hollantilais-Hans komens. Ja sain siitä hyvästä parit pöperöt palkaks, et ei paska diili ollenkaa.

Meil on aina hauskaa seuraa

Ja ihmiset on ihan vitun mukavia, varsinkii tää KBC:n porukka on ihan törkeen hauskaa porukkaa ja jotenkii miäkii oon osannu olla suuremmin ahistumatta vaik juttuseuraa koko ajan onkii. En nyt tietenkää oo retkahtanu sellaseks ku Cami joka koko ajan kuttuu ihmisiä istumaan meijjän kans ja tietää kaikkien nimet ja asiat, mut noin niiku oon osannu olla ihmisiks ja kotkottaa ilman suurempaa hermoomista. Ja on komeita poikia, voi herrantähren. Uus ranskalainen kokki on ihan naurettavan nätti  ja sit on sellain paikallisjäbä joka näyttää Chris Cornellilta ja jolla on niin hieno puheääni et vaik se istuis vieres ja lukis samppoopullon tuoteselostetta ni menis kalsongit mutkalle pelkästää sen puhetta kuunnellessa. Ja kaik on kivoja, mut meist vähä tuntuu et komeen Hansin saksalainen tyttöystävä ei meist vissii oikee välitä, piti ihan melkee totaalista ignoorauslinjaa, ei välil ees kattonu päin eikä vastannu ees tervehdyksii, ja piti tätä hyytävää pelii  siihe saakka kunnes kuuli ilouutisen et ollaa enää pari päivää ja häivytää. Sit alko juttelemaa ja olemaa niin aurinkoista et päähän sattuu. Luulen et se ei jää rannalle itkemää ku myä huomeen aamulla kiivetää veneesee ja lähetää.

Santa ja Claus

Ihmisten lisäks tääl on ihanat kissat, Santa ja Claus. Ne on molemmat poikia ja homoja. Ja aivan ihania. Santa on isompi ja tuuheehäntänen, Clausilla on mahtavat siniset silmät ja maailman pehmosin valkonen turkki. Homoja ne on ehkä siks ku saarella ei oo ollenkaa tyttökissoja, mut mikäs siin, homoiluhan on kollien hommaa.

Kapasen saari on siis kaikinpuolin aivan järkyttävän ihana. Mahtavat rannat ja mahtavat snorklaamot ja upeet maisemat ja pienel tepastelul pääsee ihan tyystin autioille rannoille retkottaa mis ei oo ketää eikä mitää. Miä oon jo päättäny et tuun tänne takas joskus tossa elokuun lopulla. Ja sit oon ihan rauhassa muutaman viikon enkä tee mitään. Paitsi kuulemma ehkä vähä jotaa apulaisen hommia jossai keittiön nurkilla, mutta ei haittaa. Kun komistus käskee, ni miä tottelen.

Huomenna myä siis lähetää täältä muualle. Pyhkästää veneitten ja bussien kans yhä vaan pohjosempaan ja rykästää Perhentianin saarille. Meil on siel aikaa jumittaa joku viikko, jos on kivaa, ja sit loppuu rantahommat ja alkaa vuoristo- ja kaupunkisysteemit. AAARGGGH.

Nii ja peeäs. Ei olla intian valtameressä eikä lähelläkään Achia. Maa ei oo täällä jytissy eikä tsunamivarotus oo meijjän merelle.

Regei-Jänes ohjeistaa mis suunnas on vessat

Tuon portin yli ei vissii parane kiipeillä

Santa

Autio hiekkaranta

Mun hima

Kapasen saari, se hyvä saari on

Paratiisissa on aamu, kello on vähän yli yhexän, heräsin just, ohut kiva kankkunen ehkä vähän on, ukkosmyrsky mylvi aamuyöstä, nyt sataa kaatamalla, nuorisojaos on kuulemma vasta kontannut kotiinsa... joten muumio-osastolla eli miulla on hyvä hetki nyhjätä epäsosiaalisena omassa mökissä ja naputella kuulumisia. Jei!

Myö perjantaina aamulla otettiin bussi Marang-nimiseen rantakylään, jonne oli Cheratingista semmonen joku vajaan 3 tunnin bussimatka. Bussipysäkiltä Marangista suuntima kohti vettä ja sieltä sataman ettiminen ja sit vene alle ja Pulau kapas -saarelle. Nopee pyyhällys vaa veden yli, venematka ei kesä ku jotaa 15-20 minsaa ja maksaa 20 RM suuntaansa. Saarelle siis pääseepi mantereelta suit sait sukkelaan. Rantautuminen viuh ja sit kova säntääminen majotusten perässä, joskin täällä majan löytäminen olis sikäli helppoa että vaihtoehtoja ei järin montaa ole. Paikka on pieni. Mutta ku homma on sillai et miä joustan ilmastoinnista, mutta joku raja se on budjetillaki, ja Camipami taas joustaa budjetissa mutta ei ilmastoinnissa, ni oli taas hiukkasen hermon kiristystä ilmassa ku majapaikkoja läpi rampattii, kert mikää ei kelvannu molemmille. Mutta ratkasu löyty kätevästi sillai, et ollaa samalla rantakaistaleella ny kuiteski mutta eri majataloissa. Miä asun saaren parhaassa ja kivoimmassa baaripaikassa elikäs KBC:ssä (oma vähä vino mutta viihtysä ja tiivis perusmökki, ei ilmastointia, ei ylimääräsiä krumeluureja muuteskaa, ei ees suihkua mutta vesiletku on, 70 RM/yö) ja Camipami asuu tuos vähän matkan pääs Kapas Coral Beach Resortissa tuliterässä ilmastoidussa telkkaroidussa isossa huushollissa (jotn 130 RM/yö tinkauksen jälkee). Mutta täs miun majapaikan edustalla ja kuppilassa hengataa koko ajan, kert täs on vaa saaren mukavin paari ja tyypit ja kaikki kohillaa. Miun mielest ainakii.

Uhkaavat nemot

Pulau Kapas elikäs Kapasen Pulau eli Kapasen Saari. Voi luoja. Tämmösten Kapasten löytäminen on matkustelemisen parasta antia. Ei oo autoi, ei mopoi, no ei kai, vittu, ku ei oo ees teitä. Täs on pelkkää rantaa, joitten välis on pientä kivikikkaretta joitten yli on rakennettu idylliä tirisevät kävelysiltahommelit. Meri on ihana rauhaista lillumismeri ja mahottomat korallisysteemit pojottaa heti tuos muutaman räpyläniskun pääs omas rannas. Ja siel on merisiilejä ja merimaggaroita ja kaloja ja oooh, on nemoja, ihan vitusti nemoja, ja miä tykkään nemoista, ne on söpöjä ja vähä vitsikkäitäkii, ku aina siel omas merivuokossaan luuhaavat ja sit ku menee lähelle ni ne tulee sielt vuokosta pihalle uhittelemaan. Semmoset pienet sintit ja niin rajuina siin uhoovat et älä siä vittu tuu lähemmäs, senkin valas. Parasta! Parempaaki on kuulemma luvassa ku täst vähä lampsii tuonne autioille rannoille ja niitten edustalle pulahtaa kattelemaan, pitäs olla jopa riuttahaita, joten niitä lähen kyttäämään heti kuha sää ja rapula sen sallii.

Meininki on muutenkii kaikinpuolin mainio. Ei oo mitää ryysistä, vaikka päivisin tääl hilluukii aika paljo paikallista väkee jotka tulee päiväks saarelle snorklaamaan ja suhaamaan kanooteilla. Eilen jopa Malesian kuningas oli perheinee tääl käymäs, ku kuningas harrastaa sukeltamista ni kävi tääl hillumas ja tos jossai lähel sukeltelemas. Myä ei kuningasta nähty, ei tullu meijjän baarii löhöilemään, mokomaki hienohelma.

KBC, parasta Kapasella

Miun majapaikka KBC (Kapas Beach Chalet vissii niiku pidemmän kaavan mukaa) on sellain kovasti internäsönääli mestapaikka. Paikkaa pitää ja täs on töis ja muuten hengaamas vaikka minkä maalasta porukkaa. On paikallisii, on hollantilain hullun komee könsikäs, on söötti laiha brittipoika, on malesialainen lebaanipariskunta, pyörii intialaisii, italialaisii ja vaikka ketä, ja kaikki on mukavia. Palvelu on välil jopa vaivaannuttavan hyvää (koko ajan kysytää et onks kaikki okei), ruoka on hyvää, kaikki on hyvää. Huolestuttii vaa aluks ku oltii heti et nonii, nyt saapumiskaljaa ja sit oli vastaus et "sori, we have no beer". MITÄ VITTUA? Sen sijaan oli tarjolla niin tujuja drinksuja et on ku bensaa jois, mutta semmosta sitte. Ja kaljakriisikii onneks helpotti ku sitä paukahti laatikkokaupalla veneellä toho rantaa, joten nyt kaveerataan kovasti kaljavastaavan brittipojan kans aina iltasin, kert kaljahomma on näköjää hänen oma bizniz. Toinen kriisi meil oli tupakkikriisi, ku tupakkia ei saa oikee mistää, eikä varsinkaa menttoolia, mutta yks kolli joka on tuol mantereel töis ja asuu tääl ni annettii sille rahaa et tuo meille kunnon röökiä ja asia hoitu silläviisii.

Vähä semmoin miun makuu ehkä piirun liian tuttavallinen meininki on kyl välil, mut en sit tiiä onks se tän paikan meininki noin yleensäkii ku kert on pienet piirit ja ihmisii vähä ni se semmonen sosiaalisuus korostuu jotenkii ku se romahtaa pienen ihmismäärän niskaan niiku pläts vaa. Vai johtuuko se siitä et miul on tuo sosiaalinen höpöttäjä matkassa joka on sekunnissa etunimi-vaiheessa kaikkien kans ja tietää kaikist ja kaikkien välisist suhteist kaiken jo siin kohtaa ku miä pinnistelen viel ihmisten nimien kans. Et ku miä oon viel kohassa "toi komee hollantilainen könsikäs" ni Camipami puhuu siitä jo niiku ois tuntenu aina, et nii Hans sitä ja Hans tätä. Ja eilenkii illal tekivät tälle paikan henkilökunnalle sapuskat ni kuttuvat meijjät syömää kans ja yhen italialaisen rouvalla oli synttärit ni siin oltii kakun äärellä istumassa ja rommia juomassa ja... no, tämmöstä varmaan ihan normaalia perusmenoa normaaleille ihmisille ku ollaa kaukana kotoa pienellä saarella. Mutta miulle vähä välil jännää ja tää tämmönen "ollaan kavereita kaikki heti samantien"-meininki on ehkä se ainoo asia mikä tääl vois ruveta hiertämää jos pitemmäks aikaa tähä jämähtäis. Sit pitäis vaa välil painella johkii kiven nokkaa yksin istumaa ja olemaa ittesä kans.

Sosiaalinen nuotiomeininki

Mutta komee hollantilainen könsikäs tarjos miulle täältä jo töitä. Ku miä ku asun täs ni on meininki se et senku syän ja juan ja asustelen ja maksan laskun sitte ku lähen. Ni jottei rahat lopu kesken ni kävin eilen maksamassa laskuja pois ja ihmettelivät et mitä mitä ootsiä jo lähös pois, ja selitin et ei ei ei, ku tahon maksaa aina välil et tiiän missä mennää eikä lopu rahat, vaik ei kyl haittais jäähä tänne tiskaamaan jos niiku ei ookkaa tarpeeks fyffee kuitata baarilaskuja nollille. Ni HANS (joo, muistan sen nyt) riemastu heti et joo, mitä kaikkee siä osaat, tarvitaan heti joku töihi ja selosti jo miten tääl tiskataa ja kyseli et millo voit alottaa. Ihan jännittävä ajatus sinänsä ja siin hetken jo olin et niiiiiiiii.... kyllä miä voisin loppuelämäni tässä saarenkikkareella tiskailla, miksipä ei. Mutta ei ny heti ehkä kuiteskaa. Lomaillaa ny ensin ja katotaa sit joskus toiste sitä tiskaajan paikkaa.


Tääl ei oo hirveesti kissoja, mut miun baaris on kaks ja tuol yhel toisel rannal pari lisää. Meil on täs kans koira, saaren ainoo. Ja sit tääl on kans niitä vitun isoja liskoja (ne syö kissoja, ne saatanan dinosaurukset!). Ja lepakoita, oikee niitä kunnon isoja bacardi-logoja, jotka iltasin auringonlaskun aikaa suorittaa ylilennon ku lähtevät viidakosta ettimään vähä huikopalaa. Nii ja sit on käärmeitä, jumalauta. Eilen kipitin tuolt rannalta mökille ni vittu kärmes retkotti terassilla niiku kotonaan olis. Okei, se oli pieni, vähä onkimatoa isompi, mutta kärmes kuitenki, ja ku ei tääl elukan tartte olla iso ku se saattaa olla tappava ni miähä jähmetyin ihan niille sijoilleni et vittu, miten tästä eteenpäin. Mut onneks paikan kaljavastaava (nimeähän en muista mutta Cami kyllä tietäis) kipitti just ohi ja tuli apuun hätistelemään sen lieron helvettiin ja informoi et kyseinen luikero ei oo vaarallinen et no worries. Joo, ei worriesii, mut emmiä silti taho kärmeksiä oman mökin terassille asumaan. Puistatus!

Meijjän ranta

Että Kapasen Saari, ai että. En oikee ees haluis kauheesti kehuu ja liekittää tätä ku hirvittää et sit tänne alkaa valumaan vitusti jengiä (miulla ja miun plokilla on hurjasti vaikutusvaltaa, olen siitä aivan varma, olen mielipidevaikuttaja, sanani on lakini, työ vaa annatte miun nuohota paikat ja sit tuutte peräst omimaa kaikki, ootte ku kotonanne ja puhutte kaikista etunimillä jo heti ekana päivänä, saatana). Ku tääl ei kuiteskaa viel mitää turstiryysistä oo, tänne on vähä säätämistä et pääsee ja ei oo sillee missää kovasti toitotettu paikka, ja moni suhaa tuost vaa ohitte ku menee Tiomanilta Perhentianille, eikä tajuu jarruttaa täs kohtaa. Mut menköö ny kehumiseks sitte, saakeli. Tää on toiseks paras paikka maailmassa mis oon käyny, toistaseks. Koska Gilillä on regei ja miun kissat (kuolen ikävään!) ni Gili johtaa edelleen ja on miun ykkösmesta ihan ilman epäilyksen häivää. Eikä näitä saaria oikee voi ees verrata, on niin erilainen meininki. Gilil on hulinaa ja kaikkee, löytyy tupakkia ja automaatista saa rahaa eikä kaljan loppumisesta tarvi olla huolissaan, on regeitä ja kissoja ja ihanaa. Tääl Kapaksel ei sit taas oo yhtää mitää, mutta julmetun rento meininki ja sellast ihanaa toisenlaist laiskotteluu voi tääl viettää, ku ei kertakaikkiaan oo mitään ärsykkeitä tai suorittamisia mitä tarttis ees ajatella tekevänsä. Kuhan rannalla makoilee, meres snorklailee ja lilluu, ja sit illat retkottaa baarissa. Sellast olemist vaa, se on ihanaa. Tänne tulen uudestaan ja olen pidempää, se on jo nyt aivan varmaa.

Meil oli aikomus et 4 yätä täällä ja et tiistaina matka jatkuu kohti Perhentianin saaria, mutta on tos jo hiukan tapailtu sellasta puheenaihetta et josko oltas tääl kuiteskii vähä kauemmin.  Mut katotaa ny millon kaljat loppuu ja muutenkii et miten ja millo täst saa perseensä liikkumaan yhtään mihinkään. Minuu ei huvittais lähtee tästä vittu yhtää mihinkää, ennenku on pakko pyyhkästä Singaporeen hoitamaa asioita ja tuuppaamaan ystävätär sinivalkosille siiville ja takas Mordoriin.


Mut ny miä painelen aamiaiselle ja meen moikkailee ihmisii ja olee ihan et tittidiiiiii. Ja jahka ukkosmyräkän roippeet suvaittee poistua niin MERI KUTSUU, MINÄ KUUNTELEN!

Mirri

Kivikonylitysidylli

Meri kutsuu, mie kuuntelen

KBC:n kuppila

Koristelut on hianoja

Meres on myäs merisiilei ja hurjan kokosii simpukkajuttuja

Hipsterit on loppu

Kuhinaa ja meininkiä Cheratingin pääkadulla

Myä vietettii keskiviikkoaamupäivä siel Kuantanissa hoitamassa asioita. Tarvittiin lisää myrkkyjä ja rasvoja lukijamatkalaiselle, ja miulle piti hommata semmonen kuulkaa oikee ihmevehe, internettimokkulatikku, meikä paukkas oikee täysillä tälle vuosituhannelle ny! Miul on erinäisiä helvetin tärkeitä ja kiireellisiä pakko-hoitaa-just-nyt-asioita, joten oli pakko varmistua et pääsen nettiin äheltämään sähköpostein sun muitten kans. Mutta ei se mitää, internettimokkulapökäle löyty Kuantanista yheltä ostarilta, ja samasta paikasta saatiin tököttejä ja sit myä lähettii heteronaisten possumatkalle piäneen rantakylään, Cheratingiin (josta sanotaa Lonely Planetis et siel on surffareita ja hipstereitä ja hipsterisurffareita). Ja alotettiin sikailu heti kyydityshommien kans. Ku hotellilta otettii pirssi paikallispussiasemalle, ja pirssikuski alko hihittämään ku sanottiin et mentäs paikallispussilla Cheratingii, ni meil tuli vähä sellain olo et aijaa, ilmeisen suurta hauskaa ois luvassa. Ovela pirssikuski, nostatti meille tuolviisii vahingonilosen hihityksen kans orastavan epäluulosuuden ja kylmän hien niskaan ja heitti perään et jos maksatte 50 ringittiä (12,50 egee) ni hää vie teijjät suoraan sinne Cheratingii. No myähä laiskat siitä samoin tein tehtii kaupat, ku Camilkii selkä palanu sellaseks beef jerkyks et rinkan kantaminen ei ihan ollu hulvattominta hauskaa ja miä muuten vaa molo otas ton Assholen raahailun kans ni kylhä se mukavan ilmastoidun taksin takapenkillä istuskelu perille asti tuntu mainiolta idealta. Perkele, lomallahan tässä ollaan, ei olla köyhii, kipeitä ehkä vähä, aika ajoin, joskus suolesta, ja korvien väleistä koko ajan, mutta so what.

Miun maja

Taksilla siis reteesti Kuantanista Cheratingiin, matka kesti noin 40 minuuttia, ja Cheratingissa heti alkuks tiäteskii taas nopee juoksentelu majapaikkojen peräs. Kaikenlaista kauheeta halpaa läävää oli, ja sit hienoo kallista. Mut De Chalet Cheratingista tjsp saatiin komeet ilmastoidut mökit, ihan sillai jotenkuten siedettäviin hintoihin. Miulla maksaa satasen ja Camipamilla 120 RM, ku se otti kuumavetisen suihkunkii viel oikee possumatkailun kunniaks.

Ainoo surffari joka nähtiin ja sekii kopsahtaa ihan just tonne meree pää eellä

Rannalle heti innosta kihisten et nyt silmämunat killillää vahtaan surffareita jee, mut ääh siel oli vaa yks köpö alotteleva surffailija joka lähinnä vaa kaatuili, vaikka aallot oli piänen puoleisia. Mutta olipahan rannalla tilaa retkottaa, saatanan pitkä hieno ranta eikä ketää missään, ja meres ei tarvinu törmäillä ihmisiin, sai rauhassa siel pulikoia alusten kans ja sinkoilla aallokon kyydissä. Surffisesonki on siis tyystin männy jo, monsuunikausi on ohi, et täällä ei ole ketään ja monet paikat on vaa kiinni, ja ku meininki on myäskin aika musliminen ni ei juur nyt löydy ku yks (länsmaisten tyyppien pitämä) kuppila mistä ees kaljaa saa. Baarin nimi on Don't Tell Mama, et on meilkii tääl DTM, joskin aika toisenlainen ku Mordorin DTM. Cheratingin DTM myy hirveen hintasta kaljaa (12 RM pien pullo Tigeria, auts) ja palvelukii on vähä nihkeenlaista, mut siel on söpöjä kissoja ja komee baarimies. Asiakkaita mein lisäks siel ei montaa oo nähty, vaik eilenkii siel parii otteesee käytii istumassa. Kaik on loppu ku surffisesonki on loppu. Hipsterit on loppu. Surffarit on loppu. Hipsterisurffarit... onkohan nekii vaa urpaani legenda? Hiljasta on, helvetin hiljasta, mutta ei se kyllä haittaa. On mukavan rauhallista ku ei ketää missää.

Tänääki ollaa vaa röhnötetty rannalla ja pulikoitu meres alusten kans, eikä tääl ny hirveesti muutakaa tekemistä oikee olis tarjolla. Cami on sentäs nähny ensimmäisen torakkansa, et ei tää ihan ilman elämyksiä oo kuiteskaa menny.

Nätti kolli

Hirveen mukava paikka tää Cherating kuiteskii on, miä tykkään tästä kovasti. Paikalliset on hirveen ystävällisiä ja mukavia ja ranta on hiano ja valtava ja meininki on rauhaisa ja rento, aineskii just ny ku on tämmönen off-season. Ja tääl on ihan kummallisen söpöjä kissoja ihan helvetisti. Ihan eri näkösii ku missää muualla ääsiässä oon nähny, tääl kissat on sellasia pyäreepäisiä järkyttävän sulosia ja mahtavan värisiä ja vähä sellasia vantteramman olosia ku nuo normaalit suipponokkaset suikerokissat mitä joka paikas näkee. On ihan sellasia siniharmaan värisiä ja vaikka mitä, ja ihan järkyttävän söpöjä kissanpoikasia. Haluisin pakata kaikki Ääsholeen ja viiä Gilille rantapummailemaan.

Mut myä jatketaa huomenna aikasin aamulla matkaa, ja seuraava kohde on piän saaren kikkare tästä muutama tunti pohjoseen, sellanen ku Pulau Kapas. Sen pitäs olla komia paikka, ja siel meil ois tarkotus olla ny vähäsen pidempää, ehkä johonkii tiistaihin asti, et whoop-whoop aineskii neljä yötä, jee, ei tartte koko ajan olla äheltämäs kamoja Assholeen ja sieltä ulos. Tää mein alkumatka ku on täs menny vähä tällee säntäilyhommiks ku koko ajan paikka vaihtuu ja tullu vähä yllättäviäki yäpymisiä kummallisis varikkopysäys-paikoissa. Kyyditys Pulau Kapakseen ostettii täältä Cheratingista, elikäs lähtää aamulla bussilla Merang-nimiseen rantakylään ja sieltä sit veneellä Kapakselle. Saatii jo täältä käsin hoiettua veneliputkii Merang-Kapas-välille, ees taas, ja koko paketti makso 65 RM (sisältää siis bussikyydin Merangiin ja menopaluu veneliput).

Jotta seuraava tiedotus tulee sitte joskus tos lähipäivinä, jos jaksan nakutella ja jos miun nykyaikanen nettimokkulapökäle jostaa saarenkikkareelta käsin mitää informeissön haiveita tavottaa. Ni et hyviä piäsiäispyhiä sinne takatalveen vaa! Munikaa hyvin ja syäkääpä pashaa!

DTM

Kuhinaa rannalla. Hyvä ku sekaan mahtu.

Jalkapalloa

Läski meni läpi lattian

Monitor lizard menee siin tomerana

Pikainen tiedotus kuvien kera täältä Mälesiän synkästä yöstä. Tulevista nettiyhteyksistä ei ole mitään hajua, ja lähiaikoina edessä olevat paikat on piäniä ja ei ihan niitä missä kaikki saatanan haaremihoususet rennonletkeet rinkkaselkäset hipit ehottomasti jarruttaa, joten pakko rykästä asiat tiskiin nyt, kun ei oo tietoo millon seuraavan kerran löytää informeissön haivein. Kattokaa ku on helvetin tärkiää että pysytte ajantasalla siitä mitä miulle kuuluu. Tää on ykkösprioriteetti koko ajan kotkottaa et nyt tällee ja tollee.

Eniveis, olemme lukijamatkalaisen kans jättäneet tänään Tiomanin saarihommat taakse ja ollaan nyt varikkostopilla tämmösessä vähä yllätyksenä meille itelleeki tulleessa kaupungissa jonka nimi on Kuantan. Tämon tän sulttaanikunnan pääkaupunki ja on iso kaupunki ja on vitun iso moskeija josta huuellaa koko ajan jotain et syööööökäääää kanaa ja on vähä erikoismeininki muutenki. Yhtään länsimaalasta ei olla nähty ku käytii tuos dinnerit mässyttämässä ja hiippailemassa hieman. Mutta jo huomenna matka jatkuu kohti hipsterisurffareitten (Lonely Planet sano näin) Cheratingia. Ootetaa suurella mielenkiinnolla millasia on mälesialaiset hipsterit.

Mutta mein eilinen viiminen päivä Tiomanilla meni vähä touhukkaissa merkeissä. Miun piti mennä koko päiväks snorklausretkelle, mutta aamun jyllänny ukkosmyrsky ja raivoisana räyhänny meri töräytti miulle pupun pöksyyn ja jäin rannalle määkimään et en uskalla merelle nyt. Sen sijaan lähettiin talsimaan seikkailumielellä oman rannankaistaleen ulkopuolelle. Viidakkonyppylän läpi toiselle puolelle Tekek-nimiseen paikkaan. Siel oli lentokenttä, siel nähtii monitoriliskoja, siel oli autiot rannat ja siel kävi silläviisii et pulska puuma tipahti yhen kaupan lahosta lattiasta läpi. Miä nimittäin muina punkeroina yhes riepukaupas tallustelin ku Cami jotain shortseja siin valkkaili ja yhtäkkiä rojahti jalka lattiasta läpi ja mukkelis makkelis siihen kaatusin sit ja olin ihan et mitä vittua täällä tapahtuu. Kaupan lattia oli päälystetty sellasella hyllypaperin tyyppisellä hommalla, ja sen alla oli sitte yks lattialankku lahonnu täysin ja tallasin tietysti just siihen. Ei sattunu onneks mitää, ei sojottanu mitää halkoa pohkeessa tahi ruosteista naulaa polvessa, pienellä ruhjeella ja hämmennyksellä selvisin. Kaupan täti säikähti aluks vissii enemmän ku miä, ja oli ihan helvetin kauhuissaan et no nyt tuli tupenrapinat, mut ku sitte havaittii ettei mitää pahempaa käyny ja repesin vaa nauramaa ni johan alko kaupan tätikii hihittämää, ja säntäs pihalle kailottamaan koko lähitienoolle ilmeisesti jotain et TULKAA KATTOO MIKÄ LÄSKI MENI LATTIASTA LÄPI! Koht oli puoti puolillaan väkeä kikattamassa. Tämmöstä sattuu ku ei oo höyhenenköykänen rimpula, vaan kurvikas ja tuhti matami. Juu.

Meijjän vakkaripaari

Myä seikkailtii niin kauas ja niin kova helle pamahti päälle et alko voimat ehtymää ja lämpöhalvausta hönkimään niskaan ni porsasteltii ja otettii kotimatkalle venetaksi, millä suhattii tuhatta ja sataa omalle laiturille. Ruokaa napaan ja tottahan sen jälkee sitte vähän tiger beeriä. Ja sitte suihkuun ja  sen jälkee ehkä viel vähä lisää tigerbeeriä ja oman hotlan rantapaarikii vihdoin aukes ja lisää tigerbeeriä ja kotkotusta yhen brittipariskunnan kans (joo-o, vieraille ihmisille on herranpiaxut sentäs juteltu, ku on tuo yks sosiaalinen pälpättäjä mukana) ja sit mein vakiorantabaariin rannan pätkän laiturin kupeeseen, mis ne aina iltasin heijastaa elokuvia vanhalle lakanalle ja missä on halpa olut ja hyvä musiikki ja lepposa fiilis ja missä lepakot sinkoilee sillee et saa koko ajan pelätä et millo pojottaa lepakko ottanahassa kiinni. Kekkulihommikshan se meni, mutta onneks miä oon vanha ja väsyny ja lähin jo puolen yön jälkee nukkumaan. Seuramatkan nuoriso-osasto sen sijaan oli kontannu omaan mökkiinsä tiettävästi vasta joskus neljän hujakoilla aamuyöllä, ja siltä se ystävättären kunto vähä vaikuttiki ku hää aamulla pärähti tukka pystyssä miun oven taakse kolistelemaan, et on vejetty pitkän kaavan mukaan.

Ja niiku oltii puhuttu että sit sellanen homma, et ei mitää krapulajuttuja niille päiville ku on tiedossa matkustamista. Ni eikö sitte molemmilla tänää ihan kauheet kanuunat ku ohjelmassa oli paikan vaihto. Voi helvetin perse sitä ihanuutta. Meil lähti paatti Tiomanilta yheltä päivällä ja sen kyytii sit vaa ja takasin Mersingiin. Mersingistä linjuriauto alle ja noin 3 tunnin kyyti Kuantaniin (17 MYR). Meil oli alkuperäin suunnitelma et pyyhkästää suoraa Cheratingii tänää, mut kello oli jo melkee kahexan illal ku saavuttii tänne Kuantanii ja molemmat oltii niin väsyi ja raatoi ja nälissää et todettii et jarrutetaa tähä yheks yöks ja lähtää sit aamusella vast Cheratingii. On se kivempi saapuu mestoille valosaan aikaan ja noin, mukavampi juosta ettimäs majotustakii ku pimiällä ja muutenkii saa huudilot haltuun hiukan paremmin ku näkee jotaa. Jotta tämän yän Kuantan on sijainti ja Classic Hotel on majoitus ja ihanat isot puhtaat huoneet, 90 MYR yä. Kelpaa.

Huomenna siis pitää löytää paikallispussi joka vie meijjät hipsteröimään Cheratingiin. Siel ollaa alustavan pläänin mukaan pari yötä ja sit lähtää pääsiäiseks Pulau Kapas -saarelle. Jänskättää hiukka tuo munajuhla, koska se on pitkä vapaa myäs tääl muslimien keskuudessa ja koko maa säntää johonkii lomahommii. Et kuinkahan hankalaa on löytää majotusta ja mitenköhän vitun hirveitä hintoja joudutaan maksamaan. Mutta sen näkee sitte ku munajuhlassa ollaan.

Nyt miul ei muuta asiaa. Lähen nyt monitoriliskojen yöhön, moi!

Cats that look like Stalin

Lätäkkö

Air Batang elikäs ABC-ranta mis asusteltii

Ukkoin uhitteli

Piän tipunen

Tiomääääään

Aurinko laskee Tiomanilla

Sijainti on justiisa nyt Pulau Tioman, Malesia, eikä tämä ole aprillia. Hmm. Miä en oikeen tiiä mitä tästä paikasta tykkään vai tykkäänkö, mutta aurinko paistaa ja meri on lempeän liplattavainen lämminvetinen mukavuus. Mutta miä palaan Tiomanihommiin kuha ens selvitän millasen helvetin ähellyksen kautta on tänne päästy ja katot päitten päälle saatu. Täs on kert keretty piipahella yhes sun toises paikas ennen tänne hirviän kokoselle saaren köntsälle on päästy retkottaan.

Miä siis viime torstaina lensin Balilta Singaporeen, misä oli tärät Camipamin kans. Laskeudun tovin ennen Camia ja oottelin häntä siäl sit ulostuvien matkustajien suuaukolla kauhunsekasen jännityksen kans. Kui höyryyvänä ja täpinöissää se sielt oikee tulee? Vai onks se ihan taju kankaal väsymyksest? Vai tuleekse siinä kuosissa niiku legendaarisen amerikan vaihto-oppilas -sketsin (muistaakseni tv-sarjasta Tabu) Dennis, hirveessä soossissa ja seittemän kilon musta savi housussa? Mut luajan kiitos, ystävätär saapu sielt ihan okeina, toki jetläkistä ja lentämisestä hiukan sekopäisenä, mutta se kuuluu asiaan. Mukava oli nähä, ai jumpe. Ulkona mellasti kauhia ukkonen joten otettii kentältä pirssi suoraan hotelliin (Hotel 81 Dickson, Dickson Road. 99 SGD/yö 2 hengen pien ikkunaton komero mut hei, DICK! Hihi! Kikkeli! Muna!).

Miä jätin Camipamin kokoomaan itteesä hotellille ja lähin saman tien touhukkaana ostamaa meille bussilippuja aamun linjuriautoon jolla pitäs päästä Mersingiin Malesiaan. Onneks lähin, kert kävi ilmi että bussi on täynnä ja on siis syytä ettiä toisenlaista kyyditystä kohteeseen. Yhessä matkatoimistossa sit onneks miuta neuvottiin että otatte vaa aamulla linjuriauton Malesian puolelle Johor Bahru -nimisen kaupungin Larkin-bussiterminaaliin ja sielt sit ostatte bussikyydin Mersingiin. Tämä selvä! Uusien suunnitelmien kera takas hotellille, syömään, yhelle kaljalle (pieni pullo pubissa olikohan 8 SGD, ja kurssihan on et 10 SGD = 6 euroo, kallista ku perkele!) ja sit nukkumaan.

Mut mein hotellikäytävän varrella asu kiinalaisia, noita veikeitä tyyppejä, jotka viis veisaa kanssaihmisistä. Siel keskel yötä vaihettiin uutisia huutamalla pitkin käytäviä huoneista toiseen ja eihän siin kauaa menny ku päreet palo. Camipami kohteliaasti aukas ovee ja piipitti jotain et "pliis be quiet" mut miä karjuin pää punasena sielt sängyn pohjalt et SHUUUUUUUT UP! Ku kiinalaiset tuppaa olemaan semmosia ettei ne tottele kohteliaisuutta, eikä oikee muutakaa, piut paut välittää kanssaihmisten mukavuudesta tahi yöunista, ne perkeleet. Juu-u, miulla on sukset ristissä myäs kiinalaisten suhteen. Niiku joku toveri jossain facebook-statuksessaan joskus totes ni matkustaminen tekee rasistiks, ja valitettavasti oon tämän nyt todeks havainnu. Venäläisistä ei tarvinne sanoo enää mitää, kaikki tietää jo miten ne miuta rassaa, mutta kiinalaiset, saatana, ihan uus vitutuksen aihe. (Myös leuhkat sukeltajat vituttaa, ja lapsiperheet, ja kunnolliset ihmiset... ja ihmiset ylipäätään, et tää ei oo kansalaisuuskysymys yksistään). Aamul ne helvetin mölisijät alotti saman käytävällä huutamisen jo ties mihi aikaa, mut onneks meilkii oli aikain lähtö ni eivät sentäs herättäneet. Lähtiessä piti kyl kuiteskii ojentaa viel vähä ja tokasin yhelle ukolle joka siin kailotti menemää et kamoon, ihmiset nukkuu tääl viel, OLKAA HILJAA! Perkele.

Jotta perjantaiaamuna tepsutettii hotellilta ihan lähellä olevalle pienelle bussiasemalle mistä lähtee busseja Malesian Johor Bahruun koko ajan.  Lippu (2.40 SGD) räpylään ja kyytiin ja kappas, eikö siel paikallisväen seassa oo mein lisäks myös kaks suomalaista poikaa. Sillälailla. Mut hyvä oli, kert heti Singaporen puolen imigrationin jälkeen oltii jo piänes kiipelis, ku sel ei mitää toimintaohjeita kerrottu, ja mein bussihan hylkäs meijjät sinne. Ooteltii poikien kans pitkä tovi et josko tulis toinen saman virman pussi, mut ei näkyny, joten lopulta kyllästyttii oottelemaan tommoses välimaastos, ei-kenenkään-maalla. Kert ku oltii poistuttu Singaporesta mut ei oltu viel Malesias, ni tulihan siin olo et onks tää ny vähä vittumainen paikka lomaansa viettää ku ei olla niiku missää. Jonkuu muun bussin kyydillä päästii sit Malesian imigrationin ja tullipömpelin luokse ja päästii siis Malesiaan ja siel hikipääs ku rinkat hytkyen juostii ni saatii se mein alkuperänen linjuriauto kiinni.

Johon Bahrun Larkin-bussiasemalle tultii varttia vaille yheksän ja mainiosti ysiltä läks heti bussi Mersingiin (11.50 RM eli malesian rahaa ja kurssi on et 10 RM on noin 2,5 egee). Suamipojat yhä samassa kyydissä. Kahen ja puolen tunnin jurnutus mukavalla pehmeepenkkisellä linjurilla Mersingiin ja myä päätettii sit jäähä rauhas Mersingiin yheks yöks tekemään hankintoja ja pällistelemään, pojat jatko vauhilla Tiomanin saarelle. Hyvä että jäätiin mantereelle, iltapäivällä iski sellanen ukkoskuuro että ois tullu varmasti kakka housuun jos ois oltu just veneellä merellä posottamassa.

Mersing

Mersing, oi mikä idyllinen pikkukaupunki. NOT! Ihan perus-malesialainen rantakylä, eli ei esteettistä silmää hivelevä, mutta yhtä kaikki ihan okei. Majotusta on tarjolla vähän ja ankeen näköstä, mutta löyettii sit semmoin Riverside Hotel joka oli kelpo hinnaltaan sekä puhas ja muutenkin okei. Isot kivat huoneet, ikkunoista näkymä joelle, 90 RM. Ei paha. Muut kaupungin majapaikat näytti jo ulkopäin sellasilta ettei sisään halunnu ees mennä kurkistamaan. Molemmille omat huoneet, of koors, koska miulle on rankka koettelemus olla 24-7 kenenkää kans, olkoon kuin hyvä ystävä hyvänsä. Pitää olla oma koppero johon voi vetäytyä olemaan mykkä.

Kissanpullukka Mersingissä

Käytettii meijjän Mersingissä oleilu siihen, et hoiettii lauantaille laivaliput Tiomanille (menopaluu 70 RM), juostii ostamas kemikaaliokamppeita, myrkkyjä, alukset (iiih miul on uus emäsöpö valaanpunain Angry Birds -alus!) ja muuta tarpeellista (mm. uus akku puhelimee, vanha päästi viimisen piarun ja sekos), sekä nyhdettii automaateista rahaa ihan vitusti. Lisäks istuttii katukuppilassa juomassa kaljaa ja ihmettelemässä valtaisaa ukkosmyräkkää, syätiin paikallismässyjä paikallismässylässä, tepsutettiin rannalla ja miä tiäteskii kissoja joka kohas rapsuttelin. Koska oli Mersingissä sentäs kissoja, siitä piste!

Miun kesämökki

Eilen sit puolilt päivin lähettii paatilla kohti Tiomania. Laiva oli okei, mut siel oli kännisiä intialaisia jotka oli vähä liian riahakkaal tuulel miun makuu. Intialaiset, voi helvetti! On nekii yksii epeleitä. Mutta Tiomanille päästii, ilman ukkosmyräkkää, hermon menoo tahi kakkahätää. Oli suurta innostusta ilmassa kun paatti jarrutti Air Batang  eli ABC-rannan laiturilla ja vippas meijjät pihalle. Näytti hyvältä, mutta eipä aikaakaan ku alko tuntumaan pahalta. Majapaikan löytämisestä tuli varsinainen rojekti, koska joka helvetin paikka oli joko täynnä tai sit siel ei ollu ilmastoituja huoneita tai niitä oli vapaana vaa yks tai sit huoneet oli hirveen hintasia. Miä juaksin koko vitun rannan päästä päähän kysymässä joka vitun paikasta ja ei saatana missään mitään kelvollista. Lopulta jouduin tinkimään omasta erakkomaisuudestani ja otettii yhteinen ilmastoitu mökki Nazri's Place 2:sta, eli Kakkosen Natsista. 160 RM yö. Ei paha jos kaks jakaa kulun mutta tässä samassa ollaan yhä ja nyt on molemmilla omat mökit, miä aamulla muutin omiin oloihini ku ei tota yhes asumista voi jatkaa kauempaa, Camipami on niin hurjan äkäin ja pelottava aamusin (varsinkii jos sil  on rapula), ja sit miä oon nopee liikkeissäni ja metelöivä ja omanlaiseni äshoul joka ärsyttää ni tiuskimistahan siitä seuraa ja sellasta ny ei lomalla jaksa kukaa. Hurja hintahan toi satakuuskymppiä per yä on, Sulovileeniä ottaa pumpusta, mutta mielenrauhalle ja puheväleille ei sinänsä hintalappua voi laittaa. Ja myä ei täs olla enää ku pari yötä ni lompakko joustakoon ja toivottavasti jossain tulevissa kohteissa sit saa tasotettua tätä sikailua täällä.

Bile

Katon pään päälle saaminen oli sellain helvetti et miul meinas lähtee sen jälkee melkee taju, en ollu syäny mitää koko päivänä enkä juanu tarpeeks ja paukahti ihan nestehukka ja helvetin kuuma ja arskan porotus ja kamojen raahaamiin ees taas ja kaikkee ni piti hetki vetää happee ja sipsii ja jääteetä et pääs toimintakuntoon.  Eli rantapaarikuntoon. Eli saapumiskippiksille viuh, ja tuolt laiturin kupeesta löytykii lupsakka rantakuppila mis hyvin edukas olut (tölkki kaljaa 5 RM) ja mainio maisema suoraan auringonlaskuun. Siin riipastii useat, sit käytii kotimajapaikan ravintelis syämäs järkyn hyvät mässyt ja sit lähettii Ykkösen Natsiin (Nazri's Place 1) tonne ihan toisee päähä tätä rantapätkää ku kuultii et siel on raju bile ku jotkuu on menny naimisii siel ni on pändii soittamas ja vaik mitä menoo ja sinne senku menee vaa sukkana sekaan. Ja meininkiä siel olikii. Pändi rämpytteli, hääpari leikkas kaakkua, tulishou jylläs, ja tujakka gintonic makso vaa 8 RM. Oltii varmaan johonkii helvetti pual-kolmee saakka siel tenuttamas ja pojottamas ja pällistelemäs meininkii. Että ei täs kaikki toivo oo viel menetetty ku jakso noin myähää hillua paarissa.

Tuliswoh

Ykkösen Natsin pileitten paras homma oli kuiteskii kissa, tietysti, olenhan kreisi kätleidi, ni siel oli yks sellain musta kissa, joka oli ihan viimisillää paksuna. Se kehräs ja makas miun sylis ja olin ihan et ou mai kaaaad miten miäletöntä ku sen vattanahan läpi tuntu siel vattas olevien pienten kissanpoikasten käpälöitten sätkimiset ja sydäntenlyönnit. Hyvä ettei tullu tippa linssiin siin kuulkaa, jotenkii niin ihmeellist.

Tänää rapulapäivää on vietetty siel Ykkösen Natsin rannalla maaten, koska siel on tän rantakaistaleen paras rantsu, koko muu pätkä oli aamun laskuveden aikana pelkkää kivistä nahjuu. Alusten kaa lilluttii meres ja silviisii, ei minkään tekemistä ja sehän jos mikä tekee ihmiselle hyvää.

Huomenna miä lähen merelle, elikäs snorklausreissulle, ja sit tiistaina myä lähetää täältä pois ja jatketaa matkaa sellasee paikkaa ku Cherating. Siel pitäs olla surffareita, ni mennää mulkasee et onks ne komeita.

Biitsihommat, hyvät hommat

Ni että tää Tioman. Nii. Tää on ihan kiva kyllä juu. Tääl on sellasia helvetin isoja dinosauriksia, jotain monitor lizardeja ne on ja yks semmoin on jo nähty mut ei ehitty ottaa kuvia. Sit on oravia ja kissoja ja apinoita (ARGH!) ja sammakoita ja noin. Rannalla äärimmäisen vittumaisia hiekkakärpäsiä jotka puree ja sit kutittaa ihan kyrpänä. Baariskene on jotakuinkii olematon, ei oo regeibaaria, ei. Kaikki kuppilat tuntuu olevan iltapäivät kiinni (paitsi siel Ykkösen Natsilla joka lienee rannan paras maja-, meno- ja rantapaikka muutenkii) et nälkä tulloo jos ei muista ennen siestaa syyä. Internettiä ei oikee missää, ainakaa toimivaa wifii ja hyvää menttoolitupakkia ei saa vittu mistää. Mutta kyl tääl tän kolme yätä ihan lepposasti saa kulumaan eikä silviisii oo mitää vakavaa nipotuksen aihetta mistää. Mut arvosana on justiisa se "ihan kiva", eikä miulle täst paikast tuu mitää sellast oloo et tänne ois hinku tulla uuellee. Ja miun miälipide perustuu just tasan tähä yhtee ranta pötkylään, ja täälhän on vaik kuinka monta eri sellasta rantakylää mis varmaa kaikis erilainen meininki.

Jotta Mälesiän kurmottavan auringon alla kaikki hyvin. Camipamilla viel jonkinlainen kulttuuri- ja ilmastoshokki päällänsä, ku on ekaa kertaa euroopan ulkopuolel (Venäjää ei lasketa) ja tirisevän kuumas tropiikis ni kaikki on uutta ja jännää ja erilaista ja vähä pelottavaakii, mut eiköhä se kohta pääse ensijärkytyksestä yli. Miä oon kakkapökäleen värinen ja hiakkakärpästen syämä ja viien kuukauden reissaamisen rauhottama. VIIS KUUKAUTTA JO! Vittu miten nopiasti aika menee. Ja ei, Mordoriin ei ole ikävä. Omia läskejä kissojani kaipaan ja sit raejuustoa. Ja Stam1naa.

Lopuks rahapoliittinen katsaus: Maaliskuussa meni rahaa Balilta poistumiseen mennessä noin 1400 euroa, ounasteltua hiukan enemmän, mutta se johtu lähinnä siitä et seikkailunhalu tuli tiensä päähän ja asuin Gilillä ilmastoinnissa enkä halvassa kosteessa bambumurjussa.  Ja sisälty tohon jotain lentoshoppailujakii. Tässä kuussa varmaan menee vähintään saman verran, kert matkustellaan helvetisti ja ollaan nyt muutenkii sellasen seuramatkal et täs ei jaksa kauheesti sulovileenöidä.

Ei miul täl erää muuta. Seuraava raportti saapunee sit joskus ens viikol jos ja kun ollaa jossai mist löytyy internetti. Tää raportti on saatu ulostettuu yhen nettiputkan avustuksella, lainasivat pientä korvausta vastaan vähä kaapelia jotta sain oman koneen netitettyä. On tää tekniikka jännää!

Rantaraitti

Miun kesämökin terdeltä on aika kelpo maisema