Aurinko laskee Tiomanilla |
Sijainti on justiisa nyt Pulau Tioman, Malesia, eikä tämä ole aprillia. Hmm. Miä en oikeen tiiä mitä tästä paikasta tykkään vai tykkäänkö, mutta aurinko paistaa ja meri on lempeän liplattavainen lämminvetinen mukavuus. Mutta miä palaan Tiomanihommiin kuha ens selvitän millasen helvetin ähellyksen kautta on tänne päästy ja katot päitten päälle saatu. Täs on kert keretty piipahella yhes sun toises paikas ennen tänne hirviän kokoselle saaren köntsälle on päästy retkottaan.
Miä siis viime torstaina lensin Balilta Singaporeen, misä oli tärät Camipamin kans. Laskeudun tovin ennen Camia ja oottelin häntä siäl sit ulostuvien matkustajien suuaukolla kauhunsekasen jännityksen kans. Kui höyryyvänä ja täpinöissää se sielt oikee tulee? Vai onks se ihan taju kankaal väsymyksest? Vai tuleekse siinä kuosissa niiku legendaarisen amerikan vaihto-oppilas -sketsin (muistaakseni tv-sarjasta Tabu) Dennis, hirveessä soossissa ja seittemän kilon musta savi housussa? Mut luajan kiitos, ystävätär saapu sielt ihan okeina, toki jetläkistä ja lentämisestä hiukan sekopäisenä, mutta se kuuluu asiaan. Mukava oli nähä, ai jumpe. Ulkona mellasti kauhia ukkonen joten otettii kentältä pirssi suoraan hotelliin (Hotel 81 Dickson, Dickson Road. 99 SGD/yö 2 hengen pien ikkunaton komero mut hei, DICK! Hihi! Kikkeli! Muna!).
Miä jätin Camipamin kokoomaan itteesä hotellille ja lähin saman tien touhukkaana ostamaa meille bussilippuja aamun linjuriautoon jolla pitäs päästä Mersingiin Malesiaan. Onneks lähin, kert kävi ilmi että bussi on täynnä ja on siis syytä ettiä toisenlaista kyyditystä kohteeseen. Yhessä matkatoimistossa sit onneks miuta neuvottiin että otatte vaa aamulla linjuriauton Malesian puolelle Johor Bahru -nimisen kaupungin Larkin-bussiterminaaliin ja sielt sit ostatte bussikyydin Mersingiin. Tämä selvä! Uusien suunnitelmien kera takas hotellille, syömään, yhelle kaljalle (pieni pullo pubissa olikohan 8 SGD, ja kurssihan on et 10 SGD = 6 euroo, kallista ku perkele!) ja sit nukkumaan.
Mut mein hotellikäytävän varrella asu kiinalaisia, noita veikeitä tyyppejä, jotka viis veisaa kanssaihmisistä. Siel keskel yötä vaihettiin uutisia huutamalla pitkin käytäviä huoneista toiseen ja eihän siin kauaa menny ku päreet palo. Camipami kohteliaasti aukas ovee ja piipitti jotain et "pliis be quiet" mut miä karjuin pää punasena sielt sängyn pohjalt et SHUUUUUUUT UP! Ku kiinalaiset tuppaa olemaan semmosia ettei ne tottele kohteliaisuutta, eikä oikee muutakaa, piut paut välittää kanssaihmisten mukavuudesta tahi yöunista, ne perkeleet. Juu-u, miulla on sukset ristissä myäs kiinalaisten suhteen. Niiku joku toveri jossain facebook-statuksessaan joskus totes ni matkustaminen tekee rasistiks, ja valitettavasti oon tämän nyt todeks havainnu. Venäläisistä ei tarvinne sanoo enää mitää, kaikki tietää jo miten ne miuta rassaa, mutta kiinalaiset, saatana, ihan uus vitutuksen aihe. (Myös leuhkat sukeltajat vituttaa, ja lapsiperheet, ja kunnolliset ihmiset... ja ihmiset ylipäätään, et tää ei oo kansalaisuuskysymys yksistään). Aamul ne helvetin mölisijät alotti saman käytävällä huutamisen jo ties mihi aikaa, mut onneks meilkii oli aikain lähtö ni eivät sentäs herättäneet. Lähtiessä piti kyl kuiteskii ojentaa viel vähä ja tokasin yhelle ukolle joka siin kailotti menemää et kamoon, ihmiset nukkuu tääl viel, OLKAA HILJAA! Perkele.
Jotta perjantaiaamuna tepsutettii hotellilta ihan lähellä olevalle pienelle bussiasemalle mistä lähtee busseja Malesian Johor Bahruun koko ajan. Lippu (2.40 SGD) räpylään ja kyytiin ja kappas, eikö siel paikallisväen seassa oo mein lisäks myös kaks suomalaista poikaa. Sillälailla. Mut hyvä oli, kert heti Singaporen puolen imigrationin jälkeen oltii jo piänes kiipelis, ku sel ei mitää toimintaohjeita kerrottu, ja mein bussihan hylkäs meijjät sinne. Ooteltii poikien kans pitkä tovi et josko tulis toinen saman virman pussi, mut ei näkyny, joten lopulta kyllästyttii oottelemaan tommoses välimaastos, ei-kenenkään-maalla. Kert ku oltii poistuttu Singaporesta mut ei oltu viel Malesias, ni tulihan siin olo et onks tää ny vähä vittumainen paikka lomaansa viettää ku ei olla niiku missää. Jonkuu muun bussin kyydillä päästii sit Malesian imigrationin ja tullipömpelin luokse ja päästii siis Malesiaan ja siel hikipääs ku rinkat hytkyen juostii ni saatii se mein alkuperänen linjuriauto kiinni.
Johon Bahrun Larkin-bussiasemalle tultii varttia vaille yheksän ja mainiosti ysiltä läks heti bussi Mersingiin (11.50 RM eli malesian rahaa ja kurssi on et 10 RM on noin 2,5 egee). Suamipojat yhä samassa kyydissä. Kahen ja puolen tunnin jurnutus mukavalla pehmeepenkkisellä linjurilla Mersingiin ja myä päätettii sit jäähä rauhas Mersingiin yheks yöks tekemään hankintoja ja pällistelemään, pojat jatko vauhilla Tiomanin saarelle. Hyvä että jäätiin mantereelle, iltapäivällä iski sellanen ukkoskuuro että ois tullu varmasti kakka housuun jos ois oltu just veneellä merellä posottamassa.
Mersing |
Kissanpullukka Mersingissä |
Miun kesämökki |
Bile |
Tuliswoh |
Tänää rapulapäivää on vietetty siel Ykkösen Natsin rannalla maaten, koska siel on tän rantakaistaleen paras rantsu, koko muu pätkä oli aamun laskuveden aikana pelkkää kivistä nahjuu. Alusten kaa lilluttii meres ja silviisii, ei minkään tekemistä ja sehän jos mikä tekee ihmiselle hyvää.
Huomenna miä lähen merelle, elikäs snorklausreissulle, ja sit tiistaina myä lähetää täältä pois ja jatketaa matkaa sellasee paikkaa ku Cherating. Siel pitäs olla surffareita, ni mennää mulkasee et onks ne komeita.
Biitsihommat, hyvät hommat |
Jotta Mälesiän kurmottavan auringon alla kaikki hyvin. Camipamilla viel jonkinlainen kulttuuri- ja ilmastoshokki päällänsä, ku on ekaa kertaa euroopan ulkopuolel (Venäjää ei lasketa) ja tirisevän kuumas tropiikis ni kaikki on uutta ja jännää ja erilaista ja vähä pelottavaakii, mut eiköhä se kohta pääse ensijärkytyksestä yli. Miä oon kakkapökäleen värinen ja hiakkakärpästen syämä ja viien kuukauden reissaamisen rauhottama. VIIS KUUKAUTTA JO! Vittu miten nopiasti aika menee. Ja ei, Mordoriin ei ole ikävä. Omia läskejä kissojani kaipaan ja sit raejuustoa. Ja Stam1naa.
Lopuks rahapoliittinen katsaus: Maaliskuussa meni rahaa Balilta poistumiseen mennessä noin 1400 euroa, ounasteltua hiukan enemmän, mutta se johtu lähinnä siitä et seikkailunhalu tuli tiensä päähän ja asuin Gilillä ilmastoinnissa enkä halvassa kosteessa bambumurjussa. Ja sisälty tohon jotain lentoshoppailujakii. Tässä kuussa varmaan menee vähintään saman verran, kert matkustellaan helvetisti ja ollaan nyt muutenkii sellasen seuramatkal et täs ei jaksa kauheesti sulovileenöidä.
Ei miul täl erää muuta. Seuraava raportti saapunee sit joskus ens viikol jos ja kun ollaa jossai mist löytyy internetti. Tää raportti on saatu ulostettuu yhen nettiputkan avustuksella, lainasivat pientä korvausta vastaan vähä kaapelia jotta sain oman koneen netitettyä. On tää tekniikka jännää!
Rantaraitti |
Miun kesämökin terdeltä on aika kelpo maisema |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti