Kapasen saari, se hyvä saari on

Paratiisissa on aamu, kello on vähän yli yhexän, heräsin just, ohut kiva kankkunen ehkä vähän on, ukkosmyrsky mylvi aamuyöstä, nyt sataa kaatamalla, nuorisojaos on kuulemma vasta kontannut kotiinsa... joten muumio-osastolla eli miulla on hyvä hetki nyhjätä epäsosiaalisena omassa mökissä ja naputella kuulumisia. Jei!

Myö perjantaina aamulla otettiin bussi Marang-nimiseen rantakylään, jonne oli Cheratingista semmonen joku vajaan 3 tunnin bussimatka. Bussipysäkiltä Marangista suuntima kohti vettä ja sieltä sataman ettiminen ja sit vene alle ja Pulau kapas -saarelle. Nopee pyyhällys vaa veden yli, venematka ei kesä ku jotaa 15-20 minsaa ja maksaa 20 RM suuntaansa. Saarelle siis pääseepi mantereelta suit sait sukkelaan. Rantautuminen viuh ja sit kova säntääminen majotusten perässä, joskin täällä majan löytäminen olis sikäli helppoa että vaihtoehtoja ei järin montaa ole. Paikka on pieni. Mutta ku homma on sillai et miä joustan ilmastoinnista, mutta joku raja se on budjetillaki, ja Camipami taas joustaa budjetissa mutta ei ilmastoinnissa, ni oli taas hiukkasen hermon kiristystä ilmassa ku majapaikkoja läpi rampattii, kert mikää ei kelvannu molemmille. Mutta ratkasu löyty kätevästi sillai, et ollaa samalla rantakaistaleella ny kuiteski mutta eri majataloissa. Miä asun saaren parhaassa ja kivoimmassa baaripaikassa elikäs KBC:ssä (oma vähä vino mutta viihtysä ja tiivis perusmökki, ei ilmastointia, ei ylimääräsiä krumeluureja muuteskaa, ei ees suihkua mutta vesiletku on, 70 RM/yö) ja Camipami asuu tuos vähän matkan pääs Kapas Coral Beach Resortissa tuliterässä ilmastoidussa telkkaroidussa isossa huushollissa (jotn 130 RM/yö tinkauksen jälkee). Mutta täs miun majapaikan edustalla ja kuppilassa hengataa koko ajan, kert täs on vaa saaren mukavin paari ja tyypit ja kaikki kohillaa. Miun mielest ainakii.

Uhkaavat nemot

Pulau Kapas elikäs Kapasen Pulau eli Kapasen Saari. Voi luoja. Tämmösten Kapasten löytäminen on matkustelemisen parasta antia. Ei oo autoi, ei mopoi, no ei kai, vittu, ku ei oo ees teitä. Täs on pelkkää rantaa, joitten välis on pientä kivikikkaretta joitten yli on rakennettu idylliä tirisevät kävelysiltahommelit. Meri on ihana rauhaista lillumismeri ja mahottomat korallisysteemit pojottaa heti tuos muutaman räpyläniskun pääs omas rannas. Ja siel on merisiilejä ja merimaggaroita ja kaloja ja oooh, on nemoja, ihan vitusti nemoja, ja miä tykkään nemoista, ne on söpöjä ja vähä vitsikkäitäkii, ku aina siel omas merivuokossaan luuhaavat ja sit ku menee lähelle ni ne tulee sielt vuokosta pihalle uhittelemaan. Semmoset pienet sintit ja niin rajuina siin uhoovat et älä siä vittu tuu lähemmäs, senkin valas. Parasta! Parempaaki on kuulemma luvassa ku täst vähä lampsii tuonne autioille rannoille ja niitten edustalle pulahtaa kattelemaan, pitäs olla jopa riuttahaita, joten niitä lähen kyttäämään heti kuha sää ja rapula sen sallii.

Meininki on muutenkii kaikinpuolin mainio. Ei oo mitää ryysistä, vaikka päivisin tääl hilluukii aika paljo paikallista väkee jotka tulee päiväks saarelle snorklaamaan ja suhaamaan kanooteilla. Eilen jopa Malesian kuningas oli perheinee tääl käymäs, ku kuningas harrastaa sukeltamista ni kävi tääl hillumas ja tos jossai lähel sukeltelemas. Myä ei kuningasta nähty, ei tullu meijjän baarii löhöilemään, mokomaki hienohelma.

KBC, parasta Kapasella

Miun majapaikka KBC (Kapas Beach Chalet vissii niiku pidemmän kaavan mukaa) on sellain kovasti internäsönääli mestapaikka. Paikkaa pitää ja täs on töis ja muuten hengaamas vaikka minkä maalasta porukkaa. On paikallisii, on hollantilain hullun komee könsikäs, on söötti laiha brittipoika, on malesialainen lebaanipariskunta, pyörii intialaisii, italialaisii ja vaikka ketä, ja kaikki on mukavia. Palvelu on välil jopa vaivaannuttavan hyvää (koko ajan kysytää et onks kaikki okei), ruoka on hyvää, kaikki on hyvää. Huolestuttii vaa aluks ku oltii heti et nonii, nyt saapumiskaljaa ja sit oli vastaus et "sori, we have no beer". MITÄ VITTUA? Sen sijaan oli tarjolla niin tujuja drinksuja et on ku bensaa jois, mutta semmosta sitte. Ja kaljakriisikii onneks helpotti ku sitä paukahti laatikkokaupalla veneellä toho rantaa, joten nyt kaveerataan kovasti kaljavastaavan brittipojan kans aina iltasin, kert kaljahomma on näköjää hänen oma bizniz. Toinen kriisi meil oli tupakkikriisi, ku tupakkia ei saa oikee mistää, eikä varsinkaa menttoolia, mutta yks kolli joka on tuol mantereel töis ja asuu tääl ni annettii sille rahaa et tuo meille kunnon röökiä ja asia hoitu silläviisii.

Vähä semmoin miun makuu ehkä piirun liian tuttavallinen meininki on kyl välil, mut en sit tiiä onks se tän paikan meininki noin yleensäkii ku kert on pienet piirit ja ihmisii vähä ni se semmonen sosiaalisuus korostuu jotenkii ku se romahtaa pienen ihmismäärän niskaan niiku pläts vaa. Vai johtuuko se siitä et miul on tuo sosiaalinen höpöttäjä matkassa joka on sekunnissa etunimi-vaiheessa kaikkien kans ja tietää kaikist ja kaikkien välisist suhteist kaiken jo siin kohtaa ku miä pinnistelen viel ihmisten nimien kans. Et ku miä oon viel kohassa "toi komee hollantilainen könsikäs" ni Camipami puhuu siitä jo niiku ois tuntenu aina, et nii Hans sitä ja Hans tätä. Ja eilenkii illal tekivät tälle paikan henkilökunnalle sapuskat ni kuttuvat meijjät syömää kans ja yhen italialaisen rouvalla oli synttärit ni siin oltii kakun äärellä istumassa ja rommia juomassa ja... no, tämmöstä varmaan ihan normaalia perusmenoa normaaleille ihmisille ku ollaa kaukana kotoa pienellä saarella. Mutta miulle vähä välil jännää ja tää tämmönen "ollaan kavereita kaikki heti samantien"-meininki on ehkä se ainoo asia mikä tääl vois ruveta hiertämää jos pitemmäks aikaa tähä jämähtäis. Sit pitäis vaa välil painella johkii kiven nokkaa yksin istumaa ja olemaa ittesä kans.

Sosiaalinen nuotiomeininki

Mutta komee hollantilainen könsikäs tarjos miulle täältä jo töitä. Ku miä ku asun täs ni on meininki se et senku syän ja juan ja asustelen ja maksan laskun sitte ku lähen. Ni jottei rahat lopu kesken ni kävin eilen maksamassa laskuja pois ja ihmettelivät et mitä mitä ootsiä jo lähös pois, ja selitin et ei ei ei, ku tahon maksaa aina välil et tiiän missä mennää eikä lopu rahat, vaik ei kyl haittais jäähä tänne tiskaamaan jos niiku ei ookkaa tarpeeks fyffee kuitata baarilaskuja nollille. Ni HANS (joo, muistan sen nyt) riemastu heti et joo, mitä kaikkee siä osaat, tarvitaan heti joku töihi ja selosti jo miten tääl tiskataa ja kyseli et millo voit alottaa. Ihan jännittävä ajatus sinänsä ja siin hetken jo olin et niiiiiiiii.... kyllä miä voisin loppuelämäni tässä saarenkikkareella tiskailla, miksipä ei. Mutta ei ny heti ehkä kuiteskaa. Lomaillaa ny ensin ja katotaa sit joskus toiste sitä tiskaajan paikkaa.


Tääl ei oo hirveesti kissoja, mut miun baaris on kaks ja tuol yhel toisel rannal pari lisää. Meil on täs kans koira, saaren ainoo. Ja sit tääl on kans niitä vitun isoja liskoja (ne syö kissoja, ne saatanan dinosaurukset!). Ja lepakoita, oikee niitä kunnon isoja bacardi-logoja, jotka iltasin auringonlaskun aikaa suorittaa ylilennon ku lähtevät viidakosta ettimään vähä huikopalaa. Nii ja sit on käärmeitä, jumalauta. Eilen kipitin tuolt rannalta mökille ni vittu kärmes retkotti terassilla niiku kotonaan olis. Okei, se oli pieni, vähä onkimatoa isompi, mutta kärmes kuitenki, ja ku ei tääl elukan tartte olla iso ku se saattaa olla tappava ni miähä jähmetyin ihan niille sijoilleni et vittu, miten tästä eteenpäin. Mut onneks paikan kaljavastaava (nimeähän en muista mutta Cami kyllä tietäis) kipitti just ohi ja tuli apuun hätistelemään sen lieron helvettiin ja informoi et kyseinen luikero ei oo vaarallinen et no worries. Joo, ei worriesii, mut emmiä silti taho kärmeksiä oman mökin terassille asumaan. Puistatus!

Meijjän ranta

Että Kapasen Saari, ai että. En oikee ees haluis kauheesti kehuu ja liekittää tätä ku hirvittää et sit tänne alkaa valumaan vitusti jengiä (miulla ja miun plokilla on hurjasti vaikutusvaltaa, olen siitä aivan varma, olen mielipidevaikuttaja, sanani on lakini, työ vaa annatte miun nuohota paikat ja sit tuutte peräst omimaa kaikki, ootte ku kotonanne ja puhutte kaikista etunimillä jo heti ekana päivänä, saatana). Ku tääl ei kuiteskaa viel mitää turstiryysistä oo, tänne on vähä säätämistä et pääsee ja ei oo sillee missää kovasti toitotettu paikka, ja moni suhaa tuost vaa ohitte ku menee Tiomanilta Perhentianille, eikä tajuu jarruttaa täs kohtaa. Mut menköö ny kehumiseks sitte, saakeli. Tää on toiseks paras paikka maailmassa mis oon käyny, toistaseks. Koska Gilillä on regei ja miun kissat (kuolen ikävään!) ni Gili johtaa edelleen ja on miun ykkösmesta ihan ilman epäilyksen häivää. Eikä näitä saaria oikee voi ees verrata, on niin erilainen meininki. Gilil on hulinaa ja kaikkee, löytyy tupakkia ja automaatista saa rahaa eikä kaljan loppumisesta tarvi olla huolissaan, on regeitä ja kissoja ja ihanaa. Tääl Kapaksel ei sit taas oo yhtää mitää, mutta julmetun rento meininki ja sellast ihanaa toisenlaist laiskotteluu voi tääl viettää, ku ei kertakaikkiaan oo mitään ärsykkeitä tai suorittamisia mitä tarttis ees ajatella tekevänsä. Kuhan rannalla makoilee, meres snorklailee ja lilluu, ja sit illat retkottaa baarissa. Sellast olemist vaa, se on ihanaa. Tänne tulen uudestaan ja olen pidempää, se on jo nyt aivan varmaa.

Meil oli aikomus et 4 yätä täällä ja et tiistaina matka jatkuu kohti Perhentianin saaria, mutta on tos jo hiukan tapailtu sellasta puheenaihetta et josko oltas tääl kuiteskii vähä kauemmin.  Mut katotaa ny millon kaljat loppuu ja muutenkii et miten ja millo täst saa perseensä liikkumaan yhtään mihinkään. Minuu ei huvittais lähtee tästä vittu yhtää mihinkää, ennenku on pakko pyyhkästä Singaporeen hoitamaa asioita ja tuuppaamaan ystävätär sinivalkosille siiville ja takas Mordoriin.


Mut ny miä painelen aamiaiselle ja meen moikkailee ihmisii ja olee ihan et tittidiiiiii. Ja jahka ukkosmyräkän roippeet suvaittee poistua niin MERI KUTSUU, MINÄ KUUNTELEN!

Mirri

Kivikonylitysidylli

Meri kutsuu, mie kuuntelen

KBC:n kuppila

Koristelut on hianoja

Meres on myäs merisiilei ja hurjan kokosii simpukkajuttuja