Rastaamo, Taulapää-Paula ja kuva isosta kakasta

Elämä hiekkakikkareella on lupsakkaa, joskin viime päivinä hiukan myrskyisää. On tuullu perkeleesti, en tiiä ollaanko taas veneliikenteen tavottamattomissa vai kuinka. On satanu ihan saatanasti ja miä oon kiitollinen ollu oman himan reiättömistä seinistä ja tiiviistä katosta. Sääliks kävi miun entisissä bambumurjuissa asustelleita, ku tiiän että tuppaa roppaamaan vettä niskaan vaikka kuinka koittais sadetta sängyssä lötkötellen piellä.

Mutta ei oo sentäs ihan tauotta satanu, ja sillo ku ei oo satanau ni miä oon koittanu käyä vähä vieraissa, eli jopa liikahtaa omilta huudiloilta muualle. Sekä fillarilla että ihan jalan-jalan. Oon käyny istumassa oudoissa kuppiloissa, tuijotellu uusiin horisontteihin. Oon eksyny keskelle saarta mutasille pelloille lehmien sekaan, oon rämpiny pusikoissa hämähäkkejä peläten ku polku alta on yhtäkkiä loppunu kesken.

Ni että on tehny muutakii ku maattu raatona rannalla. Hirveetä äksöniä siis!

Hiano paari

Eilen törmäisin hauskaan pieneen baariin tuol ihan saaren pohjoisrannalla. Tai oon sen paarin aikasemminki nähny, mutta sillo siel ei ollu ketää ja aattelin et liekö tuo toiminnassa lainkaan. Mutta just sellanen kiva ite tehdyn näkönen ja olonen, vähä repsottava joka suunnasta, simpukoita ja koralleja ja regeivärejä ja bobmarleyta koristeena. Olin tepastelemassa päämäärättömästi johonki, kun riehakkaat tutut rastapojat sieltä räpylät pystyssä tervehtivät ja huutelivat jotta tuu tänne sieltä tarpomasta, on kylmää juomaa ja musiikkia. Miähä oitis sinne siis, päiväkaljan sipasemaan ja siin sivussa sit seurasin ku pojat väkers jolleki jannulle rastoja päähän. Miä en oo tiänny että rastojen tekeminen on kivuliasta, enkä oikee taho uskoo asiaa vieläkään, mutta siin semmonen ihan aikuinen miäs jumalauta miltei itkua vääns ku pojat anto tukkapöllyä ja pykers rastapökäleitä jannun kuuppaan. No kai se voi olla ikävää jos on hirveen herkkä päänahka tai jotain, tai ehkä miun tutut rastapojat on julmetun kovakourasia sen tukkapöllytyksen kans tai sillai.  Mutta mukava paari eniveis, sieltä sai bintankia velaks, heil ei ollu antaa rahasta takasin vaikka yritin kovasti kyl maksaa. Meininki on kaiken suhteen sellanen "Don't worry! No hurry! Later!". Tykkään.

Tyyppi Rastaamon käsittelyssä

Miä luulen, että miuta pietään täällä vähän kajahtaneena. On toi kissahomma joo, kreisi kätleidi jeejee, plus tää miun yksin viihtyminen on selkeesti herättäny keskustelua ja huolta tyyppien parissa. Oon sillälailla hieman outo, mut so what. Eilen pitkää juttelin Tsäkspäröyn kanssa, oikeen henkeviä ja vakavasti, ja koitin sille selventää tätä miun miälenlaatua, ja kyllä se tuntu tajuavan että miä en vaan oo sellanen perseenheiluttajaplondi joka pyrkii jatkuvalla syätöllä seuroihin. Juteltii myä paljon muutakii, hänen ihmissuhteista ja jutuista, ja ku miä sit avauduin että en oo varsinaisesti omannu sellasta oikeeta ja päivänvalon kestävää poikaystävää yli 10 vuoteen, on ollu vaan sellasia... totaniin... juttuja, enkä miä mitää sen kummosempaa oo halunnukkaa, ni hää silmät ymmyrkäisnä siin et herraisä, OTA NY TÄÄLTÄ JOKU, tossahan noita kolleja hyörii! Nauratti. Kaunis ajatus, mutta emmiä saata, saatana. Mut meil oli hyvät keskustelut ja Tsäkspärou on ihan sikahyvä tyyppi. Vähän niiku kaikki muutkin poijjaat täällä. Kaikki on kivoja.

Paulapää. Ainoa kuva joka siitä on. Se ei pysy paikallaan.

Kissahommat! Saakeli sentäs. Jostain taas tupsahti baariin hillumaan uus sikapiäni kissanpentu tuos pari päivää sitte. Miä en tiiä mistä se tuli, ja mihi se on menossa, mutta tuossa se nyt on sinkoillu. Huutaa ku helvettilääne koko ajan, mutta ei malta rauhottua, että saisin sen kissakuiskattua kesymmäks, ei tajua maitokupin päälle oikee mitään, koittaa olla rohkee mutta sit saa taas hirveen hepulin ja syöksyy pakoon. Ihan totaalinen taulapää, jonka johdosta hää sai nimen Paulapää, eli Paula vaan, tuttujen kesken. Eilen illalla sain sen piettyä sylissä sentäs muutaman sekunnin ja tänää aamulla se hiukan lipas maitoa, mut muuten se vaan säntäilee. On kuiteski pysyny tuossa Kakkosen rantakuppilassa, ei oo jatkanu matkaa, ainakaan vielä. Ihan helvetin suloinenhan hän toki on, on kunnon pitkä häntäkii, eikä mikää nysä saparo, niiku esmes Hertalla on. Herttahan tietysti vihaa Paulaa, kuten lähestulkoon kaikkia muitakin kissoja, Pirkkoa ja Meijusuvasta lukuunottamatta. Hertta murisee vaan kaikille, ja kaikki pelkää sitä. Paulapäänki Hertta ajaa heti pois. Hertasta tule viel ihan hirviö. Ja niinku sekii oli pienenä sellanen että kyhjäs vaan surkeena eikä ruokakaa maistunu. Nyt se vaan riehuu ja rähjää kaikille.

Kaikki kissat on kuitenki ihan noin periaatteessa okei. Ritva ja Raato (se yks nimetön musta luurangonlaiha räkänenä) on kyllä yhä flunssasen olosia. Ritva yskii ja Raato vuotaa taas räkää. Lääkäri tuleepi ehkä loppuviikosta tai ens viikolla, saapi tuua lisää lääkettä noille flunssasille. Ja naapurissa, Gili Viewssä, missä on tuttuja sekä ihmisiä että kissoja, ni siellä oon käyny keskustelemassa että heitä ei varmaan haittaa jos tästä joku päivä haen parit mirrit steriloitavaks. Ei haittaa. Sieltä siis seuraavat puukon alle, kert omassa baarissa alkaa olla jo kaikki pallittomia ja piuhattomia. Pari kollia, joil on valtavat kepexet, tosta kulkee välillä ohi, mutta niien löytäminen ja pyydystäminen justiisa sillo ku lääkäri on käymässä on ihan silkkaa sattumaa.  Mutta naapurissa ja lähistöllä on vielä paaaljon mirrejä, toiminta laajenee siis siihe suuntaan!

Tääl on viel jätehuollon kanssa vähän tekemistä ja opettamista

Tää on nyt sit miun se ns. vapaaehtoishomma, eikö nii? Moottoripuuman Kissahoitola. Miunhan piti täällä toimivan Gili Eco Trustin leiviin mennä pykään mitä vaan avustavia hommia, mutta miul on vähä palanu päreet sen homman kans. Ennen tänne tuloo meilailin kovasti siihe suuntaa ja sielt oltii heti et welcome, tekemistä kyllä löytyy. Heti ku tulin tänne marraskuussa, kävin tapaamassa hommaa vetävää ranskalaista pimua, ja sillokii oli meininki et juujuu, heti ens viikolla on kaikenlaista tekemistä. Sitä ens viikkoo oottelen yhä. Lähetin sata tekstaria ja sähköpostia, ja kyselin et mitäs mitäs, ja ilmottelin koko ajan et oon edelleen täällä hei, tai et no nyt miä poistun kuukaudeks ja sit et no miä oon taas täällä ja yhä käytettävissä, ja vastaus oli aina et jeesjees, ihan kohta on hommaa joo. Viiminen niitti oli kun viimeks siihen akkaan törmäsin ja ihan ystävällisnä tervehdin vaan et helou ni hää totes tylynä että "I'm really busy" ja painu johonki puun alle kiihkeesti keskustelemaan tärkeistä asioista jonkuu ukon kans. Miä en oo nyt sit enää ees ilmotellu että täällä ollaan taas, mietin kyllä et pitäskö, mutta jotenkii miulle on menny nyt jakeluun että miun taidottomalle avulle ei siel ole tarvetta. Gili Eco Trust tekee edelleen täällä hienoo työtä, on saatu jätehommia järjestykseen ja sillai, eikä miul oo mitää pahaa sanottavaa (tän enempää), mutta vähäsenhän oudoksuttaa että ilmanen orjatyövoima ei kelpaa. Tajuun toki ,et jos on rajalliset resurssit ni minkää kädettömän tampion (kuten miä olen) opettaminen tekemää mitää hyödyllistä vie liikaa aikaa, mutta vois sitte ihan suoraan saoo et hei sori, nyt tilanne on tää, mut kiitti kuitenki ku tarjouduit jeesimään. Eikä olla vaan et joojoo, ihan kohta saat jotaa tekemistä, jos se kerta on ihan paskapuhetta. Kyl miä pikkusen luulen, että täs on kyse ihan vaan henkilökemiallisista jutuista, se ranskalaisakka ei miusta varmaankaan vaan tykänny. Pitäkööt tunkkinsa, saatana, miulla on täs jo omat kuviot ja ihan oma kissahoitola pyörimässä.

Nyt näyttää siltä, että ulkona kirkkenee. Josko ois sateet taas tältä erää ohi ja pääsis rannallaretkottelun muudiin taas kiinni? Miäpä lähen kokeilee. Arvaan kyllä et jahka saan pikinit päälle ja leviteltyä itteni tonne rantamakaamoon ni wooosh-wooooosh lojahtaa taas joku helvetin ukkoskuuro niskaan.

Kiva baari tääkin!

Ota siänii ni oot hauska.

ISO KAKKA! Kadulla. Lehmän vika (ei miun).

Kas, saaren poliisilaitos on vihdoin miehitetty

Taidekuva

Kohta sataa

Puihin on ripustettu pullopostia

Villieläimiä

Taidekuva

Siäniä sateella

Kävelyllä

Tää hautausmaa tulee aina vastaan

Regeibile, paras bile!

Missä kaupassa niitä kikkoloita myyään?

Täysikuu oli ja meni

Hiekkakikkareella ukkostelee ja satelee, joten miun ylevät suunnitelmat kreisistä pyöräilyhommelista ristiin rastiin saarta typisty vallan lyhkäseen. Just kerkesin jonneki saaren keskelle kinttupolulle lehmien sekaan eksymään ku alko rippaa vettä niskaan. Eiku takas kotio ja muuta puuhaa. Meijusuvaksen kanssa miun terassilla siis piellään sadetta. Meijusuvas nukkuu, mie teen vähä matkasuunnitelmia ja majotusvarailuja hiukkasen tuonne tulevaisuuteen ja tuhertelen kaikenlaista muuta. Tämmöset laiskat päivät on kivoja. Muutenhan miun päivät on touhua täynnä: aamulla rannalle makaamaan ja illalla suihkun kautta rantapaariin makaamaan. Kauheeta äksöniä koko ajan, ni on se kiva ku sataa ni ei tarvi ees mökistä poistua. Tämmösiäki päiviä tarvii, ettei vaan tuu ressi kaiken löhöömisen tuoxinas.

Elämä Hiekkakikkareella on siis asettunu tutuille uomille. En tee mitään, paitti luen ja löhöön ja snorklaan ja fillaroin ja vahtaan kissoja ja juon kaljaa ja katon rekeitä. Ja kissathan voi hyvin, mutta pien Hertta tuossa yks päivä oli nyhtäny tikit haavastaan auki, ja nyt se leikkaushaava pikkusen on turvonnu ja puskee jotain epämäärästä töhnää ulos. Miä putsaan aamuin illoin ja kyttään ihan neuroottisena haavan tilaa jatkuvalla syätöllä, toinen sormi jo puhelimen näppäimellä että lääkärikö pitää taas kuttua käymään, mutta kai se haava jo hiukan parempi on. Lirautin siihen vähä flunssasilta kissoilta ylijäänyttä antibioottinestettä kans, näytti jeesivän. Mutta tilanne tarkkailun alla edelleen. Muuten mirrit voi hyvin. Ainoo katastroofi tässä on ny se että kissanruoka on loppu, ja kattilauma on siis pääasiassa miun omien ihmispöperöitten varassa. Hyvä laihutuskuuri tämä taas, kun kissat syö suurimman osan miun sapuskoista. Ei haittaa, malesiassa mässäsin varastoon, nyt voi hyvin olla nälässä. Pääasia että kissat saa vattat täyteen. Ja sentäs ne ei miun kaljoja juo, jotta jotain jää miullekin.

Miulla on nyt aika epäsosiaalinen olo, mikä toki pohjavireenä miulla on aina, mutta nyt jotenki oikeen korostuneena. On vähän sellanen vetäytymisfiilis ja oon viettäny aika paljon aikaa ihan vaan tyhjyyteen tuijotellen ja mietiskellen, tai sitte sivusta ihmisiä tarkkaillen. Yks päivä oli taas pari sellasta... miten sen ny kauniisti sanois... ööö... melkoisesti elämää (ja ruoka-annoksia) nähnyttä aussimammaa tuos kotikuppilassa käymässä, ja matameilla oli parikymppiset komeet paikalliskollit siinä seurana. Kihnuttivat siin niin lesoina niitten poikien kylessä, et ei jääny kenellekään epäselväks asian tola. Hirveetä kattoo, oikeesti. Vaikka niiku oon ennenki näitä juttuja kohdatessani todennu, ni mistäs vitusta miä tiiän vaikka kuinka ois tosirakkaus kyseessä, mutta kyllä miun ensimmäinen ajatus oli että katos pirulauta, mammat on ostanu kikkolot. Ja se seuraava ajatushan toki oli et missä kaupassa noita myyään? Onks Balilla joku marketti vai miten? Ihan siis vaan kiinnostais tietää kui noi tommoset toisensa löytää, ei sen kummempaa, miun epätoivo sillä saralla ei oo viel niin tanakka että alkaisin kauppoja hieromaan. Koska siis oon kuullu villejä huhuja, että kuten myös Balilla, ni jopa täällä miunkii Hiekkakikkareella on kuulemma kauhee lihakauppa käynnissä koko ajan, pojanklopit tarjoo naisihmisille palveluksiaan rahallista korvausta vastaan, mutta ei miulle oo kukaan tullu mitää sellasta myymää. Vaikken ostais ni oishan se ny jumalauta kohteliasta tulla ees kysymään, saatana, mut ei, miuta lähestyy vaan korukauppiaat ja cd/dvd-kauppiaat, eikä enää nekään ku tietävät jo et tuo luuska ei osta ikiin mitää. Oon vähä närkästyny kyl et (edes) mieshuorat ei lähesty, mutta saattaa siin olla sekii että ne pyörii ettimässä niit rupsahtaneit harppuja tuol hulinaisessa ytimessä, eikä tääl saaren pohjoispään rennonletkeil regeihuudiloil.

Miun pitää ehkä joku ilta lähtee tonne ytimen hulinaan. Ihan vaan kattomaan saisinko ees rahalla.

Paitsi et en jaksa kuitenkaa. Hulinainen ydin on liian hektinen.

Mitäs muuta? Täs on ollu parikii suomalaispariskuntaa hillumassa hetken verran. Toiset olivat häämatkalla mm. täällä ja vallan hauska oli heijjän kanssa tuos hiukkasen bintangia ottaa ja örveltää. Sellanenkii ihme tapahtu et jopa mie jaksoin yks yö hillua jonneki neljään saakka. Ihmeiden aika, bintangin voima jne.  Terveisiä vaan Janille ja Tanjalle, kiitoksia seurasta ja hyvvee hanimuunin jatkoa!

Miun lähikuukausien suunnitelmista on kaverit kyselly, ni selvennän ny sit kaikille. Oon mahollisesti kesäkuun loppuun saakka tääl omal hiekkakikkareel. Mahollisesti, koska hirvittää kesäkuussa alkava high season. Jos meno äityy ihan kauheeks ni voi olla että pitää vaihtaa maisemaa jo ennen kesäkuun loppua. Sitte siinä joskus vissiin ku on juhannus ollu siel teil Mordorissa, ni miä hilpasen taas Singaporeen ja meen nöyränä Indonesian lähetystöön kokeilee saanko taas 2 kk indonesia-viisumin. Singaporesta sit taas bussilla Kuala Lumpuriin hetkiseks, siellä varusteiden täydennystä, ja sit lento Makassariin Sulawesille. Sulawesilla miul on aikaa elokuun loppuun saakka nuohota saarta, kattella miten ramadania vietetään ja käyä kaikenlaisil Sulawesin rannikolla lilluvilla hiekkakikkareilla. Ootan Sulawesin kiertuetta ihan sikana. Miä luulen että siellä on ihan vitun hienoa.

Ei tän kummempaa nyt, mutta laitan vähä sekalaisii kuvii viel lopuks, ku niitä kerran on täs kertyny ku en oo kauheesti kirjotellu muuta ku jotaa kissa-asiaa ja yleistä paskaa. Seuraavat kuulumiset tulee sit... ööö... joskus sit ku miul on jotaa asiaa tai juoruttavaa.

Ilta väräjäs taivaan

Laskuvesi kävi

Nousuvesi kävi

Fried tempeh, sikahyvää

Rämpytimies

Pojil oli rantafutishommat

SUOMI!

Joku hääpari tuli rannalle kuvattavaks

Iso-Stigu käy kylässä melkeen joka päivä

Matkapäivä 193

Mielenrauhaa huokuva saarimaisema

Nonii. Nyt niitä tunnelmia ja huomioita kun on yli puol vuotta matkusteltu. On menossa reissupäivä numero 193, jos tarkkoja ollaan. Lyhyesti, asioita mitenkään jaarittelemati ja järjestelemäti, tämmösiä tuntemuksia ja huomioita kirjasin ylös:

Edelleen olen sitä miältä, että lähteminen on ollut elämäni paras idea.

En ole katunut hetkeäkään. En edes sillon kun torakka putos päähän, tai lautaselle. Tai kun gekko paskansi päähän. En kuumeessa, ripulissa enkä kutinassa. En edes sillon kun luteet söi perseen tai kun madot alkoi kaivella nahan alla käytäviään.  Aika on jo kullittanu nekin muistot ja tehny niistä matkan varrelle osuneita jännittäviä sattumuksia.

Mordoriin ei ole ollut ikävä.  On ikävä miun kissoja kyllä.

Yksin on mukava matkustella. Suosittelen kaikille.

Tykkään pitkistä bussimatkoista, missä ei voi tehä muuta kun tuijottaa ikkunan takana ohi vilisevää maisemaa, kuunnella musiikkia ja ajatella asioita.

Asioiden ja elämän ajatteleminen on tärkeää.

Asioiden ja materian omistaminen ei ole tärkeää. Ihminen pärjää helvetin vähällä. Rinkkaan ja reppuun mahtuu kaikki mitä tarvii, ja paljon ylimäärästäkin.

Hermostuttaa ajatella paluuta Mordoriin, vaikkei paluu vielä ookkaan ajankohtasta. Siellä on miulle uusi asunto rakentumassa. Asuntoon pitää hankkia tavaroita, joita asunnoissa on oltava. Kattiloita ja kaikkee. Ajatus kattiloiden omistamisesta saa miut ihan pois tolaltani. Kattiloissa kiteytyy joku pysyvän asumuksen ydin.

En ole yli puoleen vuoteen tehnyt itse ruokaa. Jos ei lasketa sipsipussin avaamista ruuanlaitoks.

Puoli vuotta ilman meikkiä ja rispaantuneissa vaatteissa hilluminen on alleviivannu sitä, että ulkonäköön keskittyminen on tyhmää ja turhaa. So what jos on tukka huonosti ja finni ottassa ja vähä puserossa sauma ratkennu ja housun perseessä purkkaa?

Maailma ei lopu eikä luotokappaleet putoa kuolleina puista vaikka retkotan vapautuneesti pursuillen pelkissä pikineissä ihmisten ilmoilla.

Lukeminen on parasta! Ja kissat!

Mordorista ei paljon yhteydenottoja tule. Siistiä kuitenki, että siel ees muutama tyyppi jaksaa viestitellä ja juoruilla kuulumisia. Kiitollinen olen, että on sit ehkä ees muutama ystävä jälellä ku joskus palaan.

En ole oppinu puhumaan indonesiaa. En ole koskenukkaan miun kurssikirjoihin joita oon raahannu sinnikkäästi mukana koko ajan.

Tykkään saari- ja rantahommista miljoona kertaa enemmän ku kaupungeista. Kaupungeissa on liikaa kaikkee. Tulee stressi.

Fried tempeh on sikahyvää. Tempeburgerikin on sikahyvä.

Indonesia on yhä miun suosikkimaa. Indonesialaiset ihmiset on mukavia ja rentoja ja hauskoja. Ja indonesialaiset miehet on toisinaan ihan naurettavan komeita.

Sutinaa ei ole silti ollu. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, plus olen epäsosiaalinen rupsahtanut vanha nirso mörkö, joka ei varsinaisesti siis oo kuuminta eikä helpointa hottia. En myöskään ole enklanniksi läheskään yhtä verbaalisesti lahjakas ku suameks, joten tässä ei ole ees sitä mahista että ns. vitsillä sisään. Ja sehän se alkaa olla täs elämän ehtoopuolella se ainoa mahis joka enää jälellä on.


Regei on ihanaa ja sopii kuin nyrkki perseeseen rantamusiikiks.

En koe itteeni säälittäväks jos syön ravintolassa yksin.

Museot ei kiinnosta.

Ihmisiä on kiva tarkkailla. Tykkään seurata sivusta toimintaa, mielummin ku olla ite messissä kaikessa tohinassa.

Paljain jaloin on ihana tepastella. Vaikka saattaakin silläviisiin saaha matoja jalkoihin. Niitä odotellessa iloisna kirmailen paljain varpain, huoletonna. Madot on miulle jo ihan rutiinia.

Vihaan luteita.

Olen juonut ihan älyttömästi kaljaa. Ja tupakoin aivan liikaa.

Ärsyttää kanssamatkailijat, joilla on asennevammoja. Esim. ollaan ylimielisiä paikallisväestöä kohtaan. Tai oletetaan että lähtökohtasesti joka ainoa paikallinen haluaa vaan kusettaa. Tai kuvitellaan, että kaiken pitäis olla lähes ilmasta. Tai roskataan. Tai seisoskellaan korallien päällä. Tai ollaan tissit paljaana muslimimaan rannoilla. Tai ei muutenkaan kunnioiteta luontoa eikä paikallisia tapoja.  Jne jne jne.

Oon oppinu itestäni paljon asioita, ihan vaan siks että on ollu aikaa ajatella ja miettiä elämäänsä. On aika helvetin tasapainonen olo.

Oon oppinu myös kärsivällisyyttä aikataulullisten asioiden suhteen. Asiat tapahtuu sillon kun ne tapahtuu, eikä tilanne siitä mikskään muutu vaikka siinä ootellessa kuinka sais hermoromahduksen ja repis ihokkaan yltään. Jos lento tai bussi tai vene on myöhässä niin se on myöhässä. Perille päästään kuitenkin, vaikkei ehkä ihan luvatussa aikataulussa. Jatkuva kiireen tuntu on kadonnu.

En myöskään jaksa stressata asioista joille en itse mitään voi. Tulivuori voi purkautua tai maa järistä tai ruokamyrkytys rytistää sisuskalut pihalle vielä jossain kohin reissua, mutta sitä voi säikähellä sitte jos sellanen tilanne tulee eteen.

Kiinnyn paikkoihin ja kissoihin. En ihmisiin. Tykkään olla kivassa paikassa pitkään ja palata sinne aina uudelleen. Miulla ei oo tarvetta ahnehtia maailmankarttaani mahollisimman paljon nuppineuloja. Miä jumitan sujuvasti kuukausitolkulla hyvällä hiekkakikkareella, jos siellä kerran viihdyn ja koen elämän mukavaks.

En ole koskaan ollu näin pitkää aikaa yhtäjaksosesti onnellinen. Elän elämäni parasta aikaa.

Palaan Mordoriin kenties keväällä 2013.

Asuntoesittely

Uus hima

Miä oon koittanu kirjotella jonkinmoista puolivuotistilannekatsausta, kert reissu on nyt kestäny himpun päälle 6 kk. Tunnelmia ja jotain tosi ylevää ja nasevaa valaistumistilitystä ja sillai, mutta kaikki mitä oon saanu aikaseks on silkkaa teennäistä paskaa, jonka lukeminen rupee suorastaan hävettämään. Alotan tilannekatsauksen mietiskelyn ihan alusta, mut sil aikaa ku se paska muhii ni miä esittelen teille kaikille kahelle kiinnostuneelle lukijalleni miun uuen kodin.

Eli miä muutin taas. Koska possumatkailu ilmastointien kanssa tuli budjetillisistä syistä taas tiensä päähän. Oli aika hyvästellä ikkunat huurustava ilmastointikoje, lämmintä vettä sylkevä suihku ja uuen kiva romantillinen maja. Oli muutettava taasen pihan perälle leikkimään budjettimatkailijaa. Mutta miä en jotenki enää kyenny taipumaan miun edelliseen pitkäaikaseen kotiin, eli reikäseinäseen bambumurjuun, jossa meuhkas niin kukkuuta huutavat isot gekot kuin erinäisten ryömivien ja hiippailevien ötököiden armeija. Onneksein Kakkosen Koralpiitsillä on myäs muutamia kohtuuhintasia betonitaloja, joista miä sain hyvän hinnan tinkastua. 175 000 rupiaa yä (noin 14,50 euroa), on valoa ja tilaa, ja tiiviit seinät. Tosin kun on kivitalosta kyse niin feelis on hieman ku asuis kiukaan sisällä, sillä kämpän sisälämpötila on useimmiten kuumempi kuin mitä pihalla. Mutta muuten viihyn oikeen hianosti enkä tästä evääni mihinkään liikauta kunnes tulee maiseman vaihto ajankohtaseks. Sit joskus.

Romantillinen neizytkammio

Hämmentävä peilaushuone

Askeettinen pikkula

Pallirahasto kiittää

Kissat kiittää!

Herrantähren, kuulkaa. Nyt pitää ottaa oikee hattu pois päästä ja kumartaa syvään ja kiittää. Miä pöyristyin oikee ku kävin nettipankissa tuos toissailtana laskuja maksamas, ni miten avokätisesti on miun kaverit Mordorista lahjottanu rahaa Hiekkakikkareen Pallirahasto -tarkotukseen. Saatana! 225 euroa oli yhteensä lahjotuksia tullu! Se meinaa paikallisessa rahassa noin 2,7 miljoonaa, plus siihen päälle Tuiskun antamat 300 tonttua ni yhteissumma on komiat 3 miljuunaa.Siitä summasta on viäl noin 1 300 000 käyttämättä, joten kyllä tässä vielä mirrejä rokotellaan ja muutamat pallit kuohitaan! Oon jo silmämuna killillää kattellu lähistön kolleja siihen mallii että heitä varmaa jo peräpäästä kylmää. Ja intoo on ihmisillä näemmä antaa lisääkii rahaa tähän tarkotukseen. Miä palaan siihe hommaa viel myöhemmin.

Kaikki viime perjantaina leikatut mirrit voi mainiosti ja flunssaset katitkii on parantuneen olosia.

Ja koska miul on nyt aikamoinen kanuuna ni miä en täl kertaa läpätä tän enempää, tuun vaik huomeen kertoilee kuulumisii, jos aivotoimintaa sit vaik ois vähä paremmin ku nyt.

Laitan tähä lopuks teille kissaystäville piänen kuvakimaran ja poistun itte liskojen yähön.

 

 

Mirriklinikka

Tappelun jälkeen Iso-Stigulta lähti vihdoin taju

Moottoripuuman Mirriklinikka on tältä päivältä ohi. Miulla on potilaat Meijusuvas ja Hertta bungalowin suojissa toipumassa, jotta täällä nyhjään iteki. On siis aikaa kertoo heti tuoreeltaan miten tällä kertaa hommelit sujui.

Mutta heti tähä alkuun on esitettävä kiitokset miun kissaystävällisille feispuukkavereille, jotka tarttuivat oitis toimeen ku eilen vähä määkäsin että jos joku haluu sponsoroira rantapummikissojen sterilointeja ja rokotuksia ni laittakaa viestejä. Kiitos siis roposten lahjotuksista palli- ja munasarjakummit Eeva, Sanna, Sirpa, Tuomas, Erika, Annukka, Tuija. Ja Tuisku, joka jo tääl Gilillä ollessaan lahjotti yhen munasarjaoperaation verran miun kissaprojektin kassaan. (toivottavasti en unohtanu ketää tuost listast...) Mahtava meininki, oon ihan mykistyny tämmösestä et siel on kuvetta kaiveltu kaukasen saarenkikkareen kissojen hyväks. Pitääköhän kohta perustaa joku är-yy tätä varten? Paratiisisaaren Pallirahasto Ry?

Meijusuvaksen munasarjoista alotettii

Eniveis, tohtori Gede rouvineen hilpas tänään aamupäivällä paikalle ja sitte alettii hommiin. Ensmäiseks Meijusuvakselta taju pois, kylki auki ja lisääntymisvärkit nips naps. Miä tiäteskii taas itkua siin tuhersin ku aina kauhiaa ku kissat tainnutetaa ja niitä sorkitaa. Hertta meni puukon alle seuraavaks, ja ku häntä operoitii ni miä kipitin lähikaupalle ettimään Iso-Stigua ja Kissa69ä, ja molemmat sieltä löytyvätkii. Kollit kainalossa takasin rantabaariin.

Iso-Stigun pallit lähtee

Eikä ollukaa kollien tainnuttaminen mikään helppo homma. Iso-Stigu tappeli vastaan niin et ei mitää tolkkua. Oltiin haavoilla kaikki ja ihan kusessa, kirjaimellisesti, koska Stigu myäs kusi komeessa kaaressa meijjän kaikkien siin hääränneitten päälle. Kissa69 kaikessa tohinassa karkas, Stigukii tappeli ittesä irti ja kompuroi pakoon, mutta molemmat saatii uuellee kiinni. Stigu siks, että se kerkes sentäs saamaan jo piikin persuksiin ja kaatu kännissä rantahiekalle. Kissa69 taas on vielä pieni ja hölmö, eikä tajunnu pistää käpäliinsä kaikkea mitä löytyy, vaan jäi johonkii kaljakorin taakse kyhjäämään, mistä sen sit kävin keräämässä. Ja niin lähti pojilta pallit, nips-naps vaan ja hyvästi kiihkeä kollin elämä, tervetuloa laiskanpulskee vietitön rauhaiselo.

Pallien ja munasarjojen roplaamisen jälkee Poika Nimeltä Ritva ja tuos pihassa välil makaava luurangonlaiha musta nimetön kissa saivat tujut annokset antibioottia kissaflunssaan. Sen jälkee oli tarkotus rokottaa kaikki miun kissat tuota kissaflunssaa vastaan, mutta lääkäri tarkisti mirrit ja Ritvan lisäks myös Pirkolla ja Ministigulla oli alkavia kissaflunssan oikeita, eikä heitä siten voitu rokottaa. Mutta hyökii saivat satsin antibioottia piikillä perseisiin, ja siin ohessa lääkäri anto miulle ja Agukselle (mein baarin poika joka tykkää kissoista ja on miun luottoheppu näis kissahommis) pikakurssin kissojen piikittelyyn. Saatii nääs pari putelia antibioottia ja nippu ruiskuja ja pitää viel pari päivää antaa noille flunssasille kissoille antibioottipiikkejä. Flunssarokote sen sijaan saatii anettua Hertalle, Meijusuvakselle, Iso-Stigulle ja Kissa69:lle. Lääkäri tulee tuos parin viikon päästä uuelleen kattomaan tilanteen ja rokottaa sitte loput jos hyö ovat flunssastaan jo parantuneet.

Heräämössä. Kissa69 etualalla, pimut takana

Koska miul ei nyt ollu innokasta avustavien mordorilaisten laumaa jeesimässä niiku viimeks ku kissaklinikkaa piettii, ni olin vähä et miten miä täs ny oikee oon, ku 4 kissaa retkottaa heräämössä ja jokainen heräilee eri aikaan ja ei täs voi ratketa joka suuntaan ku nää alkaa kännissä kaatuilemaan ympäri pihaa. Agus tieteskii autto hiukan mutta ku hänen ensisijanen homma on olla baaris töis ni eihä hää voinu siin pojottaa vahtaamassa kissoja koko aikaa. Miä toin sitte pimut, joitten operaatio muutenkii on kauhia ja vaikee ku mennää kyljestä sisään ronkkimaan, ni miun bungalowiin heräilemään ihan omas rauhas ja jäin sit pihalle makaamoon vahtaamaan Kissa69n ja iso-Stigun heräämistä. Kissa69 tokeni nopiasti ja kiikutin sen takasin lähikaupalle. Iso-Stigu sai sen verran reilusti tainnuketta että sen känni kesti monta tuntia, ja vasta äsken se alko pysyä jaloillaan ja rupes sekii pyrkimään takas kaupalle, ja vein senkii sinne potemaa krapulaa. Kaupan täti on ollu kiitollisuuudesta ihan mutkalla tuol ja oon koittanu sanoo et no worries, ei tässä mitään kummempaa, miä tykkään kissoista ja Mordorin Pallikummien rahallisten avustusten kans ni tää ei oo ollu miulle ees mikää ihmeellinen sijotus, ja onpahan teilläkii nyt yks palliton kolli joka ei paa kaikkia lähitienoon pimuja tiineeks. Ja vannotin että hoitavat ja antavat ruokaa kovasti, muuta kiitosta täst ei tarvi ku et kissoista huolehitaan sapuskan ja juomaveden puolesta kans.

Jotta pojat on hommasta jo toipunu, varmaan viel on outo ja kepee olo perspääs, varsinkii iso-Stigulla ku sillähän oli ihan kauheen kokoset kepexet. Jännä varmaan tallustaa ku ei ookkaa enää hullut pampulat hännän alla heilumassa. Mutta tytöt eli Hertta ja Meijusuvas on ihan paskana, ja selkeesti kipeetä tekee. Makaavat tuol sängyn alla, Meijusuvas välillä karjuu sieltä vihasena, Hertta vaan kyhjöttää paikallaan ja kattoo syyttävästi ku sängyn alle kurkistelen. Voi toisia. Mutta kyllä hyö tuosta tokenevat ja eessä on huoleton elämä ku ei tarvi vauvoja koko ajan olla pykäämässä.

Tämmöstä täl kertaa. Lääkäri tulee siis tuos joskus loppukuussa tms käymään, sitte rokotellaa loput kissat ja jos täs ny viel jotaa pallillisia kolleja alkaa hiippailee ni nips-naps saattaa niillekii käyä.

Iso-Stigu ja Kissa69 koittavat herätä pallittomaan elämään

Kotona Gilillä taas, elämä on ihanaa!

Houm sviit houm

Aaaaah. Olen kotona Gilillä taas. Ja elämä on ihanaa.  Mutta ei mennä asioiren edelle, jatketaa siitä mihi viimeks jäätii.

Mellakointia

Kuala Lumpurin lauantaiset mielenosotusmellakat kääntyvätkii päivän mittaan vallan mielenkiintosiks. En tiiä tarkkaan mitä kaikkea tapahtu, mutta vallan hyytäväksi meininki meni siinä vaiheessa kun väkijoukkoja ruvettiin hillittemään kyynelkaasulla. Koitin alkuillasta hipsiä muina hippeinä regeibaariin oluselle, mutta vastaan tuli mellakkapolliisien rykelmä ja heijjän isoja autoja. Ja sitte Chinatown savustettiin. Silmiä kirvels ja henki salpautu ja kipitin kiiireen vilkkaa takasin hotelliin oottamaan että ilma raikastuu. Pysyinki sitte ihan siinä hotellin välittömässä läheisyydessä loppuillan, seurailin vastapäisesta kiinalaiskuppilasta käsin kun punanaamasia ja vuotavasilmäsiä mielenosottajia hoippu märät pyyhkeet naamalla ohitte. Kreisi meininki. Mutta seuraavana aamuna kaikki oli palautunu normaaliks. Chinatownin kaupat aukes ja elämä jatku ennallaan. Kuala Lumpur, ehottomasti yhä miun ykkössuosikkikaupunki, jos nimittäin kaupungeissa pitää aikaansa viettää.

Maanantaina miä sitte lensin Balille. Onnenkyynel kuulkaa tirahti jo lentokenttäbussissa ja lentokoneessa uusiks, oli niin hianoa päästä taas matkustamaan kohti omaa hiekkakikkaretta. Mutta perkeleen lento oli myöhässä jonku puoltoista tuntia ja miul oli kauhee hätä et ehinkö Balille kylille viel sillee et joku matkatoimisto on auki ja myy miulle aamuks lipun Gilin veneeseen ja ehinkö supermarkettiin ostaa kissanruokaa ja hirvee panikue päällänsä. Ni eikö sitte kaiken saatanan tohinan ohessa tullimiehet päätä miun kohalla pitää hiukan hauskaa, eli hirveet kuulustelut et missä oon ollu ja miks tuun tänne ja kauanko oon ja mussunmussun ja lopuks toki halusivat syynätä koko miun omaisuuden läpi. Pää meinas räjähtää ihan täysin ja koitin hämmentää tyyppejä heittelemällä esiin tamppoonit ja tissiliivit heti ekana, mut paskat siinä mikään autto, mylläsivät koko Assholen ihan päreiks. Että oli hermojen menetys lähellä, varsinkin ku kaiken huipuks rinkan päällä tepasteli taas yks perkeleen lutikka. SAATANA!

Mutta pääsin lopulta tulliukoista eroon, sain taksin alle, pääsin majottumaan (rinkka meni suoraan kylpyammeen pohjalle oottamaan myrkytystä), löysin matkatoimiston, sain venelipun aamulle, kerkesin supermarkettiin ostamaan kissanruokaa ja myrkkyjä. Kaikki asiat sain hoidettua ja ku sit viel taas kertaalleen liotin koko omaisuuden myrkyissä ni palkittin itteni Bintangilla ja sushilla. Avot.

Tiistaina sit aamusta noutaja haki ja kiikutti Padang Bain satamaan, mistä pikavene alle ja kaahaus Gilille. Hyvä luaaaja että oli tunnelmat huikeet ku vene karahti Gilin rantaan ja siel rannas jo heti joka toinen heppataksikuski ja muu häärääjä tervehti iloisna et welcome back! Hepon kyytiin ja kotiin Kakkosen Koralpiitsille, missä heti Pirkko oli vastassa ja Meiju kans, Ministigukii jostain retkottamasti hiippaili moikkaamaan. Mutta Ritvaa en meinannu ens ees tunnistaa, pihassa makas laiha rähmänen räkänen surkee kissaressu ja kesti hetken että tajusin et jumalaare, sehän on Poika Nimeltä Ritva. Niin roteva ja pullukka oli ku lähin, ja nyt hää on laihtunu ihan vitusti ja kauheessa kunnossa. Itku melkee tuli, mutta ei ku rähmän ja rään pesu samantien, matolääke mirrin leipäläpeen ja kunnolla ruokaa eteen.  Hirvee huolestus tietysti, mutta Ritva on nyt parin päivän paapomisen jälkeen jo paremmassa kunnossa ja ruoka maistuu.

Hertta löytyi!

Toinen suuri kissahuoli oli kun pientä Herttaa ei löytyny mistää ja joku sitte sano että ei sitä oo näkyny enää pitkään aikaan. Meinasin saaha slaagin niille sijoilleni ja rähjäsin et miten ei oo jumalaare katottu perään ollenkaa, ja pojat sitte ihan hädässä et soriiii. Onneks tuo yks baarin poika korjas asiaa ja sano että ei oo ku päivä tai pari ku Hertta on ollu tässä baarissa pyörimässä että ei se kaukana oo. Miä juaksin koko lähitienoon läpi ja näytin puhelimesta kuvia ja hössötin kaikille että Hertta on kadonnu ja jos joku näkee ni napakkaa se kii ja tuokaa tuonne Kakkosen Koralpiitsille se. Ja eilen aamupäivällä sitte ku tuol rannalla makoilin ni joku poika tuolta jostain touhukkaana naama hymyssä kipitti pien kissa sylissä että tääkö se on se siun mirri. Ja Herttahan se oli! Hyvässä kunnossa, kasvaneena, sööttinä. Ruokaa eteen heti, että ymmärtäis missä kannattaa hengailla. Ja ei oo tästä ny karkaillu mihinkään, seuraa miuta ku hai laivaa.

Jotta kissahuolista sikäli selvittiin. Ritva tosin pärskii ja yskii yhä, mutta eläinlääkäri tulee jo huomenna käymään, josko vähä antipioottia tai jotain antais sitte. Ja samalla steriloiraan Meijusuvas ja pien Herttakii jos noin pienen viel voi steriloira, ja ku lääkäri kerta paikalla on ni koitan pyydystää myös Iso-Stigun ni pääsee sekii palleistaan, ja taidan kustantaa viel naapurin marketin pihassa asuvan pienen mustan Kissa69:n pallileikkauksen (kaupan täti on koittanu Kissa69ä miulle kovasti tuputtaa et vie ny tuokii mutta koitan pysyy kylmänä ja olla haalimatta enää yhtää mirriä tähä miun laumaan). Pyysin lääkäriä myös tuomaan miun koko kissapesueelle (Pirkko, Ritva, Ministigu, Meijusuvas, Hertta ja Iso-Stigu) kaikki maholliset rokotukset. Tuleepi kallis pläjäys mutta pitäähä nuo mirrit laittaa kuntoon ja rokotella.

Toho tulee uima-allas ja allasbaari

Jotta kissat on kaikki enempi vähempi ookoo, ja kaikki on täällä muutenkin ookoo. Vaikka onkii kaikenlaista tapahtunu sil aikaa ku miä olin pois. Baarin pomo Rose on pullauttanu tyttövauvvan maailmaan. Jack Sparrow on palannu hiekkakikkareella ja pändin riveihin, ilman suomalaista hippityttöystäväänsä, helpottuneen olosena sinkkuna siis, ja yhä ihan pöhkön komiana ja mukavana. Ja kaikenlaista pientä mutta ei mitään ikävää missään. Tosin en tiiä kuinka suhtautuu siihen että tuoho kotipihaan on kuokittu helvetillinen monttu ja siihen pykätään uima-allasta. Tulee allasbaari ja on sukelluspuotitoimintaa jo aloteltu ja mitähän vielä. Asiat muuttuu liikaa, miun mielestä. Siit ei oo ku 2 vuotta ku ekan kerran tähän tulin, sillo ei ollu rantabaaria, ei pändilavaa, ei kolosseumin kokosta katosta rannalla. Oli pien keittiö ja respa, jonka nurkassa jääkaappi mistä myytii bintangia. Meininki oli rento ja lupsakka, ja on se sitä vieläkii, mutta ihan toisel taval. Uima-allas, jumalauta! No, sama se miulle, kuhan eivät nosta majotuksen hintoja, ainakaa miulta. Sopuhinnalla saan ainakii viel asuu, ja sikailen oikee ilmastoidus lämminvetises mökis, ainakii nyt jonkin aikaa. Jossai kohin pitää palata bambumurjun halpuuteen, mutta viel en jaksa. On flunssa ja kaikkee, tarvin mukavuutta nyt.

Mukava on ollu palata tänne kotosalle hiekkakikkareelle. Jotenkii niin kivaa ku joka suunnasta huuellaa et tervetuloo takasin ja regeipändin pojatkii koko tiistai-illan rämpytti kaikki piisit miulle ja huutelivat välispiikeis et tää on siulle, kivaa ku tulit takasin. Edin kanssa kotkotettiin ja juoruttiin kuulumisia ja juotiin bintangia ihan kunnon kekkuliin saakka ja oli niin mahottoman mukavaa.

Kyllä Malesiassakin oli mukavaa ja ihmiset kivoja, mutta jotenkin tää Indonesia ja indonesialaiset ihmiset on vaan ihan parhautta. Vaikka ne ei kainostele sanoa että ootpas siä lihonu (syötiin Camin kanssa koko huhtikuu ihan poskettomasti, olen läski). Ja koska ne huutelee aamulla että hyvää huomenta sie seksikäs ja kaunis nainen, ku miä viipotan tukka pystyssä kaupalle hakemaan vettä. Aikamoisia epeleitä ovat.

Tykkään olla täällä enkä lähe täältä enää ikinä mihinkään. Paitsi kesäkuun lopussa lähen ku pitää mennä kiertämään Sulawesia pariks kuukaudeks. Mutta en ajattele sitä nyt ollenkaa, keskityn vaa olemisen sietämättömään keveyteen.

Ainii. Talouspoliittinen budjettiselkkaus: huhtikuussa meni rahaa ihan vitusti, noin 2500 euroa suunnilleen. Sisälsi tosin joitakin tulevaisuuteen ajottuvia lentoja parilla sadalla mutta muuten meni kaikki ihan vaan possumatkailuun. Huh huh. Ja koska justiisa tuli tismalleen 6 kk reissua täyteen ni vilkasin miun spektaakkelimaisia excel-taulukoitani joissa kulunkeja seuraan, ja kerron teille että rahaa on puolessa vuodessa reissuamiseen menny muutaman satkun alle 10 000 euroa. Tekee reilut 1500 egee per kuukausi jos keskiarvoja laskeskellaan.

Semmosta. Ny miä painun suihkuun ja sit lähen suhaamaan fillarlla kylille. Käyn vaihtamassa kirjoja divarissa ja haen automaatista hirveesti rahaa jotta saan huomenna maksettua eläinlääkärin palkkiot. Ja sitte otan kyllä vähä bintangia ehkäpä. Kyyyyllä!

Tuun kertoo sit miten lääkärihommat meni, kuhan tilanne on palautunu siihen kuntoon et miä voin tehä jotaa muutakii ku vahtii potilaita.

Iso-Stigulla on isot pallit

Jack Sparrow läpsyttelee rumpua

Meijusuvas ja Hertta vahtii miun oven takana ku koitan tehä blogihommia