Houm sviit houm |
Aaaaah. Olen kotona Gilillä taas. Ja elämä on ihanaa. Mutta ei mennä asioiren edelle, jatketaa siitä mihi viimeks jäätii.
Mellakointia |
Maanantaina miä sitte lensin Balille. Onnenkyynel kuulkaa tirahti jo lentokenttäbussissa ja lentokoneessa uusiks, oli niin hianoa päästä taas matkustamaan kohti omaa hiekkakikkaretta. Mutta perkeleen lento oli myöhässä jonku puoltoista tuntia ja miul oli kauhee hätä et ehinkö Balille kylille viel sillee et joku matkatoimisto on auki ja myy miulle aamuks lipun Gilin veneeseen ja ehinkö supermarkettiin ostaa kissanruokaa ja hirvee panikue päällänsä. Ni eikö sitte kaiken saatanan tohinan ohessa tullimiehet päätä miun kohalla pitää hiukan hauskaa, eli hirveet kuulustelut et missä oon ollu ja miks tuun tänne ja kauanko oon ja mussunmussun ja lopuks toki halusivat syynätä koko miun omaisuuden läpi. Pää meinas räjähtää ihan täysin ja koitin hämmentää tyyppejä heittelemällä esiin tamppoonit ja tissiliivit heti ekana, mut paskat siinä mikään autto, mylläsivät koko Assholen ihan päreiks. Että oli hermojen menetys lähellä, varsinkin ku kaiken huipuks rinkan päällä tepasteli taas yks perkeleen lutikka. SAATANA!
Mutta pääsin lopulta tulliukoista eroon, sain taksin alle, pääsin majottumaan (rinkka meni suoraan kylpyammeen pohjalle oottamaan myrkytystä), löysin matkatoimiston, sain venelipun aamulle, kerkesin supermarkettiin ostamaan kissanruokaa ja myrkkyjä. Kaikki asiat sain hoidettua ja ku sit viel taas kertaalleen liotin koko omaisuuden myrkyissä ni palkittin itteni Bintangilla ja sushilla. Avot.
Tiistaina sit aamusta noutaja haki ja kiikutti Padang Bain satamaan, mistä pikavene alle ja kaahaus Gilille. Hyvä luaaaja että oli tunnelmat huikeet ku vene karahti Gilin rantaan ja siel rannas jo heti joka toinen heppataksikuski ja muu häärääjä tervehti iloisna et welcome back! Hepon kyytiin ja kotiin Kakkosen Koralpiitsille, missä heti Pirkko oli vastassa ja Meiju kans, Ministigukii jostain retkottamasti hiippaili moikkaamaan. Mutta Ritvaa en meinannu ens ees tunnistaa, pihassa makas laiha rähmänen räkänen surkee kissaressu ja kesti hetken että tajusin et jumalaare, sehän on Poika Nimeltä Ritva. Niin roteva ja pullukka oli ku lähin, ja nyt hää on laihtunu ihan vitusti ja kauheessa kunnossa. Itku melkee tuli, mutta ei ku rähmän ja rään pesu samantien, matolääke mirrin leipäläpeen ja kunnolla ruokaa eteen. Hirvee huolestus tietysti, mutta Ritva on nyt parin päivän paapomisen jälkeen jo paremmassa kunnossa ja ruoka maistuu.
Hertta löytyi! |
Jotta kissahuolista sikäli selvittiin. Ritva tosin pärskii ja yskii yhä, mutta eläinlääkäri tulee jo huomenna käymään, josko vähä antipioottia tai jotain antais sitte. Ja samalla steriloiraan Meijusuvas ja pien Herttakii jos noin pienen viel voi steriloira, ja ku lääkäri kerta paikalla on ni koitan pyydystää myös Iso-Stigun ni pääsee sekii palleistaan, ja taidan kustantaa viel naapurin marketin pihassa asuvan pienen mustan Kissa69:n pallileikkauksen (kaupan täti on koittanu Kissa69ä miulle kovasti tuputtaa et vie ny tuokii mutta koitan pysyy kylmänä ja olla haalimatta enää yhtää mirriä tähä miun laumaan). Pyysin lääkäriä myös tuomaan miun koko kissapesueelle (Pirkko, Ritva, Ministigu, Meijusuvas, Hertta ja Iso-Stigu) kaikki maholliset rokotukset. Tuleepi kallis pläjäys mutta pitäähä nuo mirrit laittaa kuntoon ja rokotella.
Toho tulee uima-allas ja allasbaari |
Mukava on ollu palata tänne kotosalle hiekkakikkareelle. Jotenkii niin kivaa ku joka suunnasta huuellaa et tervetuloo takasin ja regeipändin pojatkii koko tiistai-illan rämpytti kaikki piisit miulle ja huutelivat välispiikeis et tää on siulle, kivaa ku tulit takasin. Edin kanssa kotkotettiin ja juoruttiin kuulumisia ja juotiin bintangia ihan kunnon kekkuliin saakka ja oli niin mahottoman mukavaa.
Kyllä Malesiassakin oli mukavaa ja ihmiset kivoja, mutta jotenkin tää Indonesia ja indonesialaiset ihmiset on vaan ihan parhautta. Vaikka ne ei kainostele sanoa että ootpas siä lihonu (syötiin Camin kanssa koko huhtikuu ihan poskettomasti, olen läski). Ja koska ne huutelee aamulla että hyvää huomenta sie seksikäs ja kaunis nainen, ku miä viipotan tukka pystyssä kaupalle hakemaan vettä. Aikamoisia epeleitä ovat.
Tykkään olla täällä enkä lähe täältä enää ikinä mihinkään. Paitsi kesäkuun lopussa lähen ku pitää mennä kiertämään Sulawesia pariks kuukaudeks. Mutta en ajattele sitä nyt ollenkaa, keskityn vaa olemisen sietämättömään keveyteen.
Ainii. Talouspoliittinen budjettiselkkaus: huhtikuussa meni rahaa ihan vitusti, noin 2500 euroa suunnilleen. Sisälsi tosin joitakin tulevaisuuteen ajottuvia lentoja parilla sadalla mutta muuten meni kaikki ihan vaan possumatkailuun. Huh huh. Ja koska justiisa tuli tismalleen 6 kk reissua täyteen ni vilkasin miun spektaakkelimaisia excel-taulukoitani joissa kulunkeja seuraan, ja kerron teille että rahaa on puolessa vuodessa reissuamiseen menny muutaman satkun alle 10 000 euroa. Tekee reilut 1500 egee per kuukausi jos keskiarvoja laskeskellaan.
Semmosta. Ny miä painun suihkuun ja sit lähen suhaamaan fillarlla kylille. Käyn vaihtamassa kirjoja divarissa ja haen automaatista hirveesti rahaa jotta saan huomenna maksettua eläinlääkärin palkkiot. Ja sitte otan kyllä vähä bintangia ehkäpä. Kyyyyllä!
Tuun kertoo sit miten lääkärihommat meni, kuhan tilanne on palautunu siihen kuntoon et miä voin tehä jotaa muutakii ku vahtii potilaita.
Iso-Stigulla on isot pallit |
Jack Sparrow läpsyttelee rumpua |
Meijusuvas ja Hertta vahtii miun oven takana ku koitan tehä blogihommia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti