Dimmu kuoli aamulla, miun syliin, kahen päivän sairastamisen jälkeen. Oon surusta aivan murskana.
Kaikki miun kissat on miulle rakkaita, mutta Dimmu oli ihan erikoistapaus alusta saakka. Mahtava persoona ja meil oli valtavan tiukka bondaus. Hän oli miun kissa ja miä hänen ihmiin.
Miun on vaikia kirjottaa tästäkään mitää, miun on vaikia kattoa kuvia ja miun on ihan vaikia olla ees kotona ku koko ajan ootan että Dimmun pitäis kipittää tuos aidan päällä hirveellä touhulla tai loikata syliin tai pyrkiä lutkuttamaan miun käsiä.
Tulee niin hirviä ikävä kyllä.
14 kommenttia:
Otan osaa.
-kummitus-
Voi ei, miten aina käy noin. Miekin olin jo ihan varma että Dimmu pärjää. Otan suuresti osaa! Koita jaksaa olla.
Voi ei. Otan osaa. :(
Voi kamala, ei Dimmu! Otan osaa ja ottaisin osan tuskastasi jos voisin.
Otan osaa, tuli kyyneleet silmiin tälläkin puolen ruutua. Osasi jo odottaa Dimmun kuulumisia. Sai kuitenkin elää lyhyen mut hyvän elämän.
Osanottoa... mä en varmaan kestäisi sun elämää. Vähän väliä pitää haudata rakas kissa. Olisin niin päreinä koko ajan. *hali*
Voi kurja, otan osaa. Tsemppiä!
Voi kamalaa :< otan osaa! yritä kovasti jaksaa… muista, että oot kovin tärkee pikku-kisseille siellä, sinun ansiosta Dimmu sai elää erittäin rakastetun lyhyen elämän!
Osanottoni.
Voi ei! Otan osaa. Dimmu ehti kyllä lyhyen elämänsä aikana valostuttaa tosi monien ihmisten elämää sun blogin kautta.
Otan osaa. Ei voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu - iso halaus.
Päivi
Osanottohali =(
Voi ei Dimmu! Otan osaa :(
Oi kurjuus ja nyyyyyh, itku tuli kun luin :´(
Koita jaksaa, voimia!!!
- aku
Lähetä kommentti