Rakas Päiväkirja, kävin Kanawalla

HYVÄÄ PÄIVÄÄ INFORMEISSÖN HAIVEI JA VIRTUAALIMAAILMAN IHMISET! Ja sähköt ja kaupat ja ravintolavaihtoehdot ja autot ja mopot ja ihmiset ja kanat ja kaikenlainen muukin sivistynyt höpsötys ja vilkas elämä. Olin tovin ihan pimennossa ja melko alkeellisissa oloissa tuol yhel saarel, nyt oon Labuan Bajossa ja löytyi wifi-kuppila. Tässä teille miun Rakasta Päiväkirjaa menneiltä päiviltä, olkaat hyvät! Ja paaaaljon kuvia kans!

Sunnuntai 3.6.2012

Olosuhteet on nyt sellaset, että sinne jäi sivistys ja kaikenmaailman informeissön haiveit, nyt ei oo ees sähköä ku muutaman tunnin illassa. Siksi, oi Rakas Päiväkirja, kirjoitan Sinua, kun en pääse plokiin tahi ees feispukkiin leuhkimaan. Ei nimittäin toimi edes indoneessian puhelin täällä, paska liittymä on se mikä miulla on, huomaan, mutta ihan sama.

Rinjanin vierestä lennettiin

Eilen illalla varmistin viel pariin otteeseen, että mahtavan Merpatin  lento Balilta Labuan Bajoon todellakin lähtee aamulla vähä vaille ysi, kuten luvattiin. Eikä esimerkiks lähe aamuyöllä, tai vasta illalla, tai ens viikolla, tai ei ikinä. En silti jättäny mitään sattuman varaan, vaan viieltä ylös ja kuuelta taksiin ja kentälle, et oon ainaki ajoissa, saatana. Ja kyllä vain, pieni Merpatin ropeli-put-put kone lähti aikataulussa (melkein) ja pöristeli Gilien vierestä, Lombokin hienon Rinjani-tulivuoren ohi, Sumbawan yli ja rojahti Labuan Bajon lentokentälle siinä puali yhentoista jälkeen. Alkoi näyttää lupaavalta, siis.

Lentokentältä pirssi alle ja kyyditys Kanawa Islandin toimistolle Labuan Bajon sykkivään ytimeen. Siinä kohin olin itse asiassa ihan tyytyväinen, että vietin ylimääräsen yön Balilla. Ei tuo Labuan Bajo järin viihtysältä vaikuttanu, noin niikun taksin ikkunasta pikasesti nähtynä, ja pienellä katukävelyllä todettuna. Olin varsin ilahtunu että pääsin liki suorilta veneeseen ja puolentoista tunnin hitaan puuvenekyydin päähän Kanawa islandille retkottamaan. Täällä ollaan, siis, Kanawalla.

Kanawa Island

Lion fish

Kanawa on pieni saarenkikkare, jossa on pieni kumpare ja iso ranta. Koralliriuttaa edustalla, kuulemma mainiot snorklaamot. Mut ku miä saavuin vasta iltapäivällä, laskuvesi oli vieny meren enkä päässy kunnolla sutimaan räpylien kanssa. Kävin laiturin nokasta kylläkin pienen kierroksen tekemässä syvemmällä ja kaukana rannasta ja siel oli hienoo. Valtavasti kaloja ja hyvässä kuosissa olevia koralleja ja vau heti näin pari lion fishiä, mitä ne ny sit suomeks onkaa, siipisimppuja vai leijonakaloja, niitä sellasia supermyrkyllisiä ruskee-valkosia hienoja otuksia enivei joista sojottaa helvetisti jotain asioita. Edellisen kerran oon semmosia nähny Borneolla Pulau Mabulilla.

Miun mökki oikeella

Kanawalla on tasan tää yks majapaikka eli Kanawa Beach Bungalows. Majotusvaihtoehot on punkalowit tahi teltta. Arvakkaa kummassa miä asun? Täällä ei  oo sähköä majataloissa ku klo 18-23 iltasin. Ei siis oo ilmastointeja eikä tuulettimia, on hieno mökki rannalla kyllä. Riippumatto terassilla, ulkoilmavessa, makkarissa sänky ja moskiittoverkko, eikä mitään muuta. Hieno on. Suihkussa käynti on jännää kun vessa/suihku-kopperon seinät on matalat ja siinä itteensä kuuratessaan voi vaikka moikkailla naapureille tai tuijotella kukkulalle tai illemmalla vaikka tähtitaivasta. Ja tästä johtuen Ujon Sulkijalihaksen Syndroomani (USS) räjäytti saman tien ryppynarun umpisolmuun. Mie en pysty vessa-asioihin, jos naapurimökin porukat on kotona, ku eihän näissä trooppisissa olosuhteissa koskaan tiiä mitä tapahtuu jos pöntöllä rentoutuu. Saattaa tulla räjähtävä tilanne ja kaikenlaista pauketta ja pommitusta. Mutta miä taian kakata seuraavaks vasta ku oon takas Balilla. Joo.

Kallistahan täällä on ku helvetissä. Mökki kustantaa näin high seasonina 300 000 rupiaa yö. Ruoka on sentäs ihan siedettävän keskitason hintasta tämmöseen syrjäseen saarihommaan (perus-riisisetit lähtee 30 - 40 000 rupialla). Vesi maksaa ihan vitusti (10 000 rp iso pullo), mutta onneks saa pullon täytettyä 5 tonnilla. Kaikkiin hintoihin tulee viäl 10% veroja päälle. Mut ei kai noi hinnat nyt niin hirveitä oo ku miettii että KAIKKI pitää tuua tänne tuolta mantereelta.

Miulla on varaus täällä perjantaihin saakka ja luulen että se on kelpo aika olla täällä. Joku päivä miulla menee ku ähellän retkellä, meen kattomaan ne perketin Komodo Dragonit ny vihdoin, nääs.

Ja josko sen hoitais heti laakista pois päiväjärjestyxestä. Eli nymmiä lähen käymää tuol ravintelissa kysyys oisko huomeen retkelle lähtijöitä. Ku retkiin tarttee aina vähintää 2 ihmistä ni pakko saaha seuraa, saatana. Arvatenkin täällä ei miun lisäks oo muuta ku pariskuntia, kattokaas ku tämmönen syrjänen saarenkikkare on niin helvetin römänttinen et kaikki tulee tänne vaa pussailee ja panee, ni et Kolmas Pyärä is my middle name ja sillai.

Rakas Päiväkirja, palaan huomenna asiaan.

Maanantai 4.6.2012

Rakas Päiväkirja,

heräsin aamulla omaan nauruuni. En muista mikä oli unessa niin lystikästä, liekö joku hupsu sutkautus vai mikä, mutta suorastaan ulvoin naurusta ja siihen heräsin. Lupaa aina hyvää jos päivä alkaa hekotuksella. Ja hyvää olikin luvassa, oli retkipäivä. Suorittamista ja näkemistä ja kokemista, tiättekste.

Löysin saaren ravintelista parikin innokasta pariskuntaa, jotka retkeillä halusivat, joten meit oli 5 hengen porukka ku lähettii tänää suorittamaa Rinca-retki. Rinca on iso saari tuos vähän matkan pääs, kuuluu Komodo National Parkkiin. Ja kuten myös siellä varsinaisella Komodon saarella, ni Rincalla on kans Komodo Dragoneita. Niitä kattomaan siis!

Ja niitä siel olikii. Meit heti oli opas siel vastassa (ilman opasta ei oo liikkuminen, opas eli ranger osaa pitää nuo tappavan vaaralliset dinosaurukset etäällä ja on muutenkii hyvä olla pykälässä) ja heti tiedottamaan et kylläpä meillä kävi tuuri! Dragonit tappovat aamulla jonkun poron ja popsivat sitä tuol nyt antaumuksella, mennääs heti kattomaan. Ai jumalauta, oli toudella onnekas olo ku sinne sit talsittii pällistelemään ku pari vitun isoo sisiliskoo jyystää naamat veressä jotain onnetonta sorkkaeläintä. Ei ihan sellasta viihykettä jota ekana aamulla haluis kattella, mutta komeitahan ne liskot toki oli. Ja isoja. Mutta jotenki aattelin et olisivat vieläkii kookkaampia. Ku nää ny kert oli ihan todellakin aitoja ja oikeita Komodo Dragoneita.

Sisiliskot aterioi

Oon nähkääs muutama vuos sitte Thaimaksessa Koh Lantan lähellä käyny jollain retkellä jollain saarella, mis oli kans tommosia vitun isoja liskoja hyörimässä. Kerjäsivät melkee pöyän äärellä ruokaa ku koitettii siin lounastaa. Paikalliset sano niitä Komodo Lizardeiks tai Komodo jokskuu enivei, mutta ku kerran asiasta mainittin ni yks Asiantuntija miuta valisti että "no siis Komodon liskojahan ei TOU-DEL-LA-KAAN ole muualla ku Komodo National Parkissa...". Aim sou sori, nääs, ku ei ollu lajinmäärittelyopas matkassa mukana ja kuuntelin vaa mitä paikalliset niistä sano. Mutta ny ku oon noi OIKEET komodo dragonit nähny ni emmiä tiiä.... ihan saman kokoluokan tapauksia ja saman näkösiä olivat ku ne Thaikkulan väärännimiset. Ja ku en oo piolooki ni miulle Vitun Iso Lisko on Vitun Iso Lisko, vaikka ne tulis Kouvostoliitossa kadulla vastaan.

Vesipuffeli kylpemässä

Liskojen aamupalan ihmettelyn jälkeen vaelleltiin pusikoissa pitkä pätkä. Nähtiin lisää liskoja ja nähtiin vesipuhveleita ja apinoita ja kaikenlaisii juttui mitä ny trooppisissa pusikoissa on. Ja kyse oli nimenomaan pusikosta. Täällä noi saaret näyttää kauempaa olevan lähinnä sellasen kuivakan sängen peitossa, ei oo sellasta tuuheeta vihreetä viidakko-tuheroo. Mutta hianoo oli kuiteskii.

Rincan liskojen ja pusikkokierroksen jälkee iltapäivän ohjelmas oli ihan silkkaa snorklaamista. Viiitttuuuuu miten hienoa oli, varsinki päivän vikan paikan vedenalaset maisemat. Huikee väriloisto koralleissa ja kaloja niin vitusti että hyvä ku sekaan mahtu. Miuta tosin hiukan ahisti ku oli aika rajut virtaukset ni tuppas pelottamaan hippasen, mutta en onneks joutunu virran viemäks. (Ja aim sou sori ettei oo kuvia snorlaushommista, mutta ku vesitiivis kamerani ei ole enää vesitiivis. Koitan ostaa uuen kameran jahka pääsen joskus johonki mis on jotain.)

Tyypit tuli töllistelee. Tän kuvan ottamisen jälkee väkimäärä laiturilla kymmenkertastu.

Takas tullessa pysähyttii tos aika lähel olevan hiekkakikkareen laiturissa, ku venesetien piti hakee sieltä saarelta jotain. Saari näytti olevan tyystin paikallisasutusta, ja siellä ei näemmä useasti pysähy laiturilla vene jonka kyydissä on kalpeita ja puolialastomia länsimaisia tyyppejä. Laiturilla oli kovasti pian ihan helvetisti porukkaa tuijottamassa et mitä NOI oikeen on.

Hieno, hieno päivä! Retki kustans 250 000 rupiaa (sis. juomaveet ja lounaan). Lisäks piti maksaa Komodo National Parkin pääsymaksy (20 000 rupiaa) sekä kameramaksu (50 000 rupiaa) sekä Rincan rangerin liksa (50 000 rupiaa per opas, eli meil se teki kybädonan per naama). Ei paha hinta miusta, koko päivä oltii retkeilemäs ja nähtii kaikkee ja tarpeeks.

(Päivässä oli toki huonoa tuo yleinen seuramatkailu. Toinen pariskunnista myöhässä koko ajan kaikesta, toisen pariskunnan mies halusi valokuvata KAIKEN ja katoili koko ajan Rincan pusikoihin. Loppuajasta aloin olla toiveikas että dinosaurus ehkä syö sen, kun kymmenettä kertaa seistään jossain puskassa venaamassa sitä yhtä tampiota joka ei jätä risuakaan ikuistamatta.... et ku niiku ollaan paikassa missä se ranger tulee saattamaan jopa kun menee käymään vessassa, ettei iso lisko matkalla haukkaa, ni tartteeko sitä erikseen sanoa että ku mennään mettään ni pysytään porukassa eikä sinkoilla se Canoni tanassa jokaisen kärpäsen perässä ties mihin metiköihin?)

Nyt meen ravinteliin syömään pitsan ja juomaan yhen pintankin. Huomenna miä en tee mitää, makaan vaa kotirannas ja snorkkeloin omat huudilot tutuks.

Tiistai 5.6.2012

Rakas Päiväkirja,

kuolen tylsyyteen tänne saarenkäkkänälle! Oon tänää snorklannu niin vitusti, että kiv... KIDUKSET (miks meinasin kirjottaa että kivekset?) kasvaa jo, oon kiivenny kumpareen nyppylälle tuijottamaan maisemia, oon maannu rannalla ja riippumatossa, oon lukenu ja syöny ja tuijotellu horisonttiin, kävelly rantaa ees taas, kirmaillu laskuveden aikaan tuuppimassa kuivalle jääneitä meritähtiä takas veteen, oon kattonu aurinkonlaskun ja kaivellu napaani. Oon siis tehny lähes kaiken mitä täällä tehtävissä on.

Arska laski

Lähes kaikki muut asukkaat täällä on pariskuntia ja nyhjää keskenään. Omistajapoppoo on italialaisia, ja vitun happamia sellasia, niiku italialaiset usein on, nehän näyttää ja kuulostaa aina siltä niiku joku ois syöny niien spagetit. Paikalliset painaa duunia. Ei oo kun kaks kissaa ja niitäkää ei saa ruokkia. Saaren kolme koiraa säntäilee vaan. Ravintelin ruokalista on suppea näin lihaa syömättömälle, ja on kallista. Tupakatkii loppuu huomenna.

Miä en tarkota, että seuraa oisin vailla (mut ei haittais jos joku isomunanen tatuoitu könsikäs tulis tohon NYT ja toteis et oi beibi, mites ois... koska ei täällä muutakaan tekemistä sinänsä ole... ja okei, vitut tatuoinneista ja muusta, kuhan sil ois ees pulssi ja pippeli ni okei), mutta vittu ku täällä ei oo ees ihmisiä joitten toimintoja sivusta tarkkailla. Ketää ei näy missää paitti aamiaisen, lounaksen ja iltapalan aikoihi. Rannalla on kyllä rantabaari, mutta sitä ei oo kukaan vaivautunu avaamaan kertaakaan. Musiikkia ei soi missään. On ihan vitun hiljasta.

Kanawan laituri

Tää on silti huikeen hieno mesta. Tai sanoisinko että sijainti on mahtava. On upeet korallihommat saaren ympärillä, yks parhaita, ellei jopa paras, snorkkelointipaikka mis oon majaillu. Et siihe tarkotukseen ihan sikahienot huudilot. Mutta muuten... tääl on tylsää. Miun on ollu vaikia ittelleki sitä myöntää, että en nyt ihan oo liekeissä, ku tänne tuleminen oli niin mahoton ähellys ja kaikkee, ni sitä tappelee viimiseen asti ittesä kanssa ennenku myöntää et voi molo, emmiä tääl jaksa olla.

Miun on siis pakko lähtee täältä vittuun tai pimahan. Perjantaihin saakka miulla on täällä varaus mutta lähen jo torstaina. Huomisen oon vielä, koska meressä on huikeat snorklaamot ja niitä jaksan viel huomisen suhata ees taas, mutta sit tää saarenkäppänä on kyllä nähty. Lähen Labuan Bajoon ja oon siellä yhen yön, ja perjantaina lennän takasin Balille, hiukan siis aikataulusta edellä, jopa (piti lentää vasta la tai su).

Miun pitää päästä nimittäins myös lääkäriin.

Koska jalassa on mato.

Keskiviikko 6.6.2012

Rakas Päiväkirja,

olen tänään snorklannut. Ja snorklannut. Ja snorklannut. Olen nähny huikeita korallihommia ja kilpikonnan (pienen vaa) ja rauskuja ja vaikka mitä kaloja.

Muuta raportoitavaa ei ookkaa. Tääl ei tapahu MITÄÄN. Lähen huomenna takas mantereelle. Kiitos, Kanawa, olit ihan tosi jees mut moiiiido! Ja kiitos Rakas Päiväkirja, päätän siut tällä erää tähän.

----THE END-----

 

Nyt miä oon siis palannu mantereelle. Oon tääl Labuan Bajossa yhen yön, majotuin ihan hirveeseen läävään (Gardena nimeltään), mutta on halpa. Ja ihan vitun kamala. Kyykkyvessakii ja niin rupsahtanu et pitää vetää tänää useempi pintanki et siel pystyy nukkumaan. Mutta en jaksanu juosta ettimässä mitään majotuksia patti punasena, otin ekan mikä vastaan tuli. Lähen jo huomenna takas Balille, ni sama se ny on missä sitä yhen yön majailee.


Kanawa oli siis hiano, mutta kävi vähän tylsäks, varsinki sen jälkee ku oli snorklaamot tarkastettu joka suunnasta ja moneen kertaan. Rupes myös nyppimään, ku joka perkeleen aamu ku heräs ni moskiittoverkossa (ulkopuolella, onneks) kiipeili torakoita. Kestän torakat kyllä, en saa niistä enää hepulia, mut ohan ne ny vähä vittumaisia kämppäkavereita kuitenki. Pääasia on että Komodon liskoseikkailu on suoritettu, sitä vartenhan tänne tulin.

Labuan Bajo

Kävin tääl Labuan Bajossa jo toiveikkaana apteekissa ettimässä matokuuria mutta sieltä ohjeistettiin vaan että "go to Bali". Tämä selvä. Jalassa siis puuhastelee mato, mutta yks vaan, eli kutina on joten kuten siedettävissä mittasuhteissa. Oli ihan minipieni haava jalkapohjassa, ja sieltä on suikannu mato inessiiviin ja siellä se ny kantapään syrjässä jyystää käytäväänsä, hirmusta kiemuraista moottoritien liittymää hää siellä näyttää määrätietosesti väsäävän. Hirmu kivaa. Mutta ei tää miuta mitenkään järkytä enää, tämmöstä sattuu, matokuurilla se hoituu.

Näin muuten viime yönä unta, että näin unta, missä pääsin pussailemaan Palefacen kanssa. Tähän on tultu. Uneksin märistä unista.

Ei muuta. Miä jatkan nettisurffailua, ja oottelen että yks kaveri (kekä on tääl sukellushommissa töissä) ilmottelee elonmerkkejä ja oon toiveikas että saan hänestä kenties pintanki-seuraa. Se on tältä erää moido, ja seuraavat kuulumiset tuleepi muutaman päivän sisällä ehkä Balilta, ehkä vasta Gililtä. Koska plääni on se, että lento Balille, lääkäri + varusteiden täydennys ja yks yö siellä, sit pikavene Gilille, missä retkotan lataamassa akkuja pari viikkoa. Sen jälkee on sit luvassa kaks kuukautta kestävä Seikkailu Sulawesillä. Ootan sitä jo kovasti, kaikki on niin kovin Sulawesia kehunu (ja jos jollain siel on Sulawesi-vinkkejä, siis sellasta muutaki ku mitä Lonely Planet kertoo, ni pistäkeehän viestiä tulemaan, kitoooos!).

Ja nyt viel ihan vitusti kuvia tähä loppuun. Moiiiii!

Lennettiin Gilien ohi (noi 3 pientä tuhrua tuos keskel tuhrusta kuvaa)

Labuan Bajon lentsikkakenttää

Maisema miun Kanawan mökin terdeltä

Laiturilla

Aurinko laski....

...kuutamo nousi.

Liskot syä poron

Sisiliskot lepäilee

Vesipuhveli meni jorppiin

Meijjän rangeri

Fiikus syä palmun

Snorklasin ton ympäri (melkein)

Joku nyppylä

Kylä keskellä ei-mitään

Jätkät veneilemässä

Kanawa nyppylältä katottuna

Hauvvojen vesileikit

Äkäin rapu

Labuan Bajo

Meritähti. Näitä oli Kanawan vedet täynnänsä.

Matkailu opettaa

Heihei, Hiekkakikkare! Nähään ens viikon lopulla, toivottavasti!

Matkailu opettaa. Tänään olen oppinut mm. sellasia asioita että Indonesiassa lennot voi myös aikaistua, ei vain myöhästyä. Olen oppinut, että pitää varmistaa sata kertaa, mihin aikaan lento lähtee. Olen oppinu, että jos lipussa lukee että lento lähtee klo 13:15 niin lento on lähtenyki jo klo 8-ja-jotain. Että paskapuhetta se, ettei vanha koira oppis uusia temppuja. Meikä ainaki oppi, laakista, saatana.

Eli nokkelimmat voivatten edellisestä päätellä, että en todellakaan ole Floresilla Labuan Bajossa, vaan jäkitän Balilla edelleen. Sillä lentoni Labuan Bajoon oli aikaistunut jollain 5 tunnilla, mutta miulle ei kukaa kertonu (vaikka tästä oli kuulemma jo keskiviikkona soitettu lennon miulle varanneelle matkatoimistolle Gilille ja se matkatoimiston gubbe tasan näki miut harva se päivä). Joten tulipa tänään kipastua lentokentällä kattomassa domestic lentojen lähtöaula ja tarkastamassa Merpati -lentoyhtiön asiakaspalvelualttius. Ei mitään valittamista kummassakaan, mutta vituttihan se turhanpäiten ajella pirssillä ees taas.

Sijainti siis jälleen tuttu Sanur Beach, Bali. Ei nyt järin paljon täällä kiinnostais kökkiä, mutta tämmöstä sattuu, ja mikäs täs ny sit on lorvailles, eihän miulla sinänsä oo kiire mihinkään. On aikaa tehä hankintoja ja tuhertaa kaikkia tietsikkajuttuja ja laitella asioita ajantasalle ja tehä suunnitelmia ja kirjotella ja kaikkee. Huomenna on uus yritys lentojen kanssa, ja toivon suuresti, että pääsen huomenna aamulla Labuan Bajoon, kuten tuo mainio Merpati-lentoyhtiö miulle tänään pyhästi lupasi. Labuan Bajossa ku pitäs olla klo 12 jo jossain laiturilla kapuumassa veneeseen, jotta pääseepi johonki saarelle ihmettelmään. Ans kattoo kui käypi.

Edin ja Georgen kans vietettii miun viimiin ilta

Viimiset päivät Gilillä meni laiskotellessa ja sosiaalisuussulakkeita viilennellessä. 6 päivän rypistys kissaklinikalla veti sulakkeet tilttiin, joten vaati hiukan toipumista... siis ihan sellasta perus-meikäläis-meininkiä, eli kirja käteen ja kauimmaiseen nurkkaan olemaan ihan omis olois vaa. Mutta mikään ei rauhota ja rentouta ja lataa mitä vaan sulakkeita paremmin ku iltahämärissä merelle tuijottelu, tai tähtitaivaan toljottelu, letkeen regein tahdissa. Ai että. Vikana iltana toki pari bintankia piti sipasta (pidin nimittäin 10 päivää olutonta ennen sitä) ja kupuroia melkeen jopa puoleen yöhön. Piti arvostaa regeitä oikeen varastoon, ku - kääk - tässä menee joku 10 päivää ennenku oon takas oman hiekkakikkareen regeikemuissa.

Eilen läksin siis Gililtä. Kissat jäi sinne ihmettelemään, mutta latasin niille keittiön nurkalle kauheen kasan ruokaa ja kävin myäs ostamassa ison kipon juomavettä varten ja mäkätin kaikille että huolehtivat nyt sit varmasti, että kupissa on aina raikasta vettä kissoja varten. Ja kissat on kaikki kunnossa, Ritvan oudot kaljuuntuvat iholäntit parani ja kasvaa uutta karvaa (se kirppusamppoolla kuuraus taisi sittenkin auttaa?), flunssaset katit on lääkitty uuemman kerran antibioottipiikeillä ja kaikki rekeipaarin kissojen keskuudessa siis okei. Kissojen lisäks Kakkosen Koralpiitsille jäi säilöön arviolta 50% miun tavaroista, koska oon nyt vaan reilun viikon pois, en tarvi koko rojuarsenaalia mukaan, pärjään ihan minimivarustuksella. Mikä toki laittaa pohtimaan, että jos pärjään reilun viikon näin vähällä rojumäärällä, mihin helvettiin tarvin muutenkaan noin perkeleesti tota tavaraa? Onneks on kuiteski toi oma hiekkakikkare sellasena tukikohtana ja varikkona jatkossakin, sinne voi aina mainiosti jättää nyssäkän jos toisenkin jemmaan oottamaan paluuta.

Ja mikä perkele tota merta vaivaa? Taas oli Gilin ja Balin välillä meri niin raivoisa, että oikeen vattassa juili ja rupes nouseen kiinteetä settiä kurkkuun, kuolemanpelkoa unohtamatta. Nyt ei sentäs tarvinu istua veneen katolla, kaatosateessa, myrskyssä, vaan sai olla ihan sisätiloissa, mutta silti. Höykytys oli hirveetä, ja välillä tuntu että vene kyntää 10 metriä veden pinnan alapuolella kun molemmilla puolilla botskia velloi vetiset seinämät ja tyrskyt heitti suihkuna vettä veneen yli. Siin oli taas kiitollisuutta kehissä kun kyyti kopautti Padang Bain laituriin ja sai kiinteetä maaperää jalkojen alle.

Hanur Beach

Viime yön majailin tääl Sanur eli Hanur Beachilla Abian Boga Guesthousessa, hirveen kiva oli hän. Miä vajosin aivan ekstaasiin ku suihkusta tuli kuumaa vettä, olin jo tyystin unohtanu että sellastaki luksusta voi olla. Ai jumaliste, teki mieli vaa jököttää siinä lämpösen suihkuveen alla koko ilta. Mutta sieltä lähin tänää, lentokentällä kävin, ja sieltä tulin takas Sanurille ja päräytin astetta kämäsempään majaan, eli Yulia 2 Homestayhin. Ei ole ilmastointia, ei lämmintä vettä suihkussa, ei telkkaria, ei mitään. Mutta ihan sama, tää on halpa ja siisti ja mukava, kelpaa miulle. Ja arvakkaa mitä? Koska nyt on silkkaa aikaa, ni räimäsin vihdoin tänne tommosen sivun mihi oon kasannu kaikki majapaikat matkan varrelta. Et jos joku tarttee majotusvinkkejä ni vilkaskaa sieltä.




Ja koska taas yks kuukaus sujahti tossa ohi niiku viuh vaan, ni on taas aika budjettikatsauksen. Toukokuussa rahaa meni noin 1300 euroa (+eläinlääkärikuluja, mutta ne rahottu Pallirahastolla ja on täten vähennetty miun henk.koht. porsastelukuluista). Ihan okei, miun mielestä, ja varsinkin ton järkyttävän kalliin huhtikuun jälkeen. Pallirahaston tilikirjat taasen kertoo sellasta, että rahaa on jälellä tismalleen miljuuna rupiaa.  300 000 rupiaa rahastosta nipistin viime viikolla uusiin antibioottikuureihin, nääs.

Ei miul muuta. Miä koitan siis taas huomenissa aamulla lentää Labuan Bajoon, ja toivon että ehin myös sieltä klo 12 lähtevään veneeseen, joka vie miut Kanawa Islandille. Ei haisuakaan kyseisen saaren yhteyksistä ulkomaailmaan, et jos ei hetkeen kuulu ni älkää huolestuko. Miä oon vaan joko snorklaamassa tai sitte Komodo Dragonit on syäny miut. Kuulemiin, viimestää ens viikon lopulla kun oon taas jossain missä on jotain. Parit kuvat tähä loppuun ja sit moiiiiido!

Näin tulee kaikki rakennustarvikkeet Gilille

Meijusuvas puussa, Poika Nimeltä Ritva vahtii

Rosen uus vauva

Täti Hanur Beachin rantapulevardilla

Sterilointitehdas

Valmiina steriloitavaks

Täällä ollaan, elkää huolehtiko. Miä oon vaan ollu totaalisen puhki kun oon puolen vuoden mitääntekemättömyyden jälkeen päässy oikeen puuhaamaan jotain, en oo kerenny enkä jaksanu plokia käyä naputtelemassa. Mutta nyt on kissaklinikkaorjan hommat saatettu kunnialla päätökseen ja voin siis kertoa kui hommat suju (surffatkaa muualle jollei kissat kiinnosta, ei miul tässäkään postauksessa muuta asiaa oikeestaa ole).

Kuuen päivän Gili Eco Trustin kissaklinikka saarella piettiin ja miä olin siäl tiäteskii into piukeena joka päivä jeesimässä, 8-9 tunnin päiviä pakerrettiin. Oltiin 4 ekaa päivää Trawangan Diven tiloissa ja viimiset 2 päivää Lutwala Divessa. Yhteensä klinikalla kävi miun laskujen mukaan lähes sata kissaa, joista noin 85-90 mirriä steriloitiin, eli varsinainen sterilointitehdas tässä pieltiin. Loput klinikalla vierailleista mirreistä oli joko liian pieniä leikattavaks, jo aikasemmin steriloituja tai sitte sen verran sairaita (kissaflunssassa lähinnä) ettei voitu operoia. Kuuleman mukaan ainoostaan 2 kissaa jouduttiin lopettamaan ja ne sitä varten lääkärin pakeille tuotiikin, olivat huonossa kunnossa. Muutamia jo raskaana olevia narttukissoja kävi myös operaation läpi, ja parit abortit miekin vahingossa satuin näkemään. Pahaa teki, mutta homman nimi on kissapopulaation rajottaminen, joten sikäli asia oli ihan päivänselvä, että pennut otetaan pois. Ei tokikaan mitään aivan viimisillään olevia ruvettu aukomaan, mutta sellasia, joista ei vältsyyn vielä ees päälle päin näkyny että jaahas, siel on jo pullat uunissa.

Leikkaussali

Lääkäreitä oli 3, joista yks aussi ja kaks indonesialaista, joista toinen miun tuttu tohtori Gede Lombokilta. Lisäks oli lauma lähinnä kanadalaisia eläinlääkäriopiskelijoita auttamassa, ja sit muutamia meitä tumpeloita jotka ei osaa mitään, mutta joilla syrämmet läpättää kissojen taajuuksilla. Samaan aikaan pyöri saarella myös heppaklinikka, joten lääkäreistä ja opiskelijoista osa oli siellä, ja kissaklinikoita piettiin myös naapurisaarilla, joten pääasiassa meijjän klinikalla oli paikalla yks lääkäri ja pari kolme opiskelijaa. Viimiset päivät miä oon ollu yksin heräämön puolella, ku muita vapaaehtosia ei oo paikalle saapunu. Ei oo haitannu, tajuttomat potilaat on helppoja, niiten kans mie selviin kyllä. Vahtasin, että hengittävät, siivosin pissaa, paskaa ja oksennusta, ja rauhottelin ku alkovat heräilemään ja olivat kännissä ku käet.

Gili Eco Trust makso paikallisille 10 000 rupiaa per kissa jonka ne klinikalle toi, ihan kannustaakseen paikallisiakin osallistumaan talkoisiin. Aika vähän kuiteski hyö asiaan osallistu, mutta olivat auliisti hengessä mukana ku myö juostii tuol pitkin pusikoita aamusin pyydystämässä kissoja. Ekan päivän jälkeen miun ei tarvinu ku kadulla kävellä ku sieltä ojenneltiin kissoja että vie tää kans. Parhaina päivinä steriloitiin parikymmentä kattia, hiljasin päivä oli eilen ku vaan 8 kissaa pääs värkeistään eroon. Mutta kokonaissaldo on miusta huikeen hieno (se noin 85-90 kissaa) ja se lienee jo sellanen määrä, että sen vaikutus alkaa täällä näkymään.

Steriloinnin lisäks kissoja madoteltiin, lääkittiin ja paikkailtiin. Jokaiselta steriloidulta kissalta napsastiin korvasta pala pois sen merkiks, että ne on käsitelty. Lisäks niille laitettiin muutamia päiviä pysyvää vihreetä väriä naamaan, ettei pyydystelty samoja kissoja tän klinikan aikana.

Heräämön pahnoilla

Hommat meni hienosti, lähes vammoitta selvisin (mitä nyt pari kollia puri käteen niin että piti hakea antibioottikuuri kun käsi turpos sellaseks puhalletuks kumihanskaks) ja on ollu ihan älyttömän mukavaa ja palkitsevaa olla mukana tämmösessä asiassa, joka  on miulle suurena kissojen ja muittenki eläinten ystävänä lähellä syräntä, ja lisäks vaikuttaa positiivisesti tän hiekkakikkareen elämään. Ja miä rakastan tätä kämästä hiekkakikkaretta, jota moni toki vihaakin, mutta miä viihyn täällä ihan älyttömän hyvin ja pala syräntä ja sielua jää tänne kyllä joka kerta ku täältä lähtee. Yleisen sädekehän kiillottumisen lisäks täs on ollu hienoo tavata hienoja ihmisiä (kelatkaa! Ihmisiä, saatana!), ja varsinki on ollu kivaa huomata että miä en oo ainoo kaheli täällä. On niitä muitaki, jotka on ihan kissahulluja ja siten siis elementissään tällä saarella.

Lutwala Divessa varsinkin oli älyttömän hyvä meininki, siellä paikan täti teki meille ruuat ja hääräs siellä koko ajan kysymässä tarvitaanko jotain. Ja ku sinne tuotiin pieni laiha surkee kissanpoikanen, jolla ei ollu kotia, ni sinnehän se sitten jäi, Lutwalan uueks kissaks, vaikka täti niin vanno että heille ei tähän enää yhtään kissaa tule, kun on jo neljä, jotka syö heiät konkurssiin. Mutta eihän sitä koditonta pientä rääpälettä voinu kadullekaan heittää. Siellä se sukelluskaupan tiskillä nukku, vatta pullollaan kanaa, ja joku aina kiikutti rannalle pissimään ja kakkaamaan ja sit takas sisälle turvaan. Kissanpäivät koitti sille, päätellen siitä millasia punkeroita Lutwalan 4 muuta kissaa oikeen on. Hillittömiä plösöjä, jopa miun Mordorin mirrit Humppa ja Suitsu on niiten rinnalla sutjakoita.




(Lutwala Divessa oli myös sukeltamisen suhteen niin rauhallisen näkönen meininki, että miut on viittä vaille ympäripuhuttu kokeilemaan heijjän kanssa sukeltamista. Lupasivat, mukavan hinnan lisäks, että pääsen parin vuoden takasen sukelluskokeilun jättämistä traumoistani ku tuun heijjän opejen kans koklaa kaikessa rauhassa, ilman kiirettä, hässäkkää ja päälakeen hakkaavaa veneenpohjaa. Saatana, on jo nyt kyynel visiirissä ja kakkapökäle kuvitteellisessa märkäpuvussani! Mutta tää asia realisoituu tossa parin viikon päästä vasta. Jos realisoituu.)

Jo tajuihinsa tulleet mirrit laitettiin kanakoreihin selviämään

Näin meni kissaklinikka ja miä oon valtavan ilonen että sain olla tässä mukana, vaikkei miusta ny muuta apua ollu ku heräämön puolella tarkkailijana enimmäkseen. Toisaalta se vapautti asioita osaavat ihmiset tärkeempiin hommiin, ku miä hoitelin kännisten kissojen vahtimista ja erilaisten eritteiden siivoomista. Ja kyllä miekii jotain 7 vai 8 kissaa omin käsin pyydystin ja kiikutin steriloitavaks, osa tuttuja katteja naapureista täst omilta huudiloilta ja osa ihan jostain kadulta napattu. Ja kävin myös tolpillaan pysyvät katit sitte palauttamassa sinne mistä ne oli haettu.


Kyl oli mahtavaa ja miä oon ollu aivan liekeissä ja innoissani ja kelannu, että tältäköhän tuntuu niistä ihmisistä jotka on töissä ns. kutsumusammatissa. Että vaikka illalla on niin poikki että kaatuu vaan sänkyyn, ni samalla tuskin malttaa oottaa että tulis taas aamu ja pääsis takas hommiin.

Mut nysse on ohi, ja miul on täs eessä pari päivää pelkkää löhöömistä, en tee mitään enkä liiku mihinkään täst omilta nurkilta. Perjantaina miä sit hyppäänkii pikaveneeseen ja posotan Balille. Sieltä lennän lauantaina Labuan Bajoon Floresille. Kelatkaa! Lähen kuin lähenkin vihdoin sinne helvetin Komodolle kattomaan ne perkeleen isot liskot. Siinä kävi näet sillälailla, että viime keskiviikkoiltana miä viäl hiukan hiirtä heilautin, ja pongasin Komodo National Parkista yhen päheen olosen saarenkikkareen. Siellä saarenkikkareella on tismalleen yks majotuspaikka, ja meilasin sinne et onks heil tilaa jos kesäkuun alussa tuun. Kelasin, et se on miun nopanheitto tälle asialle, et jos sinne pääsen majailee ni meen, ja jos heil on täyttä ni kassellaan sit vaik syssymmällä uusiks. Mut niin vaan sieltä vastattiin samantien et tervetuloo, punkalowi on puumalle varattu. Eipä siin sit kummempaa, naapurista matkatoimistosta sain shopautettua lennon ja se on sit niiku menoks.

Mutta siitä kerron sit enempi ku siellä jossain oon (jos siellä on mitään yhteyksiä ulkomaailmaan) ja Jurassic Parkissa on vieraltu. Nymmiä painun suihkuun, oon yltä päältä kusessa ja paskassa ja yrjössä ja muussa kuonassa. Moi!

Kissaemo ja sen viikon ikäset vauvat kävi lääkärintarkastuksessa

Potilaalle meinas tulla vilu

Tiettävästi saaren ainoa pitkäkarvanen rotukattikin steriloitiin

Mitään en oo ottanu!

Heräämö Lutwala Divessa

Öri-öri!

Päästäkää jo poiiiiiiiiiiiis!!!!!!

Isoa kissaklinikkaa, pieniä suunnitelmia ja hyvän mielen settiä

Ei niin pahaa (SAINIn katoaminen) ettei jotain hyvääkin. Gili Eco Trust alottaa huomenna viikon kestävän kissaklinikkahomman täällä miun hiekkakikkareella, ja - ihmeiden aika jne - apuni toivotettiin liki syrämmellisesti tervetulleeks. Herranpiaxut. Miä jo eilen sain nivaskan tilaisuuden mainosläpäreitä, jotka juoksentelin into piukassa teippailemassa lähitienoiin puihin, tolppiin, kaupan ikkunaan ja yhteen baariinkin, ja samassa saarnasin sormi sojossa kaikille että tänne nyt tuotte sit kaikki oman huudilonne mirrit ni nips naps, ei oo niitä kissanpoikasia joka nurkalla koko ajan. Samaan aikaan on myös heppaklinikkaa mihin paikallisen heppataksiyrittäjät voi viiä pollejaan hoidettavaks. Hianoa toimintaa, ilolla tervehdin tämmöstä, ja tekee kyllä pelkästään hyvää tän saarenkikkareen käsiin räjähtäneelle kissatilanteelle.

Miä kerron siitä sit kaiken ja vähän enemmänkii jahka oon käyny muutaman päivän kattomassa että mitä oikeen tapahtuu.

Muuten tääl on sujunu meininki hikiseen malliin, on ollu helvetin kuuma, huomaa että se hot ja high season alkaa tosissaan kaatua niskaan. Meri kutsuu ja miä kuuntelen. On ollu kreisii regeikemua kun kävi joku vieraileva pändi Lombokiltaki tuos rämpyttelemässä ja sellasta. Ja oli miul muutaman päivän taas mainiot hanimuunittajat elikäs häämatkalaiset, Tanja ja Jani, seurana. Hyöhän olivat täällä jo aikasemmin, mutta lähtivät Balille toteemaan että eissaaatana. Tulivat sieltä viime viikon lopulla takasin, leveet hymyt naamalla (se on vakio kun tänne tulee) ja heijjän kanssa sitte tuossa tuli hilluttua siihen mallii että miun kello ei vähään aikaan enää naksaha siihen Bintang Time -asentoon. Saattelin heijjät eilen aamulla veneelle ja matkalle kohti Mordoria, eikä nimittäin käy kateeksi, säälitti oikeen ku ties ettei heitäkää se arkeen paluu varsinaisesti tainu houkutella. Terveisiä vaan, sekä kertaalleen viel kiitos, kirjoista ja seurasta ja kaikesta.

Kreisi regeikemu

Joten nyt kun on hupsutteluseura saateltu saarelta poies ni meininki palautunee normaalin mummoilun tasolle. Erittäin hyvä, miul on kuitenkii toi seuraava viikko ankaraa kissaklinikalla puuhastelua, halusivat tai eivät. Ja sen jälkee....nii. Miä oon varovasti vähän pohtinu sellasta että lähtisin vihdoin käväsee siel perkeleen Floresilla ja Komodolla mihin oon ollu muka menossa joka helvetin kerta kun oon tänne päin tullu. Ja ikiin en oo saanu persettäni irti tästä omalta hiekkakikkareelta. Mutta josko nyt? Oon surffannu netissä ja pää savuten eilen juossu saaren matkatoimistoissa kysymässä erilaisia vaihtoehtoja Floresille menemiseen, mutta näyttää että Floresille pääsy on jo halpaa mutta vaikeaa, tai kallista ja helppoa. Eli tässä on suuri todennäkösyys sille että paskat miä mihinkää tästä lähen. Mutta katotaa. Voiha se olla, että riahaannun ja repäsen itteni tästä liikkellee. Jännä nähä. Ja suunnitteluhan on eniveis aina hauskaa, vaikkei siitä suunnitelmia kummosempaa koskaan materialisoituiskaan.

Hyvän mielen kissat

Nii ja sit apua kääk. MoveMe - Liikuttavia Ajatuksia -blogin Taina laitto miulle oikee nimetysti jonkuu tommosen ihme haastehomman. Miä en tajuu näitä plokimaailman kotkotuksia, eikä minuu oo tiätääkseni aikasemmin haasteltu, haistateltu on kyllä... mutta toisaalta en kehtaa olla tarttumatta tähä, ku on tän asian kans niin jännittyneen neitseellinen olokii. Haaste sanoo että pitäs listata 10 asiaa mitkä tekee onnelliseks tai mist tulee hyvä miäli tai jotain sellasta yltiöpositiivista settiä enivei. Miä miätin kaikenmaaliman liirumlaarumeita tossa horisonttiin tuijotellessani mutta aattelin sit lopulta ohittaa tän asian tälleen lyhyesti (asiat ei oo tärkeysjärjestyksessä vaan sekalais-):

1. KISSAT
2. MATKUSTAMINEN
3. JUUSTO (paitsi sinihome ja vuohen)
4. LUKEMINEN
5. MERI
6. NUKKUMINEN
7. VALO (ei Ville, vaan päivänvalo, niinku)
8. KIRJOTTAMINEN
9. KAVERIT (pakko laittaa joku ihmisryhmä tähän listaan ettei vaikuttais aivan psykopaatilta)
10. MUSIIKKI (kuunneltuna ja kateltuna, itzehän olen musikaalisesti, kuten useilla muillakin tavoilla, täysin lahjaton)

(ja hyvän tavan mukaan tää haiste pitäs vissiin aina heitellä eteepäin, mutta miä jätän tän ihan vapaasti tästöä poimittavaks jos joku innostuu... suosittelen kyllä. Ihmiselle tekee hyvää miättiä välillä mitkä asiat elämässä on hyvin ja mistä tulee hyvä feelis. Tiättekste.)

Kiitos ja kuulemiin. Miä tuun tuossa muutaman päivän päästä kertomaan miten toi kissaklinikkahomma toimii ku sitä tehää oikeen isosti.

Kävin näyttämässä hanimuunittajille saaren nyppylältä aukeevat maisemat

Kreisi regeibile

Tuliswoh kerranki ihan omassa paarissa

SAINI kävi ja SAINI meni

Huonoja uutisia: SAINI on kadonnu.

Ilmeisestikin varastettu, jos tarkkoja ollaan. Viime perjantaina hää vielä niin iloisna tuossa sinkoili, mutta ku iltapäivällä miun silmä hetkeksi vältti ni jo oli jotkut turistit sen kanssa tuos pihas peuhannu, ja sen jälkeen SAINIsta ei mitään havaintoa. Liekö se pölvästi lähteny seuraamaan leikittäjiä vai liekö ne pölvästit ottaneet SAINIn siitä mukaan. Oon juossu lähitienoota läpi, ollut kissatutka tanassa kylillä liikkuessani, laittanu pihan puuhun tuonne kadun varteen etsintäkuulutuksen, et jos veit tästä pienen kissanpennun niin tuo se takasin. Mutta ei niin minkäännäköstä havaintoa SAINIsta. Miä tiätysti siinä vuorokauden verran itkua piättelin ja yhä on sellanen ontto olo sielussa ja syrämmessä, kerkesin taas niin helvetisti kiintymään et ei mitään järkee. Mutta asialle ei muuta oikeen voi, ku pitää vaa ajatella että semmonen söpö kyllä saanee ruokaa ja majapaikkaa kuhan vaan maukasee. Toivottavasti on löytäny hyvät huudilot. Snif ja nyyh.

Voi kissanviixet miä vaan sanon.

Muihin asioihin palaan myöhemmin sit ku runosuoli toimii vähän paremmin. Nyt on jumissa kaikki suolet ja miä en jaksa tätä tiatokonetta nyt enää yhtään nakuttaa, oon istunu tässä matkasuunnitelmia tekemässä jo vaikka kuinka kauan. Niistäkii avaudun täs joku toinen kerta sit enemmän.

Kissabulanssi

Meijusuvas ja Pirkko ottaa kohta matsia

Moi, tyypit. Kiitän kommenteista, oon ihan nolona ku kehutte, mut jatkakaa ihmees.

Täs tulee nyt melkeesti oikeestaa pelkkää kissa-asiaa, koska sillä rintamalla on nyt tapahtunu taas. Taulapää-Paula on ilmeisesti jatkanu matkaa, eilisaamun jälkeen häntä ei oo näkyny eikä varsinkaan kuulunu. Mutta oli sen verran terhakkaan olonen otus, että hää varmasti pärjää ja ehkä johonkii osaa asettua olemaan, eikä vaan piipahtele koko rannan pätkän kaikissa kuppiloissa käymässä. Ties vaikka vielä törmätään. En oo hänen suhteen lainkaa huolissani, enkä luojan kiitos ehtiny ihan kauhiasti kiintymään, et eroahistus ei tässä oo järin rajuna niskassa.

Bali pilvien seassa ja laskeva arska vieressä

Mutta ku yks läks ni tuli toinen tilalle. Miä olin toissailtana tuol tois pua saarta kattomassa komeen auringonlaskun, ku vihdoinki oli keli sellanen että ei ollu pilvet eessä. Balin tulivuoret siinti horisontissa ja arska laski komeilla väreillä. Huikee shou, kyllä toi luonnon valoshou aina kaikenmaaliman ekkupeltomäkien tekeleet päihittää kuuskuuskuus-nolla, sanokaa miun sanoneen.  Siel oli aurinkonlaskun paarissa muutenki riehakas meininki, koitin siinä jossain reunimmaisessa pöyässä parhaani mukaan yksin murista kirjani kans, mutta siitä mitään tullu. Ku yhet huumekauppiaat sai siitä ajettua pois ni jo oli seuraava jonossa. Yks sinnikäs yritti avuliaisuus-taktiikkaa, haki miulle kaljan ja katto sen jälkeen olevansa oikeutettu istumaan ihan vitun viereen omistajan ottein, siihen sätkää käärimään ja tekemään itteensä tykö (olikohan toi nyt sellanen gili cowboy eli kikkolo? Ei se ainakaa komee ollu). Mutta ku tyrmäsin pössyttelyt ja sit ku se tiedusteli voitaisko kuitenki jatkaa iltaa ja yätä yhessä ("can you be with me tonight, jees?") ja totesin et ei voia, miä en oo nyt sellasta seuraa hakemassa, ni en kerenny ees moimoita sanoo ku se oli jo vaihtanu seuraavaan pöytään jonkuu toisen pimun kylkeen lässyttämään. Toivottavasti se flaksi jostain löyty. Eiköhän.

Mutta ku sitte oli jo ilta pimentyny ja lähin siitä polkemaan kotio, ni keskellä ei mitään pimiää nään ku joku pieni möykky keskellä tietä mitä eessä menevät fillarit väistää ja miul jo nous heti kissa-pulassa-antennit ihan sojoon ja vittu, ihan saatanan pieni kissanpentuhan se siinä huutaa patti punasena keskellä tietä. Takaa tulee heppataksi-armeija kauheeta kyytiä, ja miä ihan hädässä vippaan fillarin puskaan ja syöksyn nappaamaan sen tolvanan pois tieltä ja heppojen alta. Mitä vittua? Kohassa missä ei oo lähellä MITÄÄN pojottaa kissavauva, joka on hyvin, hyvin ihmisystävällinen, ei pelkää näemmä mitään, eikä kyllä tajuakaan mitään kun keskellä tietä pimeessä istuu vaikka hevostakseja ja fillareita menee eestä ja takaa hirveetä kyytiä koko ajan. Nappasin mirrin pyöränkoriin ja aattelin et vapautan sen vähän matkan päässä olevan ekan resortin pihaan, sieltä sen on pakko olla tullu ku muutakaa ei lähellä ole. Mutta eihän se pölvästi siihen jääny vaan huus naama punasena vaan ja paineli takasin tielle. Ihmisiä pysähteli siinä ja kaikki vaa et ou-mai-gaad-miten-söpö ja jatko matkaa ja miä touhotan ikiliikkujan lailla kissan kantamista resortin pihaan ja sama uusiks sekunnin päästä ku se on juossu takasin tielle.  Kas, mikä neuvoksi? En ois halunnu sitä pientä siitä omilta huudeiltaan mihinkään viiä, selkeesti ois emon tarpeessa viel, mutta en ois ikinä saanu sielulle rauhaa jos oisin sen vaa jättäny sinne tielle istumaan ja oottamaan et millo ajaa heppataksi yli. Ei auttanu muu ku kissa pyörän koriin, fillarista tuli kissabulanssi, ja hirveetä kaahausta kotiin. Vieläkin on vähän omantunnontuskia että teinkö väärin, ehkä sen emo oli jossain lähellä, mutta miä en siinä tilantees muutakaan keksiny ku pakata mirrin mukaan.

"Jos on kissa bulassa, soita paikalle kissabulanssi!" Tämmösen palvelun ajattelin nyt sitte perustaa. Joo.

Kissabulanssin kyydillä tulin ja tähän miä jään

Kissavauva on nyt siis tässä miun pesueessa uutena jäsenenä ja hällä on lokosat oltavat. Hää on hyvin, hyvin pieni, arvioisin sellasta 7-8 viikon ikää. Silmätkii on viel sinertävät, saa nähä minkä väriset niistä tulee. Mutta syö omin nokkinee jo, osaa murista muille jotka tuppaa samalle ruokakupille ja on kovin hellyyttävä. Aika rajua imemisrefleksiä on vielä, koittaa ihan raivolla imee miun sormia ja varpaita ja läskejä ja hermostuu ku uus äippä ei eritä sapuskaa ihohuokosistaan vaan nappaa vaan niskasta kii ja nostaa maitokupille. Oon pitäny nyt pari yötä sen miun mökissä nukkumassa, että pysyy tallessa ja tajuaa et tässä on uuen kodin huudilot, mut ens yönä koittaa ulkoruokinta. Saa koisia täs miun terassilla, missä Herttakii nykysin yönsä nukkuu.

Harvoin noin pienen kissanpennun kans oon ollu tekemisissä. Nyt vasta oon hokannu et vittu kissanpennuilla on isot päät. Ihan ku tuonkii kuuppa ois yhtä iso ku koko muu kroppa yhteensä.

SAINIn melkeen kalju tassu

Mirrivauva on tyttö ja sen nimeks tuli SAINI (kirjotetaan isoilla kirjaimilla, en tiiä miks, mutta tuntuu oikeelta). Siitä piti tulla SAIMI, koska niiku kaimallaan Hoyerilla ni tälläkin on karvanpuutosta. Kulmakarvat kyllä on, mutta toinen etutassu on melkeen kalju. Siksi SAIMI, joka muuntui baarin poikien vaaimuksesta muotoon SAINI, koska yks keittiön pimu on Saini, ja heist on hauskaa et kissalla on sama nimi. SAINI it is. Ja tässä SAINI nyt hilluu ja miä kannan maitoa kaupasta ja piän huolen et ruokaa tulee eteen säännöllisesti. Hirvee huoli täs on koko ajan, ku tuo on niin helvetin pieni ja avuton vielä, mutta eiköhän se siitä kasva. Miulla on vielä monta viikkoa aikaa sitä hoivata ja ruokkia täs, ennenku lähen muualle. Eilen makasin ite kuumeessa ja oudossa kuvotuksessa, en pystyny syömään mitään (mutta ei tullu mitään mistää uloskaa, sori, ei tuu ripulitarinoita, vieläkään), mutta hoipuin enivei illal tilaa annoksen seafood-spagettia, suoraan miun mökin terdelle toimitettuna. Sain ite alas ehkä yhen haarukallisen, mutta SAINI ja Hertta saivat vattat todella turpeiks.

Ritvan kalju

Muita kissajuttuja. Poika Nimeltä Ritvalla lähtee karva. Ihoon on tullu tummia outoja länttejä joista putoo karvat pois. Osaaks joku sanoo mistä helvetistä on kyse? Miä hänet tänää kuurasin kirppusamppoolla, en tiiä tepsiikö, ku ei tuo nyt ihan kirpuista johdu. Kirppuja on kaikilla kissoilla täällä, eikä muut kaljuunnu. Jos joku tietää mitä toi vois olla ni pliis kommenttia. Osaan sit lääkäriä ohjeistaa ku tulee et on tämmönenki onkelma. Kuva oudosta tummasta kaljusta iholäiskästä tos vieressä (kuva isonee ku sitä klikkaa).

Lääkäristä puheenollen, miun kissasteriloinneista on juttu kulkenu. Yks tuttu poika tuolt vähän matkan päästä tuli yks ilta käymään ja kysymään et voisinko mitenkää heiltä kahta tyttömirriä steriloituttaa ku hyö on jatkuvassa pulassa kissanpentujen kanssa. Lupasin että hoijjetaan heti ens kerral ku lääkäri tulee. Ens viikolla ilmeisestikin siis.

Kuulin huhua, että edellisessä postauksessa mainittemani Gili Eco Trust on ens viikolla myöskin järkkäämässä kissaklinikkaa, oikeen isosti. Nöyrryin siis, ja laitoin sille happamalle ranskalaispimulle taas kieli ruskeena meiliä et hei oon tääl, jos mitenkään apu kelpaa ja tarvitte kissaklinikalle jeesiä ihan vaikka vaan vahtimaan herääviä kissoja niin erittäin mielelläni tulen auttamaan. Katotaan ny. Ehkä se vastaa niiku ennenkii, et jees, greit, ai wil kool jyy, meibi next week. Jännityksellä jään odottamaan. Jos ei nytkään orjatyövoima kelpaa ni sit miun osalta homma oli tässä, keskityn vaan oman Kissabulanssi-toimintani pyörittämiseen tääl omil nurkil.

Nyt miä lähen suihkuun ja sit kaahaan kauppaan hakemaan kissoille lisää maitoa ja miulle tupakkia. Ja koska vattassa ei kierrä, kuume on laskenu, pystyin syömään, ruoka pysyy sisällä... ehkä sitä iltasella regein tahtiin vois bintangin tai pari sipasta? Hmm.

Komia valoshou by Arska

"Jos yhtään ryppyilet nimmää tapan sut!" Hertta on pahis.

Ritva kävi suihkussa. Hirvee homma tos kuivaamisessa!

Tsäkspäröy se jaksaa ton rumpunsa kans

Mä oon SAINI ja mul on aina nälkä ja koko ajan jano!

SAINI

Meijusuvas kattoo ku SAINI juo sen maidot