Polkasumatka

En kerro teille yhtää mitää kuulumisia nyt. Tikahtukaa uteliaisuuteenne siä ihan vapautuneesti. Ette tiiä vaikka oisin mitä jännää tääl puuhannu, ties vaik ois sujahtanu kiipijäkala takapualeen tai ois ollu jotaa muuta ihan siis timanttisen ömeisingii.

No jos ihan rehellisii ollaa, ni miulla on ihan helvetillinen lomaummetus, niin perä- kuin runosuolessakin. Siinä siis se oikee syy et en jaksa nyt länkyttää kilsatolkul mitää et uubeibi-jee-ihanaa. Vaik siis, uubeibi, jee, kaikkihan todellakin on ihanaa. Koska oon tääl, enkä siäl!

Laitan tähä nyt sit vaa tämmösen taiteellisen ja kuvallisen reportaasin, ku tein tos yks päivä jotain niinki jännää ja ravisuttavaa että pidin kameraa (Olympuksen tough-sarjan joku se on, tiedoks sille jolleki joka kysy) käessä samalla ku polkasin mankelilla sukeltamaa. Tältä siis näyttää miun matka kotoo sukelluspuljulle. Kuvat on paskoja tuhnuja, koska kun meikä polkasee ni siin ei paljo jarruja käytellä. Pois alta risut, kanat, lehmät ja kookospähkinät! Ja sit jäi noi uhkaus-asetukset kameraa päälle, ni siks kaikis kuvis on tollain ihan helvetin taiteellinen väritys änd feelis. Joo.

Ei miul muuta täl kertaa.

Kotiterassi kun taakse jää.

Otan rämän mankelin siit puun kupeesta ja toivon et siin ei kiipeile kovin montaa hämähäkkii

Kakkosen Koralpiitsin takapihalta pois

Uima-allaksen ohitus

Iso-Stigu, tööt tööt, pois alta!

Moottoritielle hetkeks

ÄÄÄK tulee koni vastaan

Pois motarilta ja viidakon halki vievälle oikasureitille

Paikallisasutuksen halki

Mökkejä

Täst risteyksest oikeelle

Pölisevää polkua pitkin...

...viidakkokaupan ohitte

Polku jatkuu

Lehmä ja miäs pusikossa

Ohitan tätin

Ohitan lehmiä

Melkee jo perillä

Viel tää kinttupolku

Ja sit ollaakii jo suklauspuljun takapihalla

Parkkeeraan fillarin pihaan ja sit...

MERI KUTSUU! MINÄ KUUNTELEN!

Mirrien kuulumiset ja kuvapläjäys

99% kuvista mitä Hiekkakikkareella räpsin on kissoista. Koska kissat on söpöjä ja ilmeikkäitä ja niil on hassuja asentoja ja ne touhuaa aina jotaa miälenkiintosta. Paitsi sillon kun ne nukkuu, eli suurimman osan päivästä. Mutta ne on nukkuessaankii kuvauksellisia. Nukkuvaa kissaa vois tuijottaa vaikka kuinka kauan. Puhumattakaan itteesä (tai vaikka pelkkää kättään) pesevästä kissasta. Se on loistavaa viihdettä, päihittää kaikenmaaliman Kauniit&Rohkeet ja Salkkarit ja muut ihan satanolla.

Ja ku noita kuvia on jo ihan vitullinen kasa ni  oisko taas aika kissamaisen Kivakumaran? OIS, maukasen miä, ja tyä ketä ei kissat liikahuta ni voitte klikkailla vaikka johonkii sivuille mis on kuvia..öö... no vaik autoista tai kengistä tai ilmapalloista tai varpaanväleistä.

Mirrien kuulumiset lyhkäsesti vois tähän kans rykästä: Hiekkakikkareen kissoilla on kaikki hyvin, ainaki tässä Kakkosen Koralpiitsin huudiloilla. Miun pesue on koossa, hyvässä kuosissa ja osa aika pullukoina taas. Ministigulla on aika omat kuviot eikä se paljo hengaa muitten kissojen tai miun kanssa, mutta asuu tässä kuitenki ja käy välillä moikkaamassa miun terassilla. Pirkko touhuaa kans ihan omiaan ja se ei oo ollenkaa enää se joka on ekana pää sipsipussissa jos sellasen aukasee. Poika Nimeltä Ritva makoilee kaikki päivät miun kans rannalla. Meijusuvaksella on pohjaton ruokahalu ja se on jo ihan läski. Hertta on vähän erakkoluonne ja vaativa tapaus. Iso-Stigu asuu nyt ihan vakkarina Kakkosella ja on kertakaikkisen lepposa, ihana katti.

Muut tutut kissat ketä täs hyörii: Pehmee on muuttanu naapuriin. Katikati on yhä tolpillaan (Tuiskulle terkkuja), Sosis on edelleen ihan suoranainen saatana jonka silmille ei hypi kukaan, Kortsulla on flunssa ja oli laiha ku luuranko ku tulin, mutta nyt on tervehtyny ja syö koko ajan, Musta Raato samaten on taas paremmassa kuosissa ku on lääkitty, Isopää lampsii välillä huudiloitten läpi ja on varmaan saaren isopallisin kolli, yks uus Ruma potee silmätulehusta ja on vähä ärhäkkä mutta kauhian hellyyrenkipiä. Ja sit on vaihteleva määrä erilaisia mirrejä ketä tässä kulkee tilusten läpi ja poikkeevat matkalla ehkä  vesi- ja ruokakupillaki.

Kissaflunssaa tässä jyllää yhä, mutta oon lääkinny antipiootilla niin omat pari nuhanenääni (Ritva ja Meiju) sekä kaikki tässä hengaavat ns. ei-kenenkään-kissat, jos niillä on nokat tuhissu. Paranemaan päin mennään, toivottavasti. Hirveitä räkäklönttejä jotkut pärskii, mutta ei enää ihan niin pahasti ku viel pari viikkoa sitte. Siivoan räkäset kärsät nenäliinoilla ja putsailen rähmäset silmät ja pienet haavat, kissanruokaa ja nakkeja kannan eteen, samoin vitaminoitua maitoa, ja huolehin että on juomavettä. Keittiön kupeeseen jo ajat sitte ostin vadin jossa on tarkotus pitää kissoille raikasta vettä tarjolla. Ihan ei toimi vielä niin, että kupissa ois aina vettä, keittiön tsiksit ei aina muista asiasta huolehtia, mut pikkuhiljaa menee asia selkärankoihin ku käyn joka päivä tarkistamassa että vettä on ja jollei oo ni oon ihan et miiiiiiiiks on vesikuppi tyhjä, ääääk.

Tykkään ku joka illan ramadan-ruokailun aikana on tarjoilu pelannu myös kissoille. Auringon laskiessa ku paikalliset saavat vihdoin koko päivän paastoomisen jälkee mättää pöperöö napaa ni hyvät herkut sielt aina irtoo kissoilleki. 

Ja nyt niitä kuvia, olkaats hyväts.

 

Hyvässä uomassa

Taiteellinen auringonlaskukuva

Tsau! Ja tsori, miä en oo jaksanu nakutella eikä miul oo ollu mitää asiakaan. Eikä oo asiaa viälkää, mutta tulin ny yleisön pyynnöstä kertomaan et kaikki on kunnossa ja roiskasen teille samal jotaa kämäsii... eiku taiteellisii kuvii töllisteltäväks. Teille, joilla suurella osalla on vissiin kesälomat lusittu! Eikö? Syksy tulee Mordoriin! Pimeys! Loskaa! Kylmää! Ja kohta on joulu! (vahingonilo jne)

Elämä hiekkakikkareella on asettunu hyviin uomiin ja hyvä uoma, oi kuoma, se se vasta onki ihanaa ku siihen saa ittesä tällättyä. Oon vaa lötköttäny ja ollu ja lepäilly ja sukeltanu ja lukenu ja... ja... noh, oon vaa ollu. Vaa-oleminen on, vittu, parasta (sukeltamisen jälkee). Pää on taas kasassa, asiat mallillaan (asun kotona Kakkosen Koralpiitsillä kissojen kaa ja oon niin onnelliin!), ja miuta ei vituta enää ees highseasonin mukanaan tuoma ihmismassa. Kaik o hyvin, elämä on ihanaa, häpihäpitsoitsoi, trallalaa, kukkasia ja perhosia ja hattaraa ja hyviä hajuja ja pupuja ja dimangeja ja keijukaisii ja kermavaahtoo ja kermavaahon päällä pastellinvärisiä nonparelleja sekä tähtisädetikku. Joo.

Tääl oon tavannu sellasiakin ihmeitä, ku ihmisiä Mordorista, ja vieläpä oikeen kivoja sellasia. Viimeks oon mordorilaisia nähny muistaakseni kesäkuussa. Jumalauta on ollu mukava puhua pitkästä aikaa suomee. Siis muilleki ku kissoille, tuohan se jutusteluu sellasen oman erikoisen säväyksen ku vastaukseks tulee muutakii ku lisää ruokaa vaativa "miau". Arna ja Arto on vuoden kestävällä reissulla ja heijjän hianoo plokia voi lueskella täältä.

Jotta miulla ei oo mitään napisemista mistään juuri nyt. Kaikki on hyvin. Jos ny jotain pitää väkisin motkottaa ni vaikka sit sitä, et jostain syystä oon ajatellu, tahtomattani, ihan liikaa paluuta Mordoriin. Oon koittanu ajatella sitä asiaa positiivisessakin valossa, mutta ei onnistu. Sellanen on vaan ittelleen valehtelua. Huutelinki jo feispukissa et voisko joku ystävällisesi perustaa sellasen "Pidetään Päde matkoilla"-rahaston. Miusta se ois loistava idea, ja on melko tanakka tunne siitä, että miun pitäminen maailmalla foevah tekis miun lisäks muutaman muunki ihmisen aika iloseks.

Mutta vielä on omaakin rahaa pankkitilillä ja tätä hyvää elämää jäljellä, jopa ilman lahjoitusvaroja, jee. Olosuhteitten oikeelle tolalle saamisen jälkee kykenin tuos yks päivä jopa tekemään päätöksiä mm. loppuvuoden suunnitelmien suhteen. Vinha pino lentoja on ostettu ja kaikenlaisia paikkoja kalenteriin piirusteltu. Vaikka ei miuta haittais olla hamaan hautaan saakka tääl miun oman Hiekkakikkareel, tai siis "turistikuplassa" niiku joku kommentoija totes, mutta aion ny kuitenki tääl kotosalla röhkimisen lisäks nostaa prinsessamaisen kermaperseeni tuost kotirannan makaamosta ja lähen käymään muutamis muiskii paikois, silläkin riskillä että voi olla taas tosi rajuu ja rankkaa ku ei ookkaa Starbucksia joka nurkalla. Loppuvuoden aikana on luvassa mm. paluu Sulawesille, (meen suorittamaan sen loppuun, kert jäi kesken, ja kert nyt on AOWD-kurssit käyty ja sukeltelu Bunakenin virtauksissa ei ehkä enää niin kovasti pelota) ja taian samalla reissulla kipasta myös Papualle (sukeltamaan, tietysti... ni et onks Raja Ampatissa sukeltelemassa käyneitä? Vinkkejä vastaanotan vallan mieluusti, kiitos!). Mut kerron noista ja muistaki paikoista lisää sit ku asiat on ajankohtasempia.

Nyt miul ei oo muuta lässytettävää. On hyvä kirja kesken, ja vartalo vaatii vaakatasoa. Moi!

Taiteellinen palmukuva

Taiteellinen iltakuva

Taiteellinen nuotiokuva

Taiteellinen tulivuori- ja aurinkokuva

Ihan vaan perus-auringonlaskukuva

Täs kuvas ei oo ehkä taidetta, mutta on meri. AI LAV IT!

Aa Oo Tuplavee Dee -sukellustilitys

Kalasoppaa

Tidiidididiidididiidididiiiii... meikäpunkero on suorittanu Advanced Open Water Diver -kurssin! Trallalaa! Täsä ois muistiinpanot siitä hommasta. Lopeta lukeminen tähä jos ei suklailut kiinnosta.


Maanantai 6.8.2012 - Shukellukset 19 ja 20

Alotin vihdoin tänää miun Advanced-tason suklailukurssin. Piti alottaa jo pari päivää sitte, mut tulin kipeeks, piäntä flunssantynkää pukkas. Oli vähä nuhanen ja sellanen yleinen vetelä paska olo. Ja jos on noi henkityselimet vähä huonois kantimis ja kärsä tukossa ni mereen ei oo asiaa. Lepäsin kaks päivää ja tokenin ja olo on ihan terve.

AOWD-kurssi (Adwanced Open Water Diver) sisältää 5 erilaista erikoissukellusta. Miullahan oli Togeanilla tehty jo yösuklaus ja hylkysuklaus. Mutta kun kurssikirjaan tutustuin ja vähän Lutwala Diven porukoien kans keskustelin, ni totesin, et antaa noien Togeanin erikoisjuttujen olla ihan omia erikoisjuttujaan. Miä tahon tehä miun AOWD:n kokonaa miun mahtavan sukellusope Davidin kanssa tääl. Ihan jo senkin takia, että katalookissa on enemmän ku 3 erikoissukellusta, jotka haluan ehottomasti tehä. Ja myös kustannussyistä: kahen sukelluksen alennus kurssihintaan oli pienempi ku kahen ihan perus-fundiven hinta yhteensä. Tulee siis halvemmaks tehä kurssin kaikki 5 sukellusta, ku et teen vaa puuttuvat 3 ja sit sukellan pari kertaa muuten vaa. Ja ku tahon vaa sukeltaa, ja sukeltaa, ja sukeltaa-sukeltaa-sukeltaa. SUKELTAA! KOKO AJAN!

Taisin joskus siinä kohin ku alotin ni todeta et miulla on paha tapa sännätä asiaan ku asiaan sillai tyylillä kaikki-tai-ei-mitään, jos siis jostain innostun. Tässä se taas nähään, miä en oo mikään keskitien kulkija. Jos ois mahollista ja ilmasta ni miä oisin täl hetkel tuol merenpohjis koko ajan, paitsi öisin ja sillo ku on joku ruumiillinen tarve (= nälkä tai kakkahätä tai liisterin kurlaus rööreistä) käyä pinnalla/maissa.

Päivän eka sukellus oli syvälle (max. 30 metrii, ei se miusta ny niin syvä oo!) menevä erikoissukellus. Kohde oli Deep Turbo, ja se oli gililäiseks sukelluspaikaks todella jees. Oli jopa eläviä koralleja, nimittäin. Ei tietysti voi ees puhua samana päivänä ku jostaa Togeanin maisemista, mutta miulle kelpas kyllä. Ja nähtiin ihan vitusti kilpikonnia, niitä oli yhessä kohassa niin et mihin vaan katto ni niitä senku vilis. Ja garden eelsejä, niit semmosii pienii matoi mitä pojottaa satamäärin pohjahiekasta, ne on ihan mahtavia ja jotenki hirveen humoristisia otuksia. Sukellukseen liitty pari kurssihommaa, eli syvällä todettiin miten värit katoaa (punasta ei oo olemassa ku ollaa syvällä) ja ku oltii nousemassa, ni miun piti leikkiä et happi on loppu ja tarttee ruveta henkittelee veneestä heitettystä putelista. Se oli ihan helppo temppu se. Kävin 29,3 metrin syvällä ja sukellus kesti vaivaset 38 minuuttia. Miä ryystin ilmat siihen mallii, et pitempään ei voitu olla.

Päivän toka suklaus, ja miun sukellusuran suklaus numero 20, oli kohteeseen Halik ja se oli miun navigointisukellus. Eli piti tehä siel merenpohjas kaikenlaisii tehtäviä. Suunnistaa kompassilla ja ilman kompassia ja semmosta. Vanha partiolainenhan sutii kompassihommat vaikka pohjoisnapa persereiässään, eli sinänsä tempuissa ei tullu onkelmaa. Sen verran oli kuiteski virtausta et oli helvetin vaikia mennä toivomaansa suuntaan. Mutta läpäsin kaikki temput mitä pitikii. Muu aika sit senkus sukelleltii. Siel oli hai! Ja ihan järkyttävän isoja pattipää-parrotfishejä. Vaikka niitä näki Togeanillaki tosi paljon, ni nää Gilin munapäät oli varmaan 3 kertaa isompia. Hienoja! Maksimisyvyys 29,4 metriä ja veen alla oltii 41 minuuttia.

Nyt ku miulla on oma sukellustietsikka, ni miä rupesin aika kovasti epäilemään Togeanilla miulle ilmotettuja lukemia. Miten on mahollista, että siellä oon muka vetäny 25-29 metrissä 60 minuutin sukelluksia, kun nyt ryystän ilmaputelit tyhjäks noin 40 minuutissa? Miälenkiintosta. Tosin tiiän, että nyt miä kiihdyin monessa kohassa ihan perkeleesti ja hengitys meni välil aivan läähätykseks, koska piti tehä erikoistemppuja ja sit oli se hai ja vähän toi just podettu flunssantynkäki tuntu rööreissä viel.

Muutenki nyt vasta kunnolla tajuan miten siel Togeanilla suklailut oli vähän ehkä liiankin rennosti vedettyjä. Lutwalan porukoille ku kertoilin juttuja ni hyö olivat ihan et oo-äm-gee, ei tollee. Toisaalta, vastuu on sukeltajalla sen jälkeen kun oot ekan kurssis läpässy, mutta vähän se on vaikia esmes seurata omia syvyyksiään jos ei oo omaa tietsikkaa ja lainakamojen syvyysmittarin viisari ei liikaha kohasta nolla mihinkään (näinkin siellä mentiin...). Siks toi oma sukellustietsikka on kyllä ihan mahtava juttu. Sellanen pitää vaan olla.

Toisaalta, miusta on helvetin jees, ja miulle teki hyvää, että sukeltelin siel Togeanilla tommoses vähän rennommas meiningis mis asiaan ei suhtauduttu ihan verenmaku suussa. Miulla on ehkä seitinohkasesti taipumusta sellaseen kontrollifriikkeyteen ja sellaseen, et pää räjähtää jos asioita ei tehä niikun on sovittu/määrätty/säädetty. Joojoo, tajuan ja tiedostan kyllä, et nää sukellushommat on sellasia et näissä jos oikeen huolella rentoutuu niin suattaapi lähteä henki. Silti, ei miusta tätä(kään) asiaa piä ottaa niin vitun vakavasti ja sillai hampaat irvessä, et slaagi tulee jos kaikkee ei tehä just niiku opaskirjoissa on ohjeistettu.

Tää se jumalauta vasta onki erikoista. Että siis miä sukellan ilman et pelkään, pingotan ja panikoin ihan kireenä joka asiasta. Viel 2 kuukautta sit miulle sukeltaminen tarkotti nimenomaan tismalleen pelkkää pelkoa, pingotusta ja paniikkia. Ehkä se on kans tää ikääntymisen mukanaan tuoma lähtövalmius. Et kuolemanpelko alkaa pikkuhiljaa väistymään, ku on tarpeeks eläny, ni asioihin ei jaksa suhtautua enää niin vakavasti. Tai jotain. Oli miten oli... öö... no, ihan vitun sama.

Apua miusta on tulossa sukeltelija, joka ei jännitä koko ajan ihan raivolla. Sellain, joka vaa kaatuu veneestä mereen ilman sen kummempaa hätää. MITEN TÄÄ ON MAHOLLISTA? Miä en viälkää ihan ymmärrä.

Huomenna jatketaan AOWD:n erikoissukelluksilla. Päätin, et tahon kohata asian jota pelkään sukelluksissa eniten, eli virtaukset. Eli sinne vaan rohkeesti naama eellä kohtaamaan suurimmat pelot, sillähän niistä kai pääsee. Huomenna mennään siis heti aamusta johonki missä (toivottavasti) virtaa ja kunnolla. Sen jälkee on vissii multilevel-sukellus jonka yhteydessä opettelen kunnolla sukellustietsikan käytön. Kurssin viiminen ja vika sukellus jää keskiviikolle, ja viel en tiiä mikä se tulee olemaan. Se päätetää Davidin kaa huameen. Haluun ehkä koklaa kameran kans sukellusta. En tiiä kykenenkö siihen viel, tuntuu et yhtää ylimäärästä härpäkettä ei tarttis mukaan enää ottaa. Mut katotaa josko kuiteski kamera. Oisha se kiva räpsii kuvia tualt, niin outoi asioit meres menee.

Oispa jo aamu ja pääsis taas meree!

Tiistai 7.8.2012 - Suklailut 21 ja 22

Aijjjjuma. Takana rauhattomasti nukuttu yö, aamulla aikanen herätys, omaisuuden siirto paskasta majapaikasta takas oikeeseen majapaikkaan, ja sit fillari rytisten, halki pölisevän viidakon, lehmiä väistellen Lutwala Diveen.

Aamun eka sukellus oli ns. multilevel- ja kompuutterisukellus. Kohde oli sama ku eilen aamulla, eli Deep Turbo. Ei haitannu, se on miunki mielestä toistaseks komein sukelluspaikka mitä Gilin vesillä oon käyny kattomassa ja miuta ei haittais alottaa vaikka jokaista aamua pienellä pulikoinnilla Deep Turbossa. Älä oo urpo, suklaa Deep Turbo! Näin miä sitä mainostaisin. Juu.

 Multilevel ja kompuutteri tässä yhteydessä tarkotti, että opettelin suklailun aikana oikeesti kattomaan, ja varsinkin ymmärtämään, mitä tietsikka miulle kertoo. Sekä toimimaan vähä sen mukaan. Mentiin ens syvälle (miun lukema 29.7 metriä), ja sielt sit pikkuhiljaa matalampiin vesiin. Ryystelin ilmaputelin taas hirveellä vauhilla, mutta vittu ku ens tuli hai, ja sitte tuli toinen hai, ja vähän niien jälkeen eagle ray, ni miulla meni homma taas ihan täydelliseks innostumiseks, ja hengitys karkas pillastuneeks läähättämiseks. Plus, podettu, ja vissii takasin yrittävä, flunssa vaikuttaa kyllä. Huomasin, et noin 15 minuutin jälkeen tuli kohta et joutu vähä ikäänku haukkomaan henkee ja tuntuu ku jossai sisuksissa ois joku liisteriköntsä normaalin ilmankulun esteenä. Tismalleen 30 minuuttia kerettiin olla pinnan alla. Vituttaa ku imuroin ilmat noin vauhilla, haluaisin olla siel pohjavesis paljo kauemmin.

No mut jumalaare: HAI! Ja myös toinen HAI! Ja se EAGLE RAY! Meinas oikeesti elämyssulakkeet kärvähtää.

Hait on hienoja!

Toka suklaus piti olla ns. drift dive, elikäs virtauksessa kaahaamista. Sitä varten valittiin kohde Shark Point, jossa useesti pitäs olla välillä rajujaki virtoja. Oon Shark Pointissa ennenki käyny, ja tais olla miun suklaus numero 2 ku oon sen ohi virtauksen kyydissä posottanu tajuumatta mitään. Mutta nyt oli rauhaisat veet, pikkusen oli virtauksia, mut ei mitää mikä ois miulle ollu mitenkää opettavaista. Heti alussa ku täräytettiin syvälle (vahingossa menin hetkellisesti 30.2 metriin, vaik piti pysyy alle aamun lukemissa), ni ei helevettilääne, siel pohjas retkotti perkeleen iso hai, vissiin nokosilla. Mitä vittua????  Hai (white tip reef shark oli hän) läks siitä sit kyl hetken pääst uimasillee ja myä mentii Davidin kans siihe lähistölle pohjaan pötkölleen, maattiin siä ihan kankeina ja hissuksii ja töllättii ku hai polskutti siin ympäril aivan muina sharkkeina. Siisteintä ikinä! Lisäks oli ihan hullun kokonen kilpikonna yhen korallitötsän vieres päivätorkuilla kans. 31 minuuttia veen alla täl kertaa. Perkeleee!

Hait on ehkä siisteintä ikinä. Jotain maagista niissä on. Tahon nähä lisää haita, kaikenlaisia,  ISOJA!

Huomenna, jos tää outo olo ei nyt enteile mitää hirveetä lunssan uusintaiskua, ni mennää aamulla taas Deep Turboon. Toivottavasti siel ois taas hai, tai vaikka viis! Täl kertaa otetaa kamera mukaan. Siitä tulee miun vedenalaiskuvaussukellus. Sit ois AOWD tehty. Jihuu!

Keskiviikko 8.8.2012 - Suklailu nro 23

Flunssa ei vielä ihan oo paukannu kunnolla päälle, aamulla henki pihis, pysty tasailee paineita eli ei muuta ku mereen suorittamaa vedenalasen valokuvauksen erikoissukellusta ja miun viimistä AOWD-kurssin vaatimaa sukellusta. Kohteena oli taas Deep Turbo. Meni tiäteski just sillai, et nyt kun piti olla valokuvaussukellus ni oli ihan älytön virtaus. Sain räpsästyä ehkä jonku 10 kuvaa, joista liki kaikki jotain aivan muuta ku piti (kolme vähiten suttusta tuheroa on tässä postauksessa kuvituksena). Muu aika meni siihen, että seurasin silmämuna kovana mittareita ja Davidia ja koitin pysyä messissä, vaikka meinas virta viiä useempaanki otteeseen. Mut jee, en tarttenu kertaakaa Davidin apua, eli osasin mennä ihan hyvin, enkä ees kummosesti hätääntyny, vaikka melkosta kyytiä siel mentiikii.

Nähtiin taas HAI! Ai että! Niin siistii!

Siellä menee HAI!

Mut harmittaa et meni tällee ku oisin kauheesti halunnu hianoja kuvia räpsiskellä. Ois pitäny olla eilen Shark Pointilla se kamera messissä, kun piti olla se virtaussukellus ja ei virrannu yhtää. Ja siel oli sillo huikee hai-elämys ja hirveen kokonen kilpikonna ja vaikka kuinka monta sinipilkullista hienoo rauskuu ja kaikkee. Mut nää meni nyt ihan vääritepäin. Ei se mitää, pääsehän tuonne jorpakkoon kameran kans toisenkii kerran.

Ja tän sukelluksen jälkeen meitzi on hyväksytysti läpässy Advanced Open Water Diver -kurssin! Uskoma-faking-tonta! Viel 2 kk sitte pelkäsin sukeltamista enempi ku montaa muuta asiaa.


Kurssi muuten makso 3 360 000 rupiaa.

Enkä muuten ole vieläkään kusenu märkäpukuun. En tohdi, eikä sellasta erikoissukellusta ollu kurssin ohjelmassakaan.

Nyt miä piän pienen paussin suklailusta. On kuiteski viel hiukkasen kummallinen olo, ja hengittäminen syvissä vesissä oli aamulla ajoittain hiukan vinkuvaa, eli nyt keskityn lepäämiseen ja paranemiseen. Sit ku olo on taas normaali ni molskis ja loiskis vaan! 

Lopuks nopeest palautetta palautteista (suklailuun liittyen):

Asia yks:
Jännää et niin kauan ku EN sukeltanu ja pelkäsin sukeltamista ja pidin sitä ihan vaa hullujen hommana, ja olin et nou-nou-nou-en-pysty-kauheeta-pelottavaa-hirveetä ni joka ainoan sukeltelijan mielestä kenen kaa asia tuli puheeks ni sukeltaminen on yksinomaan mahtavaa, se on helppoa, siinä ei oo mitään pelättävää ja sitä pitää ehottomasti mennä kokeilemaan. Mutta nyt ku miä oon käyny sukelluskurssit ja sukeltanu jo hiukan, ni takana on ajat jolloin kanssasukeltelijat maalailee sukeltamisesta auvoisen ihanaa kuvaa. Nyt miulle tuutataan (meiliin, feispukkiin ja vähän tänne plokiinki) lähinnä varotuksia ja ihan melkeen suoranaista pelottelua. Ottakaa iisisti, ja luottakaa siihen, et miulla on ollu ihan oikeesti maailman mahtavin ja parhain sukellusope, jonka kanssa kurssit ei oo ollu mitään pelleilyä. Enkä miä aio jatkossakaan sukeltaa kuolemanpelko perseessä, nyt kun siitä oon eroon päässy.


Asia kaks:
Ku miuta on jo pariin otteesee ojennettu siittä, että ku käytän termejä ILMA ja HAPPI ihan miten sattuu ja on käsketty olla tarkkana myäs täällä plokissa tän asian kans, ni kai tähän asiaan pitää ny kommentoida miunki. Hittolainen. Kui miä oon saattanu olla näin vallaton? Eli, jottei asia jää epäselväks niin täsmennetää nyt sitte: jos oon  sanonu , että ryystin HAPPIputelin tyhjäks tai et meinas loppua HAPPI niin en ole tarkoittanut hapella happea, enkä varsinkaan happia,  vaan siäl putelin sisäl olevaa (paine)ILMAA. Pahoittelen. Toivottavast ei nyt kellää tullu tän huolimattomuuden takii kauheen paska happi.

Valitettavasti miä en osaa sukelteluista(kaan) kirjotella kireen asiallisesti, vaikka nähtävästi sukeltelu se vasta onkin haudanvakavaa hommaa ja sen kanssa ei ole vizaileminen. Mut lohdutan, et jos haluu sitä sellasta asiatietoo ja oikeeta terminologiaa ni oon varma et sellasta lukemistoa löytyy kyllä ihan muutamalla guuglailulla. Ja jos ei löyry, ni lukekaa vaikka vanhoja Jalluja. Ne on asiaa!

Mut joo, se näistä hommista tällä erää.

Sukeltelu on miusta ihan mahtavaa ja miä oon ihan vitun  liekeissä että miä sukellan. Täs hommas ei miusta oo mitää muuta huonoo ku kustannukset (ja välil ne muut sukeltelijat).

Miun maailman paras sukellusope menee siin.

Asettumisongelmia, kotiinpaluu, uskonasioita

Kotiranta tarjoo tän maiseman

Suuria asettumisongelmia on ollu kehissä. Miä en oo kyenny yhtään rentoutumaan, koska asuin vieraassa paikassa. Ei ollu kotosa olo. Miä en kyenny olemaan paikallaan, oli koko ajan rauhaton olo. Kävin makaamassa Kakkosen Koralpiitsin rannalla. Ruokin kissat. Pulahin mereen.  Söin ehkä jotain, jos maistu (ei maistu, mikään, ei edes tempe, väkisinpupeltamista on ruokailu taas). Tulin takas kämpille (Mataharin maja oli kämppä, ei koti). Koitin istuu terdellä ja lukee. Ei tullu mitää. Kävin fillaroimassa. En malta. Menin naapuriin kahveelle ja nettiin. En kykene, en pystyny päätöksiin enkä hoitamaan mitään asioita (pitäs esmes ostaa hirvee pino lentoja, koko loppuvuodeks kaikkee, mutta ne on yhä ostamati). Tulin takas kämpille. Lähin Kakkosen Koralpiitsin baariin. Ruokin kissat. Jauhoin paskaa tuttujen kanssa. Tulin takas kämpille. Koitin lukee kirjaa. En pystyny siihenkää keskittymää. Koitin nukahtaa. Säpsähtelin hereille. Mietin, et vittu täst ei tuu mitää, asioille on pakko tehä jotain tai miä pimahan.

Päätin siis, et miun on muutettava lähemmäs kotia, makso mitä makso. Mataharista oli kuitenki ehkä jopa 5 minuutin kävelymatka oikopolkujen kautta Kakkosen Koralbiitsin rantaan. Se oli kuitenki sen verran, ettei siält tost vaa kipastu kotiin kakalle tai hakemaan jotain jos unohtu ottaa mukaan.  Ja se henkinen etäisyys, se oli vähintäänki valovuosia. En vaa viihtyny Mataharissa, joku siäl vaan tökki, vaikka maja oli tosi kiva eikä ollu mitää pahoja ötökkäinsidenttejäkään (ponin kokosia torakoita kylppärissä, mut Sulawesin jälkeen nekään ei tunnu enää missään). Kai se oli vaan se, että ku se ei oo koti.

Eikä viihtymistä Mataharissa kauheesti parantanu sekää, ku pari päivää sitte yllätin jätkät tuolta askartelemasta jonkun jännän aineksen kanssa. Se oli miulle sellanen viiminen merkki, että juu, ei tässä pysty olee. Miuta ei haittaa jos porukka vähän/paljon/ihanvitusti pössyttelee, tai vaik napsii sieniä, mutta tuo rajumpi kemikaaliosasto tuuppaa miulle välittömästi sellasen henkisen kukkahatun syvälle päähän. Niin sormee heristin pojille ja tuhisin paheksuvasti mut ei ne paljo noteerannu, siin oli kiinnostavammat hommat just kesken. Eihän tommonen homma sillai oo miun elämää mitenkää tässä häirinny, mutta niiku sanoin, ei se viihtymistä toisaalta kyllä parannakaan. Ja paskaaks se miulle kuuluu mitä jengi vetää, kukin tehköö mitä huvittaa.  Mut ei miun silti tartte asuu missää kräkkiluolas.

Jotta uus majotus tuli hankittavaks. Miä suhailin eilen kyselees yhtä sun toista paikkaa lähempää kotia ja mukavammilta huudiloilta muutenkii. Vaatimukset oli siis et lähempänä Kakkosta ja rantaa, kiitos, eikä tietty saa maksaa ihan tolkuttomia, mutta toisaalta homma ei nyt oo muutamasta eurosta kiinni. Viihtyminen on nyt vitusti tärkeempää ku joku muutaman roposen säästö. Miä tarvin nyt ittelleni ympäristön ja murjun jossa miä viihyn ja pystyn rentoutuu. Miulla on ollu niin rankkaa tässä ny, kaikkien pään sekoomisten, hermoromahusten ja muitten juttujen kans. Et nyt lempeetä kaikkee hyvää ja ihanaa lellimistä ja palleroittelua miulle, miulta itteltäin, kiitos.

Mut ei oikee löytyny mitää hyvää vaihtoehtomajaa mistää. Yks sun toinen tarjos kyllä kaikenlaista majotusta ties mistä ja ties kenen nurkista, mutta en kelpuuttanu mitää mikä pikkasenkaa arvelutti. Menin sit taas lopulta, jo kaiken toivon heittäneenä ja luovuttaneena, täysin luhistuneena ja kohtalooni alistuneena, Kakkoselle vielä vähän määkimään, et miä en kestä tätä tilannetta. Pyysin vimosilla voimillani et avataako pliiiiis se teijjän varauskansio taas, ja katotaanko nyt oikeen huolella et mikä se tilanne on et keksittäiskö myä joku ratkasu tähän paskaan. Ja katottiin. Ja punkaloovien jumalat oli miulle suotuisat, sillä saatiin pienellä sumplimisella ährättyä miulle huikee varausspektaakkeli tästä päivästä alkaen siihen saakka kunnes loppukuusta saarelta poistun. Vaatii miulta hiukan muuttelua murjusta toiseen, mutta iiiiiiihan vitun sama. Pääasia, että saan asua Kakkosella. Koska siel osaan olla ja rentoutuu ja siel on kissat ja regei ja kaikki asiat muutenkii tuttua ja toimii ja kivat ihmiset töissä. Ja miä sain aivan kelvollisen hinnankii (kaikki majotukset on takapihan halvoissa murjuissa) eli onnenkyynel ja hymy huuleen.

Nyt siis asun taas siellä missä pitääkin, melkeen. Väärässä mökissä, mutta kuitenki oikeessa paikassa. Ja oon ihan varmuuden vuoks varannu ittelleni oman vakiotönöni syyskuun lopulta koko loppuvuodeks. Ettei vaan tuu tämmöstä tilannetta toista kertaa eteen. Tuskin, highseason ku loppuu tuos muutaman viikon pääst ni saari tyhjenee ja on taas sijoja majataloissa ja hinnat putoo normaaleiks. Mutta halusin silti varmistaa ettei kukaa munapää vahingossa varaa jostaa booking.comista miun huushollia hetkekskään. Saatana.

Jotta asumiskriisi ratkes vihdoin. Ette usko kuinka on helpottunu olo!

Lisäks kerkesin tässä potee kummallisen nopeen flunssan. Suklailun jatkokurssin alku siis vähä myähästy, alotin vasta eilen. Naputan siitä hommasta erillisen jutun taas, ni ne ketä sukellusvouhotus vituttaa ni voi hypätä sen shitin yli. Mut voin vähä tiiserinä jo mainostaa että voi vittu kun on ollu hianoo. Hait on parasta! Sukellustilityksen paskannan tänne plokiin ehkäpä huomenna.

Mitähän muuta miul ois nyt asiaa? Hmm. No joo, ramadan. Ku se nyt tässä kerran on.

Myönnän, että miulla alkaa olla huumori koetuksella tän ramadanin kanssa. Avoimin mielin ja kunnioittaen paikallisia tapoja niin täs koitan olla mutta oli asia mikä hyvänsä, ni jos miulla menee yöunet ni alkaa olla vaikeuksia ymmärryksen kans. Ramadan näyttää nyt ainaki täällä tarkottavan sitä, että moskeija huutaa ihan helvetisti enemmän ku normaalisti. Iltajoiku alkaa joskus seiskan jälkee ja kestää ainaki johonki kymmeneen, yhtä huutoa koko ajan. Lisäks saaren uuteen isoon komiaan moskeijaan on näemmä asennettu sellaset ämyrit, että nyt nimittäin kuuluu, ois moni raskasmetallinen orkesteri moisista desibeeleistä kateellinen, luulen. Aiemmin tänne miun huudiloille saakka ei oo paljo joikaaminen kantautunu, mutta nyt ei taia löytyy saarelta kolkkaa joka ei herää ku huuto yöllä alkaa. Miä oon joka yö puinu täällä nyrkkiä ja puhissu et SHUUUUT UP, ku kolmelta yöllä alkaa helvetillinen mesoominen ja ukko huutaa vaan jotaa joka kuulostaa siltä et "SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR-SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR-SHOWER-SHOWER-SHOWEEEEEERR!". On nää uskonnot kans yks ihmeelliin asia. Ja tää paikallinen sellanen varsinkii. Ku ei anna ihmisten nukkua sillo ku nukuttaa, tai syyä vaik ois nälkä. Muutenhan ramadan ei turistin elämään tääl vaikuta, paitti et siinä kuuen maissa ku aurinko laskee, ja paikalliset saa vihdoin luvan kanssa syyä, ni on aivan turha koittaa hoitaa mitään asioita. Ketään ei oo missään paitti ruokapatojen äärellä. Ja sit tuos parin viikon pääst ku on Idul Fitri (eli ramadan loppuu) ni sillo täällä luultavammin on lähes kaikki muslimiväestön pitämät palvelut sulki ku jengi painelee sukuloimaa ja juhlimaa sitä, et nyt saa taas syyä ja juua ja tupakoia ja naia vaikka keskellä kirkasta päivää, jos haluaa.

Tosin, miun kavereista suurin osa näyttää noudattavan ramadanin paastovaatimuksia vähä niiku sinnepäin. Yhen sun toisen oon yllättäny syömästä keskel kirkasta päivää ja oon sit ollu ihan et mitämitämitä, ramadan, soo-soo! Ja sielt on yleesä vähä kyllästyneenä huikattu vaan et so what, ehkä miä huamenna paastoon, jos jaksan. Että ei tää niin vakavaa onneks oo. Iso osa ihmisistä tääl on just tasan yhtä muslimeja ku mitä vaik myö mordorilaiset ollaan kristittyjä. Ei meilläkää sitä 10 käskyä ihan nii justiisa noudateta. Ne on aina vaa ne fanaattisimmat joilla on se kovin ääni.

Itsehän en mitään uskontoa tunnusta, miusta kaikki on aika höpöhöpöö ja sellasta vastuunpakoilua ku leuhotetaa et joku korkeempi taso on kaiken puikoissa. Uskon kyl et ulkoavaruudessa on elämää,  ja sit uskon ihmisen vastuuseen omasta elämästään (joskaan en usko ihmisiin noin yleisesti, sen verran ollaan sössitty tää homma jo).  En usko myöskään joulupukkiin, evoluutioon enkä siihen, että Kurt Cobain teki itsemurhan. Paskapuhetta on moni muukin asia, mut en jaksa nyt listata niitä kaikkia.

Miul ois paljokii sanomista viel monestakii asiasta, niin täkäläisestä elämästä ku muustakii,  oon meinaan niin paljo mietiskelly kaikenlaista. Mut ku en näien asettumisonkelmien ja asumiskriisien takii saanu itteeni viel niin rauhottumaan et miusta ois oikeestaa minkää asioitten analyyttiseen ja kuivan asialliseen tarkasteluun.  Oottakeepa tovi, nyt ku oon saanu noi ulkomusiikilliset seikat kondixeen ja pystyn relaksoitumaan, ni  kykenen kohta ehkä ulosantamaan kaikenlaisii Tärkeitä Asioita. Kohta tuun kertoo teille Totuuden Kaikesta. Ja se ei oo 42.

Ja joo, hitto, oon unohtanu budjettikatsauksen, vaikka kuukaus vaihtu jo monta päivää sitte.  Eli hei hei heinäkuu, matkani yhexäs kuukausi, siäpäs olit halpa! Oikein järkytyin kun katoin mitä meni rahaa Sulawesin seikkailuun + äkilliseen sieltä evakuoitumiseen. Noin 1600 euroa, joka sisältää noin 350 euroa sukeltamista ja noin 100 euron äkkilähtölennon Balille.Se on vähän se, ottaen huomioon että matkustelin ja retkeilin ja sukeltelin aika helvetisti enkä mitenkään pihistelly missään.

Tää elokuu tuleekii sit olee huikeesti kallihimpi. Kiitti taas, sukelteluharrastus, tuhoat miun matkabudjetin!

Jos budjetti ei nyt kuitenkaan ihan riistäydy käsistä niin reissu on muuten just ohittanu arvioidun puolivälin.  Takana on eniveis enemmän ku eessä, eli sellanen reissupäivän seisaus/tasaus meni jo. Ja tää fakta on sellanen, joka ei miuta millään tavalla ilahduta. Eli ei, ei todellakaan ole ikävä Mordoriin, vieläkään. Ajatuskin paluusta Mordorin arkeen aiheuttaa lähinnä ahdistusta. En siis ajattele asiaa nyt tän enempää.  Koitan arvostaa jokaista hetkeä täällä ihan rystyset valkosena.

Koska loppu lähenee. Jokaisella. Eikä meistä kellää oo aikaa tuhlattavaks. Muistakaa se.

(sori, ei oo kummosii kuvii nyt tähän postaukseen, miä oon ollu niin hermostunu asumistilanteesta ym et en oo jaksanu räpsii kuviakaa. Mutta aina on pari kuvaa mirreistä!)

Hertta pesee kättä

Meijusuvas ryyppää maitoo, Pirkko pesee kättä

Highseason on hanurista ja kissat on parasta

Krapulainen tervehdys Kililtä! Tuli eilen  riipastua oikeen kunnon vanhanajan perskänni. Oikeen niiku sellanen, että filmi vähän pätkii ja kamerassa on kuvia joitten ottamista en muista ollenkaa. Mutta kuvista päätellen hauskaa oli! Olin kyllä todellakin kunnon kekkulin tarpeessa, teki hyvää nollata kunnolla. Nyt ei vähään aikaan Bintang Timee miun kelloon tuukkaan.

Hiekkakikkareella on highseason ja Kakkosen Koralpiitsillä asumusten hinnat on ihan järkyttävät. Mesta on lisäksi roiskastu booking.comiin eli paikka on koko ajan täynnä. Sukelluspulju on auki. Uima-allas pojottaa pihalla. Rohviilia on nostettu. En tykkää yhtään, saatana. Jotta kun eilen tänne pääsin, ja totuus miulle valkeni, ni seuras pientä itkua ja hampaankiristelyä ja helvetilliset neuvottelut. Pojat oli kaikki ihan paskana ku miä olin ihan paskana, ja pyytelivät anteeks tilannetta, mutta eihän hyö sille mitään voi. Omistaja päättää asiat ja zillä zipuli. Miä siis majailin vaan viime yön kotosalla, sikahintasessa (vaikka sain hirveesti kaverialennusta ni hinta oli silti ihan kamala, puoli miljuunaa yö!) ilmastoidussa bungalowissa, koska se oli ainoa joka oli vapaa, kaikki muut oli ja on täynnä liki koko kuukauden. Ravasin sit itku silmässä ettimässä lähistöltä halvempaa vaihtoehtoa, ja muutin tänää aamulla tuonne rivakan kivenheiton päähän Matahari Inniin. Siellä majailen noin 3 viikkoo, ja sit pääsen muuttamaan takas miun halpaan omaan mökkiin Kakkoselle noin viikoks ennenku jatkan taas matkaa. Pojat sai omistajan ympäripuhuttua antamaan miulle ihan entisenkaltasen halvan hinnanki ku uhkailin et jos miä en asu tässä, ni myöskään yksikään miun kaveri ei tule tähän asumaan (ikäänku tänne nyt ois ketään tulossa, ja ikäänku miulla mitään  kavereita olis, mutta noin niiku teoriassa).

Uus hima

Mutta tämmöstä tää on. Toisaalta miulle tekee ehkä aivan hyvääkin vähän vierottua ja käyä vähän vieraissa, laajentaa elinpiiriä niinku. Ja Matahari Inn on  kiva, siel on hyvä fiilis, tutut pojat töissä, miun paras paikalliskaveri Edi hengaa siellä koko ajan, kämppä on siisti ja kiva ja halpa (150 000 rp/yö, highseason-hinta sekin, normaalisti siel on halvempaa). Ja siel ei onneks enää taia hillu kräkinpolttaja-porukoita, joita siel kuulemma jossai vaihees oli pyörimäs. Et ei tarvinukaa asua kräkkiluolassa! Plussana on se, et pojat korjaa fillareita sivupisneksenään. Miun konkeli on siel korjattavana jo, siit oli kori ihan paskana ja risana jo ennenku läksin. Edi on juossu kylillä koko päivän ettimässä (= pöllimässä, luulen) miulle uutta koria ja muutenki mopo on huollon tarpeessa.

Kävin eilen kans heti Lutwala Dives morjestaa tutut ja kissat ja varaamassa miun ihanan miesmallin näkösen sukellusope-Davidin. Huomenna pitäs alkaa Advanced-tason kursseilu. Saa nähä, miul on hiukan flunssanen olo, mutta toivon et menee aamuks ohitte ja sukelluskondis ois loistava.

Hertta vahtii miuta

Mut sit se tärkein: KISSAT! Kaikki on tallella, kaikki on kunnossa! Hertta, miun ehoton suosikki, meinas eilen ihan pimahtaa ku äkkäs että no nysse pullukka on tullu takas. Miä en päässy ees naapuriin kaljalle ilman Herttaa, enkä ees vessaan ilman että Hertta istu oven takana oottamassa. Sentäs ei muuttanu mukana Matahariin, mutta tuntuu aina oottavan tuol Kakkosen takapihalla, et koska miä tuun (oikasen uuteen kotiin aina tuolta Kakkosen pihan perältä lähtevän polun kautta).

MIKÄÄN ei paranna pahaa miältä niinku kissat. Kun saa vähän kehräystä osakseen ni kaikki näyttää vähän valosammalta.

Miulla on taas kaikki ihan hyvin.

Meijusuvas

Rakastan tätä maisemaa

Iso-Stigu

Maaliman paras rekeipändi S2B on vihdoin saanu levyn valmiiks. Ostin niitä viis. Niiku kavereille kans!

Tämmösiä oli aamulla kamera täynnä. Näköjään myö Georgen kanssa ei otettu mitään.

Paskana Balilla

Pojat laittaa leijaa taivaalle ät Hanur Beach

Terveisiä Balilta! Oon taas varikkostopilla geriatrisessa lomakeitaassa, elikäs Sanur Beachilla. Miä tykkään tästä Hanurista. Täällä saa olla kohtuullisen rauhassa, tekno ei pauhaa kaxnelijäsheitshemän, on kaikki tarvittavat palvelut, Hardy's Supermarket (jota räkästän), hyviä ruokaravinteleita ja sillai. Ja erikoisplussana on tietty se, että täällä meitsikin saa vielä sen harvinaiseks käyneen tunteen et vittu miä olen nuari. Turstiporukan keski-ikä täällä taitaa hipoa sataa, joten tämmönen nelikybänen tuntee ittesä täällä ihan nuareks varsaks. Ai juma miul on ketterä olo, kun tuol taapertaes saa väistellä rollaattoriväkee.

Ehkä pitäis kirjottaa tätä plokia sillai niiku feispukkia monet, eli et koko ajan elämä on pelkkää timanttista parhautta ja kaikki mitä tekee on huikeeta mahtavuutta, mutta miä oon tyhmä ja rehellinen, ja taisin ennen reissua jossai luvataki et kerron rehellisesti sit jos vituttaa. Joten nyt avaudun ja kerron teille, että vaikka elää unelmaa ni välillä saattaa vituttaa, jos päästää ittesä oikeen vapautumaan ja yhistää siihen kunnon univelat ja yleisen ylikierroksilla käymisen.

Lentäviä possoja markkinahumussa

Eli, nyt jos koskaan tuli tarpeeseen tämmönen pysäys näinkin sivistyneessä paikassa. Tuli reissun aallonpohja eteen, noin niiku henkisesti. Miulle tuo Sulawesi oli kaikenkaikkiaan aika rankka kokemus ja kun sieltä pois pääsy vaati 30 tunnin yhtäjaksosen matkustuksen (Kadidiri-Wakai-Gorontalo-Makassar-Denpasar-Sanur), merihätä oli vieny yhen yön unet, ja oli muutenkin vähän kaikenlaista, ni pääs tapahtumaan pienimuotonen yläpään hajoominen. Oon aina tieny, että tunteilla elämisestä ei seuraa mitään hyvää, ja tunteet on tuskan synonyymi. Joten ku miulla on nyt reissussa menny ihan paletti sekasin ja oon eläny aika lailla enempi fiiliksellä ku järjellä, ehkä ekaa kertaa aikuiselämäni aikana, oon tuntenu niin vitusti kaikkea, ni meininki on ollu aika erikoista. TIESIN, että jossain kohin väsähän tähän vitun trallalaa-ai-lav-jyy-ool-hattaraa-kukkasia-perhosia-paskaan ja se tapahtu nyt. Heinäkuu oli kaikenkaikkiaan ihan vitun erikoinen kuukausi, Sulawesi oli kokemus joka vaatii sulattelua vielä pitkään, ja jouduin siin kaiken oudon näkemisen ja kokemisen ohessa oppimaan itestäni ihan uusia puolia. Ei kenenkää pää saatana kestä hirveetä eksoottista mayhemiä mis kohtaa uhrattavia eläimiä, koiragrillejä, kokee kuolemanpelkoa, sukeltaa huikeita sukelluksia, tuntee tunteita laidasta laitaan ja siin ohes koittaa pitää mielen avoinna ja pinnistää pelkkää positiivisuutta. Että kun miä maanantai-iltana 30 tunnin yhtäjaksosen matkustamisen jälkeen pääsin vihdoin Hanur Beachille  ni ehkä siinä sit hajosin vähän. On ollu hiukan sumuinen olo, sanoisin.


Mutta kappas kun nukkui univelat pois, kävi neitimäisesti vähän shoppailemassa (Oma sukellustietsikka! Uuet hienot regeipikinit! Uuet varvastossut! Kaikkee pientä kivaa! Paljon kaljaa!), käveli ehkä satoja kilometrejä rannalla ja Hanurin kaduilla ajatellen ei-mitään, ni aloin taas saada otteen elämästä. Nyt oon hoitanu kaikki maholliset asiat, hammas on korjattu (oliki vaan irronnu paikka, ja hammaslääkäri täällä oli huikean hyvä), tukka on värjätty, laskut on maksettu, lotto on vetämässä, syöty on hyvin ja juotu vielä paremmin, ni aijjettä. Nyt osaa taas olla sillä fiiliksellä, enimmäkseen, et vittu, kaikki maailman asiat on ihan so what, koska miun elämä on juuri nyt parasta koskaan. Arvostan tätä niin että sattuu, saatana.

Venehiä Hanurin rannalla

Miulla on silti viel hiukan paska happi, ja ihan vitun kauhee stressi ja ahistus Gilille paluun suhteen. Huomisaamuks on venekyyti ostettu, mutta ku oon nyt viestitelly Gilin tuttujen kans ni ei kuulosta hyvältä meininki. Highseason on päällä ihan raivolla, Kakkosen Koralpiitsin punkalowit enimmäkseen täynnä ja buukattu viikoiksi etiäpäin, hinnat on ihan järjettömät koko saarella jne. Miä ilmotin et älkää kertoko enempää, miä en pysty käsittelemään tommosia uutisia, tuun torstaiaamuna sinne ja selvitetään tilanne sitte. Miä en tiiä miten miun pää kestää, jos en nyt just pääse kotiin omaan majaani kasailemaan itteeni. Nyt jos koskaan, ni miä TARVIN miun mökin numero 10 seuraavaks 4 viikoks. Miun on PAKKO asua Kakkosella koska se on miun koti ja miun kissatkin asuu siellä. Miä en SUOSTU majailemaan muualla. Enkä TODELLAKAAN maksa mitään vitun riisto-highseason-paskahintoja. Jotta voi olla et huominen kotiinpaluu ei tuu olee niin ihana ku yleensä, voi olla eessä pientä kädenvääntöä. Mutta katotaan kui käy.

Tarvin just nyt miun kotihuudilot sieltä, miun kaikki kissat, voi luoja mikä ikävä miul on kissoja, tarvin letkeen regeipileen, ihanat rastapojat ja muut tutut, paljon bintangia ja rauhaisan rannan jossa istua ja tuijotella tulivuorta ja mietiskellä elämää.

Ja sit tarvin sukelluskurssin ja saatanasti sukeltelua. En malta oottaa. Vierotusoireita, en oo sukeltanu moneen päivään. Ahistaa sekii.

Seuraavat kuulumiset tulee lähipäivinä miun Hiekkakikkareelta. Pitäkee jumaliste peukkuja että miun majotusasiat hoituu ilman et tarttee itkee ja hajota. Kävi miten kävi, luulen että huomenna tirahtaa kyynel enivei, mutta miä toivon et se on onnensellanen eikä vitutuksen.

Ainiin. Pienestä henkisestä hajoomisesta huolimatta röökilakko pitää. 8 viikkoa täynnä ja voin kertoa että vittu kun on siisteintä timanttisista mahtavuusparhautta ettei oo koko ajan pölli huulessa. Uskon jo, että en polta enää koskaan. Ehkä.

Nyt miä rupeen pakkaamaan Assholee. Siin onkii taas tekemistä, kissanruokaa on nimittäins eräskin säkki (Säkki! Kih!). Kiitos, moi.

Hieno tyyppi roikku puussa rantakadun varrella

Aaltoa murtava

Ennustava kepes

Temppel

Hienoja kikkeleitä, joitten jatkeena on ehta hyötyväline!