Aa Oo Tuplavee Dee -sukellustilitys

Kalasoppaa

Tidiidididiidididiidididiiiii... meikäpunkero on suorittanu Advanced Open Water Diver -kurssin! Trallalaa! Täsä ois muistiinpanot siitä hommasta. Lopeta lukeminen tähä jos ei suklailut kiinnosta.


Maanantai 6.8.2012 - Shukellukset 19 ja 20

Alotin vihdoin tänää miun Advanced-tason suklailukurssin. Piti alottaa jo pari päivää sitte, mut tulin kipeeks, piäntä flunssantynkää pukkas. Oli vähä nuhanen ja sellanen yleinen vetelä paska olo. Ja jos on noi henkityselimet vähä huonois kantimis ja kärsä tukossa ni mereen ei oo asiaa. Lepäsin kaks päivää ja tokenin ja olo on ihan terve.

AOWD-kurssi (Adwanced Open Water Diver) sisältää 5 erilaista erikoissukellusta. Miullahan oli Togeanilla tehty jo yösuklaus ja hylkysuklaus. Mutta kun kurssikirjaan tutustuin ja vähän Lutwala Diven porukoien kans keskustelin, ni totesin, et antaa noien Togeanin erikoisjuttujen olla ihan omia erikoisjuttujaan. Miä tahon tehä miun AOWD:n kokonaa miun mahtavan sukellusope Davidin kanssa tääl. Ihan jo senkin takia, että katalookissa on enemmän ku 3 erikoissukellusta, jotka haluan ehottomasti tehä. Ja myös kustannussyistä: kahen sukelluksen alennus kurssihintaan oli pienempi ku kahen ihan perus-fundiven hinta yhteensä. Tulee siis halvemmaks tehä kurssin kaikki 5 sukellusta, ku et teen vaa puuttuvat 3 ja sit sukellan pari kertaa muuten vaa. Ja ku tahon vaa sukeltaa, ja sukeltaa, ja sukeltaa-sukeltaa-sukeltaa. SUKELTAA! KOKO AJAN!

Taisin joskus siinä kohin ku alotin ni todeta et miulla on paha tapa sännätä asiaan ku asiaan sillai tyylillä kaikki-tai-ei-mitään, jos siis jostain innostun. Tässä se taas nähään, miä en oo mikään keskitien kulkija. Jos ois mahollista ja ilmasta ni miä oisin täl hetkel tuol merenpohjis koko ajan, paitsi öisin ja sillo ku on joku ruumiillinen tarve (= nälkä tai kakkahätä tai liisterin kurlaus rööreistä) käyä pinnalla/maissa.

Päivän eka sukellus oli syvälle (max. 30 metrii, ei se miusta ny niin syvä oo!) menevä erikoissukellus. Kohde oli Deep Turbo, ja se oli gililäiseks sukelluspaikaks todella jees. Oli jopa eläviä koralleja, nimittäin. Ei tietysti voi ees puhua samana päivänä ku jostaa Togeanin maisemista, mutta miulle kelpas kyllä. Ja nähtiin ihan vitusti kilpikonnia, niitä oli yhessä kohassa niin et mihin vaan katto ni niitä senku vilis. Ja garden eelsejä, niit semmosii pienii matoi mitä pojottaa satamäärin pohjahiekasta, ne on ihan mahtavia ja jotenki hirveen humoristisia otuksia. Sukellukseen liitty pari kurssihommaa, eli syvällä todettiin miten värit katoaa (punasta ei oo olemassa ku ollaa syvällä) ja ku oltii nousemassa, ni miun piti leikkiä et happi on loppu ja tarttee ruveta henkittelee veneestä heitettystä putelista. Se oli ihan helppo temppu se. Kävin 29,3 metrin syvällä ja sukellus kesti vaivaset 38 minuuttia. Miä ryystin ilmat siihen mallii, et pitempään ei voitu olla.

Päivän toka suklaus, ja miun sukellusuran suklaus numero 20, oli kohteeseen Halik ja se oli miun navigointisukellus. Eli piti tehä siel merenpohjas kaikenlaisii tehtäviä. Suunnistaa kompassilla ja ilman kompassia ja semmosta. Vanha partiolainenhan sutii kompassihommat vaikka pohjoisnapa persereiässään, eli sinänsä tempuissa ei tullu onkelmaa. Sen verran oli kuiteski virtausta et oli helvetin vaikia mennä toivomaansa suuntaan. Mutta läpäsin kaikki temput mitä pitikii. Muu aika sit senkus sukelleltii. Siel oli hai! Ja ihan järkyttävän isoja pattipää-parrotfishejä. Vaikka niitä näki Togeanillaki tosi paljon, ni nää Gilin munapäät oli varmaan 3 kertaa isompia. Hienoja! Maksimisyvyys 29,4 metriä ja veen alla oltii 41 minuuttia.

Nyt ku miulla on oma sukellustietsikka, ni miä rupesin aika kovasti epäilemään Togeanilla miulle ilmotettuja lukemia. Miten on mahollista, että siellä oon muka vetäny 25-29 metrissä 60 minuutin sukelluksia, kun nyt ryystän ilmaputelit tyhjäks noin 40 minuutissa? Miälenkiintosta. Tosin tiiän, että nyt miä kiihdyin monessa kohassa ihan perkeleesti ja hengitys meni välil aivan läähätykseks, koska piti tehä erikoistemppuja ja sit oli se hai ja vähän toi just podettu flunssantynkäki tuntu rööreissä viel.

Muutenki nyt vasta kunnolla tajuan miten siel Togeanilla suklailut oli vähän ehkä liiankin rennosti vedettyjä. Lutwalan porukoille ku kertoilin juttuja ni hyö olivat ihan et oo-äm-gee, ei tollee. Toisaalta, vastuu on sukeltajalla sen jälkeen kun oot ekan kurssis läpässy, mutta vähän se on vaikia esmes seurata omia syvyyksiään jos ei oo omaa tietsikkaa ja lainakamojen syvyysmittarin viisari ei liikaha kohasta nolla mihinkään (näinkin siellä mentiin...). Siks toi oma sukellustietsikka on kyllä ihan mahtava juttu. Sellanen pitää vaan olla.

Toisaalta, miusta on helvetin jees, ja miulle teki hyvää, että sukeltelin siel Togeanilla tommoses vähän rennommas meiningis mis asiaan ei suhtauduttu ihan verenmaku suussa. Miulla on ehkä seitinohkasesti taipumusta sellaseen kontrollifriikkeyteen ja sellaseen, et pää räjähtää jos asioita ei tehä niikun on sovittu/määrätty/säädetty. Joojoo, tajuan ja tiedostan kyllä, et nää sukellushommat on sellasia et näissä jos oikeen huolella rentoutuu niin suattaapi lähteä henki. Silti, ei miusta tätä(kään) asiaa piä ottaa niin vitun vakavasti ja sillai hampaat irvessä, et slaagi tulee jos kaikkee ei tehä just niiku opaskirjoissa on ohjeistettu.

Tää se jumalauta vasta onki erikoista. Että siis miä sukellan ilman et pelkään, pingotan ja panikoin ihan kireenä joka asiasta. Viel 2 kuukautta sit miulle sukeltaminen tarkotti nimenomaan tismalleen pelkkää pelkoa, pingotusta ja paniikkia. Ehkä se on kans tää ikääntymisen mukanaan tuoma lähtövalmius. Et kuolemanpelko alkaa pikkuhiljaa väistymään, ku on tarpeeks eläny, ni asioihin ei jaksa suhtautua enää niin vakavasti. Tai jotain. Oli miten oli... öö... no, ihan vitun sama.

Apua miusta on tulossa sukeltelija, joka ei jännitä koko ajan ihan raivolla. Sellain, joka vaa kaatuu veneestä mereen ilman sen kummempaa hätää. MITEN TÄÄ ON MAHOLLISTA? Miä en viälkää ihan ymmärrä.

Huomenna jatketaan AOWD:n erikoissukelluksilla. Päätin, et tahon kohata asian jota pelkään sukelluksissa eniten, eli virtaukset. Eli sinne vaan rohkeesti naama eellä kohtaamaan suurimmat pelot, sillähän niistä kai pääsee. Huomenna mennään siis heti aamusta johonki missä (toivottavasti) virtaa ja kunnolla. Sen jälkee on vissii multilevel-sukellus jonka yhteydessä opettelen kunnolla sukellustietsikan käytön. Kurssin viiminen ja vika sukellus jää keskiviikolle, ja viel en tiiä mikä se tulee olemaan. Se päätetää Davidin kaa huameen. Haluun ehkä koklaa kameran kans sukellusta. En tiiä kykenenkö siihen viel, tuntuu et yhtää ylimäärästä härpäkettä ei tarttis mukaan enää ottaa. Mut katotaa josko kuiteski kamera. Oisha se kiva räpsii kuvia tualt, niin outoi asioit meres menee.

Oispa jo aamu ja pääsis taas meree!

Tiistai 7.8.2012 - Suklailut 21 ja 22

Aijjjjuma. Takana rauhattomasti nukuttu yö, aamulla aikanen herätys, omaisuuden siirto paskasta majapaikasta takas oikeeseen majapaikkaan, ja sit fillari rytisten, halki pölisevän viidakon, lehmiä väistellen Lutwala Diveen.

Aamun eka sukellus oli ns. multilevel- ja kompuutterisukellus. Kohde oli sama ku eilen aamulla, eli Deep Turbo. Ei haitannu, se on miunki mielestä toistaseks komein sukelluspaikka mitä Gilin vesillä oon käyny kattomassa ja miuta ei haittais alottaa vaikka jokaista aamua pienellä pulikoinnilla Deep Turbossa. Älä oo urpo, suklaa Deep Turbo! Näin miä sitä mainostaisin. Juu.

 Multilevel ja kompuutteri tässä yhteydessä tarkotti, että opettelin suklailun aikana oikeesti kattomaan, ja varsinkin ymmärtämään, mitä tietsikka miulle kertoo. Sekä toimimaan vähä sen mukaan. Mentiin ens syvälle (miun lukema 29.7 metriä), ja sielt sit pikkuhiljaa matalampiin vesiin. Ryystelin ilmaputelin taas hirveellä vauhilla, mutta vittu ku ens tuli hai, ja sitte tuli toinen hai, ja vähän niien jälkeen eagle ray, ni miulla meni homma taas ihan täydelliseks innostumiseks, ja hengitys karkas pillastuneeks läähättämiseks. Plus, podettu, ja vissii takasin yrittävä, flunssa vaikuttaa kyllä. Huomasin, et noin 15 minuutin jälkeen tuli kohta et joutu vähä ikäänku haukkomaan henkee ja tuntuu ku jossai sisuksissa ois joku liisteriköntsä normaalin ilmankulun esteenä. Tismalleen 30 minuuttia kerettiin olla pinnan alla. Vituttaa ku imuroin ilmat noin vauhilla, haluaisin olla siel pohjavesis paljo kauemmin.

No mut jumalaare: HAI! Ja myös toinen HAI! Ja se EAGLE RAY! Meinas oikeesti elämyssulakkeet kärvähtää.

Hait on hienoja!

Toka suklaus piti olla ns. drift dive, elikäs virtauksessa kaahaamista. Sitä varten valittiin kohde Shark Point, jossa useesti pitäs olla välillä rajujaki virtoja. Oon Shark Pointissa ennenki käyny, ja tais olla miun suklaus numero 2 ku oon sen ohi virtauksen kyydissä posottanu tajuumatta mitään. Mutta nyt oli rauhaisat veet, pikkusen oli virtauksia, mut ei mitää mikä ois miulle ollu mitenkää opettavaista. Heti alussa ku täräytettiin syvälle (vahingossa menin hetkellisesti 30.2 metriin, vaik piti pysyy alle aamun lukemissa), ni ei helevettilääne, siel pohjas retkotti perkeleen iso hai, vissiin nokosilla. Mitä vittua????  Hai (white tip reef shark oli hän) läks siitä sit kyl hetken pääst uimasillee ja myä mentii Davidin kans siihe lähistölle pohjaan pötkölleen, maattiin siä ihan kankeina ja hissuksii ja töllättii ku hai polskutti siin ympäril aivan muina sharkkeina. Siisteintä ikinä! Lisäks oli ihan hullun kokonen kilpikonna yhen korallitötsän vieres päivätorkuilla kans. 31 minuuttia veen alla täl kertaa. Perkeleee!

Hait on ehkä siisteintä ikinä. Jotain maagista niissä on. Tahon nähä lisää haita, kaikenlaisia,  ISOJA!

Huomenna, jos tää outo olo ei nyt enteile mitää hirveetä lunssan uusintaiskua, ni mennää aamulla taas Deep Turboon. Toivottavasti siel ois taas hai, tai vaikka viis! Täl kertaa otetaa kamera mukaan. Siitä tulee miun vedenalaiskuvaussukellus. Sit ois AOWD tehty. Jihuu!

Keskiviikko 8.8.2012 - Suklailu nro 23

Flunssa ei vielä ihan oo paukannu kunnolla päälle, aamulla henki pihis, pysty tasailee paineita eli ei muuta ku mereen suorittamaa vedenalasen valokuvauksen erikoissukellusta ja miun viimistä AOWD-kurssin vaatimaa sukellusta. Kohteena oli taas Deep Turbo. Meni tiäteski just sillai, et nyt kun piti olla valokuvaussukellus ni oli ihan älytön virtaus. Sain räpsästyä ehkä jonku 10 kuvaa, joista liki kaikki jotain aivan muuta ku piti (kolme vähiten suttusta tuheroa on tässä postauksessa kuvituksena). Muu aika meni siihen, että seurasin silmämuna kovana mittareita ja Davidia ja koitin pysyä messissä, vaikka meinas virta viiä useempaanki otteeseen. Mut jee, en tarttenu kertaakaa Davidin apua, eli osasin mennä ihan hyvin, enkä ees kummosesti hätääntyny, vaikka melkosta kyytiä siel mentiikii.

Nähtiin taas HAI! Ai että! Niin siistii!

Siellä menee HAI!

Mut harmittaa et meni tällee ku oisin kauheesti halunnu hianoja kuvia räpsiskellä. Ois pitäny olla eilen Shark Pointilla se kamera messissä, kun piti olla se virtaussukellus ja ei virrannu yhtää. Ja siel oli sillo huikee hai-elämys ja hirveen kokonen kilpikonna ja vaikka kuinka monta sinipilkullista hienoo rauskuu ja kaikkee. Mut nää meni nyt ihan vääritepäin. Ei se mitää, pääsehän tuonne jorpakkoon kameran kans toisenkii kerran.

Ja tän sukelluksen jälkeen meitzi on hyväksytysti läpässy Advanced Open Water Diver -kurssin! Uskoma-faking-tonta! Viel 2 kk sitte pelkäsin sukeltamista enempi ku montaa muuta asiaa.


Kurssi muuten makso 3 360 000 rupiaa.

Enkä muuten ole vieläkään kusenu märkäpukuun. En tohdi, eikä sellasta erikoissukellusta ollu kurssin ohjelmassakaan.

Nyt miä piän pienen paussin suklailusta. On kuiteski viel hiukkasen kummallinen olo, ja hengittäminen syvissä vesissä oli aamulla ajoittain hiukan vinkuvaa, eli nyt keskityn lepäämiseen ja paranemiseen. Sit ku olo on taas normaali ni molskis ja loiskis vaan! 

Lopuks nopeest palautetta palautteista (suklailuun liittyen):

Asia yks:
Jännää et niin kauan ku EN sukeltanu ja pelkäsin sukeltamista ja pidin sitä ihan vaa hullujen hommana, ja olin et nou-nou-nou-en-pysty-kauheeta-pelottavaa-hirveetä ni joka ainoan sukeltelijan mielestä kenen kaa asia tuli puheeks ni sukeltaminen on yksinomaan mahtavaa, se on helppoa, siinä ei oo mitään pelättävää ja sitä pitää ehottomasti mennä kokeilemaan. Mutta nyt ku miä oon käyny sukelluskurssit ja sukeltanu jo hiukan, ni takana on ajat jolloin kanssasukeltelijat maalailee sukeltamisesta auvoisen ihanaa kuvaa. Nyt miulle tuutataan (meiliin, feispukkiin ja vähän tänne plokiinki) lähinnä varotuksia ja ihan melkeen suoranaista pelottelua. Ottakaa iisisti, ja luottakaa siihen, et miulla on ollu ihan oikeesti maailman mahtavin ja parhain sukellusope, jonka kanssa kurssit ei oo ollu mitään pelleilyä. Enkä miä aio jatkossakaan sukeltaa kuolemanpelko perseessä, nyt kun siitä oon eroon päässy.


Asia kaks:
Ku miuta on jo pariin otteesee ojennettu siittä, että ku käytän termejä ILMA ja HAPPI ihan miten sattuu ja on käsketty olla tarkkana myäs täällä plokissa tän asian kans, ni kai tähän asiaan pitää ny kommentoida miunki. Hittolainen. Kui miä oon saattanu olla näin vallaton? Eli, jottei asia jää epäselväks niin täsmennetää nyt sitte: jos oon  sanonu , että ryystin HAPPIputelin tyhjäks tai et meinas loppua HAPPI niin en ole tarkoittanut hapella happea, enkä varsinkaan happia,  vaan siäl putelin sisäl olevaa (paine)ILMAA. Pahoittelen. Toivottavast ei nyt kellää tullu tän huolimattomuuden takii kauheen paska happi.

Valitettavasti miä en osaa sukelteluista(kaan) kirjotella kireen asiallisesti, vaikka nähtävästi sukeltelu se vasta onkin haudanvakavaa hommaa ja sen kanssa ei ole vizaileminen. Mut lohdutan, et jos haluu sitä sellasta asiatietoo ja oikeeta terminologiaa ni oon varma et sellasta lukemistoa löytyy kyllä ihan muutamalla guuglailulla. Ja jos ei löyry, ni lukekaa vaikka vanhoja Jalluja. Ne on asiaa!

Mut joo, se näistä hommista tällä erää.

Sukeltelu on miusta ihan mahtavaa ja miä oon ihan vitun  liekeissä että miä sukellan. Täs hommas ei miusta oo mitää muuta huonoo ku kustannukset (ja välil ne muut sukeltelijat).

Miun maailman paras sukellusope menee siin.