Haaveilemassa Menolla

Liikautin TAAS persettäni omalta Hiekkakikkareelta viime perjantaina. Töttöröö ja liput salkoon! Mutta en menny kauas, ihan vaan tuosta meren ylitte naapurisaarelle, eli Gili Menolle. Kakkosen Kuppilan pomo Rose ipanoiensa kera oli menossa vähä sukuloittelemaan sinne, ni miä läksin messiin. Island hopping -veneellä sinne suuntaan ja sit, koska oon laiska, ni otettii pieni puuhäkkyrävene takasin päin, ni päästii suoraan Menon rantapaarista takas omaan kuppilaan tänne Trawanganille. Miten kätevää, plus itse pidän erikoiskulkuneuvoista, sillon tällön.

Oltiin Menolla koko päivä. Rose ja ipanat kävi hoitaas sukuloinnit ja miä sillä välin puuskutin hiki päässä pientä sightseeing-tyyppistä tepastelua saarella, sekä retkotin Sasak Cafen makaamossa. Sasak Cafessa on tuttuja töissä ja muutenki hyvä meininki. Ennen kotimatkaa kävin Rosen opastuksella kattomassa vähän maatilkkuja, joita ois kaupan. Saahan sitä haaveilla.

Menon järvi

Aurinko korvens ihan raivolla, niska kärvähti ja hiki virtas, mutta on siäl Menolla vaan hianoo. Rauhallista ja tyhjää ja hiljasta ja seesteistä. Saarella on myös järvi, joka on hiano. Se on sellanen mutapohjasen näkönen lätäkkö, lähinnä, mutta kuttutaan sitä ny kuitenki järveks. Se kuhisee pieniä kaloja, jotka on ihan saletisti niitä jotka ui välittömästi peräsualeen jos sinne kellahtais. Lätökössä näin myös liskon uimassa, se oli hiano. Pällistelin taloja ja kiukuttelin universumille et miks toi ja toi ja toi ei oo mun koteja, säikähin isoja hämähäkkejä, moikkailin kaikille koska kaikki täällä aina moikkaa, kahlasin ristallinkirkkaassa meressä, uiskentelinkin hieman, paijasin Sasak Cafen imeväistä kissanpoikasta ja kotkotin tuttujen kanssa tuoreimmat kuulumiset. Mukava päivä ja Meno on ihana.

Miksei toi oo miun hima? MIKSEI????

Miuta ei nyt haittais lainkaan, jos taivaasta tipahtais padallinen kultaa ja timangeja, eurotkin kelpais, ni saisin Menolta palan pusikkoa ja siihen pykättyä pienen talon ja sen ympärille puutarhan. Puutarhassa kasvais hetelmäpuita ja palmuja. Ympärillä ois bambuista tehty aita, ni ei tuu kilit ja lehmät syömään kaikkea. Kissat siin käyskentelis pihamaalla, mie makaisin varjon alla riippumatossa ja kirjottelisin menestysromaaneja. Joku sharmikas ja raamikas ja kiva ja viksu isomunanen könsikäs, kenel ois pitkä tukka ja tatuointeja, kävis välil tuomas tuoretta mehua, soittelis siinä vähä kitaraa ja näyttäis hyvältä. Auringonlaskua katottais könsikkään kans romantillisesti rannalla nuotion äärellä ja sitte mentäis kotiin köyrimään.

Saahan sitä haaveilla.

Etualalla oleva pöheikkö on Menoa, seuraava viherrys Trawangan ja tuol kaukana siintää Balin tulivuori.

Menon rannat on autioita, enimmäkseen

Paikallinen loch nessin hirviö ui siinä keskellä

Teletappi roikku yhen kuppilan koristeena

Aijai. Tämmöstä maisemaa arvostan (kuvassa on tollanen tuhnunen kohta, ku kameran linssi oli huurussa, tsori)

MIKS TOIKAAN EI OO MIUN HIMA?

Huokaus.

Indonesian lippu

Sasak Cafen kissanpoikanen oli niin liikkis, se vaa kehräs ja lutkutti miun saronkia

Lehmiä

ÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKKKKK!!!!!!! Jalkojen kanssa tuo hirviö on kokoluokkaa lautanen. Niitä oli yks puu täynnä. Jumalauta.

Paikallisten kyläs oli alpiinojäneksiä ikäväs häkis.

Tuiman näkönen täti teki jotain kahviin liittyvää hommaa siinä

Eppan siel tärkeenä kavereittensa kans bostailee

Kylän raitti

Aku ja Iines

Sasak Cafe

Tolla vitsikkäällä puuhäkkyräveneellä tultii taas kotio

Tempe Manis - namimaiskis!

Ruokaplokimoment on tässä ja nyt! On pitäny jo aiemmin laittaa jotain lempisapuskoistani, ees kuvaa tai jotain, mutta en oo ikiin kerenny ottamaan ees annoksesta kuvaa ennenku oon sen jo hotkassu naamioon. Mutta tänään se tapahtui! Tilasin suosikkiannokseni elikäs TEMPE MANIS DAN NASI elikäs ihanassa soossissa lilluvaa paistettua tempeä riisin kera. Ja tilauksen perässä kipitin into piukeena ja kamera tanassa köökin pualelle kattomaan miten tuo herkkumättö tehään. Se tehään nopeasti. Kuvat on siis mitä on, homma oli niin sukkelan vikkelää et siin ei kauaa nokka tuhissu ku oli mässyt valmiina.

Seikkailunhalusille täsä siis nyt ohjeistus kuvien kera. Näin tehään Tempe Manis. Olkaat hyvät.

Ekaks tarttetaan tempeä. Se on näemmä tämmösen herkullisen kelmeen näköstä settiä raakana.

Tempe tsiipaloidaan tsuikaleiks

Valmista tempesälää pannulle laitettavaks

Tempesuikaleet laitetaan öljyyn kihisemään

Sitte tehään vissiin se ns. manis elikäs semmonen ihana soossi. Laitetaan blenderiin pari pientä chiliä, pari valkosipulin kynttä, hippusellinen suolaa, hippusellinen sokeria, hippusellinen umamia (siitä lisää kohta), hippusellinen jotain liemijauhetta (meni vähän ohi, sinne lens tavaraa niin nopeesti), ja yks iso pilkottu tomaatti (tomaattia ei ole kuvassa, se meni tonne heti kuvan oton jälkeen).

Umamia pussukka. Siis mikä vitun umami? Umami on siis ns. viides perusmaku, jos oikein muistan. Ku on suolain ja makee ja ööö... jotain ja jotain ja umami. Kuuklatkaa ja selvittäkää, miä en jaksa.

Tehosekotettu soossi on siinä.

Valmis soossi tuupataan pannulle ja annetaan porista siin tempejen vieres.

Rose vähä heiluttelee keitoksia siin.

Sitte ku tempesuikaleet on öljys tirissy semmosiks hiukan rapsakan olosiks ja ruskeiks, ni nostetaa ne reikäkauhal sielt öljystä pois ja viskataa sinne soossipannulle.

Sotkotetaa.

Lopuks lorautetaa viä vähän makeeta soijakastiketta sekaan.

Riisikeittimestä kupillinen nasia eli riisiä

TADAA! Meikälääsen päivän pääateria on siinä.

Siitä! Kohti leipäläpeä! Maiskis! On nimittäin hyvää!

Saako Mordorista jostain tempeä? Tietääkö joku? Siis lähinnä helsinkistä jostain? Luulis saavan, mutta kertokaa tarkempia koordinaatteja, jos tiiätte. Kiitos.

Rantapummikissat - kivakumara

Laitetaas ny vihdoin läjä kissakuvia, ilman mitään paskanjauhantaa. Tämän myätä lähetän terveisiä kaikille kissojen ystäville, erityisesti Pallirahastoa tukeneille. Kivakumara kissoja tässä, kis-kis!

Rantapummikissat rannalla

Meiju valmiusasemissa kun joku lähestyy

Hän taistelee tienoon söpöimmän mirrin tittelistä

Tauski

Äiti ja tytär

Äiti ja tytär

Äkäin

Awwwwww!

Hän rakastaa nakkeja. Ennen oli niin äksy ärripurri äänensäkorottaja, mutta nyt kiipeilee miun päällä ja seuraa ku hai laivaa ja tulee heti jos vähäkää sanon et kiskis. Nakki-magic!

Tauski on myös hyvä sylikissa

Häneltä läks eilen kepexet. Ihan korvat luimussa oli ku heräs, ja huus niin perkeleesti.

Vattahaava-kissanpoikanen. Voi hyvin, vähän vaikeesti kävelee ja vatta on hellänä mutta muuten ei hätää.

Potilas Äkäin on potilas from hell. Se nyt oli arvattavissakin. Joko nukkuu tai sitten rähjää. On viä hyvin vaikeena eilisen steriloinnin jäleltä. Häntä ei saa lainkaan koskea, ilmeisesti tekee kipiää kaikki. Mutta jos varovasti silmienvälistä silittää ni sanoo purrrr.

Meijujoogaa

Huomenta, Mordor, hyvinkö pyyhkii?

Reissussa tulee toki seurattua Mordorin uutisia, jos ei nyt ihan päivittäin niin useita kertoja viikossa kuitenkin. Mitä pitempään on liatsussa, sitä enemmän omaa suomikuvaa saa ylläpitää nettimedioiden tarjontaan tukeutuen. Toki täällä morjestamassa käyneet kaverit on kertonu asioista (tupakkaa ostetaan jollain koodeilla tai jotain, ym) ja jokunen harva joskus meilailee ja kuulumisista tiedottaa, mutta yleensä nää viestit on lajia "samaa paskaa niiku ennenkin, ei tänne mitään kuulu". Näin ollen olen internetin varassa yrittäessäni ees joten kuten pysyä jyvällä mitä siä lottovoitto-lintukodossa oikeen tapahtuu. Etten oo sit aivan kuutamolla kun SE PÄIVÄ joskus koittaa.



Mutta asiaan. Nyt jos vilkasen uutisia ja mitä lie nettimeedioita ni tältä näyttää. Hyvä luoja, millaiseen maahan tässä joutuukaan palaamaan? Kylmään maahan, missä pelätään kaikkea ja vaahdotaan ihmeellisistä asioista. Liekö tää mitään uutta siihen verrattuna, mitä oli ennenku läksin, mutta kyllä nää nyt vähän kulmakarvaa kohauttaa.

Ohessa muutamia poimintoja aamun surffausturneelta (olen potilasvahtina murjulla tän päivän, nääs).

Hesarin otsikko 18.3.2013

No mikä uutinen toi nyt oikeestaan ees on? Mordorissa on kylmät talvet ja kuten Mokoma (maiskis) yhessä piisissään nerokkaasti kiteyttää: "...tämä maa jossa talvi on pitkä ja sisältää kesän..." Voiko tuota enää paremmin sanoa? En kaipaa vuodenaikoja, miulle riittää hyvin tää yks, eli et on koko ajan lämmin. Välillä sataa mutta sillonkaan ei jäädy. Nyt oon ollu 2 talvea pois Mordorista ja siis tiättekste, siis oo-äm-gee, mähän en siis enää osaa varmaan niinku pukee ees lapasia käteen. Pitää sekin asia sitte uuelleen opetella.

Mutta kyllähän kaikki "PAKKASENNÄTYS" ja muut saman lajin sääutiset miun mieltä tääl tropiikis aina kovasti lämmittää. Se on se vahingonilo, mistä mordorilainen hyvän olonsa kukkeimman kuorrutuksen ammentaa. Enkä ole sen(kään) suhteen poikkeus.

Otsikko Ylen sivulla 18.3.2013

Kofeiini on portti huumeisiin???? Oikeesti? Käydäänkö siä tämmöstäkin keskustelua? En tiiä onko tää nyt vaan viime aikojen ilmiö, vai oliko tämmöstä ennenki mut oon ollu sille vaan sokee, mutta tuntuu jotenki et lehissä on enenevässä määrin kaikenlaista pelonlietsontaa. Millon on älämölö mistäkin asiasta ja kaikki elintarvikkeet on vuoronperään vaarallisia ja sudet tulee ja tappaa ja mitä viälä. Lehet on ku miun kohta 99-vuotias mummi, joka on kauhuissaan kaikesta. Millon ei ikkunoita voinu avata kun "tappajamehiläiset tulee Venäjältä" ja muuta vastaavaa. Tähän buumiin on muuten iskeny mainiosti facebookin Pelonlietsonta- ja kieltojenvaadintakerho. Olen jäsen. KAIKKI ON KIELLETTÄVÄ TAI ME KUOLLAAN!

Juttu Ilta-Lehdessä 18.3.2013

Tämä on poiminta ihan Ilta-Lehen etusivulta. Näin! Outo kiipeli rappukäytävässä! Nyt odotan vaan millon joku ministeriö kieltää joko rappukäytävät tai vähintään niiden vaaralliset kaiteet. Tässä on sellasta vanhanajan naapuriavun tunnelmaa kyllä, että otetaan oudossa kiipelissä olevasta naapurista kuva ja lähetetään se lehteen.

NYT tiedottaa kun Ruisrock tiedottaa 18.3.2013

Olen totaalisen pihalla musajutuista. Ketä vittuja nuo kaikki on? Tuossa jutunpätkässä mainituista artisteista tiiän Kotiteollisuuden ja Ville Ahosen. Raappana-nimen oon kuullu mutten ehkä oo kuullu siltä mitään, tai jos oon ni ei oo paljo rekisteröityny mihinkään.

Sillon tällön kun joku on tullu käymään ja on tuonu vaikka Rumban ja Soundin miulle luettavaks ni 99% lehtien sivuilla olleista artisteista on miulle totaalisen nevö-höörd-kamaa.

Toisaalta tämä seikka on reissustaolosta riippumatonta, suurimmaks osaks, luulen. Kyse lienee enemmänkin alati levenevästä sukupolvien kuilusta. Elämän ehtoopuolella olijoitten ei piäkään ymmärtää nuarison musiikeista mitään. Lisäksi oon sellanen kaavoihini kangistunu jäärä, joka on suorastaan liikuttavan uskollinen jo löytämilleen ja hyväksi toteamilleen orkestereille. Kun palaan, ei kiinnosta vittujakaan mitkään uuet spektaakkelit. Minä haluan nähä keikalla vaan Viikatetta ja Mokomaa ja Stam1naa ja Kotietollisuutta ja Von hertzen Brotherseja ja Verenpisaraa ja Bodomeja ja mitä näitä nyt on. Tartte mennä mitään hipsterisuosikkeja vahtaamaan, saatana. Heviä, perkele!

MTV3 18.3.2013

Yllä oleva on yks helpoimmin käsitettäviä näistä telkkariohjelmien ympärillä pyörivistä uutisoinneista. Tiedän sentäs mikä on Diili, kuka on Sedu ja kuka on Hanna Partanen. Luojan lykky, että Putous on nyt vissiin tauolla. Sen aikana uutisten pläräys oli vähän hämmentävää, kun siellä vaahottiin sivutolkulla, ja joka helvetin päivä, jostain helvetin sketsihahmoista kuin oikeista ihmisistä. Eikä miulla ollu hajuakaan et mitä vittuja nää tampiot nyt taas on. Hämmentävä määrä telkkariohjelmien ihmisistä ja tapahtumista kirjotetaan, ja helvetin isoin otsikoin vielä.

Ilta-Sanomat 17.3.2013

Herraisä! Toivottavasti Leena on saanu kriisiterapiaa. Ohan se ny saatanaa että VAIN YÖPAITA päällänsä siin rauhassa aamiaishommia touhuaa ja PÖLLÖ tulee kyttäämään ikkunasta. Pöllöt on kiellettävä! Ja yöpaidoissa liikkuminen sängyn ulkopuolella!

Viikon luetuimmat -lista Iltalehdessä 19.3.2013

Viikon luetuimmat otsikot Iltalehdessä vimosen viikon ajalta. Olen sanaton.

Rupes nyt kyllä vaivaamaan tuo numero 10: "Outo vana seurasi naista". Täytynee vielä palata Iltalehen sivuille tarkistamaan et mitä helvettiä. Onhan se kuitenki viikon luetuimpien uutisten Top Tenissä!

Seiskan kansi viime viikolla

Onneks sentään on Matti Nykänen taas aktivoitunu! Tiiän kuka se on!


Lehethän kirjottaa asioista mitkä myy, tahi - nykypäivänä - kerää klikkauksia. Kenen vika se sitte on, jos sellanen NO HUH HUH!- ja KATSO KUVA!-meininki jyrää?

Itsehän tunnustan avoimesti olleeni, ja ehkä yhäkin vähä olevani, jonkinlainen paska/viihde-uutisnarkki. Miulle tuli Seiskaki oikee kotiin kannettuna vuoskausia. Ei tule tulemaan enää, kun palaan. Tuskin tilaan yhtäkään lehteä kotiin, sitten jos ja kun miulla se koti joskus jossain on. Imagessa ja Soundissa on vielä jotain tilausaikaa jälellä, ne aktivoin ja saavat tulla siihen saakka kun on maksettu mutta sit loppuu. Tää kaukanapoissaolo on opettanu pois tuostakin pahasta tavasta, miun ei tarvitte olla joka sekunti ajan hermolla. Mieli rauhottuu ja muutenki stressi vähenee kun ei koko ajan lue uutisia tai kun ei ylipäätään oo koko ajan online kyttäämässä mitä millonki. Koska harvemmin uutisissa/missään mitään hyvää on. Ja jos onki ni EI SE KESTÄ KUITENKAAN!

On muuten joitain asioita, jotka miusta tuntuu ihan oudoilta, vaikka kuinka oon niistä uutisista lukenu. Esimerkiks se, et mitennii Sauli Niinistö on presidentti? Hämmästyn sitä yhä joka helvetin kerta kun jossain joku juttu silmään osuu.

Oudolta tulee varmasti tuntumaan moni muukin asia. Vasemmanpuoleinen liikenne on jo niin perskannikassa, et jos saan auton alleni niin varokaa, tulen väärää kaistaa vastaan kaikkia. Outoa on myös, ettei moskeijan huuto raikaa montaa kertaa päivässä. Ja että missään ei näe lehmiä eikä kanoja, eikä ylipäätään vapaana juoksentelevia elukoita. Että kaikilla on koko ajan kiire johonkin ja eletään kalenteri-elämää, eikä tosta vaan pysähytä muuten vaan tien poskeen turisemaan puutaheinää. Että jos ei just nyt oo käteistä mukana niin paikkaan ku paikkaan voi jättää piikin auki. Että jos tuntematon moikkaa, vallan hymyn kera, ehkä jopa kysyy mihin matka, ni sen on pakko olla jostain laitoksesta vapaalla.

Mutta vielä on vapautta jäljellä. Päätöstä paluusta en oo yhäkään tehny. Ajattelen sitä kyllä koko ajan, näen aiheesta unia (yleensä ahdistavia painajaisia), mutta päätöksen tekoa siirrän ja siirrän. En vaan pysty asettamaan tälle tän hetkiselle elämälleni viimeistä päivää.

Ja mikäs kiire tässä? Viel on hetki aikaa olla ns. sormi perseessä ja väistellä vastuullista elämää.

Selamat jalan, buah zakar!

Otsikko on indoneessiaa ja tarkottaa (jos osasin) et hyvää matkaa, kepexet. Eli kivekset. Indonesian kielessä kivekset on siis buah zakar, jonka kirjaimellinen käännös on peniksen hedelmät. Miten loogista! Huomaatteko: osaan kieliä. Ja tärkeitä sanoja varsinkin.

Eläinlääkäri Gede Lombokilta tuli siis tänään käymään. En ollu itte asiassa aloitteellinen, meinasin viel hetken ootella et Äkäin kasvaa, mutta kun tohtori soitti pari päivää sit et on tulossa muita kissoja maanantaina kattomaan, ni et onko miulla mahollisesti tarvetta. No ainahan ny sen verran täällä pallillisia kolleja jossain vilistää, et mikä jottei. Ja aattelin, että saapi lääkäri sitte sanoa, onko Äkäin jo leikattavassa iässä.

Oli vähän hermojaraastava päivä kuiteski, eikä tää lopussa viä ole... tokkuraisia mirrejä tässä vahin parhaillaan. Aamulla lääkäri soitti, että tulee noin klo 11. Hän saapui vasta klo 13. Indonesialaista täsmällisyyttä, mut ei se ny niin nuukaa oo. Semminkin, kun aamulla ennen yhtätoista olin tua tyhjien kanakorieni kans ihan ihmeissäni, kun yhtään leikkaamatonta kissaa ei missään näkyny. Oli siinä sitte pari tuntia aikaa ettiä ne kaks kollia, ketkä miul oli ikäänku valmiiks katottuna. Semmosia uusia tuttavuuksia, jostain tähän nyt taas tupsahtaneita. Yks semmoin ruma kolli on asettunu miun terasille ja narisee siin koko ajan pallit tanassa, ja toinen oli iso oranssi hellyyren kipeä pyöreepäinen töpöhäntä.

Tässä meillä Kakkosen Koralpiitsillähän kissapaletti pyörii yhä villinä, mirrejä tulee ja menee, osa pysyy ja osa ei. Osa on jatkanu matkaa mihin lie, osa hengaa naapuriin avautuneessa Vamana Resortissa. Miun kissoista Poika Nimeltä Ritva on muuttanu tyystin naapurin pizza- ja popkornipaari Melatiin, sillä meni hermot tähän kissamäärään tässä ja hyvin pullukkana tuol Melatin pizzauunin äärellä asustaa. Käyn häntä, ja sinne jo aiemmin muuttanutta Pehmeetä, aina välil nakkien kanssa morjestaas. Samalla saan ite aina pintankia ja popkornia. Oh, the happy hours!

Melatin eestä tänää aamulla löysin kissanpennun, ei mikään minipieni enää, mutta nyhjäs siinä tien poskessa vähä sen olosena, että oli pakko mennä kattomaan lähempää. Koitin siin kysellä et mikäs tää ja mistäs tää, mut paikalla ei ollu ku yks sellain hullu jätkä, jonka kans en ylipäätään halua puhua mitään, ja nytki ku yritin ni siltä mitään järkevää suusta taas tullu. Kissanpennun lähempi syynäys paljasti, et pennun vattassa oli kauhee mätivä haava, ja jalkaakin nilkutti. Voi perse, ajattelin, mutta eihän sitä ny voinu siihenkää jättää mätänemään. Ei muuta ku mirri kainaloon ja min murjuun oottamaan lääkäriä.

Äkäin käsittelyssä

Lääkäri tuli sit vihdoin, pari tuntia myöhässä, mutta tuli kuiteski. Totes et Äkäisen voi ihan hyvin jo steriloia, joten ei ku taju kankaalle (toki hirveen ärinän kera, onhan kyseessä Äkäin), kylkeen reikä ja kauheeta ronkkimista. On tuo vähän hurjaa katteltavaa, ku lääkäri paljain sormin ronkkii siäl vattanahan alla ja veri lentää. Äkäin oli kuiteski nopiasti operoitu ja vein sen murjulle toipumaan. Ja kun on Äkäin kyseessä, ni sitä mitkään nukutustropit kauaa pitele. Se oli vartissa jaloillaan ja rähisemässä. Tuol se kylppärissä nytki raivona kaatuilee ja räyhää.

Pari kollia erotettiin penistensä hetelmistä seuraavaks, ja sit vimoseks lääkärsetä tsekkas sen haavavattasen kissanpoikasen. Sillekii piti sit antaa vähän tainnutusta, ni mätivä haava saatii putsattua kunnolla ja laitettua parilla tikillä kiinni.

Tohtori morjesteli viel Tauskin ja sano et hän ei ois ikänä uskonu, että tuo kissa toipuu noin hienosti. Tauskihan on nyt ihan kondiksessa, karva on kasvanu kaljuuntuineisiin kuppasiin ihokohtiin takas ja hää on valtavan ihana ja touhukas kissa. Kyllä kannatti Tauskin takia taistella!

Nyt kollit makaa kanakoreissa tuos miun terdellä, vapautan ne myöhään illalla, sitte ku pysyvät kunnolla tolpillaan. Äkäin ja se kissanpentu ovat miun kylppärissä toipumassa, ja kumpiki saa pysyä sisätiloissa ainaki pari päivää. Molemmil heil on isot haavat ja isosti tikattu, ni saavat toipuilla ihan rauhassa. Toivottavasti Äkäin ei rupia sitä pientä kovasti kurmottamaan.

Viimeks ku Pallirahaston budjettia teille tiedotin, ni siel oli rahaa 2,7 miljuunaa. Sen jälkeen oon verottanu sieltä 400 000 rupiaa eläinkauppaan Balilla (kissojen vitamiinigeeliä iso tuupi, kasa ruokaa ja kaulapannat kaikille ns. miun kissoille). Tänää meni 800 000 rupiaa noihi peenisten hetelmiin, Äkäiseen ja kissanpennun vattahaavaan. Kassassa siis viä 1,5 miljuunaa. Nekin varmaan menee sterilointeihin joskus tässä keväällä myöhemmin. Tuol on kissanpoikasia huudiloilla, joten jahka ne kasvaa steriloitavaan ikään ni sitte viimeistään.

JOS SIIS OON TÄÄLLÄ VIÄ SILLO! Saatananperkele että sitä täältä pitkäksi aikaa poistumista ei tohdi ees ajatella. Jos en vaan lähe? Nii.

Lääkäriä naurattaa ku Äkäin on vihdoin ihan hiljaa eikä rähjää enää

Kissanpennun mätänevä vattahaava on putsattu ja nyt laitetaa viä tikit

Heräämön pahnoilla, kepexiä kevyempänä