Haaveilemassa Menolla

Liikautin TAAS persettäni omalta Hiekkakikkareelta viime perjantaina. Töttöröö ja liput salkoon! Mutta en menny kauas, ihan vaan tuosta meren ylitte naapurisaarelle, eli Gili Menolle. Kakkosen Kuppilan pomo Rose ipanoiensa kera oli menossa vähä sukuloittelemaan sinne, ni miä läksin messiin. Island hopping -veneellä sinne suuntaan ja sit, koska oon laiska, ni otettii pieni puuhäkkyrävene takasin päin, ni päästii suoraan Menon rantapaarista takas omaan kuppilaan tänne Trawanganille. Miten kätevää, plus itse pidän erikoiskulkuneuvoista, sillon tällön.

Oltiin Menolla koko päivä. Rose ja ipanat kävi hoitaas sukuloinnit ja miä sillä välin puuskutin hiki päässä pientä sightseeing-tyyppistä tepastelua saarella, sekä retkotin Sasak Cafen makaamossa. Sasak Cafessa on tuttuja töissä ja muutenki hyvä meininki. Ennen kotimatkaa kävin Rosen opastuksella kattomassa vähän maatilkkuja, joita ois kaupan. Saahan sitä haaveilla.

Menon järvi

Aurinko korvens ihan raivolla, niska kärvähti ja hiki virtas, mutta on siäl Menolla vaan hianoo. Rauhallista ja tyhjää ja hiljasta ja seesteistä. Saarella on myös järvi, joka on hiano. Se on sellanen mutapohjasen näkönen lätäkkö, lähinnä, mutta kuttutaan sitä ny kuitenki järveks. Se kuhisee pieniä kaloja, jotka on ihan saletisti niitä jotka ui välittömästi peräsualeen jos sinne kellahtais. Lätökössä näin myös liskon uimassa, se oli hiano. Pällistelin taloja ja kiukuttelin universumille et miks toi ja toi ja toi ei oo mun koteja, säikähin isoja hämähäkkejä, moikkailin kaikille koska kaikki täällä aina moikkaa, kahlasin ristallinkirkkaassa meressä, uiskentelinkin hieman, paijasin Sasak Cafen imeväistä kissanpoikasta ja kotkotin tuttujen kanssa tuoreimmat kuulumiset. Mukava päivä ja Meno on ihana.

Miksei toi oo miun hima? MIKSEI????

Miuta ei nyt haittais lainkaan, jos taivaasta tipahtais padallinen kultaa ja timangeja, eurotkin kelpais, ni saisin Menolta palan pusikkoa ja siihen pykättyä pienen talon ja sen ympärille puutarhan. Puutarhassa kasvais hetelmäpuita ja palmuja. Ympärillä ois bambuista tehty aita, ni ei tuu kilit ja lehmät syömään kaikkea. Kissat siin käyskentelis pihamaalla, mie makaisin varjon alla riippumatossa ja kirjottelisin menestysromaaneja. Joku sharmikas ja raamikas ja kiva ja viksu isomunanen könsikäs, kenel ois pitkä tukka ja tatuointeja, kävis välil tuomas tuoretta mehua, soittelis siinä vähä kitaraa ja näyttäis hyvältä. Auringonlaskua katottais könsikkään kans romantillisesti rannalla nuotion äärellä ja sitte mentäis kotiin köyrimään.

Saahan sitä haaveilla.

Etualalla oleva pöheikkö on Menoa, seuraava viherrys Trawangan ja tuol kaukana siintää Balin tulivuori.

Menon rannat on autioita, enimmäkseen

Paikallinen loch nessin hirviö ui siinä keskellä

Teletappi roikku yhen kuppilan koristeena

Aijai. Tämmöstä maisemaa arvostan (kuvassa on tollanen tuhnunen kohta, ku kameran linssi oli huurussa, tsori)

MIKS TOIKAAN EI OO MIUN HIMA?

Huokaus.

Indonesian lippu

Sasak Cafen kissanpoikanen oli niin liikkis, se vaa kehräs ja lutkutti miun saronkia

Lehmiä

ÄÄÄÄÄÄÄÄKKKKKKKKKK!!!!!!! Jalkojen kanssa tuo hirviö on kokoluokkaa lautanen. Niitä oli yks puu täynnä. Jumalauta.

Paikallisten kyläs oli alpiinojäneksiä ikäväs häkis.

Tuiman näkönen täti teki jotain kahviin liittyvää hommaa siinä

Eppan siel tärkeenä kavereittensa kans bostailee

Kylän raitti

Aku ja Iines

Sasak Cafe

Tolla vitsikkäällä puuhäkkyräveneellä tultii taas kotio