Tulivuori ja suuruudenhulluus

Tänää aamulla klo 7

Piti kirjotella muita juttuja mutta otetaas ensin taas tulivuoriuutiset. Tilanne tänään: Agung alotti isomman purkauksen eilen iltapäivällä ja pukkaa tuhkaa taivaan täydeltä. Balin lentokenttä on sulettu aamuyöllä ja on tiettävästi kiinni ainakin iltaan asti.

Tuulet puhaltaa tällä hetkellä tuhkaa länteen päin, eli meillä täällä Hiekkakikkareella ei oo ees tuhkallista hätää. Kaikki on ookoo, mitä nyt jokaisella helvetin kylmä hiki persvaossa. Agung pisti jo meiän joulusesongin viime vuonna ihan kuralle, ja nyt olis isompi high season just alkamassa ja rahaa pitäs tehä vähän jokaisen, ni tässä sitä ollaan taas. Jos lentokenttä Balilla pysyy pitkään kiinni, tai on välillä auki ja välillä kiinni, niin tukalat paikat tulee. Turistit menee muualle. Bisneksiä kaatuu ja ihmisiltä lähtee duunipaikat alta.

Ei hirviästi naurata. Miäki niin olen oottanu high seasonia, tilannu kissakaupan täyteen paitoja ja uusia kasseja, ja ollu fiiliksillä että nyt saatana kissakauppa tekee massia niin perkeleesti että niin kissat kuin miekin senku kylvetään timanteissa. Saapi nähä miten käy. Tilanne on se, että rahaa on ruvettava valumaan miun suuntaan ihan just näillä näppäimillä tai katkiaa verisuoni päästä. Semminkin kun kaiken persaukisuuden keskellä velloessani en suinkaan nöyristele ja vetäydy siltojen alle itkemään ja syämään kiviä, vaan pyörittelen pähkä- ja suuruudenhulluja suunnitelmia oman minitalon rakentamisesta.

Mutta hei eiks tääki oo just siistiä, että akka ei muuta tee ku valittaa kuinka on persauki ja ihan vitun väsyksissä ja näännyksissä, ni sitte rupiaa miettimään että koska ei ole rahaa eikä enerkiaa eikä aikaa ni let's rakennetaan talo!

Voisko joku tulla ja antaa avokämmentä ja painot jalkoihin? Ni loppuis tää leijuminen ja riehuminen.

Aijoo ja peeäs, tuota Balin möyryyvää vuorenjärkälettä voipi tuijottaa livenä YouTubesta, tieteskii.

Eilen illalla auringonlaskun aikaan. Kuva by Tori Taylor

Hieno internetistä pöllitty kuva, saa jakaa, kuhan kertoo että kuvan otti eilen illalla Rio Helmi.

Hiljasta on lentoliikenne Balin ympärillä juuri nyt. Screenshotti FlightRadarista.

Henki pihisee ja siitä on paperit

Hengissä ollaan, fyysisesti. Kuuppa on yhä jumissa ja pääkopan kasailu on edelleen työn alla. 7 kuukauden putki duunia ilman yhtään vapaapäivää veti muijan aikamoisiin tiloihin ja sieltä koitan yhä rämpiä pintaan. Menee tovi, semminkin kun ei ole oikeen ollu mahista vetää lonkkaa ja lepuuttaa.

Täten en ole jaksanu blogia kirjottaa. Olen yrittäny, luoja että olen yrittäny, mutta mitä olen saanu kirjotettua on ollu niin hyytävää paskaa että parempi olla sellasia ruikutuksia julkasematta kun ei ole ollu mitään järjellistä asiaa tahi kerrottavaa.

Mutta nyt on! Kävin Kuala Lumpurissa kaiken kattavassa lääkärintarkastuksessa. Melko hämmentävä kokemus on moinen kun asioidaan siveässä muslimimaassa, missä paljas iho on kauhistus ja peljästys. Ja kun itte tulee Mordorista missä on tottunu siihen, että jos menee lääkäriin sanomaan että varpaassa on pipi niin ekana käsketään ottaa paita pois. Se on värkit esiin, ilman sen kummempaa hässäkkää. Toisin hoituu Malesiassa, voin kertoa.

Alotetaas tarina kuitenkin aivan alusta.

Olen viimeks asioinu "oikeissa" lääkäreissä noin 7 vuotta sitten kun vielä Mordorissa asuin ja tein lähtöä tälle reissulle, jossa yhäkin olen. Kaikenlaisilla puoskareilla on täällä lorviessa tullu käytyä, mutta rehellisesti sanottuna ei oo lekurivisiitit ollu järin luottamusta herättäviä. Perseimpänä esimerkkinä visiitti klinikalla Perhentian saarilla, kun kroppa oli täynnä luteen puremia ja ihon alla möyri yli 70 matoa. Siinä oli vitsit vähissä ja Perhentianin klinikan "lääkäristä" ei ollu mitään iloa. Jotain saatanan huulirasvaa se anto matoihin. Auttoi ei yhtään.

Enivei, alko olla sellanen tutina että ois kiva saaha jotain verikokeita ja muita katottua, että montako syöpää ja muuta tappavaa tautia mahtaa olla muhimassa kun ei oo aikoihin lääkärissä tullu käytyä. Kun lisäks ikää alkaa olla jo ihan vitusti ja jotain kohtaa koko ajan kolottaa, ni oli hiukan fiilis että pitäskö jo varata aika krematorioon. Kun äiti kuitenki lupas maksaa lääkärintarkastukset ni päätin mennä ekana moiseen ja vasta sitten krematorioon, jos aihetta on. (PS. Kuin siistiä on että liki viiskybäsellä akalla ei ole rahaa edes lääkäriin, vaan äitin pitää moiset maksaa? Hävettää. Mutta se onkin toinen juttu se.)

Miulla oli ohjelmassa pakkovisiitti johonkin Suomen suurlähetystöön uuen passin hakemista varten, joten aattelin samalla reissulla hoitaa jonkunlaisen terveystarkastuksen. Tämä kokovartalotarkastusten tarjoominen maksukykysille länsimaisille punkeroille tuntuukin olevan kasvava bizniz täällä päin maalimaa. Health Screening -osastoja löytyy ihan helvetin monesta laitoksesta ympäri aasiaa. Tarjontaa on perkeleesti ja siinä meni hyvä tovi guuglaillessa hintoja ja paketteja että millasta ronkintaa millä rahalla mistäkin saa.

Päädyin Kuala Lumpurissa sijaitsevaan Gleneagles -sairaalaan ja heiän tarjoamaan kattavaan tarkastuspakettiin, joka oli erityisesti suunnattu miun kaltasille viiskybäsille mätisäkeille. Siinä oli kaikenlaisia verikokeita ja ultaääniä ja röntkeneitä ja juttuja ihan helvetisti. Heiän Health Screening -paketteja ja niien sisältöjä&hintoja voi pällistellä tästä linkistä. Lisäks buukkasin visiitin selkälääkärille koska selkä on ollu ihan vitun paskana jostain viime lokakuusta saakka. Että kattotaan ny kaikki samalla ni tietää sitte miten paljon on elinaikaa jälellä.

Sitte eiku Kuala Lumpuriin. Meni pari päivää passihommia ym hoiellessa, selkälääkärikäynnillä ja sitte oli yks kokonainen päivä varattu tähän mätisäkkitarkastusspektaakkeliin.

Melkonen lasaretti muuten olikin tuo Gleneagles Hospital. Jumalaare, siä oli jopa Starbucks!!!!! Sairaalassa!!!!

Health Screening osasto oli uuen kiiltävässä erillisessä rakennuksessa ja sinne suikkasin aamulla ineen. Olin kelannu, että saletisti menee niin että tässä nyt kirjaudun täällä sisään ja sitte loppupäivän saa juosta ympäri sairaalan rakennuksia labrasta röntgeneihin ja ultraääniin ja muihin. Mutta ei! Oli viksusti kasattu tuonne Health Screenin osastolle kaikki tarvittava, ei tarvinu liikkua sieltä mihinkään. Se oli yhteen huoneeseen ineen jotain asiaa varten, sieltä ulos, hoitsu vastassa, istumaan seuraavan huoneen edustalle oottamaan vuoroa ties mihin ja sama uuelleen kunnes vimonen rasti oli suoritettu ja pääs käymään syämäsä ja sitte takas oottelemaan tuloksia ja keskustelua lääkärin kanssa.

Mutta sitten siihen yleiseen paljaan ihon pelkäämiseen. Jumaliste. Koko terveystarkastuspäivänä en ittekään nähny omaa nahkaani ku sillon kun piti vaihtaa ylle lasaretin kaapua, kyllä piettiin huoli ettei vaan vilaha mitään minkä ei ole pakko vilahtaa. Jestas. Ollaan kuitenki sairaalassa, hoitohenkilökunta oli kaikki naisia, on niillä itteläänki esim tissit eli tuttua tavaraa luulis olevan, mutta ei herra paratkoon siä suinkaan valtoimenaan voinu hinkkejään heilutella ees saatanan mammografiassa. Sielä varovasti sairaalakaavun raosta tarvittava tissi laitteeseen ja muuten kaapu tiukasti päällä. Röntkeneissä ei missään pitäny ottaa mitään ruumiinosia vaatteettomiks, vaan kaikki röntkenit räimittiin vaatteet päällä. Miä oikeen mielenkiinnolla ootin, että millähän helvetillä ne ottaa pildestä papakokeen, koska herraisä, ei saletisti hoidu sillai reteesti että perse paljaaks ja saxet auki, niiku Mordorissa.

Eikä hoitunutkaan. Lääkärin luona piti ottaa verhon takana vaatteet pois ja laittaa sairaalakaapu ylle. Erillisellä peitolla lääkäri sitte suojas etten miä ittekään ees vahingossa nää vilaustakaan mistään siveettömästä ja hän sitte varovasti sieltä jostain kaapujen ja peittojen raosta tuikkas jotain ineen ja ruopas tarvittavat näytteet.

Aikaa tähän koko härdeliin meni joku 6-7 tuntia, josta suurin osa toki oli odottelua millon mihinki ronkintaan ja testauksiin. Menin kaheksalta ineen ja pääsin puoli-kolmen maissa ulos. Osa tuloksista ei yhessä päivässä valmistu ja tulee emaililla tällä viikolla, mutta suurimman osan sai saman päivän aikana. Ja hämmentävää kyllä, olen fyysisesti ihan simpsakassa kunnossa (ellei sitte jotain ole täysin perseellään noissa testeissä joiden tuloksia viä oottelen). Muutamaa asiaa pitää vähän tulevaisuuessa seurata, mutta ei mitään mistä pitäs järin huolissaan olla. Selässäkään ei ole muuta kun iän tuomaa kulumista ja siihen tuli lääkkeeks liikuntaa ja kipunappeja.

Ikä, saatana, se pilaa ihmisen elämän!

Krematorioon ei täten vissiin tarvi ihan vielä mennä. Hieno homma ja hyvin hoitu kaikki ja rahaa tähän hauskanpitoon meni rapiat 500 egeä. Tuolla hinnalla sai vähäksi aikaa mielenrauhaa sekä nivaskan papereita & cd-levyn joista löytyy kaikki miusta päivän aikana tongitut, testatut ja kuvatut asiat.

Kiitos, äiti!

Puhelinnumerohelvetti, osa 2

Yhä hengissä! Ja huhtikuun kissaklinikka on suoritettu. Vaikka sen aikana hajoili niin fyysinen kuin henkinenkin terveys, niin ohi on! Jäkihoito toki jatkuu, kissoja ja kissanpentuja on kissasairaala, miun huusholli sekä kissakauppa piukassa, mutta näinhän se aina klinikoien jälkeen on. Palaan kissaklinikka-aiheeseen myöhemmin, kun jaksan asioita ees aatella.

Mutta aiheeseen puhelinnumeron rekiströinti, niin moni siitä on kysyny ja ilmeisesti aivan yäunensa menettäneet. Taustat tarinalle löytyy tästä linkistä.

Tuon helmikuussa kirjotetun raportin jälkeen menin vielä helmikuun lopulla NELJÄNNEN kerran XL-operaattorin palvelupisteeseen Lombokilla taistelemaan tätä saatanallista numeron rekisteröintiasiaa. Se on se suamalainen sisu, havuja perkele, periksi ei anneta. Neljännellä kerralla osuin sellasen pimun palvelutiskille, joka puhu sujuvaa enklantia, ja haki paikalle jopa konttorin pomon. Taas otettiin kopiota passista ja työluvasta hirviän touhotuksen kanssa ja tämän jälkeen konttorin pomo esitteli miulle excel-taulukon jossa miun puhelinnumero (ja tsiljoona muuta ulkomaalasten omistamia numeroita) kökötti. No nyt jumaliste, vautsivau, bumbtsipum, numeroni ei tokikaan ole rekisteröity mutta se on sentään EXCEL-TAULUKOSSA! Täten rauhallisin mielin pois operaattorin konttorista, että kyllähän tää tästä varmasti viä rekisteröitymiseks muuttuu.

Numerosi on rekisteröity!

Olin satavarma, että tästä ei tule lasta, paskaa eikä rekisteröityä puhelinnumeroa, ei sitten kirveelläkään. Mutta jumatsuikkeli, maaliskuun kolmas päivä, kännykkä piippasi iloisna, ja sieltä pölähti viesti joka kertoi että numero on nyt rekisteröity!

Kakkukahveen paikka, suorastaan!

Puhelinnumeroni on nyt siis miun ja miun nimissä. Tai en tiedä kenen nimissä se on mutta ainakin on rekisteröity. Vielä kun tuo paskaoperaattori XL tekis jotain, että täällä Hiekkakikkareella nettiyhteys, tai edes helvetin puhelinverkko, toimis kunnolla. Mutta ei. Nettiyhteys, olkoonkin olevinaan kuinka 4G hyvänsä, on aivan onneton paska, puhelinverkkokin tarjoaa pelkkää "emergency calls only"-tilaa useita kertoja viikossa. Alkaa mennä hermo.

Täten olenkin hankkinut toisen, kuuleman mukaan paremmin skulaavan, operaattorin SIM-kortin ja numeron. Katotaas kuinka sen numeron rekisteröinti sujuu kun ens viikolla menen heiän konttorille asiaa hoitamaan.

Mutta nyt keskityn lähinnä lepäilyyn ja ihmisraunion rippeiden keräilyyn. Se ensmäinen vapaapäiväkin sitten lokakuun alun häämöttää jo aivan tuossa. Sunnuntaina! En meinaa tehä MITÄÄN! Paitsi juosta hoitamassa ja siivoomassa kissoja, mutta ne ei onneks ole ihmisiä.

Henki pihisee ja hammas jomottelee

Onks siä enää ketään? En ihmettele jos tyhjyyteen huutelen, tässähän on ollu 2 kuukauden totaalinen ummetus blogisuolessa. Pahoitteluni. Toivon, että kaikki ovat kuitenki kyenneet jatkamaan elämäänsä mitä reippaimmin.

Lyhyesti selitettäköön, että tässä on nyt mennyt reilu 6kk ilman yhtäkään vapaapäivää. Kun siähen sitten laitetaan lisämausteeksi ensin infernaalinen selkäkipu, sen poistamiseksi napsitun pillerikuurin tyrmäävät sivuvaikutukset, ja näiden jälkeen iskeny järjetön hammaskipu, niin on tämä blogin kirjottelu ollu aika totaalisesti tärkeysjärjestyksen sijoilla tsiljoona. Lisäksi nettiyhteydet on ollu täällä aivan paskana muutaman kuukauden eli mistään ei tuu mitään, ja jos tuleekin niin tulee erittäin  hitaasti.

Sitä on vaan koittanu saaha pakolliset hommat hoiettua, kaljaa juotua ja jotenki haparoiden suorittaa elämää, päivä kerrallaan. Hermo on ollu kireällä, ja anteeksi kaikki joille en ole juuri muuta tehny ku vittuillu. Sori. Olen toki muutenkin aika helvetin hurmaava persoonallisuus, mutta kun olen väsyny ja kivuissa, niin herttaisuuteni kohoaa aivan uusiin mittasuhteisiin. Pusipusi vaan kaikille.

Mutta nyt koitan hissuksiin palata kirjotteluhommiin. Hissuksiin on avainsana tässä, sillä ens viikolla alkaa kissaklinikkahärdeli ja sen säädöissä ja hoitamisessa ja purkamisessa meneepi seuraavan kahen viikon kaikki aika mikä "oikeilta" töiltä liikenee. Mitään blogiromaaneja on täten turha ootella. Aion kuitenkin nyt vähän verryttelymielessä riemastuttaa teitä kertomalla hammaslääkärikokemuksesta.

Poskihammas alkoi juilimaan tuossa jo aikapäiviä sitte. Koitin kärvistellä ja aattelin että kun tuossa kesällä joudun kuitenki käymään Kuala Lumpurissa ja Balilla passiasioita hoitamassa ni käyn leekolekurilla sitte samalla. Viime viikolla tilanne otti ja kärjisty ihan uusiin ulottuvuuksiin. Varasin ajan hammaslääkäriin tälle viikolle, kun olin muutenkin menossa Lombokille asioille. Tuskat ylty viikonloppuna kuitenki niin hirveiks, että alko vitsit olemaan vähissä. Turpavärkki turvoksissa, hampaita ei voinu ees yhteen laittaa, syömistä ei voinu ajatellakaan (onneksi on kasviskeitto eli Bintang). Hammaslääkäriaika oli tiistaille, mutta ei helvetissä voinu sinne saakka ootella.

Soitin hammaslääkäriin lauantaina, että mulla on tiistaille varattu aika, mutta on niin kipiä tuo hammas että tarttee päästä nopeemmin lekuriin. Eli oooteko auki sunnuntaina?
- Ei olla auki sunnuntaina.
- No voinko siirtää mun ajan tiistailta maanantaiaamulle?
- Jees your appointment is Monday at 2pm.
- Mitä vittua, eihän ole, kun aika on varattu tiistaille klo 11, mutta voiko sen siirtää maanantaiaamuun?
- Haluat siis hammaslääkäriin maanantaina ja tiistaina? Jees, your appointment is Monday at 2pm and tuesday at 11am.
- EI OLE! Kun on tiistaina klo 11 aamulla mutta voiko sen siirtää maanantaiaamulle?
- Nou doktor on Monday. THURSDAY JEES!
- EN OLE TULOSSA TORSTAINA, HALUAN MAANANTAIAAMUNA!
Tässä kohtaa puhelimeen tulee uusi pimu ja keskustelu alkaa alusta ja kas, ajan siirto tiistailta maanantaiaamuun onnistui.

Olo alko kuitenki olla sellanen, että jos ois ladattu ase niin ampuisin itteäni suuhun. Mettästelin Lombokin sairaaloita että missä ois hammaslääkäriä, jos jossain ois jo sunnuntaina joku dentist monster mestoilla. Hyväksi sairaalaksi kehuttu Harapan Keluarga lasaretti kehuskeli nettisivuillaan, että hammaslääkäri löytyy. Soitin sinne:
- Please dial 9 for service in English. Minä naputan ysiä.
- Please dial 1 for emergency, 2 for making an appointment. Minä painan kakkoseen.
Kukaan ei tietenkään vastaa puhelimeen.

Soitan uuelleen, ja valitten enklanninkiälistä palvelua ja hätätila-ykkösen. Jo vastataan puhelimeen. Minä kysymään, että puhutko enklantia. Vastataan että NOU ja hätääntynyttä kiherrystä perään ja luuri korvaan. Huoh.

Tässä kohin jo huutelin feispuukissa että onko kukaan rohjennu käyä meiän Hiekkakikkareen hammaslääkärissä (täällä on semmonen mutta en tiä uskaltaisko siellä käyä). Kukaan ei ilmeisesti ole rohjennu siellä käyä mutta useampi henkilö vaahtos Tohtori Halidasta, että paras hammaslääkäri Lombokilla ehottomasti ja löytyy Sairaala GUMista. Jaahans. Minäpä soittamaan oitis.

Jestas perkele, vastasivat puhelimeen oitis, puhuivat erittäin hyvää enklantia, pahoittelivat että Tohtori Halida ei ole sunnuntaisin töissä, mutta maanantaina alottaa vastaanoton klo 11 ja voivat laittaa miut heti ensmääseks potilaaks. Asia kunnossa, nähään maanantaina. Toisen hammaslääkärin ajan peruutin ihan vaan whatsappilla, en jaksanu ees koittaa soittaa ja selittää että haluan perua varauksen, ties vaikka oisivat taas varannu lisää aikoja.

Maanantaina eiku Lombokille ja Sairaala GUMiin. Jumatsuka, iso kiiltävä uus hiano pytinki ja kaikkee. Kävelin ovesta sisään ja sieltä heti kipitti joku heppu vastaan että Miss Susanna???? Jeees. Ilmeisesti olin päivän ainoa ulkomaalanen asiakas kun kaikki oli varpasillaan oottamassa että kohta sieltä joku eksoottinen pullukka tulee. Vastaanottoheppu vei miut sisäänkirjautumistiskille, missä piti täytellä lipui ja lapui ja antaa passi kopioitavaks ja sitte sain oman hianon muovisen asiakaskortin. Passittivat yläkertaan, missä oli taas joku pimu vastassa ja kyseli että mikä on hätänä ja kyseli kaikenlaisia taustatietoja ja otti verenpaineet ja pakotti puntariinki (vain 5 kiloa olen lihonu sitte viime puntaroinnin joskus en-ees-muista-millo. Lisäkiloista vilpitön kiitos Golfin kuppilaan avatulle pitserialle).

Lopulta pääsin hammaslääkärin pakeille. Hieno lääkäritäti oli, puhui erittäin hyvää enklantia ja osas hommansa. Tuuttas pään täyteen puudutuspiikkejä, jyysti hampaaseen hirviän kraatterin ja lutkutti mätää ja paskaa sieltä pois. Täytteli röörin pumpulilla, määräs antipioottia ja kipulääkkeitä, käski takasin parin päivän päästä ja anto lähetteen röntkeniin. Kiitos ja moi. Alakertaan apteekin tiskille hakemaan nappeja, kassalle maksamaan (350.000rp lääkäristä ja toiset 350.000rp lääkkeistä, yhteensä siis noin 40 egee), vastaanotosta tilaamaan uus aika torstaille ja sitte ulos ja kohti röntgenseikkailua.

Aistikas purukalustoni. "Hampaat on ku paskahuussin rappuset", niiku meilläpäi Kouvostoliitossa sanottiin

Röntkenihomma oliki hiukan erikoinen. Sairaalassa on kyllä röntgenosasto mutta ilmeisesti ei ole turpavärkin kuvaamiseen sopivaa laitetta, joten röntgeniin piti painua tois pua kylää johonki erittäin hämmentävään läävään. Lähetteen kanssa tiskille, maksu (150.000rp, noin 9egee) ja sitte oottelemaan. Voi hyvä luoja että saikin ootella. Kaikki tapahtu ku hidastetussa filmissä. Siellä oli yks jätkä ottamassa kuvia ja kehittämässä niitä. Henkilökuntaa oli muuten kyllä ihan vitusti, mutta niistä suurin osa istuskeli kaikennäkösten pöytien takana kaivelemassa kynsiään tai räpläämässä luurejaan. Yks ukko hoiti yksinään sen kaiken röntgenöinnin ja porukkaa oli jonossa aivan pipona. Meni puoltoista-kaks tuntia ennenku miun vuoro vihdoin tuli.

Kuvaus hoidettiin sinänsä ihan mallikkaasti, mitä nyt suussa piettävä muovilusikan tapanen kapistus oli kääritty vessapaperiin ja sen pureminen oli täten varsin epämiellyttävä kokemus. Kun miun kuva oli vihdoin valmis, niin joku niistä istuskelijoista sai tehtäväks laittaa miun purukalustokuvan ruskeaan kuoreen ja kirjottaa siihen päälle päivämäärän ja miun nimen. Herrajumala että siihen meni aikaa! Miä tuhisin siinä hermona vieressä että vittu sudi nyt saatana ne asiat siihen ja anna se vitun kuva tänne, miä tahon kotio NYT. Mutta eiiii kun hän otti aikansa ja käänteli sitä miun röntgenlähetettä etuperin ja takaperin ja piirteli jokaisen kirjaimen niiku olis jotain saatanan kalligrafiataideteosta siinä tekemässä.

Lopulta sain sen kuvan ja pääsin vihodoin lähtemään kotimatkalle. Huoh.

Hampaaseen ei enää satu. Useemman päivän infernaalisten tuskien jälkeen olo on jotakuinkin euforinen. Ylihuomenna takasin hammaslääkäriin ja sitte tuo paskahammas ehketi revitään irti. Tuskin siitä enää purukalustoa tulee.

Se siitä. Henki pihisee, vaikka kunto rapisee, sillä vanhuus ei tule yksin. Se tulee kaiken helvetin kolotusten ja vaivojen kera.

Kyllä tämä tästä. Reilun parin viikon päässä siintää jo ehta ja oikea VAPAAPÄIVÄ, ensmääne sitte syys-lokakuun vaihteen. Semmonen päivä kun ei tarvitte tehä mitään! Ei tarvi tsekkailla sähköposteja eikä pitää ees puhelinta päällä jos ei huvita. Ei tarvi poistua himasta eikä nähä ihmisiä!Sitä kohti ja sitten lepo!

Mitähän miä sillä kaikella vapaa-ajalla sitte oikeen teen? Ihan ekaks en muuten tee yhtään mitään. Olen vaan.

Tulivuori- ja sääuutiset

Tulivuoriuutiset

13.2.2018 (kuva: Mount Agung from my side - FBsivu)

Tulivuoriasioista kysellään kovin. Että mikä on tilanne ja uskaltaako tulla lähellekään vai pitääkö mennä lomalle ihan vaan Kouvolaan. Tilanne kaikessa lyhkäsyydessään on se, että tuo Balin suuri ja mahtava Agung on yhä ärhäkällä tuulella. Päästelee paineita ja jytisyttää huudiloita ja sylkee tuhkaa ja kiviä välillä. Viimeks toissapäivänä töräytti taas kunnon satsin. Lentokentät on auki, eikä meillä täällä ole mitään hätää.

Tilannehan on ollu päällä syyskuusta alkaen, marraskuussa tuli ekat purkaukset ja tämmösenä tämä saattaa jatkua vielä kauan. Ei voi tietää, tulivuori tekee tulivuorihommia eikä se niistä hirviästi tiedottele etukäteen.

Jännä kuinka nopiasti sitä tottuu tämmöseenki luonnonmullisteluun ja ihmeellisyyteen. Kun ekat purkaukset tuli ni hirviä täpinä ja ai että oli jännää. Nyt sitä ei korvaasa lotkauta kun näkee feispukista kuvia että aijjaa taas se sylkee paskaa taivaalle, ihassssama.

Rinjanin lepotila

Lombokin Rinjani on onneks lerputtanu ihan vaan lepotilassa nyt jo pitkään. Hyvä niin, sillä ei tähän kahen rintaman tuhkapörinöitä ollenkaan kaipailla.



Sääuutiset


Sadekausi on meneillään ja se tarkottaa, että sataa. Tämä tulee joillekin matkailijoille yllätyksenä. Olen saanu tiedusteluja huolestuneilta turisteilta, että ai kauhee, pitääkö siellä vaan istua sisällä, eikö voi tehä mitään. Juu kylä näin on. Se on sen tason katastrofi kun vettä sataa, että koko maailma pysähtyy ja huoneessa pitää vaan pönöttää ja kuolla nälkään. Aivan kuin siellä siun kotimaassakin ni koko yhteiskuntahan lakkaa olemasta aina kun sataa eikä ulos voi ollenkaan mennä.

Mutta vaikka on sadekausi, niin ei täällä silti koko ajan sada. Viime aikoina on ollu enimmäkseen aurinkoiset päivät ja sitte iltasella tahi yällä sataa ja ukkostelee. Ja sadekauden pitäs olla kaiken jären mukaan jo aika lähellä loppusuoraa, mutta mistäs sen tietää. Vimoset vuodet kelit on tehny vähän mitä niitä huvittaa. Välillä on läähätetty 8kk ilman pisaraakaan vettä, ja viime vuonna sato vielä huhtikuussaki ihan saatanasti.

Tuossa menee normaalisti tie

Ja onhan tämän sadekauden kanssa lähellä ollu ettei koko saari pysähtyny. Tuossa pari viikkoa sitten. Niskaan lojahti järjettömin sade mitä olen täällä kuunaan kokenu (oisko tää nyt miun seittemäs sadekausi täällä?). Vettä ja ukkosta tuli vesitykkivoimakkuudella noin 12 tuntia putkeen, siinä jäi kaikenlaiset esterin perseet tyystin toiseks. Olin miltei koko yön hereillä kun ukkonen ja kaatosade ravisteli huudiloita ja meteli oli hirviä. Miulla oli kotipihassa terden perustus justiisa muurattu ja kuhan aurinko nous ni pääsin verhon raosta kurkistamaan, että mitähän vittua tuolla ulkona tapahtuu. Kas, torppani edessä onkin tänään uima-allas! Perustukset täynnä vettä, jee!

Majatalon kanapuisto tulvi

Oottelin vesitykkisateen rauhottumista parisen tuntia mutta loppua ei näkyny joten oli pakko lähteä töihin. Sadekaapu päälle ja fillarin selkään ja eiku Majatalolle. Matka tyssäs puolenvälin kohalla kun töräytin fillarilla reippaasti yli polven ulottuvaan mutavesimereen. Joka siis normaalisti on tie. Pyärällä ei voinu polkea, oli pakko työnnellä fillaria ja kahlata siinä liejussa viimiset sata metriä majatalolle. Varvastossut jäi liejuun ja ne piti sielä kaivella kun ei oo varalipokkaitakaan, ja paljain jaloin sitte vaan rämpimistä ja viestittelyä henkimaaliman tontuille, että pliis ei käärmeitä eikä lasia tai nauloja jalkoihin, tänkjyy veri meni.

Majatalolla vesi tulvi portista sisään, uima-altaan vesi vyöry reunojen yli, kanojen piha oli täysin järvenä.

Sade onneks lakkas siinä aamupäivän aikana, mutta kesti päiviä että huudilot rupes kuivumaan. Semminkin kun sitä vettä kuitenki joka yö sato pikkusen lisää. Usiamman päivän piti tulla töihin sukellustöppöset jalassa kun piti fillaria työnnellä viimiset kymmenet metrit mutaliejun läpi.

Meillä oli Majatalolla samaan aikaan amerikkalaisia asiakkaita jotka olivat aivan kauhuissaan ja valittivat tietysti kaikesta. Minkäs minä saatana säälle voin, en minkään. Enkä voi sillekään mitään että saaren tiet tulvii. Heiän 2 viikon varaus muuttu välittömästi kolmeksi yöksi ja sen kolme päivää ne istuvat huoneessaan aivan hädässä ja kuittasivat sitte pihalle ja lähtivät Balille johonkin saatanan Mariottiin tai vastaavaan luksusresorttiin. Kertovat varmaan kotona että ai kamala oltiin kolme päivää nälkää näkemässä Gilillä kun siellä oli vedenpaisumus, että oli kyllä melkonen selviytymiskamppailu, just ja just jäätiin henkiin.

Ja säätila tänään: harmaata ja märkää! Litsläts! Kontiorunkkarin unelmakeli!

Tuo kaikki missä on vettä on normaalisti vihriää heinikkoa missä lehmät ja vuohet parveilee

Tänää on ollu tämmönen harmaa ja märkä päivä

Puhelinnumerohelvetti

Täällä on lähes kaikilla pre-paid kännykkänumerot. Semmosen on saanu, senku menee ja ostaa sim-kortin ja tuuttaa sen luuriinsa. Ei kysellä henkkareita eikä oo ketään kiinnostellu, että mikä numero on kenenkin.

Tämä estoton pelleily on nyt loppumassa. Anonyymit numerot ei kohta ole enää sallittu. Turisti tarvittee SIM-korttia ostaessaan passia ja saanee jonkun määräaikasen numeron. Meiän muiden pitää se oma numero rekisteröidä, jos haluat saman numeron säilyttää. Rekisteröinti pitää tehä tän kuun loppuun mennessä. Jos olet Indonesian kansalainen ja siulla on henkilönumerot ja ties mitä kortteja, niin voit rekisteröidä numeros ihan vaikka tekstiviestillä. Myö vaikeat ulkomaalaset täällä asuvat joudutaan käymään puhelinoperaattorin pakeilla passin ja viisumin kera, jotta tämä rekisteröinti hoituu. Jos hoituu.

Miulla on numero operaattori XL:ltä. Olen nyt käyny 3 kertaa heiän palvelupisteessä Lombokilla rekisteröimässä miun numeroa. Arvatkaa onko miun numero rekisteröity? No ei tietenkään ole.

Numeron rekisteröintiyritys on menny seuraavasti:
Menen XL:n palvelukonttoriin. Otan jonotusnumeron. Palvelutiskin pimut alkaa hermona kihertää ja vilkuilla toisiaan, että apua kenenköhän tiskille toi pullukka turisti tulee kääk. Jollain heistä käy flaksi ja miä lampsin tiskille. Kysyn että puhuuko neiti enklantia. Useimmiten ei puhu, mutta osaan esittää asiani indonesiaks että haluan rekisteröidä puhelinnumeroni. Neiti pyytää miun passin ja työluvan ja ottaa niistä kopion. Kirjottaa paperiin miun puhelinnumeron ja sanoo että asia kunnossa, saan muutaman tunnin sisään vahvistusviestin, että numeroni on rekisteröity. Vahvistusviestiä ei koskaan tule ja numeroni tila on edelleen rekisteröimätön.

Viime viikolla kävin tätä asiaa hoitamassa kolmatta kertaa. Otin autokuskinkin messiin, ettei satavarmasti ole kielimuuriestettä. Autokuskini kertoo, että mädäm tässä on nyt pyytämässä puhelinnumeronsa reisteröintiä kolmatta kertaa, että voisiko neiti nyt ystävällisesti sen tällä kertaa hoitaa kuntoon. Ilman muuta. Kopio passista ja työluvasta, puhelinnumeron kirjotus kopiooiden kylkeen ja tiedotus että ihan kohta muutaman tunnin päästä tulee vahvistusviesti. Minä naputan, että niin vittu kun ei sitä ole aikasemmillakaan yrityksillä tullu, että saisinko jonkun yhteystiedon, johon voin sitten soittaa kun sitä viestiä ei ole vielä huomennakaan saapunu. Saan neidin numeron.

Vahvistusviestiä rekisteröinnistä ei tule koskaan. Laitan seuraavana päivänä neidille viestiä että hei kuule, ei oo tullu vahvistusviestiä, numero on yhä statuksella ei-rekisteröity, että mitäs helvettiä. Hän lähettää takasin kuvan tietsikkaruudusta jossa näkyy miun puhelinnumero ja nimi, että kyllä on rekisteröity, don't worry. No, minähän worryan, ja soitan XL-operaattorin puhelinpalveluun. Esitän asiani ja pyydän että tarkistavat onko miun numero rekisteröity. Mädäm, ei ole, teidän täytyy käydä meidän palvelupisteessä rekisteröitymässä. Niin mutta kun olen käyny jo KOLME kertaa eikä tää asia vaan onnistu, että mitä tässä voi tehdä. "Please wait 24 hours". Justiisa. Kiitos avusta!

Tästä huolimati numeroni on kuulemma rekisteröity

Kyselen palveluneidiltä useempaan otteeseen, että hei, ei oo numero rekisteröity että voitko asian hoitaa. Hän vannoo ja vakuuttaa, että ei ole ongelmaa, asia on kunnossa. Vaikka heiän oma puhelinpalvelusetä katto heiän järjestelmästä että miun numero ei ole rekisteröity, vaikka miun XLappi puhelimessa huutaa että numero täytyy rekisteröidä, vaikka saan tekstiviestejä joissa lupaillaan ilmasta datagigaa ja luoja ties mitä jos vaan rekisteröisin miun numeron. Ja - jumalauta - vaikka välillä kun koitan soittaa johonkin, puhelu yhdistyy johonkin XL-operaattorin rekisteröintipalveluun, eikä sinne minne yritän soittaa. Mutta näistä kaikista huolimatta miun ei piä olla huolissani, numero on kyllä rekisteröity, Lombokin palvelupisteen neiti vannoo.

Elämme jännittäviä aikoja. Toimiiko miun puhelinnumero enää tuossa kahen viikon päästä kun kuukausi vaihtuu? Toivoa on, koska jos eivät ne saatana saa numeroa rekisteröityä, ni ehkei ne saa sitä myöskään katkastua. En voi todellakaan muuta tehä kun piätellä hengitystä ja kattoa mitä tapahtuu.

Remonttihelvetit

Remonttiblogista hyvää päivää. Ois muutaki asiaa mutta kerrotaan nää jouheet remontti- ja katastrofiuutiset ensin ni pääsen sitte rähjäämään esimerkiks puhelinnumeron rekisteröimisestä, joka on pakko tehtä mutta kun se ei vaan saatana onnistu. Mutta siitä lisää laters.

Ilmaset sievät kivekset!

Aluksi hyvät remppauutiset: Palatsini terde eli terassi sekä varastokatos valmistu vajaassa kahessa viikossa ilman suurempaa draamaa. Se oli helppo hommeli, enkä ollu asian suhteen pilkkuja nussimasa ollenkaan ja kyttäämässä viivottimen kanssa että jokanen kaakeli tulee justiisa suoraan. Ote tuohon projektiin oli, että kuhan jotain tulee valmiiks misä on katto ja lattia ni kelpaa miulle, se on tsiljardi prosettia parempaa kun entinen tilanne ilman minkäänlaista terassia, vuotavan heinäkatoksen kera.

Raksajätkät pykers hommat vauhilla ja miä kattelin sivusta. Mettästin ilmasta puutavaraa sekä ilmaset kivetykset, koska rahaa ei juurikaan ole, ja muutenkin pidän kierrättämisestä. Kaikki mikä on ilmasta on plussaa. Valmista tuli viime perjantaina, ja sen jälkeen miä viälä vähän maalailin tolppia ja varastonurkan seinää, Mäkelän Sähkömiäs kävi laittamassa terden kattoon valon ja homma on ikäänku siinä. Lopputulos on yllättävänkin katsetta kestävä. Ilmaset pummitut kaakelikiveksetki on ihan sievät. Niihin tarvii sutittaa vielä joku helvetin kivessuojaus, ja sen teen ku ehin. Sitte voi asentaa terdelle soffan ja riippumaton ja siinä eteerisenä kissojen kanssa pötkötellä, joskus sitte toukokuussa kun on pötköttelylle aikaa. Ja toki pitää viä myllätä koko etupihan noin muuten, tehä siihen Viidakkopiha Osa 666. Aijjettä!

Meikän terde

Helpotus oli valtaisa kun raksajätkät poistuvat pihasta, miä aloin olla aika vitun kypsä jatkuvaan paukutukseen ja sirkkelöintiin ja varsinki jätkien puheripuleihin, kun yhteistä kieltä ei hirviästi ole. Nyt on huusholli taas miun ja kissojen oma rauhaisa epäsosiaalisuuslinnake, mihin ei ole kenelläkään kutsumatta asiaa.

Sitte pääsinki keskittymään Majatalolla muhiviin helvettiprojekteihin ja katastrofeihin, joista tärkeimpänä omistajan talossa tapahtuva veden lorina sieltä mistä veden ei pitäs lorista, eli katosta. Siellähän rupes tulemaan vettä kylppärin lattian kohasta alakertaan, alakerran katto alko vetämään homeeseen ja meininki täten akuutti. Koska raksamaister ei suvainnu ilmestyä paikalle, ei voitu ku kytkee vedet talosta pois ja ootella. Puhelimella ei tavottanu ja jos tavotti ni hän lupas tulla "huomenna" tai "torstaina" tai joskus, mutta ei koskaan ilmaantunu sillo ku oli luvannu.

Viime perjantaina iltaäivällä arvon Raksamestar vihdoin ilmesty paikalle. Arvatenkin koska terdeprojekti miun talolla valmistu ja hän oli liksaa vailla. Esittelin vuotavan katon ja sanoin että nonii, hommiin siitä. Juu ei katoppa ku josko tiistaina tullaan. EI KÄY! Tää olis pitäny korjata jo 10 päivää sitte, että jumalauta nyt töihin. Avatkaa ees se katto ja kattokaa mikä siellä on vialla. Myöntyivät tähän ja touhukkaana tikaspuita ottivat alle ja työkaluja esiin. Minä totesin, että hyvä ja lähin kotio tarkistamaan että terdeprojektista ei ole naputtamista ja voin maksaa liksat.

Seuraavana aamuna menin takas Majatalolle ja kas, olipa vitun hyvin se katto avattu. Olivat tehny siihen pari pientä viirua sahalla ja thäts it. Ei sen vertaa että ois voinu ees kurkistaa sisään ja koittaa paikallistaa, että mistä se vesi vuotaa. Puhelut Raksamestarille eivät menneet mihinkään tai jos meni ni ilmotti vaan että tiistaina tullaa. Voi jumalauta.

Koittaa tiistai eli eilinen. Ei tullu ketään aamulla. Soitellaan perään, kukaan ei vastaa. Joskus iltapäivästä joku hampuusi soittaa että tulee mestoille kuha ens käy syömässä ja rukoilemassa. Parin tunnin päästä jätkät Majatalolta soittaa että nyt ne raksaukot on täällä. Käskin niien repiä sen vitun katon auki ja ettimään mikä siellä vuotaa ja tulen kissakaupan sulkemisen jälkeen kattomaan ja sovitaa sitte että mitä tehään.

Menen mestoille ja kattoon on tehty pieni kolo mistä mahtuu pää sisään. Alla on tikapuut ja miulle annetaan taskulamppu ja kehotetaan menemään kurkistamaan sisään. Kurkistan enkä tiiä mitä pitäis kattoa. Lauma ukkoja on siinä voitonriemusena että ei siellä mikään vuoda, kaikki on ihan kunnossa ja kuivaa, jotta no problem, everything okei. NO EI KAI VITTU VUODA MIKÄÄN KUN TALOSTA ON KYTKETTY VESI POIS JO 10 PÄIVÄÄ SITTE! Kuivasta putkesta tuskin mitään vuotaa, sen verran miäki tajuan vaikken putkimiäs olekaan. Että eikö ammattilaisherroilla käyny miälessä jotta kytkee veden taloon ja laittaa vähä hanoista lorottelmaan ni näkis mikä kohta siellä fuskaa? Jaa niin no tätähän ei kukaan tullu ajatelleeks. Laitettiin vesi päälle, pistin ukot muihin hommiin ja sanoin että kattotaan aamulla mistä siellä vuotaa kun annetaan olla vesi päällä yön yli ja lorottelen aamusta hanoja ja suihkua ja vetelen vessaa. Että tulkaa tänne kello 8 aamulla ni eiköhän jostain vesi lorise. Asia selvä.

Luonnolisestikaan ketään ei kaheksalta tullu vaan tuossa vähän ennen puoli kymmentä joku laahusti paikalle että noniin. Miulla jo atomipommipilvi pään päällä valmiiks. Mutta eipä jänskää että nyt ne vuotokohat sieltä yllättäen löytyki, eikä se veden tulo sieltä katosta ollukaan vaan hysteerisen ämmän mielikuvitusta. Ai katos joo, tuolta vuotaa ja tuosta kans, yes boss, there is a problem. NO SHIT?

Ongelmat on paikallistettu ja ongelma onkin oletettua isompi. Taitaa vaatia yläkerran kylppärin räjäyttämisen, ja siitä vasta lystiä sitte tuleekin. En tiiä vielä mitä tän asian kanssa tehään, huushollin omistaja nyt miettii että mitähä ja kertoo miulle sitte.

Indonesiassahan, kuten muuallakin tämän suunnan maissa, on kaikenlaisessa asioimisessa tärkeää ettei hiilly. Pitäis hoitaa kommunikointi rähjäämättä ja huutamatta, pitäis hymyillä vaan ja olla kohtelias, vaikka hommat kusis kuinka paljon. Miä en siihen yksinkertasesti pysty. Miulla hirttää hermo ja miusta tulee äksy ärripurri äänensäkorottaja. Huushollin omistajalle sanoin, että en ihmettele jos raksajätkät heittää hanskat tiskiin, että tuolle noidalle myö ei remontoida enää yhtään mitään, mutta miä en näissä tilanteissa yksinkertasesti pysty hillitemään ittiäin. Onneks Suzanne, omistaja, on yhtä herkkä kiihtymään, ellei vielä pahempi, joten ymmärsi kyllä ja sano että ei hänkään kykene hillittemään hermojaan näissä asioissa. BITCH POWER!

Tästä tulee vielä hauskaa! Remonttihelvetti to the max!

Mutta niikun oon enneki sanonu, ni ois helppoo jos ei ois vaikeeta. Ja remontti/rakennushommat jos mitkä on niitä just jotka ei ole helppoja. Se on ihan sama missä päin maailmaa ollaan, niin vituiks menee aina jotain jos joku tarttuu ees vasaraan.  Se jos mikä on varmaa.

Remonttihommat vauhissa

Remonttiblogista päivää! Nimittäin tämä on ihanaa kun on remonttia siellä ja tulossa lisää tuonne ja siinä välissä vuotaa kattoa tossa ja kappas tuolla pamahtanu joku vitun rööri ja vesi valuu sohvalle! Pysyy vanhakin akka aktiivisena kun saa juosta perse punasena yheltä projektilta toiselle.

Täällähän kaikkea mahdollista kutsutaan projektiksi. Palatsilla on remontti ja kaikki kysyy että mitenkäs projekti sujuu. Majatalon kylppäriremppa alkaa kohta ja siitä pitää sopia aikataulua että millon kylpyhuoneprojekti oikein alkaa. On se hyvä että entisessä elämässä ajauduin projektipäällikön uralle, kyllä kelpaa sillä kokemuksella täällä projekteja pyöritellä, kun ollaan oikeen päällikkötasoa näissä projektihommissa.

Palatsini etupiharemppaPROJEKTI menee päivässä nelijä ja hermot on menny vasta kaks kertaa. Kerrotaan nyt kaikki alusta saakka, koska näistä sähellyksistä kaikki aina tuntuu niin tykkäävän.

Tapahtunut tähän mennessä:
Huushollini remonttihan alkoi syyskuussa 2016 mutta jäi kesken. Raksaporukka teki mitä sattuu, millon niitä huvitti ja lopulta ottivat hatkat. Kaikki jäi kesken. Pihaan kerkes nousta uus aita (jonka jouduin ite maalaamaan kun ei raksaukot saanu sitäkään tehtyä) sekä päin vittua tehty heinäkatos. Talon eteen piti tulla uus terassikatos, mutta ei oo näkyny. Nyt on meininki ollu se, että kun sataa (ja nyt sataa ihan vitusti, sadekausi päällä täysillä) niin en pääse kuivana kämpästä ulos ees tupakille. Heinäkatoskin on vuotanu ku seula, eli ei ole kuivaa paikkaa missä säilyttää esmes fillaria. Ja mikä tärkeintä: pihakissat on ihan surkeina kaatosateessa kun koittavat löytää jostain ees yhen kuivan nurkan missä kaikki voi yhessä pinossa piellä sadetta.

Arkkitehtuurinen raksapiirros

Näin ollen rupes pikkuhiljaa vituttamaan. Pähkäilin asiaa ja suunnittelin koko etupihan uusiks. Heinäkatos helvettiin ja tilalle etupihan kulmaan aidan viereen pieni varastokatos fillarille ym sälälle. Talon eteen iso katettu terassi, mihin saa riippumaton ja bandantappobambusohvan ja missä voi poltella tupakkia kuivana vaikka mimmosella kaatosateella ja missä kissat voi kölliä tyytyväisenä. Vuokraisännältä kysyin, että oisko ok että hoidan tän homman valmiiks ja hän totes että jos hinta on kohtuullinen ni kyllä passaa hyvin.

Raksamestari Ramdanin kanssa katteltiin suunnitelmia ja hän hyvän tovin jälkeen palasi hinta-arvion kanssa. Duunista maksan tuon verran ja materiaalit maksaa jotakuinkin tämän verran. Sitten piti pyydystää vuokraisäntä että passaako tämmönen suunnitelma ja hinta-arvio (minä siis maksan, mutta kuluilla kuittaan muutaman kuukauden vuokran). Passas hyvin, totes että anna palaa. Tämän jälkeen piti saaha raksamestari taas kiinni, että homma ok, alahan rakentelemaan, mutta raksamestari oli paennu Lombokille.

Hän palas sieltä männäsunnuntaina ja välittömästi kauhia tohina päällä. Kielimuurihan meillä on helvetillinen, mutta pantomiimi, guuglentaja, piirtely ja kaikenlainen hyppelehtiminen ja osottelu futaa. Sovittiin että hommat alkaa heti maanantaina ja hän painelee nyt tilaamaan materiaalit. Raha-asiaa ei saatu ees pantomiimilla oikeen selväks, mutta kustannusarvio materiaaleille oli jossain 5 miltsin hujakoilla. Luulin, että sovittiin niin, jotta hän tilaa materiaalit hetimiten ja sitten tuo kuitit ja minä tuuttaan rahaa hänen pankkitilille.

10 minuutin päästä soi puhelin ja Gili Palmsin toimistosta soitetaan että raksaukko on täällä ja tarvis nyt 10miljoonaa rupiaa materiaaleihin, että kun maksaa noin paljon niin ei saa niitä luotolla ulos Hiekkakikkareen Hermansilta, eli rautakaupasta. Miä olin heti tukka pystyssä että miten vitussa romuihin menee yhtäkkiä 10miltsiä kun vasta sitä listaa katottiin ja viien miljoonan hujakoilla liikuttiin että mitähän helvettiä nyt. Puhelimessa asia ei selvinny, joten pyärä alle ja kaahaus Palmsille ja raksaukon laskelmia taas kattomaan. Oho, katos, oli vahingossa lisänny nollia erinäisten summien perään ja täten oli sadattuhannet muuttunu miljooniks. HEH HEH kyllä nimittäin nauratti.

Sementtiä ja muuta paskaa saapui, kissat tarkistaa

Täten kuitenkin asia kunnossa. Raksaukko paineli tilaamaan kattomatskua ja sementtiä ja hiakkaa ja nauloja ja rautaa ja betoniharkkoja. Näihin meni heppakärrytaksojen kera vähän päälle 5 miljoonaa. Roinat pärähti pihaan sunnuntaina iltapäivällä.

Maanantaina pihaan tupsahti yks ukkeli joka vietti koko päivän nysväämällä terassin betonitolppien luurankoja. Kun hän lopetti niin ilmotti että tulevat seuraavana aamuna kahen jätkän voimin ja alkaa isompi puuhastelu. Minä kerroin että hyvä ja että jätän aamulla töihin lähtiessä pihan portin auki, en laita lukkoon, että senkun lampsivat sisään kun alottavat hommat. Koska itsehän olen seittemästä etiäpäin töissä.

Tiistaina olin majatalolla tiätysti töissä kun ysin maissa soitetaan taas Palmsin toimistosta että siun pitäs mennä kotio käymään heti. Olin jo että apua mitä siä on tapahtunu. Mutta ei muuta kun että ukkojen pitäs päästä hommiin mutta portti on kiinni. Voi ny helvetti sentään, eikö ne saatana osaa käyttää ovenkahvaa? Portti on auki, senku avaa sen vitun oven ja menee töihin. Näinhän miä eilen sanoin, ja ihan viä indoneessiaks että huomenna aamulla, ovi on auki, ei lukossa. Jahas jahas, lupasivat Palmsilta ilmottaa raksajätkille tämän maagisen ovenkahvatempun, jolla seessami saatana aukenee.

(Puum.Huom. Puhelinyhteys raksaporukan kanssa toimii Palmsin toimiston kautta, koska kielimuuri.)

Kun lähin Majatalolta Kissakaupalle ni kurvasin himan kautta kattomassa onko ovenkahvan käyttötarkotus selvinny, ja kyllä oli. Siellä jätkät jo villisti muurailivat terassin perustuksia ja olivat silkkaa sori-sori-bossia. Asia kunnossa. Perustukset tuli valmiiks eilen.

Tänään ne purkavat vuotavaa heinäkatosta ja siivoovat lähitienoota vanhoista betoniharkoista ja muusta maaperäsestä paskasta, jolla terassin perustukset täytetään. Koitan nääs saaha homman tehtyä vähällä rahalla ja kierrättämällä kaiken mitä suinkin pystyy, joten en todellakaan ala maksamaan mistää helvetin täyttömaasta. Ja samalla tässä siivoutuu muutamakin rakennusjätepaskakasa meiän huudiloilta. Purettavan heinäkatokset heinäjutut kierrättyy osittain miun kissakaupan eteen tulevan kanojen ruokinta-aseman katoksi ja loput saa toinen raksajätkistä viiä kotiinsa, hän eilen kysy että käykö tämmönen kuh hän tarvis vähän tuommosta matskua että saa hökkelinsä vuotavaa kattoa paikkailtua. Ilmotin että vie pois vaan, kuhan miun kaveri hakee ensin sen verran kun tarvittee kanaPROJEKTIIN, ni loput on sitte siun.

ILMASIA kivexiä terassin lattiaan!

Itse olen tänään käyny mettästämässä lattialaattoja terdelle ja kävikin hieno tsägä kun tuttava on just tehny resortissaan ison remontin ja heillä oli helvetillinen pino piäniä vihreitä vanhoja uima-allaskiviä. Kävin kattomassa ja okei vihreä ei ole mikään hinkuväri, mutta ihassama. Miulle ne kelpaa terassin lattiaan aivan hyvin, koska ei tarvitte maksaa niistä muuta kun kivesten roudaus sekä tarjota pari kaljaa. Win-win situeissön: minä saan ilmaset laatat ja kaveri pääsee roinasta eroon.

Kyllä tästä hyvä tulee, ja ennenkaikkea: valmista! Ei tuossa kauan nokka tuhise, luulen.

Tämän lisäks Majatalolla ootti tänään ihana yllätys. Omistaja Suzannen talossa kylpyhuoneen katosta tulee vettä alakertaan. Voi helvettiläinen. Just kaipasin uutta projektia tähän hässäkkään. Huoh.

Mutta kohta miulla on kotona TERASSI! Siinä kelpaa sitte riippumatossa reteenä räkiä kattoon, sitte joku päivä kun sellaseen pröystäilyyn on aikaa. Aijjettä!

Sitte kun terde on valmis niin alkaa majatalossa parin mökin kylppäriremonttiPROJEKTI ja tokihan tässä jo hiukan mietin Palatsini takapihaa. Että jos sinne rakentaisin tilukset kanoille ja ottaisin omia kanoja. Näin pysyisin aina hyvän munan syrjässä kiinni. (Ja ehkä samalla pihaan vois muuttaa myös yks vahtikalkkuna.)

Megaterde!

Eightkyt viis!

Viime vuonna, marraskuun eka päivä, tuli 6 vuotta täyteen siitä kun lähin Mordorista vähän matkustelemaan.  KUUSI VUATTA! Tämä näin alustuksena ja selittelynä tämän paskannuksen aiheelle.

Nyt puhutaan kiälilläpuhumisesta!

Eilen illalla vietettiin taas yksien kavereitten viimistä iltaa, aivan oltiin mordorilais-pultsariporukalla siinä, ja joku kysy jotain ja minä vastasin että joo se maksaa EIGHTKYT VIIS rupiaa.

Näin. Tästä se lähtee. Siis tiättekste, menee enää tovi siihen ku oon se joka on sillai et hei please  ku mä en niiku enää osaa tota finlandii ku mä oon siis really niinku internäsönäl jynöy. Tää kansainvälinen jetsetlife änd.

Kiitollinen olen että tämä alkaa tapahtumaan vasta nyt. Niitähän näkee niitäkin tyyppejä, olen ittekin heitä tavannu, jotka vaan kansainvälistyy niin hirviällä vauhilla, että kun ollaan 2 viikkoa oltu ulkomailla ni alkaa olla jo vaikeuksia ymmärtää ja puhua suomea. Myä kouvolalaistaustaiset tapolageeniset puupäät ollaan onneks niin pässejä, ettei myä kansainvälistytä saati muutakaan saaha aikaseks  ilman vuoskausien jahkailua.

Itellä on kiälet aivan sekasin. Majatalossa oli ruåtsalaisia asiakkaita tuossa joku aika sitten ja koitin heille heittää rennosti läppää ruatsiks (tämä oli vitsi, en ylipäätään heitä "rennosti" "läppää" ja kaikista vähiten heitän sitä sveduiks), mutta suusta tuli ulos käsittämätön sotku englantia, ruotsia ja indonesiaa, tyyliin "jag är dari Finland men jag tinggal here di Trawangan". Totesin että oj då, jåhåå, puhutaas ihan vaan enklantia, kun ei miun pää kestä näin julmetun internäsönääliä meininkiä.

Lienee sallittua, että näin kuuden vuoden jälkeen alkaa jo vähän pää menemään sekasin tän kiälimyrskyn keskellä missä täällä elelee. Ympärillä puhutaan indonesiaa tai sasakia tai englantia (ja sitäkin kaiken helvetin aksenteilla), telkkari tulee englanniks indonesiankielisillä teksteillä. Itte puhuu englantia, regei-englantia tahi regei-englannin ja indonesian sekotusta.

Onneksi on paljon mordorilaisia kavereita käymässä ja ihan täällä asumassakin muutamia, onneksi luen suomeksi yhä tosi paljon ja kirjotankin välillä (pitäis enempi mutta kun ei ehi/pysty keskittymään) eli pysyy tää maailman hienoin suomenkieli hanskassa ihan hyvin. Siitä huolimati huomaan nykyään entistä useemmin kavereitten feispuuk-päivityksissä sanoja ja termejä, mistä en tiä yhtään mitä ne tarkottaa. Maalima menee eteenpäin, ainakin siä oikeessa maalimassa, ja tulee uusia juttuja mistä täällä ei oo viä kuultukaan. Viimeks ihmettelin että mitä vitun hyggeilyä kaikki yhtäkkiä harrastaa, että onkohan se joku uus zumba tai tinder tai jotain muuta järtsyn seksikästä. Piti ihan kysyä että mitä helvettiä on hyggeily ja sain selvityksen asiasta. Olen taas kartalla ja ines skenes!

Mutta hei, EIGHTKYT VIIS!

Laitetaan kaikki remonttiin!

Vuosi on 2018 ja fiilis on kuten kuvassa tuossa yllä. Tuo olohan miulla on jotakuinkin kroonisena. Ei se juuri muuta vaadi kun että joku sanoo moi niin olen jo aivan nääntyny. Saati sitte nyt kun ei oo kuukausiin ollu mahista pitää ees yhtä epäsosiaalisuuspäivää eikä oo ollu vapaapäivääkään yli 3 kuukauteen. Kattellaan sitte joskus tuossa toukokuussa, kun on seuraavan kerran ees teoreettinen mahollisuus pysyä päivä tai pari kotona piilossa ihmiskontakteilta. Jaxaajaxaa!

Uus vuas ja tanhuhommat

Uusi vuosi vaihettiin täällä asiaankuuluvin promillelukemin. Viidakkobaarissa oltiin ja siä oli pähee joku trädisönäl tanhuamista&bambukilkutusta -shöy, joka oli hiano, koska aina on kaikki hianoa jos on vähän jotain normaalista regeijollotuksesta poikkeavaa. Puoliks öiks lähtiin rantsuun kattomaan raketteja, mutta miä en siitä muista enää juuri mitään. Miähän kun en nykysin kestä edes kaljaa hirviästi, yks bintsu laittaa jo nupin surisemaan, kolmesta olen jo todella hyvissä ja jos siitä yli mennään ni olen tyystin katollaan. Tähän on tultu. Saatanan keski-ikä.

Saari on hiukan vilkastunu siitä lamaantumisesta mikä täällä oli joulukuun alussa. Normaalia hiljasempaa toki on edelleen, mutta mordorilaisia, jumalauta, heitä riittää. Kyllä olis pitäny pykätä se miun Spurgu Travels Oy, koska tässä on liki pari kuukautta menny silläviisiin että kun saa yhen mordorilaisen pultsarilauman veneeseen nin seuraava lössi jo kroolaa kohti. Gili Palmsin Memetin kanssa eilen justiisa haasteltiin, että hänen täytyy kohta vissiin mennä kurssille oppimaan suamea, kun hotelli on koko ajan puolillaan miun kavereita ja tuttuja ja muutakin mordorin matkaajaa. Ja eikö 5 minuuttia tämän keskustelun jälkeen tullu taas viästiä yheltä hampuusilta että moi, oltas perjantaina tulossa sinne. Eiku huikkaus Memetille että hei varailes taas yks huone yhille suamalaisille!

Majatalolla jo rempattiin yks katto joulukuussa.

Samaan aikaan toisaalla: Majatalossa jossa olen Taalasmaana ollaan tyystin tyhjänä. Mutta eipä hätää, vatsahaavaa pukkaa ja otta on hiessä, koska alkaapi helvetillinen remonttihärdeli. Parin mökin kylppärit laitetaan uusiks ja miun pitää vahtia että kaikki tehään just eikä melkeen niinkun pitää. Ihan sai-raan jees, koska minähän ihan saatanasti tajuan remonttiasioista. Putkihommat kaakeloinnit kaikki vitun hilavitkuttimet ja vipstaakit, juuu, kyllä, kaikkien alojen asiantuntijahan toki olen ja varsinkin näiden alojen. En tajua mistään mitään, joten omistaja Suzannen laitoin lupaamaan että jos kaikki on sitten kuitenkin tehty päin vittua, niin hänellä ei ole minkäänlaista lupaa rähjätä miulle. Olen ilmottanu, että teen minkä voin, mutta koska en tajua tästä aiheesta mitään, niin tässä on kaikki maaliman mahollisuuet katastrofiin. Asia selvä, Suzanne luopui mäkätysoikeudestaan, ja remppahommat alkaa kohtpuoliin. Huomenna lähen Lombokille ostelemaan jotain helvetin putkia ja hanoja ja perseenreikiä ja tilailemaan kaakeleita ja hyllyjä ja peilejä ja muuta mitä tarvitaan. Voi luoja.

Samaan syssyyn, toivottavasti, laitan oman Palatsin etupihan totaaliremonttiin. Palatsini remonttihan alkoi syyskuussa 2016 mutta kaikki jäi aika vitusti kesken ja rempalleen kun raksaporukka heitti hanskat tiskiin ja hävis kuin piaru Lombokille. Ei ole terassia, ei ole kun seulana vuotava heinäkatos. Jotain täytyy tehrä. Koska huushollini omistaja ei tätä nykyä tee muuta kun sukeltaa aivan solkenaan, nin sovimma että mitä miun torpassa tarviikaan tehä, ni miä hoidan ja otetaan sitte kulut pois miun vuokrasta. Oottelen viä remppaukon kustannusarviota tästä spektaakkelista ja sitte hyväksytän vuokraisännällä ja sitte etupiha kuntoon, kiitos.

Että tästä tulee ihan mahtavaa, kun miulla kohta on samaan aikaan duunit ja kissakauppa ja Majatalon kylppärirempat ja kotona Palatsin etupihan räjäytys ja kaikenlaisten hoiettavien asioien lista on ennestääki kilometrejä pitkä. Ja pitäs kirjaki kirjottaa ja pitäs jotenki rikastua ja pitäs sitä ja tätä. Nitroja, kiitos!

Oispa kaljaa.

Kuutamo oli uuen vuuen yänä komia

Stonen Janne tuli tänne kattomaan tota piirustusta

IT'S RUSAAAAAK! kertoo Gimo. Eli Majatalon kanapuiston aita ja portti ja kaikki oli ihan mäsänä ja piti korjata.

Elton John ja Assi, kissakaupan apulaiset

Majatalolla miulla on aina vähintään kaks varjoa perässä. Tässä Axl ja Risotto (ja takana makaa myös Molly) hätääntyneenä oven takana kun meni mökkiin ottamaan kuvia remontoitavasta kylppäristä.

Nimittäin saaren paras ruoka-annos. Vegan poke bowl.

Jaahas. Ysäribileet, nynne on rantautunu tänneki.

Viidakkobaari ja vuodesta uuteen

Vuosi 2017 vetelee viimisiään ja onpahan ollu kyytiä tämä vuos. Tänä vuonna on saatu kissojen asiat paremmalle tolalle uuen hianon palatsin muodossa. Ens vuonna keskityn laittamaan omat asiani jonkinlaiseen järjelliseen järjestykseen. En elä pelkällä kehräyksellä ja kissanpaskalla, ja on laitettava jonkinlainen bisnespipo päähän ja taottava tähän puupäähän se, että työstä on saatava/otettava palkkaa. Ei vetele tämä peli, että ährään kissahommia 24/7 ja laitan siihen kaikki nekin rahat jotka palkkatöistä tienaan, ja sitte päädyn tilanteeseen että ei ole rahaa maksaa edes vuokraa (onneksi vuokraisäntäin on ihan vitun hyvä tyyppi ja ymmärtäväinen, totes vaan että no worries, maksat sitte ku siulla sitä pätäkkää on). On saatava asiat siähen kuosiin, ettei vuokrarahojen rääpiminen ole joka vuos helvetillinen hermoomisen aihe ja kuukausien stressi, tahi sitten saatava jostain ilmanen murju.

Vuosi 2018 on täten omistettu itzelleni. Asioilla on tapana järjestyä, sehän on jo nähty, ja mahottomistakin haaveista voi tuosta vaan tulla todellisuutta. Nyt lähetänkin henkimaaliman tontuille toiveita, että jotenkin miun lonpsaan törähtää tsiljardeja, joilla voin joko maksella huoletonna vuokraa, tahi ostaa murjuni omaksein tahi ostaa naapurista tontin ja pykertää siähen oman piänen talon. Ai jos ois oma maapläntti, ja siä nurkassa semmonen joku 20 neliön pieni ja vaatimaton Tiny House ja pihalla kissoja ja kanoja ja vuohia! Ja lehmä! Kalkkuna, ehdottomasti täytyisi olla vahtikalkkuna! Se ois miun taivas!

(Töllään telkkarista kaikenlaisia Tiny House ohjelmia aivan silmämunat killillään ja niin haaveilen omasta tosipienestä mökistä!)

Kattellaan, kyllä miä tästäkin suosta taas jotenkin pinnalle luikertelen.

Joulukuuta on Hiekkakikkareella vietetty melkosessa vuoristoradassa. Ensteks oli saari tyhjänä tulivuorihommien takia, ja nyt eletään uuen vuoden kaaosta, majatalot täynnä ja kaikenlaisia sekopäitä saari pullollansa. Ylihuomenna huudilot tyhjenee taas ja meininki rauhottuu.

Mordorilaisten jouluaatto

Nähtävästi puoli Mordoria on päättäny tänä talvena tulla käymään täällä. Suomalaisia on mestoilla aivan perkeleesti ja lisää on tulossa. Sehän on silkkaa juhlaa, koska jääkaapissani on nyt mm. Koskenkorvaa, Fatzerin zinistä, hapankorppuja ja... TADAA... LONKEROA! Kiitos kavereille sekä eräille blogin lukijoille! Aiettä!

On kyllä hauskaa kun on kavereita käymässä, mutta joku raja täytyis asioihin vetää. Miä kestän mökkitikkataulun Golfin seinällä sillon tällön mutta kun tyypit laitto tuossa yks ilta luurista kajareihin Radio Rockin striimaamaan ja Jone Nikulan höpötys täytti lähitienoot ja välillä tuli säätiedotuksia kuinka lunta sataa ja pakkasta on ni se oli kyllä jo vähän liikaa. Joku saatanan roti sentäs, perkele.

Seuraavaksi baariuutiset: ne kekkä on lukenu tätä paskaa vuoskausia, ni muistanevat kuinka ennen vanhaan meininki täällä oli pelkkää regeitä. Kun legendaarisessa Kakkosen Koralbiitsissä asuin ja rastajätkät soittivat Kakkosen Kuppilassa miltei joka ilta. Oi niitä aikoja. Se oli mahtavaa, kun oli paikka mihin senku tupsahtaa ja aina siä jotain tuttuja on. Kun Kakkosen Kuppila lopetti bändi-illat, syystä tahi toisesta, niin meininki tyystin näivetty ja regeipaletti meni ihan sekiksiin. Ei ollu enää sellasta vakimestaa missä kaikki hengaa. Bändit soitteli missä millonkin ja niistä ikinä tienny mitään, kun tiedostustoimintaa ei oikeen ole täällä viä(läkään) keksitty. Miä jämähin lähinnä Golfin Kuppilaan, koska se oli lähin baari himasta katottuna ja tuttujen omistama. Joskus jakso vääntäytyä tuonne sykkivän ytimen Samasamaan, siellä on livemusaa joka ilta, mutta meno siellä on liian hektistä ja älämölöistä ja kallista miun makuun. Ja se on niin kauhian kaukanakin olevinaan. Viihyn omilla huudiloilla ja tua ytimessä käyminen on aina jotenki kauhian stressaavaa.

Nyt on asiat taas hyvin. Rastapojat pykäsivät baarin ihan miun naapuriin. Kotiovelta tahi Edenistä polkasen baariin noin minuutissa. Voipi himasta kuunnella, että jahas, bändi alotti justiisa. Paikan nimi on Merah Jungle Bar & Coffee (älkää kysykö, en tajua miten tuo kahvi siähen liittyy, paitsi että saa sieltä kahviakin, mutta saa sieltä ruokaakin eikä paikan nimi silti ole Jungle Bar & Nasi Goreng) ja se on sellanen viihtysä hökkeliviritys keskellä ei-juuri-mitään, kokonatsipalmujen katveessa. Rastajätkillä on siinä viäressä jo tovin ollu pieni majatalo Pondok S2B ja nyt sitte on laajennettu baarilla.

Kuppilassa on hyvä ja rento meininki, sama feelis kun aikoinaan Kakkosen Kuppilassa, paitti että ei olla rannalla vaan pusikossa. Jopa kaljakin on useimmiten kusen lämpöstä, aivan kuin ennen muinoin Kakkosella. Heillä on livemusaa ainakin perjantaisin ja lauantaisin, rämpyttelevät vähän jo siinä alkuillasta viien jälkeen mutta varsinainen mekkala alkaa noin kaheksalta ja loppuu yheltätoista (kääkkä arvostaa aikasta soittoaikaa, koska en jaksa kupuroia aamuöihin saakka kun pitää kuitenki olla aamulla töissä). Bändit jotka soittaa on useimmiten tyyliä et lauteilla ne ketkä ilmestyy paikalle, oli bändin nimi mikä hyvänsä, mutta on siä jo käyny isompiakin starboja, esmes entinen Unelmien Rastasulhanen, nykynen mikälie-blues-Hipsteri eli Aray. Sillon olikin meininki riehakas. Välillä katkeili sähköt (ei haitannu, soitto jatku siitä huolimati) ja porukkaa oli aivan perkeleesti. Artisti itsekin veti sellaset lärvit, että kun varsinaisen keikkansa jälkeen viä väkisin kampes uuelleen lavalle ni meininki oli hiukan spedeshouta kaatuiluineen. Mutta hyvä meininki silti.

Huomennakin bailataan vuoden vaihtumista Viidakkobaarissa. Arvostan suuresti, että bile on naapurissa eikä tarvitte ees miättiä että liikkuis mihinkään tuonne ytimen hirviään kaaokseen.

Täten sanon, että kaikille hilpeää vuoden vaihtumista! Palaillaan ens vuonna asioihin, molo vaan!

Tuliaisia Mordorista

Tuliaisia Mordorista

Viidakkobaari sijaitsee tuossa

Rämpyti

Entinen Unelmien Rastasulhanen Viidakkobaarissa

Uuden Vuoden Bile

Puhelimessa asiointi

Minä vihaan puhelimessa puhumista. Puhelinsoitto tuntuu jotenkin hyökkäävältä, vaatii välitöntä huomiota ja reaktiota. Vaikka just olis aamukahvi kesken ja muuta tärkiämpää tekemistä niin kaikki pitää keskeyttää ihan vaan siks, että joku kuvittelee että hänen asiansa on hoidettava juuri nyt. Tai vaikkei olis asiaa, kunhan soittelee ihan vaan jaaritellakseen ties mitä. Onneks ihmiset jotka miut tuntee, niin tietää tämän, eivätkä soittele. Laittakaa viestiä, välineitä kyllä on. Vastaan sitte kun on kahvi juotu. Jos jaksan.

Nykyään puhun puhelimessa lähes ainoastaan miun aussikaverin kanssa, koska hän ei oikeen hanskaa mitään nykyaikasia kommunikointitapoja, vaan soittaminen on hänen juttunsa. Tekstareita se on justiisa vähän opetellu laittamaan, mutta niissä ei yleensä ole muuta kun joko lyhyesti että "OK" tai sitten pelkkiä kirjotusvirheitä. Hän siis soittelee Australiassa ollessaan noin kerran viikossa kyselläkseen kuulumisia ja saaren juoruja, ja sen kyllä kestän.

Puhelimessa puhuminen on vielä astetta vaikeampaa, kun siihen lisätään huono kuuluvuus, kielimuuri tahi toisessa päässä olevan vahva aksentti. Ja puhelinasioinnin tekee liki mahottomaksi jos vastapuoli on indonesialainen. Välillä täällä on kuitenki pakko soitella firmoihin tai johonkin, kun asiat ei muutenkaan oikeen järjesty. Sähköposteihin tms ei vastata ja ainoa tapa saaha jotain kontaktia on ottaa luuri käteen ja soittaa.


Tässä muutamia esimerkkejä puhelimessa asioinnista täällä:

Internetti tai vaikkapa satelliitti-TV ei toimi ja pitää soittaa ja valittaa. Soitat yrityksen numeroon ja siellä tulee valikossa jossain kohtaa että paina 5 niin saat palvelua englanniks. Painat 5 ja hetken oottelun jälkeen joku elävä ihminen saapuu langan päähän. Alat selostaa asiaas mutta toisesta päästä ei kuulu mitään. Kysyt lopulta että puhutko siä hei englantia. Kuuluu jotain hätääntynyttä kälätystä ja luuri lyödään siulle korvaan sanomatta yhtään mitään. Tämä tapahtuu poikkeuksetta joka helvetin kerta kun yrität asioida puhelimella jonkun tahon kanssa.

Tai sitten joku soittaa siulle päin. Vastaat ja ymmärrät höpötyksestä, että soittavat esmes siun pankista. Kun saat suunvuoron nin kysyt (indonesiaksi) että hei puhutko englantia, että ku miä en oikeen ymmärrä siun solkotuksesta mitään. Seuraa hetken hiljasuus, tai ehkä sinnikäs kälätys jatkuu, mutta lopulta siulle taas lyödään luuri korvaan sanomatta ees että sori. Myös tämä tapahtuu joka ainoa kerta kun siulle päin joku firma soittelee.

Duunipuhelin soi yhen jälkeen yöllä. Vastaat unenpöppörössä ja siellä joku höpöttää kauheesti jotain. Saat sanottua että enklantia pliis ja yllättäen hän puhuukin ihan ymmärrettävää englantia. Kysyy että "soitinko huonoon aikaan". Vastaan että kello on yks yöllä että mitäs luulisit. Vastaa että "okei" ja lyö luurin korvaan. Että kun nyt herätit miut ni olisit nyt voinu edes kertoa että mikä vittu oli näin tärkiä asia että tarvii keskellä yötä soittaa. (Soitti seuraavana päivänä uudelleen ja asia oli, että muija oli miettimässä majotuksen varausta mein Majatalosta mutta halus ennen varauksen tekemistä tiedustella mm. että miten Lombokilta tänne tullaan... tilanne oli siis todella akuutti, semminkin kun hän oli varaamassa huonetta noin 2 kuukauden päähän tästä puhelinsoitosta. Pyysi kyllä anteeksi että soitti keskellä yötä, mutta kun ei ollu kattonu kelloa. Okei.)

Eilen tuli kaikkien puhelinsoittojen voittaja.  Duunipuhelin soi, numero indonesialainen, ja vastaan. Sieltä kuuluu lähinnä örinää. Näitä tuli useita putkeen ja örinä ei edes yrittäny olla mitään oikeaa kieltä. Joku vaan soitteli öristäkseen. Lopulta blokkasin numeron, kun örisijä soitti koko ajan uuestaan vaikka löin luuria korvaan.

Ennen oli kaikki paremmin. Savumerkit ja kirjekyyhkyt takas! Ja putkiposti maailmanlaajuseks, kiitos, aatella kun ois sellanen! Sieltä karpalolonkerotölkkejä senkun humahtelis tiskipöyälle!

EDIT: pari tuntia tän postauksen ekasta julkasusta tuli aivan uudenlainen puhelu! Pirrrrrrr, sanoo luuri ja minä vastaan. Kauhea kälätys sieltä toisesta päästä, ymmärrän että mistä putiikista soitetaan mutta en juuri muuta. Saan sanottua väliin, että onnistuisko enklanti. Tulee pitkä hiljasuus ja sen perään uuelleen vallatonta kälätystä. Tässä vaiheessa jo mietin, että pitäskö miun nyt olla se joka räimäsee luurin korvaan sanomatta yhtään mitään, mutta ei, seikkailumielellä olin joten mongersin uuelleen, että jos enklantia sais ni tästä vois tullaki jotain. Vastapuoli hiljenee mutta kuulen vimmasen näppäimistön hakkauksen. Tämän jälkeen tulee erittäin mielenkiintosesti lausuttua enklantia, selkeästi luettuna suoraan googlentajasta. AI ÄM FROM XXXX, MEI AI SPIK TY MARKETING BOSS. Valitettavasti ei onnistu, kattos kun meillä on vaan yks yhenlainen yleisboss ja se on puhelimessa, että päivää vaan, mitä asiaa olis. Villiä kepardin hakkausta, sen jälkeen jotain käsittämätöntä sepustusta jossa joka toinen sana on ÖÖÖÖ, joka kolmas sana on indonesiaa ja loput googlesta luettua enklantia. Eihän tästä mitään tule, joskin gimuli siä langan toisessa päässä totisesti ansaitsee sinnikkyydestä, yritteliäisyydestä ja periksiantamottomuudesta mitalin. Pyysin lopulta lähestymään sähköpostitse ni voiaan molemmat guuglennella ja lähetellä viestejä vaikka kiinaks, kun ei tämä puhelinasiointi nyt mitenkään suju. Ja se sähköpostihan ei saavu ikinä, se on varma. Ei siis vissiin ollu mitään järin tärkiää askaa, luulen ma.