Gudbai, kepexet!

Terveisiä hiekkakikkareelta, täältä on vaihteeksi jopa jotain ihan oikeeta kerrottavaa. Ennenkuulumatonta, suorastaan. Pitäkee siis pipoistanne kiinni.

Aikasemminki taisin jo kirjottaa että täällä ei asiat tapahu sillo ku ne sovitaan vaan sillo ku tapahtuu. Olin tuossa siis männäpäivänä eräänä soittanu Tohtori Gedelle, joka on eläinlääkäri Lombokilla ja kyselly hiukan kissojen steriloinneista, että voiko tehä noin nuorille (mitähä noi on, jotain 4-5 kk ikäsiä vasta, mutta joo, tääl ei voi oottaa ekaa kiimaa ja leikata vasta sitte, kert kissa on tiineenä heti ku pikkasen pipariaan jolleki kollille menee livauttaan). Sovittiin että ens viikolla hää tulee tänne ja sillai ja palataa asiaan täs viel ennen ens viikkoo. Kuinka ollakaan, eilen aamulla huomasin kännykästä että Tohtori Gede oli laittanu viestiä että tulen saarelle tänään klo 11. No ei kait siinä sit mitään. Tohtori kävi ens muilla asioilla ja tuli sitte avustajana toimivan vaimonsa kans tänne Kakkosen Koralpiitsille että noniin, alettasko hommiin. Siihen vaan ravintelin pöyälle piäni klinikka pystyyn, paskanen saronki alle, ja miä juaksemaan huudiloilla hakemassa kissoja.

Ekana pyydystin Ministigun, jolle rauhotuspiikki takajalkaan ja tovin odottelu. Sitte löyty Pirkko, jolle sama homma, ja lopuks viel Poika Nimeltä Ritva (jep, ei se ollukaan tyttö). Kissat tappeli vastaan ja riehu ja silppusivat miun käet niin et veri lens. Miä ihan shokissa kans ja käet täris ja jotenki ohan se aina surkia kattoo ku kissa tainnutetaan. Ministigu ja Ritva meni unosille helposti, mutta Pirkko on taistelijaluonne ja vaati KOLME rauhotuspiikkiä ennen lopetti sätkimisen ja oikeesti nukahti.

Pojiltahan lähtee pallit helpolla: lääkäri nyppi kulkuset kaljuks, teki pienen viillon ja pikkusen puristi ja PLLLLOP, sielt putkahti kepexet pihalle. Haava umpeen, jotn desinfioivaa puuteria päälle ja viäl pitkäkestosta antibioottia piikillä takapuoleen ja sit eiku mirri makaamoon, josta tehtiin heräämö. Siin ei menny ku 5 minsaa per kolli ku oli miäheys mennyttä ja tulevaisuuden rietastelut haavetta vain.



Tohtori Gede leikkaa Pirkkoa
Mutta Pirkko... se oliki sitte vähän sen näköstä touhua, että miä en pystyny kaikkee kattomaan ja pienen itkuki siinä tirautin ku oli niin hurjan näköstä. Kylkeen haava ja sieltä lääkäri sitte sormin ja pihdein tonki jotain asioita ulos. Jossai vaiheessa huus miut takas paikalle et miten tehää: haluunko että Pirkolla säilyy libido ja tulee seksielämä vai viiänkö kaikki. Valitsin et viiään kaikki, oon julma, mut ajatellen tätä meininkiä täällä ni en nähny mitään tarvetta sille et Pirkolla tulis kiimoja ja kollilaumat jonottais köyrimään sitä. Eli kaik o Pirkolta männy, ja hyvä näin. Koko operaatio keski ehkä noin puol tuntia. Hurjan näkönen tikattu haava Pirkolla oli kylessä ja eiku sinne heräämöön poikien kans.


Heräämössä
Ministigu tuli tajuihisa aika nopeesti ja helpolla, vähän säikkyili siinä ja koitti koko ajan karata vaikkei kunnolla jalat kantanu. Vasta ku se oli kunnolla jaloillaan ja tajuissaan (tarkottaa et silviisii skarppina ettei jää tietä ylittäessään hepan tai fillarin alle) niin päästin menemään. Ritva taas heräili iisimmin, oli selkeesti jossain shokissa, vapis ihan kauheesti ja pää vaan heilu puolelta toiselle. Ei yrittäny niin hanakasti karata ku Ministigu mutta lähti kyllä liukkaasti sitte ku rupes känni ja krapula helpottamaan.


Potilas Pirkko
Mutta Pirkolle tääkin oli vaikeeta. Toki se sai kolme lastia rauhottavaa, ja on noista viel pienin, ja operaatioki oli rajuin. Tuli tolkkuihisa kyllä, mutta ei elettäkään et ois yrittäny liikkua. Oksenti heräämöön, kakanti siihen kans, ja myä vahtijat (tääl on nyt paljon meitä mordorilaisia, siitä lisää myöhemmin) siivottiin yhteistuumin. Pirkko onneks tyynty nukkumaan ja myö hoiettii porukalla, siin bintangin siemailun ohes. Miä jätin kuitenkii regeikemun lyhkäseks ja vein Pirkon murjuuni nukkumaan, ei ois tullu kuuloonkaan et sen ois voinu oman onnesa nojaan jättää. Ukkosta ja sadetta pukkas ja kauhia bilehomma.


Pirkko nukku yön niin tyytyväisnä, oli pessy haavansa ku aamulla tarkistin ja pikkusen, pari korkillista, vettäki siemas. Omin jaloin käveli aamiaiselle mutta ei paljon juoksuaskelia ottanu ja sellanen surkian olonenha se oli. Ja on yhä. Ei suostunu munakokkelii aamulla syömään, ja nukku vaan. Välillä koitti kovasti riipiä tikkiä kylkihaavasta, ja siitä oon vähä huolissani. Nyt hää on piilossa pändikorokkeella kajareitten alla olevassa kolossa, söi pikkusen spagettia ku vein ja ku muut toi sille äsken pari palaa läskiä ni oli vetässy ne ihan hotkasulla. Ruoka rupiaa maistumaan, hyvä merkki. Mutta ei ollenkaa oma ittesä ole vielä, varmaan on kipiä ku on tongittu ja ronkittu sisuskaluja oikee urkalla. Voipi olla et ens yön Pirkko saa viel nukkua murjussa, josko sit alkas huomenna jo olemaa enempi entisellään. Huoli on Pirkosta kova, mutta luotan siihen että hää toipuu kyllä.

Mirrein operaatiot makso yhteesä 700 000 rupiaa, eli oisko se ny vaikka jotain 60 euroa. Kollit 200 000 rp kappale ja narttumirri 300 000 rupiaa. Ei paha hinta ollenkaa, ku siihen kuulu toi että lääkäri tulee tänne paikan päälle hoitamaan hommat. Ja kovin mukavan olonen tohtorissetä, ei menettäny hermojaa ees siihe miun hysteriaan ja hermoomiseen ja vollotukseen ja ku märisin siin koko ajan et ELÄ SATUTA NIITÄ. Rauhotteli vaan että kuule, oon näitä aika paljon tehny, elä hermoile. Harmittaa vaan ettei Iso-Stigua löytyny mistään, sillä on siis vielä pallit (ja isot onki) ja viettien ohjaama elämä, mutta katotaa jos hänetkii sais jossai kohin leikkauspöyrälle. Kert hinta on kohtuullinen ja kyllä miusta on ihan hyvää toimintaa tämmönen että kissoja leikkauttaa.

Vaikka täällä toki on kissoja niin saatanasti että muutaman sterilointi ei tunnu oikeestaan missään, niin ainaki näien kolmen elämä tulee nyt olemaan iisimpää. Varsinki Pirkon, sen ei tarvi koko ajan olla tiineenä tai paimentamassa poikasia. Voi keskittyä syömiseen ja nukkumiseen, se on sitä kissan elämää. Silti, tää saari kaipais massiivista hyväntekeväisyysprojektia, jolla tätä asiaa hoidettais. Useita eläinlääkäreitä viikoks pariks tekemään liukuhihna-meiningillä sterilointeja, ni tähän hommaan tulis joku tolkku. Aamuyön tunnit tossa jo suunnittelin jotain rojektia ja ihmettelin ettei sellasta ole jo käynnissä. Miksei vois olla ravinteleissa ja jossain rahankeräyslippaita et "Help us sterilize the cats of Gili" ja sillai? Ku ei toi hinta ole kenenkään matkabudjettia romuttava.  Miun täytyy tää asia ehkä ottaa puheeks esim. Gili Eco trustin kanssa, mutta heijjän kiinnostus kissoja kohtaan tuntu olevan aika laimee, ja ku ei oo VIELÄKÄÄN miun tyrkyttämää tyävoimaa hyädynnetty, vittu, yhtään mihinkään, vaikka oon toistuvasti asian perään jopa kyselly ja muistutellu et nii hei, oon tääl yhä, USE ME, ni en tiiä kyl enää et miten heijjän kans mitään toimintaa sais aikaseks, ku ei ilmasta orjaakaan oo otettu käyttöön. Mutta kattellaan, josko tää ei jäis ihan vaan pohdiskelun asteelle.

Joka tapauksessa, nyt ku miul on eläinlääkärikontakti ja homman toiminta on käytännössä hyväks todettu, niin varmasti jatkossaki teen ihan vaa tätä omaa henkilökohtasta kissojen hyvinvointiin tähtäävää rojektiani eli et leikkauttelen tuttuja ja puolituttuja mirrejä täällä käydessäni. Matkapudjettini ei siihen kaadu. ja satavarmasti alan kohta kiristämään rahaa kanssaturisteilta et mite ois, antakaa 200 000 rp ni saahaa yheltä kollilta pallit pois. Miksipä ei?

Että tämmöstä jännää täällä. Ainaki viäl tää päivä menee siis täs Kakkosen baarissa kissoja vahtiessa, tai Ministigu ja Ritva ei tartte erikoistarkkailua enää, ne on ihan entisellää, iloisna ilman pallejaan kirmailevat ja syövät ja juovat ja kakkaavat. Mutta Pirkkoa pitää vahtia vielä ja käyä tuputtamassa ruokaa ja juomaa. Voi toista.

Ja niiku jo vähä mainittin ni täällä on nyt mordorilaisryysis. Meit synkän pohjolan synkkiä tyyppejä asuu täl hetkel pelkästää täs Kakkosella peräti 10 kappaletta, eli on vallattu koko paska. Kaks pariskuntaa, jotka ite tänne oon buukannukii, ja hyvä niin, kert hurjan mukavia ovat, ja sitte eilen ihan oma-aloitteisesti tuli myös sellain viien nuoren pojan retkue. Ja tuossa ku äsken istuskeltiin ni jo toi yks Niko pongas tuttuja tuosta kadulta ja... no, meitähän täällä nyt riittää. Kumma kyllä, ei haittaa eikä ees häiritte. Mukavaa, mahottoman mukavaa, jauhaa paskaa suomeksi siinä bintangin tissuttelun ohessa ja arvostan suuresti myös hurjaa kirjapinoa jonka oon ilolla vastaanottanu.  Mutta mistä ihmeest tää äkillinen mordorilaiskansanvaellus on tänne yhtäkkiä tömähtäny? Kääk.

Ja joo, helmikuulle olen matkajärjestelyjä ja selvityksiä tehny ja varaillu ihania ILMASTOITUJA hotelleja. Mutta niistä lässytän lisää sitte ku ne asiat on ajankohtasempia. Nyt ei muuta, heippa!

Kommentit

hiippi sanoi…
Mor,hianoo ku jaksat huolehtii noist kissoista.Tuli tämmöin mielee ku luin tot juttuu en tiiä sit toimiiko mut vois ehkä helpottaa jos viel hommaat niit kisuja leikattavaks http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=83244
Zepa sanoi…
Fiksu ihminen. Kunnioitan.
ella sanoi…
Nyt on rääkäistävä pusikoista, että hieno homma! Ei haittaisi, vaikka noin fiksuja olisi enemmänkin.

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Järjestysnatsi

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely