Moottoritiellä on puuma: Lisko sanoo kukkuu

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Lisko sanoo kukkuu

Räiskis!

Selamat tahun baru, elikäs hyvää uutta vuotta. Vappu on juhlittu, tai ainaki omalta osaltani bailu on suoritettu, mutta tuol rannalla on yhä porukkaa jotka ei oo vieläkään sammunu, kreisibile jatkuu vaan, öri-öri siellä, mongert-mongert tuolla. Ja siel on kyllä vissiin otettu muutaki ku bintangia ja yrttejä, ounastelen, sen verta sojottaa silmämunat joillaki päässä et ei vaadi Herlokki Solmusen hoxottimia että asian tola tulee selväks. Dislike! No mutta kukin tavallaan, miä tissuttelen kaljaa vaan, vähä salmarii ehketi, kenties gintonicin silloin ja toisen tällöin, muut tunkekoot kitusiisa mitä tahtovat, vittuakos se miulle kuuluu, kuhan eivät tuu miulle mitään tuputtamaan.

Koitin mennä aamiaiselle tonne rantapaariin, niiku joka aamu, mutta totesin viies minuutis että joo ei, en pysty olee tääl, kauhee sekoilu joka suunnassa ja koko ranta on ku siel ois räjähtäny joku kaljapullojen ja tupakannatsojen ja spurgujen täyttämä pommi, ja kävinkii sanomas pojille samoin tein et tuokaa se kokkelinen muna tuonne miun murjun terdelle vaa, kiits. Missähän Pirkkokii on, herrantähre? Oli se eilen illal dinnerillä miun kans, puhvetista kalaa tarjosin, mutta sen jälkeen helvetti repes kunnolla valloilleen ja toivon vaa et kissat on pärjänny ja osannu väistellä. Saatana.

Kippis!

Miten sen ny sitte sanois? Jos luulin toissapänä et ai kamala ku on porukkaa, oijoijoi, ni vittu eilen se mayhem vasta kunnolla sit alkokii. Täällä ei ollu saletisti sijaa yhessäkään majatalossa, kakkosen pungalowitkii oli ekaa kertaa täynnä miun tääl oloaikana, rannalla on telttoja (!!!!) kuin Törnävänsaarella tangomarkkinoiren aikana konsanaan, porukkaa nukkuu tuol ties missä pusikoissa ja hietikoilla ja siinä puolen päivän jälkeen alko jo torvet soimaan ja mölinä raikumaan. Ja ku normaalina iltana kotikadulla ei liiku ku joku satunnainen heppataksi ja lähistön kanat niin nyt ihmisiä valu yhtenä letkana ihan ku jonku helvetin stadion-konsertin ulostautuminen ois tohon polulle paskannettu.

Että jos tätä on se high-season, joka tänne kunnolla ajottuu tossa joskus kesä-heinä-elo-syyskuun kieppeillä, ni juu ei kiitos, en ole täällä vaan jossain ihan muualla. Oon sellain low-season ihminen, mikä tässä iässä on ihan hyvä jo ollakkii. Onneks tää haisiisöni täl kertaa kestää vaa tän viikonlopun, luulen et suuri osa porukkaa poistuu jo tänää. Vilkuti-vilkuti ja tervemenoo vaan!

Kotipaarissa oli tieteskii uuen vuuen regeipile, ja hyvä pile olikii, oli hauskaa, bintangia siemailin ja salmarit vejettii tuttujen kans ja Indiana kävi joikaamassa hianon inkkarijollotuksensa (ai lav it!) ja porukkaa ihan saatanasti ja raketit sinkoili ja... no, kyl tyä tiijjätte mitä kreisi ja bile on. Joskus yhen aikaa taisin luovuttaa ja ryämiä murjuuni nukkumaan, hyvä miä, taputapu.

Vuoden vaihtumisen hetkessä ei ollu tääl kummempaa maagisuutta, koitin ite jotenkii tarkkana kattoo et nonii nonii nyt se kohta vaihtuu ja ajatella jotaa ylevii ajatuksii mut paskat, samanlainen kellonaika se 00:00 viime yänä oli niiku mikä tahansa muukii kellonaika koskaan missään. Olin vaa valtaisan onnellinen siitä et sain täl kertaa mennä täällä uuteen vuoteen, varpaat tanakasti hiekassa ja regein tahdissa. Kyllä sitä kurjemminki on joskus, aika usein, vuotta vaihettu, vaikka täs nyt niin kovasti koitankii napista ja uhota et voi kauhee ku tääl on ihmisiä, hyvänenaika, ja ai hirvee ku on oikee juhlittu ja se on kauhiaa se. Ei se ny niin hirviää oikeesti ollu, kuhan täs ny esitän vaa paheksuvaa ja ärhäkkää. Salaa tykkäsin kovastikin. Ja vallan mukavaa oli kaikinpuolin muutenkii alottaa ihan uus vuos, kert on tutina puntissa että hyvä vuosi on tulossa, eikä sitä pilaa ees se 21.12.2012 (vai mikä se päivä nyt taas olikaa) tuleva maailmanloppu.

Ihmismayhem ät ranta. Rajulla zoomauksella otettu, en uskaltanu mennä lähemmäs.

Silti, vaik mul lysti ol, niin aion pysytellä omalla terassilla tänään, sulakkeitten latailua ja riippumatossa retkottelua ja erakkomeininkiä siis. Poistun korkeintaan kauppaan hakemaan vettä ja toho lähellä olevaan kuppilaan hakemaan TAKE AWAY -PIZZAA (hallelujaa!) ja ehkä ohimennessä varovasti kurkistan kotipaariin et mikä siel on meininki ja näkyyks Pirkkoa. Saatan olla raju ja jättää jopa illan regeipileen väliin, keskityn vaa röhkimään omassa murjussani. Luulen että pystyn siihen kyllä, ohan toi pändi jo ihan muutaman kerran tällä reissulla nähty, ja niin vallan mainio orkesteri ku onkaan ni voi ehkä yhen keikan jättää kattomati. Kyl ne varmaan rekeipojat pärjää ilman et oon siel jossai takarivin makaamon nurkassa silmämuna kovana vaanimassa.

Mut nyt meen polttamaan viimeisestä tupakkiaskistani viimeisen tupakin ja sitte alkaa röökilakko, joka kestää ainaki... öö... ehkä jopa iltaan saakka. Ku pitäähän sitä aina uuen vuuen alkaessa jotain ylevää höpöö touhottaa ja uutta elämää alotella. Jep ja moro!

Peeäs. Jos murjun seinät on bambua niin äänieristystä, sitä ei ole, ja jos murjut on ihan vierekkäin ni kaksinverroin intiimimpää hei! Naapuruus on iloinen asia! Siltäki osin ootan että ihmiset lähtee muualle ja saan majailla tääl ihan keskenäni vaa. Vaikka ohan se mukavaa että jollain ees on seksielämä, kivat heille joo, taputapu, mutta aamulla herätessä ei ihan ekana jaksais kuunnella ku naapurit nusbaa menemään. Sitä uikutuksen ja läähätyksen määrää, voi jumalauta miä vaan sanon. (ja joojoo, oon vaa kateelliin, of koors)

Ja tähä sit viel liuta kuvii, kert asiaa ei oikeestaa niiku ollu ollenkaa. Kattokaa ainakii mikä hiano otus oli eilen murjun seinässä (ulkopualel) huutelemas et kukkuu! Sen oloin ääni noist oikeesti tulee, tai ainakin luulen että se kukkuu tulee noista. Jänniä tyyppejä nuo liskot. Että hyvää liskojen yätä vaan kaikille. Kukkuu!