Rastaamo, Taulapää-Paula ja kuva isosta kakasta


Elämä hiekkakikkareella on lupsakkaa, joskin viime päivinä hiukan myrskyisää. On tuullu perkeleesti, en tiiä ollaanko taas veneliikenteen tavottamattomissa vai kuinka. On satanu ihan saatanasti ja miä oon kiitollinen ollu oman himan reiättömistä seinistä ja tiiviistä katosta. Sääliks kävi miun entisissä bambumurjuissa asustelleita, ku tiiän että tuppaa roppaamaan vettä niskaan vaikka kuinka koittais sadetta sängyssä lötkötellen piellä.

Mutta ei oo sentäs ihan tauotta satanu, ja sillo ku ei oo satanau ni miä oon koittanu käyä vähä vieraissa, eli jopa liikahtaa omilta huudiloilta muualle. Sekä fillarilla että ihan jalan-jalan. Oon käyny istumassa oudoissa kuppiloissa, tuijotellu uusiin horisontteihin. Oon eksyny keskelle saarta mutasille pelloille lehmien sekaan, oon rämpiny pusikoissa hämähäkkejä peläten ku polku alta on yhtäkkiä loppunu kesken.

Ni että on tehny muutakii ku maattu raatona rannalla. Hirveetä äksöniä siis!


Hiano paari
Eilen törmäisin hauskaan pieneen baariin tuol ihan saaren pohjoisrannalla. Tai oon sen paarin aikasemminki nähny, mutta sillo siel ei ollu ketää ja aattelin et liekö tuo toiminnassa lainkaan. Mutta just sellanen kiva ite tehdyn näkönen ja olonen, vähä repsottava joka suunnasta, simpukoita ja koralleja ja regeivärejä ja bobmarleyta koristeena. Olin tepastelemassa päämäärättömästi johonki, kun riehakkaat tutut rastapojat sieltä räpylät pystyssä tervehtivät ja huutelivat jotta tuu tänne sieltä tarpomasta, on kylmää juomaa ja musiikkia. Miähä oitis sinne siis, päiväkaljan sipasemaan ja siin sivussa sit seurasin ku pojat väkers jolleki jannulle rastoja päähän. Miä en oo tiänny että rastojen tekeminen on kivuliasta, enkä oikee taho uskoo asiaa vieläkään, mutta siin semmonen ihan aikuinen miäs jumalauta miltei itkua vääns ku pojat anto tukkapöllyä ja pykers rastapökäleitä jannun kuuppaan. No kai se voi olla ikävää jos on hirveen herkkä päänahka tai jotain, tai ehkä miun tutut rastapojat on julmetun kovakourasia sen tukkapöllytyksen kans tai sillai.  Mutta mukava paari eniveis, sieltä sai bintankia velaks, heil ei ollu antaa rahasta takasin vaikka yritin kovasti kyl maksaa. Meininki on kaiken suhteen sellanen "Don't worry! No hurry! Later!". Tykkään.


Tyyppi Rastaamon käsittelyssä


Miä luulen, että miuta pietään täällä vähän kajahtaneena. On toi kissahomma joo, kreisi kätleidi jeejee, plus tää miun yksin viihtyminen on selkeesti herättäny keskustelua ja huolta tyyppien parissa. Oon sillälailla hieman outo, mut so what. Eilen pitkää juttelin Tsäkspäröyn kanssa, oikeen henkeviä ja vakavasti, ja koitin sille selventää tätä miun miälenlaatua, ja kyllä se tuntu tajuavan että miä en vaan oo sellanen perseenheiluttajaplondi joka pyrkii jatkuvalla syätöllä seuroihin. Juteltii myä paljon muutakii, hänen ihmissuhteista ja jutuista, ja ku miä sit avauduin että en oo varsinaisesti omannu sellasta oikeeta ja päivänvalon kestävää poikaystävää yli 10 vuoteen, on ollu vaan sellasia... totaniin... juttuja, enkä miä mitää sen kummosempaa oo halunnukkaa, ni hää silmät ymmyrkäisnä siin et herraisä, OTA NY TÄÄLTÄ JOKU, tossahan noita kolleja hyörii! Nauratti. Kaunis ajatus, mutta emmiä saata, saatana. Mut meil oli hyvät keskustelut ja Tsäkspärou on ihan sikahyvä tyyppi. Vähän niiku kaikki muutkin poijjaat täällä. Kaikki on kivoja.


Paulapää. Ainoa kuva joka siitä on. Se ei pysy paikallaan.
Kissahommat! Saakeli sentäs. Jostain taas tupsahti baariin hillumaan uus sikapiäni kissanpentu tuos pari päivää sitte. Miä en tiiä mistä se tuli, ja mihi se on menossa, mutta tuossa se nyt on sinkoillu. Huutaa ku helvettilääne koko ajan, mutta ei malta rauhottua, että saisin sen kissakuiskattua kesymmäks, ei tajua maitokupin päälle oikee mitään, koittaa olla rohkee mutta sit saa taas hirveen hepulin ja syöksyy pakoon. Ihan totaalinen taulapää, jonka johdosta hää sai nimen Paulapää, eli Paula vaan, tuttujen kesken. Eilen illalla sain sen piettyä sylissä sentäs muutaman sekunnin ja tänää aamulla se hiukan lipas maitoa, mut muuten se vaan säntäilee. On kuiteski pysyny tuossa Kakkosen rantakuppilassa, ei oo jatkanu matkaa, ainakaan vielä. Ihan helvetin suloinenhan hän toki on, on kunnon pitkä häntäkii, eikä mikää nysä saparo, niiku esmes Hertalla on. Herttahan tietysti vihaa Paulaa, kuten lähestulkoon kaikkia muitakin kissoja, Pirkkoa ja Meijusuvasta lukuunottamatta. Hertta murisee vaan kaikille, ja kaikki pelkää sitä. Paulapäänki Hertta ajaa heti pois. Hertasta tule viel ihan hirviö. Ja niinku sekii oli pienenä sellanen että kyhjäs vaan surkeena eikä ruokakaa maistunu. Nyt se vaan riehuu ja rähjää kaikille.

Kaikki kissat on kuitenki ihan noin periaatteessa okei. Ritva ja Raato (se yks nimetön musta luurangonlaiha räkänenä) on kyllä yhä flunssasen olosia. Ritva yskii ja Raato vuotaa taas räkää. Lääkäri tuleepi ehkä loppuviikosta tai ens viikolla, saapi tuua lisää lääkettä noille flunssasille. Ja naapurissa, Gili Viewssä, missä on tuttuja sekä ihmisiä että kissoja, ni siellä oon käyny keskustelemassa että heitä ei varmaan haittaa jos tästä joku päivä haen parit mirrit steriloitavaks. Ei haittaa. Sieltä siis seuraavat puukon alle, kert omassa baarissa alkaa olla jo kaikki pallittomia ja piuhattomia. Pari kollia, joil on valtavat kepexet, tosta kulkee välillä ohi, mutta niien löytäminen ja pyydystäminen justiisa sillo ku lääkäri on käymässä on ihan silkkaa sattumaa.  Mutta naapurissa ja lähistöllä on vielä paaaljon mirrejä, toiminta laajenee siis siihe suuntaan!


Tääl on viel jätehuollon kanssa vähän tekemistä ja opettamista
Tää on nyt sit miun se ns. vapaaehtoishomma, eikö nii? Moottoripuuman Kissahoitola. Miunhan piti täällä toimivan Gili Eco Trustin leiviin mennä pykään mitä vaan avustavia hommia, mutta miul on vähä palanu päreet sen homman kans. Ennen tänne tuloo meilailin kovasti siihe suuntaa ja sielt oltii heti et welcome, tekemistä kyllä löytyy. Heti ku tulin tänne marraskuussa, kävin tapaamassa hommaa vetävää ranskalaista pimua, ja sillokii oli meininki et juujuu, heti ens viikolla on kaikenlaista tekemistä. Sitä ens viikkoo oottelen yhä. Lähetin sata tekstaria ja sähköpostia, ja kyselin et mitäs mitäs, ja ilmottelin koko ajan et oon edelleen täällä hei, tai et no nyt miä poistun kuukaudeks ja sit et no miä oon taas täällä ja yhä käytettävissä, ja vastaus oli aina et jeesjees, ihan kohta on hommaa joo. Viiminen niitti oli kun viimeks siihen akkaan törmäsin ja ihan ystävällisnä tervehdin vaan et helou ni hää totes tylynä että "I'm really busy" ja painu johonki puun alle kiihkeesti keskustelemaan tärkeistä asioista jonkuu ukon kans. Miä en oo nyt sit enää ees ilmotellu että täällä ollaan taas, mietin kyllä et pitäskö, mutta jotenkii miulle on menny nyt jakeluun että miun taidottomalle avulle ei siel ole tarvetta. Gili Eco Trust tekee edelleen täällä hienoo työtä, on saatu jätehommia järjestykseen ja sillai, eikä miul oo mitää pahaa sanottavaa (tän enempää), mutta vähäsenhän oudoksuttaa että ilmanen orjatyövoima ei kelpaa. Tajuun toki ,et jos on rajalliset resurssit ni minkää kädettömän tampion (kuten miä olen) opettaminen tekemää mitää hyödyllistä vie liikaa aikaa, mutta vois sitte ihan suoraan saoo et hei sori, nyt tilanne on tää, mut kiitti kuitenki ku tarjouduit jeesimään. Eikä olla vaan et joojoo, ihan kohta saat jotaa tekemistä, jos se kerta on ihan paskapuhetta. Kyl miä pikkusen luulen, että täs on kyse ihan vaan henkilökemiallisista jutuista, se ranskalaisakka ei miusta varmaankaan vaan tykänny. Pitäkööt tunkkinsa, saatana, miulla on täs jo omat kuviot ja ihan oma kissahoitola pyörimässä.

Nyt näyttää siltä, että ulkona kirkkenee. Josko ois sateet taas tältä erää ohi ja pääsis rannallaretkottelun muudiin taas kiinni? Miäpä lähen kokeilee. Arvaan kyllä et jahka saan pikinit päälle ja leviteltyä itteni tonne rantamakaamoon ni wooosh-wooooosh lojahtaa taas joku helvetin ukkoskuuro niskaan.

Kiva baari tääkin!


Ota siänii ni oot hauska.

ISO KAKKA! Kadulla. Lehmän vika (ei miun).

Kas, saaren poliisilaitos on vihdoin miehitetty

Taidekuva

Kohta sataa

Puihin on ripustettu pullopostia

Villieläimiä

Taidekuva
Siäniä sateella
Kävelyllä
Tää hautausmaa tulee aina vastaan
Regeibile, paras bile!

Kommentit

-kummitus- sanoi…
Eiköön tuossa yhdelle ihmiselle ole jo vapaaehtoistoimintaa koko rahan edestä, jos niitä katteja steriloitat. Teet kuitenkin tosi hyvää työtä.

Laita vaan viestiä täällä tulemaan, jos on pätäkän tarve.

Mie en ikinä uskaltaisi lähteä niin kuin sinä, mutta tämä on ehdottomasti viihdyttävintä lukemista, mihin olen aikoihin törmännyt. Jotta kiitos siitäkin.
Anonyymi sanoi…
'Kirkkenee' - tykkään, kovasti! Niin kuin näistä stooreista muutenkin.

Tsekkaa myös nämä

Tulivuoriuutiset

Työlupasirkus vm. 2017

Hullujen kylä

Sunnuntaikävely

Järjestysnatsi