Katurunkkari

Kuvituskuva (kialtoplakaatti lentokenttäpussissa Kuala Lumpurissa)

Päivää. Tapan aikaa Chinatownin Starbucksissa. Pillillä lutkutan samalla ihanaa frappea ja ootan kofeiiniövereitä. Niikun ei tässä pumppu jo muutenki tykyttäis. Eilen oli rajua jälleennäkemisen riemua ilmassa kun kavereita pitkästä aikaa näin ja Reggaebarissa hieman kaljaa otimma. Olo on kualemankiäli.

Mut kert täs on viä tuntitolkulla aikaa tapettavana, ni aattelin ny kuitenki tulla hölisee plokiin tärkeetä asiaa. Koska sattui eilen jännä juttu, kuulkaa. Kohtasin - taas! - sellasen veikeen hepun, jota myös runkkariksi kutsutaan.

Miulla oli perkeleen aikanen aamulento Balilta Kuala Lumpuriin. Sitä varten pojotin Sanurin kadulla klo puali-nelijä aamuyällä oottamassa pirssiä. Hiljasta oli juu, mutta kyl siinä ny meni autoo ja mopedii ja oli 24h minimarketti viäresä ja noin, et ihan  autioo ei ollunna. Ni kui ollakaan, siihe tiän toiselle pualelle pysähty mopo. Siitä nous sellanen nuar, ihan siivon näkönen kloppi. Otti kypärän pois päästä, asteli viäresä loimottavan katulampun valokeilaan pojottamaan. Ja ihan muina mopojätkinä kaivoi siinä sitte pippelin esiin ja rupes villisti runkkaamaan. Tuijotti miuta samalla.

Miä pöyristyin niin perkeleesti, en meinannu uskoo silmiäin. Hetken silmät ymmyrkäisnä toljotin et ei helvettilääne, mutta sit palo käämi. Karjasin sille klopille että VOI VITTU ja kipitin herättämään hotellin vartijaa. Runkkari säikähti ja hyppäs moposa selkään ja kaahas poies.

Miä en vittu TAJUA. Mikä helvetti siinä oikee on, että pitää julkisesti pensseliään vatkata? Vissiin se sitte on niin, että kun tumputtajalle tarve iskee, ni siin ei sit muuta voi ku ruveta samoin tein hommiin.

Aika seksikäs pakkaushan miä toki olen, varsinkii aamuyän tunteina, että sikäli ymmärrän kyllä et saattaa rajuki kiima iskee ku miun hekumallista olemusta sattuu pahaa aavistamatta vilkasemaa. Onneks olin liikkeellä toho aikaa aamuyästä, ettei ollu mikää ruuhka-aika. Aatelkaa ny ku ois siinä useempikii liikenneväline joutunu vetää jarrut kirskuen mopoa ja autoa parkkiin, jotta ois kaik päässy pihalle vemputtamaan. Oisha se ollu ikävää ku kauhee liikennekaaos ois siitä seurannu, ku tiä ois ollu tukossa runkkareista.

Siltä varalta että näitä tyyppejä tulee kohalle viälä lisää, ja miksipä niitä ei tulisi, ni piti oikee tehä tälle aiheelle oma tägi, ni saahaa sit kaikki runkkarit saman täpän alle. Juu.

Eipä miulla tän kummosempaa täl erää. Muutaman tunnin pääst lähtää kavereitten kaa yäbussiin viättään liskojen yätä. Aamuyällä saavutaan Kuala Terengganuun ja sieltä hilpastaan sitte Marangiin laiturille katteleen ku aurinko nousee ja oottelemmaa, että joku vene viä meijjät Kapasen saarelle lötköttelemään.

Ni että kuulemiin! Ja kosketelkaa itteenne, hei!