Potilas Meijusuvas

Sairastuvalta päivää.  Itsehän olen niin terve kuin osaan, mutta on ollu paskahalvauksen aiheuttava kissakriisi tänää päällä heti aamusta. Ku en tästä murjulta nyt tohdi liikkua potilaan ääreltä mihinkään, ni kerrottakoon tämä tarina heti näin tuoreeltaan. Ni voitte kaikki kissaystävälliset lukijat sädettää parantavia viboja tähän suuntaan.

Heräsin aamulla kasilta, avasin oven ja terassilla makaa Meijusuvas. Meijusuvaksen koko pärstävärkki kuivuneessa veressä, toinen silmä rähmästä sumeena ja hengitys vaivalloista korinaa. Meinasin pyörtyä kauhusta. Eka ajatus oli et nonii, nyt se on yön hämärissä ollu törmäyskurssilla heppataksin kanssa tai vastaavaa, naama murskana ja nyt se kuolee. Itkua siin hetimiten tuhersin tiätysti. Mut ei ku kirppuläjä kainaloon, vesihanan äärelle pesemään ja tarkastamaan tilanne. Ei löytyny mitään ulkosia vammoja, mirri ei inahtanukaan ku runnoin paikat ja tongin suun ja kaik. Aivasti ja se selvittikin asian: on tullu rajusti nenästä verta. Verta nenästä kissalla! Mitvit? Sellasta veristä räkää lens pitkin seiniä.


Potilas Suvas. Kuivunutta verta viä naamassa ku en tohtinu kiusata pesemällä kaikkea kerralla, hällä oli muutenki tarpeeks vaikiaa.
Olin soittamassa lääkäriä hätäkäynnille mutta katos perkele ku on puhelinliittymä sulki ku oon unohtanu käyä hakemassa lisää saldoa. Mutta tilanne tuntu siltä, et tässä on eniveis nyt vaan ihan vitun raju flunssahomma päällä ja päätin ens töikseni kiitää fillarilla hakemaan antibioottia kaupasta ja ruutata reilulla käellä sellasta Meijun käkättimeen ja miettiä jatkotoimenpiteitä sen jälkee. Kauppamatka oli pii-paa-tyyppinen kaahaus lähimpään minimarkettiin ja jo ovelta huuto tutulle jätkälle että AMOXILLINIA! KOKO LEVY! ja lääkeliuskan kanssa kaahaus takas kotiin.

Meiju oli täl välil painellu kaapin taakse, makas siellä silmät harittaen ja hyvin vaikeesti hengittäen. Sellasta korinaa ja vinkunaa vaan, ja pahan näköstä haukkomista. Kaivelin kissan kaapin takaa ja tirvasin ruiskulla vesi-antibiootti-litkua turpavärkistä sisään, asettelin mirrin sängylle pyyhkeen päälle, siivosin veristä räkää sitä mukaa ku hää sitä pärski ilmoille. Paijailin ja kääntelin kylkiasentoon. Parissa tunnissa tilanne rupes kuitenki olennaisesti paranemaan. Liisterin aivastelu rauhottu, hengitys muuttu helpommaks ja se kuolemalta kuulostava rahina ja korina rupes vaimenemaan. Lopulta Meiju ihan tyystin uupuneena nukahti, ku vihdoin rupes löytymään asentoa missä pysty hengittämään.


Jee! Se syö!
Vetelin siinä seuraks iteki piänet nokoset ja ku heräilin ni entistä paremmalta näytti ja kuulosti. Äsken Meiju jo ihan oma-alotteisesti söi. Juomaan ei suostunu, mutta oon töötänny väkisin ruiskulla vettä suuhun. Nyt se nukkuu taas, ja näyttää niiku hengittäis osittain jo ihan kärsänki kautta. Rahinaa ja korinaa kuuluu vielä vähän ku se hiukan asentoa vaihtaa, mutta muuten näyttää niiku rupeis kissa taas muistuttamaan itteensä.

Miä oon peukalot olkapäitä myäten perseessä, että Meijusuvas tästä toipuu. Mutta kyl täs muutama päivä menee ennenku miä kykenen yhtää rentoutumaa tuon suhteen.

Onpa vitun raju flunssa, jos tää ny sitä on. Eilen illalla näin Meijun viimeks ja hiukan se on nuhasena ollu, ja oon kattonu et pitääpä seurata tilannetta täs ny. Ni sit tänää aamulla kissa makaa tekemässä kuolemaa tuos miun terdellä, jumalauta. Luajan kiitos, ettei se menny mihkää piiloo kuolemaan vaan ymmärs tulla tohon oven taakse. Ja luajan kiitos tää tilanne tuli päälle nyt ku miä olen täällä. Muuten vois olla, ettei Meijua ois enää kauaa tässä ollu.

Miten miä voin IKINÄ lähteä täältä mihinkään ku tämmösiä tilanteita voi sattua ja tapahtua? On lisäks ollu kissoilla kalanruotoo ja kananluuta kitalaessa pystyssä ja aina jotaa pientä. Paikalliset kyllä pitää huolta et kissoil on ruokaa ja juomavettä, ja oon siitä tavattoman ilonen, mutta eihän hyö sen enempää näien perään kato.

Se on tää länsimaisen naisihmisen suhtautuminen elukoihin kuiteski HIUKAN toisella tasolla ku vaik paikallisen luonnonläheisesti kasvaneen miäshenkilön. Ja miä varsinkii olen sellanen vitun pölvästi kiintyjä, et ei tarvi ku kissan kattoa kohti ja sanoa MIAU ni miä oon heti et nonii, ai lav jyy. (Onneks tää meininki miulla kuiteskii suuntautuu kissoihi, eikä miähiin. Tiiän aika monta naisihmistä jotka on ns. sarjarakastujia ja vittu niillä ne kriisit vasta vaikeita onkii ja niitä ei antibiootilla paranneta. Lobotomiaa ne tarvis.)

Potilas Suvas alkaa taas muistuttaa itteään


Oon netistä täs lueskellu kissaflunssajuttuja ja kaikis sanotaa, et tähä ei sinänsä hoitoa ees ole. Antibiootin oon kuitenki todennu toimivaks, mutta oon havainnu, että annostuksen kanssa ei piä olla liian varovainen, muuten räkätauti menee näemmä vaan vähäks aikaa lepotilaan ja räjähtää käpälöihin heti kun antibiootin ruuttailun kissaan lopettaa.

Tuol on esmes yks Musta Raato -niminen ei-kenenkään.kissa, se hilluu tässä meiän huudiloilla, ja se on häilyny ihan manalan rajoilla kauan. Oon lääkinny sitä ties kuinka monet kerrat, on lääkäriki käyny tuikkimassa sille antibioottia ihan piikillä perseeseen ja mikää ei oo auttanu.  Tos pari viikkoa sit se katti, antipiootista huolimatta, oli taas siinä kunnossa et muutkii asiakkaat alko tässä olemaan kauhuissaan. Katti vaa makas tuos pihas pärstä räässä vaikka kuinka sitä kävin niistämässä, ei syö, ei juo, riutuu siihen vaa. Totesin, et tuo Raato on nyt sairastanu niin kauan, et nyt kokeilen viimisen kerran ja annan tuplajämäkän annoksen ja kahtee kertaa päivässä ja jos ei sitkää mirri tokene ni pitänee soittaa lääkäri antamaan viiminen piikki. Tuommosta hengiltä kitumista pysty kattomaan.

Nyt jumalauta Musta Raato vetää tua pitkin naapurien huudiloita tomerana, käy esmes Melatissa kerjäämässä pizzaa ja kipittää tua pallit sojossa pitkin pusikoita. Räkää en oo sen nenässä nähny yli viikkoon.

Tää on ihan saatanallinen vitsaus täällä. Yhen tutun yks kissa just männäviikolla tämmöseen kuoli. Ku saari vilisee kissoja ja nää elää laumoina ja peuhaavat ja nukkuvat yhes, ni ku yks sairastuu ni kohta pärskii kaikki. Ja milläs ennaltaehkäset, ku ei näytä rokotuksetkaa toimivan. Miun kissoistakii osa on rokotettu kissaflunssaa vastaan mutta vittu en tiiä mitä vissyä se lääkäri noille rokotteena anto, yhtä lailla pärskivät ku muutki kissat. Eikä lääkärin antamat antibioottikuuritkaa oo mitää auttanu.

Et oon nyt tällä Kreisin Kätleidin omatekosella lääkintälinjalla tässä, eli ihan ihmisantibiootista teen puhtaaseen veteen pillerin liuottamalla lääkenestettä, jonka saa sit ruiskulla tirvastua kissojen suihin. Miä en tiiä teenkö miä oikein, mutta täs on vähä keinot vähissä ja ainaki tuntuu että tää alkeelliskemiallinen lääkintä tepsii.


Miä haluaisin tänne eläinlääkäriaseman  ja sinne kunnon eläinlääkärit joil on kunnon välineet ja lääkkeet ja tilat ja meiningit. Lukeeks tätä kukaa eläinrakas emärikas, jolla ois hyväntekeväisyyskohde hakusessa? Anna rahaa ja lähetä pari lääkäriä samalla, kiitos!

Nonii. Kreisin Kätleidin huolestunu paasaus loppuu tähä ja nyt saa ruveta sädettämää niit parantavia viboja tähä suuntaa, kiitos.

(PS. Muista asioista lätisen joskus myöhemmin ku pystyn miettimää muutakii ku kissoja)

Kommentit

ella sanoi…
Onneksi Meijusuvas tietää, kenen ovelle kannattaa tulla räkimään ja vararavintoakin on sen verran, ettei heti kupsahda heikkouttaan.

Antibiootilla kuurausta kannattaa jatkaa, kunnes pöpöt on varmasti kuolluksissa, ettei kehity vastustuskykyisiä vitsauksia Gilin kissoja kiusaamaan. Paranemisia potilas Suvakselle!
Sanna sanoi…
Mä sädetän täysillä! Kaikkea hyvää sinne miukuille!
Zepa sanoi…
sä oot kyl ihan oikee ihminen etkä mikään ihmisen näkönen. sano jos tarviit lisää pillerirahaa --> zepander gmailissa.
Anonyymi sanoi…
Varo liikaa lääkitsemästä antibiooteilla. Kai tiedät, että maapallo on muuttumassa niille immuuniksi. Mistä sitten apu, jos ei edes antibiootit auta?

Tsekkaa myös nämä

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

10+1 kysymystä ulkomailla asuvalle suomalaiselle

Raksahommat

Raksaprojekti loppusuoralla!

Hiekkakikkareen kuulumiset: kobra, kissabile, siämenneste, vuohet