Sananen sukelteluhommista, taas

Kilpsukka menee siin

Sukeltelusta asiaa hei! Ja nyt sillai intohimolla, pitkään ja hartaasti. Muuta asiaa täs postaukses ei tuu eli jos ei suklailut kiinnosta ni hei vaan, näppääppä vaikka tää linkki auki, siel on hienoo settii ku tääl Hiekkakikkareellakii kävässeet Arna ja Arto on nyt Ausseissa. Muutenki hiano reissuploki, asiallisempi ja informatiivisempi ku tää miun paska, plus Arna ja Arto on seikkailuhenkisempiä eikä tämmösiä nynnyjä niiku miä. Ne syökii mitä vaan, vaik lepakoita! Äääääää!

Mut miä jaarittelen nyt siis sukeltelusta. Lets gouuuuuu!

Palaan ekana sinne Nusa Penidan sukelluksiin, elikäs hianolle Lembonganin saarelle. Jos ootte plokia lukenu ni tiiätte jo, että ei menny meikän suklailut ihan niiku ahvenella. Ei ole Penidan vesistöt alottelijalle, eikä epävarmalle. Ei vilukissalle eikä pelokkaalle. Ei siis sellasille kuten allekirjottanu eli muaaaaa, ei todellakaan. Miulla oli siel siis aikamoisia sukelluksia, ja yhen tai kahen aikana mietin että tää on sitte muuten miun vihoviiminen sukellus ikinä, jos hengissä pintaan pääsen ni vittu thäts it, miä en tämmöstä kauhua taho kokee enää ikinä. Mutta tokenin siitä sitte aina, ja aattelin et vittuuks tässä inisemään, takas mereen vaan, sillä siitä pelosta päästään. Luovuttajat on nynnyjä, ja kun on alotettu ni vittu, kesken ei jätetä. Havuja, perkele!

Siel pelotti ja ahisti ensinnäkii ihan vitun hirveet virtaukset. Miä jouduin siel ekaa kertaa oikee tosissaan kovaan kyytiin, enkä tykänny yhtää. Varsinki yhes ihan hullus virtauksessa ku mentii pohjaa pitkin, et piti koko ajan väistellä jotaa saatanan korallitötteröitä ja kivikoita. Riutan reunaa seuraten ois ollu ehkä vähempi kauheeta ku ois voinu vaa lasettaa eikä ois tarttenu koko ajan olla törmäyskurssilla jonkuu sojottavan asian kans. Pelotti, ku välil tuntu et ku päätä kääns ni virta meinas viiä maskin ja rekulaattorin naamasta. Pelotti myös, et eksyn porukasta, et sinkoon johonkii huitsin vittuun eikä kukaa huomaa saati ehi tehä mitää. Pelotti, ku alko olla ilmat vähissä, eikä sukellusopas pal tsekkaillu porukan tilanteita siin kaahauksen lomas, ja milläs vitulla menet kertomaan tyypille et hei, meikällä tässä 50 baria meni jo, ku ukko kiitää siä metrien pääs eikä kattokkaa taakseen. Sain tehä vitullisen ähräämisen et sain huomioo ja asiani ilmastua. Yks suklaus meni miulla tämmösen takii niin tiukoille, et pintaan tulles oli enää 10 baria hengitettävää. Se on liian vähän miun mielenrauhalle. Miusta sen suklauksen vetäjän pitäs sen vert huolehtii, et kysyy muutaman kerran porukalta et mikä on tilanne, ni osaa sit vähä arvioida et kauanko täs posotetaa. Et ei mee ihan nollille, jos vaikka pintaa kohti tullessa sattuu jotain tai sillai.

Yhel suklauksella oltii liian kauan liian syvällä, jossai 30 metrissä lilluttii ihan turhan pitkään. Siitä johtukii sit et pintaan tulo oli vähä normaalisti poikeeva. Normaalisti ku tullaan pintaan ni jäähää viien metrin syvyyteen kolmeks minuutiks lillumaan. Nyt porukan tietsikat ilmotti 7-8 minuutin safety stoppia. Se on IHAN VITUN PITKÄ aika veden pinnan alapuolella, ku siin ei sillai varsinaisesti vaa niiku retkoteta rentona (ainakaa meikäläinen). Minuuttikii kestää vuoden, voin kertoo. Eikä tuolviisii oo vissii oikee suotavaa että tapahtuu, ku ollaa tämmösii huvikseen sukeltavia vaan.

Mola-mola-suklauksella miä olin taas ekana siäl huitomas et happi loppuu. Mut kert siin pojotti just mola-mola ni pintaa ei viä haluttu lähtee, ni miä sain yhelt suklauskaverilta sit ryystää hetken aikaa, ni voitii töllää molamolaa. Se oli jännää. Sekä siis molamola, että tuo toisen kamoista hengittäminen. Ehä miä tiätty enää siin paljo kyenny molamolaan keskittyy ku olin niin täpinöis erikoishommista. En pysty, osaa, kykene ottamaa mitää normaalista poikkeevaa vieläkää sillai et trallalaa. Se on aina piän hermoomisen paikka, oli se normaalista poikeeva sit veden tilanne, erikoiskala, sukelluskaverin toiminta tai mitä vaa.

Ja se veden kylmyys, herranbärs sentäs siä oli kuulkaa puumalla ns. pörrö huurussa oikee tosissaa! +19 oli kylmyysenkka. Se on helvetin kylmää, ku ollaan kokonaisvaltasesti sellasessa vedessä jossain 30 metrin syvyydessä. Kaikis suklauksis ei tokikaa noin vilposta ollu, mutta joka sukelluksen jälkee miulla oli sormet ja varpaat tunnottomana ja paleli ihan vitusti. Miul oli jopa 2 märkäpukua (pitkä alla ja lyhkäin päällä) päällekkäin, mutta ei auttanu sekää. Nyt oon ostanu oman pitkän 3mm-paksun märkäpuvun, suklauspaidan sinne alle, kahet sormikkaat (ohkaset lämpösiin vesiin ja paksut kylmiin ja laitan  molemmat tarpeen vaatiessa).  Tarvin viel jotkuu pitkät kalsarit varmaan ja sukat ja pipon, ni sit oon valmis mihin vaan jäävesiin, saatana. Tää varustelu ei lopu ikinä. Kaik rahathan tähä menee.

Ja tarvin kaikkee tota vaatepuolta, koska vittu menen takasin Lembonganille viäl ja näytän niille hyisille kauhuvirtauksille närhen munat! Niin, saakeli! Jäi nääs kana kynimättä, tahi pikemminki kala suamustamatta, ankerias nylkemäti, osteri aukomati, jne, noien hulluusvesien kans. RÄYH. On pakko mennä takasin ja sukeltaa uuelleen samat mestat, ilman hermoomista mieluusti. Periks en anna. Saatana. Minä voitan, vaikka henki menis! Aattelen sillai, et sit ku Lembonganilla ei oo paska housussa enää koko ajan, ni sit alan olla valmis ees ajattelemaan sukeltamista Komodolla. Siellä on kuulemma niin hurja meno että täl hetkel en harkittekaan sinne menoo.

Kert kun meikä asiaan paneutuu, ni mennään loppuun saakka. Kiittäkää luajaanne, Von hertzen Brothers, että intohimoni teitä kohtaan on kuiteski ollu ihan vaan pelleilyä tähän sukellushöyryymiseen verrattuna. Sukeltamiseen, saatana, siihen pistän rahat ja ruhon ja mielen. Kaiken.

Lembonganin sukellukset oli siis vaikeita, pelottavia ja kamalia. Toisaalta sukellukset oli ihan  saatanan opettavaisia joten sikäli whoop-whoop-jee, kokemus se on paskaki kokemus, ja siis sehän tässä justiisa sitte karttu. Se kokemus, siis. Ja kaiken sätkyilyn arvosta oli ilman muuta: tuli nähtyä mola-mola, se on hienoin ja ihmeellisin asia mitä oon toistaseks sukeltaessa nähny! Sen lisäks näin tuol vesis vitun isoja  stingreiskoja, muutamat bambuhait ja useita eaglereiskoja, kaikenkirjavan perus-kalasopan lisäks. Korallit on tuolla myös tosi hyvässä kuosissa ja muutenki maisemat on ihan huikeet. Et ehottomasti suosittelen sukeltelua Nusa Penidan vesissä, mutta ilman muuta kannattaa ottaa siihe alle vähintäänki se AOWD-kurssitus ja joku 20-30 sukellusta on varmaan ihan minimi mitä ois syytä pulahtaa ennenku lähtee noihin vesiin sekoileen. Meikällä tais olla justiisa se joku 30 mittarissa, ja ois voinu olla enemmänkii kyllä, sen verran tuli siel hätäännyttyä ja sekoiltua. Onneks oli koko ajan sikakiva sukellusporukka, joilla ei menny hermo vaik miä olin aina se joka ekana viittilöi et happi loppuu ja joka oli muutenkii koko ajan vähä jossaa kiipelin äärellä. Muut oli jotaa dive mastereita tai sukellusmaikkoja, ni heil riitti pinna tämmösen räpiköijän kans ku ovat ennenkii urpoja vesissä nähneet. Tykkäsin kans ku kehuivat kuitenkii, varsinkii ku kuulivat et ensinnäkii miul vasta se joku 30+ suklausta alla ja et ekaa kertaa oon kunnon virtauksissa, ni kovin kannustavaa oli suhtautuminen, et älä ny siin inise, ihan hyvin siä vedit ja eka kerta tuommosten virtojen kyydis ny on aina  vähä tommonen jännemmän puoleinen.

Kilpikonnil on aika usein kaverina tommoin pallokala

Sitte oli kaks paskaa sukellusta Pulau Kapasilla Malesiassa. Vesi oli lämmintä ku lehmän henkäys, +29 astetta, tuli melkee hiki. Ja varsinkii, ku meri oli täynnä meduusoja. Niitä sai sit visiiri kireenä vahdata ja ku ei oo silmii seläs ni kävi parii otteesee nii että sält yläpuolelta meinas suoraan päälle laskeutuu yks vitun hyytelöpaskiainen. Ai että vituttaa meduusat aivan täysii. Myännän, että olihan se ihan komia näky ku oltii silviisii syvemmällä ku pahin meduusasoppa ja niitä katteli sieltä alhaalta, jotenki maagisen näköstä ku punertavat ja rusehtavat ihme olennot siel yläpuolel sykkii menemää. Mutta juu ei kiitos, ei ollu yhtää kivaa. Näkyvyyskii oli lisäks ihan paska, vesi oli jotenkii jotaa möhnää täys.

Hait rulaa!

Kotona Gilillä on ollu ihania sukelluksia, mutta myös pari kauheeta. Toinen oli kauhee, koska sain perkeleellisen paniikkikohtauksen. En tiiä mistä se tuli, mutta siin oli yleistä säätämistä (paineet korvassa ei tasaantunu, uus märkäpuku kellutti ja pohjaan pääsy oli hankalaa, aika kova virtaus jne). Se ei ollu kivaa, meinas vintti pimetä täysin. ja se toinen kauhee sukellus oli sellain, et mentii Deep Shark Pointtiin yks päivä. Sieltä iskikii sitte hurja virtaus joka vippas meiät samantien sivuun sukelluspaikasta ja päädyttii hetimiten liian syviin vesiin ja kyyti vei vimmatusti kohti sinistä. Ei ollu mitään tehtävissä, räpiköinti ei vieny senttiäkään oikeeseen suuntaan. Töllisteltii hetki haita joka sattu osuu kohalle, ja sitte miun suklausguru David teki oikeen ratkasun ja keskeytti sukelluksen vajaan 15 minuutin kärvistelyn kohalla. Miä meinasin saaha tollakii suklauksella paniikkikohtauksen, en ollenkaa tykkää ettei oo mitää kiintopistettä eikä mitää mihin tarrata kiinni jos alkaa virtaus ahistaa ja voimat loppumaan.

Miä huamaan olevani sukeltaja, joka haluaa et asiat tehtäis niiku on opetettu. Kontrollifriikki siis tässäkin asiassa. Hermostuttaa sellain hövelimpi toiminta. Et opas ei kysele ilmatilannetta. Tai et hillutaa liian kauan syvällä. Hövelimpi toiminta on miusta siis kaikki mikä ei noudata samaa kaavaa ku mitä oon kotisuklauspulju Lutwalan kanssa oppinu. Heti oon vähä nyreissää, jos sukellusbriiffaus ei sisällä kaikkia asioita mitä Lutwalan tyypit sanoo ja jos asiat tehää yhtää eri tavalla. Haluan että sääntöjä noudatetaan, perkele. Merenpohjat ei oo paikkoja joissa rentoillaan, saatana.

Sukelluksissa on kyl selkeesti sama homma ku pizzassa (ja jotkuu sanoo et seksissä kans, mut siitä asiastahan miä en tiiä enää mitää). Et siis vaik se ois huono ni se on kuitenki aika hyvä. Miä tykkään sukeltamisesta ihan hulluna eikä noi kauheetkaa kokemukset tälle asialle enää näköjää mitää voi.

Oon jo varovasti ajatellu dive masterismia. Siin ei oo kyl mitää järkee, muuta ku et sitä suorittaessa sais sukeltaa niin paljo ku sialu siätää. Oisin maalimankaikkeuden vanhin (ja paskin) daivmasteri, jos ikiin sen tsydeemin läpäsisin. Ajatus houkuttaa kyllä, se myännettäköön. Ittesä ylittäminen, omalta mukavuusalueelta hyökkiminen suoranaiseen hulluuteen, ku siin pitää tehä kaikenlaisii helvetin temppuja ja tehtäviä ja rescue-hommia ja ties mitä. Vielä ajatus on vaan leikkiä. Mutta vitustako sen tietää mihin tää keski-iän kriisi seuraavaks heittää. Koht oon niin vitun pirtsakkana, joskin ahavoituneena, tursuilemas jossaa billabongin bikineissä, tua jossai veneen kannella määkimässä joilleki tolloille että "Ok, now, your left hand on the weight belt, right hand on the regulator and mask, on the count of three, GO..."

Miä täs nyt suklailen omis vesis tovin viäl. Ehkä tulee jotaa pulahuksii jossain täs lähistölläkii, mut sellanen oikee kunnon raju sukellusmeininki miul tulee sit tuol marras-joulukuun vaihteessa. Oon buukannu ittelleni ihan huikeen sukeltelupaketin Borneon Sempornan huudiloilta. Meikä menee, jumalauta, Sipadanille laittamaan märkäpuvulla koreesti. Sipadan on niiku maaliman sukelluspaikoista sellasta Top Ten -kamaa, kehuvat. Siellä pitäs olla perkeleesti haita. Oon siel huudeil ollu 3 vuotta sit, sillo vaa snorklasin, ja oli ehottomasti hienoimmat snorklaukset ikinä, joten oletan, et ku mennää syvyyksii ni elämyssulakkeet on kovilla. Samalla suklaan siel ihan vitusti muitaki Sempornan tienoon saaria. Miul oli eka ajatus olla tuona ajankohtana Papualla Raja Ampatissa, mutta tuli budjetti vähän vastaan. Raja Ampat on vitun kallis, enkä oo vimmasesta ettimisestä huolimati löytäny mitään vaihtoehtoo pulikoia siel ilman että tulee konkurssi. Ja koska Raja Ampat jää viäl tulevaisuuden suunnitelmiks ni myös Bunaken jää viel väliin, ku noi paikat on näppärin tehä samalla reissulla. Sipadan-reissukaan ei ilmanen oo, mutta siedettävä kuitenki, ja veän siel viikon niin saatanasti et märkäpuku senku ujeltaa. (Mut edelleen, jos on Raja Ampatin kävijöitä, ni vinkkiä vastaanotetaan!)

Tyä kaikkitietävät sukeltelijat jotka tätä ehketi luette, on pari kysymystä... ni kertokaa dorkalle:

Mikä vitun järki nois virtaussukelluksis oikee on? Ku miä en vaa tajuu, tai siis pienet hellät virrat on tosi jees, mutta sitte ku vauhti on ku formulan kyydissä ni mitä helvettiä? Lembonganil ku kyyti oli sellasta ettei eteesä nähny ni muu porukka oli ihan liekeissä ja höpisivät jotaa et ooooh the feeling of flying. Ekskjyysmii? Oonko miä ny ymmärtäny jotaa ihan väärin? Vittu ehä miä lentämässä täs saatana oo, miä oon SUUU-KEL-TAA-MAS-SA. Lentolupakirjat on eriksee. Miä tahon rauhas kattella mitä siäl oikee on, enkä suhata tuhatta ja sataa kaiken kiinnostavan ohitte.

Ja miten miul toi hengitettävän paskan kulutus on niin rajuu? Onks mitää millä saa ilman kulutusta pienemmäks? Vituttaa olla lähes aina se jonka takia joudutaa tulee pintaan plus haluaisin toki että sukellukset kestäis kauemmin. Miä tiiän et ilma kuluu tiuhempaa jos ollaa syväl, jos on kylmä, jos joutuu kovast polskimaan, jos hermostuu, jos innostuu, jos peljästyy, jos on muuten vaa dorka. Että kai se on lähinnä sen zeniläisen mielenrauhan ylläpito siel veen allakii joka tähän jeesais. Miulla on jo aika hyvin se yleinen sätkiminen ja huitominen ja potkiskelu vähentyny, et kai tää hengitysongelma on nyt ihan vaa korvien välissä. Mut jos on jotaa taikauskoo hipovia vippaskonsteja ni kertokaa.

Eiköhä tää vuodatus tästä aiheesta ny riitä. Kylä-kylä-kylläää-ää.

Jännä rapu tms, miusta tos on ihan selkeesti jonkun naama.