Rescue Diver -kurssipäiväkirja (sukellusvaahtoomista, siis)


Tsau tyypit! Jos ei kiinnosta sukeltelut ni poistukaa! Nyt ei nimittäin juurikaan muusta tuu höpinää tässä postauksessa. Oon ollu pe-la-su-ma suorittamassa pelastussukeltaja-kurssia elikäs Rescue Diveria, ja se on ollu niin mahtavaa ja jännää et voi juma ja oon ihan vitun tohkeissani ja liekeissä! Eli ny tulee tiukkaa tilitystä siitä aiheesta.

Kissanpoikasista tulee juttua ja kuvia myähemmin, mutta heiän kuulumisia kaipaaville kerron nopsaa et hyö voi hyvin ja kasvavat niin et humina kuuluu.

Mutta nyt kurssipäiväkirjatilitykseen zzzzzäp! Kuvituksena olevat kuvat liittyvät asioihin vain etäisesti, jos lainkaan. Let's go!



 
Lutwalan uusin kissanpentu, Lombokilta pelastettu. Kuvassa näette myös ainoan tyylikkään tavan käyttää crocseja.

Perjantai 17.5.2013 - Kurssipäivä 1

Meitzi oli ensiapukurssin onnistuneesta suorittamisesta niin liäkeissä, että päätin lähteä Rescue Diver -kurssiinki ihan sillai täysillä ja tositarkotuksella. Kotiläksyks edellispänä tuli  Rescue Diver manuaalista kaks ekaa lukua, mikä tarkotti noin sataa sivua + tehtävät päälle. Niien parissa meniki johki iltakymmeneen enkä päässy ees läksyjä loppuun ku voimani ehtyivät. Mut ei se mitää, ku varhaiskeski-ikänen elämänsä ehtoopuolella oleva kääkkä lähtee uusiin asioihin, se herää aamulla kello viis lukemaan loput ja sutimaan tekemättä olleet tehtävät. Saatana. Jos aletaan, ja siitä viä vitusti maksetaan, ni vejetään täysillä eikä mitenkää "kuhan ny sinne päin".

Kurssi alko tänää klo 9 aamulla ja meiän kolmen koululaisen porukasta oli yks poissa eli Sam oli Lombokilla hammaslääkärissä tjsp, eli meit ol mestoilla kaks eli miä ja yks intialainen pimu. Hän on tullu tänne Hiekkakikkareelle sillai et ei oo sukeltanu koskaan, aikaa 40 päivää ja dive masteriks saakka pitäs keretä ku sellanen työpaikka Intiassa odottaa. Hyvä meininki. Tai sitten ei. Kiirettä kuiteski pitää, semminkin ku dive master kurssia ei voi ees alottaa, ennenku on sukeltanu 40 lokikirjoihin piirusteltua sukellusta. En ihan tajuu miks noin kiireellä mutta mitäs se miulle kuuluu. Voihan tuo onnistuaki jos hommaan lähtee sellasella asenteella et nyt saatana, täysillä! Siitä lisää myöhemmin, siitä asenteesta. Miun pitää vielä laskea miljooniin että osaan muotoilla mielipiteeni korrektisti, juuri nyt jos vapauttaisin itteni tähän näppikselle niin tulis aika raisua tekstiä intialaisen naisihmisen kurssiasenteesta. Ehkä annan teiän tulkita rivien välistä, enkä rupee meneen liiemmin henkilökohtasuuksiin. Joo. Niin teen.

Enivei, käytii ens aamulla teoriaa läpi elikäs ne kirjan ekat 2 lukua. Koska kanssakurssilainen vasta siinä klo 9 riipi kirjansa muovikääreistä ni teorian läpikäynti oli lähinnä sitä, että ihana opettaja Roland kyseli ja miä vastasin ja sitte keskusteltiin syistä ja seuraamuksista ihan kahestaan. Oli opettajan lellikki -fiilis ja se on kiva fiilis nyt ku sen ekaa kertaa elämässään kokee, varsinkin ihanan opettajan taholta. Mut teoria on aina vaan teoriaa, niissä voi pärjätä jos vaan osaa opetella asioita ulkoo. Ne on ne käytännön hommat missä meininki oikeesti punnitaan.

Eli uima-allas-harjotusten pariin molskis ja loiskis! Oli etukäteen varotettu, että alotetaan "hauskalla" yllätyksellä. Käytännössä ylläri oli se, että siinä ku survoin itteeni märkäpukuun ni Roland nappas kaikki muut kamppeet ja paiskas ne altaan pohjaan levälleen. "Saat vetää ilmaa kitusiin yhen kerran, sitte painut kamojes perään tuonne altaan pohjaan, ja pintaan ei ole tulemista ennenku on kaikki sukelluskamat päällä silläviisiin että olisit valmis sukeltamaan". Min monttu oli ammollaan ja tuijotin tyystin epäuskosena et elkää ny vittu jumalauta tämmöstä heittäkö tähän alkuun. Miähän en siis ole pistäny naamaani veen alle noin 35 vuoteen sillä viisiin että en pitäis nenästä kii ja silmiä kii (siis ilman maskeja ja snorkkeleita ja tsydeemejä). Se on instant hätä ja panikue jos en purista kärsää umpeen ja silmiä en uskalla avata ku.... en tiiä miks. Että meikä alotti hauskan yllärin suorittamisen sillä viisiin että ensin laitoin naaman veteen, sitte varovasti avasin silmät, sitte irrotin otteen nenästä. Siitä niiku lähettiin sitte, lupas hyvää. Varotin että this may take a while, tässä voi hetkinen viärähtää, harjottelen ensin tätä naaman pitämistä veen alla.

Mut ku on maksettu ja ruvettu, ni vittu sitte tehää. Tein nokkelan suunnitelman et missä järjestyksessä lähen romujani siältä altaan pohjasta keräilemään koska hyvin suunniteltu on ikäänku jo puol ruokaa. Eka yritys oli heti great success siihe saakka kunnes rupesin pykää maskia naamaan. No meni nenään vettä ja iski paniikki. Toka yritys ei ehtiny ees alkaa ku joku meni vituiks ja ponkasin pintaan. Meni ehkä taas nenää vettä eli instant hepulikohtaus. Siinä kohin rupes tulee jo pieni sellanen kiukku päälle, että jo nyt on vittu ja saatana ja jumalauta, et miä en aio olla se kenen takia tässä altaan reunalla kökitään seuraavat 2 vrk ku miä en saa noita vitun rytkyjä tuolta pohjasta päälleni.  Tuli fläsäreitä Kouvostoliiton Sarkolan ala-asteen kouluruokailusta 70-luvulta. Siällä miä itken naama sinisenä jonku kylmyneen tillilihalautasen kans tyhjäs ruokalas ku ei annettu poistua ennenku on syäty, kaikki muut oli jo tunnilla, mutta miä istun sen vitun paskalautasen kans ja keittäjätätit käet puuskassa ringissä ympärillä et tästä ei lähetä ennenku on lautanen tyhjä.

Että käykö tässä nyt niin taas? Aurinko laskee ja aurinko nousee ja aurinko laskee ja aurinko nousee ja tulee highseason ja menee highseason ja vuodet vierii ja ihmiset vanhenee ja kuolee ja miä senku seison edelleen uima-altaan rappusella märkäpuku päällä ja sormi suussa, kauhusta jähmeenä, enkä saa sukelluskamppeitani päälle millään?

Tässä välissä tuli Lutwala Diven big boss Fern sanomaa myäs et miksiköhän hyppäät noien romujes perään uima-altaan kauimmaisesta nurkasta? Ku miä olin ikäänku koko ajan hakeutunu sinne missä märkäpukua olin päälle laittamassa ku kamat lens jorppiin ja aattelin et tehtävän alkupiste on täsä ja siittä aletaan suarittaa. Ja ku aattelin et jos läheltä menee ni se ois kusetusta ja huijausta ja sellasta helpolla pääsemistä. Fern katto miuta vähä et voi jeesus ja sano et mene ny hölmö veteen niin läheltä ku pystyt, urpooooo! Okei, okei, miä koitin sit taipuu tähä helpompaan asetukseen. Ku oli kuiteski olo et ois kiva ku tän hauskan pikku yllärin sais joten-vitun-kin hoiettua saatanaaaa! Semminkin kun yleisöä oli ihan riittämiin ku sukeltelijat olivat just tullu sukeltamasta ja hyörivät siinä kyttäämässä et mitäs noi muijat puuhaa.

Kolmas yritys oli sellanen hampaat irvessä väkisin rypistetty runnominen, et nyt vittu vaikka väkisin, havuja, perkele. Ensin vimmattu uinti rotsin kimppuun, ilmaputeli auki, regu suuhun, jihuuuuuu meitsi hengittää, rotsi päälle, maski pohjasta, painovyö, uinti räpylöiden luokse, painovyö reisien väliin jemmaan uubeibi, tilanteen rauhotus, maskin ähräys naamaan, hei vau meitsi näkee, painovyö päälle, rotsin remelien oikein järjestely ja kiinnitys, räpylät jalkaan, ponkasu pintaan ja hirvee kiljunta et MIÄ TEIN SEN! Meinas tulla itku oikeen ku olin niin liekeissä. Jos ois etukäteen kerrottu et tommonen tulee, oisin pelänny sitä monta päivää enkä ois ikinä uskonu et pystyn kykenee.

Tässä kohin kurssikaveri räpiköi noin tsiljoonatta yritystään. Tuli jossain kohin pintaan niin et oli kyllä keränny kaikki tavarat ja oli regu suussa, mutta esitti ihan hämmästynyttä kun suoritusta ei hyväksytty, ei ollu muka tajunnu et kamat pitää myös pukee päälle aitoon oikeeseen sukellusvalmiuteen saakka. Erinäisiä selityksiä joka asiaan muuteski päivän mittaan kyllä kuultiin. Iltapäivästä miulla rupes jo pikkuhiljaa sulake kuumenee ku syyttävä sormi osotti aina miun suuntaan. "Yeah but she... "

Uima-altaassa harjoteltii pinnalla tapahtuvia väsyneen tahi panikoivan sukeltajan pelastamista. Miuta vitutti esittää sitä panikoijaa, se on aika rankkaa hommaa ku pitää huitoo siin hukkumaisillaan ja olla vaikee ja tapella vastaan ja yrittää hukuttaa pelastaja siinä samalla. Mutta hyvää harjotustahan kaikki oli.

Iltapäivällä lähettii sit sukeltaa ja ennen sitä myä hilluttiin varmaan pual tuntia pinnalla harjottelees noita pintapelastusjuttuja meressä. Meikä osaa yllättäin aika hyvin sellasen veden alta tapahtuvan paniikkisen uhrin käsittelyn, mikä onki varmaan ihan hyvä tapa, ku on tämmöin lyhkäin heikkokuntonen kääkkä. Ei miusta oo minkää riuskan karjun kans pinnalla tappelemaan, se on parempi että suikkaan suorilta veen alle ja sieltä käsin teen tarvittavat temput että saa karjun tahi karjuttaren pinnalla pysymään.

Sain taas esittää ihan vitusti pulassa olevaa sukeltajaa ja aina jos kurssikaveri epäonnistu jossain ni johtu siitä, että olin huono uhri ja miun paniikki oli vääränlaista. Jep. Hyvä meininki!

Harjotusten jälkee tehtii normaali sukellus. Sen jälkee olin ihan vitun poikki. Polvea särki ihan saatanasti (ku eilen kaatusin kesken ensiapukurssia uima-altaasee ni toinen polvi meni siinä siihen kuntoon että hyvä ku pystyn kävelee ja myäs oikeen käen ranne on jotakuinki kyvytön mihinkään) ja olin vaa ihan vitun väsyny, kaikkein antanu (melkein siis, ku miähän en anna, varsinkaan kaikkee enkä kansallisaarrettain). Ku pääsin veneesee ja olin sillai et uuh, nyt istun enkä tee mitää ni eikö vittu siitä samoin tein ens hyppää mereen Daniel ja ala siä huutamaan apua, ja ku sitä siinä katton et voi vittu  ni hetken pääst selän takaa mereen hyppää Josh ja kroolaa johkii hevonvhittuun ja sit huutaa siäl et apua.

Kurssikaverihan ei saanu mitää aikaseks tuos tilantees. Heitteli aluks jotai kelluketta mereen vaikka oltii varmaan 20 metrin päässä Danielista ja sokeekii ois nähny et ei toivookaan saaha heitettyä sitä kelluketta lähellekään potilasta. Miä ärjäsin venejätkälle et nyt paatti tuohon suuntaan ja äkkiä (ööö... ku ollaa kuiteski venees ni eikö pelastelutilantees ois pätevintä siirtää se vene tilanteen äärelle mitä? Ja täst oli etukätee muistutettu että jos näitä ylläreitä tulee ni muistakaa et saatte käyttää kaikkia henkilökunnan tyyppejä ja mitä vaan asioita ja tavaroita saatavilla on) ja vetäsin räpylät jalkaan ja maskin naamaan. Vene ajo Danielin viereen ku Daniel oli jo vajoomassa pinnan alle ja karjasin kurssikaverille että mee hakee toi toinen, meikä painuu nyt tuon uppoojan perään. Kävin pelastaas Danielin ja sen jälkee kattoin että Josh räpiköi tua toises suunnas yhä ja mitää yritystäkää ei oo hänen pelastamiseks. Danielin rooli oli sellain et jahka hänet sain kellumaan ni hää tokeni, joten tuuppasin Danielin veneen äärelle kelluskelee et siin o vene, kiipee sinne,  ja sit hirvee pulikointi Joshin luokse ja Joshin pelastus. Kurssikaveri oli täs kohtaa yhä veneessä ja laitteli siinä kaikes rauhas räpylöitä vasta jalkaan ja ihmetteli et mitähän kuinkahan ööööh. Sillä välin miä olin jo merestä keränny sekä Danielin että Joshin ja huusin pää punasena siält veestä et vittu jos ykskää vitun molopää viä putoo veneestä ni saa jäähä sinne, miä en jaksa enää.

Onneks päivän aktiviteetit loppu siihen. Harjotuksesta sain hyväksytyn sekä kehuja. Ainoo pien huomautus oli et no jos jotain ni delegoi vähä enemmän, vene oli täynnä porukkaa, et sielt ois voinu apuja kans huuella.  Mutta ku kelasin et myä yhet tehää kurssia ja homman pitää meiän voimin hoitua ni en alkanu komentelee muita ku kurssikaveria ja venekuskia.

Kurssikaverin selitys omalle mitääntekemättömyydelle oli et  ku miä pelastin molemmat ni hänelle ei jääny mitää tekemistä. Min vika siis et hän epäonnistu. Yeah, right!

Mut enivei, oli sikakiva päivä, tykkäsin kauheesti ja on sellain voittajaolo. Niiku facebuukkiinki laitoin ku kotio pääsin ni olo on ku oisin Bruce Willis, miä pelastan kaikki!

Vähä miul on olo, et open lellikki sai ehkä sellasta silkkihanshikkain tapahtuvaa kohtelua. Vai onko tää niin tätä et ku on pennusta saakka oppinu ettei oo hyvä missää ni et heti ku pärjää ni tulee sellain olo et no ehämmiä nyt mitää ja helpolla päästivät ja ei tässä ny kuitenkaa mitää osattu ja ihan paska oon ja vahingossa ehkä vähän nää meni läpi, tyä koitatte vaa kusettaa et luulisin ittestäin liikoja? Sellain olo hiukan on.

Vaikka oonki tosi mielellää Roland-open lellikki koska hän on ihana.

Hymy tän homman kaa kyl hyytynee ku huomenna ruvetaa treenaa veen alla tapahtuvia tilanteita ja kaikenmaaliman tajuttomia sukeltajia ja kadonneita sukeltajia vaikka mitä on viä tulossa. Kääk. Onneks Sam tulee huomenna kans kurssikaveriks, etten oo yksin tuon yhen selitteleväisen intialaisen pimun kans.


 


Lauantai 18.5.2013 - Kurssipäivä 2

Puuh. On ollu pitkä ja raskas päivä, mutta vittu ku on ollu kivaa! Okei, sen intialaisen pimun kanssa alkaa todellakin mennä hermo, mutta yritän keskittyä vaan omaan tekemiseeni ja laskea tsiljoonaan aina ku tekis mieli tirvasta sitä ruikuttajaa nekkuun et vittu pliis. Onneks sentäs Sam tuli tänää mukaan kurssille, Sam on sikahauska tyyppi, ja vaikka onki sellain huumorijätkä ni sitte ku asioita tehää ni tehään oikeesti eikä pelleillä. Meikä tykkää.

Ihan turhaan oon pelänny tätä kurssia kyllä. Okei, totta vitussa on stressaavaa ja raskasta ollu, ja välil ei vaan jaksais enää, mutta semmonen kuuluu asiaan. Suarituksen jälkee sitä on sit kuitenki aika leuhka fiilis ja sellanen oikee endorfiinikekkuli vai mitä ne nyt onkaa ne sellaset hyvän fiiliksnt kemikaalit mitä ihmises kuplii ku on oikee tyytyväin olo.

Tänää meil oli ekana tunnin verran teoriaa, ja sitte lähettii tekee ns. "stress dive". Se tarkotti sitä, että siitä hetkestä lukien ku mennää veneeseen, ni mitä tahansa voi tapahtua, aina siihen saakka kunnes tullaan takas suklauspuljulle ja saahaan lupa lähtee lounastamaan. Ja näin sitte käviki, ihan juu muutama pieni tilanne tuli eteen. Meitä oli kolme kurssilaista ja kaks sukellusopee tässä stressijoukkueessa ja opet heittäyty millo missäkii kiipelissä olevan sukeltajan rooliin ihan sellasella konekivääri-tykitys-vauhilla, et yhen tilanteen ku sai selvitettyä ni toinen hätä oli jo kehittymässä. Kun oltii veneessä (vene yhä rannassa) ni tuli pelkäävän sukeltajan tilanne. Stressaantunu sukeltaja. Sukeltaja jolta puuttu kaikki sukelluskamat (ja kuka ne kipeellä jalalla kipitti hakemaan hä? Vittu, minä tietysti! Ai vittu kun ärsytti.) Sukeltaja joka sai hepulikohtauksen kun kuuli että meressä on haita. Sukelluspaikalle ku veneellä päästiin ja alettiin valmistautumaan mereen ni oli väärin laitettu painovyö. Rotsi päin vittua. Liian aikasin mereen yksinään loikkaava sukeltaja, joka pelkää kaikkea ja joka jätti räpylätki veneeseen.

Tämä kaikki siis jo ENNEN ku sukellus ees alko. Olin ihan vatttahaavoilla ja paskana jo täs kohtaa.

Sit veden alle. Sukeltajalla ei tasaannu korvien paineet. Maski täyttyy vedellä. Rojahtaa suoraan pohjaan. Painovyö putoaa. Kelluvuus päin vittua.  Passiivisessa paniikissa oleva sukeltaja joka jähmettyy pohjaan. Aktiivisen paniikin sukeltaja joka paiskoo kaikki kamansa vittuun kun ollaan 25 metrin syvyydessä, yrittää hukuttaa siut ja sitte pyrkii karkuun. Räpylän hukkaava sukeltaja. Sukeltajalta loppuu ilma. Sukeltaja pelästyy kalaa (tän ratkasin halaamalla!). Sukeltaja kolhii kätesä koralliin ja tulee verta (ketsuppia). Sukeltaja karkaa. Uuelleen paniikissa oleva sukeltaja.

You get the picture. 35 minuuttia ihan tauotonta katastrofia katastrofin perään.

Tullaan pinnalle ja sukeltaja saa (taas) paniikkikohtauksen. Koko porukka on jo veneessä (paitti miä viimisenä meressä vielä) ku sukeltaja putoo veneen toiselle puolelle ja meinaa hukkua. Veneessä matkalla rantaan sukeltajaa palelee ja hän alkaa täristä. Sukeltajan mahaan sattuu.

Että näin. Vittu miä olin paskana tämän elämyksen jälkeen.

Iltapäivä melskattiin uima-altaassa harjottelemassa tajuttoman sukeltajan pelastamista pinnalla sekä kaikenlaisii tekniikoita millä saahaa tajuton ihminen vedestä pois. Meni ihan hysteeriseks meiningiks, oltii koko porukka aika väsyneitä ja homma meni sellaseen et pojat leikkisästi läpsivät toisiaan kiveksille ("mikäli Josh on tajuton, hän virkoaa nopeimmin kun tekee NÄI!" ja sitte ilonen läps suaraan kepexille. Kyllä se toimi, jätkä ponkas aika haipakkaa pystyyn et mitä vittua).  Miusta oli myäs kivaa olla tajuton koehenkilö ku opeteltii niitä kaikenlaisia kantamisotteita ja pojat kanteli miuta pitkin uima-allasta ja nipisteli takapualesta ja ku ilmasin et jessssssss, tää o mahtavaa, ni sain viel uuen kierroksen.

Tai meil kaikil muil oli hauskaa ja välil hysteeristäki meininkii mutta intialainen pimu ei ollu yhtää messissä. Valitti vaan, ja varsinkin selitteli, eikä varsinkaan osallistunu mihinkään hiukkaakaan ponnistelua vaativaan toimintaan jos ei ollu ihan pakko. Vittu, pienistä asioista alkaen: ku harjoteltii tajuttoman sukeltajan hoivaamista uima-altaassa ni siihen kuuluu että sekä itteltä että sukeltajalta riisutaan maskit veke ja heitetään ne ns. vittuun, et elvyttämisen tiellä ei oo mitää ylimääräsiä härveleitä, ni akka ei kertaakaan ees omaa maskiaan hakenu sieltä altaan pohjasta. Piipitti vaan et mis mun maski on, löytääks joku. Vittu oikeesti, mikä helvetin prinsessa hää oikee luulee olevansa et istuu siä altaan reunalla ja venaa että joku muu sukeltaa altaan pohjaan hakemaan HÄNEN maskinsa. Saatana. Paljo kaikkee muutakii päivän mittaan oli, mikä miuta vitutti ihan saatanasti, ja huomasin kyl et sukellusopeillaki rupes jo keittämään kunnolla. Näki naamasta että aika kieli keskellä suuta muotoilivat palautetta mein intialaisvahvistukselle. Ja sinne se ruikuttaja jäi yhä uima-altaaseen opettelemaan sitä tajuttoman sukeltajan pinnalla hoitamista, ku myä saatii Samin kanssa lupa lähtee koteihin. Koska myä otettii homma tosissaan ja osattiin kans, kuhan tarpeeks harjoteltii.

On ollu ihan vitun hauska päivä ja sukeltelu on niin kivaa ja Lutwalan tyypit on mahtavia. Niien kans on vaan niin kivaa.

Nyt läksyjen pariin. On vitusti luettavaa ja tehtävät päälle. Graah.

 
Ope oli piirtäny miulle kukkasen sukellustaululle.

Sunnuntai 19.5.2013 - Kurssipäivä 3

Tänää on kans ollu huikeen hauska päivä. Stressaava ja rankka, on kysytty kuntoa jota miulla ei todellakaan ole, eli oon ihan vitun paskana. Mutta kyl on ollu kivaa!

Aamulla käytii teoriat läpi ja sitte vähä uima-altaassa treenattii tajuttoman sukeltajan noukkimista veden alta. Asian varsinaiset harjotukset tehtii kuiteskii meressä päivän ekan sukelluksen aluks. Eli joku meni merenpohjaan retkottaan tiadottomana ja joku toinen meni sen sieltä keräämään, toi pintaan ja elvytteli. Yllättävän raskasta on kuulkaa tuommosta aikuista miäshenkilöä roudata veen alta pintaan, varsinki jos on tämmönen vetelä heikko kääpiö niiku miä ja varsinki ku samalla pitää muistaa kaikkia muitaki asioita ku vaa sen karjun pintaan hinaaminen.

Luajan kiitos miun maailman ihanin sukellusope Roland on hokannu, että miä en jaksa sitä intialaista gimulia yhtään. Vittu kun ämmä ei selviä ees uhrin esittämisestä valittamatta ja hidastamatta joka vitun harjotusta. Saatana jos ei tarvitte muuta ku esittää tajutonta ni kui vitun vaikiaa se ny on? Ihan vitun vaikeeta näemmä. Mut sain tän päivän kaikki harjotukset tehä sillai, et joku pojista oli miun uhrina. Tykkäsin. Siitä nimittäin onki aikaa ku oon viimeks noin kovasti ollu kosketuksissa miäsvartaloitten kans. Ihan mahtavaa!

Harjotusten jälkee sukellettii normaali sukellus, nähtii iha vitun pähee frog fish. Intialaisella tuli sukelluksen lopuks joku ongelma taas, eli hänet laitettii pintaan ja sit ääk ihan yllärinä mein ope herkes veteläks veen alla. Myä Samin kanssa sitte pelastettiin hyvässä yhteisymmärryksessä.

Päivän tokan sukelluksen aluks treenattii meren pohjas kadonneen sukeltajan ettimisessä käytettäviä juttuja. Eli millasis muodostelmis kandee lähtee merenpohjaa haravoimaa. Kompassia käytettiin apuna et ei ihan poukkoiltu minne sattuu ja et ettimises on joku tolkku.  Sam ja miä osattiin, mein intialainen koulukaverihan ei kyenny suoraan menemään ehkä metriäkään ees kompassin avulla.

Harjotusten jälkee sukellettii normaalisukellus. Sukelluksen jälkee jouduttii pinnalla venaamaan varmaan puol tuntia meiän venettä, ku vene oli oottamas meit ihan toises suunnas ku missä oikeesti pintaan tultiin. Mutta tuli se vene lopulta. Miulla oli aavistus että hommat ei tähän kuiteskaa vielä jää, ja niin vaan ku oltii kaikki kiivetty veneeseen ja saatu kamat veke päältä ni mein ope vetäs yllärin hihasta et kuulkaa, nyt on sellain juttu että sukelluskaveri on kadonnu. Eli mein piti siltä istumalta hoitaa asia, painua takas mereen ja löytää kadonnu sukeltaja.

Turha varmaan ees mainita, että intialainen oli heti että hän voi jäädä veneeseen "organisoimaan", kas kun hän ei ikäänku mitään asiaa jaksais ees yrittää missä tarttee tehä jotain toiminnallista. Vittu pliis, ollaan kurssilla OPPIMASSA ja nimenomaan oppimassa mitä tehään jos tämmösiä tilanteita tulee oikeessa elämässä eteen, ni luulis muijaa ees hiukan kiinnostavan, varsinkin jos on muka menossa työkseen kaitsemaan sukeltelijoita. Voi jumalauta miä vaan sanon.

Sanomattakin on selvää, että samalla kun myä muut revitään raivolla sukelluskamoja uuelleen päälle ja tsekataan paljonko meillä on tankeissa ilmaa ja haastatellaan Rolandia että missäs ja millos viimeks kaveris näit ja mikä oli syvyys ja paljonko hällä on happea jälellä ja tehää toimintasuunnitelmaa jne jne jne ni intialainen ei vittu edes alota sukelluskamojensa päälle kiskomista. Ei edes sitte ku hänelle huomautetaan että hei, kamat niskaan, nyt on kiire. Ei ei, hän esittää kiireistä ja tärkeää ja kyselee epäolennaisia. Kun myä muut kolme (Sam, miä ja ope Roland) ollaan jo veneen laidalla täydessä varustuksessa, on sovittu kaikki et millä tekniikalla lähetään alla olevaa koralliriuttaa haravoimaan jne, ni intialainen vasta ihmettelee että missähän miun räpylät on ja maskikii on jotenkii vaikee saaha päähän ja muuta. Miulla meinas pää räjähtää.

Päästii kuiteski mereen lopulta (jos tilanne ois ollu todellinen ni oltais menty Samin kanssa ja jätetty tuo hyödytön tapaus veneeseen vaikka viilaamaan kynsiään koska oikeessa elämässä aikaa ei ois ollu venailla et yks urpo oivaltaa miten räpylät puetaan) ja meil oli Samin kans heti selkee meininki et näin tehään.

Intialainen "unohti" painovyönsä veneeseen, eikä täten kyenny osallistumaan etsintöihin pinnan alla lainkaan. Vittu miä sanon. Olen satavarma että teki tarkotuksella, ku ei neitiä vaan huvittanu eikä hän nyt jaksanu.

No, myä Samin kanssa vimmalla uitiin veen alla hyvässä muodostelmassa ja hyvässä meiningissä ja löyettiin yhteen poijun naruun takertunu "tajuton" Josh. Sam irrotti Joshin köysistä, miä kärräsin hänet pintaan, missä intialainen sentäs oli paikalla ja alotti välittömän tekohenkityksen, samalla ku miä vetelin Joshin kamoista remeleitä auki. Sam ui eeltä veneelle ja meni sinne vastaanottamaan potilasta. Josh nostettii veneeseen ja tilanne loppu siihen.

Miä otin homman niin tosissaa et hirvee adrenaliinimeininki kehissä ja kykenin jopa repimään itteni veneeseen inisemättä rappusia, ku normaalistihan miun käsivoimat ei riitä sellasee et saisin kiskottua itteni veneen laidan yli sinne veneen sisäpuolelle. Ihmeen tein. Tuota asiaa miun pitää viä hullusti treenata kyl.

Mainittin jo, että ennen tätä yllättävää tilannetta myä oltii ooteltu mein venettä joku puolisen tuntia ku vene oli vääräs paikas. Tällä välin Josh, joka oli tietämätön mein tilanteesta, oli jo pojottamassa siellä köysien sekaan "takertuneena" esittämässä hengetöntä. Josh siis tiesi et öbaut mihin aikaan tullaan mein sukellukselta pintaan ja suunnilleen et mihin kellonlyämään meille lyyään tää tilanne eteen, ja hän ajotti sen oman kiipeliin asettumisensa sen mukaan. Mutta ku mein vene oli hukassa, ja jouduttii venaamaan sitä ni homman alotus hiukan venähti. Josh siis oli siellä meren pohjassa meit venailemassa köysiin takertuneena ja "tajuttomana" sen puolisen tuntia extraa. Paikka oli sellanen missä pyörii helvetisti snorklaajia ja sukeltajia. Joshia oli käyny useempiki ihminen pelastamassa sillä väin ku myö ooteltii venettä. Jossai kohin Josh jo luuli et no nynne tulee ja räimäs silmät kii ja oli ihan  hengetön ja vähä kurkisti salaa ja katto et joo, Päde se siinä ku oli tumma tukka ja musta kokopitkä sukelluspuku. Salli siis tyypin viiä pintaan mutta oli ihmetelly vähä ku hiukan oudosti viän ja ei nyt ollenkaa kyllä oo oppi menny perille ku niin haparoivaa on. Siinä kohin Josh sitte oli räväyttäny silmät auki et what the fuck kun oli tullu ihan oikee suusta-suuhun-ote. Myähän harjotuksissa puhalletaa vaa niiku sinne päin eikä todellakaa oteta mitää suuteluotteita (sinänsä harmi!). Pelastaja-pimu oli hiukan säpsähtäny ku Josh olikii herenny ihan eläväks, et ÄÄÄK, mutta alun hämmennyksen ja sitä seuranneen tilanteen selityksen jälkeen kyl oli naurattanu molempia.

Törkeen hauska päivä siis, on ollu ihan älyttömän kivaa ja hyvä meininki, ainaki melkein koko porukalla. Huomenna on viä  vähän teoriaa,  pelastussuunnitelmaharjotuksen tekemistä ihan kynän ja paperin kans, ja sit loppukoe. Sen jälkee oon ihan oikee rescue diver ja aion juhlia sitä juomalla kaljaa min komeitten sukellusopejen ja muitten min sukelluskavereitten kans.

 

Maanantai 20.5.2013 - Kurssipäivä 4

Tittidiiii.... trallalaa.... leijailen tässä vaan kun on kurssi läpäisty! JIHAA!

Tänää oli puolikas päivä vaan ja oli sanottu että ei sisällä sukeltelua, et ihan vaan pientä teoriaa viel ja loppukoe. Eli ensin tehtiin pelastussuunnitelmantekemisharjotus. Sitten tehtiin loppukoe ja miulla oli 50 kysymyksestä yks väärin. Oonko vähän hyvä! Mutta koe oli helppo, miun mielestä ainaki, siel oli ehkä 4-5 kysymystä mistä en ihan varmasti tienny oikeeta vaan joutu hiukan arpomaan. Yhessä niistä lottosin sit väärin. Korpeaa! Perkele!

Loppukokeen jälkeen siinä juteltii mukavia ja olin ihan relaksoitunees mielentilas et jeee ohi on. Mutta oishan se pityäny aavistaa, että ei tää tähän jää, ei kai tämmösen kurssin suorittamista tsekata pelkällä paperilla tehtävällä monivalintakokeella, kyllä siihen viä joku suoritustehtävä laitetaan, jossei muuten ni huvin vuoks. Eli rannalta juoksi Fern paniikissa että sukelluskaveri hävis, heeeelp. Miä olin just kahvia laittamassa keittiössä ja eka ajatus oli ku huutoa kuulin että VOI VITTU mutta mikäs siinä autto muu ku et täysillä toiminta päälle. En jaksa ees selittää intialaisen toimintaa, sanon vaa että se noudatti edellisen kolmen päivän linjaa hyvin vahvasti. Mutta myä Samin kanssa löyettii uhri (tällä kertaa Daniel), hällä oli jääny räpylä ankkuriin jumiin ja oli siitä sitte hätääntyny ja herenny tajuttomaks. Daniel pintaan ja hinaus rantaan samalla koko ajan tekohengitellen.

Voin kertoa että rannalta alotettava ja sinne palaava pelastus on yhtä saatanaa. Ihan vitun raskasta rynniä siä meressä täys sukellusvarustus päällä niin pitkälle et pystyy suikkaa veen alle, puhumattakaan ku tullaan tajutonta äijänkörilästä hinaten takasin rantaa kohti. Miä meinasin hyytyä ihan totaalisesti, mutta eihän siinä voinu jäähä puuskuttelemaan ku oli pelastushommat ens hoiettava alta pois, potilas piti saaha veestä veke ja omia maitohappoja ei siin kohtaa parane kauheesti miettiä.

Mutta ku oli lopulta tilanne ohi ni hyvä kun tolpillani pysyin. Pumppu hakkaa viäläki noin tuhatta. Olipahan suoritus.

Tilanne käytii sit viel porukalla läpi ja vaikka meillä kestikin tuo suorituksen alkuun saaminen liian kauan (arvakkaa miks? Vihje: intia) ni kuhan päästii lopulta toimintaan ni hyvin se meni ja oltiin Samin kanssa kuulemma uskomattoman nopeita vaikka meil oli hispanjoolikarju Daniel siinä retkottamassa ja hinattavana ja piti samalla tekohengittää ja riisua kamoja ja kaikkee. Fern ja Roland käyttivät jopa meikäläisestä, uimataidottomasta läskistä vanhuksesta, termiä "strong swimmer". STRONG SWIMMER? MIÄ? Mitä vittua?

Sitte oli viä Rolandin kanssa kahenkeskinen palautekeskustelu, misä sain sitte purkaa kurssia vähä iteki. Intialaisesta puhuttiin myös ja hänhän ei kurssia todellakaan läpässy. Mutta miä läpäsin ja kuulema viä ihan vitun hyvin ja "you have totally impressed us all". Kyllä siinä meinas tippa silmään tulla.

Ja illalla lähetään juomaan kaljaa ja juhlimaan! Jihuu!



 

Yhteenvetely ja seuraavat sukelteluopiskelusuunnitelmat

Kurssi on ollu ihan mahtava! Ihan turhaan oon pelänny tätä rescu diver -kurssia kyllä. Okei, oli rankka ja vaativa niin tsyykkisesti ku phyysisestiki, päivät oli pitkiä, oli paljon luettavaa, paljon tehtäviä sekä teoriassa että käytännössä, mutta tämon ehottomasti ollu paras sukelluskurssi minkä oon suorittanu. Opettavainen on ollu, sekä sukellus-itseluottamusta ja ihan perus-itsetuntoa kohottava kun en oo ollu ihan paska, vaan oon pärjänny ja on kehuttu. Lisäks on ollu ihan törkeen hauskaa.


Ens viikon keskiviikkona alkaa dive master -homma, tai ainaki mennää Samin kanssa dive master briiffiin ja siitä niiku alotetaan. Hissun kissun, tai ei ainakaa kiirehtien ja hätäseen, sellanen plään meil on vähä molemmilla. Samilla on täällä duunikin, eli se tekee dive masteria sillä vauhilla ku töiltään kerkiää. Ja miulla on välil tarve lepuutella ja juua kaljaa (varsinki sillo ku tulee kavereita mestoille tai on muuten jotain bintsua vaativaa bilettä) ja on tulossa ens kuussa oikee, iso kissaklinikkakii jossa oon vapaaehtosena koko ajan ku klinikka täällä on (vähintään viikon). Eli en piä ittekää kiirettä dive masterin suorittamisen kans, ja se on ihan hyvä homma. Jää aikaa mm. opetella uimaan sekä hiukan kuntoa kohotella, eikä tuu stressi ku hoitaa homman lungisti eikä kiireellä. Tavote ois et josko heinäkuussa joskus ois dive master hommelit paketissa. Ja johan ne siellä Lutwalassa puhuvat että ohan se selvä että siä jatkat ihan instructoriks eli sukliopettajaks saakka. Enpä tiiä siitä, miä esmes en olis kyenny kattelemaan tuommosta meininkiä ku mitä tuo yks neiti mein tällä kurssilla esitti, miä oisin jo varmaan ekan päivän jälkee kehottanu pimua painumaan vittuun ja ettimään uuen opettajan.

Sukeltaminen on ihanaa ja ihanaa on sekii, että - ihan oikeesti - en oo siinä ihan paska. Tekee kuulkaa ihmiselle hyvää huomata vihdoin että ees jotain osaa.


BTW, Lutwala Dive on maailman paras dive. Oonko sanonu jo ehkä joskus? Mutta ne on. Sen lisäks et ne tykkää kissoista, ja niil on proufessönäl luottamustaherättävä osaava hyvä sukellusmeininki, ni ne on mukavia, ja niil on komeita sukellusopeuroksia ja mukavia sukellusopepimuja. Lisäks he auttaa miuta mm. viisumiasioissa (jee, ei tarvi mennä itte ees käymään Lombokilla imigrasissa!), lainaavat kirjoja, kertovat et ovat miusta ylpeitä ku jotain osaan oikein ja ovat vaan sellanen porukka että miä viihyn.

Ne ei viä tiiä, mut kuha miusta tulee dive master ni oho, oon ihan kohta heil töissä. Halusivat tahi eivät. Asetun vaan taloks sukellusveneeseen ja hoian hommat. Tää on plään.


Jos mahollista ni nyt miulla on jopa aiempaa enemmän se fiilis, että sukeltaminen on parasta ja hianointa mitä olen ikinä tehny. Ja ajatella, vielä vuos sitte pelkkä ajatus sukeltamisesta lojautti miulta melkeen vetelät housuun ja kattokaa miuta nyt! Satanelkytä sukellusta tehty ja, vittu, OLEN RESCUE DIVER!

Mutta miksei PADIlla oo sellasta kurssia missä opetetaan pokaamaan elikäs kellistämään komea sukellusopettaja? Sellasen koulutuksen tarvisin nyt TODELLA hätäseen. Kiitos.



Toi on muuten min suosikkikala. Jos siit valitaan ns. peruskalasopasta ja unohetaa kaikki valashait ja hait ja mantarayt ja muut erikoisuudet. Nuo mimic filefisut on vaan niin sikasöpöjä ja niitä on aina joka paikassa. Ne on jotenki hämmästyneen olosia ja sellasia et koko ajan ilme on sellain et WHAT'S GOING OOOOON. Ihania!







Kommentit

Zepa sanoi…
ONNEKSI OLKOON! Uus ammatti :-) Ja hyvä ettei se kynsienviilaaja päässyt läpi, oispa ollutkin aikamoista...

Hieno kun jaksoit kirjoittaa tään kaiken. Oli kiva lukee!
Anonyymi sanoi…
Hyvä Päde!! Oli tosi mielenkiintoinen kirjoitus ja hitto miten siistiä, että oot noin ylittänyt itsesi! Onnea ihan tuhannesti! Kyllä susta suklausope vielä tulee :) Täällä yks maakrapu, joka tulis heti sun oppiin. - Terveisin, pipariemo.
Patzy sanoi…
herraisä, 2 ihmistä jaxanu lukee tän vaahtoomisen läpi! Olen mykistynyt!
Anonyymi sanoi…
Incredible India sai taas yhden uuden ilmentymismuodon...
Jussi sanoi…
Täsähän aikamies ihan herkistyy, kun mukana eletään niin voimalla. Onneksi olkoon sinne.
Eija sanoi…
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Eija sanoi…
SIIS toi on oikeesti Niin Valtava Suoritus, et jos oisin yhtää herkistyvämpää sorttii nii min naama vuatais.
Muistan sin paniikin nuoremmilt päivilt ku menit paniikkii jo lähes vesilasin läsnäolles (joskus baaris yhä vielkii) joten ymmärrän ton kynnyksen kokoluokan. MAHTAVAA! Oot ihan kunkku. JesJes!
Anonyymi sanoi…
Notta perkele! Onnittelut!

(btw. Punainen purje-kuva - hieno.)

T
Taina - MoveMe sanoi…
Waude. Se vaan on kaunista kun ihminen toteuttaa itteään ja nauttii siitä :) Way to go! Kyllä minäkin vielä joskus *niisk*
/mek sanoi…
Onneksi olkoon! Kurssi on selkeästi ollut kunnolla vedetty ja arvostusta lisää sekin ettei prinsessaa päästetty läpi. Muualla kun on nähty sellaistakin menoa, että kaikki maksaneet saa lopuksi diplomin kouraansa.
ella sanoi…
Huh, jännitin koko tekstin, et ei kai intian neiti läpäise. Saattais siinä pari pelastettavaa jäädä pohjaan...

Onnea hiljattain havaitusta erinomaisuudesta!

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Herra Ylpön Perse

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Raksaprojekti loppusuoralla!