Oon iloin orja

Niin, saakeli. Nyt niitä miun kuulumisia, ku on kissat uutisoitu alta pois. Joo ja kattokaas ku miun elämässä on tasan kaks asiaa ja ne on kissat ja sukellus, ni nythän on sit sukellusjuttujen vuoro taas. Tänne asti kuuluu ku kaikki kaksi lukijaani pökrää innostuksesta et jihuu, sukellusjuttuja tässä onki kaivattu!

Miullehan kuuluu sellaista, että maanantai-illan ja yän join kaljaa miun komeen sukellusopen kans (juhlittiin siis sitä et miusta tuli Rescue Diver). Tiistaina en tehny mitään paitti olin rapulainen raato. Eilen oli sitte aamulla Dive Master briiffaus Lutwalassa ja olin sen jälkee buukannu itteni parille sukellukselle. Miulla oli ajatus että alotan Dive Master -opiskelun ens viikon alusta ja ny tän viikon sukeltelen vaa ihan huvikseni ilman mitää ylimääräsiä hässäköitä ja otan yleisen lomailun kannalta. Aivan ei tämä suunnitelma materialisoitunu sellasena ku oli tarkotus. Perkele.

Samin kanssa kuunneltii korvat tarkkana kun Lutwalan Big Boss Fern (joka on sukellusasioissa miulle sellanen jumalasta seuraava, oonko kertonu jo et Fern on esmes käyny melkee 200 metrin syvällä?) meille tunnin verran paasas että mitä Dive Master -koulutus oikee tarkottaa. Rupes meinaan tilanne valkenemaan. Läks nimittäin luulot. Voin kertoa, että homma pitää sisällään niin vitusti kaikkea, et jos tästä suoriudun ni.... ni.... emmiä tiiä, vittu, se on sit jo sen tason itteni ylitys et miä varmaan sekoan (lopullisesti).

Tässä pitää opiskella teoriaa aivan perkeleesti ja sitte on kaikenlaisii sukellustaitoja mitä pitää opetella tekemään ihan sellasella sukellusopettaja-tasolla ja uimiskokeita jos jonkinmoisia ja pelasteluharjotuksia (höhö, kirjotin toho eka et paneskeluharjotuksia. Hitto soikoon, oliski! Ai että!) ja aaaarggghhh kaikkea en ees muista ja sitte koko ajan oon Lutwalan sellanen yleisorja eli kun joku sukellusope sanoo että hyppää ni miä hyppään. Mutta miä kyllä oon ihan iloinen orja, ei siinä mitään, eipähän käy aika pitkäks. Orjan hommat ne tässä vähiten huolestuttaa.

Ja sain omaks opeks komeen ja ihanan Rolandin, eli oon ihan märkäpuku kikkaralla ku oon niin liäkeis et saan Rolandin kans tän homman tehä ja oon ihan et iiiik et Roland myäskii miuta haluaa tän ähräämisen ajan kaitsee. Erittäin jees! Koska se on tosihyvä ope, se osaa, sen kans ei tarvitte pelätä ja se on ihan sikakiva ja myä tullaa hyvin juttuun noin muutenkii. Ja miulla on vähä sellanen meininki et hänen eessä miä en halua epäonnistua enkä etenkää heittäytyä hankalaks, miä haluan että se voi joka päivä vähä kehasta ja et ku Fern kysyy et mites se pullukka suoriutuu ni Roland voi kertoa että ihan älyttömän hyvin. Totta kai oon kaikkien muienkii Lutwalan opejen kans tekemisis koko ajan mut Roland on niiku miun oma ny sen aikaa ku tätä hommaa pusertelen.Voi helvettilääne kuulkaa, jos oisin 15 vuatta nuarempi ja oisin nätti ja sellain simpsakka joka saa, ni siitä kuulkaa pultsarille sulhanen.... no mut ku oon ikäihminen ja toi parasta ennen -päiväys meni jo ni keskityn nyt vaan sukelteluun.

Miun toiveet siitä, et alotan vasta ens viikolla, ne meni vähä niiku kuuroille korville. Fern totes että siä olet nyt tästä aamusta alkaen meiän Dive Master Trainee, piste, ja siulta loppu nyt sukelluksista maksaminenki että eläpä piipitä siällä. Miä sitte kättä lippaan että yes, boss. Ei siinä sitte mitää, hommiin vaan. Voin kertoa, et saattaa tulla jopa joku lihas tän kurssin aikana, ku saa selkä vääränä kannella tankkeja ja romppeita. No mut hyvä vaa, oon niin vitun veteläs kuosis et korkee aikakii piänen kunnonkohotuksen.


Käytii sit sukeltamas parit sukellukset ja heti ekan sukelluksen aluks jouduin koklaa current checkin tekemistä. Se tarkottaa että hypätää mereen ilman sukelluskamoja (paitti maski ja räpylät on toki) ja sitte pällistellää pinnan alle ja sukelletaa kans veen alle ihan useisiin metreihin kattomaa et onks virtausta ja jos on ni mihis suuntaan se oikee kulettelee. Tämähän oli asia, jonka tekemistä oon jo pitkään miettiny että kui vitussa miä siihen taivun. Pelottaa nimittäin ihan vitusti tuommonen pinnan alle meneminen ilman sukellusromppeita. No mutta ku Roland käski että ny mereen vaa ni mitä siinä ny sitte kitisemään, sinne vaan rohkeesti naama eellä. Emmiä saanu mitää tolkkua virtauksista mutta sukelsinpa pinnan alle kuiteski. Se EI ollu kivaa, se oli ihan vitun ahistavaa ja miä en pääse järin syvällekää ku en oo mikää hervoton hengenpidättelymestari. Sitä(kin) pitää harjotella.

Lisäks sain koklaa pintamaggaran laittamista ku tultii sukellukselta pintaa kohti. Vähä se oli haparoivaa mutta sain miä sen nakin pinnalle enkä ihan sotkeutunu sen nakin naruunkaan. Pintamaggara on sellain kirkkaan väriin pötkylä, joka täytetää ilmalla ja annetaa sen paukahtaa veen pinnalle siin kohin ku ollaa tulossa sukellukselta pintaan. Maggara varottaa veneilijöitä et sukeltajia on täältä tulossa ja se toimii myäs omalle veneelle merkkinä et tuolta voipi kohta käyä meiän sukeltajia hakemassa. Ku tehtii toinen sukellus ni sen lopuks se maggarahomma suju jo ihan hyvin ku ottaa huomioon et se oli vasta miun toinen peuhaus tuon maggaran kans. Joskus nuarena oon peuhannu paljoki vähä toisenlaisten maggaroitten kans, mut niistä kokemuksista ei ollu tässä yhteydessä ny järin paljon apua kyllä.

Ekal sukelluksel nähtii neljä piäntä vauvahaita! Niin söpöjä!

Mein toka sukellus iltapäivällä päätty aika erikoisesti. Siltä sukellukselta tultiin nimittäin poies hevoisella. Siinähän kävi siis niin, että. Meil oli sukelluksella Rolandin kans mukana yks nuar kiva aussipoika, kenee tutustuttii maanantaiyänä ku oltii tual kylil bailaas ja taiettii sille vaahota sukelluksista niin paljo et jätkähän tuli viivana mein kans sukeltelee. Onneks tyyppi on sellasta luanteenlaatua et kaikki on awsome, koska sukelluksen jälkee ku lilluttii pinnalla ni mein vene ei tullu meitä hakemaa. Oooteltii varmaan puolisen tuntia ja sitte jouduttii uimaan rantaan. Vitun raskasta! Ens virtauksen kans äheltämistä, sit surffiaallon ohi matalikolle, missä ihan vitun pitkä pohraaminen hiukkasen polven yli ulottuvassa vedessä. Siinä sai varhais-keski-ikänen pullukka hiukan urheilla, saatana. Ku päästii rantaan ni Roland kipitti soittamaan Lutwalaan et mitäs vittua, ettekö oo huomannu et ois kolme tsibaletta sukeltajia hukassa häh. Siinä oli sitte ollu sellanen tilanne, et veneestä oli hajonnu jotain ja sitä korjattiin siä vimmatusti ja siks meit ei päästy hakee ja venekuskit ei ollu uskaltanu mennä sukelluspuljulle kertomaan et tämmöin tilanne meil tässä, ku pelkäsivät et Fern The Boss on vihain. Fern totes myähemmin et hän ei ois ollu vihain jos oisivat kertonu, mutta nyt on äkäin kun eivät kertoneet, et tässä oli kuiteski 7 ihmisen henkiki kyseessä (mein sukellusporukka ja Joshin toinen porukka) et SUKELTAJIA EI JÄTETÄ, jumaliste.

No ei se mitää, tulipahan koettua sellanenki sukellus mistä tullaan hevosella takasin. Eka kerta meikäläisellä, jännittävä elämys kertakaikkiaan.

Sukelluksen jälkee myä oltii takas Lutwalassa ennen Joshin porukkaa ja miä olin siinä vähän jo ikäänku lähös kotio mutta miulle hyvin nopeasti muistutettii että mikäs se tilanne oikee oli, ku Fern huus että DMT!!!!! (=Dive Master Trainee) ja lykkäs miulle laatikon ensiapukamoja syliin ja sano, että siältä tulee sukeltajia joilla on melko varmasti haavoja (rantaan räpistelyssä niitä tuppaa tulemaan ku siä koralleihin kolhiutuu vaikka kuin varovainen koittas olla, varsinki jos on aallokkoa). No jahka Joshin porukka pääs takas puljulle ni miä siällä putsasin ja paikkasin ihmisiä ku mikäki helvetin nurse. Sitte sain luvan lähtee kotio, sekä käskyn lukee perjantaiks Dive Master Manualin ekat 3 lukua ja tiedon et perjantaina on sit myös eka uimakoe. Ja miä ku luulin et ois aikaa vähä opetella uimista, mutta ei oo.

Ja sit käytii illalla kylillä vähä baareissa ja miä hukkasin fillarin avaimen saatana. Onneks aamulla löysin vara-avaimen kuha mylläsin ensin joka läven miun huushollissa ni pääsin hakee konkelin kyliltä.

Jos ryystää bintangia ihan sikana ni tulee paha olo.

Nyt on krapula ja miä koitan vimmalla lukee ja tehä läksyjä ja huomenna pitäs muka uia meres 400 metriä. Se on se pahin koe kaikist uimakokeist mitä täs joutuu tekee, ku pitää mennä pelkis pikineis. Sellanen uiminen on miulle ihan vitun hankalaa. Muut (800m räpylöil ja maskil, 100m toisen sukeltajan hinaamista, 15min kelluminen) ei tuota miulle mitää ongelmaa, miä meen ku ohjus kuha saa olla räpylät ja maski, mutta heti ku tarvii ikäänku pitää naama pinnalla ni ei tuu hevon vittua.


Ja luajan kiitos, Fern heti briiffissä sano miulle ja Samille, että teiät koitetaa pitää hyvin erillään tuon intialaisen dive masterismista, et elkää hänestä huolehtiko, saatatte joutuu samoille sukelluksille kyl mutta muuten teil on ihan erilliset meiningit. Miul oli jossai kohin vähä paha miäli ku sitä intialaispimua niin kovasti soimasin, varsinki ku hänen elämäntilanteesta vähän asioita kuulin, ni tuli sellanen pieni sympatiafiilis.

Mutta sit eilen sen kanssa jouduin pakosti vähän tekemisiin ja miulta läks kaikki sympatiat ihan silmänräpäykses. Oli lähellä etten sanonu ja ihan vitun pahasti. Miä en vaan yksinkertasesti ymmärrä häntä, eikä miun hermo kestä ihmistä joka ei vaan vittu tajua.

Dive Master koulutukses on sellanen helvetillinen paperinivaska mihi sitte kirjataan kaikki suoritukset ja annetaa niistä arvosanat ja siihe paperinippuun tulee lääkärintodistukset ja herra tiäs mitä. Kaks aanelosta pitkä onpi se lista mis on kaikki asiat mitä kurssin aikana tulee ja mistä siuta arvostellaan. Viimisenä kohtana siäl on tuommonen misä arvioiaan... no, kattokaa kuvasta.

 Että mitä on 400 metrin uiminen verratuna noihin? EI MITN! Positive attitude mai ääääääs!

Mutta juu, vaikka oon ihan kakka housusa et mitenköhän tässä käy ni oon myäs ihan naurettavan innoissani. Miusta on mahtavaa että miä tämmöseen lähen ja miusta on sikajännää nähä kui tää koulutus miulta oikeen sujuu. Ja kaikista kaikkein parastahan tässä on se, että tän koulutuksen aikana miä saan sukeltaa vittu niin paljo ku miä haluan ja ehin ja jaksan. Ja minähän tulen sukeltamaan IHAN VITUSTI.

Dive Master koulutus maksaa Lutwala Divessa noin 10 miljuunaa rupiaa, sisältäen materiaalit ja PADI-maksut. Tätä ennen piti siis sutia ensiapu ja rescue diver ja ne makso yhteesä noin 5 miljuunaa. Nää hinnat on sellasia pakettihintoja ku otin ikäänku ensiapu+rescue+master-kattauksen. Että yhteesä 15 miljuunan paukku elikäs euroopan rahassa reipas tonni. Sillälailla täällä laitetaan matkabudjettia kuralle, mutta toisaalta tuon summan oon sukeltanu muutenki yleensä noin kahessa kuukaudessa ja nyt saa sit todellakin sukeltaa ja kaiken lisäks tän jälkee on mahollista jatkaa sukeltelua silläviisii ettei siitä tarvitte itte maksaa. Jos siis vähä vaikka sukeltelutöitäki niiku tekis. Jos siis läpäsen tän tsydeemin ja jos miut hualitaa Lutwalaan vähäsen tyävoimaks. Missään muuallahan en tiätenkään halua töissä olla. Tähtäin on heti parhaimmassa, tiätysti!

Lisäkuluja täs tulee viä erinäisistä romppeista mitä on pakko hankkia, mutta onneks ei mitää överikalliita kamoja sentään oo pakko olla.

Miä en tiiä kui tästä koulutuksesta tänne plokiin tilitän. Mitää päiväkirjaa en ainakaa jaksa nakuttaa, eikä ehketi oo semmosee aikaakaa. Ehketi kerran pari viikos muien asioien yhteydes kerron mitä jännää on sukellushommissa tapahtunu. Koska miä tiiän että teitä kaikkia kiinnostaa ihan vitusti!

Semmosen viä tahon avautuu, et ku jossai kohin aattelin et miun saattais olla helpompi nää rescuet ja masterismit suorittaa jossain muualla. Et ku oon sellain kiree ja omanlaiseni, ja miun on helvetin vaikee heittäytyä uuenlaisii tilanteisiin (varsinki jos pitää heittäytyä selvinpäin), ja erityisesti viä tuommosiin niiku rescuessa oli et ihmisiä joutuu koskettelemaan ja sillai. Ni aattelin et vieraitten parissa menis ehkä helpommin ku jotenki tulee kauhee nolostuminen ku tutut kattoo ku siinä naama räässä puuskutat jotaa tehtävää tai ku jos et millää jotaa osaa ja kaikkee. Mutta kyllä miä nyt oon niin iloin et täällä tän homman teen, se oli oikia päätös monestaki syystä. Tiätysti ensisijasesti siks et saan olla omal Hiekkakikkareel ja lisäks siks et Lutwalassa opetus on korkeetasosta ja siä opetetaa enemmän ku mitä kurssissa ees vaaditaan.  Ja sit toi mistä jo mainittin, et ohan se ihan vitun hyvä motivaattori kaikkeen tekemiseen nyt, ku miä en todellakaa taho noien tuttujen sukellustyyppien eessä olla hölmö ja miä en heille halua pettymystä tuottaa, vaan miä tahon vähä jopa niiku näyttää. Vaikka ees sen et ku miä alan johonkii asiaa, ni miä teen sen täysillä, oli voimia tai ei. Miä en oo luavuttaja.

Tän osotin jo heti eilen, miä yksinkertasesti päätin, että nyt ku kert oon dive masteri oppilas, rappustenkäytön aika veneeseen takas kiivettäessä on todellakin ohi. Miä en yksinkertasesti vittu kehtaa täs kohin enää olla joka sukelluksen jälkee kitisemäs rappusia et miä saan läskiperseeni pyngättyä takasin veneeseen. Olkoot typerän ja totaalisen epäesteettistä katteltavaa, mutta kyllähän miä sinne veneeseen saan itteni kiskottua kun asian vaa päätän. Näin käviki. Kyllä se vaati hurjaa riuhtomista ja kiroilua mutta onnistu, saatana. Pelästyin oikee iteki. Et mitä vittua, miullahan lihakset on ku löysää paskaa nailonsukassa, et millähä helvetin voimalla tää onnistu?

Tahdonvoimalla! Sillä pääsee yllättävän pitkälle! Kattotaa pääseekö sillä dive masteriks saakka? Pääsispä sillä myäs komeen sukellusopettajan pöksyihin. Ei haittais, jos laittais.

Noni. Krapulapäivä. Ne on vähä tämmösiä joskus.

Kello on vähä yli kahexa illalla. Äitikissa on käyny iltajuoksullaan ja tullu takas kotio. Pikkukissat on syätetty ja nukkuvat. Miun pitää myäskin kupsahtaa pötkölleen. Orjan pitää ilmottautua sukelluspuljulle vastedes kello 8 aamulla aina niinä päivinä ku siällä oon. Ohjelmassa sukelluskamppeitten laittoa ja kanniskelua ja sitte teoriaoppitunteja ja sitte uimakoe (se tulee olee onneton suoritus, mutta veän sen ihan vaikka puhtaalla raivolla jos ei pelkkä tahdonvoima riitä) ja ai ku pääsisin sukeltaa kans, ois niin kivaa. Ja huamenna pitää ostaa myäs oma pintamaggara! Ihanaa, oma nakki, siitä tulee salee tosi tärkee olo, sellain et oon niiku vähä enemmän ku joku kuka vaa perussukeltaja. Ja siitä tulee kans tärkee olo, että saan huomenna Lutwala-paidan! Iiiik, kuulun kalustoon!

Seuraavia kuulumisia tulee sitte joskus ku miä ehin. Meinaan ny vetää tässä ihan peräsuali lotkottaen sukelteluhommia ainaki siihe saakka kunnes yks miun kaveri tulee tänne taas lomailee tuos kesäkuussa ja sehä tarkottaa et sitte pitää siis juua kaljaa eikä rapulassa ole sukelteleminen, varsinkaan nyt ku oon DMT-orja. Nih!

Hyvää yätä!

Naapurissa oli yks ilta tuliswoh

Adam on Mäggaiver ja huoltaa min fillarin aina ku jotaa huollettavaa on. Viimeks siitä hajos satulan korkeuden se sellain jutska. Eipä hätiä, Adam korjas.

Komeet värit. Pitäkää revontulenne, miä katton tämmöstä taivasta mialummin.

Loppupeljästytys. Tämä monsteri asuu keittiön ulkoseinässä. Käyn päivittäin tarkistamassa että se on yhä siellä. Nimittäin jos tuo häviää ni sitä saa sitte olla paska housussa et misä se oikee o.