Mordor! Minä tulen!



Nii. Kattokaapa tuota. Se on kopsu ostoksesta jonka tein eilen. Äiti antoi rahat. Lentolippu Mordorin sykkivään ytimeen eli Helsinkiin. Saatana. Miulla on asian suhteen ristiriitaset fiilikset ja jännäkakka pöksyssä. En tiijä mitä ajatella.

Onneks on lentolipussa myös paluu sieltä takasin Ääsiään, se helepottaa. Ja kyllä sitä tuon muutaman viikon Mordorissa kärvistelee vaikka hampaat irvessä. Jotenki. Käymään vaan, eikä olemaan. Se on hyvä.

On kivaa tulla käymään, kai. Kivaa ainakin että tulen kun siellä on kesä. Toivottavasti on lämmin kesä, ku ei miulla oo ku munahousutyyppistä riapua ja varvastossuja. Kaverin kellarissa on kyllä pari matkalaukullista jotain rääsyjä, mutta ne on varmaan liian isoja ja sitäpaitti ahistavia. Miun aladoobit on tottunu oleen joustovyätäröissä ja henkittävissä asuissa eikä missään kiristyksessä.

Kivaa nähä kavereita kans, muutamien tyyppien tapaamista ootan ihan valtavasti. Mutta samalla ahistaa kans. Kun useimpia en oo nähny siinä kohin kahteen vuoteen ja melkee 9 kuukauteen ni kyllä siinä on väistämäti sellanen kuilu väliin tullu, varsinki niien ihmisten kanssa joien kanssa ei oo sanottavasti yhteyttä pielty. Mitä miä niien kanssa ees puhun? En ehkä puhu mitää, oon hiljaa vaa. Hermostuttaa väistämättä edessä oleva sosiaalisuusoverdose, mutta koitan ottaa seikkailumiälellä. Eihän siinä mitään jos (kun?) meininki stadin pyörylöis on samassa jamassa ku miun sieltä liipastessa vittuun, että on bilettä ja iloista ristiinnussiskelua niiku ennenki. Ongelma saattaa vaan olla se, että miä en ole enää sama ihminen joka sillon marraskuussa 2011 lähti ns. menee. Olenhan valaistunut ja ymmärtänyt mitkä asiat elämässä oikeasti merkitsee. Voin toki sitte kattella nokan vartta pitkin ylevänä kun akkakaverit kaakattaa kuka-pani-ketä-ja-kato-miä-ostin-uuet-kenkät. Säteilen sellasta viisasta, sisäistä, persaukista valoa siinä.

Sitte miuta ahistaa kun miulla ei ole rahaa, ja joudun aika pummilomaillen koko reissun nykimään. Noloa. Olen 44 vuotias ja lähen Helsinkiin kerjäämään. Pitää pakata rinkka täyteen nuudeleita ku täältä lähen ni ei nälkä tule.

Jännittää myös, että miltä miusta siellä tuntuu. Tää visiitti tulee olee aika ratkaseva noin tulevaisuuen kannalta. Jos käy kuten luulen, eli että en koe kaipuuta hesalaiseen elämään, vaan koen kaipuuta takasin kotio Hiekkakikkareelle, ni asia on aika selvä. Miun koti on täällä. Mutta pelottaa että jos miun päässä naksahtaaki jotain ja oonki ihan et jeeee, vitun siistiä, kaupoista saa raejuustoa, mahtava meininki. Jos sellanen länsimaisen yhteiskunnan huuma iskee. En usko että iskee, mutta entäs jos.

Monta asiaa siis on mitkä pelottaa ja jänskättää, mutta kyllä miulla silti on päällimmäisenä - vähän yllättäenki - sellanen aika kova innostus. Mordorin kiertueohjelmaa tässä hahmottelen ja luvassa on ainaki Helsinkiä ja Espoota ja Tamperetta ja Kouvostoliittoa ja vissiin Lappeenrantaa ja Mäntyharjua. On siinä jo ohjelmaa. Pitää nähä kavereita ja entisiä heiloja ja miun Mordorin kissoja ja äitiä ja kummipoikaa ja mummia (joka täytti just 100 vuatta!) ja työkavereita (entisiä semmosia, vaikka jotenki miä henkisesti kuvittelen yhä olevani siellä töissä) menen morjestamaan ehottomasti ja sitte pitää mennä kattomaan Mokomaa ja Turmion Kätilöitä ja Von Hertzen Brotherseja ja Stam1naa ja on pijettävä grillikemuja ja puistopiknikkejä ja istuskeltava Loosessa ja käytävä Majavassa ja Kaivarin Kansanjuhla on ja jos siähen jonku festivaalinki sais survastua sekaan ni aika kova setti on tulossa.

Pitää lentää ku päätön kana, koska ei tiijä millo seuraavan kerran sinne kauas pohjoseen ähellän.

Tämmöstä jännää. Pää on sekasin, ja peloittaa, mutta on kyllä ollu vähän hianoa huamata millanen hulapaloo tästä asiasta synty ku feispukissa ilmotin että tulossa ollaan. Vaikka miä oonki vaikee ja vittumainen akka ni on siä Mordoris aika hianoja tyyppejä jotka kovasti haluaa miuta vielä nähä. Ihme juttu.

Ja koitan pitää sellasen seikkailumiälen ja sitte myäskin ottaa homman ihan turistin kannalta. Käyn kattomassa nähtävyyksiä. Ainaki Näsinneulasta otan kuvan ja käyn Hietsun hautuumaalla kattomassa Speden hautaa. 

Ei meinaa mennä jakeluun et ENS KUUSSA olen Helsinkissä. Herraisä.








Kommentit

Nannah sanoi…
Ooooooo, tervetuloa! Tunnen sut ainoastaan tän blogin kautta (ja sä et tunne mua ollenkaan :)) mut oon mäkin ihan innoissani sun tulemisesta tänne! Ja erittäin mielenkiintoista on se, että miten sä koet tän sääntöyhteiskunnan noin pitkän ajan jälkeen. En malta odottaa sun raporttia. Mahtavaa, nautinnollista matkaa!
Matkatar sanoi…
Ihan edellisen kommentoijan ajatuksissa minäkin, onnellista matkaa Suomeen. Mielenkiinnolla ootellaan miltä kotisuomi tuntuu :) (mä veikkaan että ei hätää että tänne jäät haikailemaan-täällä on kaunista kesällä ja ihanan raikas ilma hengittää -mutta siihen se sitten pääasiassa jääkin...)
Anonyymi sanoi…
Elä hyvä immeinen riuhdo. Ota ja katso ja kuuntele.

T
Anonyymi sanoi…
Kulttuurishokki iskee!! Suojaudu.
Juu-u. Tervetuloa kuitenkin.
S
Zepa sanoi…
Moi, jos huvittaa tavata baarioloissa, Koistisen Marilla on mun puhelinnumero, ja varmaan monella muullakin. Useimmiten kattomani gmail on pelkkä sukunimi ja @gmail.com.
PS ei oo pakko!

Tsekkaa myös nämä

Mielensäpahoittajamuumio suurkaupungissa

Oodi uudelle Kissakonttorille

Persaukinen vanha pläski ihmisraunio

Herra Ylpön Perse

Raksaprojekti loppusuoralla!