Unelmansieppaaja

Vuorossa (taas) saarnausta ja paasausta ja sellasta herätystoimintaa. HERÄÄ, pahvi, lopeta ruikutus ja TEE elämälles jotain. Niinku. Tästä aiheesta miä jaksan vaahota, ku kaivelee niin kovin että tuhlasin itte vuoskausia elämästä paskaan, vaikkei ois tarvinu. Jos ois tajunnu aikasemmin TEHÄ asioille jotain.


Oon siis itte oman kokemuksen kautta oppinu sellasen asian, että unelmat on toteutettavissa. Jos tarpeeksi haluaa ja jos vaan pistää kaikki paukut sen haluamansa päämäärän saavuttamiseen. Jos sitä asiaa haluaa tarpeeks, ni kyllä se järjestyy. Uskon siihen.

Vastuu omasta onnestas on siun ja yksin siun. Piste.

Mut emmiä jaksa enempää vääntää tuommosta vitun valaistunutta liirumlaarumia, oon sitä tehny tarpeeks jo aikasemmin. Haluun esitellä teille yhen hianoimman, elävän, oikean, todellisen esimerkin siitä, kui laitetaa mahottoman tuntunen unelma toteutumaan.

Esittelen teille Janin ja Tanjan Tarinan (sori, Jani ja Tanja, tää tulee lupaa kysymättä, ja yhen valokuvanki varastin tein nettisivulta ihan tuosta vaan, mutta miusta tää teijjän stoori on niin hiano että tulee ihan kylmiä väreitä ja miusta ihmisten pitää saaha tää tarina kuulla!).


Miä tutustuin Janiin ja Tanjaan reilu kaks vuatta sitte ku hyö oli täällä häämatkalla. Viihyttii porukassa hyvin ja juttu luisti ja kalja maistu. Oli mahtavan mukavaa. Miä muistan hyvin vieläkii ku makoiltii Kakkosen Koralpiitsin makaamossa ja siitä liplatteli joku semmonen katamaraani-purjealus ohitte ja Jani se tais olla joka totes että tuo se vasta olis elämää. Purjehtia paikasta toiseen, vaikka maaliman ympäri, ilman kiirettä. Mainittakoon, että Janilla ja Tanjalla ei kummallakaa ollu minkäänlaista kokemusta purjehtimisesta, liäkö kumpikaa koskaan ees purjeveneen kyyissä ollu. Myä sillo juteltii paljo myäs siitä, et miten miä olin saanu aikaseks tämmösen menolipulla karkaamisen ja kuinka kaikki asiat oikeen järjesty.

Tämä oli toukokuuta 2012.

Jani ja Tanja läks parin viikon lomailun jälkee kotio Mordoriin ja laittovat aina välillä sähköpostia ja kuulumisia. Jossain kohin pistivät kiitosta inspiraatiosta ja sellasesta uskon antamisesta siihen, että kyllä kaikki on mahollista jos tarpeeks haluaa. Ja kertovat, jotta nyt on heilläki unelma työn alla.

Kävivätten purjehduskurssilla. Reilu vuosi sitte ne ostivat semmosen komeen katamaraani-purjebotskin, jonka nimi on Dreamcatcher. Ja oliko se ny viime vuoden elokuussa vai syyskuussa ku hyö nostivat ankkurin Mordorista ja lähtivät menemään. Unelma muuttu todeks. Euroopan rannat on käyty, Atlantti ylitetty, Karibian saaret koluttu ja Panaman kanavan läpiki on jo lilluttu.

Nyt juhannuksena 2014 ne on sen katamaraaninsa kans Galapagos-saarilla. Sieltä matka jatkunee pikkuhiljaa Tyynenmeren aaltoja pitkin pieniä saaria koluten ja pikkuhiljaa lillutellen tätä miun pallonpuoliskoa kohti. Ja jossain kohtaa, loppuvuodesta ehkä, ne töräyttää tuohon johonki Kakkosen Koralpiitsin edustalle parkkiin ja voin sanoa että sitte nimittäin on BINTANG TIME!

Janin ja Tanjan unelmapurjehdusta voipi seurailla täältä: http://sydreamcatcher.net/

Janin ja Tanjan alus