Hitaasti hyvä dive masteri tulee

Tos se Dive Around The World -hyväntekeväisyyssukelluksilta kasattu kollaashio.

Sukeltelemisesta. Surffaa muualle jos ei kiinnosta!

Lutwalan kaikkien aikojen hitaimmin edistynyt dive master -oppilas täällä päivää. Olen täten tehnyt historiaa näiltä osin. Mut hei, hitaasti hyvä dive masteri tulee ja muita latteuksia!

Kävin jo tuossa kesäkuun alkupäivinä pariskunta Kiisken kans pulikoimassa ahkerasti. Mutta se oli sellasta fandaivingii lähinnä, ei tarttenu suoritella mitää taikatemppuja maalla tahi meressä. Kuhan tauon jälkee totutteli taas vesielävänä olemiseen. On se saatana vaan hianoa hommaa.

Viime sunnuntaina miä sitte suikkasin takas tositoimiin, eli tiukka tavote on nyt valmistua - vihdoin ja viimein - dive masteriks, ja valmistua niin pian ku suinki mahollista. Käytiin ekana miun jo rispaantunu ja homehtunu koulutuspaperinivaska läpi  ja todettiin, et ei kauhiasti puutu. Miut heitettiin mereen ja sillä välin viksummat tekivät suunnitelmia, millä tää ikuisuusrojekti saahaan äkkiä päätökseen ja miulle virallinen pätevyys opastella sukelluksia. Ku viälä siähen Lutwalan omistaja heitti tyätarjouksen kehiin ni oli hoiettu tuo motivointiosuuski aika hyväks. Että heti ku valmistut ni töitä on tiedossa, high season on tulossa ni puuhaa on. Kättä lippaan, liukkaasti suikaten märkäpukuun ja maanantaiaamusta alkaen tosissaan hommiin.

Neljäsä päiväsä kymmenen sukellusta, hypotermiaan saakka viäneitä uima-allassessioita ja hiukan teoriaosuuksissa mukana hengaamista. Olen oppinu tekemään solmuja ja nostamaan 10 kilon painovyän liftbägillä meren pohjasta. Oon valmistellu merenpohjaan koulutuspaikan ja hinannu väsynyttä sukeltajaa (mikä oli onneton suoritus, koska uupunutta esitti miun ope Roland ja sen kanssa hommat ku hommat menee aina ihan vitsailuks ja hauskanpitämiseks, siitä tullu mitään mutta ei se ny oo niin nuukaa).

Oon täl viikol opastanu useempia sukelluksia, jopa yhen kerran viäny ihan oikeen maksavan asiakkaan mereen, siis sellasen joka ei oo miun kaveri tai tuttu ennestää. Tämä siks et meil oli eilen vähän tilanne, ku pari opee oli Airilla freedive-kurssilla, yks ope kipeenä jne, ni todettiin että kyllä miuta voi jo käyttää ihan niiku oikeeseen duuniin. Vejettiin asiakkaan kanssa hianosti melkeen 60 minsaa veen alla ja sen verran oli virtausta että ku yheltä sukellukspaikalta alotettiin ni samalla reissulla suhattiin toisenki läpi ja pintaan tultiin kolmannen mestan lopussa. Hyvä kyyti oli. Asiakas tosin oli vähän sellanen läheisyysriippuvainen. Ei siinä mitää, parempi niin, että ku ois sellanen joka pyrkii karkailemaan, mutta oha se ny hiukan ahistavaa siinä koittaa sukellella menemään ku joku hönkii koko ajan niskaan ja roikkuu melkee siun happiputelissa kiinni (sanoin HAPPI! ÄÄÄK! Äkkiä antakaa närkästynyttä palautetta!).

Meres on nähty haita ja lukematon määrä kilpikonnia ja sitte tua naapurisaaren edustalla hengaa sikahieno eagle rayn poikanen ja on ollu mustekaloi ja kaikenlaisii valtavan hienoja kalaparvia. On eksytty syväsukelluksella ihan totaaliseen sineen ja jouduttu lopettaan sukellus kesken. On ollu kivoja hyviä sukeltajia messissä ja on ollu ärsyttäviä tolloja jotka luulee et ne osaa mut vittu ku ei ne kuitenkaa osaa, eikä varsinkaa tajuu. Ne on oikeestaa pahimpia. Mielummin aidosti asioista tietämätön ja kokematon alottelija, ku sellane joka luulee olevansa oikee silakka mutta sitte törttöilee koko ajan. Ne tyypit kun ei ota palautettakaan vastaan, ku ne on sitä miältä et ne osaa. Välillä on ollu lähellä sellaset kansainväliset käsimerkit mitä ei PADI:n opaskirjoista löydy. Että vittu jos ei siä pysty kontrolloimaan ittiäs silläviisii ettei siuta tarvi viien minsan välein olla nyppimässä ylöspäin ku siä sudit räpylöilläs mein korallit ihan pillunpäreiks, ni älä vittu tule ihan lähelle pohjaa sitte, saatana. Tai et jos siä oot sellanen ääliö joka kelaa vaan et syvemmälle, syvemmälle, mut siul pässillä ei oo ees omaa sukellustietsikkaa ni voi jumalauta. Et ku sanotaa ennen sukellusta selkeesti että ku siul ei oo omaa tietsikkaa ni on tosi tärkiä että ET MENE MIUTA SYVEMMÄLLE ni eeeeeei ku pitää mennä koko ajan vattapohjaa eikä paskaa välitetä että on vähä niiku terveys ja jopa henki pelissä jos pelleilee deco-hommien kans tuolviisii.

Sukeltaminen, se on ihanaa. JOS EI OLIS MUITA SUKELTAJIA. Näin kärjistettynä.

Oon ollu myäs mukana viämäsä paskat housussa olevia enskertalaisia mereen ja yllättäen se oliki miusta aika kivaa hommaa ja sai taas miättiin et josko sitä kuitenki ihan sukellusopeks saakka.... Kyllä sinä tuli jotenki sellanen hyvä fiilis ittelleki ku tyypit oli etukäteen ihan kurat pöksyssä ja veen alle menemisestäkää ei meinannu tulla aluks mitää, mutta sitte ku homma läks sujumaan ni posotettii melkee tunti ja nähtii joku 15 kilpikonnaa ja alottelija-asiakkaat oli pintaan tullessa niin liekeissä ja tohkeissaan et meinannu pysyä märkäpuvuissaan. Enskertalaiset on, useimmiten, porukkaa jotka tottelee aika kiltisti ja kunnioittaa merta ja sitä vetistä ympäristöä, sekä ne kattoo siuta vähän ylöspäin. Se on miusta outoa, miä oon jotenki omasta miälestä vielkii vähä alottelija, jotenkii. Tai ehkä se on se mordorilainen anteekspyyteleväisyyteen taipuvainen ihmisluanne. Et ehämmiä mitää ja muut ne vaa kaikkee. Kyllä miun pitää ruveta jo hiukan kattomaan ittiäni niin, että olen jo Sukeltaja isolla äshällä enkä mikää ihan tumpelo alottelijaräpiköitsijä.


Miulla on yhä tiettyjä asioita jotka ei mee ihan niiku ois kiva et menis, mutta miä tiadostan nää asiat ja osaan niien kanssa toimia. Miä hengitän ihan vitun nopiasti, varsinki syvällä ja varsinki nyt kun oon (taas) lopettanu röökin. Mutta pystyn keplottelemaan asian kanssa, kun tiiän miten miun nahistuneet keuhkot skulaa, eli kun tulevaisuuessa veän sukelluksia ni niitä ei tarvitte lopettaa kesken siks että divemasteri ryyppää putelinsa vartissa. Sit miä en yhäkään pidä voimakkaista virtauksista, ne on aivan perseestä. Niiku oon ennenki sanonu ni lentolupakirjat on erikseen. Miä tykkään mennä omalla vauhilla ja niin et on aikaa kattella. Ja miun pää ei edelleenkään kestä nopiaa syvälle menemistä, eli tulee typpikännioireita jos posottaa suorilta kolmeenkymppiin. Ja välillä miuta huimaa kovasti jos tullaan haipakkaa matalempiin vesiin. Mutta näien asioien kanssa pystyn elämään ja olemaan sukeltelija.

Siitä on muistaakseni melkee, ellei tismalleen, päivällee 2 vuatta ku ekan kerran sukelsin, oikeesti ja kunnolla. Nyt on öbauts 230 sukellusta tehty ja divemasterismi siintää lähitulevaisuuen horisontissa. Iha hyvin vesipelkoselta uimataidottomalta vanhalta ja raihnaselta pullukalta, eikö? En ois tätä kyllä kuunaan uskonu, jos ois joku sillo 2 vuotta sitte ennustanu. Että nyt MIÄ viän ihmisiä sukeltamaan ja oon ihan et trallallaa eipä tässä mitn hätää.

Miä en muuten muista yhtää miten vaikia asiakas olin sillo 2 vuotta sitte. Roland jaksaa vittuilla miulle nykysin koko ajan, et miten miä olin sillo semmonen joka ei suastunu ees puhumaa kenenkää muun sukellusopen ku Davidin kans. David kun oli se, joka vei miut mereen ja näytti miulle että sukeltaminen voi olla myös valtavan upee kokemus, eikä mikää ahistava paniikkikohtauspaska. Miä jotenki sitte leimaanniun Davidiin ja vedin yhtäsuuruusmerkin kivan sukeltamisen ja Davidin väliin. Et ramppasin Lutwalassa millo mitäkii asiaa kysymäs tai ihan vaa sukelluksii buukkaamas mut jos David ei ollu paikalla ja muut koitti et voiaaks olla avuks, ni olin vaa nakellu niskojani et EI, miä tuun takas sitte ku David on täällä. Kuulema 2-3 kuukautta olin tuommonen Davidiin ripustaunu riippakivi.

Dive Masterismi on siis ihan tuas nurkan takana. Kyllä miun pitäs parin viikon sisään, viimeistään, saaha kaikki tehtyä. Miulta puuttuu vielä jotain ihan pieniä iisibiisijuttuja, ja sitte pari pahaa, jotka kyllä sudin jotenki. Ja sitte puuttuu se pahin eli skill circuit. Se tulee olee miulle kaikista vaikein. Siinä pitää siis joku 20+ erilaista temppua tehä veen alla, sukellusopetasosesti, eli hyyyyvin  hitaaaaaaaasti ja sillai lentoemotyylimäisin viittomin säestettynä, askel askeleelta, että nyt miä otan maskin pois nääääääin ja sitte laitan sen takasin nääääin. Vittu miä vihaan noita skillsejä, mutta ne on vaan pakko oppia. Kyllä miä ne opin. Ei jää mistään helvetin viittomakiälisistä rekulaattorin hukkaamisista tämä homma kiinni. Saatana. Kun on alottettu, ja maksettu, perkele, ni tehään loppuun saakka. Vaikka siinä vähän aikaa viärähtäis. Ja sitte on se vimonen niitti, eli snorkkelitesti, mutta miä taian sen kohalla vedota johonki.... ööö... emmiätiiä mihin vetoon mutta sen tiijän että miä en vittu lähe tuonne johonki helvetin irkkubaarin kemuihin hummeripuku päällä pelleilemään. Piste.

Muita sukelteluhommia: Lutwalassa vaihtuupi porukka ja miä oon siitä vähän depiksessä. Kaikki vanhat tutut opet lähtee, suurin osa on lähteny jo ja loputki poistuu seuraavan parin kuukauden aikana. Nyyh. Mutta on onneks tullu jo ihan sikakivoja uusia tyyppejä töihin. Meil on uusia esmes Steven, indonesialainen superhyvä sukellusope joka löytää tualta merestä asioita mitä miä en oo ikinä ennen täällä ees nähny. Stevenillä on suamalainen vaimo Annika ja miusta on mahtavaa et uus mordorilaistuttavuus Hiekkakikkareella, joku jonka kans voi kälättää suameks. Sitte on Gaspard, päriisiläinen nuari poika, joka on tosi mukava, mikä on jatkuva ihmetyksen aihe, koska sehän on ranskalainen! On Bryn, komia ja asiallinen sinisilmänen britti, luulisin, tai oon ainaki jostain syystä sellasessa uskossa. Ja ihan superkiva tsekkiläinen (tai slovenialainen, enivei, sieltä jostain) pariskunta Tom ja Kris. Ne tulee asuu miun Palatsiin siks aikaa ku miä oon Mordoris lomailemas. Saavat asua ilmasiks, kuha pitävät talon pystyssä ja mättävät kissoille whiskasia kuppiin. Win-win-situeissön siis.

Näin. Ens viikolla, ku on Taalasmaan pesti hoiettu alta poies, ni sitte hetimiten paluu sukellushommiin. Jeeee! On se nimittäin vittu niin kivaa ja siistiä ja mahtavaa. Vaikka ois millanen kyrpä ottassa ja stressi ja vaikka mitä ni ku tuonne mereen menee ni ei paljo enää vituttele mikään.