Happy Ending Dive Shop ja muita ideoita

Hikistä puoltapäivää Balilta. Oon sukkela liikkeissäni eli oon jo Sanurin Saattohoitolassa kärvistelemässä ja pyörtyilemässä tähän helvetilliseen helteeseen. Täällä on ihan vitun kuuma, pihal ei voi olla. Onneks on kiva kahvila tässä perseen alla, kelpaa hoitaa asioita ja nakutella plokia. Huomenna on helvetin aikanen lento Singaporeen, eli tää Sanurin visiitti on taas sellain lyhyt ja ytimekäs pit stop.

Tultiin Miljan kanssa eilen tänne Hanur Beachille ja tänää aamulla Milja singahti jo Jakartaan. Myä rehvataa viä ylihuomenna Singaporessa ennen ku hää lähtee Mordoriin. On ollu sikakivaa ku on ollu kaveria käymässä, mutta ei haittaa sekää yhtää et saa tän ja huomisen päivän olla tismalleen ittensä kans. Avot! Singaporessa nään maanantaina myäs Camipamin, ja arvelen että ohjelmassa on kauheeta kaakatusta ku ei olla miltei vuoteen nähty. Tilanne tulee vaatimaan olutta, näin sanoo miun ristallipallo. Singaporessa miä oon muutaman yän, hoitelen viisumiasian ja ramppaan Starbucksissa ryystämässä frappeämpäreitä ja teen hiukan hankintoja. Ens viikon perjantaina miulla on jo aikeissa tärähtää takas Hiekkakikkareelle.

Joe Mellowmood Samasamas

Vimoset päivät Kilillä myä vähä sukelleltii ja sitte juotii kaljaa ja torstaina tuli yks David, joka on sellain brittiläinen kloppi, ketä oon nähny pari kertaa aikasemminkii Gilillä. Käytii torstaina siis kreisisti bailaamassa oikee kylillä, ku oli sukellustuttujaki bailaamassa yhen synttäriä ja toisten valmistumista sukellusopeiks, ja sitte oltii Samasamassa kattomassa Joe Mellowmoodia ja gin tonic on ihana asia. Ei voi sanoa, et ois ittiämme paljon eilen aamulla kiitelty kun tuli lähtö aallokkoiselle merelle pikapaatilla, mutta oltii yhtä kaikki tyytyväisiä, että veneet ylipäätään taas kulkivat. Varsinki miulle venekyyti oli lähinnä merisairautta ja kuolemanpelkoo, mutta nähtii sentäs delffiinejä. Ne tuli loikkimaa siihe veneen vierelle ja se on aina hianoo.

Miuta on viime päivinä kovasti koitettu ympäripuhua min sukelluspuljun toimesta, että nyt jumaliste akka, rupiahan äheltämään rescue diveriks ja dive masteriks ja sitte mikä ettei ihan vaikka suklausopettajaks, et ku kerta sukellat koko ajan ja homma sujuu ni tee ny siitä saman tien ittelles uus ammatti, ni ei tarvitte maksaa sukeltamisesta vaan siulle maksetaan siitä et sukellat. Miä nyt sitte kovasti asiaa pohdin tässä, ja hiukan alkaa jo mieli kallistua sen kannalle että vittusaatana, mennään nyt sit täysillä tähän hommaan ku on jumalauta ruvettu. Mutta miuta hirvittää varsinkin rescue-kurssi ku siinä on kaikki harjotuksia ja joutuu vähän niiku eläytymään tilanteisiin, jotka ei oo oikeita ja semmosta. Miä oon vähän sellain kiree ihmiin ja miun on hirveen vaikee heittäytyä mihinkään erikoistilanteisiin, jos en oo seittemän promillen hutikassa. Itteni tuntien siinä voi käyä niin että ku joku siinä parhaansa mukaan sit esittää tajutonta sukeltajaa ja miun pitää siin jotain ährätä ni lyä homman leikiks ja alan pelleilemään, ku en oikee muutenkaa osaa mitää ihmeellisii tilanteita käsitellä. Toisaalta miä oon jo koko sukeltamisen kanssa menny niin pitkälle miun entisistä mukavuusalueista, et sitähän ei tiiä millanen mega-rescue-dive-master-superhero miusta viä vois tulla, jos vaa lähen hommaa tekemään. Ohan siinä sekii, että jos päätän ja kurssin alotan, ni sitähän ei saatana kesken jätetä, kun on ruvettu.

Ja on sitte sekin ongelma, että ku en oo järin kova ihmis-ihminen, en välitä ihmisistä erityisen paljon ja miulla on lyhyt pinna idioottien kans, ja miun naamasta näkyy heti jos joku vituttaa. Fiilis on vähä se, et jos miä joudun idiootteja viemään mereeen ni en tuo niitä urpoja takasin pintaan ollenkaan. Että tästä tunnelmasta ku lähetää, ni miten miä muka pystysin olee sellain pirtsakka sukellustyyppi mitä vaik PADI-kirjojen kuvis näkee. Et minkähän koulutuksen (lääkityksen) se vaatii et miusta tulis hangonkeksinä hymyilevä sukellusmuija, joka on mihin vaa tilanteesee et AWSOME! AMAZING! Oon ehkä liian vanhakii, mihin tahansa asiaan, saati sitte opettelemaan tyystin uutta asennetta.

Jos täs nyt kuitenkii niin käy et miusta joskus tuleekii joku hurja divemasterinstructorsuperhero ja sit laitan oman sukelluspuljun pystyy ni on jo kehitelty piänessä kekkulissa sukeltelukavereien kans sellasia hianoja ideoita ku vaik Happy Ending Dive Shop  (seksiä ja sukellusta, siis ns. 2 kärbästä, yks isku jne) ja sitte Suicide Divers ("this is the final dive of your life", elikäs itsetuhoisten ihmisten sukelluspulju, laitetaan heille perkeleesti painoja ja viiään elämäänsä tympiintyneet viimeiselle matkalle veen alle).

Vitsit vitseinä, mutta kyllä miä tässä ny vakavien pohdintojen äärellä hieman olen, varovaista ajatusleikkiä pään sisässä sinkoilee, ihan pingispallona siä tyhjyydessä kimpoilee kaikenlaisii visioita. Ja miä tykkään haaveilemisesta, on kiva mellastaa omissa ajatuksissaan ihan toisenlaisissa todellisuuksissa.

Myännettäköön kuiteski se, et kyllä miulla on aika vahvasti semmonen olo, että vaikka täältä viel takasin Mordoriin tulen, ni emmiä jotenki nää itteeni enää sujahtamassa siihen elämään, loppuiäksein varsinkaan. Minä viihdyn tropiikissa, pienellä saarella. Kunhan on kissoja, kunhan saa sukeltaa, kunhan voi välillä ottaa bintsun ja kunhan vaan saa olla vapaa ja kaukana kaikesta turhanpäiväsestä  hömpötyksestä. Ja joku perkeleen elinkeinohan se pitäs ittelleen kehitellä, jotta vois tällä viisiin onnellisna elellä hamaan loppuun saakka.

Mitään en kuiteskaa tässä viä vanno, kiveen en hakkaa yhtäkään asiaa, kert sitähän ei tiiä, jos vaikka Mordor oiskii toisenlainen aivan, tai jos vaikka min elämän alotus siel uuellee osottautuiskii ihan hyväks ja jotenkii oisin menny tääl niin sekasin et oisin ihan et Helsinki ai lav jyyyy! Ihan intona siä loskassa kahlaisin et vittu ku tää on siistiä, en vaihtais tätä mihinkään.

Sen ihmeen kun näkis ni olishan se vaivaton ja helppo vaihtoehto. Avoimin mielin koitan täältä enivei sit joskus palata, yritän kattoa hommaa uusin silmin, enkä aio tulla takas sillai valmiiks niska kyyryssä et noniin, antaa tulla vaan, lunta tupaan, ranteet auki. Toivon siis, että ei tarvitte ihan heti ekalla viikolla paluun jälkeen ruveta rasvaamaan köyttä johonki kattoparruun.

Jännä nähä miten käypi, tässä miun elämässä. Kaiken suhteen.

Seuraava rescue diver -kurssi muuten alkaa Lutwalassa tuos reilun 2 viikon päästä... katotaa oonko messissä vai oonko nynny. Se on myös melkosesti budjettikysymys, jotta sitäkin puolta pitää tässä pähkiä ja kiroilla.... ja jos sen rescue-kurssin ährään ja läpäsen ni sit on ihan selvä homma et divemasterismi on seuraava askel. Henkiänne piätelkää siäl tän jännitysnäytelmän kans, et oonko muutaman viikon päästä tual rescur-kurssilla vai nynnyilenkö vaa. Miälenkiinnolla itteki ootan, et mihin miun mieli ja hinku tässä oikee kellistyy!

Lopuks viä budjettikazaus. Helmikuu oli yllättävän halpa. Oikein hämmästyin. Rahaa paloi noin 1550 euroa, josta sukelluksia oli noin 450 euroa. Aivan kelpo meininki!

Pallirahastoon on tupsahellu lahjotuksia taas huikeesti, miä ja kissat ollaan kiitollisuuresta ihan pötköllään. Pallirahastoon ropis 340 euroa, joka tekee tän hetken kurssilla noin 4,3 miljoonaa rupiaa. Tauskin lääkärissä käyttöön ja lääkkeisiin meni kuun alussa 1,2 miljuunaa ja kissanruokasäkkien hankintaan verotin Pallirahoja 400 000 rupiaa (= 5 säkkiä, ja loput pöperöt kustans Milja sekä miä itte). Rahastossa on siis viä 2,7 miljuunaa, ja ne käytetään sterilointeihin tässä lähikuukausina.

Mutta löpinät sixeen, miul on nälkä, se on lounasaika. TARJOILIJA! RUOKAA TÄNNE JA HETI!

Todistusaineistoa että kyllä, olen jalkautunu Gili Airillekin! Wuppiduu!

Kreisibailausta

Däni ja Armi

Tauski vähä ohimennessään purasee Pirkkoa

Zombiekissa

Sateinen päivä ät Hiekkakikkare

Patsashökötys Padang Baissa

Luotokuva