Tuliaisia Mordorista, osa 666

Koko ajan on niiku ois joulu ja niiku oisin ollu ihan miältsin kiltti! Plokia lukevat Hiekkakikkareella vierailevat mordorilaiset osottaa kiitettävää aktiivisuutta tuliaisten kuskaamisen kanssa. Miusta on erikoista että vaikken ihmisiä tunne, ni ne ryänää selät vääränään miulle asioita. Pusi pusi kaikille!

Eilen sain ruispaloja ja hapankorppuja ja - hallelujaa! - Pirkka-pestokastiketta.

Mutta kyllä kaikkien tuliaisten ygönen tuli kouraan tänään. Kattokee!

Postikortti Kuusankoskelta. Siällä kasvoin ja se selittääkin paljon. Positiiviset muistot tuosta persereiästä voiaan laskea yhen käen sormilla, jos käestä ois amputoitu vähintään 4 sormea.

Mutta tuliaisena tämä postikortti on ihan mahtava! Ihmisen on hyvä muistaa mistä on lähtösin. Uueksi kirjanmerkiksi menee tämä kortti ni pysyy sit miälessä kaiken tohinan keskellä, että kui päin vittua voiskaa elämä olla jos tuonne oisin jääny.

Pahoitteluni kaikille Kouvostoliittolaisille tästä pahasta sanasta mutta Kuusankoski - ainaki 80-luvulla - oli aivan hirviä paikka.

Viäläkö siällä muuten on Penan Grilli ja takaa maistuvat tuotteet?

Lukujärjestyselämä eiiiiiiiiiiiiii!

Lombokin Mataramiin pykätään aivan helevetin isoa moskeijaa. Komia on pytinki.

Hommat on sillä haipakan asteella että miun pitää kohta ostaa kalenteri. Jo pelkästään siks että muistasin millon ketäki on tulossa käymään. Puoli Mordorillista tuttuja pynkää huudiloille lähiviikkoina. Lisäks on Taalasmaakeikkaa ja eläinlääkärivierailuja ja viisumihommia ja kaiken helvetin maaliman rientoja.

Lukujärjestys elämälle ois hyvä, mutta sellasta elämää en enää halua. Että viieltä saunaan ja kuuelta putkaan ja katotaako kalenterista millo miä kerkeisin bintangin ääreen ja katos tossa välissä ehin ehkä päivittää blogia ja joo ens viikon tiistaina kymmeneltä ehin laittamaan meiliä Tuiskulle ja tuossa kohin kirjotan sulkakynää imeskellen säkenöivä kolumneja, jotta kaikenmaaliman perusmordorilaisilla munapäillä on jotain mistä inistä.

Taistelen, ei takasin tuohon aikataulutettuun lukujärjestettyyn kalenterielämäntyyliin, ei kirveelläkään.

Mietin viime vuoden lopulla uuen vuuen lupauksia. Sellasia että: pitää opetella sanomaan EI. Sekä pitää opetella delegoimaan, sekä ottamaan apua vastaan. Ne on överisuorittamiseen taipuvaiselle kontrollifriikille hiukan vaikeita juttuja. Kaikki pitää tehä ite. MIÄ ITE! Ne on varmaan ollu miun ekat sanat ku oon ruvennu biänenä puhumaan. Ja oon vähä helvetin herkkä suostumaan kaikkeen (voisiksää pystysiksää, joojoo of koors) vaikka jo nyt alan olla päälakee myäten nesteessä kaiken saatanan säätämisen kanssa. Mutta pikkuhiljaa koitan ja yritän, et sanon joskus myäs et NOU ja samaan hengenvetoon et no mut voisisit SIÄ vaikka tätä ja tota.

Välillä iskee kateus kun kattelee kuinka muut elelee. On aikaa istua pari tuntia aamiaisella jossain rantakuppilassa tai lähtee keskellä päivää kävelemään saarta ympäri. Mutta sellasilla ihmisillä on joko ikuinen loma menossa tai sitten niillä on henkilökuntaa, joka tekee sellaset perusasiat niiku esmes siivoaa siun huushollin ja pihan ja käy kaupassa ja hoitaa pyykit ja jumalauta kokkaa siulle viälä pöperötki nokan eteen ja keittelee kaffet ja siun ei tarvitte ku vahtia et hommat soljuu niiku on tarkotus. Ja yleensähän ne ei solju, ainakaa ihan tuosta vaan. Että pualensa kaikella.

Mutta miä oon Mordorista ja meillä kotini on palatsini ja vaikka ois varaa siivoojaan ni myähän kuurataan kämppä katosta lattiaan ennenku se siivoja tulee mestoille. Koska mitähän sekii miusta ajattelee jos näkee et nurkassa pojottaa villakoira. Miulla ei ihan siitä oo kyse, enemmänki siitä että olen epäsosiaalinen mörkö ja kotini on todellakin palatsini ja miä hermostun heti jos ketää ylimäärästä tuppaa portista sisään.

Se on muuten asia jota paikallisten on vaikia tajuta. Indonesialaiset on ryhmäsieluja, ne ei tee mitään yksin. Neljän neliön bambumajassa asuu helposti viis ihmistä eikä oo mitään ongelmaa. Miun paikalliset kaverit kyselee yhtenään et miks asun yksin ku on iso talo ja kaikkee, ja ylipäätään asunko miun Palatsissa enää, koska portti on aina kiinni, ei oo avoimet ovet niiku paikalliseen tapaan kuuluu. Oon koittanu selittää että on tämä mordorilais-kouvostoliittolainen luonteenlaatu joka vaatii omaa rauhaa ja miulle koti on se paikka, jossa sitä pitää olla. Että kun menen himaan ni todellakin  portti menee lukkoon, koska miä haluan olla kotonani rauhassa. Kutsumattomat vieraat on erittäin nou-nou. Paskahalvaus tulee joka kerta jos joku kolkuttaa porttiin ja pyrkii sisään, vaikka se ois vaan vesimittarin lukija, joka tulee aina alkukuusta ja viipyy 5 minuuttia. Välittömästi on hermostunu olo että VITTU EIKÖ SAA HETKEEKÄÄN OLLA RAUHASSA EES OMASSA KOTONA.

Uusia kissanpoikasia huushollissa

Mutta joo. Viime aikoina tapahtunutta: oli eläinlääkärivisiitti viikonloppuna. Kävin eilen Lombokilla ja ostin kissanruokaa noin 150 kiloa ja rapiat päälle. Viisumisäätöä oli mutta asiat kunnossa taas, toistaseks (helvetti ne muuttelee sääntöjä koko ajan, olemma kaikki odottavalla kannalla, ei tiijä mitä tässä on tapahtumassa, huhuja kulkee ja paska on monen housussa kun työlupien saamista on kiristetty ihan vitusti). Makke ja Vöömi tuli takasin ja ovat kolmisen kuukautta mestoilla, on siis ollu hiukan bintsutteluhommiakin aina välillä (ja lisäks ne on jeesiny miuta kissahommissa ja ollu tekemässä Golfilla puutarhahommia ja korjaillu tuttujen tietsikoita ja muutenki höyryyvät yhtä sun toista, hullut aktiivilomailijat!) On lisää kissanpoikasia huushollissa mutta on tapahtunut myös poistumaa: hautajaisilta ei ole vältytty, mutta olen kyenny jo antamaan pari pentua uuteen kotiin, mikä tietysti oli miulle traumaattinen kokemus. Ymmärrän toki, etten voi pitää heitä kaikkia, mutta ei se helpota luopumisen tuskaa kun on pientä määkijää ihan vauvasta asti kasvattanu.

VIHDOINKIN! Viralliset rahankeräsyboksit on saatu ja niitä pikkuhiljaa levittelen ympäri saarta.

Vaikka elämä on touhotusta ja hulluna pyärällä posottelua Palatsin ja Kissakaupan ja Kissasairaalan ja Golfin Kuppilan välillä ni onneksi on sukeltaminen! Veen alla mieli rauhottuu, stressinpoikaset poistuu. Sinne ei kukaan soita eikä laita sähköpostia. Siellä voi vaan olla ja lillua ja ihmetellä merenalasen maailman mahtavuutta. Sukeltaminen, se on parasta ja hienointa mitä oon ikinä tehny. Tietysti siis sen toukokuun 2011 valaistumiskohtauksen jälkeen, sen kun päätin lopettaa ulinan ja kärvistelyn ja tehä elämälleni jotain.


Elämä on hianoo vaikka vähä onki tuhat rautaa tulessa just nyt. En vaihtais mihinkään!

Golfilla on istuttu iltaa ja ollu ihan perse meininki

Paikalliset on ihan villinä sähkömopoihi. Hintaa tämmösellä silent killer -tyyppisellä menopelillä on noin kuus miljoonaa rupiaa.

Kissakauppaa on vähä sisustettu. Tai ulostettu ku lähinnä ulkotilaa on vähä laitettu. Brändiväriset jaggarat ja kohta myäs risasta tuolista askarreltu pöytä....

Makke ja Vöömi kävi sahaamassa

Koti ilman kissaa on vain asunto. Miulla on koti.

Justiisa kun olin pääsemässä tilanteeseen että kohta on kämppä tyhjänä mirrinpoikasista, kuhan saan sisällä kasvavat biänet kohta rokotettua ja laitettua heijjät ulkoruokintaan niin... sitten kävi näin.

Ekana aamulla tuotiin kaks orpoa rääbälettä Gili Airilta. No nehän tarvii uuen emon...

...ja onneks Kissakaupan naapurissa onkin kaks emokissaa joilla molemmilla on 4 pentua. Toinen pesue emoineen siis koriin ja miun viraskammariin. Toivottavasti äitikissa ottaa kaks Airin orpoa hoiviinsa. Kattotaan kui käy. Onneks miulla on jo muutamalle pennulle koti tiedossa eli kaikki ei jää miun huudiloille hillumaan.

Taputapu!

Kissahommat on pitäny kiireisenä männäviikon. Ei oo ees kaljalle kerenny! Kaikkee säätöö ja härdeliä ollu.

Yhtä juttua varten kaivelin äsken statistiikkaa siitä mitä kissarojekti on saanu aikaseks sen puolentoista vuoden aikana kun rojekti on ollu olemassa. Oman selän taputtelun makua tässä on ilmassa mutta kamoon, sallittakoon pieni ylpeily, koska siihen on kerrankin oikeasti aihetta.

Kissarojekti käynnistyi joskus elo-syyskuussa 2013.

Sen jälkeen oon yhessä Gili Eco Trustin ja Jakarta Animal Aidin kanssa järkänny yhteensä 4 isoa mirriklinikkaa. Eka oli marraskuussa 2013 ja viime vuonna järkkäsin kolme klinikkaa.

Klinikoilla on hoidettu yhteensä noin 1150 kissaa ja niistä steriloitiin lähen 850 mirriä. Huikia määrä!

Lokakuussa 2014 aukes kissakauppa ja pysyvä tila eläinlääkärivierailuja varten

Yhteistyö Balin Sunset Vetin kanssa alko loppuvuodesta 2014 ja nyt sieltä käy eläinlääkärit täällä kerran kuukaudessa

Kissasairaala on perustettu Lutwala Diveen ja siellä on potilaita oikeestaan koko ajan. Kaikkia ei kyetä pelastamaan, mutta moni toivotonkin mirri on siellä hoiettu takasin elävien kirjoihin

Meillä on aika hyvä lääkevarasto. On rokotteita kissaruttoa vastaan ja peruslääkkeet pikkuvaivoihin. Lääkevaraston päivitys on meneillään, ja kohta ollaan varauduttu miltei kaikkeen, paitsi röntkeniä ja labraa vaativiin asioihin.

Yleisilme kissojen suhteen ainakin täällä Trawanganilla on huomattavasti parempi ku vaikka kaks vuotta sitten. Isolla osalla kissoista on jo merkki korvassa, että klinikan pahnoilla on piipahettu. Sairaita kissoja ei näe läheskään niin usein ku ennen.

Ja hommat jatkuu. Tulossa mm. kissarojektin ihan uuet nettisivut, rahankeräysbokseja ympäri saarta, sterilointiklinikoita 3-4 tänä vuonna, kissasairaalan varustelua parannetaan, t-paidat/postikortit/kangaskassit tuleepi myyntiin ja muuta hässäkkää.

Elämälläni on tarkoitus.

Gollumnisti

Eka kolumninininini ollu lehissä tänää ja kas, jo nyt myös kansainvälisessä tietoverkossa kaiken kansan luettavissa. Paperiversio ilmestyy siis Sunnuntaisuomalaisessa elikäs usiamman savon ja karjalan ja jossain suunnalla ilmestyvän sanomalehen sunnuntaisivuilla. Miulla on siellä slotti kerran kuussa. Wuppiduu!

Ei tossa jutussa tosin oo teille miun kahelle plokin lukijalle mitään uutta mutta niiku ehin jo eilen sanomaan ni tää eka kolmni on tämmönen taustoja vähän avaava esittelyteksti. Varsinaista asiaa tulee sitte helmikuun kolumnissa. Se ilmestyy - tadaa - helmikuussa.

Palautetta on jo ruvennu ropiseen. Asiallisiin, henkilökohtasiin yhteydenottoihin saatan vastata. Jos jaksan. Asiallisiin kysymyksiin saatan myöskin palata jossain kohin kuhan ehin. Niitä "MEIDÄN verorahoilla saatana" ja "ei ole sitte takasin tulemista jos ei Suomi kelpaa" -jankkauksia koitan olla nyt noteeraamatta sen kummemmin. Yritän tällä kertaa siis pysytellä pois keskustelupalstoilta, missä syränverellä tuottamaani tekstiä mäiskitään ihan villisti.

Kattokaaha, vanhaki kääkkä oppii uusia temppuja, ja vahingosta se ihmisrauniokin viisastuu! Avot!

Loppuun viel aamukuva rannalta, kissakaupan edustalta. Kyllä nää maisemat aina Kouvostoliiton silhuetin päihittää.

Meri - mie 6-0

Ehhhehehehhehehe. Papukaijatki nauraa miun aamuselle räpiköinnille.

Otin aamutuimaan pienen otteluntapasen meren kanssa. Piti olla juhlahetki, miun sukellus numero 250. Mutta meiän merihän on ollu tässä hiukkasen ärhäkkänä viime ajat ja niin tänäänki. Hirviä aallokko siinä kotirantsussa, semmonen kutsuva surffareille muttei muille. Myä kuiteski Stevenin kanssa kelattiin et ei se mitn, suikataa siitä läpi vaan ja mennää kattoo mikä meininki, oli niiku sellanen shore dive -viritys siinä aikeena. Oisha miun pitäny tajuta että miä en niin vaan "suikkaa" enkä varsinkaan "läpi" mistään helvetin surffausaallokosta, mutta jotenki luulin taas olevani joku saatanan supersankari ku siinä märkäpuku päällä tärkeenä pasteerasin. Että joo joo, mennää vaa no problem, wuppiduu, meri kutsuu letsgou. Siinähän sitte meinas katketa jalka, hävitä räpylät ja tulla kualema kun yritin supersankaroida itteni aallokon läpi. Siinä kohin missä aallokko murtuu ni pääsin ehkä viis metriä eteenpäin siinä aaltojen välissä ja sitte viuh vaan lensinki kymmenen metriä kohti rantaa. Siinä periaatteessa oli sellanen ikiliikkujan paikka, jollen ois antanu periks, voisin olla siinä  räpiköimässä foevaah enkä pääsis yhtään sen meremmäs.

Luajan lykky että miulla on pitkä märkäpuku, muuten oisin ollu niin verillä ja ruhjeilla että ois voinu painua veestä suoraan johonki kasattavaks. Nyt on vaan mustelmia ja hiukkasen turvoksissa oleva nilkka (jäi korallien väliin kun aalto kävi päälle ja tuli pientä vääntymistä siinä samalla kun meinasin hukkua). Varsin rajua oli meininki, siin ei montaa minuuttia tarvinnu taistella ku olin kokovartalo-maitohapoilla ja ihan paskana. Luovutin ja taapersin takasin rantaan.

Huomenna sitte se sukellus nro 250. Toivottavasti. Kerkesin jo hekumoia että huomenna kun on kissakauppa kii ni lutraan meres koko päivän. Mut en sittenkää. Aamulla oltava kasilta kissakaupalla, ku on yks hätätapaus, eläinlääkärit Balilta tullu pikahälytyksellä tänne tänää ja aamuvarhain kirurkista toimenpidettä yhelle mirriparalle. No ei se mitn, meri kyllä oottaa, kissat on tärkiämpiä.

Tiedoksi muuten kaikille: riisikeitin ei ole sama kuin leipäkone tahi uuni. Kokeilin tänään. Tein päheen perus-taikinan hiivasta ja jauhosta ja veestä ja jostaa ja annoin taikinan hianosti nousta ja näyttää taikinalta, sitte tirvasin sen jöötin riisikeittimeen ja haaveilin et sielt tulee koht sellain vastaleivotun leivän tuaksu ja kuahkee limppu on tosiasia. Ihan tismalleen ei menny niiku suunnittelin, tämäkään hommeli. Lopputulos oli sellain tiukka ja tiivis, kelmee ja tahmee ektoplasmaköntsä. Kissat kyllä söivät sen ihan riemulla.

Että ollu semmosta aika rajuu tappion tuntumaa tässä päivässä.

Röökilakko Päivä 4 ja sortuminen oli todella lähellä. Luulis että ois helpompaa mitä usiamman päivän sinnittelee mutta miulla oli tänää ihan kaikista hankalin päivä. Mietin jo et miks vitussa kiusaan itteeni tällä hommalla? Miusta tupakin polttelu on kivaa ni miksen senku polttelis menemään? Aikuinen ihmiin olen ja saan tehä just niiku miuta sattuu huvittamaan, ei tarvitte keneltäkään lupia kysellä eikä kenellekään mitään selitellä. Semminkin kun röökihän on täällä halpaa et ei se ees taloutta kaada. Mutta tää on nyt vaan tämmönen hetkellinen kurinpalautus kaiken tommosen vapaamiälisen pellossa (tai viidakossa) elämisen jälkeen. Koska jos pystyn olemaan esim. viikon polttamatta ihan tuosta vaan ni se tarkottaa miusta et oikeestihan en niiku vakituisesti röökaa. Vaikka siis vetäsin vuoden 51 muuta viikkoa sillai kahen askin päivävauhilla. Nih! Itsepetos, paraspetos!

Peeääs. Tätäkin ruikutusta oon koittanu pitkin päivää julkasta mutta toistaseks ei oo onnistunu. Nyt on ilta ja oon kotoon ja oon saanu jo kuvat tähän laitettua ja telkasta alkaa ihan just KILLER KIDS ja jos tää ei nyt mee kerralla julkasuun ni antaa olla.


Peeääs Kax, eli Kakkosen Peeääs: huamenna viissin ilmestyy miun eka kolumni, Mordorin savokarjalan sanomalehtien sunnuntaiosastolla. KÄÄÄÄÄÄÄK. Se on semmonen yleispätevä, kolumnistinne taustoja kartoittava, maalimaa syleilevä alkuplörinä vaan. Varsinaiseen asiaan päästää sitte helmikuussa.

Tämä kissa ilmesty pihaan tänää. Epäilen että se on yks Lutwalan sairasosaston potilaista. Hän ei oo koskaan käyny miun himassa, hänet vapautettiin tuonne omille huudiloilleen hyvän matkan päähän, mutta nyt se on istunu miun pömpelin katolla muutaman tunnin. Ei uskalla, tai osaa, tulla alas. En tiä kui se on tänne päätyny. Muuten pistäsin sattuman piikkiin, mutta tämä on tällä viikolla jo toinen Lutwalan kissasairaalan ex-potilas joka ilmestyy miun pihaan.

Rohkiana typykkänä Tarja lähti tsekkaamaan uuen (pallittoman) kollin. Palliton Kolli meni ihan panareihin. IIK TYTTÖ LÄHESTYY IIIIIK TYTTÖPAKTEEREJA ÄÄÄÄÄÄÄK!

Ylisöpö Von Hertzen ja Lucyfer Ewing (Lulun sisko) huikalla

Helvettilääne. Kissakaupan naapurissa on kaks ovelaa pimukissaa. Niin ovat jemmassa pysyny kun on ollu lääkärei käymässä ja tässä on nyt sit lopputulos. Toisen emokissan pesue tässä... 

Ja toinen emokissa pesueineen tässä. Molemmissa huusholleissa nelijä vauvvaa. Ovat muuten emojen viimoset, lähteepi äiteiltä värkit ku lääkärit taas kohta tulloo. Mutta voi helladuudelis sentään kun on niin söpöjä nuo vauvat! Koitan kuitenki tyytyä tarkkailemaan pesueitten vointia enkä (ainakaa viälä) oo pakkaamassa heitä koreihin ja tuamassa kotio turvaan. Molemmilla on ihan hyvät ja turvalliset ja suojaisat paikat missä ne on piilossa ja kaikki voivat toistaseks oikeen hyvin.

Riihäppi ja meri ja köpö internetti

Vittu oikeesti, pää räjähtää. Nettiyhteys on niin köpö ettei tuu mistn mitn. Myös puhelinyhteydet on viimepäivinä ollu tökstöks aina sillon tällön. Hommat meni tämmöseks tossa ennen joulua ja on ollu vaikeuksia myös saaha ladattua lisää kredittiä puhelimeen ja muutenki yhteyret ulkomaalimaan ollu varsin tanakasti kuralla. Instagramiin oon saanu laitettua kuvan ehkä joka kolmas päivä, ja onnistunu lataus on vaatinu aina noin tuhat yritystä. Just ja just saa hoiettua tärkeimmät eli nettipankin, sähköpostihommat ja rahaa/kaljaa tuottavat asiat. Esim. Golfin kuppilan FB-sivujen päivittelyn, ja siinäki paskassa menee hyvästi 3 tuntia kun  koitan saaha viis kappaletta jotain punasilmäsiä tärähtäneitä paskakuvia feispukkiin. Ja sitte on päällä kissarojektin uusien nettisivujen pykääminen ja vitun jees kun briteistä tuhatta ja sataa kiitävän informeissön haivein ääreltä tyyppi miulle meilaa et voiks tehä tän, kato täst juutupe-videosta mallia, ni pääsen hommiin. Just joo, liikkuvaa kuvaa katon, aivan varmasti hei jee. MONTAKO KERTAA PITÄÄ SANOA ETTÄ NETTIYHTEYDET ON TÄÄLLÄ AIVAN SYNKIMMÄSTÄ PERSESUOLEN MUTKASTA TÄLLÄ HETKELLÄ JA TÄSSÄ EI KATOTA KUNNOLLA EES PYSÄHTYNEITÄ KUVIA SAATANA?

Tämmöstä se aina välillä on ja kyllä tilanne varmaan kohta korjaantuu. Ehkä.

Nokkelimmat ehkä aavistaa että se on meitsillä röökilakko myöskin päällä. HERMO EI OO YHTÄÄ KIREELLÄ! EI PÄTKÄÄKÄÄN! Päivä Kax ilman spaddua menossa eikä siis tee tiukkaakaan. Haluaisin vaan tappaa kaikki, ja ärsyynnyn ihan kaikesta niin että silmissä pimenee. Muuten siis sujuu aivan kuin danssi vain, ei oo ollenkaa vaikeeta siirtyä kahen-kolmen askin päivätahista suorilta nollalinjalle. Ja ilman mitn helvetin nikoretteja ja laastareita ja sähköröökejä, ne on kaikki nynnyjen hommia, tosimies lopettaa sillai kylmän kalkkunan tyylillä. Ihan iisii, ei tunnu missään, haluutsä turpaan?

Lisäks olen bintsulakossa. Kaikki kiva on kiälletty! Mutta nyt on pienen riihäpin paikka, kun kaverit on lähteny jatkamaan matkojaan tahi suunnanneet takasin Mordoriin, ni miulla on oiva tsäänssi olla hetken aikaa erakko. Ei tupakkia, ei kaljaa, aamuisin sukeltelua, iltapäivä kissakaupalla, illat kotona hyvän kirjan tahi paskan telkkariohjelman parissa, hyvät yäunoset ja sellanen rauhallinen meininki. Ei ihmiskontakteja, ellei oo pakko. Pieni lepo tulee tarpeeseen kyllä, helvetti, ei oo aikoihi oikee ehtiny oleen ja istuskeleen ja think about nothing. Kattelaan sitte joskus loppukuusta tai ens kuun alussa et josko ois sulakkeet latautunu ja vois tehä näyttävän  paluun normaaliin saaripultsarin laiffiin.

Sukeltelu pitkän tauon jälkee on ollu ihanaa. Ainahan se on ihanaa mutta etenki jotenki juuri nyt kun oon vähän stressaantunu ja väsyny. Meressä sielu lepää, sinne ei voi kukaan soittaa tai lähettää sähköpostia, eikä siellä voi polttaa tupakkaa. Meri on ihana. Vaikka myännettäköön, juur nyt olosuhteet meressä on kaikkee muuta ku täydelliset. Meri on sellasis meiningeis et mm. pikaveneliikenne Balin suuntaan on ollu poikki jo usiamman päivän. Näkyvyys pinnan alla on paikoin ihan hernekeitto-tasoa ja virtaukset semmosia että meinaa lähtiä menolasit ja regut naamasta. Ja vesi on kylmää, tänääkii aamulla +26 astetta, ja miulla ihan oli pörrö huurussa ja varpaat tunnottomana vaikkei ollu ku puolen tunnin pulahus (mukana iso setä joka hönki pualessa tunnissa putelinsa ruttuun). Erikoista, tässä kohtaa vuotta meren pitäs olla lämmintä, mutta nyt ei oo. Muutoin juur nyt on mitä mainioin sukelteluajankohta, koska asiakkaita ei juurikaan ole. Saari on tyhjentyny aika totaalisesti, ei o ketn misn, ja jos on yks kaks hassua asiakasta veneessä ni hyvä. Saa mennä rauhas eikä oo niin iso riski et ois jotai törppöi porukas.

Tiiä vaikka tässä kohta valmistuis Dive Masteriks. Vastahan siitä on kohta kaks vuatta ku alotin sen koulutuksen! Että nyt jos koskaan se paska loppuun, ois just hyvä aika koska ei oo juurikaan asiakkaita ni sais rauhassa räpeltää ne vaivaset kaks suoritusta mitä miulta uupuu. No, hissun kissun, hiljaa hyvä, mikäs kiire tässä, ei kahta ilman kolmatta vuatta jne.

Joo, koklaanpa nyt tähän latata jonku kuvan. Onnistuu varmaan! Trallalaa!

Oho! Uusimmat Kääpiöt - kaks niistä - kusella! Onnistui! Woohoo! Oisko koneksönit paranemaan päin? Jos on niin pijelkää pipoistanne kiinni, jemmatekstejä alkaa kohta ropiseen. Huomenna ehkä. Mut nyt miä laitan kissakaupan kii ja lähen himaan. Onneks saari on tyhjänä, nyt jos tuos rantaraitil ois yhtä piukassa urpoja niiku viime viikolla ni ruumiita tulis. RÄYH!

Ja nyt, armaan kaksi lukijaani, aion reteesti painaa JULKAISE-nappulaa ja katton mitä tapahtuu. Jos julkaistuu alle kymmenellä yrittämällä ja sehän on jo ihan mahtavaa!

RÄYH

SAATANANPERKELE nettiyhteydet ollu kohta kaks viikkoa niin hanurista että mistn tule jumalauta mitn.

Puoli tuntia nyt nysväsin että pääsin tässä helvetin plokkerissa tähän asti että voin jotain kirjottaa.

Loppupäivä meneeki sitte siinä ku ootan että nää kaks riviä tulee julki.

Oikeempaa ja lisempää kuvallisempaa jutskaa tulee sitte ku internetin vauhti tavottaa ees indonesialaisen postilaitoksen mateluvauhdin. Nyt en viitti ees yrittää tän enempää.