tiistai 17. syyskuuta 2013

Ihmisraunio

Huhhutihuijakkaa. Meininki rupes laakista mielenkiintoseks kun tuo Iltalehren juttu pläjähti eilen julki. Juttu oli hetken jopa Iltalehren luetuin stoori, ja sen kyllä huamas. Miulla alko saman tien sähköposti ja feispukin viästipoksi ulvomaan tuskaansa, yhteyrenottoja ropis nimmaan perkeleesti. Tyystin tuntemattomat tyypit lähetteli kaveripyyntöjä (kaveripyytäjät o enimmäkseen MIÄHIÄ! Mitvit? Mut sori en hyväksy kavereiks ketää ketä en oikeesti tunne, paitsi jos on tosi tosi komee) ja semmosta. Olen mykistynyt.

Miä luen kaikki palautteet kyllä, ja vastaankii ehkä ihan niiku henkkoht tai sitte yleisesti täällä. Asiat vaatii tilanteen selvennystä ja esitetyt kysymyksen vastauksia. Erityisesti miun raha-asiat askarruttaa ihmisiä ja miä voin kertoa että ne askarruttaa miutaki IHAN VITUSTI juuri tällä hetkellä. Palaan asiaan lähipäivinä, malttakee hetki!

Äsken hokasin että jutusta on tual myäs keskustelu auki ja voi vide mitä settiä!


Asiaaaaaaaaa!!!!! Sieluni kumisee tyhjyyttä nyt ihan kaksinverroin gyrbänä! Ihmisrauniona on ihanaa! Trallalaa!


10 kommenttia:

Nannah kirjoitti...

Minäkin eksyin eilen illalla blogiisi Iltalehden jutun kautta. Olen lukenut muutaman päivityksen (n. 20 kpl) ja täähän on ihan parasta tekstiä ja paras blogi, mihin olen aikoihin törmännyt! Kiitos! Olen itse haaveillut samanlaisesta rohkeudesta lähteä pois kylmästä ja kurjasta Suomesta. Minulla on kolme kissaa, jotka ovat tällä hetkellä oikeastaan ainut este lähtemiselle. Kolmelle kissalle on vaikea löytää yhteistä ja mun kriteerit täyttävää hoitopaikkaa. Kaikkea hyvää Sinulle ja kissoillesi sekä siellä kaukana että täällä Suomessa! Niin ja sanoinko jo kiitos blogista?

Anonyymi kirjoitti...

Jos haluaa pahoittaa mielensä minkä tahansa asian tiimoilta, niin kannattaa lukea yleisön kirjoituksia etenkin iltapäivälehtien juttujen alta. Koirat haukkuu, karavaani jättää scheisset kulkureitilleen.

T

Blogisi lukija kirjoitti...

Raha se tuntuu ihmisiä kiinnostavan, kun varmaan kuvittelevat että muualle muuttavat elelevät joillain mystisesti lisääntyvillä rahamasseilla maaten palatsinsa divaanilla ja nautiskelleen viinirypäleistä, jotka palvelija tarjoilee. :D

Moni haluaa itsekin lähteä, mutta koska ei syystä tai toisesta uskalla, dissaa sitten toisia. Moni ei ole valmis tinkimään elintasostaan oikeasti, ei jättämään sitä tuttua ja turvallista taakseen.

Olen seurannut blogiasi jo kauemman aikaa epäsäännöllisen säännöllisesti. Iltaläpyskän juttu oli hyvä, ja sen tiimoilta syntynyt määkiminen juuri sitä, mitä saattoikin odottaa.

Onneksi sinulla on mahdollisuus jäädä, ihan itsekäskin aate on minulla taustalla, sillä tykkään lukea ja katsoa blogiasi :D

Terveisin toinen Ihmisraunio! ;)

Patzy kirjoitti...

Kaikista kommenteista kauhiast kiittäen! Miä lähipäivinä palaan tarkemmin saapuneeseen palautteeseen, mut halusin nyt viä sanoo et TATTIS!

Ja ehä miä miältäni pahota mistää keskustelupalstapölvästien löpinöist. Nauratti vaan toi mainio yleistys et myä maailmalla porskuttajat ollaan ihmisrauniota joil on tyhjä sialu ja tyhmät jutut!

Ja mitä rahaan tulee ni siitäki kirjotan myähemmin lisää mut sanon jo nyt et toi on tosi yleinen luulo et pitää olla vähintään kultalusikka perseessä poikittain ennenku tämmöstä meininkiä voi ees miättiä. Niin miäkii aina kuvittelin, mutta väärässä olin!

Nyt miun pitää mennä lakasemaan palatsini lattioita, ja viinirypäleetkii on loppu.

/mek kirjoitti...

Mutta toki täytyy tunnustaa, että aika runollisesti tuo ajattelun hedelmä oli saatu puristettua ulos.

"Uskaltaisin elää, mutta kun maailmassa ei ole mitään sellaista mitä erityisesti kaipaisin."

Ja oikeassa oli siinäkin, että kaikki me ulkomailla asuvat suomalaiset olemme ihmisraunioita, jotka vain odottavat sitä päivää jolloin taas saavat tuntea räntäsateen lohduttavan viiman kasvoillaan.

Siihen asti yhdessä itkien.

Patzy kirjoitti...

Höhö.... keskustelupalstan löpinät vaan paranee! (no ku pakkohan miun on vaklata että lentääkö paska ja kuinka lujaa)

Maahanmuuttajakorttiki siä heiluu ja tapellaan siitä onks suamessa hyvä vai huano elää, koska verotus ja kaikkee.

Uusi oma suosikkini:

" Toivon että nämä "irtiottajat" pysyvät sitten myös valitsemallaan tiellä, eikä kipeenä ja vanhana tulla tänne hoitoon jos jotain sattuu. Nämä kaikki ollaan maksettu veroilla joita maksamme ...voisin sanoa että sosiaalinen pummi käyttäytyy juurikin noin, "mansikat kakusta" tyylillä. "

Uuh. Tuossa on asiat kyllä kohillaan ja miuta koskettaa kovasti tämä huoli verorahojen pualesta. Koska kyllähän miun mahollinen paluumuutto, jos sellanen joskus tapahtuu, se tulee romuttamaan Mordorin talouden. Varmasti!

Ja että sosiaalinen pummi! Anteeks vaan mutta oon kyllä ihan epäsosiaalinen!

Tämä täältä Hiekkakikkareelta tällä erää. Ihmisraunio asettuu nyt palatsinsa pahnoille lepoasentoon. Hyvää yätä.

Anonyymi kirjoitti...

Ei voinut kuin nauraa rapulanaurua (sehän on sellasta rahvaan käkätystä) noille Iltalehren kommenteille! :D :D Siusta on tullu nyt sellanen mediapersoonajulkkis ja uuren Kultarantabiitsin kuningatar. Varo vaan papparazzeja ja nimmareiden vonkaajia. Roskat kannattaa polttaa tästä lähtien, sillä niistä väännetään juttua lehteen tyyliin "Kattokaa mitä se syä! :D
ROHKEE OOT JA NAINEN! Pisteet sulle sinne ja onnee och menestystä myös mirrien kanssa!

Soleil kirjoitti...

Nyt kun kohta kolme vuotta on ulkosuomalaisena katsellut synnyinmaan touhua kauempaa, on vielä paremmin huomannut siellä vallitsevan negatiivisyden ja kateuden. On paljon mukavampi asua ympäristössä missä on iloisia ihmisiä ympärillä, aurinkoa enemmän, saa hyvää asiakaspalvelua ,.. Suru mieli tuli kun kesällä katselin touhua entisessä kotikaupungissa, en koko ulkomailla asumisen aikana ole nähnyt niin paljon yhteensä humalaisia ja syrjääntyneen näköisiä ihmisiä kuin lyhyellä lomallamme ja päivä aikaan. Meidän unelma muutosta ulkomaille eli pitkään ajatuksissamme ja puheissamme. Kenellekään ystäville ja sukulaisille tuon ei pitänyt tulla kovin yllätyksenä. Aina niiden kuukauden lomareissujen jälkeen, ei ollut mukava palata Suomeen vaan olisi halunnut matkan aina jatkuvan. Nyt taas Suomessa käydessä on ikävä tänne ja on mukava palata rakkaaseen kotikylään. Ensikertaa elämässäni koen nyt, että koti on löytynyt ja uusi kotimaani on jo nyt hyvin rakas. Suomeen en kaipaa, täällä on hyvä asua ja elää. Luulin minulla olleen ystäviä paljon mutta sen olen saanut kohdata kun avoimena ihmisenä olen kertonut elämästämme ja siitä että nautitaan ja tykätään elää uudessa kotimaassamme, että ystäviä ei ollutkaan paljoa. Vähän on ollut ihmisiä jotka ovat iloinneet meidän uudesta elämän jaksosta ja pysyneet ystävinä rinnallamme. Tuo on niin totta mutta surullistakin. Miksi joidenkin suomalaisten on niin vaikea hyväksyä sitä, että jossain muuallakin voi olla hyvä elää ja jopa parempi kuin Suomessa? Kerran täällä elämme ja meidän jokaisen on oikeus elää tämä ainutlaatuinen elämämme omalla parhaalla tavalla. Ei kaikkien tarvitsekaan muuttaa ulkomaille asumaan mutta on meitä jotka haluamme nähdä ja kokea elämää paljon laajemmin. On ihmisiä jotka eivät tykkää matkailla ollenkaan, on ihmisiä jotka matkailee vain Suomessa mutta on myös ihmisiä jotka haluaa paljon enemmän. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa, kaikki tavat elää on yhtä ainutlaatuisia. Miksi ei voida iloita enemmän toisistamme, eikä arvostella negatiivisesti? Sillä negatiivisesti arvostelevalla taitaa olla vähän tylsä elämä? Minä rakastan lukea maailman matkaajien tarinoita ja ne jo ovat suuria rikkauksia.
Patzy, suuri kiitos tarinoistasi! Olet loistava kirjoittaja ja varmasti sinulla olisi mahdollisuuksia kirjoittamisen alallakin.

Ps. Taitaisi se suomalaisena paluumuutto Suomeen olla ainakin työttömäksi aika kurjaa. Ei saisi euron euroa mistään. Paljon paremmassa tilanteessa ovat ei suomalaiset Suomeen muuttavat ihmiset.

Patzy kirjoitti...

Tuo onki joo jännä toi että niin herkkähipiäistä kansaa ollaan et arvostelu kotimaata kohtaan, jos se tulee ulkopuolelta, se otetaan ihan saatanan raskaasti. Itte saa siellä mäkättää kyllä mutta ans olla jos joku ulkomaalanen tahi ees ulkomailla asuva suamalainen sanoo yhtään mitää negatiivistä ni ollaan heti niskavillat pystyssä.

Syvään on juurtunu se usko lottovoitosta syntyä sinne mordoriin. Vaikka asiat ois kuinka päin vittua niin ohan meillä kuiteski se syntymässä saatu lottovoitto! Sitä ei tarvitte tulla kenenkään ulkopuolisen arvostelemaan!

Kaukana Espoosta -plokissa oli tätä aihetta liippaava mainio kirjotus:
http://kaukanaespoosta.blogspot.com/2013/01/suo-kuokka-ja-poispilattu-kermaperse.html

Ja on muutenki mainio tuokin ploki, suosittelen!

Anonyymi kirjoitti...

Hei, blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta mutta tekstin lukeminen on vaan tosi raskasta, kun puhetyylillä kirjotat.. Mutta muuten tykkään!!