Ja sitten hautasin Lipsasen Dannyn

Miä olen aivan hajalla. Lipsasen Danny lähti vihreemmille niityille eilen illalla.

Sain sunnuntai-iltapäivänä tekstarin että Lutwalaan tuotiin just iso narttukissa, joka oli melkeen kuallu, mutta koitetaan hoitaa, voinko kipasta kaupalta hakemasta sitä ja tätä. Miulle tuli heti jotenki outo tunne, jonkinlainen aavistus pahasta. Kaahasin kaupalle ja Lutwalaan ja kun tuon kissan näin ni tunnistin heti että sehän miun Danny. Pulska kolli eikä mikään läski pimu. Danny oli löytyny jostain polulta makaamasta, hädin tuskin hengitti, oli jo sinertävä ja todella huonossa kunnossa. Ei tiietä mitä on käyny, jonkinmoinen onnettomuus, törmäys heppakärryn kanssa tai jotain on veikkaus. Mutta tuotapikaa lääkkeillä, 100% hapella ja hyvällä hoidolla hän tokeni, tepasteli ja oli tolkuissaan. Eilen aamulla vielä näytti hyvältä, hengitys oli parempi ja olin positiivisella mielellä.

Eilen iltapäivällä menin uuelleen mein kissasairaalalle kattomaan ja Danny oli ottanu käänteen huononpaan. Ei oikeen jaksanu liikkua enää. Alko vimmattu säätäminen tälle aamulle että lähen viämään Danny Balille lääkäriin. Oli tilattu veneliput ja eläinambulanssi satamaan vastaan.

Vähän ennen yheksää illalla Tori Lutwalasta soitti että Dannyn asiat on helvetin huonolla tolalla, ja se ois eutanasian paikka. Kaahasin otta hiessä paikalle ja niinhän se sitten oli, ettei siinä ollu muuta tehtävissä kun hyvästellä Danny ja lopettaa hänen kärsimykset.

Niin perseestä! Danny oli aina terve, ei ikinä mitään, hän oli pulska ja hyvinvoiva ja sitte käy tämmönen juttu.

Takapihalle hänet hautasin. Melkosen poteron saiki kuokkia, Danny oli iso poika.

Oon parkunu ihan silmät päästäni ja olen niin paskana. Syrän on murskana.