Rexona |
Oon internetissä huuellu josko joku tuon kissan tuntis, koska oli pantaki kaulassa ja hän on erittäin ystävällinen, mutta ei o kukaan reagoinu. On jotenki tutina, että joku on sen tarkotuksella miun pihaan tuupannu. Koska tunnen kyllä kaikki kotihuudiloitteni kissat, kun ne kaikki käy miun keittiössä syämässä ja tää mirri on aivan uus tuttavuus.
Haava paranee nyt pikkuhiljaa, mirri on ihana ja kehräilevä, ei sano mitää kun puhistetaan kainaloa, ottaa lääkkeet kiltisti ja muutenki on kerrassaan hurmaava.
Jääkööt miun kissaks sitte. Nimi on Rexona.
Huomenna miulla alkaa taas pieni Taalasmaakeikka, mikä on jees koska lompakko on aika heikolla tolalla lomaporsastelun jäljiltä. Ja koska Taalasmaalailen Edenissä, ja siä on hiano talo tyhjänä, ni samaan syssyyn hoietaan poies miun oman Palatsin remontti, koska miulla on paikka johon painua evakkoon. Palatsini omistaja Erik on pyrkiny remppaa tekemään jo pitkään, mutta miä en oo suostunu ku on ollu kissapotilaita talo tiukassa ja muuta kaikkee. Mutta nyt hoietaan tua pois, ennenku talo romahtaa kokonaan. Laastit putoo seiniltä, ovet ei mee kunnolla kii, lavuaarien putket vuotaa, takapihan vesipunppu ei toimi, aidat pihan ympärillä on ihan palasina, katollisen makaamon katto on paskana kun naapurin kanat kiipee sinne ja kuopsuttaa villisti ja muuta kaikkee pientä laittoo on ihan vitusti. Vaatekaapit on niin homeessa että ne lähtee nuotioon ja tilalle tulee bambuhyllyköt, jotka ehkä vähän paremmin kestää seuraavaa sadekautta.
Jätkät alottaa rempan huomenna talon ulkopuolisista asioista ja keskiviikkona miä ja Rexona lähtää Edeniin asumaan yäks tai pariks. Käyn tietty muutaman kerran päivässä omalla Palatsilla kattomassa et hommat etenee ja varsinki ruokkimassa kissat ja toivottavasti viikonlopuks pääsen takas uusittuun, korjattuun Palatsiin.
Muutoin on täys tohina päällä. Tuleepi muutama eläinlääkäri kesäkuussa ja järkkään pienimuotosen pikkuklinikan, ihan muutama päivä vaan. Iso-iso klinikka on sitte Marraskuussa ja sitäki pitää alkaa täs jo säätämään, eläinlääkäreitä ettimään ja semmosta. Et ei tässä kauhiasti pääse laakereillaan röhnöttämään eikä sitä aikaa esmes sukelteluun oo ainakaan ennen ens viikkoa. Piruviä.
Saarella on perkeleesti porukkaa ja ytimessä hirviä hulina, kadut täynnä selfiekepittäjiä tukkimassa tietä. Mutta kun painuu tuonne miun kotihuudiloille ni rauhaisaa on, ei siä ketään hillu. Se on hyvä.
Hiekkakikkareella kaikki hyvin.
2 kommenttia:
Hei ja kiitos taas postauksista, tuli luettua useampi kerralla ja hyviä päätöksiä olet lomalla tehnyt. Mutta mihin se kissa karvoistaan pääsisi, tunnollinen puurtaja olet ollut Suomessa, niin etpä sielläkään osaa tekemättä olla. Ja kissat ja lukijat kiittää!
Ja erityiskiitos kissakuvista, mie edelleen ihmettelen, miten saat ne katsomaan kameraan suurin silmin ja ylipäätään kuvassa pysymään :-).
Kaikkea hyvää hiekkakikkareelle!
Tattis!
Voin paljastaa että yhtä julkastua kissakuvaa kohti on otettu muutama tusina kuvaa jossa näkyy vaan kissan perse tai korva tai on pelkkää vauhdikasta tuhnua. Mutta kun tarpeeks räpsii niin aina sinne osuu sit se yks missä mirri on sen sekunnin sadasosan paikallaan ja saattaa jopa kattoa kameraan.
Lähetä kommentti