Moottoritiellä on puuma: Rakas Sukeltelupäiväkirja, osa 3: uskon ufoihin, ja nyt myös mantoihin!

Maisemaa meriretkiltä

RAKAS SUKELTELUPÄIVÄKIRJA, OSA 3

Perjantai 12.4.2013

Sukellus 127 - Nusa Penida - Pura Mas Gading

Penidan pohjoisrannan vesiin oli tän päivän sukellusten suunta. Ekana PMG elikäs Pura Mas Gading. Ja nyt lipsui ote Kakkosen Fisun toiminnassa. Meit oli 4 sukeltajaa, ja yks divemasteri, sellanen paikallisjätkä. Eikä siinä mitää, oon sukeltanu kaikenlaisten mastereitten kans ja monen maalasten sellasten kans kans. Mutta jos ny yleistelis, ni se on vähä tuo indonesialainen luonteenlaatu paikoittain sellasta hilpeetä lajia, et jos ny vähä sinnepäin ni se riittää. Asiassa ku asiassa.

Mentiin aika onnettoman dive briiffingin jälkeen veteen ja heti kävi selväks että nyt nimittäin on hippasen tuota virtaushommelia. Näkyvyyskin oli mitä sattuu, välillä ihan puuroa, mut välillä siedettävissä kantimissa. Sitä ois voinu kuvitella, että divemaster - näissä olosuhteissa erityisesti - pyrkii pitämään laumaa koossa ja varsinkin menee siellä eellä, jos vaikka yhtäkkiä näkyvyys sakkaa täysin tahi virtauksen vauhti kiihtyy tai vaihtaa suuntaa tai ihan vaikka vaan ikäänku veis sitä porukkaa sinne minne tällä sukelluspaikalla ois tarkotus mennä. Mutta ei meijjän masteridaiveri, hää oli sellanen että myö muut roikutaa millo missäki kivenmurikassa oottelemasa ku DM on tual kaukana jossain meiän takana tonkimassa jotain koloa ja vähät välittää misä myä mennää. Sillä oli sellanen kepukka, jolla sen oli helvetin helppo juntata ittesä kaikenlaisten onkaloitten ääreen tutkimaan, mutta meil ei kepukoita ollu ja ku ollaa tyystin elävän koralliriutan kupees ni useimmiten ei ollu mitn mihin tarrata kiinni. Ku elävään koralliin ei piä mennä tarttumaan. Ja sitte se sieltä jostain 15 metrin päästä kilkuttaa tankkiaan et tääl ois jotaa kattomista. Ihan vittu ku myö ruvettais sotkeen takasinpäi, hurjaan vastavirtaan, kattomaan jotain vitun kämästä rapua johonki kivenkoloon.

Miä pystyin sentäs itte aika hyvin menee sen urpon tahdissa, eli pysyin sen takana, (kröhöm, en nyt mitenkään halua leuhotella, mutta ihan oikeesti osasin, ja virtaus oli oikeesti ihan kreisi) mutta muut 3 tyyppiä porukasta, ne ei saanu jarrutettua ja välillä ne sinkos virran mukana niin kauas ettei näkyny ku aavistus ilmakuplista et tuol ne ehketi on. Divemaster ei korvaasa lotkauttanu. Sitte ku tyypit siä roikkuu jossai missä liä kiinni ja oottaa, ni mein divemasteri näyttää siihen kohalle saavuttuaan niille vähä närkästyneen olosena et ei saa räpylöillä nyt potkuttaa lainkaan, HILJENTÄKÄÄ VAUHTIA, slowly slowly. Siinä kohin mie viittilöin sen häiskän selän takana jo kaikenlaisia sellasia käsimerkkejä, joita en oo sukelluskursseilla oppinu.

Näin tulevana tosi hyvänä divemasterina kun sitä hommaa katteli, ni miulla vitutuskäyrä oli niin tapissa, et jossai kohin mietin et ihan vittuillakseni menen piiloon ja katon huomaako ja välittääkö se DM pätkääkään. Sitte mietin et painelen vaan pintaan, koska vitutti niin paljon et ei kiinnostanu se sukeltaminen enää yhtää. Mutta laskin sit johki miljoonaan ja koitin huolehtii vaa omasta sukeltelustani ja innostua joittenkii kalojen pälyilyistä.

Komeet korallit, ja valtavan hienot maisemat ja kaikkee jeejee, mutta tuommonen urpoilu, tulee se sitte kenen tahansa taholta, ni vie ainakii miun keskittymiskyvyn ihan täysin, ku alan sitte stressaamaan et jos tässä nyt joku tilanne tulis ni ei hyvä seurais. Miulla on vaikeuksia alistua muitten komentoon, jollei ne oo hyviä ja tee asioita justiisa sillälailla niiku miä haluan. On aina vähän se tarve olla niiku asioista jyvällä. Ja sit se sellanen saatanan uuvuttava loputon tunne vastuusta, jopa asioista jotka ei miulle vittu millään lailla kuulu, ni se käy vähän raskaaks. Niiku ny tässäki tilanteessa. Miä olin ihan kuula punasena siel, pää pyöri väkkäränä joka suuntaan ja vahtasin et tuol menee dive masteri ja tuolla yks mein porukasta ja sitte ne kaks muuta menee tuolla ja voi hyvä luaja tää setti on sekasin ja kääk ja onks nyt kaikil tuol asiat okei ja miten tästä eteenpäin ja miksei toi divemasteri hoia tätä hommaa ja voi helvetin perse soikoon.

Ku tultii pintaa ni miuta kyrpi niin jumalattomasti et en pystyny ekaan 10 minsaan veneessäkään sitä jannua päin ees kattomaan. Sitte ku oli pahin rähinäfiilis hiukan laantunu ni ripitin sen jätkän kyllä. Oli pakko. Miä en taho olla enää se nynnerö joka ei tohdi sanoo asioista, se sellanen joka syö vaikka sen keiton jossa on kärpänen, ettei vaa pahota kenenkää mieltä jos siitä menee huomauttamaan. Vittu.

Kysyin siis siltä jätkältä ihan asialliseen sävyyn (paskammmmarjat, ku ehä miä osaa olla asiallinen, olen töykeä vittupää, kaikessa kommunikoinnissa, luulen, tiedän) et miks pysyttelit koko sukelluksen meiän takana, et ku siun kuuluis mennä eellä ja ikäänku sukelluspaikan tuntevana näyttää meille tietä et mihin mennää. Ni vittu se totes siihen että "no kun nuo muut vaan potki räpylöillä ja meni liian lujaa vaikka näytin että ei saa potkia ja pitää hidastaa". Aijjumalauta että raivostuin. Räpätin sille klopille että vittu se on siitä huolimatta SIUN DUUNI vetää tätä sukellusta, ja jos ei siun sukeltajat vaikka omaa hirveesti kokemusta virtauksista eiväkkä tiiä miten hidastellaan, tai eivät vaan syystä tahi toisesta pysty jarruttelee, ni kahta kauhiammalla syyllä siun jumalauta pitää pysyä siellä eessä kattomassa mitä vastaan tulee ja mihin tää virtaus porukkaa oikeen vie. Sanoin että en oo IKINÄ ollu sukelluksella, jossa sukeltajien pitää koko ajan kuikuilla selkäsä taakse ja vahtia että missä se vitun dive masteri on, että kyllä se yleensä menee toisin päin. Että aika helvetin stressaava sukellus oli tämä, ja se johtu ihan tästä siun toiminnasta.

Sitte pyysin anteeksi että räyhäsin, mutta että tätä miältä miä olen.

Ne kolme muuta sukeltajaa tuijotti siä silmät ymmyrkäisnä, välipalakeksit huuliin juuttuneina, paikalleen jähmettyneinä, ja kukaa ei sanonu mitää. Kukaa ei sanonu mitää varmaan seuraavaan 15 minuuttiin. Miä istuin yksin veneen nokassa ja kihisin kiukkua. Kukaa ei uskaltanu tulla ees lähelle, ja hyvä niin.

Sitte jälkeenpäin, ku ei ollu muita kuulemas, ni tuli kaks tyyppiä sanomaan et ihan oikiassa olit, hyö olivat ihan hädäs koko sen sukelluksen ajan et ei ollu kyllä ollenkaa kivaa ku virta vaa vie ja divemasteria ei näy missää. No sitähän miäkii, jumaliste!

Sukellus 128 - Nusa Penida - Toya Pakeh

Päivän toka sukellus tehtii Toya Pakehiin. Miuta jänskätti, kert viimeks ku siel oon sukeltanu ni se oli niin perseestä, et meinasin sen jälkee lopettaa sukeltamisen kokonaa ja ruveta harrastaan vaikka postimerkkeilyä tahi kiiltokuvien keräilyä. Mutta lopetinkii vaa sukeltamisen Blue Corner Diven kans. Hyvä niin.

Toya Pakeh on virtaava paikka. Nyt virtas myäskin, ja aika hurjasti virtaskin. Jo ku veneestä kaatusin, ni virta meinas hetimiten painaa suoraan veneen alle. Sain räpistellä itteni ihan maitohapoille et pääsin siitä mihinkään järjelliseen paikkaan.

Miun motkotus mein divemasterille oli hyvä juttu, koska nyt hän otti ihan oikiasti sukelluksen vetäjän hommat hoidettavakseen, melkeen loppuun saakka ainaki. Pysytteli tunnollisesti meiän eellä ja seuras mitä jengi touhuaa, eikä vaa keskittyny tonkimaa jotai korallien kolosia viis veisaten siitä, misä sen sukeltajat menee.

Virtaus oli paikoittain hurjaa, mut en hätääntyny oikeestaan lainkaan. Osaan siis ainaki hiukan. Siltikään en yhä tykkää virtauksista, ku siin ei voi kunnolla kattella mitään, ku suihkis vaan mennää tuhatta ja sataa kaiken ohitte. Toya Pakehissa varsinki on niin hienot maisemat et ois ollu kiva rauhassa töllistellä, mut ei sitte.

Hurjan kokonen giant trevalley tuli meit moikkaa, se oli ihan älytön jötkäle.

Divemasteri ei kysyny kenekää ilmoja kertaakaa, se rupes vituttamaan jossain 40 minsan kohalla, ku rupes ittellä lähenee se 50 baaria. Ku se hetki sitte koitti siinä vajaat 10 minsaa myähemmin ni sain tosissaa polskuttaa et sain sen jätkän kiinni ja pystyin viittilöimää et tilanne tämä. Sitte se heräs ja kysy muiltaki, ja siel oli 2 kenel oli jo alle 50. Yhel gimulil oli kuiteski viel varmaan sata. Divemaster teki sit erikoisen ratkasun, et tuikkas pintamakkaran miulle ja viittilöi et siitä vaan, siin ois siulle toi nakki, ja tehkeehä safety stoppi ja menkää pintaan, myö jatketaan sukellusta tuon yhen kans. Miä olin ihan äimänä. Minkäs oppikirjan mukaan jumalauta nyt mennään? Sukellus oli kestäny jo noin 50 minsaa ja kolme tyyppiä on jo 50 baarissa ni miun lokiikka ois sanonu et koko sakki pintaan yhellä kertaa. Mut ei sitte. Sinne hävis dive masteri sen yhen gimulin kans johonki ja miä jäin pintanakki käes siin tuijottamaan perään ihan äimänä et jassoo.

Mutta näin tulevana tosi, tosi, TOSI hyvänä divemasterina ni emmiä siinä sitte nikotellu sen kummempia, miä vahtasin että safety stopin ajan ollaan tismalleen viien metrin huudiloilla ja tismalleen se 3 minuuttia, ja sitte vein pariskunnan pintaan, tällee kaikkien turvasäännösten mukasesti. Ohjeistin heiät veneeseen ja ku nyt kerta rupesin hommaa hoitamaan ni pistin tyypit veneessäki hommiin, että noniin, pakataanpa kamat elikäs kunkin omaan säkkiin laitatte kaikki ja onko nyt varmasti räpylätki siellä ja hyvähyvä ja noniin, nyt saatte mennnä takas mereen pissalle ja sitte voiaan ottaa kahvia ja keksiä, ja eikö ollu ihan kiva sukellus mitä ja olipa hieno se giant trevalley ja ootteko työ huomenna messissä ku lähtää mantoja ettimään, juu.

Oon jo aika vitun hyvä divemaster. Miusta tulee oikee divemaster of the universe jahka käyn kurssit.

Se mein varsinainen dive masteri ja se yks gimuli joka ei hengitä lainkaan ni tulivat pintaan sitte paljo myöhemmin. Niitä oliki sieltä hurjaks aallokoks ratkenneesta merestä vähä hakeminen ku heil ei ollu sitä pintamakkaraa ku se jätkä oli antanu sen nakkisa miulle. Mutta löyettii ne sit kyllä.

Sellanen oli Toya Pakeh tällä kertaa. Jännää muutes että nyt oli vesi +28 astetta eli ei tarttenu jäätyy. Viime joulukuus ku Toya Pakehia kokeilin ni oli +22 ja se oli ihan yhtä kärsimystä se, miuta palels niin perkeleesti et koko sukellus oli ihan pelkkää tuskaa.

Mut edelleen, näin siis tulevan todella loistavan divemasterin näkökulmasta, kun nyt näitä tän päivän sukelluksia mietin, ni ei helvetti. Sitten kun itse olen oikeestikin divemaster, ja siinä hommassa erittäin pätevä olenkin, ni miä en ikipäivänä USKALTAIS antaa miun sukellsuryhmän viipoittaa omia menojaan tuommosissa virtauksissa niiku ekalla sukelluksella oli. Plus miä en ikänä uskaltais antaa jolleki vaa tyypille hommaks et vieppäs kuule täst miun sukellusryhmästä suurin osa pintaan ilman miuta. Saati kaiken huipuks vahtimatta ees että hyö tekee safety stopin kunnolla. Jumaliste. Mitä jos ois jotain käyny? Ni mitä sitte? Jos joku ois saanu vaikka hepulikohtauksen tai jotain!

Huomenna on miun vikat sukellukset näillä huudiloilla tällä erää. Lähetää uuemman kerran ettimään niitä vitun mantoja. Saatana. Uskon ufoihin, mutten usko mantoihin. En, ennenku nään omilla silmämunilla ne ihmeet. Perkele.

Mantoja ettimässä

Lauantai 13.4.2013

Sukellus 129 - Nusa Penida - Manta Bay ("the other side")

Aamulla kasilta lähettiin taas, ja niin oli tyyni vesi Jungutbatu-rannalla. Oltii ihan et onpa hyvä meininki, nyt on mahtavat sukellusveet. Juu. Mein piti ekana dipata Crystal Bayhin, mutta ku sinne päästiin ni todettiin, et jos tuonne menee ni se on henki pois. Hirvee allokko, vesi pyöri siinä ihan ympyrää ja pelkkä veneessä olo oli jo niin pelottavaa et ei saatana. Suunnitelmien muutos, eli lähettiin kattoon keli- ja kalatilanne Manta Bayhin. Se on paljo lähempänä ku Manta Point, yks kusenluikaus Crystal Baysta. Mutta Manta bayssa aallokko oli kans aivan kauhee, löi kallioille kukkuloille, eikä siä mitään mantoja näkyny. Kurvattiin sit viä kallionkiälekkeiden toiselle puolelle toiseen poukamaan, et ikäänku Manta Bayn naapuriin, ja jumaliste saatana, siälä niitä oli. MANTOJA!

Kuvan mantat ei liity tapaukseen. Varastin internetistä tän foton.

Kamat niskaan ja kuperkeikkaa mereen ja sinne lillumaan, silmät hämmästyksestä ymmyrkäisnä, elmäyssulakkeet tyystin kuumana et ei vittu, tuossa niitä nyt on. 129 sukellusta se vaati, mutta sitte miä ja nuo vihdoin kohattiin. Heitä oli ehkä 6-7, pari niistä oli ihan järkyttävän kokosia lotkoja, et ku sellanen ui suoraan yli ni oli ku joku ois sammuttanu merestä valot. Tyypit suhaili ihan siinä pinnassa ja myä sukeltelijat oltii 4-5 metrin syvyydessä heitä ihastelemassa. Aallokko oli ihan hirvee, eli hiukan oli raskasta lillua siinä ku aallokko heitteli tonne ja takas, mutta onneks mantat piti sellasta shouta siinä, ettei paljo oman olotilan epämukavuus mieltä rassannu. Ykskii tuppas melkeen syliin, kurvas niin lähelle miuta että oisin voinu hipasta. Kyllä siinä tais maskiin muutama onnenkyynel tirahtaa.

Miä otin elämyksestä kaiken irti. Muu porukka luovutti jossai 40 minuutin kohilla, mutta miä kelasin et ku nyt vihdoin nuo on tuossa ni tulkoon vilu ja tulkoon kusi märkäpukuun, minen lähe mihinkään. 55 minuuttia mantoja toljotin, sit miäki jouduin luovuttaan, ku rupes sen aallokon takia tulee vähän sellasta oloa et kohta lentää laatta. Ois ollu viä putelissa ilmaa vaikka kuinka, ku ei käyty kuutta metriä syvemmällä lainkaan, mutta olkoot ny sitte.

Olin niin onnelliin ja niin liäkeissä. Miten mahtava elukka on tuokin, jumalauta. Siipienväli niil isoimmilla oli varmasti yli 5 metriä ja ne oli vaan niin vitun hienoja ja siistejä et....aaargghhhh! Jos ette usko ni kuuklatkaa jotaa kuvia ja videoita. Min suklausporukassa oli pari germaania keil oli kamera, ne lupas laittaa meilillä miulle vähä kuvia, mut niit ei ny viä tähä hätää oo.

Crystal Bayn kalliokikkare on komia, siksi siitä taas yks kuva

Sukellus 130 - Nusa Penida - Crystal Bay

Päivän toka, ja miun tän kertasen Lembongan-visiitin vika, sukellus oli sitte taas Crystal Bay. Siel oli olosuhteet aamusta rauhottunu huomattavasti, et mereen uskallettii jopa mennä. Keskiviikkonahan siel viimeks kävin, sillo vesi oli vitun hyytävää (+20). Nyt oli lämpösempää, +26, mutta silti palelluin ihan totaalisesti. Lisäks nyt vesi oli ihan sameeta puuroa ja virtaus oli ihan hirvee. Ei järin naatittava sukellus, plus ku just on ollu melkeen tunnin valtavien mantojen kans sukelluksissa ni paljo jaksanu kiinnostaa mitkään merikärmeet ja nudibranchit. Vaik oliki yks ihan outo nudis, joka tuli virtauksen mukana ihan valtoimenaan miltei päin visiiriä ja sitte se lillu miun käessä. Erittäin hämmentävä tilanne. Siitä on kuvia, jos se yks kameragermaani muistaa joskus postittaa.

Ryystin ilmat ihan sikanopeesti, koska palels niin vitusti. 40 minsan kohalla hävis tunto varpaista ihan täysin, mutta siin kohin oli sit jo pintaanmenobaareja miulla ja yhellä muullakii eli se siitä. Ihan kivaa joo, ja nyt ku Crystal Bay oli taas todella haastava ja vaikee noitten virtojensa takia ni kiva oli huomata et en hätääntyny lainkaan. Oon oppinu sentäs hiukan jotain. Jee!

Two Fish Divers

Yhteenvetely

Tää oliki eka kerta sukeltelua täällä, ku en lähe poies aivan lyötynä ja nöyryytettynä! Okei, ekan sukelluksen jälkeen oli olo, et vittu en osaa mitään, mutta se oli vaan sellasta liiallisen jännityksen ja etukäteis-hermoilun tuottamaa mokailua se sukellus. Sen jälkee on sujunu ihan hyvin, vaikka on ollu koviaki virtauksia ja jääkylmiä vesiä ja kaikenlaista. Kyllä miä ehkä siis vähäsen osaan sukeltaa!

Ja vittu, nyt ne manta rayt on nähty. Hienointa ikinä!

5 päivää, 10 sukellusta. Hintaa tuli 3,6 miljuunaa rupiaa, eli noin 280 euroa tän hetkisellä kurssilla. Sisäls siis sukeltelut + pikavenemaksun ("pika".... HAH!) Tulambenin reissusta + lisämaksu Manta Point -sukelluksesta (se on niin kaukana et siitä joutuu aina hiukan maxaa pensarahaa veneseitille).

Kakkosen Fisu on hyvä, siel ei pelleillä eikä oo erityistä teeskenneltyä pirteyttäkään ilmassa, vaikka ilosii ja kivoi ja sellasii myä-ollaa-sukellusopeja-myä-hymyillään-menoo siel tietty ilmassa onkii. Hinnottelu on öbaut sama ku täällä saarella suunnilleen on jokaisella suklauspuljulla. Hommat hoituu sellasella järjestelmällisellä ja hyvin organisoidulla tavalla (retkeä Tulambeniin ei lasketa). Kun tuut ni siulle pakataan oma kassi (KIH!) missä on siun kaikki romppeet ja se nyssäkkä on siulle varattuna ja laitettuna koko sen ajan ku heijän kans sukeltelet. Kamat ilmaantuu ku taikaiskusta suoraan veneelle, ja sieltä ne myös kuin taikaiskusta poistuvat, peseytyvät ja kuivuvat seuraavaks aamuks. Ryhmät on pieniä, näytti olevan silläviisii et se on max 4 sukeltajaa per ope, yleensä vähemmän, ja yhteen veneeseen pakataan max. kaks ryhmää. Sukellukset briiffataan pääpiirteittäin aika hyvin ja meininki on sellasta rauhanomasta. Vene on nopee, ei hätäänny isoissakaan aalloissa ja siellä soi aina välil regei. Meininki bagus!

Sukellukset tehää kahen sukellukset paketeissa, eli sellanen 4-5 tunnin reissu, jonka aikana tehään noi molemmat sukellukset. Sukelluspaikoista osa on kaukana, jopa reilun tunnin venematkan päässä. Aamun ekan sukelluksen jälkee lillutaan venees, syyän Kakkosen Fisun tarjoomia keksejä ja hetelmiä, juuan teetä ja kahvetta ja vettä. Pissalla käyään meressä. Sitte ajellaan päivän toiselle sukelluspaikalle, sukelletaan, ja sen jälkee veneillää takas kotio. Hintaa tuommosella yhella kahen suklaukset setillä on 700 000 rupiaa, sis siis kaikki kamat ja välipalat. 50 000 rupian lisämaksu tulee jos mennää kauimpana olevalle sukelluspaikalle eli Manta Pointille. Erikois-sukellusreissut, esmes. koko päivän retket Balin sukelluspaikoille, niien hinnat on aina tapauskohtasia. Alennusta tiätty tulee, jos suklaa paljo.

Arvostin myös, että ku kävin laskun maksamassa ni antovat palautekaavakkeen täytettäväks. Kirjotin sitte terveisiä et tykkäsin kovasti ja tuun takas mut oli se yks sukellus joka oli ihan hanurista ku sukellusopas sukelteli ihan omiaan eikä vetöny sitä sukellusta yhtään. Miusta on hyvä, että tuommosia palautekaavakkeita on käytössä.

Kakkosen Fisulla on myäskin tosi ekolookinen meininki. Jätteet lajitellaan ja on vesipullojen täyttöpistettä ja semmosta. Pidän. Ja kyllä, kun tuun tänne seuraavan kerran, ehkä jo toukokuussa, ni ehottomasti tulen sukeltaa Kakkosen Fisun kanssa. Mutta mahtasinko tulla heille Dive Master -oppiin? Hmmmm. En tiiä jaksasinko tääl Lembonganilla olla viikkotolkulla. Se voi olla että sukeltelun jatko-opinnot teen sitteki kotona Kilillä. Mutta annan asian hautua viälä.

Rakas Sukeltelupäiväkirja, siä loput nyt täl kertaa tähän. Kiitos.

Oli kaikin puolin hiano viikko tääl Lembonganilla. Huomenna aamulla hilpasen Balille Sanurille. On varusteiden täydennystä ohjelmas eli kauheeta säntäämistä eläinkaupasta kirjakauppaan ja sukelluskaupasta supermarkettiin ja sitte apteekin kautta matkakioskille ostamaan venelippu kotio Hiekkakikkareelle ja sitte on illalla viä tärät Davidin kans, joka on nyt kans Sanurilla, viä viimesiä päiviä ennen paluuta kotionsa. Eli se on varmaan bintang time.

Muuta ku sukellusasiaa + paljo kuveja täält Lembonganilta tuleepi ehkä huomenna tai sitten ei. Lähipäivinä ny kuiteski.