Moottoritiellä on puuma: Lähtömeininki ja sukeltelumietteitä

Maailman paras Tauski

Onko hei hiukan kivaa, ja outoa, olla piäni blokijulkkis! Erikoisesti silloin, kun Hiekkakikkareelle tulee sikakivoja tyyppejä, jotka on lukenu miun plokia ja sitte ne laittaa meiliä etukäteen varottaakseen että täältä tullaan ja sitte ne tuo viel sikahienoja tuliaisia! Ja sitte niillä on vieläpä votkaa! Kasulle ja Tanelille tässä iso terkku, ja perään mainos: tilatkaa Kasun saippuakaupan eli Kylpevän Kirahvin saippuoita! Ne haisee niin hyvälle että tekis miäli maistaa.

Kasu ja Taneli toi miulle ihania Kylpevän Kirahvin saippuoita. Ne on niin hienoja ettei raaski käyttää!

Miulla on tässä lähtötunnelma, murju on tyhjennetty, paarissa istun Äkäsen kanssa, Tauski riehuu makaamon katolla, kissanpoikaset painii tuos hiekas, pilvinen (oikeasti eikä marihuanasesti) aamu, ja parin tunnin päästä lähtee vene. Tunnelma on krapulainen, koska eilen bailattiin läksiäisiä, kun myäs David lähtee tänää.

Miä itte oon menossa Lembonganille kattoo osaanko sukeltaa ollenkaa. Nyt jo on vähän jännitys haaremihousussa, kun kokemukset tualta Lembonganin huudiloien vesistä on pari edellistä kertaa ollu sellasta "luulot pois"-hommaa. Katotaa miten tällä kertaa. Aiemmilla kerroilla on ollu ekana 30 suklii ja tokalla kerralla 60 suklii alla, ja sillo on meinannu lentää märkäpuku seinään et vittu en osaa enkä tajuu tästä hommasta mitn. Nyt on saatana 120 sukellusta sukellettu ja jo on vittu jos vieläkin Nusa Penidan kylmät veet ja hullut virrat ei tee muuta ku hätää ja paniikkia. Aion olla Lembsukalla viikon, ja aion sukeltaa joka päivä, ja aion nähä manta rayn ja sitte ku sen oon nähny ni ehkä piänesti onnesta pökerryn.

Hiekkakikkareella on ollu ihanaa. On ollu siistiä ku on ollu kaveri käymässä (David) ja muutenki oon tavannu törkeen kivoja tyyppejä, ihmisiä siis, oon tutustunu, kelatkaa! On ollu vaan ihan sikakivaa ja sit sekii ku ratkes noi kaikki Mordorin paluuseen liittyvät asiat ja tuli lisää aikaa elää hyvää eloo ni olo on ollu ihanan vapautunu ja kepee.

Oon sukeltanu kovasti ja oon erikoisen täpinöissä ku Lutwala Dive on vihdoin ottanu vähä uusia sukelluspaikkoja katalookiin. Semmonen paikka ku Simon's Reef tuli ohjelmistoon tuossa männä viikolla ja se on niin hieno mestapaikka, että järki on meinannu lähtee, huikeet korallit ja kertakaikkisen ihana merenalanen maailma siellä. Mutta on ollu myös kauheita sukelluksia, erikoisesti miun vika sukellus täällä, numero 120, oli sellanen, et siinä ei ollu mitään kivaa. Mentii syvälle ja näkyvyys oli paska ja hirvee virtaus joka vei meiät ihan skutsiin ja sitte menin vahingossa liian syvälle ja sitte tuli typpikänni ja ihan järjetön paniikkikohtaus, se oli millin päässä ettei lähteny taju. Vintti pimeni ihan totaalisesti ja oli hiinä ja hiinä etten repiny kamoja päältä ja ruvennu huutamaan. Maailman pelottavin ja vittumaisin fiilis on tuo.

Kaloi

Miulla on nyt viittä vaille päätös tehty että meikä alkaa dive masteriks. Tarkottaa että ens pitää tehä rescue diver -kurssi ja sitte vetäytyä johonki 4-6 viikoks pykään dive master -koulutusta. Välttämäti en tähtää mihinkään sukellusduuniin, mutta haluan vaan kattoa onko miusta mihinkään. Ja mahollistaahan tuo sitte sen, että voi sukeltaa sillä viisiin, ettei siitä tarvitte itte maksaa. On vaan semmonen homma, että oon käyny nyt tuol kansainvälises tietoverkos lukees mitä se dive master -koulutus pitää sisällään. Sanotaanko näin, että hymy hyyty aika totaalisesti. Siellä pitää osata uia ja pitää osata tehä temppuja, ja miä yhäkin nään painajaisia veen alla tehtävästä maskin poistamisesta, koska se oli ihan kauheeta ku se open water -kurssissa piti tehä. Mutta ohan täs jo nähty että kaikki on mahollista. Ja jos miä meen ja teen ja läpäsen dive master -jutun, ni se on sellanen homma että pää räjähtää ylpeydestä itteeni kohtaan, siinä ylitän sitte kaikki maaliman rajat ja mukavuusalueet ja tsydeemit ja toteutan totaalisen ihmeen. Kun on aina ollu vähä sillä lailla että miusta ei oo mihinkään ja jos miusta tuohon on ni.... jumalauta. Miusta tulee sen jälkeen ihan sikaleuhka. Mutta siihen on sillo oikeeta aihettakin.

Lembonganilla aion nyt kattoa huudiloita sillä silmällä että oisko se sellain paikka missä vois sen 4-6 viikkoa olla sitä dive master -hommaa tekemässä. Toki sen voisin tehä tääl omal Hiekkakikkareella maailman parhaitten Lutwala Diven tyypien komennukses, se on varasuunnitelma, mutta oon ajatellu silläviisii, että oon sukeltanu tääl Gilien vesis jo liki sata sukellusta ja osaan noi mestat jo ulkoo, ja en halua helpolla päästä vaan haluan kunnolla haastetta siihen hommaan eli Nusa Penidan hullut virrat ja jäätävät veet. Kert jos rupeen ni rupeen sitte täysillä ja kunnolla ja rajusti, millee nynneröinnille ja riman hipomisille ei oo sijaa sillo ku miä alan täs kypsäl iäl itteeni uusiin asioihin koulimaan. Se on täysillä tai ei laisinkaa. Plus jos oon muualla ku tääl kotona ni pystyn paremmin keskittymään just tasan tismalleen siihen asiaan, ku ei oo mitään kissoja ja regeibilettä häirittemäs. Ja on sitte sekii, että ehkä paremmin pystyn heittäytymään asiaan ku ei oo tuttuja ihmisiä näkemässä. On helpompaa sitte teeskennellä pirteetä PADI-ihmistä, jos sitäki siinä vaaditaan. Ja miusta on ihanaa kun kaikki Lutwalan tyypit on ollu niin kannustavia, ja ohan ne jo pitkään puhunu että kyllähän siä kohta sitä dive masteria alat tekee, älä ny mussuta siinä. Saavat sitte kyllä luvan ottaa miut töihin jos ja kun vähä tässä kurssejä suorittelen. Niin, saakeli.

Miusta sukeltaminen on maaílman siisteintä ja hienointa ja upeinta.

Krapulassa on vittumaista matkustaa, mutta sellanen on nyt taas eessä. Miulla ei oo Lembsukalla mitään hajua mihi majotun. Oon kyllä valkannu uuen sukelluspuljun, ketä meen koklaa, ja sinne meen ekana kuhan saan maata jalan alle. Asshole sinne oottamaan, sitte juoksen ettimässä jonkuu kivan ja halvan majatalon jostaa läheltä ja sitte majotun ja sitte meen pizzalle ja sitte meen ajoissa nukkumaan. Ja heti huomisesta alkaa sukeltelu ja sitä on ohjelmassa koko loppuviikko. Sunnuntaina siirrän itteni Sanurin saattohoitolaan, ja sitte viikon pääst maanantaina tuun takas tänne kotio Hiekkakikkareelle. Reilut pari viikkoa sit viäl täs ja sit lähen Malesiaan, meen Kapasen saarelle ainakii. Siitä etiäpäi ei oo suunnitelmia, kaik on auki, kaikki on mahollista. Pieniä orastavia suunnitelman alkuja on, josko vähän Jaavaa ja jotain. Ja sukeltamista everywhere.

Rakastan tämmöstä elämää ja pakahun onnesta aina välil ku iskee kuuppaan tää fakta et tää on MIUN elämää. Vittu, siisteintä evaah.

Peeääs. En oo nyt yli kuukauteen syöny mereneläviä. Enkä syö enää ikinä. Laktovegeruokavalio on nyt uus musta. Sushia on ikävä mutta ilmanki elää. Tupakkalakko on lipsunu mutta uus yritys alkaa ihan kohta.