Matkalla Balin vesille oli komiat maisemat |
RAKAS SUKELTELUPÄIVÄKIRJA, OSA 2
Torstai 11.4.2013
Näin viime yönäki sukellusunta. Sukelluslogohan on se sellain punain suorakulmio minkä poikki menee valkoin viiva sillee kulmasta kulmaan. Ni viime yön unessa sellasia delffiinejä tuli tuohon rantaan. Niillä delffiineillä oli siis sellanen sukelluslogo-väritys, ja miä olin ihan oivalluksen iloissa siin et ei hittolaine, emmiä oo tienny et tuo logo tulee delffiineistä, ja siinä sit joku ahavoitunu sukelluskarju myhäillen nyökkäili että juu, noilta delffiineiltä se logo on nyysitty.
Kaikkee sitä oppii ku tarpeeks unexii! Mutta sitte kello löi jo 6:30 ja kännykän herätys rupes soittaa Biitlesin Obla-Dii-Obla-Daata ja miun oli räpsyteltävä unirähmät silmistä ja lähettävä aamumunalle ja sitte kiireenvilkkaa sukellusretkelle.
Sukellukset 125 ja 126 - Bali - Tulamben - Liberty Wreck
Tätä kirjottaessa kello on seittemän, illalla. Kävin just syömässä lounaan, joka oli samalla dinneri. Join yhen kaljan. Tää päivä oli niin pitkä ja raskas, että olin bintsun tarpeessa. Enkä vain tarpeessa, olin sen bintsun suorastaan ansainnut.
Aamulla siinä 7:30 lähettiin, miä ja kaks kypsempää, mukavaa brittiläistä pariskuntaa. Kypsempää tarkottaa tod näk että ne on miun ikäsiä. Siitä muuten tietää tulleensa vanhaks. Siitä, et kaikki muut miun ikäset ihmiset näyttää ihan vanhoilta. Ja toinen mistä tietää, et ns. pelit on ns. pelattu, on se, että jos on sukellusmaski naamassa tunnin ni sen jättämät painaumat näkyy lärvissä vielä 5 tunnin päästä. Näin. Jokainen hetki rupsauttaa lisää, sille ei voi mitään.
Mutta asiaan. Piti kestää puoltoist-kaks tuntia kaahaus Lembonganilta tuonne Balin itärannikolla sijaittevaan Tulambeniin. Kovaa mentiin juu, mutta ku tuosta pyhkästiin ens alkuun meren yli täältä toho Balin etelärannikolle ni ajettiin johonki roskaan (meri on täynnä paskaa, saatana, hyvä me ihmiset, jeejee) ja hajos moottori. Päästii toki yhä etiäpäi, hitaasti matelemalla, et wuppiduu. Hiukan siinä oli kuiteski huumori koetuksella. Kohteeseen pääsy kesti jotain 3 ja puali viiva nelijä tuntia. Ja kattos saatana ku veneen GPS oli kans rikki ni piti jokaisen vastaantulevan kalastuspaatin kohalla hiljentää entisestään ja kysellä että ni misä se on se Tulamben. Miulla meinas ruveta keittämään aika rajusti, mutta mitäpä se ny ois siinä auttanu. Totesin sitte ittellein, et ihan vitun sama, saapahan kattella komioita maisemia. Koska Bali, se on kaunis, ainaki ku sitä mereltä käsin, rantaviivaa pitkin veneellä ajellen, katteleepi. Vihreä, tulivuoristoinen, mystinen, komea. Kyllä sitä kelpas siinä tuijotella ja samalla mietiskellä asioita, järjestellä pääkoppaansa (joka on tällä hetkellä, tai edelleen, hiukan...ööö... levällään).
Koska moottor ol paskana ni aikataulut meni vituiks, eli ei missää nimes ollu mahista tehä luvattua ja suunniteltua kolmea sukellusta. Hyvä jos kaks keretään, ja sekii on kiinni siitä, saako venesetät moottorin korjattua sillä välin ku ekaa sukellusta ollaa tekemässä. Jotta myä ruvettiin nyppiin kamoja niskaan ku Tulamben vihdoin löyty, ja toivottii sit vaa veneen suhteen parasta.
Miä otin hiukan kierrosta ku hokasin et miulle on laitettu Nitroxit tankkiin. Olin hiukan että ekskjyysmii, kukaan ei ole miulta kysyny halukkuutta vetää Nitroxilla ja toisekseen, mitä tästä sukelluspaikasta tiiän, ni tässä ei ole MITÄÄN vitun järkeä eikä varsinkaan tarvetta Nitroxille. Se sotalaivan raato makaa melkeen rannassa ja liki pinnassa, mihin vittuun tässä Nitroxia tarvitaan? Mutta ku oli Nitroja ni mennään sitte, saatana (nitrox-sukellukset viä kaiken lisäx maksaa enempi ku peruspulloilla tehtävät), mutta sanoin, et tän ekan teen vaan, koska mennään sen hylyn syvään päähän, mutta jos se toinen sukellus ylipäätään pystytää tekee ni on syytä löytyy ihan perusilmaa, koska toinen suklaus tehään siihen hylyn päätyyn joka lähes pilkottaa pinnalla. Mussuttivat sitte jotain että ohan se nitroxi hyvä ku se lyhentää sitä vaadittua pinnalla olemisen aikaa, mutta mitä vittua? Ei ollu mikään aikomus tehä sukelluksia yhtään nopeemmassa tahissa ku muutenkaan, eli reilu tunti enivei lillutaan veneessä sukellusten välissä, niiku aina, et en nyt tajua yhtää. No, oli onneks peruspullojakin mukana eli hoitu miulle normaalit tsetit tokaa sukellusta varten.
Onks miulla jääny jotain tosta Nitrox-hommasta tajuamatta? MIHIN sitä ns. perussukelluksella tarvii, jollei siis oo sellanen sukelluspaikka et mis halutaa nuohoo jossai syvällä normaalia pidempään? En tajuuuuu. No mut se nyt ei oo mikää uutinen, miä en tajua vittu mitään. MISTÄÄN.
Eka sukellus meni miulla maksimissaan 27 metriin, mutta enimmäkseen olin jossain 15-20 metrissä. Ei siis min miälestä mitään tarvetta nitroxille, ku ei siellä syvällä kauaa nuohottu ja koko muuki ryhmä meni samoja syvytyksiä miun kans. Onks toi ny sitte jotenki vaa hienoo ja profee vetää nitroxilla vai mitä? Mut so what, Liberty-hylky oli valtavan upee sukelluspaikka. Ei ollu hirveesti porukkaa paikalla, näkyvyys oli loistava, ei mitään virtausta eikä aallokkoa. Koko hylky on jo peittyny korallikasvustoon ja kuhisee elämää. Vitusti kaloja ja kaikkee. Ihan huikee mesta.
Onneks ekan suklin aikana oli veneäijät saanu tsekattuu moottorit ja tilattua varaosia, eli päästii tekee toinenkii sukellus. Sitä ennen lounastauko ja olin et aijjaa. Jotenki olin kelannu et varmaan Tulambenissa rantaudutaan lounaalle tai jotain, ku ei asiasta sillai mitn puhetta etukäteen ollu (no ei kai ku ei tosta Nitroxistakaan kukaa kysyny eikä kertonu). No ei ollu sitte vegeruokaa, eli join kahvia ja nakersin keksejä. Iha sama, ei ollu ees nälkä, mutta noin periaattessa vitutti kuitenki, ku siinä kohin päivää ollu jo niin monta asiaa päin helvettiä. Vitutti ettei ollu kysytty mitä miä syön ja vitutti etten ollu ite tajunnu asiaa tiedustella. Mutta jotenki pidin selkeenä et jos ollaa koko päivä Tulambenissa ni kyllä siinä ny saatana veneestä poistutaan vessaan ja syömään ja jalotteleen. Mut ei. Vessassa käynti oli tikapuita pitkin mereen, märkäpuku polviin ja pissaus, ja sitte takas veneeseen. Perusmeininki.
Tulambenin veet |
Pintaan tullessa kellohan olikin jo kolmen hujakoilla. Moottorit oli veneessä saatu kuntoon ja päästiin pikakyydillä eli kahessa tunnissa takas kotirantaan. Miul oli niin nälkä että pyörrytti, kello oli siinä jo iltaviis ja olin aamulla seiskalta syäny vähän munaa ja päivän aikana vaan keksejä ja vesimeloonia. Lisäks tuommonen 10 tunnin vesilläolo pisti askeleen niin keinuvaks, että hyvä ku tie riitti ku tuolta rannasta hoipertelin omalle mökille suihkuun.
Että semmonen päivä. Okei, oli sähellystä ja kohellusta, mutta veneoneglmat ei ollu sukelluspuljun moka. Nitrox-hässäkkä oli, ja lounas-kohelluksesta otan vähän omaan piikkiin ku olin tyhmä enkä kysyny asiasta, semminkin kun olen aika tarkka siinä mielessä että se on oltava se kasvisruoka, piste. En kuuna päivänä koske ruokaan, joka on sisältäny vaikka kanaa, et "voihan ne kanasuikaleet nyppiä pois". Ei helvetissä, se koko ruoka on sillon jo kanaantunu, se ei sillon oo enää mikää kasvisvaihtoehto. Mutta sukellukset suju hyvässä järjestyksessä. Ja arvostin todella sitä, että vaikka tolle reissulle olis ollu halukkaita enemmänki, ni mukaan pääs vaan myö 5 ekana ilmottautunutta, ryhmiä ei kasvatettu ihan vaan siks et asiakkaita olis. Se on sellanen asia mikä on miusta hyvä juttu. Et ei tehä niiku jossai suklipuljuis, et hei ainahan joka ryhmään viel yks sukeltaja mahtuu.
Ja sitte ku tulee viä yks ja viä nää kaks, ni käy niin et on 8 urpoa sukeltamssa ja yks alotteleva dive masteri ja sitte tulee hurja virtaus ja porukka ajautuu avomerelle ja joku kalastusvene löytää ne ihan onnenkantamoisena klo 23 yöllä Balin edustalta. Em. tarina on tosi ja tää oli käyny täällä vähän aikaa sitte, sukelluspulju oli balilainen, dive master ei ollu kyseessä olleessa sukelluskohteessa koskaan sukeltanu, kukaan ei tuntenu vesiä ja virtoja ja menivät sukeltamaan Mangrove-nimiseen sukelluspaikkaan, joka on sellanen että sitte nimittäin lähetään ja lujaa. Ja viuh vaan, sinne menivät sitte.
Niinku oon ennenku sanonu, muistaakseni, ja jos en oo, ni sanon taas et sukelluspuljun valinnassa pitää kattoa ihan muita asioita ku hintoja. Turvallisuus menee sukellushommissa kaiken muun eelle.
Two Fishin toimintaan oon (näistä Balin reissun sähellyksistä huolimati) ollu helvetin tyytyväinen, toistaseks. Mutta kattotaan, kattotaan, tässä on viä pari päivää sukeltelua eessä...
Paasaus sikseen. Viel pari askaa, sit käyn nukkumaan.
Korvan kanssa oli tänään hiukan paineentasailuhaasteita, mutta hitaasti lasetellen ja rauhassa tööttäillen se siitä sit asettu. Toivottavasti nyt pelittää viel pari päivää, kert on huomiselle ja ylihuomiselle viel suklauksia buukattuna. Huomenna Penidan lepposalla pohjoisranalla eka joku kiva helpohko suklipaikka ja sitte sen jälkee ehkä hurja mutta ainaki hieno Toya Pakeh, jos se on sellasella tuulella että sinne voi mennä, ku välil se on sellain et ei mitn asiaa siihen veteen. Ylihuomenna mahollisesti ehkä uus yritys mantojen kans. En kyllä oota mantasukelluksilta yhtään mitään. Tiiän jo, et ei ne siäl oo. Borat söi ne.
Haluaisin ihan hirveesti omat regut ja letkut ja oman rotsin. Ja omat räbylät, ne on ostoslistan kärjessä, ne oikee huutaa siellä et siä tarvit meiät! Ne saattaa hypätä kainaloon jo sunnuntaina ku meen Balille ja Sanurille ja jos sen yhen kivan sukelluskaupan ovesta erehyn sisään ni.... joo. Reguletkusetti ja oma rotsi, ne annan itze itzellein valmistujaislahjaks, jos miusta tulee joskus rescue diver ja dive master. Tällä hetkellä tuntuu kaukaselta semmoset.
Sukelluksessa on niiiiiiiiiiiiiiiiin paljon asioita mitä en hallitte hyvin. Sitä varten varmaan noi em. tittelit saa vasta kurssit käytyään, mutta ku miuta vituttaa silti et en osaa.
Mutta nyt nukkumaan. Varmaan lähtee taju ennenku ees pää osuu tyynyyn.
Peeääs. Gekko kakkas just tähän näppikselle.
Veneitä Tulambenin rantahiekal |
1 kommentti:
Siistii :-)
Lähetä kommentti