Onneks on sisua

Kissojen takia miä menen vaikka perse eellä puuhun

Vastuun jakaminen ja hommien delegointi on kaunis ajatus. Mutta siitä hyvin usein seuraa se, että menee vitusti aikaa siihen ootteluun ja kyselemiseen, että onko tää asia hoiettu. En tiiä kumpi nostaa stressikäyrää enemmän: se että ittellä on kilometrin lista asioita jotka tarttee hoitaa, vai se että nakittaa niitä muille, jotka sanoo jeesjees, of koors, no worries ja sitte saa 3 kuukautta repiä ihokastaan ja kysellä miljoona kertaa että onko hoiettu ja mitään, MITÄÄN, ei tapahdu. Parhaassa tapauksessa juokset sata kertaa kattomassa jotain hommaa kun on luvattu että "tänään tehää" ja sitte ei oo kuitenkaan tehty. Turhautuminen tommoseen ottaa välillä niin kovasti hermon päälle, että meinaa tulla itku.

Itkun sijaan usein tulee sellasella marttyyriviitalla koristeltu raivo. Että vittu vaikka minä en osaa ehkä tajua enkä ehtis ni saatana teen sitte itte jumalauta. Onhan google josta löytää ohjeita hommaan ku hommaan. Tuleepahan tehtyä ja jos ei tuu, ni ei voi räyhätä ku ittelleen. Tämmönen on varma tie ylettömään stressiin, pahantuulisuuteen ja vitutukseen. Mutta kuten sanottu, ainakin asiat tulee ees jotenkuten tehtyä.

(Tähän sopii jälleen se vertaus parisuhteessa tapahtuvaan roskapussin viemiseen. Ihan sama homma. Saatana minua parisuhteilta jatkossakin varjelkoon, miä en jaksais jos kotonaki pitäs jotain aikaasaamatonta nahjusta kattella.)

Miun reissun ajaks nakitin tutuille, että napatkaa Balilla käyessänne mein eläinlääkärikumppaniasemalta yks säkillinen rojua mukaan. Kassillinen kissakamaa oli jätetty sinne säilöön. Lahjottaja oli nähny kauheen vaivan rojujen haalimisessa ja pommitti miuta viesteillä, että onko haettu. Oli huolissaan, että pakaasi häviää eikä päädy sinne mihin oli tarkotettu, eli Hiekkakikkareen kissoille. Luonnollisestikaan lahjotuskassia ei oltu miun loman aikana haettu, vaikka Balilla oli rampattu.

Nakitin internettinörtit hoitamaan kissojen virallisen nettisivun osotteen siirron. Vanha nettisivuhan hakkeroitiin tuossa jokunen kuukaus sitte ihan pillun päreiks ja tein ennen Mordoriin lähtöä hirviällä kiireellä uuet kissasivut, mutta toi ns. domainin siirto on miulle ihan hepreaa ja täten pyysin et vanhan nettivun pykänneet klopit tän asian hoitais. Luonnollisestikaan eivät tehneet asialle mitään.

Nakitin, että jo kuukausia sitten kissasairaalaan rakennettujen uusien isompien kissahuoneiden lattiat maalattais. Tätähän toki luvattiin hoitaa "viimeistään tällä viikolla" useiden viikkojen ajan jo ennenku lomalle lähin. Ei sitte kuitenkaan ikinä "ehitty". Luvattiin hoitaa miun loman aikana. Luonnollisestikaan ei ollu maalin pisaraakaan lattioihin laitettu kun takasin tulin.

Eipä mitään. Eiku hommiin. Kissaroinalahjotuskassi on nyt haettu ja tänne saatu. Kissojen virallinen webbiosotedomain vie nyt meiän uudelle nettisivulle.

Sairaalahuoneiden maalaukseen järjestin lauman vapaaehtosia, jotka meni mestoille eilen, mutta joku jätkä meni sanomaan, ettei tarvitte koska hän HALUAA itte maalata ne lattiat "tänään illalla" (siis eilen). Oletin, että kun olen kertonu vapaaehtosporukalle, että menette ja maalaatte ne lattiat, ni ne menee ja maalaa ne lattiat ja paskat kyselee mitään sen enempää. Mutta ei. Koska joku urpo sanoo, ettei tarvi maalata, ni ei sitte.

Kävin äsken (taas) kattomassa että miten hianosti on eilen illalla laitettu hommat kuntoon. Ei tietenkään oltu maalattu mitään. Lupasivat hoitaa taas tänään. Hermoromahdus ja itkupotkuraivarit on todella, todella lähellä. Käyttänen siis maalaamiseen ens sunnuntain, joka pitäis olla miun viikon ainoa vapaapäivä. Mutta jonkunhan ne saatanan lattiat on maalattava, että saahaan ne uuet sairaalahuoneet käyttöön. Miä en kestä, että meillä on kipeet kissat tai pentulaumat pienissä häkeissä, kun vieressä on 3 tyhjää isoa huonetta, jossa mirrit mahtuis olemaan ja leikkimään ja liikkumaan, mutta homma on yksien parin neliön lattioitten maalaamisesta kiinni. Pää räjähtää.

Koitan hokea ittelleni, että sillä on tultava toimeen mitä on, enkä miä voi vaan sormia napsauttamalla ja kauhiasti tahtomalla taikoa asioita paremmaks. Mutta kyllä kaihertaa kateus ja turhautuminen, kun jossain muualla on jotain eläinsuojeluprojekteja joilla on tilukset ja toimistot ja HENKILÖKUNTAA, jonka tehtävä on ihan vaan pelkästään eläinasioittein kanssa puuhastelu.


Jos jotain positiivista, niin sen verran työltä tää kissahomma alkaa tuntua, että ihan kohta pystyn ehkä maksamaan ittelleni palkkaa. Siis ihan rahaa, enkä pelkästään kissanpentuja. On vähän olo, että vittuako miä ilmasiks tän paskan kanssa painiskelen, kun tää viä miun kaiken ajan ja korvaukseks en saa juuri muuta kun kehuja että "teet niin hienoo duunii, aivan mahtavaa, jatka samaan malliin". Mutta kun koitan huuella apuja asiaan ku asiaan ni vastassa on yleensä vaan syvä hiljasuus tai tyhjiä lupauksia.

Onneks on suamalainen sisu sisäänasennettuna. Ja koska tärkeintä on kissat, kissojen takia miä jaksan, periksi en anna, menen vaikka perse eellä puuhun jos siellä on kissa pulassa.

Vielä joku päivä joku miljonääri kävelee ovesta sisään ja tekee tilanteen paremmaks. Et tossa on rahaa, osta tontti, rakenna tilukset ja palkaa sitä henkilökuntaa. Kiitos.