Maalasin. Saatana.

ON MAALATTU SAATANA!

Kissasairaalan uuet deluxe-potilaskammarit on maalattu. Arvatkaa kuka maalas? Miä tiätenki. Kuuntelin näitä "jees maalataan tänään"-juttuja ja joka päivä ku kävin kattomassa ni vittu mitään ollu tapahtunu. Lauantaina palo päreet ihan totaalisesti. Itkin vähän ja halusin tappaa kaikki. Sen sijaan vedin kännit (koska kännillä suomalainen kriisejään hoitaa) ja sunnuntaina menin aamulla krapularaivotiloissa läiskimään maalit lattiaan. Kyllä siihen nyt joku vitun ukko löyty heti "auttamaan". Totesin että joo kiitos ei tarvi apua saatana. Että kun ei ole kellään ollu sitä aikaa tähänkään mennessä ni painukaa kaikki vittuun nyt, MINÄ MAALAAN SAATANA. Ja maalasinkin. Sellanen sutin suihkina kävi, että alta pois. Hommaan meni puoli tuntia, ni onhan se ymmärrettävää, ettei kenelläkään oo ollu vimoseen 2-3 kuukauteen aikaa tätä asiaa hoitaa.

On siis maalattu. Huomenna menen sisustamaan. SAATANA. Siihen en viitti ees yrittää löytää ketään hoitamaan hommaa, vaikkei kyse oo ku tyynyjen ja piänten pahvilaatikoitten yms härpäkkeitten asettelemisesta tiluksille. Ei se tulis kuitenkaan tehtyä ikinä. Ja siinä ajassa kun etin jonku joka lupaa asian hoitaa ja sitte nalkutan tuhat kertaa eikä mitään tapahu koska kiire tai saarelta ei löydy yhtään tyhjää pahvilaatikkoa (jollei ne kävele syliin niin eihän niitä varmasti missään ole) tai tyynyt ja pehmusteet on vaikeat asetella, ni miä olen jo moneen kertaan sisustanu nää kopperot. SAATANA.

Hermo on siis ollu vähän kireellä tämmösten juttujen takia, ja mieli on ollu maassa muutenki.

Heikki lähti vihreemmille niityille

Henkinen romahus tapahtu tuossa männä pänä kun löysin miun Heikki-kissan kuolemankiälissä talon takaa. Heikki, joka on ollu miulla melkeen 3 vuotta, ja joka tuli miulle piänenä rääpäleenä joka oli täynnä kirppuja ja matoja. Tuttipullolla syötin aluks ja olin varma ettei hän selviä, mutta niin vaan porskutti ja kasvo isoks kolliks. Mutta ilmeisesti sähkömopo tai heppakärry Heikin kohtaloks koitu. Jonkun asian alle oli varmaanki jääny, koska hän oli fyysisesti murskana. Eutasia oli ainoa mitä voitiin tehä.

Jotenkin olen oppinu hyväksymään pienten pentujen kuolemiset, niien kanssa se on aina sellasta että mitähän tästä tulee ja kasvaako tämäkään rääpäle aikuiseks. Mutta kun sitte aina välillä saa kissan piettyä hengissä aikuiseks saakka ja se siinä pyörii huudeilla, pysyy terveenä ja elelee ihan muina mirreinä... sitä jotenki on jo huokassu että hänen kanssa onnistuttiin. Sitte käy jotain tämmöstä. Oli kyllä niin rankka paikka ettei vollottamisesta meinannu loppua tulla.

Vaikka kissoja on tilukset täynnä, niin Heikin puuttuminen tuntuu kyllä. Hän oli niin iso ja semmonen lempee hahmo siinä aina hengaamassa. Keittiön viereen kukkapenkkiin hänet hautasin. Vielä löyty pihasta siis yks kohta mihin voi lapiolla tökätä ilman että rikkoo kenenkään hautarauhaa.

Miulla on tunne, että kissoilla on yliluonnollisia voimia. Kun Heikki oli haudattu, niin seuraavana päivänä pihaan lampsi Pertsa Peruskissa. Hän hävis noin puoli vuotta sitte eikä oo näkyny vilaustakaan sen koommin. Nyt hän ilmesty pihaan ihan niiku ei ois missään ollukaan, kävi syämässä ja pyöri jaloissa kehräämässä. Ihan kun ois tajunnu, että no nysse akka tarvii jotain positiivista uutista elämäänsä, käynpäs ilmottautumassa että hengissä olen, terve ja läski, mutta asustelen vaan muualla.

Uutukainen

Ja tokihan huushollissa on uus kissanpentuki. Sairaala on piukassa adoptiovalmiita pentuja, mutta ei järin kiivasta liikehdintää kohti uusia koteja siellä näytä käyvän. Yks pieni meni kassiin ku kävin eilen maalamassa (SAATANA!). Suloinen on.

Tuhat ja yks asiaa on tekeillä. Kissojen nettisivuja pitää päivitellä, kissaplokia tarttis kirjottaa, seuraavaa kissaklinikkaa orkanisoia, leikkausinstrumenttien sterilointivehje on rikki ja pitää hankkia uusi tahi korjauttaa vanha (tääkin on ollu 4kk yhes paikas et "joo me korjataan" mut arvatkaa onks tapahtunu mitää?), tarttee selvittää mistä voiaan tilata lääkkeitä ja rokotteita ilman että joku totaalisen sekopäinen hevosämmä tulee lankoja pitkin kimppuun ja haukkuu pystyyn (jep, näissä eläinsuojeluympyröissä sitä vasta hullua sakkia pyöriikiin), uusia paitoja/kasseja/yms pitää tilata ja uusia kissakuvia niihin suunnitella. Vastailla ihmisten älyttömiin viesteihin ("kissa käveli ohi kun oltiin rannalla, onko mulla nyt rabies?", "Nähtiin 6kk sitte sen-ja-sen majatalon lähellä oranssi lyhythäntänen kissa, voisiks käydä kattomassa onko se siel vielkii ja viiä sille ruokaa/rokottaa/laittaa kaulapannan/rapsuttaa/ottaa kuvia/jutella mukavia?", "Moi! Oon täällä Sumatralla/Sulawesilla/Malesiassa/Uranuksessa ja löysin just kissanpennun, mitä teen, voitko auttaa?" jne).

Ja sitä kangaskassien nettikauppaa pitäs keretä katteleen mutta tärkeemmät asiat tarvii hoitaa ens.

Vaikka kai se pitäs olla tärkeysjärjestuksenä ykkösenä sellanen homma joka tois rahaa huusholliin? Mutta eiku kissat ens.

PS. Vituttaa olla näin pahalla päällä koko ajan. Mutta onneks voi sit aina lukittautua kotiin ja ottaa kissanpennun kainaloon ja kattoa Australian Master Chefia ja unohtaa kaikki murheet.

Aallokko on ollu viime päivinä niin kreisinä, että meri pukkaa jo tielle

Meri

Naapurin kääpiöt

Niin. Kissaprojektihan tämä on mutta viime viikolla tämmönenki potilas vastaanotettiin.

Eikä tääkään sano miau mutta siä se on kissasairaalassa tuttipullosyätännässä. Hänen emo pykäs NELJÄ vauvaa. Yleensä mein vuohet tekee yhen tai kaks pentua. Neljästä emo ei jaksanu huolehtia joten tämä jäi orvoks kun emovuohi paineli matkoihinsa kolmen muun vauvansa kanssa.

Pertsa Peruskissa kävi kylässä.

Piti vetää känni kun vitutti kaikki niin paljon. Oli ihan kiva regeikemu yhes mestas täällä meiän päässä saarta. Mutta pojat oli keksiny jostain synasta tms kaiku-nappulan ja aattelivat et täähän on makeeta, laitetaa tää kaiku täysille koko illaks. Ai että!