Jukurttia kauhalla

KOLME viikkoa lähtöön. Asiat on hallussa, minä olen ehkä halluissa. Alkaa vissiin vähä viirata päässä. Se nyt ei sinänsä ole mitään uutta, mut nyt rupee olee aika tanakka matkakuume, ja ihan vitun järjetön matkallelähtöstressi. Nukkuminen on nahistunu minimiin ja unet käsittää lähinnä reissuhommia, vaihdellen ahdistavista painajaisista (voro varastaa kaiken ja jään pulaan johonkin viidakkoon ilman mitään) liki pökerryttäviin hekumauniin (rannalla varpaat hiekassa kylmä bintang kehräävä Stigu kitara soi aurinko kohta laskee elämä on ihanaa eikä kiire mihinkään). Enimmäkseen silti pörrään noissa painajaishommissa, ja yleensä sillon ollaan Gilillä ja mesta on muuttunu tornitaloja ja neonvaloja ja kasinoja käsittäväks lasvegasiks ja kaikki on päin vittua. Ei mikään ihan tuulesta temmattu painajainen sinänsä, paikkahan on tukehtumassa turismiin. Toivottavasti siel kuitenki viel mun kotinurkilla on vanha kunnon rento meininki ja tutut tyypit (varsinki mun kissa) hyvissä voimissa.

Kaikki käytännön hommat on hyvällä mallilla. Liianki kanssa, huomasin esmes jo pakanneeni kaikki lusikat. Mutta jukurttia voi syyä myös kauhalla ja kahvi sekottuu haarukallakin (niitä on vielä 2 kpl) ihan hyvin. Pienenä ylläripyllärinä toki tuli vielä hienoista säätöä rojujen säilöpaikan kanssa: kaverit ei muutakaan mun kämppään, joten laatikot omasta kellarista on raahattava muualle. Mutta se nyt on pieni operaatio, paffilaatikoita on alle 10 kpl ja uusi hyvä säilöpaikka löytyi töistä yhen konesalin nurkasta.

Peura ajovaloissa

Stressaa aivan krpnä että oonko mahollisesti unohtanu jotain olennaista ja tärkeää, tai ollut ihan täysin tajuamatta jotain mitä pitäisi vielä hoitaa? To-Do-lista on suunnilleen pelkkiä rukseja täynnä, liki kaikki asiat on jo hoidettu, mutta silti tulee sellasia paniikkikohtauksia että JOTAIN on VARMASTI tekemättä. En vaan tiiä mitä se mahtais olla.

Kiitos kiitos KIITOS miä ite, että olen kaukaa viisaasti hoitanut asioita kuntoon jo ihan helvetin hyvissä ajoin. Jos tässä kohtaa olis vielä suurin osa asioista levällään niin saattais lähteä järki. Kiitos myös siitä mutaatiosta, joka on suonut minulle järjestelmällisyyden, jonka avulla tää asioiden hoitaminen on sujunu ihan helvetin hienosti.

Kolme viikkoa. Huh huh. Huh huh. HUH HUH. (peura ajovaloissa -ilme tähän... eiku tossahan se jo onki. Joo.)