Korvatulehuspäivää

Joku ihmeen regatta lilluu ohi melkeen joka aamu

Korvatulehduksesta, hyvää aamupäivää! Tulee vallan lapsuus mieleen kun sai yhen yön valvoa julmetun korvasäryn kanssa. Puoli päätä oli jomottavassa tilassa, hyvä kun pysty ees suuta aukaseen ku kipu säteili korvasta ympäri kuuppaa. Ankea siis oli toissa yö ja siinä lähinnä auringonnousua oottelin, ku en jaksanu pimeellä lähtee klinikalle fillaroimaan. Mutta eile aamulla siinä kuuen jälkeen ku oli taas valosaa ni lähin pää kallellaan fillarilla suhaamaan tohtorin pakeille. Oli vaikiaa pyöräileminenkii ku jokainen töyssy tuntu korvassa. Ja vitutus, sehän oli ultimaattinen. Klinikalla miä uikutin tuskasta, lääkäri kurkisti kipiään korvaan, totes sen liki täysin umpeen turvonneeks, anto antipioottia, kipunappeja ja korvatiboi, sekä määräyksen ettei saa ollenkaa telmiä vedessä ainakaan kolmeen päivään. Asia selvä.

Samalla ku siälä ny olin ni löin lääkäripojalle (sillä poika se on, enkä oo ihan varma onko se ees lääkäri, mutta siellä klinikalla se kuiteski potilaita vastaanottaa) eteen miun dive master -paperipumaskan ja sieltä lääkärintodistussivun ku sellanen todistus pitääpi olla jos aikoo Dive Master Of The Universeks. Ni että ku ny tässä oon ni voisisisisisitsä tän lapun samalla täytellä. Jotenkin kuvittelin, että sen paperin täydennystä edeltää ny vähintääki muutama kysymys, ehkä jopa vaik verenpaineen mittaus ja syrämmen kuuntelu ja sellasia perusjuttuja, mutta ei se tääl ny niin nuukaa oo. Poitsu kysy et jaa missäs oot divemasterismias tekemässä ja kerroin et Lutwalassa ja siinä se haastattelu sitte oliki. Pläts leima lappuun ja allekirjotus ja täten olen sukelluskelpoiseksi terveydeltäni todettu.

Korva on ehketi paranemaan päin, ei ainakaan satu enää ihan koko aikaa. Mitäänhän en tosin tuolla tulehtuneella lerpalla kuule, mutta tokkopa kellään miulle mitään tärkiää asiaa oliskaan. Sukeltelemaan tuskin pääsen vähään aikaan, suattaapi vierähtää usiampi päivä ennenku oon siinä kunnossa että viittii lähtee ees kokeilemaan. Vituttaa. Vituttaa ihan vitusti. Vittu. Miulla oli just niin hyvä buugie menossa sukellushommien kans, ni sit tulee tämmöin paskahomma ja kuivalla maalla on pysyminen. Mälsää.

Mut sikäli okei, et nyt on aikaa päntätä teoriaa ja hoiella asioita joissa ei piä olla veen alla. Ja okei on ihan kiva saaha viettää aikiaa kotosalla kissanpoikasten kans.

Potilas Mini-Sosis

Tai nyt oikiastaan on sellanen tilanne, et kissapoikaset ja äitikissa on totaalieristyksissä kylppärissä (ihan jees, pienet keksi pari päivää sitte kuinka kiivetään sänkyyn ja se riehumisen ja miun varpaitten järsimisen määrä rupes käymään jo yöunien päälle aika tanakasti). Makuukammarin pualella on nyt sairastupahommat ja siellä majailee Mini-Sosis. Hän on yks näitä tässä pyörineitä pihan kissanpoikasia, ei tosin ollenkaan poikanen enää vaan sellanen murrosikänen neiti jo. Hän hävis tiistaiaamun jälkeen ja arvasin heti, et nyt on jotai vialla ku Mini-Sosis ei todellakaan lähe mihinkään tästä. Eilen aamulla ku tulin korvalääkäristä ni Mini-Sosis (eli suomeks Mini-Makkara) oli ilmaantunu tuoho uima-altaan kupeeseen, makas siinä vaan laihtuneena, nestehukkasena, naama kuivuneen räkäkuoren peitossa ja yleisesti ottaen ihan vaan hirveessä kuosissa ja täysin uupuneen olosena. No slaaginhan miä sain, et eiku Mini-Sosis kainaloon ja murjulle pesemään naama ja antibioottia kitusiin ja paijausta ja nenän pyyhkimistä. Nyt, reilun vuorokauden hellän hoivan jälkeen, Mini-Sosiksen vointi on piirun eilistä parempi. Kärsä ei vuoda enää ihan solkenaan ja hänessä alkaa olla kissamaisia eleitä jo hieman. Juo vettä ihan itte, mutta ei oo viä syäny muuta ku vitamiinigeeliä mitä oon väkisin tunkenu kitusiin. Ääntä hänest ei lähe lainkaan, vaikka Mini-Sosis on nimenomaan tunnettu mainioista äänitehosteistaan, hän on ollu hulvaton viihdenumero ku pitää hilpeetä mekkalaa syädessään. Nyt hän on mykkä, aukoo suuta mut mitn ei kuulu. Tai mist miä tiiän, voiha sielt jotai pientä kuuluaki, mutku miä oon kuuro. Olen toiveikas et hän toipuu kyllä.

Biänet riehujat ulkoilee

DiveMasterismi-hommelit on änywäys korvatulehukseen saakka edenny tosi jees. Sain painaa ihan hulluna hommia tuos muutaman päivän ennenku korva tilttas, oli sellasta et 3 sukellusta päivässä ja hyvä ku kerkes syämään tahi vessaan niien välillä ku orjalla on hiukan puuhaa, semminkin jos hän yrittää vimmatusti tehä ittestään korvaamatonta, kuten miä yritän. Mein sukellusopettajista, keit on ollu 5kpl, ni 3 oli pois vahvuudesta (tänää on taas kaikki paikalla ja meininki normalisoituu), siks varten meininki oli sellasta et sai ihan peräsual lotkottaen sännätä yhen homman parista heti seuraavaan. Mutta kivaa oli, tykkäsin ku meno oli vauhikasta. Oon saanu jo olla yksin merenpohjas sukellusasiakkaitten kans, toki osittain sillee et on oikee sukellusope vähintäänki näköetäisyydellä. Yhen sukelluksen oon tehny jo sillai et vaan miä ja yks asiakas, ja se tuli vähän sillai etten ittekää tiänny et näin tulee tapahtumaan. Oli vaatelias asiakas, sellain vanhempi ranskalainen harmaantunu herra, shölölölölöööö vaan, jota rupes kyrsiin ku jouduin sen kans uimaan vaa ympyrää sillä välin ku sukellusope Daniel teki tehtäviä oppilassukeltajien kans. Oli miulle hyvin tuttu sukelluspaikka, joka on lisäks myäs helppo, senku riutan reunaa seurailee ja polskii menemään. Oli erittäin kokenu asiakas. Ni ku asiakas rupes viittilöimään vitutusta ja tylsistymistä, ni Daniel viittilöi miulle et menkää vaa. Jesssss, myä mentii ja nähtii kilpikonnii ja jellonakaloi ja yks sinitäpläreiska ja giganttinen barracuda. Enkä ollu varmaan ihan paska divemaster koska asiakas tuli myähemmin buukkaa lisääkii sukelluksia Lutwalalta. Sitte oli yks toinen sukellus mis miul oli 3 sukeltajaa paimennettavana sil välil ku Daniel oli pinnalla tekemässä oppilaitten kaa temppuja. Kolmen sukeltajan paimentaminen oli ihan vitun stressaavaa. Yks ui miun kylessä kii koko ajan, kaks muuta touhus ihan omiaan. Ai perse että olin ihan kilahtamispistees. Et sellast on ollu, ja kaikenlaist muutakii.

Yksisarvisia ON olemassa, tässä kuva

Intialainen rinsessa on yhä mestoilla ja ajaa kaikki hulluuden partaalle. Hän on aiheuttanu jo ainaki yhen ihan oikeen vaaratilanteen meressä, ja kyllä en voinu piätellä pientä myhäilyä kun vierestä korva hörös kuuntelin tilanteen jälkeen ollutta palautekeskustelua. Siinä hieman volyymitasokin keskustelussa kohos. Ja se oli aivan oikein. Kyllähän tuo intialainen  erikoishahmo on huomattavasti kehittyny tässä, se myönnettäköön, ja ihme on jos ei olis ku hänel on vitun hyvät opettajat, mutta jos ihmiseltä puuttuu täysin sellanen tilannetaju sekä vastuun ottaminen omista ratkasuistaan ja kyky myöntää et mokasin, ni kyllä on raskas tapaus. Et joka asiaan alkaa vastaus et ei ei, emmiä... tai mutku... tai jotain muuta seliseli. Viä joku kolmisen viikkoa jälellä, sit tuo hahmo häipyy. Luulen et sillo myä muut bailataan!

Miä jouduin tekee miun pelastustehtävän sillai et intialainen esitti uhria. Mutta vittu kun ei se tajuttomanakaan oleminen meinaa onnistua. Teki mieli pelastamisen sijaan hukuttaa se ruikuttaja, ku miun piti siinä ihan oikeesti yrittää hoitaa homma hyvin ku tehtävästä tulee papruihin arvosana, piti pysyä tekohengitysrytmissä samalla ku tekee tuhatta muuta asiaa, ja sit miun "tajuton" uhri sätkii ja vinkuu et ai siä tukistit ja iik meni nenään vettä. Karjasin sille yhes kohtaa et VITTU SIÄ OOT KUALLU, OO PAIKALLAA JA HILJAA ET VOIN PELASTAA. Saatana sentään. No, sain tehtävästä nelosen (asteikko on et 5 on bestein ja 1 on paskoin), joskin kommentilla et ehkä tylyin pelastus koskaan ikinä missään. Sain varmasti hieman hyvitystä siitä et uhri ei meinannu millään pysyy tajuttomana.



Kellumistehtävästä vetäsin muuten täyet viis pojoo. Jess, tuli tarpeeseen, sillä miulla on viä pari uimiskoetta tekemäti ja ne ei tuu menee hyvin. Uimis-yms-kokeita on viis: 15 minuutin kelluminen josta vikat 2 minuuttia käet ilmassa, 800 metriä uimista snorkaluskamoilla (sain siitä vaan 3, oli helvetillinen  virtaus toiseen suuntaan eli sai potkuttaa ihan raivona et pääs yhtää eteenpäin), 400 metriä ihan vaan pikineissä perusuintia (tää tulee olee miun paskoin suoritus, olen tyytyväinen jos saan ees kagosen), 100 metriä väsyneen sukeltajakamun hinaamista ja sit vikana on kaikkien sukelluskamojen (märkäpukua lukuunottamati) vaihtaminen  sukelluskamun kans veen alla samalla ku jotkut tyypit häiriköi ja nyysii millo mitäki kamoja. Näist pitää saaha yhteensä vähintää 15 pistettä. Miulla on ny siis 2 tehtävää tehtynä ja 8 pinnaa kasassa.

Ai ja hei: se on kesäkuuuuuuuuuuu! Aika on budjettikazauksen! Toukokuussa meni rahaa taas melko mojova läjä: noin  2 250  euroa. Siitä 630 euroa (!!!!) on sukelluskuluja (sukellukset tääl Hiekkakikkareella huhtikuun pualvälin tienoilta aina tuonne rescue kurssin loppuun). Lisäks meni Singaporessa kipasuun joku vajaat 250 euroa. Eli ns. peruselämiseen tääl Hiekkakikkareel on mänt joku  1300 -1400 egee. Se sisältää aika paljon kaljaa, siinä kohin ku oli kaveri tääl käymässä... 

Ai ja hei, osa 2: nyt on tullu tiato että miun virhehankinta eli asunto Helsingissä valmistuu muuttokuntoon elokuun lopussa. Sen tiedon myätä meni yöunet ja meinas tulla hengenahistus ja paniikkikohtaus ja itsemurha, mut sit päätin et en ajattele asiaa nyt sen enempää. Se on kuiteski vaan valmis asunto. Ei se oo mikää naula arkkuun tai elinkautinen. Asioilla on tapana järjestyä. Kaikella on joku tarkoitus. Oonko sanonu nää joskus aiemminki? Ehkä. Enivei, paluuta en ajattele viä lainkaan. Kattellaan ny ens kui täsä elämä ojentuu seuraavien parin kuukauen aikana. Sitähän ei tiiä että mitä ja hä!


Tämmöstä täältä tänää. Ny miä pualikuuro plösö meen Mini-Sosiksen kans pötköttelee ja luen vähä sukelluskirjoja. Illalla ehkä hiukan kaljaa. Ku ei kerta sukeltamaankaa pääs ni juuaan sitte bintangia, saatana!

Ainii ja joo. Pahoittelen kuvien vähyyttä ja köpöyttä. En o kerenny/jaxanu kuvailla ku on vaa toi vanha paska kamera. Onneks min kaveri ausseista tulee taasen tänne lorvimaan tuos noin  viikon päästä ja tuo samalla miulle uuen hianon Olympuksen kameran. Ja sit, aim sou sori, koittakaa kestää: dramaattinen zombie -efekti is back!

Syrämmenkuvia tähä!

Sit jos tulee sellain fiilis et noubadi lavs mii ni ei tarvi ku kurkistaa ikkunasta miun terassille ni tulee heti sellanen kaivattu ja tarpeellinen ja rakastettu feelis, tiättekste.