Ryästö

Miun Palatsiin murtauduttiin eilen. Päivällä. Kun olin töissä. Vietiin 18 miljoonaa rupiaa kissojen rahoja. Noin 1500 egee. KAIKKI kissojen rahat. KAIKKI.  Ois ollu ees omat rahat, mutta ku eihän miulla ole rahaa. Vituttais sekin jos ois omat rahat viety, mutta kissojen rahat. Lahjotuksena saadut, kaupan myynnillä kerätyt. Rahat millä piti ostaa lääkkeitä ja muuta mitä tarvitaan. KISSOJEN RAHAT SAATANA! Vituttaa niin saatanasti, että vintti on ihan pimeenä.

Tulin kotio neljän maissa iltapäivällä ja siinä laitoin kissoille mättöä vateihin ku hokasin et miks yks tommone pihankuopsutuskapine on tässä keittiön pöyällä. Ei kissat sitä kantele. Päätä raavin et mitä helvettiä. Sitte hokasin et mitäs vittua makkarin ikkuna, se ainoa ikkuna jonka olen ulkopuolelta NAULANNU kiinni, repsottaa auki. Siinä kohin nous jo kylmä hiki. Painelin kämppään sisään ja katos vaan, täällä on käyty. Lattia oli märkä (mitä vittua?), sänkyn viereiseen pöytään lukittu matkailu-teräsverkko-safety-pussukka auki revittynä. Rahat sieltä viety.

Juoksin naapurin majataloon ja huusin ku syätävä, pojat tuli sieltä laumana juasten välittömästi. Olin niin sekasin että ne jotenki tajus et joku on siellä vielä sisällä ja olivat valmiina tappelemaan. Mutta ei siä ketää enää tiätty ollu ja mitäs siinä enää tehtävissä. Näin on käyny.

Soitettiin Island Security paikalle, ja kolme univormu-ukkoa tuli pihalle patsastelemaan. Ottivat kuvan auki olevasta ikkunasta ja sen alla olevasta jalanjälestä. kattelivat aitoja ja olivat tärkeen olosina siinä. CSI Gili Trawangan, saatana. Sen jälkeen moittivat että miksei ole turvakameroita ja miksei miulla ole henkilökuntaa joka istuu talolla sillon kun olen itte pois. Ja kysyvät että mitä haluun nyt tehä. Sain hepulikohtauksen ja olin et VITTU EN MINÄ TIIÄ, ei tämmöstä oo ennen käyny, saatana. Kysyvät haluanko tehä raportin tästä. No totta vitussa haluan. Kysyvät onko miulla paperia. No vittu on, on ihan kynäkin saatana. Kirjotin paperille että näin kävi. Meni univormu-ukon taskuun. Se siitä, näemmä. Tyypit häipy.

Pojat laitto ikkunoien lukitukset uusiks ja lupasivat käyä tsekkaamassa huushollia aina välillä. Miä lähin Golfille juomaan kaljaa.

Hajosin Golfilla ihan atomeiks ja vollotin siinä hyvän tovin. Tuli kavereita ja naapureita mestoille ja kaikki ihan et voi ei. Vedin kännit, koska kännillä suamalainen kriisejänsä hoitaa. Olin topakkana ja ihan et kaikki okei. Kun tulin kotio niin hajosin taas aivan täysin. Se fiilis, kun joku vitun rupiperserunkkari on möyriny siun kotona ja penkonu siun kaikki tavarat. Nukkumaan menin vaatteet päällä ja vasara käessä. Kävi mielessä, et poikaystävä olis ihan okei. Tämmösinä hetkinä. Joku oikeen kokonen sonni joka menis ja vetäis lättyyn ketä hyvänsä joka miun reviiriä loukkaa.

On syyllinen ja tyhmä olo. Vaikkei pitäs olla, eihän kenenkään pidä mennä kenenkään kotiin ja viiä asioita. Mutta on syyllinen ja tyhmä olo. Miksi rahat oli kotona eikä pankissa, nyt kun miulla on pankkitili? Mutta ku olin just viemässä niitä sinne, oon vaan oottanu laskua uusista kissakasseista jotka oon tilannu. Että samalla ku meen sen laskun maksamaan ni laitan sitte loput tilille talteen.

Millähän vitulla nyt ne saatanan kassit maksan? Millähän vitulla ostan lääkkeet ens klinikalle?

Onneks on ihmiset. Onneks on ihan parhaat naapurit ja talonomistajat jotka kaikki soitti eilen ja olivat et kiekaset vaan jos mitään tarvit. Kaikki oli eilen ensinnäki ihan raivona tästä, mutta heti perään et älä huolehi, rahat kerätään takasin. Tuli heti yhteydenottoja että miä annan 2 miljoonaa ja miä annan kans, tuu vaa hakemaan, ja myä ja myä ostetaan siulle kunnon kassakaappi ja niitataan se siun palatsin seinään sillä viisii ettei vorot saa mitään ja Robert tarjos pitsankii heti ku mitää eilen syäny koko päivänä ku se vähän jäi. Mutta silti.

Kissat on siis totaalisen persauki. Lahjotuksia voi tyäntää Paypalin kautta, klikkaa tästä jos haluat jeesata ja laittaa roposen tai pari Gili ryästettyjen kissojen rahastoon.

Ja loppujen lopuks, kuitenki, pääasia on että kissat on kaikki okei. Ettei ollu mikään psykopaatti joka ois teurastanu miun kissanpoikaset tai jotain.

Fuckshitcraphell, siltikin.

Siälä ne rahat oli ja siältä ne rahat meni.

Warungimättö eli oodi Kiki Novin nyyteille

Oon saanu aika paljon motkotusta osaksein siitä, että syän päin helvettiä. Nuudelia. Koska halpaa.

Sanoohan sen järkikin, ja tajuan sen itteki, ettei jossain saatanan nuudeleissa ole mitään mikä pitää ihmisen tiällä. Täten olen nyt koittanu asian kanssa skarpata. Ostatan Edenin pojilla hetelmiä ja rehuja, kun ne käy torilla päivittäin muutenki, ja saavat asiat sieltä paljon halvemmalla ku jos miä menen länsimaisen pallinaamani kanssa sinne tinkaamaan. Aamusin pykään pänikällisen smoothieta misä on yleensä meloonia ja papaijaa ja panaania ja satunnaisesti jotain muutaki. Koitan sillon tällön myäskin hakea paikalliskuppiloista mättöjä, joissa on myäs -ääääk- vihanneksia messissä.

Kaikenlaisia paikalliskuppiloita, elikäs warungeja, oon kokeillu, mutta Kiki Novia ei voita mikään. Heiän pöperöt on taivaallisia eikä niitä oo tuhottu liialla chilillä. Ja mitä yllätyksiä siältä Kiki Novin laareista onkaan löytyny! Kurpitsa-curry kuulostaa esim ihan kauheelta, mutta on niin helvetin hyvää, että voisin syyä pelkkää sitä foevaah.

Jännä asia tuo kurpitsa muuten. Oon aina ajatellu, että se on syömäkelvotonta paskaa. Koska on lapsuuden kurpitsatrauma. Ennen muinoin kurpitsa oli sellasia keltasia kuutioita jossain etikkaisessa kauheessa liämessä, mitä oli aina pöyässä kun mamman luona Kouvostoliiton Rautakorvessa olin. Ne keltaset kuutiot.... hyi saatana. Viäläki puistattaa. Niistä jäi sellanen harhaluulo, ettei kurpitsasta muuksi ole. Kuinka väärässä olinkaan!

Näissä paikalliswarungeissa toimitaan siten, että mennään mestoille, sanotaan mitä ollaan vailla ja sitte osotellaan vateja että tota ja tota ja tota ja tota. Lopputulos on ikäänku paikallinen spydäri, missä on sekasin kaikkee. Oikeesti annoksen nimi on Nasi Campur. Jos perään lisää että "bungus", mättö pakataan ruskeaan paperinyyttiin ja sen saa mukaan. Bungus eli siis take away.

Itte otan paketin aina mukaan ja valkkaan siihen vakiona kurpitsacurryä, munakoisoa ja tempeä. Ja sitte yhtä tai kahta lisuketta viä lisäks, riippuen siitä mitä millonki on tarjolla. Mättönyytti maksaa yleensä 20.000 rupiaa eli noin euro kolkööt. Ja on yleensä niin hirviän kokonen satsi ettei tarvi muuta koko pänä syyäkään.

Kiki Novin mättöshoppailu kuvina, olkaa hyvä.

Tottahan siälä on kissakin mestoilla

Kiki Novissa on melkeen aina jonoa. Jos osuu mestoille just kun lähistön sukelluspuljuissa on tultu päivän tokalta sukellukselta niin jono voi olla pitkä kun kaikki on hakemassa lounasta.

Kurpitsacurry on tua missä sojottaa toi ase.

Valmis mättö. Aijoo noi tommonen maissukaakkuköntsä, toi tommonen kullertava pökäle tossa etualalla, on kans ihan pakko ottaa joka kerta. Sai-raan hyviä!

Asiakaspalvelun ihanuus

Taalasmaa tässä huomenta. Aurinko paistaa, mittarissa on +30 astetta, kello on yheksän ja oon jo pari tuntia ollu töissä. Majatalo on melkeen tyhjä, koska koko saari on hiljentyny viime päivinä aika kovasti. Low season puskee vihdoin päälle. Sen sijaan sadekausi.... ei tietookaan.

Feispukissa on ryhmä, johon myä täällä asiakaspalvelubizniksessä duunaroivat voiaan tilittää kaikenlaisia hölmöyksiä mitä asiakkaat tekee tai pyytää tai sanoo tai vaatii. Parhaat palat, olkaa hyvät,

- Tämä tapahtui miulle juuri: asiakas varasi huoneen varaussivuston kautta mutta lähestyi buukkauksen jälkeen vielä sähköpostilla erikseen. Kertoi että on erikoisruokavalio ja listas kaiken mitä ei voi syädä, ei edes pieniä määriä mitään tätä ja tätä. Että voiaanko hänelle tehä erikoisaamiaiset. Ystävällisesti vielä listas tuotteita, joita voitas hänen aamupalaansa varten hankkia. Vastasin kohteliaasti, että meiän aamiaismenyy on tämä ja tämä, ja hän voi toki vapaasti mennä lähistön kuppiloihin aamiaiselle jollei meiän tarjonnassa ole mitään syätävää tai tuoda omat eväät. Ja painotin, että hänen terveytensä ja ruokavalionsa on hänen  vastuullaan, ja että me ollaan pieni muutaman huoneen majatalo, ei ravintola, eikä meillä ole mahista tehä erikoisaterioita tilauksesta. Kiitos ja moi. Onnea vaan Indonesiassa lomailuun, jos syöminen on vaikeaa. Siinäpä selittelee sitten joka aterian yhteydessä että en voi syyä tätä enkä tätä enkä tätä enkä tätä enkä tätä....

- tapahtui myös miulle: asiakas valitti että huoneisiin näkee sisälle jos verhot on auki. Ja jos verhot on kiinni niin tuntuu kuin istuis jossain pimeessä vankilassa. Lisäks verhot on todella vaikeat käyttää (kyseessä täysin normaalit verhot).

Sitten muille sattuneita juttuja:

- asiakkaat valitti, ja kirjottivat siitä myös Tripadvisoriin, että kylpyhuoneen lattia on suihkun jälkeen märkä.

- asiakkaat valitti, että huone on kuuma jos ilmastoinnin kytkee pois päältä. No shit????

- asiakkaat kysyivät, onko majatalolla tarjota parkkipaikkaa asiakkaan vuokraamalle autolle. Ja kauanko Trawanganin lentokentältä ajaa hotellille.

- asiakkaaat valitti, että suihkun suihkutinsuutin on tosi pieni ja letkukin todella lyhyt. Pomo meni kattomaan asiakkaiten kanssa että miten niin, mitä helvettiä. Opasti sitten, että niin, tämä vessanpöntön vieressä oleva suihku on ns. pillupuhelin jolla on tarkotus esim. pestä perse kakkoshädän jälkeen. Varsinainen suihku on tämän viereisen oven takana.

- hotelliin matkalla oleva asiakas soittaa Lombokin lentokentältä ja valittaa, että taksikuski koittaa kusettaa, yrittää viedä heitä johonkin veneelle, jolla pitäis tulla sinne hotellille, eikä suostu ajamaan suoraan hotellille.

- asiakas tsekkaa ulos aiottua aikasemmin, koska tuuletin ei toimi kun tulee sähkökatko

- asiakkaat tsekkaa ulos ja poistuu saarelta koska "rannan hiekka on kuumaa"

- snorklaajat valittaa kun ei näkyny kilpikonnia ja pyytävät järjestämään kilpikonnat paikalle huomisaamuksi. Ovat oikeasti tosissaan.

- asiakkaat peruu varauksen, kun selviää että tänne täytyy tulla veneellä

- asiakas saa raivarin, koska pullo olutta maksaa 30 dollaria. Ravintolan omistaja haetaan paikalle selvittämään tilannetta. Kertoo asiakkaalle, että 30 000 rupiaa on kylläkin noin 3 dollaria. Asiakas mykistyy, heittää rahat tiskiin ja poistuu. Ei edes pahoittele.

- asiakas haluaa vaihtaa huonetta, koska nykyisessä kummittelee


Pääosin asiakkaat on kuitenki mukavia ja hyvillä fiiliksillä. Lomalla kun ollaan ni mieliala on lepposaks säädetty. Mutta aina välillä tulee niitä, jotka ei ymmärrä, että nyt ei olla länsimaisessa suurkaupungissa, jossa systeemit skulaa täysillä. Välillä pätkii sähköt, sille ei voi mitään. Kyllä, huoneen ulkopuolella saattaa olla fuckyou-gekko joka pitää meteliä. Kyllä, polut ja tiet tuolla pusikossa on kuoppasia ja sadekaudella mutasia, mutta eihän yks majatalo sillekään asialle mitään voi.

Mutta tuo aina hämmentää, että ihmiset ei tiiä yhtään mihin ne on ees tulossa. Ai se on saari ja sinne tullaan veneellä? Mitennii siel ei oo lentokentää, meillähän on lennot jo ostettu? (Öööö.... lentolipussa varmaan lukee Bali tai Lombok, ei Gili Trawangan???)

Ja sitten ne tyypit jotka meilaa miun kissa-meiliin, että oisko mun kissahotellissa huonetta vapaana kahelle ihmiselle niin ja niin moneks yäks.... kyllä on, laitetaanko molemmille oma häkki vai mahutteko yhteen? Hiekkalaatikko ja whiskasit sisältyy hintaan, matokuurista velotetaan ekstraa.

Vuoden paras matkablogi. Ai miä vai?

Klikkaa täst ja äänestä Moottoripuumaa, pliis!

Arvakkaa mitä? Oon finalistien joukossa Vuoden 2015 Paras Matkablogi -äänestyksessä! Kymmenen on siä äänestettävänä ja tää min säälittävä suollos on siällä. Kaikkien tsiljoonien oikeesti hyvien ja hianojen plokien joukosta jotkut on valinnu sinne tän! Miä oon niin otettu, liäkeissä ja ihmeissäni.

Tuolta sivustolta mikä ton äänestyksen järkkää ni olivat yhteydessä jokunen viikko sitte ja kertovat että oon mukana karsinnoissa. En tiä miten oon sinne päätyny, mutta iha sama. Pyytelivät jotain tarkkaa kävijästatistiikkaa ja muita faktoja ja miä vastasin lyhkäsesti, et ei miulla oo mitään Guuglen analyysijuttuja päällä ollu, että emmiä tätä hommaa niin hampaat irvessä tee. Mutta bloggerin tilasto sanoo että keskimäärin joku 10 tuhatta käyntiä on kuussa. Aattelin, että se siitä. Kun en kyenny toimittamaan piirakkakaavioita ja muita ni kelasin et menin sitä myäten hetimiten mappiin öö.

Ni eilen laittovat uuelleen emailia että nonii, onneksi olkoon, olet finaalissa.

Miksi, hyvät ihmiset, miksi?

Kauheeta suorituspainetta nyt välittömästi puntissa, koska nyt pitäs kirjottaa hianosti ja olla hianoja kuvia ja pitäs olla jotaa muutakii kerrottavaa ku et kissat ja hiki ja Taalasmaahommat.

Mut ei se mitää. Äänestäkää pliis, ni voitte voittaa jonkuu lahjakortin. Ja jos miun ploki voittaa tuon matkaplokien kuninkuuden ni saan ihan kivan matkalahjakortin, jolla voin ostaa lennon vaikkapa sinne Mordoriin. Ja kai ny sitte joku Oscar-gaalan tapanen julkkisbileki järkätään missä pääsen iltapuku päällä kyynelehtimään jotain pokaalia halaillen ja siamaileen skumppaa ja nipistelemään hutikkapäissäni Von Hertzenin veljesten takapualia?

ÄÄNESTÄ!!!!! HETI! Ja pakota kaikki tutut ja puolitutut ja ohikulkevat tuntematomatkii äänestämään miuta!

Pankkitili, tsek!

Wooohoooo! Olen onnistuneesti avannu paikallisen pankkitilin! Olo on ku oikeella nykyaikasella ihmisellä, hurraa! Voin itte maksella laskuja, lataa puhelimeen pulsaa ja säilöä suunnattomia rahavarojani muuallaki ku Edenin kassakaapissa.

Pankkitilin avaus on kyllä mahollista ilman työlupaakin, ainaki joissain pankeissa, jonkinlaisin ehdoin. Mutta helposti hoitui nyt kun oli kaikki tarvittavat leimat passissa. Olin henkisesti valmistautunu siihen, että vittu tästäkään mitään tule (koska Indonesia), joten oli iloinen yllätys että homma oli pelkkää okei-okeita ja no-problemia.

Ei tarvinu ku passin kanssa painella täällä Hiekkakikkareella olevaan pankkiin ja ruveta asiaa hoitamaan. Oli toimelias asiakaspalvelija, jonka kanssa täyteltiin pino lappusia ja kas, sain samantien automaattikortin sekä - jestas sentään - paperisen oikeen aidon pankkikirjasen! Asiakaspalvelijagubbe tuli miun kans viä automaatillleki, koska piti mennä kortin kanssa automaatille aktivoimaan niin nettipankki kuin jotaa muutakii. Ja sit piti viä lataa kännykkään pankkiappi, aktivoida nettipankki netissä ja sen jälkeen tartti hakea viä asiakaspalvelijalta sellanen pieni salasanakone. On nimittäin tunnareita ja salasanoja niin vitusti et oon ihan sekasin niien kanssa.

Tiätysti vois kritisoida et miksei riitä yks tunnari ja salasana kaikkiin, mutta en sano mitään. Oon vaan kiitollinen että nyt on oma pankkitili ja pankkikortti. Viä kun koklaan rahansiirtoa Mordorilaiselta pankkitililtä tänne ja saan sen toimimaan ni avot!

Pankkitilin avaaminen mahollisti myäs sellasen, että miuta ei naureta pihalle kun menen pankkikonttorille ja mukana on 5 kilon säkki paikallisia lelurahoja eli kolikoita. Niitä nimittäin kertyy noista kissojen rahankeräysbokseista ihan vitusti. Ja kolikoilla täällä ei sinänsä tee juuri mitään. Jos niitä kaupasta saa vaihtorahana niin yleensä anteekspyytelyn kera, et sori ku ei oo oikeeta rahaa, joudun antaa sulle näitä alumiinisia paskarahoja. Kolikot on arvoltaan 1000, 500, 200 ja 100 rupiaa. Joiden arvo on euroina noin ei-mitään. 1000 rupiaa on vajaat 7 senttiä, että laskekaa siitä.

Tuota paskaa oli siis säkillinen ja nyt joutuvat ne vastaanottamaan koska olen tärkeä asiakas jolla on pankkitili. Toki vaativat etukäteen että lasken nuo hilut ja pykertelen niistä teipin avulla kivoja pötköjä. Että irtoraha ei kelba mutta jos valmiiks sortteeraan ni saa tuua. Ja toinkin! Ja siinähän olikin liki puali miljoonaa hiluina, että kyllä kannatti pari päivää väsätä teipin kanssa kolikkopötköjä! Jei!

Muutoin ei täällä ihmeempää. Puuhaan Taalasmaana Edenissä, aurinko porottaa (sadekaudesta ei tietookaan!) ja hommat on jotakuinki ennallaan.

Poikkeuksellisesti en laita tähän loppuun söpöä kuvaa kissapoikasista, vaan kuuman kuvan Lutwalan uusista kuumista sukelluopettajista. Kaks noista asuu min naapurissa. Avot!

Kaukomaille jämähtämisen mälsemmät puolet

Tossa edellisessä postauksessa ohimennen mainittin, että täällä kaukana asumisen paskoja puolia on se, kun koko ajan saa olla hyvästelemässä ihmisiä. Kun muut tulee vaan käymään ja itte on juurtunu olemaan foevaah. Kääntöpuolena on tietty se, että koko ajan saa olla myäs että jeeeeeee, jihuuu, tuli se-ja-se käymään, mutta jo siinä tervetuliaiskippiksiä kilistellessä tietää, että kohta nuo taas lähtee poies.

Tämä asia jäi päähän pyörimään ja nyt ku oon kerranki kirjotusvireessä (ja nettiyhteyski toimii) ni listaanpa muitaki asioita, joita kaukomaille mamuks jämähtäjä joutuu kohtaamaan. Ikäänku osottaakseni sen, että ei tämä kuulkaa ole silkkaa aurinkonpaistetta ja regei okeita. Välillä mättää, vituttaa ja on vaikiaa, kaiken kanssa.


Sosiaalisen verkoston tyhjästä nyhjääminen.
Kun vuostuhannen vaihteessa olin puoltoista vuotta Tukholmassa tyäkomennuksella ja palasin sieltä takas kotio Mordoriin, ni vannoin että ikinä en enää muuta ulkomaille. Ihan siitä syystä että kun pohjimmiltani olen aika epäsosiaalinen ja yksin viihtyvä mörkö, ni ei miusta enää siinä elämän ehtoopualla oo siihen, että paukahan johonki mestaan ja alan ihan tyhjästä luomaan jotain saatanan ihmisverkostoa ympärilleni ja rupeen nimmaan perkeleesti tutustumaan ja kyseleen et voisitsä leikkii mun kaa ku mul ei oo ketää kavereita.

Tänne Hiekkakikkareelle asettumista helpotti se, että paikka oli entuudestaan hyvinki tuttu ku olin täällä usiasti jo lomalla käyny ja oli jo valmiiks tuttuja ihmisiä. Ja sitte ku rupesin sukeltamaan ni sitä kautta löyty ihan uuenlainen ihmisverkosto ympärille ilman sen kummempaa äheltämistä.

Vaikka täällä onki sosiaaliset pympyrät syntyny jotakuinki ittestään, ni ohan se kuitenki aikamoista alottaa ihan nollasta.

Toisaalta: nollasta on mukavakin alottaa. Kukaan ei tiiä valmiiks millanen dorka siä olet, kukaan ei omaa kuulopuheisiin perustuvia ennakkokäsityksiä siusta. Antaa mahollisuuden vähän huijata, siinä aluks. Että en oo kuulkaa yhtään synkkä kusibää vaan toisenlainen aivan! Totuus kyllä tulee ilmi ennemmin tahi myähemmin, sillä kun on tuonelan tienviitta luonteeltaan ni ei sitä loputtomiin jaksa virnuilla vaikka kuinka aurinko paistais joka päivä.


Paikallisen kielen oppiminen.
Se on niin vaikiaa, jumaliste että onkin vaikiaa! Varsinkin kun ei ole siunattu kielipäällä vaan on saanu matikkapään. Tukholmassa asuessa sain työpaikan puolesta viikottain puolentoista tunnin session yksityisopettajan  kanssa ihan ruåtsin kiälessä. Ja toki olin koulussa ruattia lukenu ja sen jotenki ylppäreissäki läpässy. Mutta en jumaliste oppinu ruatsia puhumaan. Yritin kyllä, mutta kun yks kerta tilasin snägäriltä  jonku purgerin kirkolla (kyrka) enkä kurkulla (gurka) ni lopetin ees yrittämisen.

Täällä oon nyt yli 4 vuotta lorvaillu enkä puhu sujuvaa indonesiaa, en millään. Pärjään jotenkuten kaupassa ja pystyn piäniä asioita hoitamaan mutta minkäänlaiseen järkevään keskusteluun en indonesiaks kykene. Kävin kielikurssillaki tuossa juolukuussa ja turhauduin siellä aika kovasti, kun miun päähän ei uuet sanat suostu mitenkään jäämään. Mutta periksi en anna, menen jatkokurssillekin, kuhan sellanen järkätään. Jos tarpeeks vaan jankkaa ni kyllä puupäähänki sana silloin toinen tällöin jää.

Opin kyllä joulukuun kurssilla uuen sanonnan: MINUM DULU! Eli juuaan ensin. Se on jännä miten toi baarisanasto ja sellanen kyllä jää kerrasta mieleen.

Enklannilla onneks kyllä pärjää, melkeen missä vaan. Sen suhteen on kyllä täälläkin ollu vähän opettelemista, johtuen siitä, että on paljon australialaisia, ja niien aksentti on joskus sellasta puuroa ettei siitä ota mitään helvetin tolkkua. Esmes tuon yhen Robertin puheesta en ekaan pariin kuukauteen ymmärtäny varmaan kun joka toisen sanan. Joka yleensä on joko FUCK tai FUCKING. Nyt ymmärrän ehkä 75% siitä mitä se puhuu.

Ulkomailla asuessa omalla kielellä puhumista kaipaa joskus tosi paljon. Täällä turistirysääntyneellä Hiekkakikkareella tosin melkeen ympäri vuoden käy mordorilaisia, ja muutamia asuukin täällä ihan vakituiseen, joten tätä onkelmaa miulla ei enää kauheesti ole. Mutta kyllä viä pari vuotta sitten meni joskus kuukausia, etten puhunu suameks ku kissoille. Sitte meinas tukehtua puheripuliin ku vihdoin tuli kavereita mestoille ja sai niien kanss höpistä ihan suameks vaan. Aijjettä.


Byrokratia.
Joka maalla on omansa ja missään sen kanssa ei pysty olemaan tekemisissä ilman että menee hermot. Eikä maahanmuuttaja pysty olemaan missään ilman että on pakko asioida viranomaisten kanssa.

Tähän miun ei tarvi enempää sanoakaan, koska aiheesta olen täällä aika paljon ennekin napissu. Jos ette oo viä lukenu ni lukekaapa miun postaus aiheesta työlupa Indonesiaan. Indonesiassa byrokratian kiemurat on aivan omaa luokkaansa.


Kotimaan ihmissuhteiden näivettyminen.
Väistämäti, jos lähet tois pua maapalloa etkä ramppaa ees vuosittain kylässä entises kotoon, ni kyllä ne läheisimmiltäki tuntuneet ystävyyssuhteet tuppaa viilenemään. Vaikka kuinka ois uhottu että beeäfäf maaliman tappiin saakka, niin kyllä siinä käy silläviisiin, että ei sitä koko ajan jaksa olla ylläpitämässä yhteyksiä. Kavereilla elämä jatkuu, ei ne paina pause-nappulaa vaan siks että siä lähit maalimalle ettimään ittiäs. Ja siullaki tulee uusia kiinnostuksen aiheita, jotka ei välttämäti uppoa siun vanhoihi ystäviin. Ja mitä sitä nyt sitte selittelis että toi naapurin yks aussimiäs on niin kuuma, kun ei siun kaverit oo sitä koskaa ees tavannu. Etkä siä ittekään jaksa aina järin kauheesti kiinnostua siun vanhojen kavereittes uusista jutuista, ku et oo niissä millään tavalla itte mukana.

Nykyaikana on onneks sosiaaliset meediat ja hail Satan niiden olemassa ololle! Helepottaa yhteyvven pitoa kavereihin ja vaikkei yhteyksiä aktiivisesti piettäiskä ni pysyy sitä ees jotenkuten kartalla että mitä siä kaukana entisessä kotomaassa kavereille kuuluu.

Toisaalta, asialla kuin asiallahan on kääntöpuolensa, ja niin tässäkin. Kauas pois kun karkaat pitkäks aikaa, niin tulet huomaamaan ketkä niitä oikeita ystäviä oikeen on. Saattaa tulla yllätyksiä sen suhteen, että ketkä jaksaa pitää yhteyksiä, ees harvakseltaan. Ketkä tulee käymään ja ketkä ei. Toisaalta on niitäkin ystäviä, joista ei välttis kuulu mitään pitkiin aikoihin, ehkei vuosiin, mutta ans olla kun pärähät käymään johonkin mihin se pääsee vaikka spåralla, ni siinä se on, hihassa kiinni, ja kaikki on ihan niiku et ois koskaan missään ollukaan. Siitä jatketaan mihin joskus jäätiin ja se jos mikä on hienoa sekin.

Irrallisuuden tunne.
Neljä vuotta olin ihan virallisestikin irtolainen, noin jos nyt otetaan tää asia ihan sillai viranomaisnäkökulmasta. Olin kirjoilla Helsingissä, statuksella "vailla vakituista asuntoa" ja olin ilmottanu, että olen matkoilla. Kuitenki asuin enempi vähempi pysyvästi jo täällä Hiekkakikkareella. Tismalleen 4 vuotta siitä kun Mordorista lähin (1.1.2011) niin siirryin kirjoille tänne Indonesiaan. 1.11.2015 nimittäin tulin työlupaviisumin kanssa maahan, jolloin muutuin täällä vakituisesti asuvaksi todelliseksi ihmiseksi. Virallinen osotteeni myös Mordorin väestörekisterissä on nyt Gili Trawangan.

Mutta noin niikun henk.koht. on kuitenkin yhä sellanen irrallinen feelis. Indonesialainen en ole, Suomessa en asu. Useimmiten tunne on se, että täällä olen kotona. Mutta koska pärstä on länsimainen pallinaama, niin on se päivän selvää että muukalainen olen enkä muuksi muutu, olin täällä miten pitkään hyvänsä.

Toisaalta, kun tän alien-statuksen näkee heti naamasta, niin saa osakseen tiettyä ymmärrystä. Että eihän toi tajua kun ei se oo meikäläisiä. Toimii myäs siten, että kattos, tolta voi kyniä ylihintaa kun se on länsimainen porsas.


Muuta ei nyt tuu miäleen. Jos asiaa jotenki summaa: ei uuteen maahan muuttaminen ja sinne asettuminen ihan ilman vaivannäköä tapahu. Kyllä se vaatii hermoja ja säätämistä ja välillä miettii, että vittu kyllä jossain muualla pääsis helpommalla. Mutta asioilla on tapana järjestyä, ja niin täällä Indonesiassakin, vaikka oon niin kaukana kotoa, ihan eri kulttuurissa.

Päivääkään en ole, vieläkään, tänne jämähtämistä katunu.

Ei miul nyt muuta. Molo vaan!

Eiku joo viä pari jutskaa....

Tätä postausta liippaa läheltä, tai ainaki melkeen, myäs alla olevat vanhat blogijutut:

• Viisi asiaa Hiekkakikkareesta
• Viisi asiaa Mordorista

Lopuks tähän tämmönen yllätyslinkki. Klikkaappa huvikses!

2016 ja Mordor miälessäin

Mensan kokous

Vuosi on vaihdettu ja saari on seitinohkasesti hiljentyny. Vielä on porukkaa poikkeuksellisen paljon ajankohtaan nähden, mutta piäntä tää on verrattuna mayhemiin joka täällä uuen vuuen aattona vello. Jumaliste mikä hulina sillon oli. Kaiken kukkauraks rupes vellomaan huhuja pommiuhkauksesta, joten oli aika selkiää että lähellekän saaren hulisevan keskustan kreisibailuja en lähe. Vetäsin kekkulit, kattoin Golfilla Adelen keikan telkkarista ja sitte kävin möyrimässä Kakkosen Koralpiitsin hietikolla. Sen jälkeen kotio ja naapurin uima-altaaseen vaatteet päällä sekoilemaan, koska siä oli viä kauheet pileet käynnissä ku kotihuudiloille mentiin.

Meinaan että old is not dead! Jaksaa bailaa viä!

On ollu lössi kavereita Mordorista kylässä ja nimittäin onkin bailattu ja on ollu hauskaa. Eilen kun saattelin porukkaa veneeseen tuossa kissakaupan rannassa nin vähän siinä meni roskaa silmään. Se on täällä kaukana maaliman äärissä asumisen paska puoli, että koko ajan joutuu hyvästelemään ihmisiä. Kun itte on asettunu olemaan ja muut tulee vaan käymään. Näin tämmönen ihmisrakas tunteellinen vetistelijä miusta on nyt tässä elämän ehtoopualella tullu. Ei ois tätäkän uskonu viä 5 vuotta sitte että nyt miä asun täällä ja pillitän niin Master Chefiä kattoessa ku kavereita veneisiin tuupatessa.


Meillä pitäis olla sadekausi päällä aivan täysillä mutta paskat on. Joulun tienoilla oli muutama lupaava ukkosmyräkkä ja jopa ihan mahtavat kaatosateet mutta siihen se sitte jäi. Nyt kärvistellään saatanallisen lämpöhalvauksen partaalla kun on ollu sellasta +36 astetta varjossa ja ilmankosteus hipoo taivaita. Hikoilun määrä on ihan älytön. Ei täällä koskaan normaalisti näin kuuma ole, yleensä ollaan siinä +30-33 välillä. Sellasen lämpötilan pystyn hanskaamaan ihan okei, mutta kun hivotaan neljää kybää ni alkaa aivot kiehumaan. Ei tästä enempää, en halua kerjätä verta klyyvaristain, sillä olen feispukista ollu huomaavinain että siä Mordorissa on vähän toisenlaiset lämpötilat. Joku 50 astetta kylmempää vissiin. Vanhingonilo, se on iloa aidoimmillaan!

Klikkaa tästä ja anna almu

Mutta Mordor. Nyt kun oon ihmisläheinen vetistelijä niin on kavereita ikävä ja huomasin, että tuli ihan sellanen vilpitön tahtotila päästä kesällä käymään siä Mordorissa. Tuli täysin puskista tämä hinku. Okei, siihen vaikuttaa kovasti myös se, että Tuskassa esiintyy Ghost, mistä olen viime vuuen aikana menny ihan fanaattisiin tiloihin ja ne pitää päästä näkemään. Mutta tahon myäs nähä kavereita ja istua Majavassa juomassa karpalolonkeroa ja on vähä äitiäkin ikävä ja mordorilaista ruokaa (raejuustoa!) ja kyllä on sellanenki olo että ois kiva nähä oikein laumoittain sellasia komeita oikeen miähen kokosia könsikkäitä. Ja jos ei Tuskassa ole hevisonneja niin paljo että silmät tulee kipiäks niin ei sitte missään. On siis päästävä juhannusnusnuksen jälkeen Helssinkiin. Ongelma: raha. Ratkaisu: kerjäys. Kiitos ja anteeks.


Muilta osin miä elän nyt aikamoisen hektisiä aikoja. Käyn TÖISSÄ. Olen ihan oikeasti virallisesti Taalasmaana Edenissä ja siällä niin into piukeena hoitelen varauksia ja rahaliikennettä ja millon mitäki. Edenin omistaja Suzanne reissaapi pitkin ääsiää maaliskuun puolväliin saakka eli siihe asti miä olen Edenissä pomona. Se tarkottaa että kuuelta ylös, joka aamu, ja seittemäks Edeniin. Siellä puoleen päivään saakka ja sitte kissakaupalle myymään sälää. Sitte kaahaus kotio, takasin Edeniin kattomaan että pulju on pystyssä ja asiakkaat tyytyväisiä eikä mikään oo hajonnu. Välillä myös kipasu Lutwalassa kissasairaala-asioilla. Sitte taas kotio. Puhelin päällä koko ajan jos tulee jotain yllättävää hässäkkää ja aina välillähän jotain tuleeki. Koska Indonesia.

Hän on Naksu

Koti on täynnä kissanpentuja. No mut ku kukaa ei adoptoi ja sairaalan pahnat tarttetaan kipeille hoitoa vaativille mirreille ni what can I doooooo? Pakkohan ne on sieltä lasaretin häkeistä johonki vapauttaa. Joten miulla on tällä hetkellä kämppiksenä 7 piäntä ja pihalla on viis pentua. Seittemän sisätilojen kääpiötä lähtee kans kohta ulkoruokintaan jahka on rokotettu. Syvä huokaus sille. Niin söpöjä kun nuo ovatkin niin alan olla aika väsyny siivoomaan hiekkalaatikoita, paskaa ja lirahuksia myäs laatikon ulkpuolelta kun pöljät ei aina osu sinne boksiin. Ja aika väsyny olen siihen yleiseen sotkuun ja kaaokseen mikä kämpässä vallitsee. Varsinki tuossa nelijän maissa aamuyällä ei paljon naurata kun kääpiöt on virkkuina ja haluaa peuhata.

Musta nuori lempeä ihana Synkkä kuoli eilen ja murheen murtama olen. Ei tietoa mikä sillä oli, hän laihtu vaan ja oli apaattinen, mutta aattelin jotain perushommaa mikä ois hoidettavissa. Ei ollukaan mikään perusjuttu, koskla Synkkä rupes toissapäivänä saamaan kouristuskohtauksia, joitten jälkeen ei pysyny jaloillaan ja oli ihan pää sekasin eikä tajunnu maailman menosta mitään. Eilen hänet eutanasioitiin, oli saanu sairaalassa niin pahan kohtauksen että se jäi ikäänku päälle. Ihan kamalaa. Mutta luajan lykky että meillä on kissasairaala ja eutanasialääkettä tämmösiin tilanteisiin jossa kissa selvästi kärsii eikä toivoa paranemisesta ole.


Mutta on hyviäki uutisia. Kissakaupan uuet roinat on tehny valtavan hyvin kauppansa. Uusia kangaskasseja tarvittee tilata ihan kohta lisää! Mirrien lompsa ei toki pullollaan vielä ole, koska loppuvuodesta meillä oli älyttömästi kuluja, kun oli klinikka ja noien uusien kassien/paitojen /postikorttien teettäminen ja sitte ostettii myäs 2000 dollaria maksanu verianalyysilaite. Ei ole ihan lähellä se hetki, että voisin ittelleni palkkaa maksaa mutta elän toivossa että joskus sekin päivä viä koittaa. Vaikka kai se palkan ottaminen on enemmän miun päästä kiinni ku siitä oisko siihen varaa. Koko ajan rima nousee, että joo otan palkkaa sitte ku kissojen lompsassa on 15 miljoona. Eiku sitku on 20 miltsii. Eiku 25. No jos sitte kun on 30 miljoonaa ni mulle vähä. Eiku.


Uijui, ulkona jytisee ukkonen. Pliispliispliis antaa tulla vaan! Myräkkää Hiekkakikkareelle, vettä taivaan täyeltä, kiitos nam!

Minikolhvia pelasivat

Poikarakkaus

Entinen Unelmien Rastasulhanenki kävi taas täällä. Entinen, koska se on leikannu tukkansa.

Oli joulu

Golfin pimatsut sai Mordorista tuliaisna uuet hianot duunipaidat. Kiitos Majava Baari ja Pub Pikku-Katti!

Golfin Jim sai kans miun Mordorin kavereilta tuliaisen

Hän on Lola

Hän on ykssilmänen Juusto. Kaikki pennut on ihania mutta Juustossa on jotain erikoisen ihkua. Persoonana aivan hurmaava.

Tässähän on vain murto-osa miun Palatsin keittiön ruokakupeilla asioivista mirrestä. Meikä on viäny tän kreisin kätleideilyn ihan uuelle tasolle.

Meri, tuo kalojen vilpola

Saari on ihan helvetin täynnä porukkaa. Rantaraitilla pyöräileminen aiheuttaa välittömän rattiraivokohtauksen. Sinko tai vähintään haulikko pitäs olla että pääsee kaikkien saatanan katuja tukkivien törrpöjen ohi ilman et verisuani katkeaa päästä.

Onneks sain tossa viikon lomailla. Yks italialainen kissamuija piti kauppaa auki ja miä sain olla vaan. Juatiin kavereitten kanssa kaljaa, lötköteltii naapurin uima-altaalla ja käytii sukeltelemassa. Viikkoon en poistunu omasta päästä saarta mihinkään Golfin kuppilaa pitemmälle. Eilen ku piti sitte lopettaa lorvailu ja tulla kissakaupalle saaren sykkivimmän ytimen välittömään tuntumaan ni  verenpaineen nousu oli huikea. Onneks Hiekkakikkare varmaan hiljenee heti uuen vuuen jälkeen. Toivottavasti.

Bizniz-naisna pitäs tietty ajatella vaan että kun on kauheesti jengiä ni vähäkö nyt kauppa käy ja kissoille tulee rahaa niin että korvat soi. Mutta ku miä oon vähä paska bizniz-nainen kun en silviisii jaksa ajatella.

Mutta enivei: piäni loma omilla huudiloilla tuli tarpeeseen ja oli ihana! Varsinkin oli ihanaa kun kerkes vihdoin sukeltelemaan vähä enempi eikä vaan hätäsiä aamusukleja sillon tällön.


Sukelteluolosuhteet tähä aikaa vuodesta on vähän mitä sattuu. Näkyvyys on kaurapuuroa tahi sitte hyvä. Vesi on helvetin kylmää (24 astetta) tai sitte ihan soppaa (30 astetta). Virtaukset on joko kesyjä tai sitte sellasia että paska tulee housuun ja kualemanpelko puristuu vanteena pään ympärille.

Miulla oli viime viikolla yks sellanen sukellus että miun nuppi levis ihan totaalisesti. Oltii tuos Menon edustalla ja jo meren pinta näytti vähän siltä et luvassa saattaa olla aika kreisi kyyti. Ja näin sitte oliki. Virtaus oli pahin mitä oon ikinä näillä kotivesillä kokenu, oltii syvällä, näkyvyyski oli mitä sattuu. Kyyti oli kauhiaa ja virtaus heitteli, paiskas pohjaan välillä ja sitte pyöritteli. Tuli vähän typpikänniäki ku oltii liki 30 metrissä mutta ei voinu mennä ylemmäs tasaamaan känniä koska virtaus oli niin kauhee et oli pakko koittaa pysyä lähellä pohjaa. Hengitys meni hyperventiloinniks ja homma levis ihan käsiin. Pyärrytti ja paniikkikohtaus oli ihan kauhia. 15 minsan kohalla en pystyny enää olee vaan viittilöin opelle että haluan keskeyttää tän hulluden justiisa heti nyt. Lähettii tulee pintaa kohti ja siinä safety stopilla jouduttii vielä sellasee pesukoneen linkousohjelman tyyppiseen pyöritykseen, mistä ei meinannu päästä pois. Henkityskuplat meni joka suuntaan eikä ollu mitää tajua enää et mitä vittua tapahtuu. Oot siinä 5 metrissä ihan muina sukeltelijoina ja kas nyt oonki yhtäkkiä 7-8 metrissä.  Piti uida kohti pintaa että sieltä pääs pois. Ku olin takas veneessä ni tuli pieni itku. Oli fiilis et oon ihan paska ja nynny.

Meri, tuo kalojen vilpola, se on pahimmillaan ihan kauhia. Siinä ihminen tuntee ittesä aika piäneks ja avuttomaks kun luanto antaa kyytiä.

Mutta ei voinu jäähä märehtimään. Se on se että jos putoaa hevoisen selästä ni on kiivettävä takasin satulaan. Seuraavana aamuna takasin mereen, vaikka oliki vähän jännäkakkaa märkäpuvun lahkeessa. Onneks oli ihana ja rauhaisa sukellus eikä mitään järetöntä höykytystä. Että toi kauhee sukellus ei päässy muodostumaan mikskään traumaks jonka yli ei pääse, ku sai siähen perään heti kivan ja helpon sukelluksen.


Pari päivää sitte oli kans vähän sätky olo ku mereen mentii mutta se johtu siitä että ku otin miun märkäpuvun kaapista ni siinä tepasteli skorpioni ihan muina tappajina. Märkäpuku lens aika kaaressa ja miä kiljuin ku mikäki neiti. Pojat rohkeena upotti märkkärin uima-altaan pohjaan painovöien kanssa ja sitte kääntelivät ja vääntelivät ja tarkistivat et peto on poistunu. Oli silti koko sukelluksen ajan sellain säpsähteleväinen fiilis. Että josko se paskiainen kuitenki jossai ryämii ja kohta tuikkaa miuta hanuriin. Ennenkin olen, ja nyt varsinkin, aina tsekannu töppöset ja kaikki, ettei siä lymyä mitään ylimäärästä. Ku täällä tropiikissa on tiäs mitä kauheita ötököitä jotka vaanii tappaakseen.


Sukeltelu, se on yhä parasta ja hianointa ikinä!

Huamenna on uuen vuuen aatto ja koko saari menee ihan kreisiks. Myä käyää ehkä varovasti alkuillasta pyärähtää kylillä kattomassa mikä helvetti siä on valloillaan ja sitte varmaan vetäydytään Golfin kuppilaan omiin kemuihin. Robert, Golfin omistaja, on luvannu pitää baarin auki ihan niin kauan ku myä ollaa tolpillaan ja kyetään ryystään kaljaa. Jei! Hyvää vuaden vaihetta sinne Mordoriin kans! Morjens!

(PS.  Oon nyt 2 tuntia koittanu latata kuvia tähän mutta vittu tuu mistään mitään kun nettiyhteys on niin hitaalla. Sama homma oli vuos sitte. Kun saari on täynnä ja joka saatanan selfiekeppi tanassa hilluvan urpon tarttee lataa 200 meitsiee instakramiin per päivä että kaverit näkee miten helvetin hyvä meininki on ni eihän tässä saa normaalit ihmiset tehtyä mitään hommia.

Vittu miä en jaksa. Tyytykää ny sitte noihi pariin onnettomaan kuvaan. Ei voi mitään.

Lisäys tovi myähemmin: ihan ku tän paskan julkasustakaan mitään näyttäs tulevan.... voi saatana!)

Kissakaupan uuet hianot roinat

Joulusesongin pitäis olla jo kuumana mutta saari on yhä aika tyhjä. Liekö nuo tulivuorihommat vaikuttanu vai mikä, ehkä jengi on vaihtanu lomaplääninsä varmempiin kohteisiin. Mutta kummallista on. Normaalisti majatalot on tässä kohin jo täyteen buukattu, mutta nyt liki jokasessa mörskässä on vielä tilaa joulunpyhiks.

Sadekausi on myäskin alkanu, on ollu huikeita ukkosmyräköitä ja pari päivää on ollu harmaata ja sateista. Ei muuten haittaa, oon aivan innoissani kun ei enää pöly lennä ja mikä parasta: piha on ruvennu pukkaamaan rikkaruahoja! Rohkenin myäs sijottaa puali miljoonaa uusiin rehuihin, nyt kun taivas hoitaa kasviksien kastelemisen. Kasvisten ostaminen on helppoa, setä tuli rehulastin kanssa aidan taakse huutelemaan ja löin sille kaikki lompsassa olleet käteiset kouraan ja sain liki 20 jotain rehua. Mitn hajua mitä siä on, jotain missä on kukkia ja sit pari jotain heinää ja jotain. Iha sama, kaikki kelpaa!

Miulla oli tuossa helvetillistä ressiä ensinnäkin työlupapaskojen kanssa, mutta se helpottu nyt kun passi on saapunu takasin kotio. Toinen saatanallista säätämistä vaatinu homma oli kissakaupan uuet hianot kissatuotteet sekä kissaruttorokotteiden kyttääminen. Pari kuukautta meni kissaroinien pykäämiseen ja tilaamiseen ja liki yhtä kauan sai kytätä rokotelastia. Koko Indonesia oli tyhjänä kissarokotteista, joka paikassa eioota vaan tarjolla kun kyselin  rokotteita Balilta ja Jakartasta ja Lombokilta. Viime viikolla vihdoin tukkumyyjä sai varastonsa täyteen ja rokotteita oli taas saatavilla. Hyvä, koska sadekausi tarkottaa että kissarutto-epidemia alkaa kohta jylläämään täysillä ja sitä varten on mirrien rokotukset pijettävä kuosissa.

Ja sitte omanlaisesa säätäminen oli sen kanssa että sain uuet rokotteet ja muut roinat Balilta tänne. Mutta kyllä ilopissaa melkeen pukkas kun torstaina vihdoin tuli pakettia veneellä Hiekkakikkareen rantaan ja pääs vauhkona kattomaan miltä nuo kaikki uuet sälät näyttää.

Uuet kissakassit ja paidat on niin hianoja! Mutta vittu mikä nysvääminen noissa kuvissa oli. Otin ekana valokuvan mein käsin maalatuista kylteistä ja yhestä seinäsä olevasta graffitista, ja sitte windowsin Paint-ohjelmassa hinkkasin pikseleitä että sain valokuvista enempi sarjakuvamaiset kissapiirustukset. Viäki rannetta jomottaa kun sai hiiren kanssa nylkyttää like there's no tomorrow.

Toivottavasti uuet sälät myy kuin häkä, koska kissat on tällä hetkellä varsin persauki. On ollu ihan vitusti kuluja viime aikoina: kissaklinikka ei sekään ilmanen ollu, lisäks ostettiin 2000 dollaria maksanu verianalyysi-laite, sitte 100 rokotetta ja uuet paidat ja kassit ja postikortit ja esitteet ja muut, kissanruokaa myyntiin vähäks aikaa... että vielä jossain kaukana tulevaisuuessa on se hetki kun voin ees ajatella että ottasin kissaprojektin lompsasta ittelleni liksaa. Koska tärkiämpää on kissat ja sitte vasta miä.

Kissaplokissa on kattava galleria uusista postikorteista ja muista roinista. Kattokee sieltä.

Ekana valokuva graffitista

Sitte vähän siivousta

Sitte saatanallista nysväämistä

Mutta lopputulos on niin hiano!

Luurilla bloggerointi?

Oon saapunu nykyaikaan koska miulla on puhelin joka suihkii villinä netissä ja siihen saa kaikkia mahottomia appeja joilla voi tuhlata aikaansa ja jopa tehä jotain järkeviäki asioita. Koklaan täs nyt miten toimii bloggerin puhelinjutska.

Työlupa Indonesiaan! Näin se hoituu! On helppoo ja halpaa eikä mee hermot yhtää!

Tässä syräntäsärkevä tilitys miun raskaasta savotasta, jota oon käyny säätäessäni ittelleni työlupaa. Näin se meni.

Toukokuu 2015

Ekana pitää löytää työpaikka. Työpaikan on oltava oikea, olemassa oleva, rekisteröity yritys joka on on kelvollinen palkkaamaan ulkomaalasia ja heille työlupia hankkimaan. En tiädä mitä ko.kriteerit on, mutta ainakin jossain vaiheessa oli että yrityksen pitää työllistää niin ja niin monta indonesialaista per yks ulkomaalanen. Työlupa-sääntöjen sekavuus on vähintäänkin samalla tasolla kun Indonesian viisumisäädökset noin ylipäätään. Toisin sanoen säännöt on jotain ja kukaan ei tiedä mikä on oikea versio eikä missään ole 100% varmaa informaatiota saatavilla.

Iha sama, miun avustussuhde Edenin majataloon päätettiin muodostaa viralliseks, semminkin kuin ens vuonna tulen olemaan Taalasmaana Edenissä pitkiä jaksoja ja tulen saamaan siitä ihan oikeaa palkkaa. Nin parasta olikin hoitaa miulle luvat ja paperit kuntoon, että voin olla siltä osin rauhassa. 

Sitte alko paperisota. Yleensä joku lakitoimisto tahi vastaava hoitaa kaikki kiemurat, mutta pelkästään papereiden kasaaminen saattaa olla haastavaa. Tarvitaan CV, työtodistukset viimeisestä työpaikasta, viimeisimmät koulu/opiskelutodistukset. Värillinen pärstäkuva jossa on punainen tausta.

Miulla tieätenkään mitään helvetin koulu/työtodistuksia mukana ollu, ne makas äitin kellarissa. Onneks äiti löys ne sieltä ja sil oli joku kaveri joka ymmärs mitä skannaaminen ja pdf ja email tarkottaa ja sain tarvittavat lappuset sillä viisiin tänne. Sen jälkeen oli operaatio löytää jostain punainen seinä, jonka eteen saatto mennä töröttämään ja joku sitte nappas valokuvan.

Kesäkuu 2015

Em. asiat lähetettiin sähöpostilla lakifirmaan, joka sitte pykers jotain papereita ja lähetti kaiken johonkin konttoriin Jakartaan käsiteltäväks.

Heinäkuu 2015

Luonnollisestikin, koska Indonesia, työlupasäännöt muuttuivat kesken miun paprujen käpistelyn, niin nehän tulikin sieltä sitten pumerankina takasin että ei kelba. Lakikonttori rukkas anomusta ja laitto sen uuelleen menemään.

 Odottelua.

Syyskuu 2015

Lakikonttorista tiedottivat että noni, nyt paprut on käsitelty.Sanovat että nyt kiireen vilkkaa lähetystöön ulkomaille käymään, pitäs mennä jo, hopihopi, hetiheti ja kerro välittömästi mihin lähetystöön menet. Sanoin että no lähettäkää ekana miulle se leimattu paperi jolla työlupa on hyväksytty (tätä lappua kutsutaan nimellä TELEX) ni kattelen menemistä vaikka tonne Singaporeen sitte, koska se lappu on oltava lähestystössä viisumihakemuksen liitteenä. Lakimies ilmotti sitte, että nii joo ei sitä paperia oo vielä tullu. Kysyin että no miksi vitussa sitte käsket painumaan ulkomaille HETI jos ei sitä helvetin paperiakaan oo vielä tullu, koska ilman sitä en saa lähetystöstä yhtään mitään? Lakimies sano sorisori, jees,  siun pitää oottaa vielä mutta mene kuitenki mahollisimman pian, mialummin heti.

TELEX-paperi saapu noin viikon kuluttua ja lakimies hermoaa että pitäs olla jo menossa sinne Singaporen lähetystöön Sanoin että tässä lapussahan lukee että se on voimassa 2kk joten tässä mikään kiire ole, menen sitte ku ehin. Lakimies kerto sitte, että niin mutta kun se siun työlupa-aika (12kk) alkaa nyt heti. Kysyin että miten vitussa alkaa nyt heti kun en ole mitään työlupaa vielä nähnykään. Lakimies selitti jotain jostain helvetin  resident statuksesta (tai jostain), lateli lyhenteitä ja selosti jotain missä ei ole mitään tolkkua. Väitti, että kyllä näin on. Totesin siihen, että menen silti vasta sitten ku miä ehin, että en ala nyt säntäämään mihinkään saatana.

Lokakuu 2015

Menin ulkomaille Singaporeen Indonesian lähetystöön ja hain sieltä viisumin. Mukana piti olla passi, kopio passista, passikuva ja tuo yllä kuvattu aa-nelonen eli se TELEX. Sain viisumin, ja se makso noin 90 euroa. Viisumissa lukee, että sallittu maassaoloaika 12kk.

Marraskuu 2015

Tulin takasin Indonesiaan marraskuun eka päivä. Lentokentällä sain passiin viisumin viereen vielä Limited Stay Permit -leiman, jossa luki että on 30 päivää aikaa käydä lähimmässä Imigrasissa viimeistelemässä asia.

Toimitin passin sekä 1200USD:tä vastaavan pinon rahaa lakitoimistoon, joka alotti hommien viimeistelyn paikallisen Imigrasi-konttorin kanssa tuos Lombokilla. Oottelin aika rauhassa hetken. Kun ei mitää kuulunu asioitten etenemisestä ni soittelin välillä lakimiehelle ja kysyin että mikä vittu tässä nyt taas kestää. Kuuntelin lakimiehen selvityksiä siitä, että säännöt on taas muuttunu ja on sitä ja tätä ja tota mutta että varmaan joo kohta on valmista ja saan mennä valokuvaan ja sormenjälkiin ja saan passin takasin.

Joulukuu 2015

Lakimies ilmotti, että asiat kunnossa, tuu käymään siä Imigrasissa ihan millon sulle sopii. Soitin noin viikon päästä tuosta tiedosta, että no tulisin maanantaina, niin lakimieshän luonnollisestikin sano että ou nöy, et voi tulla vielä, koska uusi systeemi ja pitää uudelleen odottaa jotain Jakartasta ja siun tiedot pitää uuelleen laittaa johonki. Räjähin ehkä hieman ja kysyin että mitä helvettiä siä sitte sanoit tossa viikko sitte että kaikki on valmista, senku tuut sitte ku haluat ja nyt ku oisin tulossa ni ei ookkaa. Lakimies vastas kapula-enklannilla että "ollos tiedotettu että joskus näin tapahtuu kun tulee uusi systeemi". Jaaha. Minkäs teet. Pyysin lakimiestä sitte ilmottamaan hetimiten millon hommat on valmiita ja voin mennä käymään Imigrationissa loppusilauksessa. 

Luonnollisestikaan lakimiehestä ei kuulu mitään, mutta laskun palkkioistaan se kyllä lähetti. Soitin taas ja kysyin että mitä vittua, miä mitään laskua maksa, ennenkun saan passin takasin ja viimisetki vipstaakkelit tän paskan kanssa on hoidettu. Että onks tietoa koska voin tulla sinne saatanan Imigrasiin ja saan passin takasin. Joo, ihan millon sulle sopii, kaikki on nyt kunnossa, sanoi hän. Ilmotin että tuun maanantaina. Oletin sinisilmäsenä dorkana, että saan maanantaina passin takasin ja pääsen sen kanssa sitte esim. avaamaan pankkitiliä.

Menin sovittuna maanantaina, viime viikolla, Imigrasiin ja tapasin lakimiähen siällä. Kävin puunaamasen virkalijan tykönä valokuvassa, antamassa sormenjälet ja nimmarin ja oletin pässinä että sen jälkeen tovin odotus ja passi tulee kouraan. Ei tiätenkään tullu. Lakimiäs vasta nyt muisti kertoa, että kyllähän siihen viikko menee, että viälä joku virkamiäs sutii jotain papereita ja lyä leimoja johonki. Käski miun tulla viikon päästä uuelleen käymään. Maksoin tässä kohtaa kuitenki lakifirman käpistelymaksun, 7,9 miljoonaa rupiaa kun en sellasta rahakasaa viitti kassissa ees taas kannella.

Tässä vaiheessa: Vittu miä olen niin kypsä.

Tiedustelin lakimieheltä tua viime perjantaina että nii onko se passi jo haettavissa että ku maanantaina tuun taas käymään. No ei tiätenkään ole! Lienee kulttuuriero että ”viikon päästä” tarkottaa suamalaiselle maanantaista seuraavaa maanantaita, mutta ei kun oikeesti se on seuraavan viikon keskiviikko.

Mutta TÄNÄÄN! Takasin Imigrasiin Lombokille ja lakimiähen tapaaminen Imigrasin portilla. Sain miun passin ja väriprintterillä paperille tulostetun ja minigrippi-pussiin pakatun käyntikortin kokosen lapun joka on miun jonkinlainen indonesialainen henkkari ja lupa olla maassa. ENS VUODEN SYYSKUUN LOPPUUN SAAKKA. Eli kyllä jumalauta 12kk työlupa jakso alko miulla heti kun paperit oli Jakartassa käsitelty, vaikken mitää viisumia ollu viä ees hakenu saati hoitanu tätä Imigrasi-rumbaa uuella viismilla maahantulon jälkeen.

Missään ei myöskään mainita että miulla on mitään lupaa tehdä töitä. Joka lapussa ja leimassa on vaan teksti LIMITED STAY PERMIT ja sillä zipuli. Mutta näin tää nyt vaan täällä on. 

Miälessä käy useinkin, että niikun joku sano niin tämä maa perustuu sellaselle "eivittuismille". Mut iha sama! Miun ei tarvi ees ajatella viisumiasioita moneen kuukauteen! Hurraa! Fanfaareja, Porilaisten marssi, pari rakettia ja samppanjaa kiitos!

Yhteenvetely:

Aikaa työpaikan löytymisestä koko paperisota-lakimiäs-imigrasi-sähellyksen loppuun (siihen kun passi oli vihdoin asianmukasin leimoin ja härpäkkein takasin omassa kätösessäin) kului siis toukokuun loppupuoliskolta joulukuun puoleenväliin. Noin 7 kuukautta siis.

Rahaa 12 kuukauden työlupaan meni:

1200 USD verran rupioita valtiolle - 1110 egee

7,9 miljoonaa rupiaa lakitoimistolle asian hoitamisesta - 530 egee

132 singaporen dollaria viisumista - 90 egee

Yhteensä siis noin 1730 euroa, plus matkakulut Singaporeen ja ravaamista Lombokilla Imigrasissa. Yhteensä koko paska – pakollisine matkakuluineen - reilun rapsakat 2000 euroa. Tästä kuittasin noin 1300 euroa lahjotuksin (niin GoFundMe-kampanjan tuotoilla kuin miulle täällä käteen annetuilla tukipaketeilla). Kiitollinen, ja persaukinen, olen.

Mutta tämä on vajaan vuoden sielunrauhan hinta Indonesiassa tänäpänä.

Seuraavaksi meinaan mennä rohkeesti pää eellä koklaamaan millanen helvetin sählinki syntyy kun koitan avata pankkitiliä Indonesiassa. Siitä lisää tuonnempana, jahka kerkeen käyä pankissa saamassa hepulikohtauksen. Meillä on onneks Hiekkakikkareella ihan tuliterä upouus pankkikonttori, kuulkaa! Ollaan ihan ku oikeessa maailmassa! Mutta palaan pankkitilin avaamisen kiamuroihin sitte kun sen asian oon saanu jotenki hoiettua. Pielkää peukkuja bärsseissänne että se homma sujuis ees jotenkuten helpolla.

(PS. Sori jälleen plokipäivitysten harvalukuisuutta.... on ollu kiirettä ja hermot kireenä ja tietokoneongelmia ja kaikenlaista ylimäärästä häslinkiä.... kyllä tää paska tästä viä aktivoituu, oottakaa vaan!)

Elonmerkki! Kissaklinikka!

Olen hengissä! Mikäs pahan tappais, nimittäin. Ei ainakaan tulivuorenpurkaus, hurjat venekyydit tahi naama eellä jättimäiseen hämähäkinverkkoon törmääminen (syränkohtaus oli kyllä ihan hilkulla, kun tämä tänää aamulla tapahtui).

Uutisia lyhyesti näin aluks ja sitte tulee myähemmin muuta asiaa, mm. kilomeetrin mittanen tuskallinen selvitys siitä miten Indonesiassa hommataan tyälupa. Sen verran mainittakoon, että eihän miun paperisota ole vieläkään valmis, mutta nyt on toivoa että viimeset silaukset hoituu maanantaina. En silti viäläkään huakase, koska Indonesia. Sitähän ei koskaan tiiä jos vaikka tänään tulee voimaan uusia lakipykäliä, nimittäin.

Eniveis: tulivuori. Sehän puuskutteli pari viikkoa tuos marraskuun alussa, sitte otti piänet nokoset ja taas tuossa muutama päivä sitten piaras tuhkapilven taivaalle ja aiheutti ylimäärästä päänsärkyä lentomatkailijoille. Tiettävästi vuori on nyt taas vähän rauhottunu, mutta eihän näistä luonnonvoimista koskaan tiiä mitä seuraavaks tapahtuu.

Tulivuoresta viis, se ei miun elämään ole millään lailla vaikuttanu, jollei lasketa keittiöstä lakastun tuhkapaskan määrää. Sen sijaan justiisa oli 10 päivän kissaklinikka, joka piti miut aika helvetin kiireisenä ja kireenä. Stressikäyrä huiteli taas taivaissa, ja aika finaalissa olin kun tuon ähellyksen sai vejettyä läpi. Klinikka ittessään suju mallikkaasti, mutta ennen sitä oli kaikenlaista paskaa ja säätämistä, joka meinas viiä miut aivovaurioon. Olen ennenki sanonu, ja sanon taas: kissoja jaksan kyllä, mutta vittu ihmiset!

Ja vittu meri, tuo kalojen vilpola! Just kun miun piti suhata ees taas kotikikkareen ja Airin väliä niin iski hirviä tuuli ja aallokko suoraan helvetistä. Venekyydit oli aika vankkaa kuolemanpelkoa, kun puupurtilo meni aalloissa miten sattuu, ihmiset kirku ja vesi loiski. Oli välillä sellasta, että kun kotikikkareen rantaan pääs ni meinas lähtiä jalat alta. Hengissä olemista arvosti taas ihan eri tavalla ku normaalina päivänä. Onneks saarten väliä suhaa nykysin myös speed boatit, jotka toki on kalliita, mutta niillä kyyti kesti vaan vartin ja vene meni sellasta vauhtia että siin ei aallokkokaa paljo kerenny purtiloa heittelemään. Niillä suhasin viimiset päivät, kun oli paska housussa jo pelkkää merta kattoessa. En voinu kuvitellakaan että oisin noilla hitailla island hopping -kaarnapursilla menny yhtään mihinkään enää.

Klinikka oli 10 päivää, mistä ekat 5 oltiin tääl kotikikkareella ja sit 5 päivää Gili Airilla. 203 kissaa, 3 kania ja yks vuohen penska kävi lääkäreien pakeilla. 164 kissaa steriloitiin. Vuohi ostettiin omaks, koska hän tarvitti hoivaa jota sen alkuperäsessä kodissa ei oikeen osattu antaa. Vuohi makso 100 000 rupiaa eli halpaa kun saipppua. Vuohivauva oli varsin heikossa hapessa kun se löydettiin, oli ripulissa ja nälissään ja nestehukkanen, mutta nyt asuu Lutwalassa ja on voimissaan. Ja niin suloinen!

Robin

Klinikan maskotiks muodostu pieni surkia kissanpentu jolla ei ole silmiä. Löyty jostai tienposkesta yksinään sokeena surkeena määkimästä. Sokeen nimi on Robin ja se on tällä hetkellä Jakartassa meiän eläinlääkäri Rinin kotona. Robin saattaa sielä myöhemmin muuttaa Mordoriin, koska mein yks suamalainen eläinlääkäri hoivas Robinia klinikan ajan ja lääpästy häneen niin täysin, että meinaa Robinin hakea Mordoriin jahka Robin on kasvanu ja rokoteltu,

Miullakin on uus kissanpoikanen. Bakso eli indonesialainen lihapulla. Löytyi Airilta yksinänsä jostain ja kotiihan se oli pakko tuua. Bakso ajaa miut hulluuden partaalle, hän on tavattoman äänekäs ja hänellä on terävät hampaat. Miun täytyy hakea sille huomenna aamulla kaveri, ja mein kissasairaalan pahnathan on pullollaan kissanpoikasia uusia koteja vartomassa. Josko Bakso sitte vähän rauhottuis kun on kaveri jonka kanssa painia eikä tarvi miuta huutaa hereille pitkin yätä et hei, leikitääks.

Mitäs viä? Kävi kaverei kylässä. Vähis oli ekana marraskuun alkupuoliskon ja sitte samana päivänä ku Vähis läks ni Leiviskät tuli tilalle. Ens viikolla tulee Kiiskit ja Äijälälälälä eli kaljanjuantia tiedossa.

Ja hurraa! Vihdoinkin joku on älynny ruveta täällä järkkään kielikursseja meille tänne jämähtäneille! Miä meen siis maanantaina koulunpenkille! Kuus iltaa tiukkaa indonesian kiälen opettelua. Josko sit miäkii vähän paremmin osaisin avata suuta indonesiaks. Muutakii ku et kaljaa kiitos, kymmene munaa, huomenta, kaks askia malporoa, kiitos ole hyvä, onks teil tofua. Hikipinkosuorittajanahan ahistuin kyllä jo heti kun kävin kurssille ilmottautumassa ja siä iskettii eteen piäni lapuke missä oli neljä kiälitehtävää, jotta saavat vähän hajua siitä minkä tasosta porukkaa kurssilla oikeen on. Piti vastata indonesiankielisiin kysymyksiin indonesiaks jotain ja sitte englannistaa pätkä tekstiä. Aika arvaamiseks meni, varsinki se englannistaminen. Heti olin ihan murskana et vittu en pärjänny enkä saa kymppiä tästä kokeesta. Saatana.

Mutta ihan helvetin kivaa mennä kurssille enivei! Jee!

Bakso

Piäni klinikka-apulainen Gili Airilla. Onneks sillä oli jo koti.