Ennen oli kaikki paremmin

Neiti 47 tässä huomenta. Yks ikäihmisen merkkihän on se, että aina haikailee menneitä aikoja. Sillonhan oli kaikki (muka) paremmin. Tämä alustuksena tälle vuodatukselle.

Feispukissa on muutamia ryhmiä, jotka on vaan meille kekkä täällä Hiekkakikkareella enempivähempi pysyvästi asustellaan tai keillä on täällä joku pisnes tai jotain pysyvämpää otetta rantahiekkaan enivei. Näillä palstoilla kulkee tiedonvälitys, siellä ostetaan/myyään/vaihetaan/vuokrataan, siellä ilmotellaan häpeninkeistä ja kysellään neuvoja. Siellä myöskin valitetaan. Näin se internetissä menee. Joku kysyy että tiätääkö kukaan mistä vois ostaa sitä tai tätä, ja 5 kommentin jälkeen siällä jo ollaan erimiältä ihan kaikesta ja huuetaan kuinka kaikki on paskaa ja ennen oli kaikki paremmin ja sinäki siinä olet yks täysi mulkku, mene kotios. Tämä on internettiä nykypänä. Kyllä oli ennen kaikki paremmin kun kommunikoitiin savumerkein tai edistyneimmät ehkä kirjeitse. Siinä ei niin helposti lähe ärähtämään kun joutu vähän miettimään mitä asiaa oikiasti on.

Ihan jees on tuua epäkohtia tapetille mutta useesti kommentointi valuu siihen, että kauheeta kaikki ja ai ku oli nääki saaret nii hianoja 40 vuotta sitte ku tääl ei ollu ketää eikä mitää. Mut nyt on kaikki pilalla ja perseestä ja miks on nyt kuppila joka myy kepappia ja tua yhes paikas näin - OMG- muovituolin . Koska turisti tuli ja pilas kaiken.

Useimmiten pahimmat narisijat on länkkäreitä, eli "bule" kuten täällä tavataan sanoa. Tuoksahtaa hiukan kun kalpeanaamaset bulet märisee kuinka turistit on pilannu niin Balin ku kohta Gilitki, jos oot itte kans yks bule joka on tänne joskus sillo männävuosituhannella (kun kaikki oli paremmin) ekaa kertaa ihan turistina tullu. Ja kun on tänne jämähtäny, ni tavalla tahi toisella, mitä todennäkösemmin, repii itteki elantonsa nimenomaan siitä kauhiasta turismista. Kauhee napina esmes siitä, että ku rakennetaan liikaa ja koko ajan tulee uutta sitä ja tätä, eikö tätä hommaa saaha kuriin millään. Ja sitte joka toisella valittajalla on ittellään joku saatanan resortti tekeillä tua jossain puskassa. Et kuhan MIÄ saan rakentaa ni okei mut voisko sen kiältää kaikilta muilta pliis.

Ja joku aina muistaa mainita kuinka tua jossain kaukasessa Lombokin kylässä joku on niiiiiiin köyhä, vaikka täällä vaan turistit paskantaa rahaa ympäri saarta, et eikö oo kamalaa. Mitäs helvettiä? Pitäskö porukkaa viiä bussilla sinne köyhien luokse paskomaan rahaa vai mitä pitäs tehä? Turismin myätä täällä työllistetään aivan jumalaton määrä ihmisiä, joista suurin osa tulee tosta Lombokilta ja osa ihan varmasti niistä köyhistä kylistä myös. Tyypit puurtaa täällä ja samalla ne elättää niin ittesä ku vähä Lombokilla asuvia sukulaisiaanki. Ja jos on hyvä ja ahkera ja osaava duunari, niin täkäläisittäin aivan kelvollisia palkkojakin saavat.

Vakio on myäskin se, että miä en kestä enää, lähen menee, jonneki muualle, johonkin mestaan mitä ei oo viä pilattu ja mis ei oo mitää, autioo rantaa vaa, ja missä on OIKEE meininki ja saa vaa olla ja syyä hiakkaa ilman mitää länsimaisii kotkotuksii. Et periaatteessa mitä alkeellisempaa ni sen siistimpää, mutta käytännössä se on viikko tai kaks ni alkaa kyllä tulla ikävä kännykkäverkkoa ja ilmastointia ja Starbucksia ja pitsaa ja ees jonkinlaisia palveluja, luulen.

Se onki miälenkiintonen ajatusmaailma tuo. Että yäk turistit pilannu ton mestan, miä nyt kyllä etin jonku mestan mis ei oo viä oikee ketää. Ja meen sinne sitte muovipussieni ja kännyköitteni kanssa ja viän kaverit kans ja laitetaan sinne disko pystyyn ja ruvetaan myymään pitsaa.

Ois jumaliste pitäny olla sellanen globaali Rajat kiinni! -liike jo muutama tuhat vuotta sitte ni kukaan ei pääsis mihinkään levittelemään omia kotkotuksiaan. Muurit kaiken ympärille ja siellä pysytään sitte.

Kyllä valitan itteki, että vittu kun saari on täynnä turisteja ja pitääkö tuohonki maatilkulle pykää joku hervoton betonikuutio misä on 20 huonetta ja tarviiko olla uima-allas joka saatanan majatalossa ja KUKA TARVII KEBABBIA HIEKKAKIKKAREELLA SAATANA.

Mutta toisaalta kehrään tyytyväisnä, kun on sähkö ja keittiön hanasta tulee juomakelposta vettä ja ilmastointi surraa ja jos haluan hyvää pitsaa, niin saan sitä ihan tuosta Regina Pizzasta.

Menivät perkeleet ja päälystivät miun kotimatkan!

Viimeksi räyhäsin männäviikolla kun oli reitti kotio poikki. Päälystivät tiätä perkele! Mikä ennen oli pehmoinen hiukan polkua isompi pölisevä (sateella mutaliejunen) tienpätkä, on nyt petonilla päälystetty leveä highway. Kyllähän siinä kelpaa fillarilla posottaa. Mutta valitan sitä, että siinä ku sitte vetää fillarilla lipat kun tulee Golfilta kotio piänessä hönössä ni tulee vähän pahempaa jälkeä ku ennen muinoin, kun vaan pusikko pölis kun sinne tupsahti. Nyt on luvassa betoni-ihottumaa, verta ja suolenpätkiä, jumaliste. Auts jo etukäteen. Pelko on myäs persauksessa, että tuo highwayn rakentaminen keskelle ei-mitään povaa kyllä että jotain muutaki tulee tapahtumaan. Joku sinne jonneki kohta pykää jonku helvetillisen resortin, luulen. Kyllä oli kaikki paremmin ennen ku polkuja päälysteltiin!

Kaikkihan se on paskaa, paitsi kusi ja Ghost, mutta maaliman meno on sellanen, että kehitys kehittyy. Harvassa on kolkat, mitkä jumittaa samassa kuosissa vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Perseestähän maaliman meno on, se on ihan fakta. Ihmisiä on liikaa ja myä hukutaan omaan paskaamme aivan tuota pikaa. Mutta porskutetaan nyt vielä kun voiaan, ei tämä enää kauaa kestä.

Kaikki on jo piloilla.

Vakavasti puhuen: turismihan on vähän kakspiippunen juttu, niikun mikä hyvänsä asia maalimassa tuppaa olemaan. On hyvä matkustaa, niin maalimankatsomus avartuu ja näkee vähä muunlaistaki elämää ku pelkkää Kouvostoliittoa. Kun näkee vähä muutaki maalimaa ja kohtaa ihmisiä omien huudiloien ulkopuolelta, niin ei ihan helpolla vinksaha natsiks. Ja sitte toisaalta kun lauma ihmisiä haluaa johonki piänelle Hiekkakikkareelle rentona retkottelemaan, niin nopiasti Hiekkakikkareen sietokyky alkaa olla äärirajoilla.

Lukase vaikkapa tämä juttu. Klik klik.

Neiti 47

Hyvä luoja täytän huomenna 47. NELKYTSEITTEMÄN! Järkyttää, mutta toisaalta paskaaks siitä inisemään kun asialle ei mitään voi. Reippain mielin kohti krematorion uunia mennään!

Ikävää tässä on se, että pääkoppa kuvittelee yhä että olen nuari ja vetreä. Olo ei tunnu aikuiselta, vieläkään. Aina on se tunne, että muut on jotenki aikuisempia, vaikka ne olis miuta vähän nuorempiakin.

Positiivista tässä lienee se, että hetkenä minä hyvänsä alkaa viienkympin villitys. Jännityksellä ootan mitä tapahtuu. Tuskin kyllä mitään, koska miulla ei ole rahaa esim. moottoripyärään tahi kikoloon. Ja ohan tää miun elämä jo nyt aikamoista villitystä, täällä Hiekkakikkareella. Eipä ois nuarna plikkana arvannu että kun tämmösiin seniileihin ikävuosiin saavun ni asustelen persaukisena Indonesiassa kissalauman kanssa.

Että ei oo ihan päin persettä tää elämä menny, vaikka joskus on sellanen olo ehkä olluki. Kaikki - kaikki paskakin - on omalla tavallaan johtanu tähän päivään, ja tähän mielentilaan, ja tähän Hiekkakikkareeseen.

Huomisen ikääntymispäiväni aion poikkeuksellisesti viettää vetämättä kriisilärvejä ja itkemättä kännissä sitä että oon niin vanha. Oon tyytyväisnä Taalasmaahommissa Edenin majatalossa, ja illan katton telkkaria kissojen kanssa. Muuta ei tarvi. Kun koittaa olla tyytyväinen siihen, mitä siulla on, eikä koko ajan haikaile sitä ja tätä ja tota, ni on jotenki helpompi olla. Uskokaa, kun ikänainen ohjeistaa! Saatana!


Älkää pliis vaivautuko onnittelemaan, tässä iässä oo mitään onniteltavaa. Jos haluutte jotenki reagoida, ni laittakaa pieni roponen joko miun bintsu- ja nuudelirahastoon (miun rahatilanne on tällä hetkellä persettä kylmäävän huono), tahi jos ei ittensä köyhäks säätäneen kääkän sponssaus napostele, ni tuuttaa muutama miltsi kissoille. Klikkaa tästä ni löytyy lahjotusohjeisto.

Alla kuva 400... eiku 40 vuoden takaa. Kouluun lähössä ja vituttaa ilmeisesti aivan vietävästi. Olin äkäin biaatch jo silloin!

Kakkua pöytään! Työlupa on uusittu!

Leima joka kertoo että 30.9.2017 saan olla rauhassa

Miun työlupa seuraavaks vuodeks on nyt uusittu. Passin hain takasin eilen ja nyt hallussa on kaikki asianmukaset leimat ja läpäreet.

Työluvan uusiminen oli huomattavasti kivuttomampaa ja varsinkin nopeampaa kuin sen hankkiminen ekaa kertaa. Se ähellyshän oli ihan silkkaa säätämistä ja hermojen kiristelyä. Lue täältä kuin mahtava operaatio työluvan hankkiminen tuossa vuosi sitten olikaan.

Työluvan uusiminen (tämä siis tehään kun siulla on jo olemassa oleva työlupa eli "kitas" ja kun työnantaja pysyy samana) meni seuraavasti:

• Noin kuukaus sitte vanhan työluvan paprut + passi kiikutettiin lakinaiselle (luaajan kiitos ei ollu sama pölkkypää joka asiaa vosi sitten hoiti)
• Kun paprut oli tsekattu ja kaikki vatkattu kuntoon (piti mm. hankkia vakuutus ja säätää jotain muitaki juttuja) tuli noin 23 miljoonan rupian lasku. Sisälsi 1200USD maksun valtiolle sekä lakimiespalkkion. Maksoin.
• Tämän jälkeen piti käyä Lombokilla Imigrasissa valokuvattavana ja antamassa sormenjälet. Ei vissiin puhettakaan, että heillä olis mitään tietopankkia, josta nää asiat vois poimia. Olenhan käynyt antamassa sormenjälet ja pönöttämässä valokuvissa jo tsiljoona kertaa. Mutta iha sama, näin tää menee, ja kun käsketään ni miä menen.
• Sitte oottelua pari viikkoa että Imigrasin ihmiset laittaa leimaa ja pykää lippuja ja lappuja. 
• Passin noutaminen takasin.

Työluvan uusimista varten ei tarvitte poistua maasta, vaan kaikki hoituu tuossa Lombokilla. Nyt on pässissä leima että saan olla ens vuoden syyyskuun loppuun saakka maassa. Aaahhhhh.

Sain lakinaiselta myäs pinkan työlupaan liittyviä papereita. Eilen iltasella avasin paperikansion ja pongasin sieltä ittestäni varsin erikoiseks muokatun valokuvan. Meinasin kualla nauruun. Jossain matkanvarrella miusta tuonelan tienviitasta on photoshopattu isopäinen valkokauluspaitanen siveä alien.

Mitvit?

Minähän en omista valkosta kauluspaitaa enkä ole sellasta keneltäkään valokuvissa tönöttämistä varten lainannu mutta niin vaan noissa papereissa pojotan tärkeenä valtava otta loistaen ja valkonen kauluspaita tärkättynä päällä. Mitvit, saattaisin kysyä, mutta iha sama. Miulla on työlupa vuodeks eteenpäin. Sielunrauha sisälty hintaan ja jos ny haluuvat laittaa miulle uutta vaatetta ylle ni aiiiiiivan sama.

Miettikää, että jossain virastossa joku tekee työkseen semmosta, että photoshoppaa ihmisille asiallista vaatetta päälle. Mahtavaa! Gotta lööööv Indonesia!!! 

Kikkareen eläimiä

Ohan toi nyt ihan helvetin tylsää kuvat harmaasta betonista ja remontista. Kun ei tässä kuitenkaan missään Kouvostoliitossa olla, meillä on täällä muutaki ku pelkkää petonia. Esimerkiks hirviästi kaikenlaisia eläimiä.

Kuvakollaashio next!

Eilen sattu olee melkeen kaikki mirrit yhäaikaa kotona ku tulin kissakaupalta. Kuvan ulkopuolella heitä oli lisää. Ei muuten mikään ihme, ettei miulla ole miästä kun tätä hulluutta avoimin silmin kattoo. Kissat rulaa! Lööövvvv!

Zorro tais haaveilla kanapaistista

Edenin majataloon on otettu lauma kananeitejä. Tässä heistä yks, nimeltään Ginger Spice.

Miulla oli köntsä nimmaanperkeleen hyvää juustokakkua. Sen syäminen oli vähän haasteellista, koska kissat halus kans.

Sokee. Hänellä on ollu muutama epilepsiakohtaus, mutta nyt menny jo melkee 2 viikkoa ilman yhtään sätkyä. Hän voi hyvin.

Vuohet vähän peloitti joitain

Mutta Supermama meni ennakkoluulottomasti tekemään tuttavuutta vuohen poikasen kanssa.

Myäs lehmiä kävi huudiloilla

Tori ja Steven hoitamassa naapuritallon hepoa, kenellä on inha tulehtunu vamma koivessa.

Takanaapureien yks kääpiökukko.

Sokee

Jaana

Hevoinen toi vähän raksamatskuja tänää

Juusto meni tsekkaa et mikäs helvetin otus se tuo on

Takanaapureien minikukot. Nää on ihan hulvattomia tapauksia. Ne on piäniä perkeleitä, joilla on lyhkäset jalat, mutta valtava ego. Ne antaa isommille otuksille lähöt jos tuppaavat liian lähelle.

Remonttihommelit etenee

Remonttihomma menee päivässä numero kuushi. Aikaan on saatu tilusteni itäreunan eli iistin aita, pala takareunan eli pohjoispään aitaa ja eka tsiipale ranchini länsireunaa rupes nousemaan pari tuntia sitte. Vielä menee viikko tai vähän päälle, ounastelen, ennenku aita on valmis ja nakutus ja sotku siirtyy keittiöön ja etupihaan.

Remppareiskat on saanu aikaseks hirviä kaaoksen. Miä sain ekat päivät juasta lapion kanssa kuokkimassa rehuja ylös ja istuttelemassa niitä muualle, pois aidan lähistöltä. Kävi nimittäin selväks, että mikä aidan vieressä viä henkitoreissaan kituuttaa, sille loppu koittaa, ellen asialle tee jotain.

Nyt on satunnaista viidakkoa siellä sun täällä, vielä toistaseks. Aika varma olen, ettei nuo herkkähipiäiset rehut tykkää hyvää kun joutuvat muuttamaan. Saletisti suurin osa heittää lusikan nurkkaan, vaikka miä kuinka kuoputan hevosenpaskaa huudiloille ja heilun letku tanassa että kastuvat. Ei voi mitään jos kuolevat. Alotetaan sitte taas alusta kun remppa on valmis. Viidakkopiha tulee, saatana, periks en anna!

Tänää Palatsini omistaja elikäs vuokraisäntäni Erik kävi ottamassa mittoja ovea ja ikkunoita varten ja samalla käytiin läpi suunnitelmat et mitä keittiölle ja etupihalle tapahtuu. Kaikkeen hän sanoi okei ja jees, ja olen äärimmäisen kovissa täpinöissä koska miun Palatsista tulee niin hieno.

En enää ikinä poistu himasta kunhan tää renppa on redi ja miulla on keittiössä seinät ja uus terde ja pähee röhnötyslounge. Siä sitte vaan riippumatossa muumioidun ja kuuntelen Atomirottaa.

Evakkorehut teki etupihasta melkeen viidakon

Tilusteni itäreunan aita nousee

Tänää aamulla ukot siirty länsipuolelle nakutteleen

Kissat tietysti jeesas mittaushommissa

Iistimpää aitaa

Remonttikaaos

Ekana tämä: uutisissa ehkä ootteki jo nähny, että eilen tapahtu ikävä onnettomuus täällä meillä. Balilta Hiekkakikkareelle lähteny pikavene räjähti. Kaks ihmistä kuoli ja useita loukkaantu. Hirviä juttu. Hirveitä oli myös netissä välittömästi levinneet kuvat loukkaantuneista ihmisistä. Miä en sellasia kuvia ois halunnu nähä, etenkään sitä missä on nainen, jonka jalat oli silpoutunu poies. Mutta se on tämä indonesialainen tyyli, että mitä hirviämpää, sitä innokkaammin kuvataan ja postataan kuvat nettiin. Aissaatana.

Tämmönen onnettomuus on kyllä ollu tuloillaan. On jo pitkään puhuttu, että se on vaan ajan kysymys millon tulee ruumiita. Nysse sitte tapahtu. Yllätys oli vaan se, että tää tapahtu yhelle niistä venefirmoista, joita on pidetty turvallissena ja luotettavana.

Tänne tulijoille vinkiksi sanoisin: vaikka niitä botskilippuja saa hyvinkin halvalla, niin sijota vähän enemmän pätäkkää ja tuu vähä paremmalla veneellä. Gili Getaway -firma on hyvä, sanovat. Tai skippaa koko Bali ja tuu Lombokin kautta.

GILI UKK-sivu on päivitetty ja siä kerrottu nämä asiat. Lue sieltä.

Muihin asioihin:

Remppa, day 2

Palatsini remontti alko vihdoin eilen. Tiätenkä asiasta ei etukäteen kerrottu mitään, homma tuli tiettäväksi kun heräsin aamulla hirviään paukutukseen ja mekkalointiin. Menin kattomaan ja totesin että jaahans, se on sitte remonttihommat. Ukot vimmalla rakentavat uutta aitaa miun tilusten ympärille ja samalla tuhoovat kaiken siitä ympäriltä. Oon eilisen ja tän aamun hätäpäisssäni juossu lapio käessä siirtelemässä miun henkitoreissaan kituvia kasveja turvallisempiin paikkoihin, että ois rempan jälkeen yhä ees joku heinänkorsi viä hengissä.

Kuhan aita on valmis ni sitte alkaa keittiön remppaaminen ja uuen terassin pykääminen ja mitähän viälä. Ja samalla kun ukot tossa ny touhuuvat ni aion kyllä nakittaa niille kaikenlaista muutaki pientä puuhaa. Takapihalle tarvii mm. väkertää jonkinlainen kompostikehikkotsydeemi.

Ja sitte ku on aita ja keittiö ja terdet valmiit niin pitäkää paskoistanne kiinni, oi naapurin hevostallit, koska tulen ja viän jokaisen murun. Pihasta on saatava viidakko, ja on käyny selväks, ettei se pelkästään rehuja istuttamalla onnistu. Palatsini pihan maaperä on kuollutta ja onnetonta jossa ei elä jumalauta yhtään mikään. Täten tarvitsee kompostimultaa ja hevosenpaskaa ja sitte pitää lähteä pöllimään uusia rehuja jostain ja saatana saa nimittäin luvan ruveta banaanit ja muut pysymään hengissä. Olen 3 vuotta asunu tuossa Palatsissa ja tänä aikana istuttanu sinne arviolta 20 banaanipuskaa. Hengissä niistä tänään: nolla.

Mutta aijjumalavita että ootan uutta keittiötä ja terassihommaa! Keittiö, jossa on seinät! Ei enää lennä kaikki risut ja paskat ympäriinsä eikä oo kaikki koko ajan pölyn ja kissojen rään peitossa! Ja uus terassi/istuskelu-lounge, misä toivottavasti on jotkut hyvät pölkyt mihin voi ripustaa riippumaton ja siinä sitte eteerisenä loikoilla.

Sitte joskus. Tässsä hetkinen näyttäs viärähtävän, ennenku homma on valmis, mutta josko joskus kuukauen päästä ehketi ois jo suurin osa tehtynä. Ois kiva.

Palatsin tilusten ympärillä olevat termiittien syämät haperot bambuaidat laitetaan nuatioon ja tilalle tulee petoniaita

Raivaushommat. Hyvästi nekin vähäset rehut jotka miun pihassa viä jotenkuten hengissä kitkutteli

Nykyaika

Nykyaika on ihan mahtavaa! Asensin luuriin kaikenlaisia hienoja appseja ja voin kertoa teille, armaat kaikki kaksi lukijaani, ettei miun valokuvat tule enää koskaan olemaan mälsiä.

Kattokaa ny!

Maisemaan voi lisätä taiteellisen kanan....

...tai Kaakatteen Villen!

Tai molemmat!

Hulluja ollaan kaikki

Hiekkakikkareesta ja tänne jumiin jääneistä hahmoista pitäis tehä telkkarisarja.  Kaikki myä tänne juuttuneet ei-indonesialaiset ollaan jollain tavalla vähän pimeitä. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta kyllä kaikilla joku mutteri on vähän löysällä. Itselläni myös, useampikin ruuvi lerputtaa.

En epäile hetkeäkään, etteikö osa porukasta olis täällä vähän paossa ns. "oikeasta" elämästä. Liekö kotomaahan jääny vaikeita ihmissuhteita, ehkä perseelleen menneitä bisneksiä, ken tietää. Suurin osa on tänne kuitenki päätyny siks, että on huudiloihin tykästyny ja kokenu, että kävi mitä kävi, täällä eläminen voittaa kotiolot. Tiätenki moni on rakkauren takia täällä, toiset tekee pisnestä, mutta suurin osa porukkaa nautiskelee saarielämästä, joka kuitenki on rennompaa kun se "oikee" arki länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa. Siellä missä tärkeää on raha ja merkkiroina ja kengät ja meikit ja autot ja aktiivisuusrannekkeet ja robotti-imurit ja tällingissä oleminen ja tittelit ja suorittaminen ja se, et menee paremmin ku naapurilla.

Mutta tavalla tai toisella hulluja myä täällä ollaan kaikki. Eihän kukaan täyspäinen jaksais vuostolkulla porskuttaa mestassa, missä kaikkien asioitten hoitaminen on kuitenki aika helvetin hankalaa. Että jonkinlaista vikaa päässä pitää olla että tänne jää. Useimmilla sitä vikaa on ihan positiivisella tavalla, mikä ulostuu siten, että saa asioita aikaseks ja antaa tälle Hiekkakikkareelle jotain. Ja sit on niitä joilla ei oo ihan kaikki nasit samassa gorengissa. Kenellä on päihdeongelmaa (joka ei täällä taatusti parane, koska saarilaiffissa jokainen päivä on ikuinen lauantai, jos niin haluaa) ja muuta oikeeta mielenterveysongelmaa.

On nähty asioiden kulminoitumista itsemurhaan ja on seurattu kännisen vanhan tätin jyrkkenevää alamäkeä. Jos ihminen on niin pellit kiinni, että syödessään ei ees huomaa että just oksens lautaselleen minuutti aikasemmin, ni hommat ei hyvällä tolalla ole. On nähty sotaveteraania, joka traumoineen täällä sai kaikenlaista säpinää aikaseks, kun agressiot flippas täysillä päälle kun otti vähän soppaa. Se tilanne päätty puukkohippaan ja maasta karkotukseen. On pariskuntia, jotka asettuu tänne ja kuvittelee maisemanvaihdon korjaavan kaiken mikä suhteessa on ollu päin persettä jo pitkään, mutta yllättyvät kun tajuuvat että asiat täällä senkun kärjistyy. Kun ei ole sitä taakse jäänyttä kaveriverkostoa ja elämää, vaan tänne tullaan ja tyhjästä alotetaan ja ollaan koko ajan kimpassa, ni vaikka siinä kuinka palmut huojuis ympärillä niin alkaahan se toisen lärvi vituttamaan entistä pahemmin ja siitä rupee nopeesti oleen romantiikka varsin kaukana.

Moni tulee tänne pää täynnä unelmia. Että tänne asumaan, vähän töihin johonki, helppo homma, ja sit senku vähä niitä duuneja tekee ja muun ajan eteerisenä bikineissä makailee rannalla ilman huolen häivää. Tai että myyään kotimaassa kaikki, ostetaan maapläntti tai valmis majatalo, ja sitte senku lyyään rahoiks ja samalla elellään paratiisissa, ei se nyt niin vaikiaa voi olla. Kun se totuus pläjähtää eteen, että täällä asioiden hoitaminen ja duunin ku duunin tekeminen vaatii ennen kaikkea aivan helvetisti säätämistä ja äheltämistä, rupiaa ahistamaan. Ja saattaa myös yllättää, että jos duunipaikan löytää niin siinä ei paljon jää aikaa rannalla makailuun ja ikuisella lomalla olemiseen, ei voi joka päivä istuu kaljalla ja jointti huulessa jos meinaa duuninsa kunnolla hoitaa. Monet yllättää sekin, ettei eläminen täällä ookkaan ihan ilmasta. Toki huomattavasti halvempaa ku vaikka Mordorissa, mutta et siä täällä pysty elämään millään 100 eurolla kuussa ja olemaan vuos tolkulla tekemättä mitään.

Vaaleenpunaset kakkulat kyllä kaikilta putoo aikanaan silmiltä, niin on miullekin käyny. Moni luovuttaa ja lähtee muualle, osa takasin kotiin ja siihen "oikeeseen" elämään, osa siirtyy helpommille paratiiseille. Miun kohalla joku tässä Hiekkakikkareessa jaksaa vuodesta toiseen viähättää. Ei oo kaipuuta muualle, eikä varsinkaan takasin Mordoriin. Vaikka välillä onki pinna kireellä ja mittari täynnä, täällä on miun koti ja yhtenä hulluna muien hullujen seassa jatkan porskuttamista.


Pari sesonkia sais tuutin täydeltä sekopäistä telkkaridokumenttia kun laittais vaan kameraryhmän perään seuraamaan millon mitäki hiihtäjää joka täällä seilaa. On kreisii kätleidii, on pulimirkkuu, on sukellusopee, on kovasti kiroilevaa hotellin omistajaa, äkäsii kaikenmaalasii tärkeilijöitä, hippejä joilla ei oo jalat koskettanu maan pintaa vuosiin... on kaikenlaista vipeltäjää. Pelkästään jonkun yhen majatalon pyörittämisestä riittäis viihettä ja tarinoita. Kun yhistää sen tänne jääneen jollain tavalla hullun länkkärin joka kenties hotellin omistaa, lauman bailaavia turisteja ja jatkuvaa huumoria tarjoilevan paikallisen henkilökunnan joiden kekseliäisyys asioiden hoitamisen suhteen vääntää välillä aivot solmuun, ni siinä ei meinaan oo vitsit eikä viihe vähissä.

Kun lisää soppaan viä sen, että tämä on kuitenkin aika helvetin pieni saari ja ympyrät on aika kittanat, ni kattaus on valmis. Kaikki tuntee kaikki ja juorut kulkee ja tarinat värittyy ja sitä välillä ittekin yllättyy kun kuulee täysin faktana ittestään liikkuvia huhuja. Konflikteilta ei vältytä ja viidakkorumpu laulaa. Draaman ainekset leijuu ilmassa yhtenään.

Erikoishahmoja on Hiekkakikkare täynnänsä. Ei tästä mitään laadukasta telkkaria niiku esmes Australian Master Chefiä sais, mutta sellasen camp-henkisen Viidakon tähtöset meets Paratiisihotelli meets Survivor meets Crime Investigation meets Yksi lensi yli käenpesän meets Trainspotting meets... Tyttökullat ja X-files ja Pieni Gallialainen Kylä. Tai jotain.

Puunkaatopäivä

Koska miun viime aikojen postaukset on ollu niin tylsiä, että itteenikin haukotuttaa, ni työ kaikki kaks lukijaani saatatte luulla ettei täällä tapahu mitään. Olette väärässä molemmat, sillä täällähän on koko ajan vaikka mitä jännää meneillään.

Eilen oli nähty iso mahoton manta ray tuos saaren nurkalla.

Tänää feispuukki huutaa että vaaralliset meduusat lilluu sukellusmestoilla ja on syytä olla tarkkana, saattaa nimittäin herkältä ja allerkiselta pahimmassa tapauksessa lähteä henki jos tuommosen portugese manowar -merkkisen meduusan kanssa ottaa kontaktia.

On talutettu kiinni saatuja voroja pitkin saarta nolaava kyltti kaulassa ("Olen tuhma varas"), eli ns. walk of shamea on ollu viihteenä usiampaan otteeseen viime viikkoina.

Mordorin lippu on laitettu sinne.

Golfin kuppilaan on ripustettu Mordorin lippu. Sinne laittovat samaan läjään misä on jo komia kokoelma mordorilaisia paitoja koristeena. Mikäs siinä. Miä ja miun kaverit sitä paaria aika tanakasti pystyssä pietäänki. Seuraavaks varmaan ruokalistalle tulee hernekeitto ja kaalikääryleet.

Kavereitten pihassa oli koobra yks aamu. Kuulemma lajia spitting, elikäs aikamoinen peto, jota ei tosiaankaan kotihuudiloillensa halua. Ikinä.

Iltapalaa ihmiselle

Kärmeistä puheenollen. Miulla oli jännää kun kissat toivat keittiölle piänen kärmeksen. Olivat vissiin kattellu miun tyhjää jääkaappia sillä silmällä, että toi meiän ihmiin tarvii illallista, käyääs hakee jotain. Käärmeen sitte toivat. Onneks piänen vaan ja hengetön oli kun miun eteen sen tipauttivat, ylpeydestä rinnukset rottingilla. Kiitos vaan.

Ja sitte mein huudiloilla oli puunkaatopäivä. Mikä oli hyvä, koska yks puu joka nojas miun etupihan petoniaitaan alko oleen niin tanakasti tulossa syliin, että aita rupes halkeemaan ja tipautteleen tiilenpaloja. Tämä reviirejä kunnioittamaton puu laitettiin ns. lihoiks. Naapureilta kaadettiin niien palmu.

Olin kuvareportterina tiätenki paikalla. Sen kerran kun kotihuudiloilla jotain tapahtuu ni tartteehan se ikuistaa.

Ekana setä kiipes naapurien talon takana olevaan palmuun laittamaan sinne narun

Sitte moottorisahaamista ja jätkälauma narun päässä

Kohta kaatuuuuuuuuu!

Pläts

Kokonatsit tiätenki heti talteen

Taatusti tuaretta kookosphäkinää

Sitte oli miun aitaan nojaavan puun vuoro. Ukko kiipes viidakkoveitten kanssa puuhun ja alko hirviä rytinä

Piha oli täynnä ryähnää. 

Onneks naapurin jätkät tuli jeesimään siivomisessa. Kehotan muuten kiinnittämään huomiota miun portin komiana kkiiltävään maalipintaan. Itte maalasin!

Sitte oli mottorisahaamisen vuoro

Ja puu laitettiin pölkyiks. 

'

Gili Palmsin boss Memet joka tykkää meist mordorilaisist ihan mahottomasti