Matkapäivä 193

Mielenrauhaa huokuva saarimaisema

Nonii. Nyt niitä tunnelmia ja huomioita kun on yli puol vuotta matkusteltu. On menossa reissupäivä numero 193, jos tarkkoja ollaan. Lyhyesti, asioita mitenkään jaarittelemati ja järjestelemäti, tämmösiä tuntemuksia ja huomioita kirjasin ylös:

Edelleen olen sitä miältä, että lähteminen on ollut elämäni paras idea.

En ole katunut hetkeäkään. En edes sillon kun torakka putos päähän, tai lautaselle. Tai kun gekko paskansi päähän. En kuumeessa, ripulissa enkä kutinassa. En edes sillon kun luteet söi perseen tai kun madot alkoi kaivella nahan alla käytäviään.  Aika on jo kullittanu nekin muistot ja tehny niistä matkan varrelle osuneita jännittäviä sattumuksia.

Mordoriin ei ole ollut ikävä.  On ikävä miun kissoja kyllä.

Yksin on mukava matkustella. Suosittelen kaikille.

Tykkään pitkistä bussimatkoista, missä ei voi tehä muuta kun tuijottaa ikkunan takana ohi vilisevää maisemaa, kuunnella musiikkia ja ajatella asioita.

Asioiden ja elämän ajatteleminen on tärkeää.

Asioiden ja materian omistaminen ei ole tärkeää. Ihminen pärjää helvetin vähällä. Rinkkaan ja reppuun mahtuu kaikki mitä tarvii, ja paljon ylimäärästäkin.

Hermostuttaa ajatella paluuta Mordoriin, vaikkei paluu vielä ookkaan ajankohtasta. Siellä on miulle uusi asunto rakentumassa. Asuntoon pitää hankkia tavaroita, joita asunnoissa on oltava. Kattiloita ja kaikkee. Ajatus kattiloiden omistamisesta saa miut ihan pois tolaltani. Kattiloissa kiteytyy joku pysyvän asumuksen ydin.

En ole yli puoleen vuoteen tehnyt itse ruokaa. Jos ei lasketa sipsipussin avaamista ruuanlaitoks.

Puoli vuotta ilman meikkiä ja rispaantuneissa vaatteissa hilluminen on alleviivannu sitä, että ulkonäköön keskittyminen on tyhmää ja turhaa. So what jos on tukka huonosti ja finni ottassa ja vähä puserossa sauma ratkennu ja housun perseessä purkkaa?

Maailma ei lopu eikä luotokappaleet putoa kuolleina puista vaikka retkotan vapautuneesti pursuillen pelkissä pikineissä ihmisten ilmoilla.

Lukeminen on parasta! Ja kissat!

Mordorista ei paljon yhteydenottoja tule. Siistiä kuitenki, että siel ees muutama tyyppi jaksaa viestitellä ja juoruilla kuulumisia. Kiitollinen olen, että on sit ehkä ees muutama ystävä jälellä ku joskus palaan.

En ole oppinu puhumaan indonesiaa. En ole koskenukkaan miun kurssikirjoihin joita oon raahannu sinnikkäästi mukana koko ajan.

Tykkään saari- ja rantahommista miljoona kertaa enemmän ku kaupungeista. Kaupungeissa on liikaa kaikkee. Tulee stressi.

Fried tempeh on sikahyvää. Tempeburgerikin on sikahyvä.

Indonesia on yhä miun suosikkimaa. Indonesialaiset ihmiset on mukavia ja rentoja ja hauskoja. Ja indonesialaiset miehet on toisinaan ihan naurettavan komeita.

Sutinaa ei ole silti ollu. Kysyntä ja tarjonta ei kohtaa, plus olen epäsosiaalinen rupsahtanut vanha nirso mörkö, joka ei varsinaisesti siis oo kuuminta eikä helpointa hottia. En myöskään ole enklanniksi läheskään yhtä verbaalisesti lahjakas ku suameks, joten tässä ei ole ees sitä mahista että ns. vitsillä sisään. Ja sehän se alkaa olla täs elämän ehtoopuolella se ainoa mahis joka enää jälellä on.


Regei on ihanaa ja sopii kuin nyrkki perseeseen rantamusiikiks.

En koe itteeni säälittäväks jos syön ravintolassa yksin.

Museot ei kiinnosta.

Ihmisiä on kiva tarkkailla. Tykkään seurata sivusta toimintaa, mielummin ku olla ite messissä kaikessa tohinassa.

Paljain jaloin on ihana tepastella. Vaikka saattaakin silläviisiin saaha matoja jalkoihin. Niitä odotellessa iloisna kirmailen paljain varpain, huoletonna. Madot on miulle jo ihan rutiinia.

Vihaan luteita.

Olen juonut ihan älyttömästi kaljaa. Ja tupakoin aivan liikaa.

Ärsyttää kanssamatkailijat, joilla on asennevammoja. Esim. ollaan ylimielisiä paikallisväestöä kohtaan. Tai oletetaan että lähtökohtasesti joka ainoa paikallinen haluaa vaan kusettaa. Tai kuvitellaan, että kaiken pitäis olla lähes ilmasta. Tai roskataan. Tai seisoskellaan korallien päällä. Tai ollaan tissit paljaana muslimimaan rannoilla. Tai ei muutenkaan kunnioiteta luontoa eikä paikallisia tapoja.  Jne jne jne.

Oon oppinu itestäni paljon asioita, ihan vaan siks että on ollu aikaa ajatella ja miettiä elämäänsä. On aika helvetin tasapainonen olo.

Oon oppinu myös kärsivällisyyttä aikataulullisten asioiden suhteen. Asiat tapahtuu sillon kun ne tapahtuu, eikä tilanne siitä mikskään muutu vaikka siinä ootellessa kuinka sais hermoromahduksen ja repis ihokkaan yltään. Jos lento tai bussi tai vene on myöhässä niin se on myöhässä. Perille päästään kuitenkin, vaikkei ehkä ihan luvatussa aikataulussa. Jatkuva kiireen tuntu on kadonnu.

En myöskään jaksa stressata asioista joille en itse mitään voi. Tulivuori voi purkautua tai maa järistä tai ruokamyrkytys rytistää sisuskalut pihalle vielä jossain kohin reissua, mutta sitä voi säikähellä sitte jos sellanen tilanne tulee eteen.

Kiinnyn paikkoihin ja kissoihin. En ihmisiin. Tykkään olla kivassa paikassa pitkään ja palata sinne aina uudelleen. Miulla ei oo tarvetta ahnehtia maailmankarttaani mahollisimman paljon nuppineuloja. Miä jumitan sujuvasti kuukausitolkulla hyvällä hiekkakikkareella, jos siellä kerran viihdyn ja koen elämän mukavaks.

En ole koskaan ollu näin pitkää aikaa yhtäjaksosesti onnellinen. Elän elämäni parasta aikaa.

Palaan Mordoriin kenties keväällä 2013.

Asuntoesittely

Uus hima

Miä oon koittanu kirjotella jonkinmoista puolivuotistilannekatsausta, kert reissu on nyt kestäny himpun päälle 6 kk. Tunnelmia ja jotain tosi ylevää ja nasevaa valaistumistilitystä ja sillai, mutta kaikki mitä oon saanu aikaseks on silkkaa teennäistä paskaa, jonka lukeminen rupee suorastaan hävettämään. Alotan tilannekatsauksen mietiskelyn ihan alusta, mut sil aikaa ku se paska muhii ni miä esittelen teille kaikille kahelle kiinnostuneelle lukijalleni miun uuen kodin.

Eli miä muutin taas. Koska possumatkailu ilmastointien kanssa tuli budjetillisistä syistä taas tiensä päähän. Oli aika hyvästellä ikkunat huurustava ilmastointikoje, lämmintä vettä sylkevä suihku ja uuen kiva romantillinen maja. Oli muutettava taasen pihan perälle leikkimään budjettimatkailijaa. Mutta miä en jotenki enää kyenny taipumaan miun edelliseen pitkäaikaseen kotiin, eli reikäseinäseen bambumurjuun, jossa meuhkas niin kukkuuta huutavat isot gekot kuin erinäisten ryömivien ja hiippailevien ötököiden armeija. Onneksein Kakkosen Koralpiitsillä on myäs muutamia kohtuuhintasia betonitaloja, joista miä sain hyvän hinnan tinkastua. 175 000 rupiaa yä (noin 14,50 euroa), on valoa ja tilaa, ja tiiviit seinät. Tosin kun on kivitalosta kyse niin feelis on hieman ku asuis kiukaan sisällä, sillä kämpän sisälämpötila on useimmiten kuumempi kuin mitä pihalla. Mutta muuten viihyn oikeen hianosti enkä tästä evääni mihinkään liikauta kunnes tulee maiseman vaihto ajankohtaseks. Sit joskus.

Romantillinen neizytkammio

Hämmentävä peilaushuone

Askeettinen pikkula

Pallirahasto kiittää

Kissat kiittää!

Herrantähren, kuulkaa. Nyt pitää ottaa oikee hattu pois päästä ja kumartaa syvään ja kiittää. Miä pöyristyin oikee ku kävin nettipankissa tuos toissailtana laskuja maksamas, ni miten avokätisesti on miun kaverit Mordorista lahjottanu rahaa Hiekkakikkareen Pallirahasto -tarkotukseen. Saatana! 225 euroa oli yhteensä lahjotuksia tullu! Se meinaa paikallisessa rahassa noin 2,7 miljoonaa, plus siihen päälle Tuiskun antamat 300 tonttua ni yhteissumma on komiat 3 miljuunaa.Siitä summasta on viäl noin 1 300 000 käyttämättä, joten kyllä tässä vielä mirrejä rokotellaan ja muutamat pallit kuohitaan! Oon jo silmämuna killillää kattellu lähistön kolleja siihen mallii että heitä varmaa jo peräpäästä kylmää. Ja intoo on ihmisillä näemmä antaa lisääkii rahaa tähän tarkotukseen. Miä palaan siihe hommaa viel myöhemmin.

Kaikki viime perjantaina leikatut mirrit voi mainiosti ja flunssaset katitkii on parantuneen olosia.

Ja koska miul on nyt aikamoinen kanuuna ni miä en täl kertaa läpätä tän enempää, tuun vaik huomeen kertoilee kuulumisii, jos aivotoimintaa sit vaik ois vähä paremmin ku nyt.

Laitan tähä lopuks teille kissaystäville piänen kuvakimaran ja poistun itte liskojen yähön.

 

 

Mirriklinikka

Tappelun jälkeen Iso-Stigulta lähti vihdoin taju

Moottoripuuman Mirriklinikka on tältä päivältä ohi. Miulla on potilaat Meijusuvas ja Hertta bungalowin suojissa toipumassa, jotta täällä nyhjään iteki. On siis aikaa kertoo heti tuoreeltaan miten tällä kertaa hommelit sujui.

Mutta heti tähä alkuun on esitettävä kiitokset miun kissaystävällisille feispuukkavereille, jotka tarttuivat oitis toimeen ku eilen vähä määkäsin että jos joku haluu sponsoroira rantapummikissojen sterilointeja ja rokotuksia ni laittakaa viestejä. Kiitos siis roposten lahjotuksista palli- ja munasarjakummit Eeva, Sanna, Sirpa, Tuomas, Erika, Annukka, Tuija. Ja Tuisku, joka jo tääl Gilillä ollessaan lahjotti yhen munasarjaoperaation verran miun kissaprojektin kassaan. (toivottavasti en unohtanu ketää tuost listast...) Mahtava meininki, oon ihan mykistyny tämmösestä et siel on kuvetta kaiveltu kaukasen saarenkikkareen kissojen hyväks. Pitääköhän kohta perustaa joku är-yy tätä varten? Paratiisisaaren Pallirahasto Ry?

Meijusuvaksen munasarjoista alotettii

Eniveis, tohtori Gede rouvineen hilpas tänään aamupäivällä paikalle ja sitte alettii hommiin. Ensmäiseks Meijusuvakselta taju pois, kylki auki ja lisääntymisvärkit nips naps. Miä tiäteskii taas itkua siin tuhersin ku aina kauhiaa ku kissat tainnutetaa ja niitä sorkitaa. Hertta meni puukon alle seuraavaks, ja ku häntä operoitii ni miä kipitin lähikaupalle ettimään Iso-Stigua ja Kissa69ä, ja molemmat sieltä löytyvätkii. Kollit kainalossa takasin rantabaariin.

Iso-Stigun pallit lähtee

Eikä ollukaa kollien tainnuttaminen mikään helppo homma. Iso-Stigu tappeli vastaan niin et ei mitää tolkkua. Oltiin haavoilla kaikki ja ihan kusessa, kirjaimellisesti, koska Stigu myäs kusi komeessa kaaressa meijjän kaikkien siin hääränneitten päälle. Kissa69 kaikessa tohinassa karkas, Stigukii tappeli ittesä irti ja kompuroi pakoon, mutta molemmat saatii uuellee kiinni. Stigu siks, että se kerkes sentäs saamaan jo piikin persuksiin ja kaatu kännissä rantahiekalle. Kissa69 taas on vielä pieni ja hölmö, eikä tajunnu pistää käpäliinsä kaikkea mitä löytyy, vaan jäi johonkii kaljakorin taakse kyhjäämään, mistä sen sit kävin keräämässä. Ja niin lähti pojilta pallit, nips-naps vaan ja hyvästi kiihkeä kollin elämä, tervetuloa laiskanpulskee vietitön rauhaiselo.

Pallien ja munasarjojen roplaamisen jälkee Poika Nimeltä Ritva ja tuos pihassa välil makaava luurangonlaiha musta nimetön kissa saivat tujut annokset antibioottia kissaflunssaan. Sen jälkee oli tarkotus rokottaa kaikki miun kissat tuota kissaflunssaa vastaan, mutta lääkäri tarkisti mirrit ja Ritvan lisäks myös Pirkolla ja Ministigulla oli alkavia kissaflunssan oikeita, eikä heitä siten voitu rokottaa. Mutta hyökii saivat satsin antibioottia piikillä perseisiin, ja siin ohessa lääkäri anto miulle ja Agukselle (mein baarin poika joka tykkää kissoista ja on miun luottoheppu näis kissahommis) pikakurssin kissojen piikittelyyn. Saatii nääs pari putelia antibioottia ja nippu ruiskuja ja pitää viel pari päivää antaa noille flunssasille kissoille antibioottipiikkejä. Flunssarokote sen sijaan saatii anettua Hertalle, Meijusuvakselle, Iso-Stigulle ja Kissa69:lle. Lääkäri tulee tuos parin viikon päästä uuelleen kattomaan tilanteen ja rokottaa sitte loput jos hyö ovat flunssastaan jo parantuneet.

Heräämössä. Kissa69 etualalla, pimut takana

Koska miul ei nyt ollu innokasta avustavien mordorilaisten laumaa jeesimässä niiku viimeks ku kissaklinikkaa piettii, ni olin vähä et miten miä täs ny oikee oon, ku 4 kissaa retkottaa heräämössä ja jokainen heräilee eri aikaan ja ei täs voi ratketa joka suuntaan ku nää alkaa kännissä kaatuilemaan ympäri pihaa. Agus tieteskii autto hiukan mutta ku hänen ensisijanen homma on olla baaris töis ni eihä hää voinu siin pojottaa vahtaamassa kissoja koko aikaa. Miä toin sitte pimut, joitten operaatio muutenkii on kauhia ja vaikee ku mennää kyljestä sisään ronkkimaan, ni miun bungalowiin heräilemään ihan omas rauhas ja jäin sit pihalle makaamoon vahtaamaan Kissa69n ja iso-Stigun heräämistä. Kissa69 tokeni nopiasti ja kiikutin sen takasin lähikaupalle. Iso-Stigu sai sen verran reilusti tainnuketta että sen känni kesti monta tuntia, ja vasta äsken se alko pysyä jaloillaan ja rupes sekii pyrkimään takas kaupalle, ja vein senkii sinne potemaa krapulaa. Kaupan täti on ollu kiitollisuuudesta ihan mutkalla tuol ja oon koittanu sanoo et no worries, ei tässä mitään kummempaa, miä tykkään kissoista ja Mordorin Pallikummien rahallisten avustusten kans ni tää ei oo ollu miulle ees mikää ihmeellinen sijotus, ja onpahan teilläkii nyt yks palliton kolli joka ei paa kaikkia lähitienoon pimuja tiineeks. Ja vannotin että hoitavat ja antavat ruokaa kovasti, muuta kiitosta täst ei tarvi ku et kissoista huolehitaan sapuskan ja juomaveden puolesta kans.

Jotta pojat on hommasta jo toipunu, varmaan viel on outo ja kepee olo perspääs, varsinkii iso-Stigulla ku sillähän oli ihan kauheen kokoset kepexet. Jännä varmaan tallustaa ku ei ookkaa enää hullut pampulat hännän alla heilumassa. Mutta tytöt eli Hertta ja Meijusuvas on ihan paskana, ja selkeesti kipeetä tekee. Makaavat tuol sängyn alla, Meijusuvas välillä karjuu sieltä vihasena, Hertta vaan kyhjöttää paikallaan ja kattoo syyttävästi ku sängyn alle kurkistelen. Voi toisia. Mutta kyllä hyö tuosta tokenevat ja eessä on huoleton elämä ku ei tarvi vauvoja koko ajan olla pykäämässä.

Tämmöstä täl kertaa. Lääkäri tulee siis tuos joskus loppukuussa tms käymään, sitte rokotellaa loput kissat ja jos täs ny viel jotaa pallillisia kolleja alkaa hiippailee ni nips-naps saattaa niillekii käyä.

Iso-Stigu ja Kissa69 koittavat herätä pallittomaan elämään

Kotona Gilillä taas, elämä on ihanaa!

Houm sviit houm

Aaaaah. Olen kotona Gilillä taas. Ja elämä on ihanaa.  Mutta ei mennä asioiren edelle, jatketaa siitä mihi viimeks jäätii.

Mellakointia

Kuala Lumpurin lauantaiset mielenosotusmellakat kääntyvätkii päivän mittaan vallan mielenkiintosiks. En tiiä tarkkaan mitä kaikkea tapahtu, mutta vallan hyytäväksi meininki meni siinä vaiheessa kun väkijoukkoja ruvettiin hillittemään kyynelkaasulla. Koitin alkuillasta hipsiä muina hippeinä regeibaariin oluselle, mutta vastaan tuli mellakkapolliisien rykelmä ja heijjän isoja autoja. Ja sitte Chinatown savustettiin. Silmiä kirvels ja henki salpautu ja kipitin kiiireen vilkkaa takasin hotelliin oottamaan että ilma raikastuu. Pysyinki sitte ihan siinä hotellin välittömässä läheisyydessä loppuillan, seurailin vastapäisesta kiinalaiskuppilasta käsin kun punanaamasia ja vuotavasilmäsiä mielenosottajia hoippu märät pyyhkeet naamalla ohitte. Kreisi meininki. Mutta seuraavana aamuna kaikki oli palautunu normaaliks. Chinatownin kaupat aukes ja elämä jatku ennallaan. Kuala Lumpur, ehottomasti yhä miun ykkössuosikkikaupunki, jos nimittäin kaupungeissa pitää aikaansa viettää.

Maanantaina miä sitte lensin Balille. Onnenkyynel kuulkaa tirahti jo lentokenttäbussissa ja lentokoneessa uusiks, oli niin hianoa päästä taas matkustamaan kohti omaa hiekkakikkaretta. Mutta perkeleen lento oli myöhässä jonku puoltoista tuntia ja miul oli kauhee hätä et ehinkö Balille kylille viel sillee et joku matkatoimisto on auki ja myy miulle aamuks lipun Gilin veneeseen ja ehinkö supermarkettiin ostaa kissanruokaa ja hirvee panikue päällänsä. Ni eikö sitte kaiken saatanan tohinan ohessa tullimiehet päätä miun kohalla pitää hiukan hauskaa, eli hirveet kuulustelut et missä oon ollu ja miks tuun tänne ja kauanko oon ja mussunmussun ja lopuks toki halusivat syynätä koko miun omaisuuden läpi. Pää meinas räjähtää ihan täysin ja koitin hämmentää tyyppejä heittelemällä esiin tamppoonit ja tissiliivit heti ekana, mut paskat siinä mikään autto, mylläsivät koko Assholen ihan päreiks. Että oli hermojen menetys lähellä, varsinkin ku kaiken huipuks rinkan päällä tepasteli taas yks perkeleen lutikka. SAATANA!

Mutta pääsin lopulta tulliukoista eroon, sain taksin alle, pääsin majottumaan (rinkka meni suoraan kylpyammeen pohjalle oottamaan myrkytystä), löysin matkatoimiston, sain venelipun aamulle, kerkesin supermarkettiin ostamaan kissanruokaa ja myrkkyjä. Kaikki asiat sain hoidettua ja ku sit viel taas kertaalleen liotin koko omaisuuden myrkyissä ni palkittin itteni Bintangilla ja sushilla. Avot.

Tiistaina sit aamusta noutaja haki ja kiikutti Padang Bain satamaan, mistä pikavene alle ja kaahaus Gilille. Hyvä luaaaja että oli tunnelmat huikeet ku vene karahti Gilin rantaan ja siel rannas jo heti joka toinen heppataksikuski ja muu häärääjä tervehti iloisna et welcome back! Hepon kyytiin ja kotiin Kakkosen Koralpiitsille, missä heti Pirkko oli vastassa ja Meiju kans, Ministigukii jostain retkottamasti hiippaili moikkaamaan. Mutta Ritvaa en meinannu ens ees tunnistaa, pihassa makas laiha rähmänen räkänen surkee kissaressu ja kesti hetken että tajusin et jumalaare, sehän on Poika Nimeltä Ritva. Niin roteva ja pullukka oli ku lähin, ja nyt hää on laihtunu ihan vitusti ja kauheessa kunnossa. Itku melkee tuli, mutta ei ku rähmän ja rään pesu samantien, matolääke mirrin leipäläpeen ja kunnolla ruokaa eteen.  Hirvee huolestus tietysti, mutta Ritva on nyt parin päivän paapomisen jälkeen jo paremmassa kunnossa ja ruoka maistuu.

Hertta löytyi!

Toinen suuri kissahuoli oli kun pientä Herttaa ei löytyny mistää ja joku sitte sano että ei sitä oo näkyny enää pitkään aikaan. Meinasin saaha slaagin niille sijoilleni ja rähjäsin et miten ei oo jumalaare katottu perään ollenkaa, ja pojat sitte ihan hädässä et soriiii. Onneks tuo yks baarin poika korjas asiaa ja sano että ei oo ku päivä tai pari ku Hertta on ollu tässä baarissa pyörimässä että ei se kaukana oo. Miä juaksin koko lähitienoon läpi ja näytin puhelimesta kuvia ja hössötin kaikille että Hertta on kadonnu ja jos joku näkee ni napakkaa se kii ja tuokaa tuonne Kakkosen Koralpiitsille se. Ja eilen aamupäivällä sitte ku tuol rannalla makoilin ni joku poika tuolta jostain touhukkaana naama hymyssä kipitti pien kissa sylissä että tääkö se on se siun mirri. Ja Herttahan se oli! Hyvässä kunnossa, kasvaneena, sööttinä. Ruokaa eteen heti, että ymmärtäis missä kannattaa hengailla. Ja ei oo tästä ny karkaillu mihinkään, seuraa miuta ku hai laivaa.

Jotta kissahuolista sikäli selvittiin. Ritva tosin pärskii ja yskii yhä, mutta eläinlääkäri tulee jo huomenna käymään, josko vähä antipioottia tai jotain antais sitte. Ja samalla steriloiraan Meijusuvas ja pien Herttakii jos noin pienen viel voi steriloira, ja ku lääkäri kerta paikalla on ni koitan pyydystää myös Iso-Stigun ni pääsee sekii palleistaan, ja taidan kustantaa viel naapurin marketin pihassa asuvan pienen mustan Kissa69:n pallileikkauksen (kaupan täti on koittanu Kissa69ä miulle kovasti tuputtaa et vie ny tuokii mutta koitan pysyy kylmänä ja olla haalimatta enää yhtää mirriä tähä miun laumaan). Pyysin lääkäriä myös tuomaan miun koko kissapesueelle (Pirkko, Ritva, Ministigu, Meijusuvas, Hertta ja Iso-Stigu) kaikki maholliset rokotukset. Tuleepi kallis pläjäys mutta pitäähä nuo mirrit laittaa kuntoon ja rokotella.

Toho tulee uima-allas ja allasbaari

Jotta kissat on kaikki enempi vähempi ookoo, ja kaikki on täällä muutenkin ookoo. Vaikka onkii kaikenlaista tapahtunu sil aikaa ku miä olin pois. Baarin pomo Rose on pullauttanu tyttövauvvan maailmaan. Jack Sparrow on palannu hiekkakikkareella ja pändin riveihin, ilman suomalaista hippityttöystäväänsä, helpottuneen olosena sinkkuna siis, ja yhä ihan pöhkön komiana ja mukavana. Ja kaikenlaista pientä mutta ei mitään ikävää missään. Tosin en tiiä kuinka suhtautuu siihen että tuoho kotipihaan on kuokittu helvetillinen monttu ja siihen pykätään uima-allasta. Tulee allasbaari ja on sukelluspuotitoimintaa jo aloteltu ja mitähän vielä. Asiat muuttuu liikaa, miun mielestä. Siit ei oo ku 2 vuotta ku ekan kerran tähän tulin, sillo ei ollu rantabaaria, ei pändilavaa, ei kolosseumin kokosta katosta rannalla. Oli pien keittiö ja respa, jonka nurkassa jääkaappi mistä myytii bintangia. Meininki oli rento ja lupsakka, ja on se sitä vieläkii, mutta ihan toisel taval. Uima-allas, jumalauta! No, sama se miulle, kuhan eivät nosta majotuksen hintoja, ainakaa miulta. Sopuhinnalla saan ainakii viel asuu, ja sikailen oikee ilmastoidus lämminvetises mökis, ainakii nyt jonkin aikaa. Jossai kohin pitää palata bambumurjun halpuuteen, mutta viel en jaksa. On flunssa ja kaikkee, tarvin mukavuutta nyt.

Mukava on ollu palata tänne kotosalle hiekkakikkareelle. Jotenkii niin kivaa ku joka suunnasta huuellaa et tervetuloo takasin ja regeipändin pojatkii koko tiistai-illan rämpytti kaikki piisit miulle ja huutelivat välispiikeis et tää on siulle, kivaa ku tulit takasin. Edin kanssa kotkotettiin ja juoruttiin kuulumisia ja juotiin bintangia ihan kunnon kekkuliin saakka ja oli niin mahottoman mukavaa.

Kyllä Malesiassakin oli mukavaa ja ihmiset kivoja, mutta jotenkin tää Indonesia ja indonesialaiset ihmiset on vaan ihan parhautta. Vaikka ne ei kainostele sanoa että ootpas siä lihonu (syötiin Camin kanssa koko huhtikuu ihan poskettomasti, olen läski). Ja koska ne huutelee aamulla että hyvää huomenta sie seksikäs ja kaunis nainen, ku miä viipotan tukka pystyssä kaupalle hakemaan vettä. Aikamoisia epeleitä ovat.

Tykkään olla täällä enkä lähe täältä enää ikinä mihinkään. Paitsi kesäkuun lopussa lähen ku pitää mennä kiertämään Sulawesia pariks kuukaudeks. Mutta en ajattele sitä nyt ollenkaa, keskityn vaa olemisen sietämättömään keveyteen.

Ainii. Talouspoliittinen budjettiselkkaus: huhtikuussa meni rahaa ihan vitusti, noin 2500 euroa suunnilleen. Sisälsi tosin joitakin tulevaisuuteen ajottuvia lentoja parilla sadalla mutta muuten meni kaikki ihan vaan possumatkailuun. Huh huh. Ja koska justiisa tuli tismalleen 6 kk reissua täyteen ni vilkasin miun spektaakkelimaisia excel-taulukoitani joissa kulunkeja seuraan, ja kerron teille että rahaa on puolessa vuodessa reissuamiseen menny muutaman satkun alle 10 000 euroa. Tekee reilut 1500 egee per kuukausi jos keskiarvoja laskeskellaan.

Semmosta. Ny miä painun suihkuun ja sit lähen suhaamaan fillarlla kylille. Käyn vaihtamassa kirjoja divarissa ja haen automaatista hirveesti rahaa jotta saan huomenna maksettua eläinlääkärin palkkiot. Ja sitte otan kyllä vähä bintangia ehkäpä. Kyyyyllä!

Tuun kertoo sit miten lääkärihommat meni, kuhan tilanne on palautunu siihen kuntoon et miä voin tehä jotaa muutakii ku vahtii potilaita.

Iso-Stigulla on isot pallit

Jack Sparrow läpsyttelee rumpua

Meijusuvas ja Hertta vahtii miun oven takana ku koitan tehä blogihommia

Hupsuttelupäivä ja mielenosotuksellinen paluu Kualaan

Satulinna Sentosan Universal Studiosilla

Singapore on IHANA! Vaikka oon sen kautta useasti jo kurvannu, ni vasta nyt oli aikaa ottaa paikka kunnolla haltuun. Ja voi juma että tykkäsin, kaikesta muusta paitti hintatasosta. Kolme päivää Singaporessa ahmas sellasen määrän rahaa, etten uskalla ees laskee paljonko meni. Satoja euroja kuitenkin, sellasia summia joilla jossain hiekkakikkareella porskuttaa ainakin viikon. Mutta muuten Singaporesta ei oo ku kehuttavaa: se on hiano, viihdyttävä, toimiva, puhas, outo, jännittävä ja kertakaikkisen ihana. Miä voisin vallan hyvin muuttaa sinne ja ruveta tärkeenoloseks pilvenpiirtäjien välissä kiireisenä kipittäväks kännykkäänpuhujaks, joka hoitais tärkeitä pisneksiä helvetin tärkeenä. Tarviiks hei joku IT-orjaa siellä päin? Laiska, työtä vieroksuva, äkänen rojektipäällikkö lähtis tästä kohtuuhinnalla Singaporen konttorille piirtämään powerpointteja ja tekemään excel-taulukoita (sit joskus kun töihinpaluu on rahatilanteen sanelema pakko). Joo.

MAHTAVAT vuaristoradat!

Enivei, myä sikailtii Singaporessa ihan täysillä, varsinkii torstaina ku meil oli jo reissun alussa sovittu hupsuttelupäivä. Lähettiin heti aamusta Sentosa Islandille hillumaan ja vedettiin koko setti turhia pihistelemättä. Kaapelivaunulla ilmojen halki mantereelta saarelle (noin 25 SGD), koska sinne sellanenki meni. Oli jännää, en ollu ikiin aikasemmin menny tommosel kiikkuval kopil vaijeria pitkin. Vähemmän pelotti ku etukäteen luulin. Ja kuhan mestoille päästii ni kipikapi Universal Studiosille (päivän sekoilulippu tais olla jotaa vähä alle 70 SGD) pistämään vattaa ja päätä sekasin kaikenlaisil vuoristoradoil ja muil jännäkyydeil. Jumalaaaare miä vaan sanon, vittu, ei ole mitään siistimpää ku Transformers The Ride, 3D-spektaakkeli, joka oikeesti meinas räjäyttää tajunnan. Sellaseen vaunuun mentii ja typerät 3D-kakkulat pääs ja ennakko-odotukset oli et okei jotai ehkä vähä päin naamaa sinkoilee tai sillee, mutta paskanmarjat. Elämys oli niin todentuntunen et meinas lojahtaa paskat housuun ku tuli kaikenmoisia pilvenpiirtäjän katolta putoomisia ja muita hienouksia. AI LAV IT! Käytii 2 kertaa koska oli niin upee, ja harmittaa vielkii ettei käyty useemmin. Lisäks oli ihan huikeet Galactica-vuoristoradat, 2 kpl, jossa toinen jätti vattalaukun taakseen ku kunnolla tipautti, ja toinen kieputti pää alaspäin ja korkkiruuveja niin et miul meinas kuuppa irrota. Yhteesä 3 höykytystä vedettii Galacticalla, ollaa sen verran rajui pimui, ei mitään nyhveröitä ollenkaa. Ja noitten huikeitten rytkytysten lisäks käytii melkee kaikki muutkii ajelut suhaamassa, Jurassic Parkin jokiajelulla kastuttii tyystin ja semmosta. Hiano meininki, ai että.

Maaliman paras kyyti!

Universal Studiosin lisäks käytii Underwater Worldissa, mist jäi lähinnä riistetty olo. Tais maksaa melkee 30 SGD ja ei ollu kummonen fisunaario. Hienoja haita oli juu ja isoja kaloja ja semmosta. Ja vaaleenpunasia delffiinejä ja hylkeitä, jotka veti temppuilushoun, mut paha olohan noist tommosista tulee ku elukat opetetaa pelleilemää ihmisten iloks.

Sentosa oli jännä, epätodellinen, keinotekonen viihdemayhem. Eikä siinä mitään. Helvetin hauska päivä meil oli (TRANSFORMERS 3D - KYYTI RULAA!), yks parhaita koko kuukaudesta.

Eilinen myä viätettii luovuttamalla aamulla hotlahuoneet ja sen jälkee lähinnä kävelemällä koko perkeleen kaupungin halki. Mahtavaa, miä aina tykkään jos kaupungit on käveltävissä, ja yleensä ne kyllä on jos lähtee vaa pahrustamaa. Välimatkat tuntuu useesti karttaa kattomalla ja etappeja metrolla suhatessa pidemmiltä ku ne onkaa. Kävelemällä näkee paljon ja ku tepastelee sillee jarrutellen välillä ni mikään matka ei oo mahoton. Hilluttii päivä lähinnä Orchard Roadin ostoshelveteissä, joita siellä riittää niin paljo et jos on yhtää shopaholikki ni ei hyvää seuraa. Miä kipasin välil Indonesian lähetystöllä hakemassa miun passin (60 päivän viisumi hallussa, JIHUUUU!) ja syätii hirmuset mässyannokset Hard Rock Cafessa ja käytii hipelöimäs kaikenlaista paskaa kaikenlaisis kaupois. Illalla sitte metrojunalla takas Geylangiin, missä Camipami hyppäs pirssiin ja paineli kohti lentokenttää. Lienee Mordorissa jo (otan osaa, mut hei, siel ei oo kuuma, eikä siel oo ötököitä!). Miä tapoin aikaa Geylangissa seurailemalla hotellia vastapäätä olevien hutsuloiden toimintaa siihe saakka kunnes oli miunkii aika hypätä pirssiin Assholeni kans ja painella yöbussille. Kyyti Kuala Lumpuriin siis (yöbussi Spore-Kuala makso 40 SGD).

Yöbussilla tuo väli taittuki yllättäin noin kuuessa tunnissa, ja nukuin rajamuodollisuuksien jälkeen siihen saakka kunnes bussit pysähty johonki moottoritien rampille aamu-kuuen jälkee ja kuski rupes karjuu et bussi jää tähän, poistukaa. Miä olin ihan kuutamolla ja unitokkurassa enkä tajunnu yhtää et mitä tapahtuu. Luulin et joku vitsailee ku miulle koitettii rautalangasta vääntää että bussi jää todellakin tähän, kadut on suljettu, kaupungille ei tän lähemmäs bussilla pääse, mutta ollaan kyllä jo ihan Kuala Lumpurissa ja keskustassa. Miä unentokkuras väitin vastaan ja rähjäsin et vittu, emmiä tänne lentokentälle halunnu (en tiiä mistä sain päähäni et ollaa lentokentällä) et nyt viätte miut Kuala Lumpurin kaupunkiin, saatanan urpot. Mutta jahka siitä pikkuhiljaa heräsin oikeesti ni alko mennä tilanne jakeluun ja rupesin ymmärtämään puhetta. Suuren suuri mielenosotus kaupungilla tänään, keskustan kadut on jo liikenteeltä suljettu tai niitä ollaan pikkuhiljaa sulkemassa, bussit ei pääse tästä eteenpäin, poliisit on sulkenu tiet, mutta tuosta ku lähet tallustamaan niin Chinatown tuleepi vastaan piakkoin. Tämä selvä. Opaskoiran ottein saattelin pari reissupimuaki samoille huudeille. Helppo oli löytää perille, mutta saatana tuon Assholen ja repun kanssa tallustamista. Ei oo ihmisen hommaa, jumalauta.

En oo ehkä ikinä ollu niin paskanen ja haiseva ja hikinen ku pääsin Chinatowniin ja löysin majapaikan (Chinatown Boutique Hotel, 120 RM/yö, on siisti ja tarjoo kaikki mukavuudet paitsi ikkunan, ei näy bedbugseja, torakoita tms, sijainti loistava, respan tyypit sikamukavia, ja arvostelut Tripadvisorissa myös kehuvia. Piti käyä useempiki paikka kysymässä ennenku täst huane irtos, ku kaikkialla huoneet täynnä, mielenosotusporukkaa on kaupunki pullollaan, nääs). Oli siis kiva ootella useempi tunti että huone vapautuu, ku tuntu et löyhkään ja oon niin likain et kuvotti. Mutta mielenosotusmeininki alko Chinatownin nurkillaki näkymää yleisenä karnevaalimeininkinä ni sitä tuos sitte pihalla seurailin ku oottelin huoneen saamista.

Angry Birds palauttaa vallan Malesian kansalle

Kysymys on jonkinlaisesta "valta kansalle" ja "rehelliset vaalit" ja sen tyyppisestä toiminnasta. Ihmisiä on ihan vitusti, kaduilla ei mahu enää kulkemaan (siks oon huoneessa, tonne ulos ei mahu), kaikilla on keltasta yllä, iskulauseita huuellaan, kylttejä ja banderolleja kanniskellaan, jänisräikät soi ja meteli on kauhia. Hauskinta tässä lienee se, että se keltanen Angry Birds -tipu on selkeesti valjastettu tän häpeningin maskotiks. Niitä on ilmapalloina tuolla ehkä tuhansia. Mielenosotuskulkueet suuntaa just parasta aikaa Merdeka Squarelle, ja miuta ohjeistettiin että parempi on nyt pysyy sieltä pois, odotettavissa on yhteenottoja poliisien kanssa. Kävin aamulla siellä päin kävelemässä, ja poliisit on sulkenu kaikki Merdeka Squarelle johtavat kadut piikkilangoin ja noin kolmessa rivissä seisovin poliisilaumoin. Poliisit on sitä mieltä että Merdeka Squarella ei tänään tapahdu vittu yhtään mitään. Mielenosottajat taas menevät Merdeka Squarelle, sanovat polliisit mitä hyvänsä. Näin miulle yks innostukseen pakahtumaisillaan oleva paikallisgubbe tuos pihalla kerto ja sano myös että miun ei sinne kannata ollenkaa lähtee urkkimaa, parempi pysyy nyt ihan täs Chinatownis ja vetäytyy hotelliin jos alkaa näyttää siltä et täälläkii päin alkaa ilonen riehakkuus kääntyy äkäseks mellakoinniks. Kävin just äsken röökillä kurkkaamassa tilannetta, ihmismassat on siirtyny tästä miun hotellin ympäriltä hiukan sivummalle tuonne isommalle kadulle, mutta vaihtoivat just suuntaa ja rupesivat taas vyörymään kohti. Nähtävästi polliisimuurien läpi ei ainakaan vielä oo menty, vaan nyt kerätään yleistä fiilistä pyörimällä laumana ympyrää. Kipitin äkäsee takas kotio, ettei jää jumii tuonne ryysikseen.

Angry Birdsien lisäks hymyilyttää ku kaikki huutaa et PERSE! PERSE! Homman iskusana on ilmeisestikin "BERSIH" (tarkottaa malesian kielessä puhasta ja on ilmeisestikin jonkinlaisen kansanliikkeen nimi, näin tuo kaikkitietävä internjetti miulle kertoi), mutta lausutaan näemmä niin että kuulostaa perseeltä. Toimii, kyllä, koska ihmiset lienee kaduilla siks et hommat on perseestä. Näitä BERSIH-mielenostuksia on ollu aikasemminki, miulle kerrottiin, ja kymmeniä tuhansia ihmisiä on sillon kasaantunu mestoille huutamaan persettä. Saa nähä mikä hässäkkä tästä viäl tulee. Toivon rauhallista hulinaa, kiitos, nam.

Että tämmöstä täällä Kuala Lumpurissa tällä kertaa. Jännää olla äksönin ytimessä. Täällä oon siis maanantaihin saakka, sit lähen Balin kautta kotiin Gilille. Siel on miun kissalauma! On regei! On meri! Ei oo autoja! Uuuuuuuh! Jos vaan maltan ja jos siel netti toimii ni tuun heti tiistaina sit kertomaa kissojen kuulumiset, tiiän että niitä ainakii Tuisku jo kuumeisesti oottaa.


Nyt on päivänokosten aika. Hyviä munia... eikäköööö... UNIA miulle, kiitos!

Mentii tonne Sentosalle tommosella kaapelikopilla

Sentosan leijonakuningas

Studiosilla, Universal puhelimessa!

Aurinko laskee Singaporen taa

Tykkään tästä tän näkösestä Sngaporesta

Miälenosotuksen ennakkotunnelmaa Kualassa

Tää hilpee heppu viihdytti kansaa ja pauhas iskulauseita

Poliisit on sitä miältä että tästä ei kuleta...

...eikä myäskään tästä.

Ihmiset laumaantuu Petaling Streetillä

Jonkinlaista liikehdintää ilmassa, otaxun.

Matoja ja luteita ja hutsuja

Kuala Lumpurissa oli junissa vaunuja vaan vosuille

Singaporesta hutsahtavaa iltaa kaikille! Asutaan täällä nimittäins kadulla misä vaaleenpunaset valot kutsuvina hutsuloista loimottavat. Pienet on pimuilla vaatteet ja saaneen olosia miekkosia hiippailee huudiloilla. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat, siis.

Mutta ennen Singaporeen pötkähtämistä myö vietettiin kolme yötä Kuala Lumpurissa, minne tultii linjuriautolla lauantaina Tanah Ratasta. Kuala Lumpurissa on aina niin mukavaa, yleensä, ja niin oli enimmäkseen nyttekii. Mutta tunnelmaa hiukan pilas se, et miun mato-situeissön rupes taas vilkastumaan, kutina ei lainkaan ottanu loppuakseen. Rupesin olee henkisesti jo aika lailla niillä rajoilla, että kohta pettää kontrollifriikin tahdonvoima ja hajoan ihan täysin. Sunnuntaina sillävälin ku Camipami oli suhaamassa nähtävyyksillä, miä hoisin Tärkeitä Asioita, sekä surffasin netissä tutkimassa mitä ihmeen lääkettä se miun Tanah Ratan tohtorilta saama troppi oikee on, et onko se ollenkaa mikä matoihi auttais. No ei tieteskää ollu saatananvittu, jotta ei ihme kun kutisee ja madot otti ihan uuen spurtin. Reisi, tissi, nivustaive, perskannikka rupes taas näyttää joltaa helvetin tokion metrokartalta. Eli uusiksi lääkärin pakeille het maanantaina, Petronaxen tötteröille, sieltä löytyy Twin Towers Medical Klinik, joka oli kertakaikkisen hyvä ja asiantunteva ja steriili laitos. Tohtorska syynäili miun paikkoja ja vahvisti että miulla on sekä bedbugsien puremia että niitä Larva Migrains -matoja, jotta oon saanu oikee jackpotin näistä kutisuttavista paskahommista. Mutta nyt sain oikeet lääkkeet ja kun ekan annoksen nappasin ni muutamassa tunnissa rupes olo helpottumaan. Veän kuiteskii lääkärin suositteleman 3 päivän matokuurin, vaikka yleensä yks nappisatsi tekee taikoja, mutta tohtori totes et miulla tilanne sen verran ärhkäkkä et on syytä varmistaa ja vetää triplasatsi nappeja ni lähtee luikerot varmasti.

Pussailu kielletty ja se on ihan oikein.

Ette usko miten ihanaa on kun ei koko ajan kutita. Voi luoja, parasta. Vittu jos miusta koskaan tulee joku raaka diktaattori tai muuten kidutuskeinoja käyttävä niin vannon ja vakuutan, että miun uhrit saa itteensä vitunmoisen lauman noita kutinamatoja. Pari päivää niitten kanssa ni tyypit tunnustaa ihan mitä vaan maan ja taivaan väliltä saadakseen oikeet lääkkeet. On meinaan sen verran mahtava meininki yhteiselo noitten matojen kans, voin kertoa. Mutta ny ne on menehtyny ja onpahan tääki taas jotain mitä sit joskus voi huutonauraen muistella ja Loosessa vartalolonkeron äärellä tyypeille kertoilla.

Mutta ku madoista pääsin eroon ni... vitun saatanan luteet perkele. Miuta aina niin uskollisesti ja mukavasti majottanu 5 Elements Hotel Chinatownissa, saatana. Mein suhre tuli nyt tiensä päähän. Oltiin 3 yötä ja vikana päivänä maanantaina pongasin yhtäkkiä verhoista useta vitun isoja JOTAIN (miä en oo ikinä nähny ludetta aikasemmin, vaikka ohan siit jo pari viikkoa ku ne on miut purru paukamille mutta en oo koskaan oikeeta lutikkaa silmiin kattonu enkä tiänny että ne voi olla noin saatanan isojakii, siis ainakii puol senttiä, selkeesti silmällä nähtävissä). Lahtasin niitä muutaman, ja yhen kiikutin vessapaperin sisällä hotlan respaan, et mikä vittu tää on, onks tää nyt sit bed bug. Yes, it is, totesi respan setä ja anto miulle välittömästi uuen huoneen (huone nro 2). Okei, puuh, uus huone, jee. Mutta eipä aikaakaan ku pongasin luteita miun rinkan päältä uuessaki huoneessa, tosin ne varmaan tuli vaan mukana huoneesta nro 1. Takas siis respaan, ja taas uus huone (huone nro 3). Kamat jäi kaikki huoneeseen nro 2 ja nukuin yöni huoneessa nro 3, sen minkä ny sain nukuttua, oli ihan vitun hermostunu olo ja saatanallinen stressi et mitä vittua miä teen, ne munapäät hiippaili jo rinkan päällä, salee niitä on jo joka läpi täynnä. Hermojen menetys, osa 666, taas lähellä. SAATANAAAA näitten ötököitten kanssa perkele. NAPALMIA KAIKELLE MIKÄ PUREE TAI KAIVAUTUU NAHKAAN TAI MUUTEN VITTUILEE!!!! RÄYH!!!!

Tiistaina meil oli lähtö Singaporeen, mutta miä aamulla heti ku heräsin ni kävin ostaa saatanan tujua torakkamyrkkyä ja suihkin rinkan ja repun ja kaikki sen minkä kykenin. Sit ei ku peukalo perseeseen ja parhaan toivomista. Hotelli ystävällisesti anto miulle huikeen 50 RM:n alennuksen vikasta lutikkayöstä, vaikka ilmotin et en taho maksaa tost vikasta yöstä mitään. Mutta siihen eivät suostuneet vaan pudottivat hintaa vaan 50 RM (normi yhen hengen huone maksaa 150 RM, kallista, mutta hotla on tähän saakka ollu ihan vitun ihana). En jaksanu tapella, olin niin paskana, halusin vaan vittuun koko paikasta.  Ainoo positiivinen asia täs oli et tiettävästi ne paskiaiset ei ehtiny miuta puremaan, ainaki on olo et uusia puremia ei oo. Toisaalta miä oon sen edellisen ludehyökkäyksen ja matojen jäljiltä niin paukamilla ja ruvella ja paskana et jos uusia puremia on tulluki ni ei niitä ees tajua. Singaporessa sit kävin ostaa lisää kaiken elämän (+ elämän munat!) tappavia myrkkyjä ja purin rinkan ja repun ihan atomitasolle ja myrkytin KAIKEN, kamat suorastaan likos myrkyissä. Mitään liikettä en oo rojuissani nähny, eli praise the poisons jos tästä ny tällä helvetillä selviäis. Stressi ja hermostus on yhä kuitenki aika pinnalla, zeniläistä mielenrauhaa täs ei oo nyt niiku pisaraakaan kehissä. Ahistaa.


Täs ois muuten bisnesidea jollekii: perustakaa sellain anti-bedbugs-pesulapalvelu, mihin tämmönen luteita kohdanu reppureissaaja voi tulla koko omaisuutensa kans ja sit siel koko omaisuus käsitellää silviisii että missään ei varmasti ole minkäänlaista salamatkustajaa. Kuala Lumpurin Chinatowniin sellanen, Bangkokin Khao San Roadille, Jakartaan Jalan Jaksalle, Singaporeen tänne Geylangiin ja kaikkialle muualleki missä myä peräkanaa samoja reittejä suhaavat urpot jossain kohin reissua aina pysähytää. Kiitos. (Ja jos tollasta palvelua on jossain jo saatavilla ni kertokaa pliis!)

Batu Caves

Jotta tämmöstä. Mutta tokihan myä kerettii Kuala Lumpurissa tehä jotaa muutakii ku hoitaa mato- ja lutikkahommia. Kerettii vetää kekkulit regeibaarissa ja käytii Batu Caveseilla kiipees ziljoona rappusta hianoon lualaan, käpöteltiin kylillä ja hiukkasen shoppailtiin myös. Kuala Lumpur on ah niin mukava kaupunki, tykkään kovin ja myäs Camipami antoi kiitettävää arvosanaa.

Kualasta tultiin siis eilen bussilla Singaporeen. Konsortium-lafkan bussilippu makso piirun alle 40 RM eli alle kynpin, ilmasta! Etelään suuntaavat bussit lähtee nykysin sit lähes kaikki uuesta bussiterminaalista, joka on Bandar Tasik Selatanissa, minne on kaupunkilta ihan mojova matka. Mutta junalla sinne pyhkäsee jotaa 20-30 minuutissa. Ja se bussimatka Kuala Lumpurin ja Singaporen välillä kestää rajamuodollisuuksineen ja ruokataukoineen lähes sen 7 tuntia, vaikka lippuja tyrkyttävät hyypiöt kuinka uhoo et heijjän bussit menee tuon välin 5 tunnissa. Ei muuten mene. Mutta bussit on mukavia, istuimet on ku nojatuoleja, eli matkanteko on leikkiä vaan.

Singaporessa asustetaan siis Geylangin rempseellä alueella kaukana keskustasta. Mutta Singaporen halvimmat hotellihuoneet sijaitsee täällä, joten siks varten täällä ollaan. Hotelli on 81-ketjun Star-niminen pläjäys. Huone maksaa noin 40 egee/yö. Järkyttävä hinta, mutta Singaporen asteikolla halpa. Halvemmalla jos aikoo majailla ni se on sitte sosiaalisen nuorekkaat dormihommat, ja sellaseehan miä en kuuna päivänä kykene. Geylangin alue on miusta ihan perseestä, mutta raha ratkasee, ja sitäpaitti tästä pääsee junakyydillä ytimeen hulisemaan ihan viuh vaan.  Ja okei, samaha se on missä yönsä nukkuu, mut ois se vaa niin kiva asuu jossai kivemmalla alueella mis ois esmes jotaa muitakii ruokapaikkoja ku kiinalaisii katukuppiloita (eikä niis tokikaan mitää pahaa ole, mutta pien variaatio kuppilatarjonnassa ois päheetä). Mut sä et saaaaa, koko maailmaaaaa jne. No okei, on tääl aika kohtuuhintanen kalja nois nimenomasis katukuppiloissa, siitä plussaa. 6 Singaporen dollarilla saa ison Tigerin. (Ja Singaporen dollarin eli SGD:n kurssi on suunnillee et 10 SGD = 6 egee).

Eilen siis saavuttii alkuillasta ja saapumista sit yllättäen juhlistettii tuos lähimmäs katukuppilassa oluella. Tai useammallakii. Miä tylsä mummoutunu molopäähän lähin tieteskii jo ihan kohtuuajoissa koisimaan, mutta eräs nimeltämainitsematon nuorisojaos jäi jatkamaan meininkejä ns. pikkutunneille saakka. Mutta ku miulla oli Tärkeitä Asioita aamulla hoieltavana, ni piti skarpata jotta pääsee paikkoihin oikeisiin aikoihin.

Tänää oon siis käyny katsastamassa mm. Nordean Singaporen konttorin ja sekä Indonesian suurlähetystön. Asiat on hoidossa ja hommat etenee, wuppiduu. Indonesian 2 kk viisumi kustantaa 65 SGD ja käsittelyaika 2 päivää, eli ku tänää kiikutin passin ja muut tarvittavat läpäreet ( 1 kpl passikuvia, täytetty viisumianomus-lomake, lentoliput Indoihin ja sieltä pois)ni perjantaina saan jo hakee passini takasin. Mainiota!

Singapore on ihan kreisi

Iltapäivä myä sitte suhattii semmosilla Hop On - Hop Off -sightseeing-busseilla ympäri Singaporee ja on nähty ny melkeesti koko paska. Hiano on, ihan älyttömän makeita juttuja kaikkialla ja kaikinpuolin komia on kaupunki. Täällä vois helposti asua ja olla töissä, ei haittais yhtään! Huominen myä hupsutellaan ihan villisti Sentosa Islandilla. Siel on huvipuistoo ja Universal Studios ja vaikka mitä. Lähtää sinne koko päiväks aivan kreisinä riehumaan. Mahtavaa! Ja sit perjantaina hillutaa viel päivä kaupungilla, kunnes illalla Camipami suuntaa lentokoneeseen ja Mordoriin, ja miä yäbussiin ja takas Kuala Lumpuriin.

Kualassa lorvailen pari päivää, ens maanantaina lennän sielt sit Balille ja tiistaina - onnenkyynel tähän kohtaan - vene alle ja kotiin Gilille. Voin vannoa että sit en nimittäin vähään aikaan tee, vittu, yhtään mitään. 

Koska tämä huhtikuu on ollu kaikkine matoineen, luteineen ym hiukan...sanoisinko että on ottanu hippasen voimille tuo ittensä kapsuttaminen.

Olen loman tarpeessa.

Batu Caves

Ei olla enää Kouvostoliitossa, Dorothy!

Singapore on hiano

Ylävillä mailla hallan vaara

Cameron Highlands on vihree

Nonii. Nyt jos jätetään ällöttävät loiseläinhorinat vähemmälle ja keskitytään itze asiaan, eli mis myä ollaa ja mitä myä on tehty ja millasta on ollu ja sellasta...hmmm... ei-niin-jännää, ehkä. Mutta siitähän täs on kysymys, matkustamisesta ja matkalla tapahtuneista.

Koska kuiteskii kaikkia kiinnostaa miun perseen kunto ja Mato Valtosten tilanne ni hoian sen täs heti alkuun pois: kutittaa yhä ihan vitusti, madot ei etene, mutta roppa yhä täynnä kaikenlaisia paukamia ja muita ihovammoja.  Mutta viime yönä nukuin, luajan tähren, miä nukuin. Johonkii kolmeen asti ens kierin ja rapsuttelin ja hajoilin, ja sit petti hermo. Lääkebägistä panacodi naamaan ja gudbai, taju pois ja hyviä unia. Oih, kemialliset tainnuttimet, AI LAV JYY! Pääsin sängystä ylös vasta joskus ysin jälkeen ja olin yhäti hiukan hönössä, mutta jumaliste että uni teki hyvää! Nukkuminen, parasta. Syömisen ja juuston lisäks.

Tanah Rata

Mutta se siitä. Otetaan kartta käteen ja katotaan missä nyt ollaan! (Jos ette oo huomannu ni miun matkareitti kartan kera löytyy tästä klikkaamalla, jos ei oo tosta yläpalkin valikosta sitä viel pongannu). Ollaan vuoristossa, Cameron Highlandsilla, Tanah Rata -nimisessä sympaattisessa pienessä kaupungissa. Kuala Besutista tänne oli sellanen kuuen tunnin kutiseva kyyti, ja matkaa tästä Kuala Lumpuriin on joku 3-4 tunnin bussikyydin verran.  Hieno, hieno paikka! Ei näytä yhtään Malesialta, vaan pikemminkin pelkkiä rakennuksia mulkasemalla vois arvella sijottuvansa jonnekin britteihin, tai pohjois-germaniaan, tai vaikka alpeille. Näkyy tuo länsimaalasten vaikutus täällä valtavasti, vaikka nykysin vissiin ravintoloista päätellen täällä on lähinnä kiinalaisia ja intialaisia. Ilmasto on viilee, eli Camipami on liekeissä, ja miä jäädyn hengiltä. Hupparit, oikeet kengät, pitkähihaset paidat, pitkälahkeiset pöksyt ja sukat on ihan must, ja melkee eilen illalla ostin piponkii ku ihan pää huurussa saa tääl iltasin viipottaa. Iltapäivällä sataa, joten viileen lisäks on helvetin kosteeta.

Meijjän keskiviikkonen minivani kyyti Kuala Besutista ajoi suoraan tämmösen Eight Mentigi Guesthousen pihaan, ja vaikka noin yleensä ärsyttää tuommonen väkisin johonki vieminen, ni tähän jäätiin kuiteski. Ulkona sattui satamaan, eli huvitus lähtee rinkkojen kans ettimään majaa oli tanakasti pakkasella, plus tästä löyty mukavat puhtaat huoneet sulavaan 80 RM hintaan yö. Viiminen niitti diilille oli respassa pojottava jääkaappi jossa näkyi ISOJA Tiger Beer -pulloja (14 RM). Tähä saakka on oltu ihan vaan tölkkien ja pikkupullojen varassa, joten isoja olutputeleita tervehdittiin riehakkaalla ilolla. Ja majapaikka on muutenkin mukava, ei oo mitään napistavaa, hiukan jotain eläimistöä hilluu nurkissa, mutta myö on koettu jo niin paljon kohtaamisia kaikenlaisten olentojen kans et yks torakka sinne ja toinen pikkuhämis tänne, ei tunnu missään.

Keskiviikkoilta meni lähinnä lääkärille pääsyä ootellessa (iso Tiger Beer nopeutti ajan kulumista) sekä diagnoosin jälkeen kaljalla asiaa juhlistaessa. Eiliselle myä kuiteskii ostettii majapaikan setältä kreisi retkipaketti, joka piti sisällään likimain kaiken mitä täällä Cameron Highlandsilla on nähtävää. Koko päivän spektaakkeli kustans 80 RM per naamio ja järjestävä taho oli Eco Cameron -toimisto. Mainostan, koska retki oli ehottomasti rahan arvonen ja oppaana/kuskina toiminu Francis -niminen intialaisheppu oli kertakaikkisen pätevä ja asiantunteva opas, sekä ajoittain hyvinkin huumorimiäs. Suosittelen.

Mättähältä mättähälle sammalmettässä

Lähettii siis eilen aamulla, ja jeepillä mentiin 8 hengen porukalla. Ensteks kiemuraisia teitä johonkin, missä oli niin vihreet tee-viljelmä-maisemat että pyärrytti. Kaunista, ja vihreää. Seuraavaks yhä ylöspäin, ja sit jeeppi tien poskee ja saatii hiano luento kaikenlaisista erikoisista kasveista mitä tääl versoo ja lyhyt opastus viidakoissa selviämiseen ja semmosta. Sit lähettii rämpimään märkiä polkuja pitkin kohti sammaleista mettää, reitti oli välillä hyvinkin vettynyttä ja ajoittain vähän vaikeetakin, mikkihiiri mättähältä mättähälle kävi, ja välil vähä tennarilla mulas, mutta miusta mettä/viidako-seikkailut on aina kivoja vaikka ny vähä kurasta ja märkää oliskii. Ja nyt ku oltii niin korkeella, pari kilsaa merenpinnan yläpuolella, ni kasvikset kaikki oli aika erilaista ku muissa tropiikin mettissä on näkyny. Välillä näytti ku ois jossain Mordorin tuntureilla (missä en siis oo ikiin käyny) ku jäkälää ja jotaa kipparaa pusikkoo vaa. Mutta mossy forest eli sammalmettä oli hiano! Ihan sellanen et ois voinu ootella et polulla tulee hobitteja vastaan, satumettämäisen olonen ja hiljanen ja komee paikka, siis.

Komeit perhosii

Sit käytii Gunung Brinchangin laella (sinne pääs suoraa autolla, eli ei sentäs kiipeilty omin sorkin), mutta oli pilvistä, joten maisemaa ei paljo ollu kateltavaks. Mutta yli 2 km korkeudessa oltiin. Lisäks ohjelmas oli visiitti Boh-tee-tehtaalle, mis saatii selostus kui teetä tehää ja sit maisteltii teetä ja Camipami osti kaupan tyhjäks kaikenlaisest teesälästä. Mansikkafarmilla pyörähettii kans, jossai kiinalaises temppelis, sekä perhos- ja ötökkäfarmilla, mikä oli miulle hiukan liikaa. Sutasin paskan läpi omin nokkinee viuh vaan ja painuin pihalle polttelemaan tupakkia, en jotenkii pystyny kattomaa ku siel käärmeitä ja ties mitä hirvityksiä esiteltii. Perhoset oli toki hianoja ja isoja, mutta ku oli myös surkeissa häkeissä olevia marsuja ja kaneja ja muita kotosempia elukoita ni rupes vaa ahistamaan. Pihalla oli helpompi olla. Ja sit oli viel hämmentävä Time Tunnel -museo, joka kai koitti olla jonkinmoinen historiallinen katsaus Cameron Highlandsin menneisyyteen, mut se oli lähinnä pitkulamainen halli täynnä sekalaista krääsää. Siin ei ollu päätä eikä häntää, eikä järjen hiventäkään. Ja ennen kotiinpaluuta oli viel stoppi jossain hetelmämarkkinakojuilla, ja thäts it. Pitkä päivä, täynnä kaikkee, hintansa väärti. Nyt on nähty kaikki mitä tääl on näkemistä.

Jäätii tänne viel kuiteskii täks päiväks, aateltii et ihan jees olla yks päivä et ei tartte hirveesti touhottaa mitää, senku lampsitaa kylillä ja lorvaillaan. Hupsuteltii kyl sen verran, et miä kävin kampaajalla (!!!!!) ja Camipami jossaa jalkakopeloinnis. Miun tukkaväri + hiuksen leikkuu kustans kreisit 100 RM eli noin 25 euroo. Ihanan kallista!

Cameron Highlands on kiva. Komeet maisemat ja edullista. Kiinalaisis ja intialaisis kuppilois syä kepeesti pötsin pulleeks, oluen kera, alle 20 ringitillä (alle 5 euroo, siis) ja ruoka on mahottoman hyvää. Kaikki tarvittavat palvelut on kätevästi yhen kadunpätkän varrella ja erilaisia majotuspaikkoja on paljon. Ni että täällä kannattaa kyl käyä, varsinkii jos rannoilla makoilu ja jatkuva hiki alkaa tympäsee ni kannattaa pyhkästä tänne jäätymään pariks yöks, sen jälkee varmaan taas helteet maistuu (ainaki miulle).

Huomenna myä lähtää aamubussilla Kuala Lumpuriin (bussilippu 28 RM per naama),  isoon kaupunkiin. Siällä on kuuma! AI LAV IT! Kualassa ollaan tiistaihin saakka ja sit palataan lähtöpisteeseen eli Singaporeen. Malesian kiertue alkaa siis olla lopuillaan.

Tos kasvaa teetä

Pilvessä

Komiaa on

Jännii rehui

Keltain jännä rehu

Time Tunnel -museossa oli kaikenlaist

Hetelmämarkkina

Yhen kaupan kissa

Sveitsi