Ylimääräsiä asukkaita

Oho, kylläpä nyt tykittyy plokiin asiaa, mut on kaikenlaista tässä ollu.

Yks ilta tulin paarista kotio joskus aamuyästä, ku oltii yhen sikakivan mordorilais-nuariparin (terveisiä  Matiakselle ja Jutalle!)kans vähä viihteellä käyty. Kyllä haihtu bintsuhuurut kuupasta ku painelin makuukammiooni ja räimäsin valot päälle. Keskellä seinää sänkyn yläpuolelle pojotti valtava skorpioni. Siis todellakin iso, sellanen 10 senttiä pitkä hirviö.

Miä oon useinki nähny sellasia piäniä skorppareita kyllä, ei nekän kivoja ole, mutta tämä tapaus oli ihan toista lajia. Tiädän, että ne piänet jos tuikkaa niin tuska on kauhia, muttei tapa. Tästä isosta en ole varma, enkä halua asiasta itze ottaa kokemuksen kautta selvää. Otus näytti kuitenki siltä, että jos tuo käy päälle niin ei siitä ainakaan mitään positiivista seuraa.

Vippasin luudalla tyypin lattialle ja lakasin pihalle. Paskahan siinä oli puoliks jo housussa tän operaation kanssa, mutta siinä kolmen neljän välillä aamuyästä ei ollu paljo vaihtoehtoja. Jos ois ollu päivä ni naapurin raksatyämaalta oisin käyny kiljumassa poikia hätiin.

Oikein mukava fiilis tietää, että tuommosiakin on huudiloilla. Ja tuppaavat vielä sisätiloihin, saatana. Aika varovaisna olen tätä nykyä ihan vaikka kun kaivan vaatekaapista kalsaria ja noin. Mistä sitä tietää mitä siäläki lymyää.

Skorpionin lisäks miulla on muitaki kutsumattomia vieraita. Kuulemma. Heitä en oo ite tavannu, mutta miulle on kerrottu. Kävi nimittäin niin, et tuas sunnuntai-iltana olin jo menossa nukkumaan ku korvani hokas et hetkonen, vuokraisäntä mölyy tuas naapurin raxatyämaal ja muistin et piruviä, ehä miä oo maksanu joulukuun vuokraa viälä. Menin sinne rahatukun kans ja miut välittömästi riipastii sinne juamaan kaljaa. Miulla on tavattoman mukavat vuokraisännät, siis, ja hyö tykkäävät että miä viihyn tässä ja miä tykkään ettei heitä haittaa esmes miun kissapesue. Siellä nua miun kissat käy raksajätkiltä kinuumassa ruakaakin ja pojat heitä siä syättää ja rapsuttelee kans. Hyvä meininki.

Eniveis, vuokraisännän tyttöystävän äiti oli messissä kans. Australialainen vanhempi naishenkilö. Oikein mukava ihminen on. Hänellä on kuiteski yhteys tuanne jonneki, toispua johonki. Miä en näistä asioista tajua mitään, mutta jotenkin järkihän sen sanoo, että mahollistahan toki on että jollain on pääkopassa joku solu aktiivisempi ku meillä muilla. Jos niiku aivoista myä normaalit puupäät käytetään vaan pientä osaa, ni miksei ois mahis että joillain sykkii siel jotain vähän enempi ja ties mitä se ylimääränen sykintä siä sitte tekee. Ohan niitä kaikenlaisia erikoisuuksia olemassa ja aivot, ne on kummallinen kapistus kaikkinensa, arvoituksia täynnänsä.

Että jos joku muuten ihan täyspäisen ja normaalin olonen ihminen (joka ei ole sienissä tms kamoissa) sanoo, että saa viestejä tualta jostain ja et näkee vähän enempi ku myä muut, ni mikä miä sitä oon sitte tuomittemaan et paskapuhetta. Jos ei miulla syki päässä oikeen mikää, ni jollain muulla voi tykyttää kyllä.

No eniveis, tämä naisihminen sitte miulle kertomaan että miun talolla majailee miun ja kissojen lisäks myäs neljä henkimaailman hiipparia, spirittejä. Kaks on miun omia henk.koht. suojelijaspirittejä ja ne on kaks pientä poikaa. Kaks hiipparia sitte ikäänku kuuluu huusholliin eli ovat tän talon spirittejä. Nuo miun piänet pojat, ne on miulle entuudestaan tuttuja, olen tavannu heiät kerran. Se on toinen juttu kokonaan, ja pitkä, mutta lyhykäisesti totean et miulla oli jokunen vuosi sitte Hesan asunnossa muutaman viikon jakso että siellä tapahtu kummia. Luulin jo et oon sekoomassa lopullisesti, semminkin kun jo sinällään pelottavien sähkövehkeitten ittestään päälle pamahtelun lisäks heräilin yällä siähen että sänkyn viäressä pojotti millon joku musta ja pelottava liärihattumiäs ja millon kaks pientä valkosena hohtavaa poikalasta. Joo, samat pojat kyseessä, ja ne nyt  lähetti viestejä ja terveisiä, mutten muista kaikkee ku oli aika hämmentävä keskustelu ja spuuki meininki, miulla oli kaikki karvat pystyssä ja nahka kananlihalla. Talon henget viestittivät että pitävät kovasti siitä että miulla on kissoja ja pidän kissoista huolta ja osotan siten ymmärrystä luontoa kohtaa.

Henget vois kyllä vähän skarpata ja huolehtia esmes siitä että sisätiloihin EI tule skorpioneja, eikä isoja hämähäkkejä. Ja että pihaan ei tule kobria eikä muitakan kärmeksiä, kiitos. Sellasia terveisiä lähettäisin nyt. Kiitos.

Indonesialaisethan, ainakin nää täällä päin, uskoo aika vilpittömin mielin kaikenlaisiin mörköihin ja muihin. Miun tutut pojat esim ei pimiällä koskaan pyäräile yhtä tiettyä polun pätkää, koska siinä kummittelee. Miä en oo kummitusta siinä tavannu, vaikka suhaan sitä kautta aina ku oon liikenteessä, oli pimiä tai ei. Pojat on kauhuissan ku sanon et noni, moido, lähen tsekkaa onks se kummitus siä tiän poskes tänää.

Kaikenlainen luonnonmukanen lääkitys ja hoito on kans voimissaan. Vähä ku jotain voinnistaan valittaa ni millon tuuaan pajupilliltä maistuvaa lääkepuun lehistä keitettyä teetä ja millon patistetaan yhen sumatralaisen hierojataikurin käsittelyyn, ja on kaikenlaisii outoi uskomuksii. Osassa on vinha perä, ja homma toimii. Esmes se kauhian makunen lääketee mitä tuputetaa vaivaan jos toiseenki, kyllä skulaa, nääs!

Palatsini uuet kissapoikaset

No nyt niitä kissapoikasia sitte, on jo huueltu et laita ny jotai.

Kissaklinikalta jäi siis käsiin 4 kissapoikasta. Kahella on vasta nimi: Lenita on mustavalkonen ja ruma, sil on silmätulehusta ja karvattomia laikkuja ympäri nahkaa, mutta parempaan päi menossa. Sitte on Saatana, joka näyttää siltä et on kaivautunu ulos helvetistä. Saatanalla on vahvasti mustat silmänympärykset ja katseessa viekkautta, hän on likanen, ei tykkää yhtään jos koitan koskee. Sit on kaks muuta, toinen on kesyyntyny ja on kova määkimään, toinen on hoikan puoleinen, pehmeä ja pienin porukasta.

Saatana

Muu kissalauma on ottanu tulokkaat vastaan vähän hämmentyneenä. Lisää suita ruokakupeilla, piru viä, mutta isommat antaa pienten yleensä syyä rauhassa, ja oottavat itte vuoroaan. Pienet juoksentelee tuossa pihalla, eivät juurikaan poistu aidan tuolle puolen. Olkoot ny sitte.

Hyvää viihettähän nuo on, hirviä kirmailu ja peuhaaminen on mahtavaa katteltavaa.

Dimmua oon koittanu nyt vierottaa pihakissaks, on se muutaman yönki jo ollu ulkona, mutta heti aamulla ku vähäkään ovea raotan, se juoksee sisään kauheeta kyytiä, painuu suoraan sänkyyn ja oikasee siihen ja taju pois. Viestittää vähän sellasta et mitä vittua, miä olen sänkykissa, enkä mikään pihalla nukkuja.

Heikki on taas ennallaan

Silvennoisen Heikin kanssa oli hirviä huoli ja stressi pari päivää sitte. Hän oli yhtäkkiä kovin vaisu ja havaittin, et sen oli vaikia päästä jaloilleen ja pysyä tolpillaan. Kaatuili, ja oli sellasta sätkimistä ja äheltämistä makuulta ylös nouseminen. Etujalat näytti voimattomilta ku ei jaksanu ees ruokakupin äärellä olla jaloillaan vaan makas siinäki vattallaan samalla ku söi, ja jäi hiekkalaatikkoonki selälleen ku kävi pissillä. Olin aivan hädässä ja valmistauduin jo siähen että kohta on hautajaisten aika. Mutta parin päivän lepäily vei vetelyyden ja nyt tuo on taas ennallaan, luajan kiitos. Heikkiä en kestäisi menettää, hän on miun superrakkaus, koska hän oli niin toivoton tapaus saapuessaan ja koska hän oli niin pieni ja pulloruokittava ku tuli, että oon häntä hoivannu enemmän ku muita miun kissoja koskaan. Tunneside on valtaisa. Ja Heikin persoona on aivan ihana, joskin siinä näkyy vahvasti Dimmun esimerkki, kun hyö ovat Dimmun kanssa yhessä sisäkissoina tässä olleet ja yhessä kasvaneet. Heikki on riehakas ja villi, ja nyt on jopa Dimmu välillä sen kanssa helisemässä. Dimmu kun on jo paljon pihalla ja purkaa energiansa siellä, ja haluaa käyä sisällä vaan nokosilla, ni hermohan siinä menee kun Heikki on välittömästi naskalihampaillaan korvassa tai koivessa kiinni, meiningillä et jesh, painitaan!

Miä haaveilen jostain porhosta joka lahjottais miun kissaprojektille maatilkun ja rahaa rakentaa siihen kunnon tilukset. Siä ois miulle oma palatsi, kissoille tilaa, tukevat aidat ympärillä, vakituinen eläinlääkäriasema, pieni toimistotila, sympaattinen puoti misä myytäis kissanruokaa ja kaikkee kivaa roinaa paikan pyörittämiseks ja kaikkee semmosta. Oisko kellää ylimäärästä hei?

Lenita

Lomahaaveita

Mihi sitä ny täältä tarttis lähtiä?

Kun asuu täällä tämmösellä turismista elävällä trooppisella Hiekkakikkareella, ikäänku ikuisella lomalla, ni jos pitäis suunnitella lomaa johonki ni mihi sitä ny sitte haaveilis menevänsä? Ku olosuhteet on jo aika mallillaan.

Haaveilen yhä siitä viikon tai kahen lomasta Hesassa, mutta sellaseen miulla ei oo varaa ehkä ikinä. Matkustelut rajottuu nyt aikalailla pakon sanelemiin maastapoistumisiin, eli jahka viisumiasiat vaatii ni nopia pyrähys johonki ja sitte takasin. Kun lonpsa on aika huonolla tolalla ni pahemmin ei voi ees haaveilla mistään.

Eikä miulla loppujen lopuks ole nin minkäänlaista hinkua mihinkään. Se kertonee, että oon löytäny paikkani. Iäisyyden kalvanu kaukokaipuu ja matkusteluhinku on aika kateissa, ei o kiinnostusta mihinkään.

Sukeltelureissuja kyllä mielellään tekisin. Yks päivä ku tua kylillä kävin kissa-asioissa, ni yhes mestas näin mainoksia tuommosesta Bira Dive Campista. Sulawesilla on tuo paikka, siä aivan etelässä. Hinnat on kohillaan! Esmes. 5 sukeltelupäivää (sis. 15 sukellusta), 6 yön majotus, 3 sapuskaa joka päivä: 700 USD. Houli mouli, tahtoo sinne!

Sori mainostus, mutta epäilen että sukeltelevaisia tovereitani saattaa tua mesta kiinnostaa.

Mainostan lähiaikoina lisääkin sukellusjuttuja, ja sitte aivan tositarkotuksella ja tavoitteellisesti, on oma lehmä ojassa eli provikkaa saan jos tyä innostutte matkaa ostamaan.... sekä jos tarpeeks ostatte ni miulle ilmaista spektaakkelimaista reissua tiedossa! Siitä lisää later ku saan kaiken tarvittavan informeissönin kasattua.

Kilipukkivauvat

En kestä! Rastajätkillä on risupaarissansa kaks maaliman liikkiksintä kilipukkivauvaa! Ihan mahtavat otukset, Billy ja Joe. Pojat syättää niitä bintsupullolla mihi on nysvätty tutti ja kilipukit seuraa poikia ku koiranpennut. Ja ne sanoo bää ja ne kyykistyy ku ne pissii. Niitä saa paijata ja vaikka ottaa syliin.

Toivottavasti pojat ei meinaa noita syyä sitte ku ne kasvaa isoiks ja rumiks.

Klinikkahommelit - loppuraportti

Täällä ollaan. Henkisä yhä. Kissaklinikka on saatettu päätökseen, olen kerenny jopa kaljalle tässä ja saanu tänää nukkua pitkään. Uumana, kyllä tuli unonen tarpeeseen! Miä kerron teille nyt asiat klinikasta ja palaan sitte muilla horinoilla later.

Kissaklinikka meni ihan valtavan hyvin. Loppusaldo oli et 203 steriloitua kissaa, mikä on ihan huikee määrä! Muutama kymmenen sen lisäks kävi saamassa lääkitystä matoihin  ja silmätulehuksiin ja semmosiin. Kolme kissaa menehtyi: yks kipeä kuoli omistajan käsiin kun se oli sitä tuomassa klinikalle tapaamaan lekuria, toinen kipiä oikas myöskin koipensa ihan itekseen ja yks raukka jouduttiin lopettamaan. Lopetettu tapaus oli kissanpoikanen, joka oli ehkä jääny heppataksin alle. Hänen kanssa miä päästelin huutoitkut kun kissaraukka oli takajaloistaan halvaantunu tai jotain, raahas itteään etutassuilla, silmissä epätoivonen katse. Että raasto sielua semmosta kattoa, mutta lohtuna se, että hänet tuotiin klinikalle ja ei tarvinu jossain ojassa kitua hidasta tuskasta loppua oottamassa.

JC uuessa himassa

JC, kissa joka oli naulattu tassuistaan johonkin, sai kodin Lutwala Divesta ja on siä palleroiteltavana ja sen hän kyllä ansaitseekin. Voi hyvin, tassut paranee pikkuhiljaa. On ollu välillä tuskissaan ja vaikean olonen, mutta parempaan suuntaan menossa koko ajan. Tykkää olostaan nyt, kun on turvallista olla, saa hellyyttä ja hyvää ruokaa. Saa nähä millaset menopelit sen tassuista enää tulee, ainaki yks käpälä on semmonen että kaikki sisällä on rikki, kun tassussa oli ainaki 3 naulanreikää, hän ei pysty vetämään kynsiäkään sisään. Kyllä miä sanon että vittu kun sais käsiinsä sen joka tuon on JC:lle tehny ni miä repisin siltä pään irti ihan paljain käsin. Ollaan paljon JC:n kohtalosta puhuttu ja kaikki ollaan sitä mieltä että on vaikia uskoa että kukaan paikallinen ois syyllinen. He ei välitä kissoista kauheesti, ei heitä kiinnosta ja suuri osa on haluton kissoihin ees koskemaan. Myä veikataan jotain sienipäissään hillunutta länsimaista psykopaattia.

Tämmönen korillinen tyyppejä muutti miun pihalle

Miun hoteisiin klinikalta pääty neljä kissanpentua. Helvetti soikoon. Mutta miä en yksinkertasesti kyenny noita pieniä toimittamaan takasin kadulle tuonne keskelle hulinaa ja ravaavia heppatakseja, ei siinä auttanu muu ku pakata tyypit koriin ja tuua kotio. Lenita tuli ekana, semmonen ruma ja rupinen ja paskanen ja rähmänen tulehtunu mustavalkonen isokorvanen otus. Sitte lauantaina klinkalle tuli 3 erillistä pienihäntästä kissanpentua. Yks löyty ihan vaan kadulta yksikseen, toinen pelastettiin jostain seinän välistä missä se oli huutanu apua jo pari päivää eikä kukaan ollu vaivautunu tekemään mitään. Kolmas oli edellispäivänä meiän klinikalla emonsa ja broidinsa kanssa; yks turistitäti toi ne meille ku oli aamulla avannu punkalovinsa oven ja heiän terassille oli joku tuonu sätkivän säkin missä tää kissapesue oli sisällä. Täti-ihminen tuli itkien mein klinikalle ja oli aivan järkyttyny asiasta, mutta miä lohutin että hyvähän tämä nyt on, kissat on nyt täällä, saavat hoitoa, emo leikataan. Että joku oli huomannu että työ tykkäätte kissoista ja siks jätti ne teiän terdelle ja parempi niin et ku ois vieny ne johonki tiesmihin. Pesueen äitikissa oli tavattoman stressaantunu ja kun kissaperhettä seuraavana aamuna mentiin vapauttamaan, emo oli mäiskiny toista pentuaan raivolla pataan ja lähti sen toisen pennun kanssa menemään. Toi yks rääpäle oli jääny ihan  parkana siähe sitte itkemään ni se tuotiin takasin klinikalle et ei häntä sinne voinu yksin jättää. Nyt nuo kaikki kolme hilluu täs miun huushollissa, aattelin että okei, tuon ne tänne kert miun huudilot on rauhaisat, ei oo heppataksiruuhkaa ja hulinaa ja hulluja turisteja, tääl on tilaa ja rauhaa olla, et ehkä hyö tuosta johonki sitte painelevat. Paskat ne mihinkän o lähteny. Miun keittiössä kun on ruokaa tarjolla ni mihis tästä ny kandeis liikkua. Kaikki kolme oli silmätulehuksisia kirppusia ja paskasia ja helvetin pelokkaita ja äkäsiä sähinäkissoja, mutta alkavat nyt asettumaan. Saan jo koskea ja kaks on epähuomiossa pöräyttäneet kehräyksenki ku oon pitäny sylissä ja väkisinrapsuttanu.

Omista kissoista miä käytin klinkalla Hietsun, Huutonetin, Seekin ja Pallienhierojan. Lisäks miun naapurustosta vein klinikalle yhen saatanasti metelöivän roikkupallisen ison ja ruman kollin joka on terrorisoinu ympäristöä täs pitkämällä hirveetä mekkalaa kaiket yöt. Se haukkuu ku koira ja kaiket yöt saa kuunnella missä me menee ku hirvee VUH VUH -tyyppinen tiedotus on hällä koko ajan päällä. Nyt on ollu 2 yötä hiljasta. Lisäks vein 5 muutaki kissa tästä lähistöltä.

Myö piettiin klinikkaa 7 päivää tua sykkivimmäs ytimes ja sit vika päivä oltii tääl miun huudeil pohjoses, Lutwalassa tieteskii. Meil oli valtavan hyvä porukka. Ihanat eläinlääkärit Rini (Jakarta Animal Aidista) ja Carmen Känädästä. Kaks opintojensa loppusuoralla olevaa eläinlääkäriopiskelijaa Tsekeistä ja ne pimut oli ihan valtavan hyviä ja oppivat tän viikon aikana ihan älyttömästi. Pääsivät ekaa kertaa tekemään operaatioitaki ja olivat ihan liekeissä. Sitte BARC, eläinsuojelujärjestö Balilta, tuli tänne ison tiimin kans, toivat säkillisen tarvikkeita ja koreja ja juoksivat viikon päät punasena ympäriinsä pyydystämässä kissoja. Lähettivät viikon puolvälissä meille viä lisää lääkkeitä ja yhen eläinlääkärinkii pariks päiväks. Muutamia vapaaehtosia turisteja kävi kans jeesimässä välillä. Ja tosi monet saarella asuvat toivat omia ja naapureittena kissoja leikattavaks.

Palaute oli 99% pelkkää hyvää, kiitosta sateli ja rahalahjotuksiaki sain vastaanottaa ihan mukavasti. Viestejä on ropissu niin feispukin ku sähköpostinki kautta. On tullu kyselyjä että voisitteko tulla tänne ja tänne kans ja mites meil tääl Sulawesilla saatais tommosta toimintaa aikaseks ja muuta. On ihan mahtavaa että sana on levinny ja ihmiset tietää että täällä tämmöstä tehään. Kyllä miä olen vähän polleena tässä, kun on kerranki olo että on tehny jotain jolla on oikiasti merkitystä. Semmosta duunia, jonka päämäärä ei oo vaan rahan tuottaminen jolleki voittoa tavottelevalle ahneelle taholle.

1% paskapalaute vituttaa miuta suunnattomasti. Se on kumma tää mordorilainen ihmisluonne, että kiitoksen vastaanotto on vähän sellasta et no-ehämmiä-täsä-mitään mutta paska palaute, se korpeaa. Mein paska palaute oli että sekaannumme Jumalan tahtoon ja saahaan tästä päällemme pahaa karmaa. Jos tää ois tullu paikalliselta, ni olankohautus, mutta kun vittu tämä tuli yheltä länsimaiselta ämmältä, joka pitää tuolla ihan ytimessä riepukauppaa. Sillä on siinä kaupan portaalla purkki ja iso kyltti että DONATE TO THE CATS OF THE ISLAND ja sillä makaa siä pitkin kauppaa kissoja ja kissanpentuja. Keskellä pahinta hulinaa ja noin. Tää rouvashenkilö ei ollu mestoilla ja hänen puodistaan BARCin tiimi toi kissoja klinikalle ku siä oli kaupan työntekijä ollu että yes, please, help the cats. Kun kaupantäti tuli takasin ni oli saanu hirveet kilarit ja ku sitte näki BARCin tytöt siinä kadulla ni oli huutanu pää punasena niille että mitä vittua työ ootte tehny miun kissoille, Jumalan tahto on että kissat tekee pentuja päläpälä bad karma räyh-räyh. Ja sitte se antaa mestastaan kuvaa että ooooh kissanystävä tässä. Saatana.

Olikohan kaks päivää tämän episodin jälkeen kun hänen kaupan nurkissa makoilevan kissalauman muutama pentu oli kuollu ni alko meiän apu taas kelpaamaan. Sieltä lähettiin pari rähmästä pentua klinikalle lääkittäväks, että josko kuitenki toi eläinlääkärihomma on ihan jees.

Päivät klinkalla oli pitkiä, ja uuvuttavia. Miä olin enimmäkseen ns. päällepäsmärinä ja organisoimassa asioita, suhasin fillarilla hakemassa millon mitäki tarviketta tai kissoja, säätelin kissojen tulemista ja kotiin menemistä ja roikuin puhelimessa millo minkäkii asian tiimoilta. Aamusin ysiltä alotettiin ja välillä oli sellasta että illalla tulin kotio seittemältä ja sillon vasta ehin syyä päivän aamiaisen. Voitte uskoa että oli eilen takki tyhjänä kun sain kaikki viimisetki hommat laitettua pakettiin, eli palautettua viimiset kissat omille huudiloilleen, pakattua kaikki kamat ja hoiettua ne säilöön. Piti juosta kylille viemään kululaskuja ja hakemaan niistä rahat ja semmosta. Sen jälkeen kaatusin päivänokosille ja olin ihan et zzzzzzz.

Tämmönen oli rupeama tällä kertaa. Seuraava klinikka meil on jo tammikuussa ja sitä pitää ihan just ruveta ähräämään, mutta kyllä miä nyt viä päivän pari ihan vaan hengitän. Ja juan kaljaa.

Nyt miun pitää naputtaa sepostus viä kissaplokiin ja sitte jossai kohin pitää juasta kirppupuuterin kans yhtee mestaan kirputtamaan yks kissalauma ja illalla jos menis rastajätkien risupaariin kaljalle ja sitte huomenna jos miä pitäsin sähköpostittelupäivän ja tiäs vaikka tuun tänne kertomaan muitaki ku kissajuttuja. Aijuu ja toki on viä tulossa kuvia miun uusista kissapoikasista kans, halusitte tahi ette!

Mutta täsä viä vähän kuvia klinikalla käyneistä tyypeistä.

Klinikkahommat - väliaikatiedote

Mirrit valmiina siirtymään heräämön puolelle

Nopee tiedotus vaan, varsinki heille friikeille jotka ei oo feispukissa vaklaas et whots going ooon.

Kissaklinikka on täyessä vauhissa, 4 päivää takana, kiirettä on pitäny. Tähän mennessä 104 kissaa on jo steriloitu ja muutama kymmenen on lisäks käyny klinikalla saamassa hoitoa tai ihan vaan tarkistuksissa. Kolme koditonta kissanpoikasta on löytäny klinikan kautta uuen himan (sanomattakin on selvää et yks on miulla...no, helvetti, what can I dooooooo?).

Jeesuksen naulatut tassut

Ja kaikista eniten sielua raastanu kissatapaus, jonka tassut oli täynnä naulanreikiä eli raukka on ollu tassuistaan naulattuna johonki, hän sai pienen feispuk-julkisuuen kautta heti oikean, turvallisen, hyvän ja ihanan kodin Lutwala Divesta, missä häntä nyt hellitään ja hoivataan. Sen nimi on JC (tiätysti, mikäpä muukaan, kun kert on raukalla ristiinnaulintareiät käpälissä).

Pitkää päivää on painettu ja oon juassu ku päätön kana ees taas ja suhannu fillarilla ja miun päälle on kustu ja miun käsi on purtu melkeen irti ja oon tallannu kakkaan ja yrjöön ja istunu kusilammikkoon ja mitähän viälä. Olen ihan helvetin väsyksissä mutta myös aivan liekeissä. Täm on kuitenki eka klinikka jota oon ollu ite järjestämässä, ennenhä oon vaan ollu vapaaehtoisna jeesimässä, ja oon ihan valtavan iloin että tää on nyt ollu ihan valtava great success. Meil on viel 4 päivää klinkkaa tulossa, et saa nähä mikä on steriloitujen kissojen lopullinen määrä. Etukäteen varovaisna aattelin et jos sata kissaa saahaan steriloitua tän rupeeman aikana ni jee. Se tavote on jo ylitetty! Jihuu!

Enämpi kuvia on feispukalpumissa, johon pääsee kuka vaan ku klikkaa tästä. Menkää tsekkaa, koitan sinne joka ilta klinikan jälkee lätkiä ainaki muutaman uuen kuvan.

Pitemmillä sepustuksilla palajan jahka tämä härdeli on hoiettu ja ehin ees hengittää.

Hän tuli miun matkassa kotio eilen. No eihän sitä voinu kadullekaan heittää! Hän on piäni, hän tarvitsee hoivaa ja himan!

Ripuliuutiset ja muuta tärkeetä

Rento meininki

Aijoo, toi puutarhahomma ku on niin täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita ni tohkeissani unohin kaikki muut asiat. Tai siis ei kyllä oo kauheesti mitään asioita, tai ois mut en nyt ehi enkä pysty keskittyy kunnon jaaritteluun. Eli kerron teille vaa lyhkäsesti tärkeitä asioita. Ekana että Dimmun ripuli on nyt ehkä, toivottavasti, paranemaan päin. Täsä onki ollu muutama päivä ihanaa kun se on päästelly märkiä pieruja ja missä Dimmu kirmaa niin paskavana seuraa. Naapurin täti, joka pesee miun pyykit, on mahtanu ihmetellä ku vien joka aamu paskatahraset lakanat pesuun.

Heikki voi hyvin ja on ihana ja riehakas. Ja kaikki muutki kissat on kuosissa. Pihassa on pari-kolome viikkoa käyskennelly yks pallillinen kolli, joka on tavattoman kesy ja kehrääväinen. Sillä on vaan mielenkiintonen tapa tulla hieromaan kepexiään ihmisten sääriä vasten. No, hierokoot nyt kun on vielä mitä hieroa. Hänen kepexet nimittäin lähtee aivan justiisa.

Huomenna alkaa eläinklinikat joten miun koko ens viikko menee siinä hommassa, aamusta iltaan evri dei. Tuskin ehin plokia päivittelemään, ja jos ehin, ni ensisijasesti kissaplokiin koitan laittaa klinikkauutisia. Et jos ei täällä näy mitään elämää ni tsekakkaa kissaplokista.

Ei muuta. Nyt lähen keräileen erinäisiä lahjotuksia klinikoille ja semmosta kaikkee touhotusta tässä on päivän ohjelmas. Eka käyn kyllä karjumassa tolle panaanipuulle muutaman valitun sanan.

Äkslönintäyteistä elämää hei!

Mirrikuvia lopuks. Molo vaan ja palaan viimestää tosa joulukuun alussa!

(Mitvit? Miten voi olla kohta jo joulukuu? TAAS!)

Heikki. Kattokaa tuota vattaa!

Tää jaksaa naurattaa. Dimmu haukotteli ja en ihan ehtiny ottamaan hyvää kuvaa, tuli tämmönen.

Pallienhieroja rentoutuu

Dimmu

Heikki on iloin ja leikkisä

Dimmu ja Heikki. Siin on just riidanhaastaminen menossa.

Iloin Heikkisilvennoin

Hietsu on saanu kaulapannan

Puutarhauutiset

Aloe Verat rehottaa

Puutarhurointi on perseestä.

Varhaiskeski-ikänen räähkä, eli muaaaaaa, on sitä mieltä.

Tropiikissa lorvimisen fantasioihinhan kuuluu sellanen et siul on tuuhee ja vehree vihree puutarha, misä tuuli havisuttaa trooppisia rehuja ja siin aamukaffetta hörpätessä voit ojentaa käen siihen omaan eedeniis ja poimia lähimmästä puusta jonku exoottisen etelän hetelmän. Eikö? Muita tropiikissa lorvimiseen liittyviä fantasioitahan on turkoosi meri, komee drinksu, varpaat hiekassa ja siin siun yllä isoa viuhkaa (tai aisaa, kih kih KIH tirsk ehe-ehe kainalopieru!) heilutteleva kiinteä ja komea könsikäs. No joo.

Back to puutarha.

Sadekausi jihuu

Nyt ku sadekausi on vihdoin jarrutellu täsä mein littanan Hiekkakikkareen päällä kans, ja on roiminu vettä oikeen sillai kunnolla, ni se tarkotti et rehuilla on taas mahdollisuus! Joten yhet tutut läks oitis Lombokille kasvisostoksille. Pyysin, et jos kyytiin mahtuu ni tuokaapa miulle pari hetelmäpuuta, ni laitan tän oman pärädiisini tähän versomaan. Varovasti aloitan, ku viherpeukaloni on keskellä kämmentä, enkä oo ikiin oikeen menestyny ees huonekasvien kans (Pena on poikkeus. Mitähän Penalle kuuluu?). Tilasin siis ikäänku koe-erän vaan: yhen panaanipuun ja yhen papaijan.

Laiska panaanipuu

Sain ne toissapänä ja into piukassa istutin ne miun pihaan. Oon sittemmin noin 10 minsan välein käyny tsekkaas et onks jo panaania aluillaan, mutta ei mitn! Booooooring! Papaijaa ei tarvinne käyä ees hätyyttämässä, se on viä niin piäni et se saatanan risu ei tasan tuota mitään vielä aikoihin. Mutta toi panaani on sen kokonen et kamoon, vauhtia, tsikiittaa tulemaan niiku olis jo! Kaks päivää tyyppi vaan pojottanu mullissa tos eikä mitään viitettäkää siihe suuntaa että jotain äksöniä ois meneillään. Perkele.

Tää on ihan tylsää tää puutarhahomma.

Täst rehust ehkä joskus sadan vuoden päästä voi poimia papaijan. Ellen tapa sitä ennen sitä.

Tämmöstä saan parhaiten aikaseks. Pystyynkuivunutta heinää tai jotain.